Seurustelu "tasonsa" alapuolella olevan kanssa
Oletteko tapailleet/seurustelleet "tasonne alapuolella" olevan miehen kanssa? (pahoittelut tuon "tasoluokituksen" käytöstä)
Kiinnostaisi tietää, miten mies alkaa käyttäytyä itseään selvästi kauniimman ja/tai menestyneemmän (jne) naisen kanssa.
Olen huomannut sivustaseuraajana sellaista tapahtuvan, että mies joko valittelee huonommuuttaan "mitä säkin mussa näät", alkaa kytätä naisen menemisiä mustasukkaisena ja takertuu tukahduttavasti naiseen...
Tai sitten miehellä ns. nousee hattuun, alkaa armoton flirttailu toisten kanssa ja lopulta jättää/pettää kuvitellessaan, että nyt saa iskettyä kenet vaan, kun sai tuollaisenkin.
Onko samansuuntaisia kokemuksia?
Kommentit (85)
Tasoerot? Mitä nekin on? Egon luomia harhoja. Kuolemanportilla me kaikki olemme samanarvoisia, ei ole mitään kategoriota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan loogista, että lapsesta siirtyy naisen aivoihin dna:ta.
Mietitään tapausta, jossa nainen esimerkiksi siepataan vaimoksi vieraaseen yhteisöön. Hänen on vaikea sopeutua, mutta saatuaan lapsen uuden miehen kanssa, hän sulautuu joukkoon. Harvempi nainen suunnittelee siinä vaiheessa enää karkaamista.Ei johdu mistään DNA:n liittymisestä, vaan ihan puhtaasti siitä että se lapsi on sitova tekijä.
Tämä on nyt ihan uusinta tutkimustietoa: lapsesta siirtyy dna:ta naisen aivoihin. Joku asiasta tietävä kirjoitti niin tällä palstalla. Googlettamalla löytyy varmasti artikkeleita englanniksi.
Vanha sanonta, että äidiksi kasvetaan, pitää siis paikkansa. Nainen kasvaa paitsi äidiksi, myös muuttuu hiukan lapsen isän kaltaiseksi.
Eli käytännössä lapsia saaneet naiset ovat tehokkaampia kuin lapsettomat.
Vierailija kirjoitti:
Tasoerot? Mitä nekin on? Egon luomia harhoja. Kuolemanportilla me kaikki olemme samanarvoisia, ei ole mitään kategoriota.
Tasoeroista puhuminen on hiukan palikka-aivoista. Elämä on todellakin monimutkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Multa löytyy kokemusta alempitasoisemman naisen kanssa seurustelusta eli nainen oli mua 14 vuotta vanhempi ja kahden lapsen äiti.
Hyvät puolet: saat jatkuvasti kehuja ja nainen yrittää miellyttää. Kaikki on helppoa ja voit olla oma itsesi ilman minkäänlaista pelkoa pakeista. Seksin suhteen voit tehdä kaiken mitä haluat.
Negatiiviset puolet: suhteella ei ole tulevaisuutta, et voi ihastua, naista ei halua katsella vaan siinä käy niin että kun käytte ulkona yhdessä niin katselet muita naisia. Et halua esitellä naista kenellekään.
Saat naiselta kuitenkin hyvänolontunnetta ja rakkautta, jota et saa Barbie-nuken näköisiltä nuorilta naisilta? Nainen on tehnyt kovasti työtä kasvaakseen rakastavaksi ja välittäväksi. Näkymätöntä työtä, jota sinä et epäkypsyydessäsi nää. Jokainen valvottu yö sairaan lapsen kanssa on muokannut naista kärsivällisemmäksi ja lempeämmäksi. Luultavasti nainen on nopea ja tehokas kotitöissä ja mestari organisoimaan. Pöydässä pitää olla ruokaa säännöllisesti lapsiperheessä.
Sinun on hyvä olla hänen kanssaan, joten menestyt työssäsi paremmin. Barbien kanssa seurustellessa et välttämättä voi niin hyvin ja tulotasosi laskee.
Lapsi on opettanut minua paitsi rakastamaan lasta, rakastamaan enemmän itseäni ja myös rakastamaan muita ihmisiä. Rakastan itseäni enemmän, koska minun tehtäväni on huolehtia lapsesta ja voida hyvin. Rakastan miestäni myös enemmän äidiksi tulon jälkeen.
