Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnytysikäiset nuoret naiset eivät synnytä?
31.12.2019 |
Kahdessa maakunnassa Suomessa, Uudellamaalla ja Pirkanmaalla nuorten naisten määrä on kasvanut. Uudellamaalla on yli kymmenen ja Pirkanmaalla yli yhdeksän prosenttia enemmän 15–44-vuotiaita naisia nyt kuin vuonna 2001. Ahvenanmaalla nuorten naisten määrä on pysynyt ennallaan.
Myös yliopistokaupungit Uudenmaan ja Pirkanmaan ulkopuolella ovat voittaneet nuorten naisten muuttoaallossa. Erityisesti Jyväskylä, Oulu ja Turku ovat saaneet runsaasti lisää 15–44-vuotiaita naisia.
Näissä maakunnissa ja nuoria naisia keränneissä yliopistokaupungeissa lapsentekoikäisiä naisia riittää, mutta into lasten tekoon on aiempaa vaisumpaa.
Esimerkiksi yllä mainituissa Jyväskylässä, Oulussa ja Turussa on yli 13 000 synnytysikäistä naista enemmän kuin vuonna 2001. Tästä huolimatta näissä kaupungeissa syntyy lapsia selvästi vähemmän kuin vuonna 2001.
Kommentit (684)
Meidän sukupolven naiset on 12 vuotiaasta asti vetänyt horkkaa, joten niitä on tosi vaikea saada raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä synnytysikäinen rakentaa uraa, säästää asuntoa varten, ja hoitaa kissaansa. Minulla ei ole edes kumppania, enkä halua lapsia. Tykkään elämästäni näin.
N26
Täällä toinen samanlainen, pidetään yhtä! Hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta! ❤️
N24
Täällä mies kuka myös rakentaa uraa sekä maksaa asuntolainaa pois ja ikisinkkuna mennään. Hyvää uuttavuotta teille arvon ihmiset.
M29
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykymaailmassa vaaditaan korkeakoulutusta, joka kestää pitkään. Koulutuksesta huolimatta vakityön saanti on epävarmaa eikä nykyään haluta synnyttää epävarmuuteen, kun ehkäisy antaa vapauden valita. Kun elämän palaset alkavat olla paikallaan, voi olla liian myöhäistä. Tämä siis on seurausta kulttuurievoluutiosta.
Miten käy kulttuurievoluutiossa sellaisen kulttuurin, joka ei enää hanki lapsia?
Tämä on hyvä kysymys. Suomalaisella kulttuurilla ja syntyvyyden laskulla on kuitenkin varsin vähän tekemistä toistensa kanssa. Jo monta vuosikymmentä me suomalaiset olemme jättäneet ihan omasta vapaasta tahdostamme suomalaista kulttuuria taaksemme ja omineet muualta maailmasta - erityisesti Yhdysvalloista - itsellemme mukavampaa kulttuuria. Vielä omassa lapsuudessani 1960-luvulla ja teinivuosieni alussa 1970-luvulla arvostimme omaa kulttuuriamme. Sen jälkeen aloimmekin vähätellä ja jopa halveksia omaa kulttuuriamme, koska muualla maailmassa oli kaikki niin paljjon hienompaa ja parempaa. Nykyisin on ystävänpäiväkin jo ihan virallisesti kalenterissa ja kaupat täyttyvät lokakuun lopussa halloween-roinasta. Jotkut - toivottavasti vain trollailakseen - kaipaavat jopa kiitospäivän kaltaista perhejuhlaa Suomeenkin.
Milloin sinä, edellinen kirjoittaja, olet viimeksi viettänyt kekriä? Tai Kalevalan päivää? Polttanut helkavalkeita? Käynyt Akseli Gallen-Kallelan museossa? Tai Jean Sibeliuksen kotona Ainolassa? Edes Kolilla katsomassa upeita maisemia? Lukenut Eino Leinon tai V.A. Koskenniemen runoja? Tai Kalevalaa? Entä nykyaikaisempi suomalainen kulttuuri?
