Lapsen kummallinen suhtautuminen joululahjaan

Tietysti liian vaikea ja siksi ei heti innostunut vaan jatkoi toisen lelun kimpussa.

Onko tässä kyseessä ns "erityislapsi"? 

Jos 6-vuotiasta kiinnostaa enemmän lahjapaperilla leikkiminen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on moni sanonut että ongelma on jossain muussa kuin itse lahjassa. Paljon mahdollista. Kummilapseni on suhtautunut samalla tavalla kiinnottomasti ja kiittämättä antamiini lahjoihin jo vuosia, toisinaan jopa vähän kiukkuisesti. Hänen kotitilanteensa on sekava, avioero ja lukuisia koulun vaihtoja, eikä hänellä tunnu olevan oikein käsitystä tai ainakaan mukavia mielikuvia joulusta. Lahjan annosta sitten hämmentyy, koska ei ole kokemusta miten niissä tilanteissa toimitaan. Vika ei siis todennäköisesti ainakaan hänen kohdallaan ole niissä itse lahjoissa.

Mä veikkaisin uusperheen äitinä vähän tätä samaa. Joulu on ollut pojalle tähän asti siirtoa paikasta toiseen, aatto äidin luona ei ole varmaan ollut kovin onnellinen ja nyt lahja voi olla todella mieluinen mutta lapsi on aivan hämillään tilanteesta kun saa jotain mieluista (hänhän oli toivonut myös tuota legojuttua!) tunnelma on lämmin ja rauhallinen... Lapsi hämmentyy kun välittää varmasti äidistään ja nyt pohtii, miksi äidin luona oli paha olla ja nyt sitten tilanne on ihan eri... Älkää tehkö lahjasta nyt numeroa tai tentatko mitään että eikö tykkää ja miksi ei tykkää tai muutakaan, vaan jatkakaa joulunpyhiä eteenpäin normaalisti ja antakaa lapselle aikaa, läheisyyttä, välittämistä ja turvaa. Sitä kaikkea mitä lapsi tarvitsee, mutta mitä vaille hän jää toiselta vanhemmaltaan.

Jotenkin jaksaa aina hämmästyttää miten äitipuolet leimataan paholai siksi välittömästi. Tässäkin on kyseenalaistettu että mistä ap muka tietää että äiti ei joulusta pidä/vietä sitä/halua lastaan luokseen. Onko teille todella niin käsittämätön ajatus että toiset parisuhteessaan keskustelevat? Eiköhän AP.n mies ole tietoinen exänsä tavoista ja käyttäytymisestä tai AP itsekin voi kys. naisen kanssa olla tekemisissä.

Voihan ap toki sepostaa omiaan, mutta ikävä kyllä on niitä äitejä, jotka heivaavat "vanhat" lapsensa uuden perheensä tieltä ja lähinnä vanhemmat lapset ovat jotain kotiapulaisia kun äidin aika ja energia menee uuden onnen rakkaudenhedelmien hellimiseen. Omassa perheessä miehen lapset olivat myös miltei koko aaton äidillään vaikka äiti ei oikein osannut päättää, haluaako lapset sinne vai ei. Ajateltiin kuitenkin että koska äiti on kuitenkin lapsille tärkeä, olisi heidän hyvä olla siellä edes vähän aikaa. No, aattoilta täällä kotona olikin sitten ihan katastrofi joka johti nuoremman lapsen kunnon itkupotkuraivareihin ja pitkään lohduttomaan itkuun isänsä sylissä. Nyt vasta tänä aamuna teini loikoili kanssani sohvalla ja ohimennen kertoi, kuinka äiti oli ollut koko aaton kuin per see seen ammuttu karhu, huutanut ja raivonnut ja syytellyt vanhempia lapsiaan kun eivät olleet ihan joka hetki ehtineet äidin uuden taaperon perään, eivät olleet tuoneet taaperolle äidin mielestä tarpeeksi hyviä lahjoja, nuorempi lapsista oli yrittänyt halata/päästä äitinsä syliin useamman kerran mutta taapero oli välittömästi otettu tilalle..Teini antoi ymmärtää että uutena vuotena voisi olla parempi että olisivat sisaruksensa kanssa täällä kun äidillä on kuulemma ehkä jotain menoa, vaikka olisikin äidin uudenvuoden vuoro...