Tuntuu, että rakkauden kehä vain kasvaa, mitä enemmän perheessä on lapsia.
Ja ihan vihonviimeistä on, että nainen tekee itse aloitteen tavismiehelle. Tavismies pitää miltei poikkeuksetta aloitteellista naista lähestulkoon hu¤rana ja ainakin epätoivoisena tyrkkynä, jolle kelpaa kuka vaan koska vaan. Se miehen ajatuskulku on todennäköisesti jotain seuraavaa;
Miksi ihmeessä nainen tekee minulle aloitteen?
Kuinka monelle muulle miehelle se teki aloitteen (ja tuli torjutuksi) ennen minua?
Kuinka moni mies tuollaisen tyrkyn on jo kelpuuttanut hetken huviksi?
Miksi h*lvetissä minun pitäisi tyytyä toisten jämiin?
Kuinka tuo hu¤ra voikaan olla noin röyhkeä ja loukata minua kuvitellen, että minulle kelpaisi kuka vaan?
Poikamiesaikojeni viimeinen hoitoni oli ysin nainen, itse olin korkeintaan 7.5. Eikä me tehty oikeastaan muuta kuin hengailtiin (vähän...) ja paneskeltiin (toooodella paljon!).
Mutta kyllä se vähän loukkasi kun eräissäkin bileissä hänen ystävättärensä tuli avautumaan "mitä sä oikeen oot tehnyt sille kun se saisi kenet tahansa ja tyytyy vaan suhun". Olisi varmaan pitänyt vastata rehellisesti notta hässun tajun pellolle monta kertaa viikossa?
Ja minä olin se joka veti homman poikki, suurin syy juuri tuo selkeä tasoero ulkoisissa olemuksissa. Tuskin olisin pystynyt pitämään tuota valioluokan nymfomaania, ennemmin tai myöhemmin olisin joutunut aisuriksi.
Huvittavinta tarinassa oli ensi tapaamisemme: kotibileet jossa porukka oli ns räkä poskella kännissä, me kaksi ainoat selvinpäin ja ekat kaksi tuntia keittiön pöydän yli puhdasta sviduilua puolin ja toisin. Oli kyllä aika erikoinen verbaalinen esileikki johon lähdin mukaan ihan vain aikani kuluksi kun "tiesin" ettei ollut mitään mahdollisuuksia sellaiseen naiseen. Kaikesta ne naiset kiihottuu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu kyllä. Tason määritteli tämä mies itse, jonka kanssa olin. Ongelmia siitä synty. Mies oli kamalan epävarma itsestään, joka purkautui aiheettomalla mustasukkaisuudella. Muutenkin ilkeällä käytöksellä.
Eihän tämä kerro kuin YHDEN miehen toimintatavoista. Itse haluaisin naisen joka olisi sellainen, että hänellä on oma aktiivinen elämä ja kun kiireiltämme ehdittäisiin näkemään, se aika olis laadukasta. En jasa enää kituuttaa edes keskivertosuhteessa. Tasolla ei ole mitään merkitystä jos olen tyytyväinen siihen mitä meillä kahdella on. Olen kyllästynyt kannattelemaan ja tekemään alituisia palveluksia, koska olen mies. Molemmille omat kodit ja nähdään kun ehditään, ja asioista puhutaan suoraan ja SEISTÄÄN NIIDEN SANOJEN TAKANA. Moni nainen puhuu ylevästi elämästään, mutta todellisuudessa eivät tiedä edes mitä itse haluavat.
Sama unelma, mutta sopivaa miestä ei ole vielä löytynyt :). Miehet tuppaavat vaatimaan tietyn määrän näkemistä ja seksiä. Vaatimukset eivät kanssani toimi. Kaikki pitää lähteä vapaaehtoisuudesta. Kukaan ei ole velvollinen viihdyttämään meitä Tai edes tyydyttämään tarpeitamme mikäli eivät sitä itse oikeasti halua.
En pidä itseäni tasokkaana, mutta opiskelin nuorena yliopistossa ja tämä tuntui olevan kova paikka joillekin kouluttamattomille miehille. Hyvin pian tapailun aloituksen jälkeen alkoi minuun kohdistuva nälvintä, vähättely, alistaminen ja v*ttuilu. Ihan ihmeellistä touhua.
