Lapsen kummallinen suhtautuminen joululahjaan

Vierailija kirjoitti:

Annoimme lahjan vasta tänään, koska oli aaton äidillään. Lapset avasivat muut ostamamme lahjat tänään päivällä isovanhemmilla kanssamme, mutta olimme säästäneet hienoimmat lahjat vielä kotiin.

Minulla tulee mieleen, että poika on jotenkin kiittämätön/negatiivinen. Kertoi eilisestä aatostakin vain negatiivisia asioita kuinka ruoka ei ollut ollut hyvää äidin luona eikä osannut nimetä sieltäkään mitään mieleistä saamaansa lahjaa.

Ap

Siis annoitte lapsen luulla, että toivelahjaa ei tule? Laitoitte lapsen kokemaan surun ja pettymyksen kahteen kertaan (ensin äidin luona ja sitten mummolassa) ja sitten kuvittelet, että lapsi kiittämättömyyttään ei jaksakaan iloita asiasta, joka on tavallaan jo kahdesti napattu pois.

Tajuatko lainkaan, että olet käsittämättömän julma pientä lasta kohtaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin siis olimme pyytäneet poikaa merkkailemaan lelukirjaan mieleisiä lahjoja Ja eniten olisi halunnut pehmoleluja, mutta kun meillä on niitä kymmeniä, niin yritimme ilahduttaa jollain muulla tavoin.

Ap

Miksi kummassa kysytte mitä lapsi toivoo, jos kuitenkin päätätte hänen puolestaan, että ei saakaan sitä mitä toivoo vaan saakin jotain aivan muuta?! Aika loukkaavaa sitä lasta kohtaan. Te väheksytte sen lapsen persoonaa, haaveita ja tunteita. 

Lapsi toivoi myös tuota legoa. Saako teidän lapsenne aina kaikki haluamansa lahjat?

Ap

Pieni lapsi on "kiittämätön" ainoastaan, jos ette ole kiitolliseksi kasvattaneet. Termin kuvaama laskelmointi ei ole lapsen repertuaarissa. Sen sijaan lapsi voi hyvinkin käyttäytyä kuvatulla tavalla lukuisten vaikeiden tunteiden vallassa : jännitti, nolotti, oli huolta lähimmäisten käyttäytymisen vuoksi, pelotti, ahdisti, hävetti, suretti. Esim. joulun viettäminen erikseen eikä yhdessä koko synnyinperheen kanssa. Ei tarvitse olla edes se ensimmäinen eron jälkeinen joulu, avioeron tai uusperhekuvion aiheuttamat vaikeat tunteet voivat aktivoitua myöhemminkin.

Juttele sille lapselle! Mutta kysy avoimia kysymyksiä ja pyydä kertomaan lisää, älä anna valmiita vastauksia tai kyllä/ei-kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Mekin siis olimme pyytäneet poikaa merkkailemaan lelukirjaan mieleisiä lahjoja Ja eniten olisi halunnut pehmoleluja, mutta kun meillä on niitä kymmeniä, niin yritimme ilahduttaa jollain muulla tavoin.

Ap

Ahaa - kun sinä kerrot miehelle haluavasi lahjaksi korvakorut, niin mies miettii, että sillä on jo niitä, minäpä ilahdutan uusilla kumisaappailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoimme lahjan vasta tänään, koska oli aaton äidillään. Lapset avasivat muut ostamamme lahjat tänään päivällä isovanhemmilla kanssamme, mutta olimme säästäneet hienoimmat lahjat vielä kotiin.

Minulla tulee mieleen, että poika on jotenkin kiittämätön/negatiivinen. Kertoi eilisestä aatostakin vain negatiivisia asioita kuinka ruoka ei ollut ollut hyvää äidin luona eikä osannut nimetä sieltäkään mitään mieleistä saamaansa lahjaa.