On oikeastaan hassua, että kaikista intopinkeimmät suomalaiset ovat kaikista haluttomampia laittamaan yhteisiä verovaroja suomalaisen kulttuurin tukemiseen. Miksi? Eikö suomalainen kulttuuri ole sittenkään niin tärkeää? Jos ei ole, miksi kulttuurin vuoksi pitäisi synnyttää lisää ihmisiä, joille suomalainen kulttuuri ei merkitse mitään ja jotka mieluummin juhlisivat vaikka amerikkalaistyylistä kiitospäivää kuin ihmettelisivät, miksi 28.2. on lippu salossa.
Minun nähdäkseni suomalainen kulttuuri kyllä elää ja voi hyvin. Tuskin missään muussa Euroopan maassa yhtä suuri osa radioasemien musiikista on omankielistä (pois lukien tietenkin englanninkieliset maat) tai yhtä suuri osa elokuvateatterien tarjonnasta kotimaista.
Suomalainen kulttuuri on yhtä lailla PaperiT:tä kuin Kalevalaa, ja niin sen täytyy ollakin. Kulttuurin kuuluu elää. Sinäkin puhut Kalevalan lukemisesta jonkinlaisena urotyönä, vaikka Kalevala käytännössä oli kuollut siinä vaiheessa, kun sitä alettiin lukea.
Olen N28v, avoliitossa kolmatta vuotta, vuokralla, opinnot valmiit, määräaikaisessa työssä. Mutta suurimmat syyt, miksi en halua lapsia ovat
- en halua kehooni niitä muutoksia, joita raskaus ja synnytys voivat aiheuttaa
- nautin seksistä ja terveestä kropasta ja haluan nauttia niistä jatkossakin, en siis tieten tahtoen halua ottaa suurta riskiä sukuelinteni tuhoutumiseen
- olen herkkä hormoneille, edes minipillerit eivät sopineet, joten en halua kuvitellakaan raskaushormoneja ja synnytyksen jälkeistä masennusta
- olen myös huonouninen ja herkkä melulle
- en halua olla jatkuvassa päivystystilassa eli jatkuvassa stressissä, kun koko ajan pitäisi monta vuotta olla vastuussa lapsesta
- en olisi valmis vammaiseen tai sairaaseen lapseen, en siis halua uhrata elämääni
- nautin vapaudesta ja haluan pyrkiä ennemmin maksimoimaan kuin minimoimaan sen tulevaisuudessani
- on vielä unelmia toteuttamatta, esim. ulkomailla asumista
- en pidä lapsista
Ehkä jos olisin mies, voisin harkita lapsia "sitten joskus", mutta naiselle lankeava osa etenkin biologisten lasten kohdalla on suurin piirtein pahin painajaiseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä synnytysikäinen rakentaa uraa, säästää asuntoa varten, ja hoitaa kissaansa. Minulla ei ole edes kumppania, enkä halua lapsia. Tykkään elämästäni näin.
N26
Puhuttiin synnytysikäisistä.
Ikävä kyllä aika ajoi sun ohi viimeisellä M junalla jo vuosia sitten:)Saattaa liittyä kissaan
Eli naisten ei kannata edes yrittää lisääntyä 26-vuotiaana koska on liian myöhäistä? Ok käy minulle. Muistakaa muutkin naiset tämä! :)
N24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsismi. Ja millään ei ole enää mitään arvoa. Perhe koetaan turhaksi. Amerikkalainen viihde on sekoittanut pään huomaamatta, eli ehdollistaminen on onnistunut.
Eli suomeksi: Tämän sukupolven vtuiksi kasvatuksen tulosta. Mielen häiriöt hankitaan yleensä lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykymaailmassa vaaditaan korkeakoulutusta, joka kestää pitkään. Koulutuksesta huolimatta vakityön saanti on epävarmaa eikä nykyään haluta synnyttää epävarmuuteen, kun ehkäisy antaa vapauden valita. Kun elämän palaset alkavat olla paikallaan, voi olla liian myöhäistä. Tämä siis on seurausta kulttuurievoluutiosta.
Miten käy kulttuurievoluutiossa sellaisen kulttuurin, joka ei enää hanki lapsia?