Äiti on lapselle aina tärkeä ja moni lapsi kaipaa jollain tasolla takaisin sitä menettämäänsä ydinperhettä. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä että jokainen äiti olisi se myyttinen, lempeä pullantuoksuinen mamma joka kohtelee lapsiaan tasapuolisesti ja rakastaen ja äitipuoli olisi aina se sadun pahis joka kohtelee lapsia kaltoin. Aika usein ne roolit on toisin päin...

Ajattelimme tosissaan, että pojan olisi hyvä olla yksi ”ylimääräinen päivä” putkeen äidillään ja viettää sielläkin joulua, jotta poika kokisi, että myös äiti välittää hänestä. Näin pojalle ei myöskään tullut ”pompottelua paikasta toiseen”. Äidin luona oli kuitenkin myös isovanhemmat paikalla. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että poika olisi ollut koko joulun meillä, mikä olisi tietenkin käynyt meille, mutta ajattelimme poikaa ja hänen äitisuhdettaan. Ja mietimme, että kohta äiti ei varmaan halua nähdä poikaa enää ollenkaan, kun ei joulunakaan haluaisi.

Pojan isä on maailman paras isä, hän on välittänyt ja huolehtinut pojasta aina, silloinkin kun olivat vielä pojan äidin kanssa yhdessä mies hoiti pojan lähestulkoon yksin. Pojan äiti lähti mm. toiselle paikkakunnalle opiskelemaan kun poika oli 1 v (mikä ei olisi ollut välttämätöntä tai edes tarpeellista) ja mieheni asui sitten viikot yksin pojan kanssa. Me välitämme pojasta ja yritämme tehdä hänelle onnellisen ja normaalin lapsuuden, mutta se on pojan äidin takia haastavaa. Ehkä poika tosissaan sitten hämmentyi jotenkin siitä, kun hän sai isoimman paketin. Kertoi meille, että äidillään pikkusisko (joka ei edes vielä ymmärrä lahjojen päälle) oli saanut enemmän paketteja, kun kysyimme montako suunnilleen saivat. Olimme aivan ihmeissämme ja kysyimme miksi, johon poika sanoi, että ”koska se oli ollut paljon kiltimpi”. Minä taas olen aina ollut tarkka siitä, että kaikki lapset saavat täsmälleen yhtä monta ja samanarvoisia lahjoja (paitsi vauvat voivat saada vähemmän, kun eivät niiden päälle vielä ymmärrä).

Ap

Kysyitte pieneltä lapselta a) kuinka monta lahjaa hän oli saanut, b) kuinka monta lahjaa hänen siskonsa oli saanut, ja c) miksi he olivat saaneet lahjoja eri määrän? Mitä ihmettä AP? Miksi???

Tuossa pointti on siinä, että vauva-pikkusisko on ollut "kiltimpi" ja saanut enemmän lahjoja siitä hyvästä.

Jos äitisuhde on tuollainen, käännyn ap:n kannalle sikäli, että pojan on parempi olla heillä, eikä enää laittaa äidin luo kokemaan epätasa-arvoista kohtelua ja vertailua. Ilmeisesti tämä äitisuhde ei ole kiinteä ja turvallinen joten antakaa pojan jatkossa viettää tärkeät juhlat omassa kodissaan.

Vaitonaisuus voi johtua ihan siitä, että poika kokee, että hän ei saanut olla jouluna turvallisten vanhempien kanssa vaan hänet lähetettiin ihmisten luo, jotka eivät hänestä välitä sen vertaa, että olisivat reiluja. Joulu tämän äidin luona = joulu pilalla. Lasten pitää tuntea olevansa hyväksyttyjä ja he ansaitsevat jouluna hyvän mielen, eikä ikäviä muistoja.

Lapsen toivelahja olisi ollut. Että perhe olisi tullut takaisin. Äiti ja isä jälleen yhdessä.

Oman perheen joulu. Ei repaleinen siellä täällä joulu.

T. Erolapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on moni sanonut että ongelma on jossain muussa kuin itse lahjassa. Paljon mahdollista. Kummilapseni on suhtautunut samalla tavalla kiinnottomasti ja kiittämättä antamiini lahjoihin jo vuosia, toisinaan jopa vähän kiukkuisesti. Hänen kotitilanteensa on sekava, avioero ja lukuisia koulun vaihtoja, eikä hänellä tunnu olevan oikein käsitystä tai ainakaan mukavia mielikuvia joulusta. Lahjan annosta sitten hämmentyy, koska ei ole kokemusta miten niissä tilanteissa toimitaan. Vika ei siis todennäköisesti ainakaan hänen kohdallaan ole niissä itse lahjoissa.

Mä veikkaisin uusperheen äitinä vähän tätä samaa. Joulu on ollut pojalle tähän asti siirtoa paikasta toiseen, aatto äidin luona ei ole varmaan ollut kovin onnellinen ja nyt lahja voi olla todella mieluinen mutta lapsi on aivan hämillään tilanteesta kun saa jotain mieluista (hänhän oli toivonut myös tuota legojuttua!) tunnelma on lämmin ja rauhallinen... Lapsi hämmentyy kun välittää varmasti äidistään ja nyt pohtii, miksi äidin luona oli paha olla ja nyt sitten tilanne on ihan eri... Älkää tehkö lahjasta nyt numeroa tai tentatko mitään että eikö tykkää ja miksi ei tykkää tai muutakaan, vaan jatkakaa joulunpyhiä eteenpäin normaalisti ja antakaa lapselle aikaa, läheisyyttä, välittämistä ja turvaa. Sitä kaikkea mitä lapsi tarvitsee, mutta mitä vaille hän jää toiselta vanhemmaltaan.

Jotenkin jaksaa aina hämmästyttää miten äitipuolet leimataan paholai siksi välittömästi. Tässäkin on kyseenalaistettu että mistä ap muka tietää että äiti ei joulusta pidä/vietä sitä/halua lastaan luokseen. Onko teille todella niin käsittämätön ajatus että toiset parisuhteessaan keskustelevat? Eiköhän AP.n mies ole tietoinen exänsä tavoista ja käyttäytymisestä tai AP itsekin voi kys. naisen kanssa olla tekemisissä.

Voihan ap toki sepostaa omiaan, mutta ikävä kyllä on niitä äitejä, jotka heivaavat "vanhat" lapsensa uuden perheensä tieltä ja lähinnä vanhemmat lapset ovat jotain kotiapulaisia kun äidin aika ja energia menee uuden onnen rakkaudenhedelmien hellimiseen. Omassa perheessä miehen lapset olivat myös miltei koko aaton äidillään vaikka äiti ei oikein osannut päättää, haluaako lapset sinne vai ei. Ajateltiin kuitenkin että koska äiti on kuitenkin lapsille tärkeä, olisi heidän hyvä olla siellä edes vähän aikaa. No, aattoilta täällä kotona olikin sitten ihan katastrofi joka johti nuoremman lapsen kunnon itkupotkuraivareihin ja pitkään lohduttomaan itkuun isänsä sylissä. Nyt vasta tänä aamuna teini loikoili kanssani sohvalla ja ohimennen kertoi, kuinka äiti oli ollut koko aaton kuin per see seen ammuttu karhu, huutanut ja raivonnut ja syytellyt vanhempia lapsiaan kun eivät olleet ihan joka hetki ehtineet äidin uuden taaperon perään, eivät olleet tuoneet taaperolle äidin mielestä tarpeeksi hyviä lahjoja, nuorempi lapsista oli yrittänyt halata/päästä äitinsä syliin useamman kerran mutta taapero oli välittömästi otettu tilalle..Teini antoi ymmärtää että uutena vuotena voisi olla parempi että olisivat sisaruksensa kanssa täällä kun äidillä on kuulemma ehkä jotain menoa, vaikka olisikin äidin uudenvuoden vuoro...

Äiti on lapselle aina tärkeä ja moni lapsi kaipaa jollain tasolla takaisin sitä menettämäänsä ydinperhettä. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä että jokainen äiti olisi se myyttinen, lempeä pullantuoksuinen mamma joka kohtelee lapsiaan tasapuolisesti ja rakastaen ja äitipuoli olisi aina se sadun pahis joka kohtelee lapsia kaltoin. Aika usein ne roolit on toisin päin...