Ap

Siis annoitte lapsen luulla, että toivelahjaa ei tule? Laitoitte lapsen kokemaan surun ja pettymyksen kahteen kertaan (ensin äidin luona ja sitten mummolassa) ja sitten kuvittelet, että lapsi kiittämättömyyttään ei jaksakaan iloita asiasta, joka on tavallaan jo kahdesti napattu pois.

Tajuatko lainkaan, että olet käsittämättömän julma pientä lasta kohtaan!

Tämä ei ollut mikään lapsen ykköstoivelahja. Lapsi ei osannut kertoa toiveitaan selkeästi, joten yritimme miettiä mikä häntä voisi ilahduttaa eniten.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin siis olimme pyytäneet poikaa merkkailemaan lelukirjaan mieleisiä lahjoja Ja eniten olisi halunnut pehmoleluja, mutta kun meillä on niitä kymmeniä, niin yritimme ilahduttaa jollain muulla tavoin.

Ap

Miksi kummassa kysytte mitä lapsi toivoo, jos kuitenkin päätätte hänen puolestaan, että ei saakaan sitä mitä toivoo vaan saakin jotain aivan muuta?! Aika loukkaavaa sitä lasta kohtaan. Te väheksytte sen lapsen persoonaa, haaveita ja tunteita. 

Lapsi toivoi myös tuota legoa. Saako teidän lapsenne aina kaikki haluamansa lahjat?

Ap

Ei saa kaikkia. Saa aina sen mitä toivoo eniten (ellei se ole ihan liian kallis) ja sitten saa jonkun mitä toivoi myös ja sitten saa yhden yllätyksen. Mutta varmistan, että aina saa sen ykköstoiveen. Kysyn toiveita jo marraskuussa, jotta ne ei ehdi loppua kaupasta ja jotta voin olla varma, että saa sen mitä haluaa. Tietää, että ei saa toivoa mitään satasen lahjaa, joten aina on saanut sen mitä toivonut eniten (tänä vuonna eräs tietty 30 € lego).

Vierailija kirjoitti:

Mekin siis olimme pyytäneet poikaa merkkailemaan lelukirjaan mieleisiä lahjoja Ja eniten olisi halunnut pehmoleluja, mutta kun meillä on niitä kymmeniä, niin yritimme ilahduttaa jollain muulla tavoin.

Ap

Onko sillä väliä viekö sitä tilaa kodista pehmolelu vai legolaatikko kun toinen olisi ollut kuitenkin se lapsen ykköstoive?

Voi pientä, lapsi on älykäs, ja häntä harmittaa nyt aivan joku muu asia ,ei legolahja. Suhtautukaa hienotunteisest ja kysykää parin päivän päästä kautta rantain , minkälainen joulu oli ja mikä oli tylsää ja mikä kivaa. Nyt teidän täytyy olla herkillä. Hän avautuu , kun olette itse empaattisia. Voi johtua ihan jostakin muusta lapsen murhe.

Vierailija kirjoitti:

Jos se oli vääränlainen? Jos olisi halunnutkin paloaseman ja yrittää peittää pettymystään jättämällä lahjan huomiotta?

Isännän tyttö toimii juuri noin, jos saa vääränlaisen lahjan..esim.toivoi 12v lahjaksi GoPro:ta, sai vastaavanlaisen, mutta Denver-merkkisen. Ei ole edes avannut pakettia, synttärit oli yli kuukausi sitten.

Ei olisi ollut mitään järkeä ostaa parin-kolme sadan laitetta lasten leikkeihin, kun tuo Denverin oma oli tarjouksessa 30€.

Kysyin heti pojalta mitä sitten olisi toivonut, kun tämä lahja ei vaikuttanut kiinnostavalta. Ei vastannut siihen mitään.