Tämä on hyvä kysymys. Suomalaisella kulttuurilla ja syntyvyyden laskulla on kuitenkin varsin vähän tekemistä toistensa kanssa. Jo monta vuosikymmentä me suomalaiset olemme jättäneet ihan omasta vapaasta tahdostamme suomalaista kulttuuria taaksemme ja omineet muualta maailmasta - erityisesti Yhdysvalloista - itsellemme mukavampaa kulttuuria. Vielä omassa lapsuudessani 1960-luvulla ja teinivuosieni alussa 1970-luvulla arvostimme omaa kulttuuriamme. Sen jälkeen aloimmekin vähätellä ja jopa halveksia omaa kulttuuriamme, koska muualla maailmassa oli kaikki niin paljjon hienompaa ja parempaa. Nykyisin on ystävänpäiväkin jo ihan virallisesti kalenterissa ja kaupat täyttyvät lokakuun lopussa halloween-roinasta. Jotkut - toivottavasti vain trollailakseen - kaipaavat jopa kiitospäivän kaltaista perhejuhlaa Suomeenkin.
Milloin sinä, edellinen kirjoittaja, olet viimeksi viettänyt kekriä? Tai Kalevalan päivää? Polttanut helkavalkeita? Käynyt Akseli Gallen-Kallelan museossa? Tai Jean Sibeliuksen kotona Ainolassa? Edes Kolilla katsomassa upeita maisemia? Lukenut Eino Leinon tai V.A. Koskenniemen runoja? Tai Kalevalaa? Entä nykyaikaisempi suomalainen kulttuuri?
On oikeastaan hassua, että kaikista intopinkeimmät suomalaiset ovat kaikista haluttomampia laittamaan yhteisiä verovaroja suomalaisen kulttuurin tukemiseen. Miksi? Eikö suomalainen kulttuuri ole sittenkään niin tärkeää? Jos ei ole, miksi kulttuurin vuoksi pitäisi synnyttää lisää ihmisiä, joille suomalainen kulttuuri ei merkitse mitään ja jotka mieluummin juhlisivat vaikka amerikkalaistyylistä kiitospäivää kuin ihmettelisivät, miksi 28.2. on lippu salossa.
Myös ruokakulttuuri on muuttunut kansainvälisemmäksi. Meillä on lastentekoiässä ihmiset, joista suurin osa ei ole koskaan elämässään edes maistanut lanttupuuroa, läskisoosia, silakkalaatikkoa, klimppisoppaa, naurishaudukkaita tai Pappilan hätävaraa. Suomalaisia perinneruokia tekevät nykyisin enää mummot tai muuten Martta-aatteeseen hurahtaneet. Netin ja keittokirjojen lukuisissa ruokaohjeissa näkyy hyvin harvoin valkopippuria eikä juuri koskaan maustepippuria. Eikä oikeastaan lipstikkaakaan. Eikä siinä mitään, makumieltymyksemme ovat muuttuneet ja ihan hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole miestä. Minulla on yksi lapsi, jota olen nyt kasvattanut 6 vuotta yksin. En jaksaisi enää toista hoitaa yksin. Ja tämäkin lapsi tehtiin lapsen isän kanssa yhteisymmärryksessä, lapsen ollessa 1v tuli ero ja siitä lähtien mies on nähnyt lasta 3 tunnin ajan kerran tai kaksi kuussa.
No ei kai tässä muuta, suomalaiset ovat katoava luonnonvara. Kun olen vanha, jos elän siihen asti, päästä olen varma, että minua hoitaa joku muu kuin suomalainen. Suomessa asuva väestö tulee kasvamaan, mutta alkuperäisiä suomalaisia on 50 vuoden kuluttua varmasti alle 3 miljoonaa. Tänne tullaan puhdaan veden perässä. Sosiaaliturvan perässä tuleminen ei pitemmän päälle kanna, koska sitä on pakko heikentää pian kaikilta, maksajia ei riitä. Todennäköisesti käy niin päin, että valkoinen kantaväestö lähtee lämpimiin maihin ja muita tulee tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vois vähempää kiinnostaa lasten pullauttelu maailmaan. Ilmastokin kiittää.
Vierailija kirjoitti:
Narsismi. Ja millään ei ole enää mitään arvoa. Perhe koetaan turhaksi. Amerikkalainen viihde on sekoittanut pään huomaamatta, eli ehdollistaminen on onnistunut.
Eli suomeksi: Tämän sukupolven vtuiksi kasvatuksen tulosta. Mielen häiriöt hankitaan yleensä lapsena.