Ajattelimme tosissaan, että pojan olisi hyvä olla yksi ”ylimääräinen päivä” putkeen äidillään ja viettää sielläkin joulua, jotta poika kokisi, että myös äiti välittää hänestä. Näin pojalle ei myöskään tullut ”pompottelua paikasta toiseen”. Äidin luona oli kuitenkin myös isovanhemmat paikalla. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että poika olisi ollut koko joulun meillä, mikä olisi tietenkin käynyt meille, mutta ajattelimme poikaa ja hänen äitisuhdettaan. Ja mietimme, että kohta äiti ei varmaan halua nähdä poikaa enää ollenkaan, kun ei joulunakaan haluaisi.

Pojan isä on maailman paras isä, hän on välittänyt ja huolehtinut pojasta aina, silloinkin kun olivat vielä pojan äidin kanssa yhdessä mies hoiti pojan lähestulkoon yksin. Pojan äiti lähti mm. toiselle paikkakunnalle opiskelemaan kun poika oli 1 v (mikä ei olisi ollut välttämätöntä tai edes tarpeellista) ja mieheni asui sitten viikot yksin pojan kanssa. Me välitämme pojasta ja yritämme tehdä hänelle onnellisen ja normaalin lapsuuden, mutta se on pojan äidin takia haastavaa. Ehkä poika tosissaan sitten hämmentyi jotenkin siitä, kun hän sai isoimman paketin. Kertoi meille, että äidillään pikkusisko (joka ei edes vielä ymmärrä lahjojen päälle) oli saanut enemmän paketteja, kun kysyimme montako suunnilleen saivat. Olimme aivan ihmeissämme ja kysyimme miksi, johon poika sanoi, että ”koska se oli ollut paljon kiltimpi”. Minä taas olen aina ollut tarkka siitä, että kaikki lapset saavat täsmälleen yhtä monta ja samanarvoisia lahjoja (paitsi vauvat voivat saada vähemmän, kun eivät niiden päälle vielä ymmärrä).

Ap

Alussa kerroit näin "Lapsen äiti ei olisi halunnut viettää joulua lainkaan poikansa kanssa (vaikka ei ole mikään päihteidenkäyttäjä tms. Hän odottaa uuden miehensä kanssa lasta eikä ”vanha” lapsi näytä kiinnostavan), mutta saimme lopulta kuitenkin hänet suostuteltua yhden päivän viettämiseen pojan kanssa, koska ajattelin pojan olevan surullinen, jos äiti ei halua nähdä häntä jouluna lainkaan. Joten äitiään hän ei ainakaan ikävöi eikä tosissaan mitään positiivista sanottavaa eilisestä keksinyt. Hänen äitinsä on aina vihannut joulua, joten mitään vanhoja ydinperhe-aikoja hän ei kaipaa. Me olemme jouluihmisiä ja vietämme perinteistä joulua läheisten parissa."

Annoit siis ymmärtää, että äidin luona ei ole muita lapsia ja että äiti väkisin vaadittiin ottamaan lapsi jouluksi luokseen, vaikka siellä on ankeaa ja kamalaa.

Nyt muutit mielesi eli "Ajattelimme tosissaan, että pojan olisi hyvä olla yksi ”ylimääräinen päivä” putkeen äidillään ja viettää sielläkin joulua, jotta poika kokisi, että myös äiti välittää hänestä. Näin pojalle ei myöskään tullut ”pompottelua paikasta toiseen”. Äidin luona oli kuitenkin myös isovanhemmat paikalla"  ja että äidin luona oli pikkusisko, joka ei vielä edes ymmärrä lahjoista.

Kaikesta päätellen siellä äidin luona jonkinlainen joulu on vietetty, vaikka joulunvihaajaäiti ei siitä välitä ja lahjojakin on hankittu. Lisäksi pojalle ilmestyi kuin tyhjästä olemassaoleva pikkusisarus sen vasta odotetun sijaan.

