Sain selville että mies on päässyt jo kahden kuukauden ajan töistä kaksi tuntia aikaisemmin kuin ennen, muttei ole tullut kotiin "vauvahelvetin" takia
On ottanut omaa aikaa esim. kahvilassa tai kirjastossa, kun ei ole halunnut tulla kotiin sanojensa mukaan "vauvahelvettiin" rääkymistä kuuntelemaan ja pa*kavaippoja haistelemaan. Minä olisin todella kaivannut päivässä edes sen 2h enemmän lepoa, mutta ei. Koliikkivauva ja kestävyyteni alkaa olla äärirajoilla.
Kommentit (253)
Onpa surullista ap. Kerää voimia ja yritä keskustella järkevästi miehen kanssa. Kaipaatko varmasti molemmat lepoa ja omaa aikaa. Mutta silti, aika paskamainen temppu mieheltä.
Kiva mies. Itse olin samassa tilanteessa koliikkivauvan kanssa yksinhuoltajana. Olen usein ajatellut, että se oli henkisesti parempi. Oli pakko selvitä eikä odottaa apua joltain joka ei ole sitä valmis antamaan. Varsinkin jos ajattelee, että sillä toisella on myös vaatii. Luultavasti selviät paremmin, jos ajattelet yksin olevasi vastuussa, koska yksin kuitenkin ilmeisesti kaikki vauva-asiat hoidat?
Vierailija kirjoitti:
Kiva mies. Itse olin samassa tilanteessa koliikkivauvan kanssa yksinhuoltajana. Olen usein ajatellut, että se oli henkisesti parempi. Oli pakko selvitä eikä odottaa apua joltain joka ei ole sitä valmis antamaan. Varsinkin jos ajattelee, että sillä toisella on myös vaatii. Luultavasti selviät paremmin, jos ajattelet yksin olevasi vastuussa, koska yksin kuitenkin ilmeisesti kaikki vauva-asiat hoidat?
Vaatii=vastuu.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sait selville?
Riitaannuin miehen kaverin kanssa ja hän suutuspäissään paljasti.
Ap
No hätä, se vaihtuu taaperohelvetiksi muutamassa kuukaudessa.
Miehet on just tommosia vastuunkarttelijoita. Sitten, kun heitä vaatii kantamaan sitä vastuuta, nainen haukutaan henkistä väkivaltaa käyttäväksi nalkuttajaksi ja sitten mies onkin jo yhtäkkiä häipynyt ja hankkinut "uuden rakkauden ja paremman parisuhteen".
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö nykyään osa-aikatyötä?
Tällä hetkellä. Kuulin myös, että joskus on iltaisin muka mennyt jotain tärkeää työjuttua hoitamaan toimistolle mutta on mennyt sinne vaan pakoon minua ja vauvaa. Tämä kaveri oli soittanut miehelle muka pomona töistä ja sillä varjolla mies häipynyt.
Ap
Ihanko yksissätuumin hankitte vauvan vai oliko sinun tahtosi enimmäkseen?
Ymmärrän miestäsi kyllä. Kotona odottaa vain kiukkuinen ja väsynyt vaimo, sekä kirkuva sinappikone, jota hän ei haluaisi hoitaa, mutta joutuu sen tekemään. Menisitkö itse ilomielin ahdistavaan ympäristöön, jossa joudut tekemään vain vastenmielisiä asioita?
Sanon tämän naisena, joka oli koko viiden lapsensa kanssa kuin yksinhuoltaja koko sen ajan kun lapset olivat pieniä. Nyt ole itse saanut tarpeekseni perhe-elämästä, enkä juuri koskaan ole kotona ja jos olenkin, niin en ainakaan siivoa tai laita ruokaa. Mies istuu kotona kaiket päivät (tekee nykyään etätyötä) ja komentelee happamana teinejä.
