Lapsen kummallinen suhtautuminen joululahjaan

Lapsi saattaa olla masentunut. Ei aina ole helppoa olla erolapsi, ja Pikku sisarukset uusperheessä, vanhempien uudet kumppanit jne. voivat olla vielä liikaa huomiota.

En tunne yhtään pientä lasta, jolle perinteiset jouluruuat olisivat suurta herkkua. Lapsi oli ehkä lähinnä rehellinen, kun sanoi, ettei jouluruoka ollut hyvää.

Hän toivoi pehmoeläintä, joka on usein lapselle eräänlainen rakkauden, hellyyden ja turvan korvike. Ehkäpä hän tarvitsisi enemmän rakkautta, ymmärrystä, kehuja, hoivaa ja hellyyttä myös sinulta, Ap.

Jos uskoo joulupukkiin vielä tai joulun ihmeeseen on voinut toivoa kaikkein eniten omia vanhempiaan takas yhteen ja siten katoamaan uusioperheen jäsenet. Ei ois yllätys.

Varmaan kyrsii kun uusia sisaruspuolia tulee eikä riitä huomiota vanhemmilta enää. Ei hienotkana lahjat korvaa läsnäoloa lapsen elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi on "kiittämätön" ainoastaan, jos ette ole kiitolliseksi kasvattaneet. Termin kuvaama laskelmointi ei ole lapsen repertuaarissa. Sen sijaan lapsi voi hyvinkin käyttäytyä kuvatulla tavalla lukuisten vaikeiden tunteiden vallassa : jännitti, nolotti, oli huolta lähimmäisten käyttäytymisen vuoksi, pelotti, ahdisti, hävetti, suretti. Esim. joulun viettäminen erikseen eikä yhdessä koko synnyinperheen kanssa. Ei tarvitse olla edes se ensimmäinen eron jälkeinen joulu, avioeron tai uusperhekuvion aiheuttamat vaikeat tunteet voivat aktivoitua myöhemminkin.

Juttele sille lapselle! Mutta kysy avoimia kysymyksiä ja pyydä kertomaan lisää, älä anna valmiita vastauksia tai kyllä/ei-kysymyksiä.

Meillä oli mukava päivä isovanhemmilla, joten mitään ”ongelmia” ei olisi pitänyt olla. Lapsen äiti ei olisi halunnut viettää joulua lainkaan poikansa kanssa (vaikka ei ole mikään päihteidenkäyttäjä tms. Hän odottaa uuden miehensä kanssa lasta eikä ”vanha” lapsi näytä kiinnostavan), mutta saimme lopulta kuitenkin hänet suostuteltua yhden päivän viettämiseen pojan kanssa, koska ajattelin pojan olevan surullinen, jos äiti ei halua nähdä häntä jouluna lainkaan. Joten äitiään hän ei ainakaan ikävöi eikä tosissaan mitään positiivista sanottavaa eilisestä keksinyt. Hänen äitinsä on aina vihannut joulua, joten mitään vanhoja ydinperhe-aikoja hän ei kaipaa. Me olemme jouluihmisiä ja vietämme perinteistä joulua läheisten parissa.

Ap

Eli sinä halusit miehesi lapsen pois teidän joulunvietosta?? Koska kerran teillä vietetään kunnon joulua olisi tietenkin kannattanut ottaa poika teille jouluaatoksi ja viedä äidilleen myöhemmin, kun meno on enemmän ”normisunnuntai” tyyppistä.

Vierailija kirjoitti:

Jos se oli vääränlainen? Jos olisi halunnutkin paloaseman ja yrittää peittää pettymystään jättämällä lahjan huomiotta?

Isännän tyttö toimii juuri noin, jos saa vääränlaisen lahjan..esim.toivoi 12v lahjaksi GoPro:ta, sai vastaavanlaisen, mutta Denver-merkkisen. Ei ole edes avannut pakettia, synttärit oli yli kuukausi sitten.

Ei olisi ollut mitään järkeä ostaa parin-kolme sadan laitetta lasten leikkeihin, kun tuo Denverin oma oli tarjouksessa 30€.