Äitini ei olisi halunnut lapsia. Kuulemma uskonnollinen suku pakotti pitämään ja menemään naimisiin. Hääkuva on poissa pöydältä siitä syystä kun muistuttaa liikaa raskaudesta sekä äitiydestä. Vietin puolet ajasta tätini luona äidin viettäessä hermolomaa. Pitäisikö minun tehdä samoin vaikka en halua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 26. En seurustele ja teen enimmäkseen pätkä töitä. Gaarfisen suunnittelijan töitä vaikea saada ja pienellä kokemuksella ja pitkän tauon jälkeen en varmaan kamalasti muista mitään. Haluan uudelleen kouluttautua. En stressaa lapsien teosta ja seurustelusta vaan keskityn itseeni, omaan kehittymiseeni ja siihen että selviydyn ilman sen suurempaa stressiä. Stressi on niin yleistä nykyään, ihan kuin sitä ilman ei saisi elääkään tai elämästä nauttia. Minun nuoruus oli niin rankkaa ja masennuksen ja ahdistuksen täyteistä ettei kiinnosta enään mikään muu niin paljon kuin oma hyvin vointi ja onnellisuus.
Mahdollisesti tekisin lapsia jos olisi vakityö, mies olisi työssä ja olisi hyvä mies muutenkin, osallistuisi lapsen hoitoon, tai sitten olisi rikas jolloin voisin olla kotiäitinä. Mikäs siinä.
Vierailija kirjoitti:
Narsismi. Ja millään ei ole enää mitään arvoa. Perhe koetaan turhaksi. Amerikkalainen viihde on sekoittanut pään huomaamatta, eli ehdollistaminen on onnistunut.
Eli suomeksi: Tämän sukupolven vtuiksi kasvatuksen tulosta. Mielen häiriöt hankitaan yleensä lapsena.
Amerikkalainen viihde? Jenkeissä ollaan kyllä edelleen tänäpäivänä perhekeskeisempiä, kuin esim. meillä Suomessa.
En tiedä mitä narsismia on siinä, ettei halua lapsia? Nykypäivänä onneksi jokainen saa vastata omasta kehostaan ja päättää elämästään. Jos jonkun elämään ei lapset sovi, niin ei niitä todellakaan ruveta muuten vaan hankkimaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vois vähempää kiinnostaa lasten pullauttelu maailmaan. Ilmastokin kiittää.
Aijaa. Jos kaikki eläisivät kuin suomalaiset, tarvittaisiin ainoastaan puoli maapalloa.
Mutjoo, AGENDA.
Tässä oma ja lähipiirini 25-30-vuotiaiden naisten tilanteetpk-seudulla:
1. Tekee jatko-opintoja, ei rahaa, miehellä mielenterveysongelmia, naisella terveysongelmia.
2. Sinkku, jolla opinnot kesken ja mielenterveysongelmia, ei halua lapsia
3. Ura edellä, ei vielä vauvahaaveita
4. Sinkku. Haluaa vielä opiskelemaan ja asuu kämppisten kanssa.
5. Opiskelee ja ei edes halua lapsia
6. Opiskelee, ei halua lapsia vielä.
7. On jo yhden yh-äiti, opinnot kesken
8. Ei halua lapsia ja terveys ei paras mahdollinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsismi. Ja millään ei ole enää mitään arvoa. Perhe koetaan turhaksi. Amerikkalainen viihde on sekoittanut pään huomaamatta, eli ehdollistaminen on onnistunut.
Eli suomeksi: Tämän sukupolven vtuiksi kasvatuksen tulosta. Mielen häiriöt hankitaan yleensä lapsena.
Amerikkalainen viihde? Jenkeissä ollaan kyllä edelleen tänäpäivänä perhekeskeisempiä, kuin esim. meillä Suomessa.
En tiedä mitä narsismia on siinä, ettei halua lapsia? Nykypäivänä onneksi jokainen saa vastata omasta kehostaan ja päättää elämästään. Jos jonkun elämään ei lapset sovi, niin ei niitä todellakaan ruveta muuten vaan hankkimaan :D
Narsismiahan se on. Ei siinä hymiöt auta.
Ja mielenterveydeltään järkkyneen eläimen tunnistaa siitä, että se lopettaa lisääntymisen. Sama pätee ihmiseen. Suomessa tämäkin on jonkin tason joukkopsykoosi. Hyvin suuri todennäköisyys on varhaiskasvatuksessa tehdyissä virheissä, eli heikoille mielille on annettu liikaa vastuuta.