Koko kirjoituksesta tulee ilmi vain yksi asia: tätä lasta ei haluttu jouluna juhlimaan isän perheen kanssa ja toisaalta äidin perheestä on pojalle tehty iso mörkö, koska siellä ei äitipuolen mukaan ole mikään hyvin, ei edes oikeaa joulua sukulaisineen!

Miten noin ymmärtämätön ihminen on päätynyt hankkimaan perheen?

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä kyseessä ns "erityislapsi"? 

Jos 6-vuotiasta kiinnostaa enemmän lahjapaperilla leikkiminen? 

Ehkäpä kiinnosti leikkiä sen pikkusisaruksen kanssa, joka taatusti arvosti tuon 6-vuotiaan seuraa.

Aikuisiltahan 6 v. on nyt tänä jouluna saanut osakseen vertailua, kyselyjä, ihmettelyjä - harrasta joululahjatoivettakaan ei täytetty (miksi siis kysyttiin toiveita?).

Sitten pitäisi olla niin s**tanan kiitollinen jostain kylmän kalseasta legopaketista. Pehmoa olisi sentään voinut halata lohdukseen ja saada siltä "ymmärrystä" ja ehdonta "hyväksyntää".

Itkeekö salaa sängyssä pahaa mieltä?

- Ai niin, tekisi mieli vielä lisätä, että kiedo kaulasi ympäri tuo "erityislapsi"-diagnoosisi ja kiristä tiukalle.

Ehdottiko lapsen isä iloisesti "hei pekka, kootaanko yhdessä tämä"? Entä ap, etkö tosiaan osannut yhtä poliisiasemaa vai mikä se nyt oli, koota? Sitä paitsi tuollaiset ei ole kalliita! Leikittekö te miten usein lapsen kanssa yhdessä? Pitää leikkiä!

Vierailija kirjoitti:

Ehdottiko lapsen isä iloisesti "hei pekka, kootaanko yhdessä tämä"? Entä ap, etkö tosiaan osannut yhtä poliisiasemaa vai mikä se nyt oli, koota? Sitä paitsi tuollaiset ei ole kalliita! Leikittekö te miten usein lapsen kanssa yhdessä? Pitää leikkiä!

Lahjan idea nimenomaan oli, että olisimme koonneet sitä perheenä yhdessä. Niin kun sitten teimmekin eilen.

Tämä palsta on kyllä erikoinen, kun täällä ei saa kun negatiivisia kommentteja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä kyseessä ns "erityislapsi"? 

Jos 6-vuotiasta kiinnostaa enemmän lahjapaperilla leikkiminen? 

Ehkäpä kiinnosti leikkiä sen pikkusisaruksen kanssa, joka taatusti arvosti tuon 6-vuotiaan seuraa.

Aikuisiltahan 6 v. on nyt tänä jouluna saanut osakseen vertailua, kyselyjä, ihmettelyjä - harrasta joululahjatoivettakaan ei täytetty (miksi siis kysyttiin toiveita?).

Sitten pitäisi olla niin s**tanan kiitollinen jostain kylmän kalseasta legopaketista. Pehmoa olisi sentään voinut halata lohdukseen ja saada siltä "ymmärrystä" ja ehdonta "hyväksyntää".

Itkeekö salaa sängyssä pahaa mieltä?

- Ai niin, tekisi mieli vielä lisätä, että kiedo kaulasi ympäri tuo "erityislapsi"-diagnoosisi ja kiristä tiukalle.

Tappouhkauksia toisille kirjoittajille? Mielenkiintoinen palsta, taidankin poistua saman tien. Ei ole terve paikka tämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on moni sanonut että ongelma on jossain muussa kuin itse lahjassa. Paljon mahdollista. Kummilapseni on suhtautunut samalla tavalla kiinnottomasti ja kiittämättä antamiini lahjoihin jo vuosia, toisinaan jopa vähän kiukkuisesti. Hänen kotitilanteensa on sekava, avioero ja lukuisia koulun vaihtoja, eikä hänellä tunnu olevan oikein käsitystä tai ainakaan mukavia mielikuvia joulusta. Lahjan annosta sitten hämmentyy, koska ei ole kokemusta miten niissä tilanteissa toimitaan. Vika ei siis todennäköisesti ainakaan hänen kohdallaan ole niissä itse lahjoissa.