Tasoista en tiedä, mutta itseni miellän tavalliseksi ja ne miehet jotka minua aikoinaan lähestyi oli niitä miehiä joille olisi ollut ottajia enemmän kuin tarpeeksi. En kuitenkaan kokenut oloani näiden seurassa mitenkään kotoisaksi ja supersosiaalinen suupaltti on pidemmän päälle kaltaiselleni enempi introvertille todella raskasta seuraa.
Itse jouduin siis lähestymään itseäni kiinnostavia miehiä ja kokemukseni mukaan aloitteellinen nainen on hiemankin huonoitsetuntoiselle miehelle kuin punainen vaate. Ensin toki ollaan ilahtuneita/tyytyväisiäkin mutta hyvin nopeasti alkaa jatkuva piruilu ja ilkkuminen niin ulkonäöstä kuin tekemisistäkin. Lenkkeily on tyhmää (luuletko olevasi joku sporttimimmi/saavasi jonkun futarin?), lukeminen on tyhmää (luuletko olevasi jotenkin parempi/fiksumpi) leipominen on tyhmää (pizzeriasta saa muuten parempaa).. jne jne. Tähän kun vielä lisää omaan makuun turhan runsaan alkoholin käytön, tupakoinnin ja ylipainon niin kiitos ei.
Parempi olla ihan yksin kun kerran ihan sellaista normaalia tavismiestä on näemmä mahdoton löytää. Miestä joka käyttää alkoholia hyvin maltillisesti, omaa terveet elämäntavat eli viihtyy paremmin lenkillä kuin baarissa, on sopivasti "eräjorma" eli ulkoilu & luonnossa liikkuminen on tärkeä osa elämää ja viihtyy myös kotona. Tärkeintä toki on että osaa suhtautua muihin ihmisiin asiallisesti eli omaa terveen itsetunnon eikä tarvitse muita nostaakseen itseään.
Vierailija kirjoitti:
Poikamiesaikojeni viimeinen hoitoni oli ysin nainen, itse olin korkeintaan 7.5. Eikä me tehty oikeastaan muuta kuin hengailtiin (vähän...) ja paneskeltiin (toooodella paljon!).
Mutta kyllä se vähän loukkasi kun eräissäkin bileissä hänen ystävättärensä tuli avautumaan "mitä sä oikeen oot tehnyt sille kun se saisi kenet tahansa ja tyytyy vaan suhun". Olisi varmaan pitänyt vastata rehellisesti notta hässun tajun pellolle monta kertaa viikossa?
Ja minä olin se joka veti homman poikki, suurin syy juuri tuo selkeä tasoero ulkoisissa olemuksissa. Tuskin olisin pystynyt pitämään tuota valioluokan nymfomaania, ennemmin tai myöhemmin olisin joutunut aisuriksi.
Huvittavinta tarinassa oli ensi tapaamisemme: kotibileet jossa porukka oli ns räkä poskella kännissä, me kaksi ainoat selvinpäin ja ekat kaksi tuntia keittiön pöydän yli puhdasta sviduilua puolin ja toisin. Oli kyllä aika erikoinen verbaalinen esileikki johon lähdin mukaan ihan vain aikani kuluksi kun "tiesin" ettei ollut mitään mahdollisuuksia sellaiseen naiseen. Kaikesta ne naiset kiihottuu...
Musta on jotenkin ärsyttävää kun miehillä on tapana rankata ja miettiä nämä tasot näinkin tarkkaan. Miksi pitää olla hirveät ennakkoluulot että ei kuitenkaan kelpaa? Miksei voi olla vaan avoimin mielin? Kun mies miettii tälläisiä niin se vääristää kanssakäymistä naisten kanssa. Monta kertaa nääkin on kuitenkin todistettu vääräksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mahdollista seurustella omaa tasoaan alempana olevan kanssa, koska taso määräytyy sen mukaan, millaisen ihmisen saa sitoutettua parisuhteeseen. Näin olemme tältä palstalta oppineet.