Ap

Kyllä muakin aina vtutti pienenä viettää monta kertaa joulua vieraiden ihmisten seurassa (iskän tai äidin puolisot lapsineen ei ollut mulle perhettä sori nyt vaan) ja saada kalliita lahjoja joita en ollut edes toivonut, vaikka olisin vaan halunnut olla äidin ja isän kanssa yhdessä meidän yhteisessä kodissa... Mikä ei tietenkään ollut mahdollista mutta vielä isona tuo fiilis purkautui vtutuksena ja lähinnä istuin koneella enkä puhunut kenellekään mitään. Iskän avokki vihasi mua muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoimme lahjan vasta tänään, koska oli aaton äidillään. Lapset avasivat muut ostamamme lahjat tänään päivällä isovanhemmilla kanssamme, mutta olimme säästäneet hienoimmat lahjat vielä kotiin.

Minulla tulee mieleen, että poika on jotenkin kiittämätön/negatiivinen. Kertoi eilisestä aatostakin vain negatiivisia asioita kuinka ruoka ei ollut ollut hyvää äidin luona eikä osannut nimetä sieltäkään mitään mieleistä saamaansa lahjaa.

Ap

Siis annoitte lapsen luulla, että toivelahjaa ei tule? Laitoitte lapsen kokemaan surun ja pettymyksen kahteen kertaan (ensin äidin luona ja sitten mummolassa) ja sitten kuvittelet, että lapsi kiittämättömyyttään ei jaksakaan iloita asiasta, joka on tavallaan jo kahdesti napattu pois.

Tajuatko lainkaan, että olet käsittämättömän julma pientä lasta kohtaan!

Tämä ei ollut mikään lapsen ykköstoivelahja. Lapsi ei osannut kertoa toiveitaan selkeästi, joten yritimme miettiä mikä häntä voisi ilahduttaa eniten.

Ap

No tuossa on sinulle nyt tärkeä oppitunti! Älä koskaan yritä miettiä ja tietää lapsen PUOLESTA mitä lapsi haluaa tai toivoo. Vaan KUUNTELE lasta. Kuuntele tarkkaan mitä lapsi sanoo aiheesta ja usko häntä siinä, että hän kyllä itse tietää omat haaveensa ja ajatuksensa. Hän on oma yksilönsä, joka kyllä tietää mitä haluaa ja toivoo (esim. lahjaksi). Kukaan toinen ei voi tietää hänen puolesta.

Nrot 13, 14 ja 16 ovat oikeilla jäljillä. Yritä ap käsitellä omat ärsyyntymisen tunteesi niin etteivät ne näy pojalle. Isä voisi jutella pojalle ja kysellä varovasti aiheesta. Tai annatte nyt paljon huomiota ja leikitte hänen kanssaan ja teette kivoja juttuja.

No on teillä ongelmat. Ehkä lapsi sai liikaa lahjoja, eikä enää kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se oli vääränlainen? Jos olisi halunnutkin paloaseman ja yrittää peittää pettymystään jättämällä lahjan huomiotta?

Isännän tyttö toimii juuri noin, jos saa vääränlaisen lahjan..esim.toivoi 12v lahjaksi GoPro:ta, sai vastaavanlaisen, mutta Denver-merkkisen. Ei ole edes avannut pakettia, synttärit oli yli kuukausi sitten.

Ei olisi ollut mitään järkeä ostaa parin-kolme sadan laitetta lasten leikkeihin, kun tuo Denverin oma oli tarjouksessa 30€.

Kysyin heti pojalta mitä sitten olisi toivonut, kun tämä lahja ei vaikuttanut kiinnostavalta. Ei vastannut siihen mitään.

Ap

No way! Et kai oikeasti? Onko tuo 1v sun ainoa oma lapsi vai onko 5v myös sinun? Jos jälkimmäinen niin etkö oikeasti ole oppinut 5 vuodessa yhtään sensitiivisemmäksi lasten mielentiloja kohtaan?