Just, olisin varmaan itsekin jättänyt epämieluisan halvan korvikkeen laatikkoonsa. Tuliko mieleen, että olisi jo etukäteen kerrottu, että tuo on liian kallis, kävisikö halvempi versio? Tai sitten ehdottaa, että lapsi itse säästää sen rahan ja tarjoutuu antamaan alkupääoman. Ärsyttäviä ne ihmiset, jotka antavat jotain ”yhtä hyvää”, josta todellisuudessa näkee kilometrin päähän, että on ihan rojua ja hajoaa heti.

Minusta tuntuu että ongelma on jossain muualla kuin itse lahjassa, ja jos pojan äiti on vastentahtoisesti pitänyt lasta luonaan aattona niin todennäköisesti se heijastui pojassa vielä joulupäiväänkin. Poika on kyllä vaistonnut sen. Noin pieni tuskin tekee tuollaista vielä tahallaan, on varmasti ollut paha mieli muuten. Olkaa huomioimatta lahjan hylkimistä mitenkään. Lämpöä, rakkautta ja välittämistä kehiin mahdollisista kiukutteluista piittaamatta. Pojan on ollut paha olla.

Kyseessä siis MIEEN poika. Jep.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi on "kiittämätön" ainoastaan, jos ette ole kiitolliseksi kasvattaneet. Termin kuvaama laskelmointi ei ole lapsen repertuaarissa. Sen sijaan lapsi voi hyvinkin käyttäytyä kuvatulla tavalla lukuisten vaikeiden tunteiden vallassa : jännitti, nolotti, oli huolta lähimmäisten käyttäytymisen vuoksi, pelotti, ahdisti, hävetti, suretti. Esim. joulun viettäminen erikseen eikä yhdessä koko synnyinperheen kanssa. Ei tarvitse olla edes se ensimmäinen eron jälkeinen joulu, avioeron tai uusperhekuvion aiheuttamat vaikeat tunteet voivat aktivoitua myöhemminkin.

Juttele sille lapselle! Mutta kysy avoimia kysymyksiä ja pyydä kertomaan lisää, älä anna valmiita vastauksia tai kyllä/ei-kysymyksiä.

Meillä oli mukava päivä isovanhemmilla, joten mitään ”ongelmia” ei olisi pitänyt olla. Lapsen äiti ei olisi halunnut viettää joulua lainkaan poikansa kanssa (vaikka ei ole mikään päihteidenkäyttäjä tms. Hän odottaa uuden miehensä kanssa lasta eikä ”vanha” lapsi näytä kiinnostavan), mutta saimme lopulta kuitenkin hänet suostuteltua yhden päivän viettämiseen pojan kanssa, koska ajattelin pojan olevan surullinen, jos äiti ei halua nähdä häntä jouluna lainkaan. Joten äitiään hän ei ainakaan ikävöi eikä tosissaan mitään positiivista sanottavaa eilisestä keksinyt. Hänen äitinsä on aina vihannut joulua, joten mitään vanhoja ydinperhe-aikoja hän ei kaipaa. Me olemme jouluihmisiä ja vietämme perinteistä joulua läheisten parissa.

Ap

Poika siis asuu pääasiassa isänsä kanssa samassa uusperheessä sinun ja 1-vuotiaan puolisisaruksensa kanssa?

Miksi ihmeessä juuri jouluksi laitoitte pojan äidilleen, joka ei tuon kertomasi mukaan ole koko asiasta eikä joulusta ylipäätään välittänyt lainkaan?

Vaikuttaa siltä, että poika ei ole nyt jouluna ollut haluttu mihinkään seuraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi on "kiittämätön" ainoastaan, jos ette ole kiitolliseksi kasvattaneet. Termin kuvaama laskelmointi ei ole lapsen repertuaarissa. Sen sijaan lapsi voi hyvinkin käyttäytyä kuvatulla tavalla lukuisten vaikeiden tunteiden vallassa : jännitti, nolotti, oli huolta lähimmäisten käyttäytymisen vuoksi, pelotti, ahdisti, hävetti, suretti. Esim. joulun viettäminen erikseen eikä yhdessä koko synnyinperheen kanssa. Ei tarvitse olla edes se ensimmäinen eron jälkeinen joulu, avioeron tai uusperhekuvion aiheuttamat vaikeat tunteet voivat aktivoitua myöhemminkin.