Ketjusta päätellen yllättävän moni nainen on siis suorastaan alle asteikon kun sopiva ja "oikean tasoinen "vastapari nälvii, vttuilee ja hu¤rittelee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikamiesaikojeni viimeinen hoitoni oli ysin nainen, itse olin korkeintaan 7.5. Eikä me tehty oikeastaan muuta kuin hengailtiin (vähän...) ja paneskeltiin (toooodella paljon!).
Mutta kyllä se vähän loukkasi kun eräissäkin bileissä hänen ystävättärensä tuli avautumaan "mitä sä oikeen oot tehnyt sille kun se saisi kenet tahansa ja tyytyy vaan suhun". Olisi varmaan pitänyt vastata rehellisesti notta hässun tajun pellolle monta kertaa viikossa?
Ja minä olin se joka veti homman poikki, suurin syy juuri tuo selkeä tasoero ulkoisissa olemuksissa. Tuskin olisin pystynyt pitämään tuota valioluokan nymfomaania, ennemmin tai myöhemmin olisin joutunut aisuriksi.
Huvittavinta tarinassa oli ensi tapaamisemme: kotibileet jossa porukka oli ns räkä poskella kännissä, me kaksi ainoat selvinpäin ja ekat kaksi tuntia keittiön pöydän yli puhdasta sviduilua puolin ja toisin. Oli kyllä aika erikoinen verbaalinen esileikki johon lähdin mukaan ihan vain aikani kuluksi kun "tiesin" ettei ollut mitään mahdollisuuksia sellaiseen naiseen. Kaikesta ne naiset kiihottuu...
Musta on jotenkin ärsyttävää kun miehillä on tapana rankata ja miettiä nämä tasot näinkin tarkkaan. Miksi pitää olla hirveät ennakkoluulot että ei kuitenkaan kelpaa? Miksei voi olla vaan avoimin mielin? Kun mies miettii tälläisiä niin se vääristää kanssakäymistä naisten kanssa. Monta kertaa nääkin on kuitenkin todistettu vääräksi.
Kokemus opettaa nopeasti millaisia naisia voi ja kannattaa tavoitella, jos mielii saada joko hetkellistä tai pidempiaikaista seuraa. Ajanhukkaahan se on yrittää jotain sellaista mitä ei kuitenkaan tule saamaa?
Joskus tosin kävi munkki, kuten kyseisen tuparikotibilesaaliin kanssa kun muutama asia satttui osumaan kohdalleen.
Tästä keskustelusta päätellen olen tasokkaampi kuin kumppanini. Kuulostaa niin tutulta tuo, miten vähemmän tasokkaat käyttäytyvät...
Mies oli amispohjainen, itse korkeasti koulutettu. No ei siinä siis olettamuksena mitään, siksihän sitä kokeiltiinkin.
Mies oli ihan hauska aluksi. Mutta umpitollo, mikä paljastui pikkuhiljaa. Varsinkin, kun hän alkoi kertoa, miten hän kohta vain menee opiskelemaan lakimieheksi tai toimittajaksi (ainakin lakimiesystäväni näki suunnattomasti vaivaa koulutuksensa eteen eikä paikkakaan auennut noin vain). Piti siis korkeampaa koulutusta samanlaisena läpihuutojuttuna, kuin omaa amistaan.
No joo, näitä esimerkkejä olisi paljon, mutta tuo nyt viimeisteli sen, ettei jutusta todellakaan tullut mitään. Nykyinen mies on sitten korkeammin koulutettu. Huomattavasti.
Miten musta tuntuu, että tässä keskustelussa on pääosin 1 kirjoittaja eri alter egoineen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan monenkaan miehen itsetunto ei kestä, jos nainen esim tienaa enemmän ja etenee työelämässä korkeammalle.
Nuorena poikaystäväni ei kestänyt sitä kun pääsin yliopistoon opiskelemaan. Alkoi lyttäämään, että et oo yhtään parempi, älä ala kuvitella mitään, jneEthän sinä siltikään ole parempi kun pääsit yliopistoon. Kaikki ei halua yliopistoon, vaikka rahkeita oliskin, he tekevät niin mikä heille sopii. Akateeminen
Eli lyttääminen on sinusta ok??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Multa löytyy kokemusta alempitasoisemman naisen kanssa seurustelusta eli nainen oli mua 14 vuotta vanhempi ja kahden lapsen äiti.