Minä pyysin lapsena aina erästä ruokakaupasta saatavaa halpaa juttua, jota jostain syystä himoitsin, koska se oli niin ihanan näköinen. Pyysin sitä vuosia ja kävin aina kaupassa katsomassa niitä hyllyssä. Ja puhuin niistä kotona.

Enkä saanut koskaan. Olisi maksanut nykyrahassa noin euron ja meillä ei ollut edes silloin 80-luvun alussa rahasta pulaa. 

Olen yhä katkera kun en sellaista koskaan saanut.

Ehkä se teidän poika olisi ihan oikeasti todella paljon halunnut lahjaksi juuri pehmoleluja. Vaikka hänellä saattoi olla niitä ennestään.

Veljeni halusi aina pikkuautoja. Hänellä oli yli 40 pikkuautoa, mutta aina kun  sai lahjaksi pikkuauton oli ikionnellinen ja vain tuijotti sitä onnessaan pitkään ja otti viereen nukkumaan.

Minä vähän luulen, ettää lapsilla joulu ja lahjat menettää merkityksensä, kun joulua vietetään ja lahjoja avataan monessa eri paikassa. Ilo laimenee eikä lopulta tunnu enää miltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se oli vääränlainen? Jos olisi halunnutkin paloaseman ja yrittää peittää pettymystään jättämällä lahjan huomiotta?

Isännän tyttö toimii juuri noin, jos saa vääränlaisen lahjan..esim.toivoi 12v lahjaksi GoPro:ta, sai vastaavanlaisen, mutta Denver-merkkisen. Ei ole edes avannut pakettia, synttärit oli yli kuukausi sitten.

Ei olisi ollut mitään järkeä ostaa parin-kolme sadan laitetta lasten leikkeihin, kun tuo Denverin oma oli tarjouksessa 30€.

Kysyin heti pojalta mitä sitten olisi toivonut, kun tämä lahja ei vaikuttanut kiinnostavalta. Ei vastannut siihen mitään.

Ap

Hieno juttu. Jos lapsi olisi sanonut, että sen pehmolelun, niin olisiko sinulla ollut se vai olisitko sanonut, että ai jaa, no et sitä saanut, sait tämän.

Eli miksi ihmeessä kysyt toivelahjaa, kun molemmat tiedätte, että pojan toiveista huolimatta sitä ei lapselle ole antaa?

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi on "kiittämätön" ainoastaan, jos ette ole kiitolliseksi kasvattaneet. Termin kuvaama laskelmointi ei ole lapsen repertuaarissa. Sen sijaan lapsi voi hyvinkin käyttäytyä kuvatulla tavalla lukuisten vaikeiden tunteiden vallassa : jännitti, nolotti, oli huolta lähimmäisten käyttäytymisen vuoksi, pelotti, ahdisti, hävetti, suretti. Esim. joulun viettäminen erikseen eikä yhdessä koko synnyinperheen kanssa. Ei tarvitse olla edes se ensimmäinen eron jälkeinen joulu, avioeron tai uusperhekuvion aiheuttamat vaikeat tunteet voivat aktivoitua myöhemminkin.

Juttele sille lapselle! Mutta kysy avoimia kysymyksiä ja pyydä kertomaan lisää, älä anna valmiita vastauksia tai kyllä/ei-kysymyksiä.

Meillä oli mukava päivä isovanhemmilla, joten mitään ”ongelmia” ei olisi pitänyt olla. Lapsen äiti ei olisi halunnut viettää joulua lainkaan poikansa kanssa (vaikka ei ole mikään päihteidenkäyttäjä tms. Hän odottaa uuden miehensä kanssa lasta eikä ”vanha” lapsi näytä kiinnostavan), mutta saimme lopulta kuitenkin hänet suostuteltua yhden päivän viettämiseen pojan kanssa, koska ajattelin pojan olevan surullinen, jos äiti ei halua nähdä häntä jouluna lainkaan. Joten äitiään hän ei ainakaan ikävöi eikä tosissaan mitään positiivista sanottavaa eilisestä keksinyt. Hänen äitinsä on aina vihannut joulua, joten mitään vanhoja ydinperhe-aikoja hän ei kaipaa. Me olemme jouluihmisiä ja vietämme perinteistä joulua läheisten parissa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se oli vääränlainen? Jos olisi halunnutkin paloaseman ja yrittää peittää pettymystään jättämällä lahjan huomiotta?

