Seurustelu "tasonsa" alapuolella olevan kanssa

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, miten näille miesystäville lopulta kävi? Tässä yksi esimerkki:

Itseään tasokkaamman naisen saamisesta valtavasti ylpistynyt, lihava, keski-ikäinen, varaton, hanttihommia tekevä mies alkoi kuvitella olevansa kuuminta hottia naisten keskuudessa.

Alkoi aivan mahdoton ja myötähäpeää herättävä naisten metsästys niin somessa kuin muuallakin, joka ei ole tuottanut minkäänlaista tulosta, vaikka kuinka kuvittelee löytävänsä vielä paremman kuin ex. Vuodet kuluvat ja yksin on.

Joko puhumme samasta ihmisestä tai sitten minulla on täysin samanlainen mies tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, tein tästä aiheesta aloituksen tänne n. vuosi sitten. Käytin siinä kuvailua, että tämmöiset miehet käyttää lopulta sitä parempaa naista ponnahduslautana vaan yhä parempaan. Eli eivät enää ole onnellisia siihen että saivat kauniin/fiksun/tms mikä tekee naisesta "erikoisen hyvän" vaan alkavat miettiä että saavat varmaan vieläkin paremman.

Silloin kun tein sen aloituksen, niin olin täysin tietämätön että minun kumppani oli juuri kysellyt ulkomaanmatkalla jonkun mallitypykän puhelinnumeroa itsetuntoboostin innostamana.

Luultavasti ei pitäisi tämmöistä miestä kannustaa näkemään miten komea voisi olla tms. Pitäisi antaa sen käyttää niitä rumia linttaan astuttuja silmälaseja, ei ikinä kertoa miten kannattaisi kasvattaa parta yms. Nyt kun nämä tein, mies puhkesi kukoistukseen ja yhtäkkiä muutkin huomaavat hänet ja sitten ääliö innostuu siitä. Ehkä tään takia ei pitäisi deittailla niitä joissa näkee esiintulematonta potentiaalia. Kun se saadaan esiin, alkaa tyoerä käytös, kuin joku mulli kevätlaitumella tai väpä temppariresortilla.

Minulla oli ulkopuolisten silmin epäsuhtainen suhde. Suhde päättyi ja rakkaus kuoli, kun mies oli niin mustasukkainen, että tunsin eläväni vankilassa. Se, mikä oli uuden kulttuurin aiheuttamaa ensi ihastumista ( jota ajattelin luovuuden lähteenä erilaisuutensa vuoksi) ei sitten ollutkaan ihan niin. Koin raskaaksi ja epäreiluksi sen, että olin taloudellisessa vastuussa elämästämme, mies kuitenkin samalla vähätteli minua. Lopulta hän ei yhtään ymmärtänyt minua, mitä teen ja miksi teen sitä, mitä teen.

Sama asia on ollut muutaman rahamiehen kanssa, jotka ovat olleet pankkialalla. Koen, että he ovat ikäänkuin ihastuneet luovuuteni ja herkkyyteeni, mutta sitten suhteen edetessä eivät ole kuitenkaan arvostaneet minua ja tekemisiäni. Ovat ikäänkuin halunneet syödä kakkua molemmista päistä. Saada luovuuden ja kuitenkin tavallisuuden samaan pakettiin. Totuus on, että olen henkisesti hyvinvoiva ja vireä juuri siksi, että teen sitä, mitä teen. Käytän paljon aikaa niin, että en tee mitään. Jos tekisin samoja töitä kuin muutkin, olisin yhtä uupunut ja tyhjä kuin useimmat.

Onneksi olen pystynyt ratkaisemaan asian muulla tavalla. Senpä takia koen, että kun puhutaan tasoista, mikään koulutus tai kuukausipalkka ei ole tähän verrannollinen. Henkinen läsnäoloni vaatii aikaa ja keskittymistä minulta, joka ei näy suoraan tilipussissa.

Sitten taas joku hyväpalkkainen ihminen on minulle ”tyhjä”. Hän saattaa vielä imaista minut kuiviin, tyhjentää energiani. Usein he ovat myös vielä väsyneitä ja kuormittuneita.

Teen luovaa työtä ja henkinen hyvinvointi on minulle tärkeää. Tärkeimpänä kaikista asioista ihmisten välisessä kanssakäymisessä pidän kunnioittamista.

Samanlaisessa vankilassa olen kokenut olevani, kun olen koittanut parisuhdetta rahamiehen kanssa. Minut olisi haluttu sellaisena kuin olen, samalla olisi pitänyt olla piireihin ja yhteiskunnan normeihin sopivassa muotissa.

Multa löytyy kokemusta alempitasoisemman naisen kanssa seurustelusta eli nainen oli mua 14 vuotta vanhempi ja kahden lapsen äiti.

Hyvät puolet: saat jatkuvasti kehuja ja nainen yrittää miellyttää. Kaikki on helppoa ja voit olla oma itsesi ilman minkäänlaista pelkoa pakeista. Seksin suhteen voit tehdä kaiken mitä haluat.