Juttele sille lapselle! Mutta kysy avoimia kysymyksiä ja pyydä kertomaan lisää, älä anna valmiita vastauksia tai kyllä/ei-kysymyksiä.

Meillä oli mukava päivä isovanhemmilla, joten mitään ”ongelmia” ei olisi pitänyt olla. Lapsen äiti ei olisi halunnut viettää joulua lainkaan poikansa kanssa (vaikka ei ole mikään päihteidenkäyttäjä tms. Hän odottaa uuden miehensä kanssa lasta eikä ”vanha” lapsi näytä kiinnostavan), mutta saimme lopulta kuitenkin hänet suostuteltua yhden päivän viettämiseen pojan kanssa, koska ajattelin pojan olevan surullinen, jos äiti ei halua nähdä häntä jouluna lainkaan. Joten äitiään hän ei ainakaan ikävöi eikä tosissaan mitään positiivista sanottavaa eilisestä keksinyt. Hänen äitinsä on aina vihannut joulua, joten mitään vanhoja ydinperhe-aikoja hän ei kaipaa. Me olemme jouluihmisiä ja vietämme perinteistä joulua läheisten parissa.

Ap

Poika siis asuu pääasiassa isänsä kanssa samassa uusperheessä sinun ja 1-vuotiaan puolisisaruksensa kanssa?

Miksi ihmeessä juuri jouluksi laitoitte pojan äidilleen, joka ei tuon kertomasi mukaan ole koko asiasta eikä joulusta ylipäätään välittänyt lainkaan?

Vaikuttaa siltä, että poika ei ole nyt jouluna ollut haluttu mihinkään seuraan.

Tämän jälkeen sitten vielä ihmettelette, ettei lapsi ole ikuisesti kiitollinen siitä saamastaan joulun jälkeen annetusta joululahjasta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi on "kiittämätön" ainoastaan, jos ette ole kiitolliseksi kasvattaneet. Termin kuvaama laskelmointi ei ole lapsen repertuaarissa. Sen sijaan lapsi voi hyvinkin käyttäytyä kuvatulla tavalla lukuisten vaikeiden tunteiden vallassa : jännitti, nolotti, oli huolta lähimmäisten käyttäytymisen vuoksi, pelotti, ahdisti, hävetti, suretti. Esim. joulun viettäminen erikseen eikä yhdessä koko synnyinperheen kanssa. Ei tarvitse olla edes se ensimmäinen eron jälkeinen joulu, avioeron tai uusperhekuvion aiheuttamat vaikeat tunteet voivat aktivoitua myöhemminkin.

Juttele sille lapselle! Mutta kysy avoimia kysymyksiä ja pyydä kertomaan lisää, älä anna valmiita vastauksia tai kyllä/ei-kysymyksiä.

Meillä oli mukava päivä isovanhemmilla, joten mitään ”ongelmia” ei olisi pitänyt olla. Lapsen äiti ei olisi halunnut viettää joulua lainkaan poikansa kanssa (vaikka ei ole mikään päihteidenkäyttäjä tms. Hän odottaa uuden miehensä kanssa lasta eikä ”vanha” lapsi näytä kiinnostavan), mutta saimme lopulta kuitenkin hänet suostuteltua yhden päivän viettämiseen pojan kanssa, koska ajattelin pojan olevan surullinen, jos äiti ei halua nähdä häntä jouluna lainkaan. Joten äitiään hän ei ainakaan ikävöi eikä tosissaan mitään positiivista sanottavaa eilisestä keksinyt. Hänen äitinsä on aina vihannut joulua, joten mitään vanhoja ydinperhe-aikoja hän ei kaipaa. Me olemme jouluihmisiä ja vietämme perinteistä joulua läheisten parissa.

Ap

Poika siis asuu pääasiassa isänsä kanssa samassa uusperheessä sinun ja 1-vuotiaan puolisisaruksensa kanssa?

Miksi ihmeessä juuri jouluksi laitoitte pojan äidilleen, joka ei tuon kertomasi mukaan ole koko asiasta eikä joulusta ylipäätään välittänyt lainkaan?