Isännän tyttö toimii juuri noin, jos saa vääränlaisen lahjan..esim.toivoi 12v lahjaksi GoPro:ta, sai vastaavanlaisen, mutta Denver-merkkisen. Ei ole edes avannut pakettia, synttärit oli yli kuukausi sitten.

Ei olisi ollut mitään järkeä ostaa parin-kolme sadan laitetta lasten leikkeihin, kun tuo Denverin oma oli tarjouksessa 30€.

Kysyin heti pojalta mitä sitten olisi toivonut, kun tämä lahja ei vaikuttanut kiinnostavalta. Ei vastannut siihen mitään.

Ap

Hieno juttu. Jos lapsi olisi sanonut, että sen pehmolelun, niin olisiko sinulla ollut se vai olisitko sanonut, että ai jaa, no et sitä saanut, sait tämän.

Eli miksi ihmeessä kysyt toivelahjaa, kun molemmat tiedätte, että pojan toiveista huolimatta sitä ei lapselle ole antaa?

Poika ei siis yksilöinyt mitään tiettyä pehmolelua. Jos olisi niin tehnyt, olisimme voineet sen hankkia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi on "kiittämätön" ainoastaan, jos ette ole kiitolliseksi kasvattaneet. Termin kuvaama laskelmointi ei ole lapsen repertuaarissa. Sen sijaan lapsi voi hyvinkin käyttäytyä kuvatulla tavalla lukuisten vaikeiden tunteiden vallassa : jännitti, nolotti, oli huolta lähimmäisten käyttäytymisen vuoksi, pelotti, ahdisti, hävetti, suretti. Esim. joulun viettäminen erikseen eikä yhdessä koko synnyinperheen kanssa. Ei tarvitse olla edes se ensimmäinen eron jälkeinen joulu, avioeron tai uusperhekuvion aiheuttamat vaikeat tunteet voivat aktivoitua myöhemminkin.

Juttele sille lapselle! Mutta kysy avoimia kysymyksiä ja pyydä kertomaan lisää, älä anna valmiita vastauksia tai kyllä/ei-kysymyksiä.

Meillä oli mukava päivä isovanhemmilla, joten mitään ”ongelmia” ei olisi pitänyt olla. Lapsen äiti ei olisi halunnut viettää joulua lainkaan poikansa kanssa (vaikka ei ole mikään päihteidenkäyttäjä tms. Hän odottaa uuden miehensä kanssa lasta eikä ”vanha” lapsi näytä kiinnostavan), mutta saimme lopulta kuitenkin hänet suostuteltua yhden päivän viettämiseen pojan kanssa, koska ajattelin pojan olevan surullinen, jos äiti ei halua nähdä häntä jouluna lainkaan. Joten äitiään hän ei ainakaan ikävöi eikä tosissaan mitään positiivista sanottavaa eilisestä keksinyt. Hänen äitinsä on aina vihannut joulua, joten mitään vanhoja ydinperhe-aikoja hän ei kaipaa. Me olemme jouluihmisiä ja vietämme perinteistä joulua läheisten parissa.

Ap

Olet luultavasti täysin väärässä. Tuollaisessa tilanteessa mitä kuvaat, niin lapsi todellakin ikävöi äitiään ja suree sitä, että äiti ei tarjoa sitä huomiota, läsnäoloa ja rakkautta mitä lapsi äidiltään kaipaa. Ja erolapsi kaipaa aina sitä lapsuuden ydinperhettä vaikka se olisi ollut ulkopuolisen näkökulmasta kamala perhe.