Hyvät puolet: saat jatkuvasti kehuja ja nainen yrittää miellyttää. Kaikki on helppoa ja voit olla oma itsesi ilman minkäänlaista pelkoa pakeista. Seksin suhteen voit tehdä kaiken mitä haluat.
Negatiiviset puolet: suhteella ei ole tulevaisuutta, et voi ihastua, naista ei halua katsella vaan siinä käy niin että kun käytte ulkona yhdessä niin katselet muita naisia. Et halua esitellä naista kenellekään.
Saat naiselta kuitenkin hyvänolontunnetta ja rakkautta, jota et saa Barbie-nuken näköisiltä nuorilta naisilta? Nainen on tehnyt kovasti työtä kasvaakseen rakastavaksi ja välittäväksi. Näkymätöntä työtä, jota sinä et epäkypsyydessäsi nää. Jokainen valvottu yö sairaan lapsen kanssa on muokannut naista kärsivällisemmäksi ja lempeämmäksi. Luultavasti nainen on nopea ja tehokas kotitöissä ja mestari organisoimaan. Pöydässä pitää olla ruokaa säännöllisesti lapsiperheessä.
Sinun on hyvä olla hänen kanssaan, joten menestyt työssäsi paremmin. Barbien kanssa seurustellessa et välttämättä voi niin hyvin ja tulotasosi laskee.
En nyt tiedä mitä tarkoitat tuolla barbiella? Nuorta naista, joka huolehtii ulkonäöstään ja kroppa kuosissa? Olen varmaan määrittelemäsi barbie ja minulla on myös lapsi. En varmaan sitten osaa pitää lapsestani ja parisuhteestani huolta, koska käyn salilla, lenkkeilen ja laittaudun aamulla 10-15min. Kommenttisi ontuu. Eikä todellakaan jokainen äiti ole kuvaamasi kaltainen. Ymmärrän hyvin ettei lapseton nuori mies halua olla yh:n kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Niin en ymmärrä tätä "taso"juttua. Jos henkisesti ollaan samalla tasolla ja vetovoimaa löytyy, niin mitä merkitystä siinä on ulkonäöllä, titteleillä ja muilla pinnallisilla asioilla?
Vaikea sanoa, tuntuu vain etenkin avioliitoissa olevan, naiset avioituu aina joko samantasoisen tai ylemmän kanssa. Ei siis vain suomalaiset vaan ihan kaikki naiset koko maailmassa kulttuuriin ja yhteiskuntaan katsomatta. Joku biologinen juttu sen on pakko olla jos se on niin universaali ilmiö.
Mutta vaikka olisi kuinka sielunveljiä tai sisaruksia, yksikään hesalainen vauva-palstan yliopistomamma tuskin muuttaisi perähikiälle pitkäaikaistyöttömän miehen perässä minnekään.
Mitä tarkoitat, alempitasoisen?
Minulla on miesystävä. Hän on ihana ja meillä on kivaa.
Minä: koulutusta on, "asema", omistusasunto. Olen nätti.
Mies: ei juuri koulutusta, ei paljoa yleissivistystä, osa-aikatyö, pienemmät tulot, vuokralla. Ei ole palstamiesten unelman näköinen mutta minusta söpö.
Me tykkäämme toisistamme ja viihdymme yhdessä. Juttua riittää. Hellyyttä. Seksiä. Näissä olemme ihan samanlaisia, löytäneet oikein parimme.
Miksi jompikumpi olisi "alempaa tasoa"? Kun molemmat tykkää ja on hyvä yhdessä?
Tarkoittaako taso täällä tuloja? Ulkonäköä? Koulutusta?
Niillä tasoilla mitkä merkkaa jotain ollaan kuin vakka ja kaksi. N
Haluaa esitellä kumppaniaan kaikille. Mitä useampi näkee heidät yhdessä sen parempi.
Painaa alaspäin kumppaniaan esim haukkumalla jotain ulkonäön osaa. Että jotenkin kumppani alkaisi pitämään itseään todellisuutta rumempana, ja jopa kumppaniaan rumempana.
Raja hämärtyvät ja henkilö muuttuu ylimieliseksi ja testailee rajojaan. Saattaa yrittää iskeä kumppanin ystävää.