Vaikuttaa siltä, että poika ei ole nyt jouluna ollut haluttu mihinkään seuraan.[/

Komppaan tätä. Lapsen puolesta on oletettu vaikka mitä. On oletettu, miten hän haluaa joulun viettää ja mitä haluaa lahjaksi (kysytty toki muodon vuoksi, mutta toivetta väheksytty ja jätetty noteeraamatta). Äidille uusi vauva tulossa ja isän luona pienempi sisarus. Miksi hänen tulisi haluta lahja, jos häntä itseään ei haluta mihinkään? Ei ihme, jos on olo heittopussina olemisesta. Älkää pelkästään kuunnelko lasta, vaan myös kuulkaa häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä?

Poika on 6 v ja on yleensä tykännyt legoista. Todella luulimme, että lahja olisi mieleinen. Olemme kyllä miettineet tykkäisikö poika enemmän tyttöjen leluista, mutta silti reaktio oli mielestäni todella kummallinen, koska myös 5-vuotias tyttö oli aivan innoissaan kyseisestä lahjasta.

Ap

Kauko-ohjattavat autot, muumitalo asukein ja askarteluvälineet olivat omien poikieni suosikit jouluna

Miksi Suomessa joululahjat annetaan päivää ennen joulua? Meillä annetaan aina 25.päivä.

Viitaten moniin kommentteihin aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi Suomessa joululahjat annetaan päivää ennen joulua? Meillä annetaan aina 25.päivä.

Viitaten moniin kommentteihin aiheesta.

Koska joulupukki asuu Suomen Lapissa. Hän jakaa lahjat täällä aattoiltana ehtiäkseen sen jälkeen lennellä koko yön Pohjois-Amerikan yllä nakkelemassa paketteja savupiipusta. Keski-Euroopassahan pyhimyspukki käy jo joulukuun kuudennen tienoilla ja Skandinaviassa tonttu hoitaa pukin työt.

Täällä on moni sanonut että ongelma on jossain muussa kuin itse lahjassa. Paljon mahdollista. Kummilapseni on suhtautunut samalla tavalla kiinnottomasti ja kiittämättä antamiini lahjoihin jo vuosia, toisinaan jopa vähän kiukkuisesti. Hänen kotitilanteensa on sekava, avioero ja lukuisia koulun vaihtoja, eikä hänellä tunnu olevan oikein käsitystä tai ainakaan mukavia mielikuvia joulusta. Lahjan annosta sitten hämmentyy, koska ei ole kokemusta miten niissä tilanteissa toimitaan. Vika ei siis todennäköisesti ainakaan hänen kohdallaan ole niissä itse lahjoissa.

Samaa mieltä kuin muutama edellinen: poika tuntee varmaan olonsa ulkopuoliseksi äidin uudessa perheessä. Ap kirjoitti: "Joten äitiään hän ei ainakaan ikävöi eikä tosissaan mitään positiivista sanottavaa eilisestä keksinyt."

Aika yksinkertaisettua. Lapsi voi kaivata äitiään, vaikka äiti olisi samassa huoneessa. Kaltoinkohdellut lapset kokevat myös rakkautta äitiään kohtaan, rakkautta, joka ei saa vastakaikua. Ei ihme, että lapsi on surullinen, joulun aikaan varsinkin kun perhettä hehkutetaan joka paikassa, ja oma perhe on hajalla.

Kamalaa lapsen kannalta, jos oma äiti suhtautuu noin välinpitämättömästi, ja uusi äitipuolikin korostaa vain lapsen kiittämättömyyttä. Mielestäni pidätte poikaa vanhempana kuin hän on, henkisesti.

Lapsen isästä ei ole tullut infoa juurikaan, jaksaako edes hän olla kiinnostunut pojastaan?

Vierailija kirjoitti:

Täällä on moni sanonut että ongelma on jossain muussa kuin itse lahjassa. Paljon mahdollista. Kummilapseni on suhtautunut samalla tavalla kiinnottomasti ja kiittämättä antamiini lahjoihin jo vuosia, toisinaan jopa vähän kiukkuisesti. Hänen kotitilanteensa on sekava, avioero ja lukuisia koulun vaihtoja, eikä hänellä tunnu olevan oikein käsitystä tai ainakaan mukavia mielikuvia joulusta. Lahjan annosta sitten hämmentyy, koska ei ole kokemusta miten niissä tilanteissa toimitaan. Vika ei siis todennäköisesti ainakaan hänen kohdallaan ole niissä itse lahjoissa.