Kolmen lapsen äitinä seuraan näitä keskusteluja aina tosi hämilläni.
Jos on yhtään seurannut yleistä keskustelua, synnytysikäinen nainen on lukenut ainakin seuraavista aiheista vain äiteihin kohdistuvat, joskus todella raadolliset ja ankarat arvostelut ja syyllitykset:
- raskaanaolo (nouseeko paino, odotatko oikein ja nyt uusimpana, aiotko olla saikulla raskausajan)
- synnytys (onko sektio edes synnyttämistä, saako synnytystä pelätä etukäteen, kuinka pitkä matka on sairaalaan ja saako sillä olla mitään merkitystä, miten synnytyksessä kohdellaan ja tuleeko vaurioita, ja jos tulee, onko niitä järkevää alkaa korjailla)
- vauva-aika (imetys, julki-imetys, pullosta ruokkiminen, vauvan kanssa ihmisten ilmoilla liikkuminen, varhainen vuorovaikutus eli kuinka monta sekuntia päivässä äiti saa katsoa vauvastaan toisaalle)
- taaperoaika (etkai vie sitä jo hoitoon/kai olet jo palaamassa töihin ja viemässä lapsesi hoitoon, oletko muka jo nyt jättämässä lastasi yöksi jollekin hoitoon/etkö jo muka ole ja miksi se ei jo kävele, puhu ja laske piin keskiarvoa)
- leikki-ikä (tästä eteenpäin kaikki mitä nainen tekee, menee pieleen)
- kouluikä (katso yllä)
- tutkimustulokset: äidin masennus raskausaikana, äidin kahvinjuonti raskausaikana, synnytystapa, äidin koulutus tai kouluttamattomuus, äidin geenit ja tähtien asento syntymisen aikaan johon äiti ei ymmärtänyt hoitaa muutosta
- työelämä: oletko töissä, miksi et ole töissä, miksi et hoida lapseasi itse? Jos olet töissä, olet riski ja kuluerä ja auttamattomasti huonompi kuin lapsettomat naiset. Jos et ole töissä, olet huonompi kuin työtön mies
- koulutus: miksi olet kouluttautunut kuten olet, miksi et ole käynyt tarpeeksi kouluja ja miksi ihmeessä olet edelleen jossakin koulussa?
- ystävät: et ole tarpeeksi kiinnostava lapsettomien mielestä, lapsellisten mielestä elät elämääsi väärin
- avo/avioliitto: ei tule onnistumaan, mammat ei kiinnosta ketään ja olet alapäästäsi kokoa lentokonehalli. Kukaan ei ymmärrä, jos miehesi ärsyttää, koska se että menit sen kanssa naimisiin ja sait lapsen, oli oma vika. Eikä kukaan usko, jos olet onnellinen. Ei se vaan tule onnistumaan.
- yksinhuoltajuus: osa yrittää nostaa esille että saattaisit olla jonkin sortin arjen sankari, mutta tosiassa olet silti jotain ihan muuta
-sukulaissuhteet: olet luultavasti huono miniä, huono tytär ja surkea sisko
- tukiverkot: sinulla on oltava niitä, jos ei ole, oma vika
- raha ja toimeentulo: on tultava toimeen omillaan sillä mies lähtee ihan koska vain ja jättää sinut puille paljaille. Toistan, on tultava toimeen omillaan.
Onnea vaan tulevaan, Suomi ja suomalaiset <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykymaailmassa vaaditaan korkeakoulutusta, joka kestää pitkään. Koulutuksesta huolimatta vakityön saanti on epävarmaa eikä nykyään haluta synnyttää epävarmuuteen, kun ehkäisy antaa vapauden valita. Kun elämän palaset alkavat olla paikallaan, voi olla liian myöhäistä. Tämä siis on seurausta kulttuurievoluutiosta.
Miten käy kulttuurievoluutiossa sellaisen kulttuurin, joka ei enää hanki lapsia?
