Lapsen kummallinen suhtautuminen joululahjaan

Poika joutui viettämään jouluaaton eli sen parhaimman päivän joulusta äidinsä kanssa joka ei olisi halunnut olla oman poikansa kanssa ja nyt poika kertoi vaan negatiivisia asioita jouluaatosta. Äly hoi. Mikähän on vikana?

tyypillinen uusioäidin reagtio lapseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi on "kiittämätön" ainoastaan, jos ette ole kiitolliseksi kasvattaneet. Termin kuvaama laskelmointi ei ole lapsen repertuaarissa. Sen sijaan lapsi voi hyvinkin käyttäytyä kuvatulla tavalla lukuisten vaikeiden tunteiden vallassa : jännitti, nolotti, oli huolta lähimmäisten käyttäytymisen vuoksi, pelotti, ahdisti, hävetti, suretti. Esim. joulun viettäminen erikseen eikä yhdessä koko synnyinperheen kanssa. Ei tarvitse olla edes se ensimmäinen eron jälkeinen joulu, avioeron tai uusperhekuvion aiheuttamat vaikeat tunteet voivat aktivoitua myöhemminkin.

Juttele sille lapselle! Mutta kysy avoimia kysymyksiä ja pyydä kertomaan lisää, älä anna valmiita vastauksia tai kyllä/ei-kysymyksiä.

Meillä oli mukava päivä isovanhemmilla, joten mitään ”ongelmia” ei olisi pitänyt olla. Lapsen äiti ei olisi halunnut viettää joulua lainkaan poikansa kanssa (vaikka ei ole mikään päihteidenkäyttäjä tms. Hän odottaa uuden miehensä kanssa lasta eikä ”vanha” lapsi näytä kiinnostavan), mutta saimme lopulta kuitenkin hänet suostuteltua yhden päivän viettämiseen pojan kanssa, koska ajattelin pojan olevan surullinen, jos äiti ei halua nähdä häntä jouluna lainkaan. Joten äitiään hän ei ainakaan ikävöi eikä tosissaan mitään positiivista sanottavaa eilisestä keksinyt. Hänen äitinsä on aina vihannut joulua, joten mitään vanhoja ydinperhe-aikoja hän ei kaipaa. Me olemme jouluihmisiä ja vietämme perinteistä joulua läheisten parissa.

Ap

Tässä tämä viimeistään varmistui provoksi. Äiti vihaa joulua eikä ole kiinnostunut lapsesta niin eikö lapsi tyrkätä juuri sinne aatoksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos se oli vääränlainen? Jos olisi halunnutkin paloaseman ja yrittää peittää pettymystään jättämällä lahjan huomiotta?

Isännän tyttö toimii juuri noin, jos saa vääränlaisen lahjan..esim.toivoi 12v lahjaksi GoPro:ta, sai vastaavanlaisen, mutta Denver-merkkisen. Ei ole edes avannut pakettia, synttärit oli yli kuukausi sitten.

Ei olisi ollut mitään järkeä ostaa parin-kolme sadan laitetta lasten leikkeihin, kun tuo Denverin oma oli tarjouksessa 30€.

Lapsi toivoo GoProta mutta te ostatte sen sijaan jotain Lidlin halpisroskaa? Olisitte mieluummin olleet ostamatta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin siis olimme pyytäneet poikaa merkkailemaan lelukirjaan mieleisiä lahjoja Ja eniten olisi halunnut pehmoleluja, mutta kun meillä on niitä kymmeniä, niin yritimme ilahduttaa jollain muulla tavoin.

Ap

Miksi kummassa kysytte mitä lapsi toivoo, jos kuitenkin päätätte hänen puolestaan, että ei saakaan sitä mitä toivoo vaan saakin jotain aivan muuta?! Aika loukkaavaa sitä lasta kohtaan. Te väheksytte sen lapsen persoonaa, haaveita ja tunteita. 