Mä veikkaisin uusperheen äitinä vähän tätä samaa. Joulu on ollut pojalle tähän asti siirtoa paikasta toiseen, aatto äidin luona ei ole varmaan ollut kovin onnellinen ja nyt lahja voi olla todella mieluinen mutta lapsi on aivan hämillään tilanteesta kun saa jotain mieluista (hänhän oli toivonut myös tuota legojuttua!) tunnelma on lämmin ja rauhallinen... Lapsi hämmentyy kun välittää varmasti äidistään ja nyt pohtii, miksi äidin luona oli paha olla ja nyt sitten tilanne on ihan eri... Älkää tehkö lahjasta nyt numeroa tai tentatko mitään että eikö tykkää ja miksi ei tykkää tai muutakaan, vaan jatkakaa joulunpyhiä eteenpäin normaalisti ja antakaa lapselle aikaa, läheisyyttä, välittämistä ja turvaa. Sitä kaikkea mitä lapsi tarvitsee, mutta mitä vaille hän jää toiselta vanhemmaltaan.

Jotenkin jaksaa aina hämmästyttää miten äitipuolet leimataan paholai siksi välittömästi. Tässäkin on kyseenalaistettu että mistä ap muka tietää että äiti ei joulusta pidä/vietä sitä/halua lastaan luokseen. Onko teille todella niin käsittämätön ajatus että toiset parisuhteessaan keskustelevat? Eiköhän AP.n mies ole tietoinen exänsä tavoista ja käyttäytymisestä tai AP itsekin voi kys. naisen kanssa olla tekemisissä.

Voihan ap toki sepostaa omiaan, mutta ikävä kyllä on niitä äitejä, jotka heivaavat "vanhat" lapsensa uuden perheensä tieltä ja lähinnä vanhemmat lapset ovat jotain kotiapulaisia kun äidin aika ja energia menee uuden onnen rakkaudenhedelmien hellimiseen. Omassa perheessä miehen lapset olivat myös miltei koko aaton äidillään vaikka äiti ei oikein osannut päättää, haluaako lapset sinne vai ei. Ajateltiin kuitenkin että koska äiti on kuitenkin lapsille tärkeä, olisi heidän hyvä olla siellä edes vähän aikaa. No, aattoilta täällä kotona olikin sitten ihan katastrofi joka johti nuoremman lapsen kunnon itkupotkuraivareihin ja pitkään lohduttomaan itkuun isänsä sylissä. Nyt vasta tänä aamuna teini loikoili kanssani sohvalla ja ohimennen kertoi, kuinka äiti oli ollut koko aaton kuin per see seen ammuttu karhu, huutanut ja raivonnut ja syytellyt vanhempia lapsiaan kun eivät olleet ihan joka hetki ehtineet äidin uuden taaperon perään, eivät olleet tuoneet taaperolle äidin mielestä tarpeeksi hyviä lahjoja, nuorempi lapsista oli yrittänyt halata/päästä äitinsä syliin useamman kerran mutta taapero oli välittömästi otettu tilalle..Teini antoi ymmärtää että uutena vuotena voisi olla parempi että olisivat sisaruksensa kanssa täällä kun äidillä on kuulemma ehkä jotain menoa, vaikka olisikin äidin uudenvuoden vuoro...

Äiti on lapselle aina tärkeä ja moni lapsi kaipaa jollain tasolla takaisin sitä menettämäänsä ydinperhettä. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä että jokainen äiti olisi se myyttinen, lempeä pullantuoksuinen mamma joka kohtelee lapsiaan tasapuolisesti ja rakastaen ja äitipuoli olisi aina se sadun pahis joka kohtelee lapsia kaltoin. Aika usein ne roolit on toisin päin...

En tajua, miksi joku kirjoittaa palstalle tuollaisesta asiasta. Luulisi, että tuon ikäiseltä on helppo kysyä, eikö hän tykännytkään lahjasta. Ovatko vanhemmat todella noin estoisia omien pienten lastensa suhteen, etteivät kehtaa kysyä jotain tuollaista?