Mä veikkaisin uusperheen äitinä vähän tätä samaa. Joulu on ollut pojalle tähän asti siirtoa paikasta toiseen, aatto äidin luona ei ole varmaan ollut kovin onnellinen ja nyt lahja voi olla todella mieluinen mutta lapsi on aivan hämillään tilanteesta kun saa jotain mieluista (hänhän oli toivonut myös tuota legojuttua!) tunnelma on lämmin ja rauhallinen... Lapsi hämmentyy kun välittää varmasti äidistään ja nyt pohtii, miksi äidin luona oli paha olla ja nyt sitten tilanne on ihan eri... Älkää tehkö lahjasta nyt numeroa tai tentatko mitään että eikö tykkää ja miksi ei tykkää tai muutakaan, vaan jatkakaa joulunpyhiä eteenpäin normaalisti ja antakaa lapselle aikaa, läheisyyttä, välittämistä ja turvaa. Sitä kaikkea mitä lapsi tarvitsee, mutta mitä vaille hän jää toiselta vanhemmaltaan.

Jotenkin jaksaa aina hämmästyttää miten äitipuolet leimataan paholai siksi välittömästi. Tässäkin on kyseenalaistettu että mistä ap muka tietää että äiti ei joulusta pidä/vietä sitä/halua lastaan luokseen. Onko teille todella niin käsittämätön ajatus että toiset parisuhteessaan keskustelevat? Eiköhän AP.n mies ole tietoinen exänsä tavoista ja käyttäytymisestä tai AP itsekin voi kys. naisen kanssa olla tekemisissä.

Voihan ap toki sepostaa omiaan, mutta ikävä kyllä on niitä äitejä, jotka heivaavat "vanhat" lapsensa uuden perheensä tieltä ja lähinnä vanhemmat lapset ovat jotain kotiapulaisia kun äidin aika ja energia menee uuden onnen rakkaudenhedelmien hellimiseen. Omassa perheessä miehen lapset olivat myös miltei koko aaton äidillään vaikka äiti ei oikein osannut päättää, haluaako lapset sinne vai ei. Ajateltiin kuitenkin että koska äiti on kuitenkin lapsille tärkeä, olisi heidän hyvä olla siellä edes vähän aikaa. No, aattoilta täällä kotona olikin sitten ihan katastrofi joka johti nuoremman lapsen kunnon itkupotkuraivareihin ja pitkään lohduttomaan itkuun isänsä sylissä. Nyt vasta tänä aamuna teini loikoili kanssani sohvalla ja ohimennen kertoi, kuinka äiti oli ollut koko aaton kuin per see seen ammuttu karhu, huutanut ja raivonnut ja syytellyt vanhempia lapsiaan kun eivät olleet ihan joka hetki ehtineet äidin uuden taaperon perään, eivät olleet tuoneet taaperolle äidin mielestä tarpeeksi hyviä lahjoja, nuorempi lapsista oli yrittänyt halata/päästä äitinsä syliin useamman kerran mutta taapero oli välittömästi otettu tilalle..Teini antoi ymmärtää että uutena vuotena voisi olla parempi että olisivat sisaruksensa kanssa täällä kun äidillä on kuulemma ehkä jotain menoa, vaikka olisikin äidin uudenvuoden vuoro...

Äiti on lapselle aina tärkeä ja moni lapsi kaipaa jollain tasolla takaisin sitä menettämäänsä ydinperhettä. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä että jokainen äiti olisi se myyttinen, lempeä pullantuoksuinen mamma joka kohtelee lapsiaan tasapuolisesti ja rakastaen ja äitipuoli olisi aina se sadun pahis joka kohtelee lapsia kaltoin. Aika usein ne roolit on toisin päin...

Ajattelimme tosissaan, että pojan olisi hyvä olla yksi ”ylimääräinen päivä” putkeen äidillään ja viettää sielläkin joulua, jotta poika kokisi, että myös äiti välittää hänestä. Näin pojalle ei myöskään tullut ”pompottelua paikasta toiseen”. Äidin luona oli kuitenkin myös isovanhemmat paikalla. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että poika olisi ollut koko joulun meillä, mikä olisi tietenkin käynyt meille, mutta ajattelimme poikaa ja hänen äitisuhdettaan. Ja mietimme, että kohta äiti ei varmaan halua nähdä poikaa enää ollenkaan, kun ei joulunakaan haluaisi.