Täh? Ihan normaalia kysyä toiveita ja ihan normaalia ettei aina saa sitä mitä toivoo. Itselle tämä on ollut lapsesta asti ihan selvä asia.

Eiköhän vika ole siinä mitä tuolla mainittiinkin, että lahja annettiin vääränä päivänä. Se on pelkkä arkinen tavara menneen joulun kääreissä. Meillä oli lasten ollessa pieniä tapana laahata ne omatkin lahjat mummolaan juuri siksi, että ne tulee avattua jouluna. Muistan omasta lapsuudestani sen kun minulle myös annettiin joulun jälkeen lahjoja jotka oli lahjojen paljouden takia unohtuneet kaappiin, niin eipä sillä väärän päivän paketilla mitään merkitystä ollut.

Oma 4v tyttäreni sai myös osan lahjoista aattona, osan joulupäivänä. Ihan siksi, että säilyy kiinnostus niihin paketteihin ja leluihin, kun ne eivät kaikki ole siinä heti aattona.

Ilahtui kyllä kaikista tavaroista, mutta toivotuimmat saivat hänet hyppimään tasajalkaa ja hihkumaan ilosta, kuten Puolikisu-legot, Ryhmä Hau ja POPn pyjama.

Luulen, että ongelma oli se, ettei lapsi ollut toivonut tuota lelua. Iso ja kallis, joo, muttei ehkä mieleinen. Esim oma tyttäreni ei voi sietää nukkeja. Vaikka ostaisin hänelle kalleimman ja hienoimman nuken, niin tuskin edes avaisi laatikkoa.

Toinen juttu voi olla se, että on äitiä ikävä. Tai omaa ydinperhettä ikävä. Siksi esittää kaiken negatiivisesti - ei aattonakaan ollut kivaa (Vaikka olisi ollut), koska nyt on äitiä ikävä. Ei innostu lahjoista, koska haluaisi olla oman perheen kesken ja siinä on ylimääräisenä nyt isän uusi nainen. Tai mitä milloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän vika ole siinä mitä tuolla mainittiinkin, että lahja annettiin vääränä päivänä. Se on pelkkä arkinen tavara menneen joulun kääreissä. Meillä oli lasten ollessa pieniä tapana laahata ne omatkin lahjat mummolaan juuri siksi, että ne tulee avattua jouluna. Muistan omasta lapsuudestani sen kun minulle myös annettiin joulun jälkeen lahjoja jotka oli lahjojen paljouden takia unohtuneet kaappiin, niin eipä sillä väärän päivän paketilla mitään merkitystä ollut.

Meillä aina äiti säästi jonkun paketin tapaninpäivään. Ihan yhtä ihania ne lahjat oli kuin jouluaaton lahjat.

Itse annan myös lapselle lahjan, pari vielä tapanina. Laitoin nyt aamulla kuusen alle. Kyllä hän niistä yhtä lailla riemastui kuin aattona saaduista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin siis olimme pyytäneet poikaa merkkailemaan lelukirjaan mieleisiä lahjoja Ja eniten olisi halunnut pehmoleluja, mutta kun meillä on niitä kymmeniä, niin yritimme ilahduttaa jollain muulla tavoin.

Ap

Miksi kummassa kysytte mitä lapsi toivoo, jos kuitenkin päätätte hänen puolestaan, että ei saakaan sitä mitä toivoo vaan saakin jotain aivan muuta?! Aika loukkaavaa sitä lasta kohtaan. Te väheksytte sen lapsen persoonaa, haaveita ja tunteita. 

Täh? Ihan normaalia kysyä toiveita ja ihan normaalia ettei aina saa sitä mitä toivoo. Itselle tämä on ollut lapsesta asti ihan selvä asia.

Mutta jo lapsi tajuaa, mikä lahja on mahdollinen, mikä ei. Fiksu vanhempi osaa kertoa lapselle etukäteen, että pehmolelua pukki tuskin tuo, koska meillä niitä on jo paljon. Sitten etsitään se seuraava mahdollinen lahjatoive. Vain sadistivanhempi varmistaa, että lapsi ei saa mitään mieluista.