Mä taas veikkaan että jos lasta riepotellaan paikasta toiseen aikuisten mielihalujen mukaan niin se lahjoihin keskittyminen jää siinä toiseksi. Miettikää itse miltä se tuntuisi kun ei saa rauhassa tutkia lahjoja ja leikkiä niillä kun kohta taas lähtö toiseen paikkaan ja sama uudestaan. Ja sitten aikuiset vielä odottaa kieli pitkällä lapsen olevan innoissaan kalliista lahjoista.

Ei se lasten tehtävä ole tehdä aikuisille hienoa joulua.

Vierailija kirjoitti:

En tajua, miksi joku kirjoittaa palstalle tuollaisesta asiasta. Luulisi, että tuon ikäiseltä on helppo kysyä, eikö hän tykännytkään lahjasta. Ovatko vanhemmat todella noin estoisia omien pienten lastensa suhteen, etteivät kehtaa kysyä jotain tuollaista?

Ap kertoo jo sivulla 2 kysyneensä, että mitä poika olisi sitten toivonut, kun tämä lahja ei vaikuttanut kiinnostavan. Mikä oli äärimmäisen epäsensitiivistä lasta kohtaan, mutta lukekaa nyt ihmeessä edes ap:n viestit ennen kommentointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on moni sanonut että ongelma on jossain muussa kuin itse lahjassa. Paljon mahdollista. Kummilapseni on suhtautunut samalla tavalla kiinnottomasti ja kiittämättä antamiini lahjoihin jo vuosia, toisinaan jopa vähän kiukkuisesti. Hänen kotitilanteensa on sekava, avioero ja lukuisia koulun vaihtoja, eikä hänellä tunnu olevan oikein käsitystä tai ainakaan mukavia mielikuvia joulusta. Lahjan annosta sitten hämmentyy, koska ei ole kokemusta miten niissä tilanteissa toimitaan. Vika ei siis todennäköisesti ainakaan hänen kohdallaan ole niissä itse lahjoissa.

Mä veikkaisin uusperheen äitinä vähän tätä samaa. Joulu on ollut pojalle tähän asti siirtoa paikasta toiseen, aatto äidin luona ei ole varmaan ollut kovin onnellinen ja nyt lahja voi olla todella mieluinen mutta lapsi on aivan hämillään tilanteesta kun saa jotain mieluista (hänhän oli toivonut myös tuota legojuttua!) tunnelma on lämmin ja rauhallinen... Lapsi hämmentyy kun välittää varmasti äidistään ja nyt pohtii, miksi äidin luona oli paha olla ja nyt sitten tilanne on ihan eri... Älkää tehkö lahjasta nyt numeroa tai tentatko mitään että eikö tykkää ja miksi ei tykkää tai muutakaan, vaan jatkakaa joulunpyhiä eteenpäin normaalisti ja antakaa lapselle aikaa, läheisyyttä, välittämistä ja turvaa. Sitä kaikkea mitä lapsi tarvitsee, mutta mitä vaille hän jää toiselta vanhemmaltaan.

Jotenkin jaksaa aina hämmästyttää miten äitipuolet leimataan paholai siksi välittömästi. Tässäkin on kyseenalaistettu että mistä ap muka tietää että äiti ei joulusta pidä/vietä sitä/halua lastaan luokseen. Onko teille todella niin käsittämätön ajatus että toiset parisuhteessaan keskustelevat? Eiköhän AP.n mies ole tietoinen exänsä tavoista ja käyttäytymisestä tai AP itsekin voi kys. naisen kanssa olla tekemisissä.