Tämä on hyvä kysymys. Suomalaisella kulttuurilla ja syntyvyyden laskulla on kuitenkin varsin vähän tekemistä toistensa kanssa. Jo monta vuosikymmentä me suomalaiset olemme jättäneet ihan omasta vapaasta tahdostamme suomalaista kulttuuria taaksemme ja omineet muualta maailmasta - erityisesti Yhdysvalloista - itsellemme mukavampaa kulttuuria. Vielä omassa lapsuudessani 1960-luvulla ja teinivuosieni alussa 1970-luvulla arvostimme omaa kulttuuriamme. Sen jälkeen aloimmekin vähätellä ja jopa halveksia omaa kulttuuriamme, koska muualla maailmassa oli kaikki niin paljjon hienompaa ja parempaa. Nykyisin on ystävänpäiväkin jo ihan virallisesti kalenterissa ja kaupat täyttyvät lokakuun lopussa halloween-roinasta. Jotkut - toivottavasti vain trollailakseen - kaipaavat jopa kiitospäivän kaltaista perhejuhlaa Suomeenkin.
Milloin sinä, edellinen kirjoittaja, olet viimeksi viettänyt kekriä? Tai Kalevalan päivää? Polttanut helkavalkeita? Käynyt Akseli Gallen-Kallelan museossa? Tai Jean Sibeliuksen kotona Ainolassa? Edes Kolilla katsomassa upeita maisemia? Lukenut Eino Leinon tai V.A. Koskenniemen runoja? Tai Kalevalaa? Entä nykyaikaisempi suomalainen kulttuuri?
On oikeastaan hassua, että kaikista intopinkeimmät suomalaiset ovat kaikista haluttomampia laittamaan yhteisiä verovaroja suomalaisen kulttuurin tukemiseen. Miksi? Eikö suomalainen kulttuuri ole sittenkään niin tärkeää? Jos ei ole, miksi kulttuurin vuoksi pitäisi synnyttää lisää ihmisiä, joille suomalainen kulttuuri ei merkitse mitään ja jotka mieluummin juhlisivat vaikka amerikkalaistyylistä kiitospäivää kuin ihmettelisivät, miksi 28.2. on lippu salossa.
Minun nähdäkseni suomalainen kulttuuri kyllä elää ja voi hyvin. Tuskin missään muussa Euroopan maassa yhtä suuri osa radioasemien musiikista on omankielistä (pois lukien tietenkin englanninkieliset maat) tai yhtä suuri osa elokuvateatterien tarjonnasta kotimaista.
Suomalainen kulttuuri on yhtä lailla PaperiT:tä kuin Kalevalaa, ja niin sen täytyy ollakin. Kulttuurin kuuluu elää. Sinäkin puhut Kalevalan lukemisesta jonkinlaisena urotyönä, vaikka Kalevala käytännössä oli kuollut siinä vaiheessa, kun sitä alettiin lukea.
Tuosta musiikista ja elokuvista olen samaa mieltä. Ja se on positiivinen asia, koska muutama vuosikymmen sitten kotimainen elokuva ihan takuuvarmasti floppasi. Paitsi jos oli kyse Uuno Turhapuro -elokuvista. Suomi on väestöltään pieni maa ja sen vuoksi kulttuuria joutuu tukemaan, jotta ylipäätään mitään kulttuuria olisi. Kaikki ei ole niin suosittua , että pelkät mainostajien rahat riittäisivät elättämään kulttuurialan työntekijät. Eikä kaikki sellaista, että siitä oltaisiin muisssakin maissa valmiita maksamaan. Suhtautuminen kulttuurialaa opiskeleviinkin on aika nurinkurinen: suomalainen kulttuuri pitäisi säilyttää, mutta kulttuurialaa opiskelevia ja alalla työskenteleviä pidetään silti tarpeettomina.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivänä ainoat jotka tuntuvat tekevän lapsia ja lisääntyvän, on alaluokka. Eli kauniisti sanottuna, vähän heikompilahjaisemmat, jotka eivät ole ammattikoulua korkeampaa tutkintoa opiskelleet. Uraihmiset eivät mitään kakaroita tee, heillä on tarpeeksi älyä olla lisääntymättä. Vaativasta urasta saa aivan riittävästi muuta mietittävää.
Hesari kyllä kirjoitti jokin aika sitten, että koiraihmiset nimenomaan uskaltavat tehdä lapsia, mutta moni työtön ja/tai köyhä nainen ja mies jää lapsettomaksi, koska ei uskalla hankkia lapsia
En voi saada miestä koska liian pienet tissit.