Pojan isä on maailman paras isä, hän on välittänyt ja huolehtinut pojasta aina, silloinkin kun olivat vielä pojan äidin kanssa yhdessä mies hoiti pojan lähestulkoon yksin. Pojan äiti lähti mm. toiselle paikkakunnalle opiskelemaan kun poika oli 1 v (mikä ei olisi ollut välttämätöntä tai edes tarpeellista) ja mieheni asui sitten viikot yksin pojan kanssa. Me välitämme pojasta ja yritämme tehdä hänelle onnellisen ja normaalin lapsuuden, mutta se on pojan äidin takia haastavaa. Ehkä poika tosissaan sitten hämmentyi jotenkin siitä, kun hän sai isoimman paketin. Kertoi meille, että äidillään pikkusisko (joka ei edes vielä ymmärrä lahjojen päälle) oli saanut enemmän paketteja, kun kysyimme montako suunnilleen saivat. Olimme aivan ihmeissämme ja kysyimme miksi, johon poika sanoi, että ”koska se oli ollut paljon kiltimpi”. Minä taas olen aina ollut tarkka siitä, että kaikki lapset saavat täsmälleen yhtä monta ja samanarvoisia lahjoja (paitsi vauvat voivat saada vähemmän, kun eivät niiden päälle vielä ymmärrä).

Ap

Ette tajunneet huomioida, että poika sai lahjoja useassa paikassa ja pikkusisarus vain yhdessä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä kyseessä ns "erityislapsi"? 

Jos 6-vuotiasta kiinnostaa enemmän lahjapaperilla leikkiminen? 

Ehkäpä kiinnosti leikkiä sen pikkusisaruksen kanssa, joka taatusti arvosti tuon 6-vuotiaan seuraa.

Aikuisiltahan 6 v. on nyt tänä jouluna saanut osakseen vertailua, kyselyjä, ihmettelyjä - harrasta joululahjatoivettakaan ei täytetty (miksi siis kysyttiin toiveita?).

Sitten pitäisi olla niin s**tanan kiitollinen jostain kylmän kalseasta legopaketista. Pehmoa olisi sentään voinut halata lohdukseen ja saada siltä "ymmärrystä" ja ehdonta "hyväksyntää".

Itkeekö salaa sängyssä pahaa mieltä?

- Ai niin, tekisi mieli vielä lisätä, että kiedo kaulasi ympäri tuo "erityislapsi"-diagnoosisi ja kiristä tiukalle.

Tappouhkauksia toisille kirjoittajille? Mielenkiintoinen palsta, taidankin poistua saman tien. Ei ole terve paikka tämä. 

Mikä tuosta tekee tappouhkauksen?

Ehdotuksen sisältö on miettiä tarkoin, mikä tässäkin selostetun lapsen tilanteessa oikeuttaa määrittelemisen "erityislapseksi", kun selkeästi on kysymyksessä täysin ymmärrettävä lapsen kokema mielipaha siitä, ettei hän kelpaa jouluna kenellekään.

Tunnen pari tällaista lasta, jotka asuvat viikon "äidin luona" ja "isän luona", mutta eivät "kotona", nämä pikku paimentolaiset.

Ap luepa semmonen kirja kuin mitä ihmettä, ei edes maksa paljon.

https://www.adlibris.com/fi/kirja/mita-ihmetta-9789512410156?gclid=CjwK…

Jos poika oli saanut jo niin monta hyvää lahjaa ettei jaksanut heti kiinnostua uudesta lahjasta. Voi olla että hän osoitti jo väsymyksen merkkejä koska kaikkea tapahtumia oli jo ollut. Varmaan ajan kuluessa alkaa legotkin kiinnostamaan. Ei mielestäni mitään vakavaa jos asiat muuten ok.

Jääköön kaikki turha roju, jos vain pukki pikkuveljen tois