Vierailija kirjoitti:

Minä vähän luulen, ettää lapsilla joulu ja lahjat menettää merkityksensä, kun joulua vietetään ja lahjoja avataan monessa eri paikassa. Ilo laimenee eikä lopulta tunnu enää miltään.

Lahjojen odotus on niin intensiivinen, koko päivän kestävä tunne, että onhan sitä fiilistä mahdoton tavoittaa uudestaan. Jouluaaton jälkeen on aikuisillakin tyhjä olo, mitäpä luulisit lapsilla olevan??

Jos lapsen äiti ei pidä joulusta, niin eikö loogisin ratkaisu olisi ollut, että lapsi on koko jouluntienoon isänsä perheen kanssa? Vai halusiko uusperheen ydin eli isä, äitipuoli ja yhteinen lapsi rauhallisen ja kivan jouluaaton ihan kolmistaan, sitten mummolajoulun (tälle isommalle lapselle vieraiden ihmisten kanssa) koko perheenä?

Ja mistä ihmeestä ap tietää, että lapsen äiti ei pidä joulusta? Hän ei hössötä, ei kanna tapanina ylijäämäruokaa roskiin, vaihda jouluverhoja, polttele kynttilöitä marraskuusta lähtien, osta lahjavuorta, kutsu sukua koolle?

En ehtinyt lukea kaikkia kommentteja, mutta ap on kyllä tosi epäempaattinen. Lasta on voinut surettaa perheen hajanaisuus koko joulun eikä silloin edes hieno lahja pysty piristämään. Eikä se, että äitipuoli ja ehkä isäkin pitää outona ja kiittämättömänä, auta yhtään asiaa.

Kova ikävä äitiä ja paha mieli. Kokee ettei voi ilahtua äitipuolen lahjasta siksi. Ehkä vielä siinä vahditte vieressä että kuinka lapsi nyt riemastuu. Kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän vika ole siinä mitä tuolla mainittiinkin, että lahja annettiin vääränä päivänä. Se on pelkkä arkinen tavara menneen joulun kääreissä. Meillä oli lasten ollessa pieniä tapana laahata ne omatkin lahjat mummolaan juuri siksi, että ne tulee avattua jouluna. Muistan omasta lapsuudestani sen kun minulle myös annettiin joulun jälkeen lahjoja jotka oli lahjojen paljouden takia unohtuneet kaappiin, niin eipä sillä väärän päivän paketilla mitään merkitystä ollut.

Meillä aina äiti säästi jonkun paketin tapaninpäivään. Ihan yhtä ihania ne lahjat oli kuin jouluaaton lahjat.

Itse annan myös lapselle lahjan, pari vielä tapanina. Laitoin nyt aamulla kuusen alle. Kyllä hän niistä yhtä lailla riemastui kuin aattona saaduista.

Meillä äitipuoli jakoi yhden lahjan päivässä. Siitä oli jouluilo kaukana, kun sai loppiaisen tienoilla legopaketin, jota oli hurjasti toivonut ja jollaisen näki serkkupojan saavan aattona mummolassa. Siellä itselle tuli paketista tarravihko. Edelleen joulu on minulle synkkä juhla vailla iloa, enemmänkin surun ja menetyksen ja turhien toiveiden juhla.

Vierailija kirjoitti:

Minä vähän luulen, ettää lapsilla joulu ja lahjat menettää merkityksensä, kun joulua vietetään ja lahjoja avataan monessa eri paikassa. Ilo laimenee eikä lopulta tunnu enää miltään.

En usko tähän.

Kun olin lapsi, sain aamulla synttärilahjat. Alkuillasta lahjat toisten isovanhempien luona. Loppuillasta toisten isovanhempien. Joulupäivänä kotona ne lahjat, jotka eivät mahtuneet autoon isovanhempien luokse.