Voihan ap toki sepostaa omiaan, mutta ikävä kyllä on niitä äitejä, jotka heivaavat "vanhat" lapsensa uuden perheensä tieltä ja lähinnä vanhemmat lapset ovat jotain kotiapulaisia kun äidin aika ja energia menee uuden onnen rakkaudenhedelmien hellimiseen. Omassa perheessä miehen lapset olivat myös miltei koko aaton äidillään vaikka äiti ei oikein osannut päättää, haluaako lapset sinne vai ei. Ajateltiin kuitenkin että koska äiti on kuitenkin lapsille tärkeä, olisi heidän hyvä olla siellä edes vähän aikaa. No, aattoilta täällä kotona olikin sitten ihan katastrofi joka johti nuoremman lapsen kunnon itkupotkuraivareihin ja pitkään lohduttomaan itkuun isänsä sylissä. Nyt vasta tänä aamuna teini loikoili kanssani sohvalla ja ohimennen kertoi, kuinka äiti oli ollut koko aaton kuin per see seen ammuttu karhu, huutanut ja raivonnut ja syytellyt vanhempia lapsiaan kun eivät olleet ihan joka hetki ehtineet äidin uuden taaperon perään, eivät olleet tuoneet taaperolle äidin mielestä tarpeeksi hyviä lahjoja, nuorempi lapsista oli yrittänyt halata/päästä äitinsä syliin useamman kerran mutta taapero oli välittömästi otettu tilalle..Teini antoi ymmärtää että uutena vuotena voisi olla parempi että olisivat sisaruksensa kanssa täällä kun äidillä on kuulemma ehkä jotain menoa, vaikka olisikin äidin uudenvuoden vuoro...

Äiti on lapselle aina tärkeä ja moni lapsi kaipaa jollain tasolla takaisin sitä menettämäänsä ydinperhettä. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä että jokainen äiti olisi se myyttinen, lempeä pullantuoksuinen mamma joka kohtelee lapsiaan tasapuolisesti ja rakastaen ja äitipuoli olisi aina se sadun pahis joka kohtelee lapsia kaltoin. Aika usein ne roolit on toisin päin...

Ajattelimme tosissaan, että pojan olisi hyvä olla yksi ”ylimääräinen päivä” putkeen äidillään ja viettää sielläkin joulua, jotta poika kokisi, että myös äiti välittää hänestä. Näin pojalle ei myöskään tullut ”pompottelua paikasta toiseen”. Äidin luona oli kuitenkin myös isovanhemmat paikalla. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että poika olisi ollut koko joulun meillä, mikä olisi tietenkin käynyt meille, mutta ajattelimme poikaa ja hänen äitisuhdettaan. Ja mietimme, että kohta äiti ei varmaan halua nähdä poikaa enää ollenkaan, kun ei joulunakaan haluaisi.

Pojan isä on maailman paras isä, hän on välittänyt ja huolehtinut pojasta aina, silloinkin kun olivat vielä pojan äidin kanssa yhdessä mies hoiti pojan lähestulkoon yksin. Pojan äiti lähti mm. toiselle paikkakunnalle opiskelemaan kun poika oli 1 v (mikä ei olisi ollut välttämätöntä tai edes tarpeellista) ja mieheni asui sitten viikot yksin pojan kanssa. Me välitämme pojasta ja yritämme tehdä hänelle onnellisen ja normaalin lapsuuden, mutta se on pojan äidin takia haastavaa. Ehkä poika tosissaan sitten hämmentyi jotenkin siitä, kun hän sai isoimman paketin. Kertoi meille, että äidillään pikkusisko (joka ei edes vielä ymmärrä lahjojen päälle) oli saanut enemmän paketteja, kun kysyimme montako suunnilleen saivat. Olimme aivan ihmeissämme ja kysyimme miksi, johon poika sanoi, että ”koska se oli ollut paljon kiltimpi”. Minä taas olen aina ollut tarkka siitä, että kaikki lapset saavat täsmälleen yhtä monta ja samanarvoisia lahjoja (paitsi vauvat voivat saada vähemmän, kun eivät niiden päälle vielä ymmärrä).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua, miksi joku kirjoittaa palstalle tuollaisesta asiasta. Luulisi, että tuon ikäiseltä on helppo kysyä, eikö hän tykännytkään lahjasta. Ovatko vanhemmat todella noin estoisia omien pienten lastensa suhteen, etteivät kehtaa kysyä jotain tuollaista?

Ap kertoo jo sivulla 2 kysyneensä, että mitä poika olisi sitten toivonut, kun tämä lahja ei vaikuttanut kiinnostavan. Mikä oli äärimmäisen epäsensitiivistä lasta kohtaan, mutta lukekaa nyt ihmeessä edes ap:n viestit ennen kommentointia.

Minä tarkoitin sillä kysymyksellä hyvää, että mitä odotti (kun lahjan voisi vaikka vielä vaihtaakin mieluisempaan).

Ap