Tekisi mieli lähteä lopullisesti koko paskasta. Eikä tee mieli ruvata enää korjaamaan mitään kaikkien näiden vuosien jälkeen. Teillä ap voisi olla vielä mahdollisuus, jos saatte kartotettua kokonaistilanteenne ja tehtyä suunnitelman, missä kummankin tarpeita voisi jonkin verran toteuttaa ja silti vielä selvitä kunnialla siitä vauvahelvetistä. Jos kukaan ei ole vielä niin totaalisesti kypsynyt, että haluaa vain iskeä hanskat tiskiin ja häipyä.
Työkaverini pohti usein että hakisiko kakaran tarhasta vai katsoisiko ensin Bonanzan
Tuttu tarina. Täysin uupunut kaverini erosi juuri samankaltaisesta miehestä. Lapsi nyt 2 vuotias. Mies oli käynyt elokuvissa ja salilla ja syyttänyt ylitöitä kun tuli kotiin jatkuvasti klo. 20 jälkeen kun vauva ja vaimo olivat jo uupuneina sammuneet. Jatkoi sitten illalla ja yöllä rauhassa tietokoneella pelaamista tekemättä mitään yhteisen arjen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miestäsi kyllä. Kotona odottaa vain kiukkuinen ja väsynyt vaimo, sekä kirkuva sinappikone, jota hän ei haluaisi hoitaa, mutta joutuu sen tekemään. Menisitkö itse ilomielin ahdistavaan ympäristöön, jossa joudut tekemään vain vastenmielisiä asioita?
Sanon tämän naisena, joka oli koko viiden lapsensa kanssa kuin yksinhuoltaja koko sen ajan kun lapset olivat pieniä. Nyt ole itse saanut tarpeekseni perhe-elämästä, enkä juuri koskaan ole kotona ja jos olenkin, niin en ainakaan siivoa tai laita ruokaa. Mies istuu kotona kaiket päivät (tekee nykyään etätyötä) ja komentelee happamana teinejä.
Tekisi mieli lähteä lopullisesti koko paskasta. Eikä tee mieli ruvata enää korjaamaan mitään kaikkien näiden vuosien jälkeen. Teillä ap voisi olla vielä mahdollisuus, jos saatte kartotettua kokonaistilanteenne ja tehtyä suunnitelman, missä kummankin tarpeita voisi jonkin verran toteuttaa ja silti vielä selvitä kunnialla siitä vauvahelvetistä. Jos kukaan ei ole vielä niin totaalisesti kypsynyt, että haluaa vain iskeä hanskat tiskiin ja häipyä.
Ihan uteliaisuudesta, ei mollauksen vuoksi: miksi teit viisi lasta, jos et pidä arkisesta perhe-elämästä? Nainenhan sen viimeisen sanan lapsiluvun kanssa kuitenkin sanoo, ihan biologisista syistä.
:D
Mitäs läksit, kikkeli kokkelis.
Mitä väliä jos kerran hän tuo yhtä paljon rahaa taloon kuin ennen. Palkkaat sitten vaan jatkossa lastenhoitajan pariksi tunniksi päivässä ja nukut.
Sitä se on oikeasti. Minäkin tein paljon ylitöitä vältelläkseni lapsihelvettiä kotona. Eli siis istuin kahvilla työpaikkani taukohuoneessa ja join kahvia sekä surffasin netissä.
Vierailija kirjoitti:
Miehet on just tommosia vastuunkarttelijoita. Sitten, kun heitä vaatii kantamaan sitä vastuuta, nainen haukutaan henkistä väkivaltaa käyttäväksi nalkuttajaksi ja sitten mies onkin jo yhtäkkiä häipynyt ja hankkinut "uuden rakkauden ja paremman parisuhteen".
Unohtamatta miten parin vuoden jälkeen se lapsi alkaakin kiinnostaa (kun sen kanssa voi tehdäkkin jotain) ja sitten esitetään niin hyvää isää ja haukutaan äiti vieraannuttajaksi.
Mistä sait selville?