Mun lapsuuden joulut olivat yhtä lahjavyöryä. Se oli ihanaa. Joka lahja avattiin rauhassa, sitä ihasteltiin ja ihmeteltiin yhdessä ja arvostettiin. Isovanhempien luona saattoi olla yli 10 ihmistä koolla ja kaikki seurasivat jokaikisen toisten pakettien avaamisen, lahjat avattiin vuorotellen.

Todellakin oli kaikki lahjat yhtä taianomaisia ja ihania!

Minulla tulee mieleen, että poika on jotenkin kiittämätön/negatiivinen.

Ap

Tässä kommentin osassa kaikki kiteytetty ap:n osalta. Puhuu 5 vuotiaasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin siis olimme pyytäneet poikaa merkkailemaan lelukirjaan mieleisiä lahjoja Ja eniten olisi halunnut pehmoleluja, mutta kun meillä on niitä kymmeniä, niin yritimme ilahduttaa jollain muulla tavoin.

Ap

Miksi kummassa kysytte mitä lapsi toivoo, jos kuitenkin päätätte hänen puolestaan, että ei saakaan sitä mitä toivoo vaan saakin jotain aivan muuta?! Aika loukkaavaa sitä lasta kohtaan. Te väheksytte sen lapsen persoonaa, haaveita ja tunteita. 

Täh? Ihan normaalia kysyä toiveita ja ihan normaalia ettei aina saa sitä mitä toivoo. Itselle tämä on ollut lapsesta asti ihan selvä asia.

Mutta jo lapsi tajuaa, mikä lahja on mahdollinen, mikä ei. Fiksu vanhempi osaa kertoa lapselle etukäteen, että pehmolelua pukki tuskin tuo, koska meillä niitä on jo paljon. Sitten etsitään se seuraava mahdollinen lahjatoive. Vain sadistivanhempi varmistaa, että lapsi ei saa mitään mieluista.

Monella lapsella on läjäpäin legoja ja silti ostetaan lisää. Miksei voitu ostaa pehmoa?

Vierailija kirjoitti:

Minulla tulee mieleen, että poika on jotenkin kiittämätön/negatiivinen.

Ap

Tässä kommentin osassa kaikki kiteytetty ap:n osalta. Puhuu 5 vuotiaasta.

Jos lapsi on kokenut trauman eron tai uusperheen tai muun asian myötä, negatiivisuus on ihan oppikirjan mukainen oire. Olisitte huolestuneita ettekä närkästyneitä. Lapsi kokee turvattomuutta, kun on henkisesti yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vähän luulen, ettää lapsilla joulu ja lahjat menettää merkityksensä, kun joulua vietetään ja lahjoja avataan monessa eri paikassa. Ilo laimenee eikä lopulta tunnu enää miltään.

En usko tähän.

Kun olin lapsi, sain aamulla synttärilahjat. Alkuillasta lahjat toisten isovanhempien luona. Loppuillasta toisten isovanhempien. Joulupäivänä kotona ne lahjat, jotka eivät mahtuneet autoon isovanhempien luokse.

Mun lapsuuden joulut olivat yhtä lahjavyöryä. Se oli ihanaa. Joka lahja avattiin rauhassa, sitä ihasteltiin ja ihmeteltiin yhdessä ja arvostettiin. Isovanhempien luona saattoi olla yli 10 ihmistä koolla ja kaikki seurasivat jokaikisen toisten pakettien avaamisen, lahjat avattiin vuorotellen.

Todellakin oli kaikki lahjat yhtä taianomaisia ja ihania!

Ja kun olin teini, isä alkoi ostaa minulle huonekaluja lahjoiksi. Ne oli piilotettu isovanhempien kellariin, joulupukin käytyä hoivattiin niitä sinne katsomaan. Sain yhtenä vuonna kampauspöydän ja toisena kiinalaisen, puuleikkauksin koristellun kirjoituslipaston.

Oi niitä jouluja!

Olisitte palauttaneet lahjan ja vahtaneet johonkin mieleiseen. Enhä on jo liian iso noihin legohommiin?