Negatiiviset puolet: suhteella ei ole tulevaisuutta, et voi ihastua, naista ei halua katsella vaan siinä käy niin että kun käytte ulkona yhdessä niin katselet muita naisia. Et halua esitellä naista kenellekään.

Minulle taso merkitsee luovuutta ja hyvinvointia. Valitettavasti pitkää työpäivää tekevä korkeasti koulutettu mies paksulla tilipussilla ei välttämättä tarjoa minulle sitä.

Luovuus on minulle kuin puu, joka kasvattaa juuria maahan ja kurottaa kohti taivasta, versoaa sivuille joka suuntaan. Pieniä versoja ja uusia oksia puskee myös ja yllättävistä paikoista. Uusia taimia puskee myös maasta.

Monille menestyneille luovuus on vain yksi iso runko, josta tahkotaan rahaa. Tämä iso runko saattaa varjostaa ympäristöä niin, että uusia taimia ei verso.

Nuorena ajattelin, ettei tuollaisella asialla ole väliä, mutta kokemuksen kautta olen oppinut, että kannatta pariutua omantasoisen ihmisen kanssa. Yksi nuoruuden poikaystävä häpesi omaa maalaisuuttaan niin paljon, että keksi kaikki mahdolliset verukkeet, ettei ikinä tarvainnut tavata sukulaisiani. Lupautui tulemaan siskoni häihin, mutta teki katoamistempun hääpäivän aamuna ja keksi valheen, että oli ollut auto-onnettomuudessa ja tuli niskatuen kanssa meille seuraavana päivänä. Jäi kiinni satuilustaan myöhemmin.

Avoliitossa olin heikkoitsetuntoiden duunarin kanssa. Tämä heittäytyi sairaalloisen mustasukkaiseksi ja alkoi huoritella ja yritti latistaa minua kaikin mahdollisin tavoin. Onneksi olin sitä ennen ollut hyvässä suhteessa, joten tiesin, että parempaakin on olemassa. Keräsin itsetuntoni rippeet ja jatkoin elämääni helpottuneena muualla.

Aviomieheni ei loistanut sivistyksellään ja valitettavasti se myös näkyi ikävästi arjessamme. Tuli aivan absurdeja riitoja jostain typerästä aiheesta, kun mies vänkäsi vastaan itsestäänselvissä asioissa, jonka kaikki muut ihmiset tiesivät, mutta herra ei vaivautunut ottamaan selvää siitä eikä uskonut minua.

Enää en viitsi lyödä päätäni seinään turhien asioiden takia, joten valitsin loppuelämän kumppanikseni tasoiseni insinöörimiehen. Miten helppoa ja ihanaa yhdessäolomme onkaan ollut. Harmi, etten tajunnut tätä jo nuorempana. Olisin säästynyt monelta murheelta. t. insinöörinainen

Mulla on yllättävän hyvin toiminut parisuhde henkilön kanssa joka ei ole ihan samalla "tasolla". Molemmat kun kunnioittaa ja rakastaa toisiaan sellaisena kuin ollaan. Meillä suurin ongelma on aivan erilaiset ystäväpiirit, jotka ei oikein tule toimeen keskenään. Tai siis ovat kuin eri planeetoilta. Eli miehellä ja mulla on enimmäkseen omia ystäviä eikä montaa yhteistä ystävää tai ystäväpariskuntaa. 

En nyt sitten tiedä mitkä meidän tasot vaimon kanssa on eikä sitä kai kumpikaan ole koskaan miettinyt. Itse olen 10-15kg ylipainoinen, melko tavallisen näköinen ja mittainen mies. En siis ole mikään brad pitt, mutta tuskin mikään rumakaan olen. Tienaan noin 10 000€ kuukaudessa ja olen johtavassa asemassa. Koulutuksena ammattikorkeakoulu. Vaimoni on maisteri ja ihan ok näköinen. Varmaan saisi helposti itselleen muutakin seuraa. Tienaa noin 2200€/kk. Normaalivartaloinen ja pituinen. Suhteutettuna vaimoni on varmaankin minua ylemmällä tasolla. Ei nyt kuitenkaan mikään missi ole.

Mikä nyt sitten meidän ”tasot” on?

Vierailija kirjoitti:

Multa löytyy kokemusta alempitasoisemman naisen kanssa seurustelusta eli nainen oli mua 14 vuotta vanhempi ja kahden lapsen äiti.

Hyvät puolet: saat jatkuvasti kehuja ja nainen yrittää miellyttää. Kaikki on helppoa ja voit olla oma itsesi ilman minkäänlaista pelkoa pakeista. Seksin suhteen voit tehdä kaiken mitä haluat.

Negatiiviset puolet: suhteella ei ole tulevaisuutta, et voi ihastua, naista ei halua katsella vaan siinä käy niin että kun käytte ulkona yhdessä niin katselet muita naisia. Et halua esitellä naista kenellekään.

Saat naiselta kuitenkin hyvänolontunnetta ja rakkautta, jota et saa Barbie-nuken näköisiltä nuorilta naisilta? Nainen on tehnyt kovasti työtä kasvaakseen rakastavaksi ja välittäväksi. Näkymätöntä työtä, jota sinä et epäkypsyydessäsi nää. Jokainen valvottu yö sairaan lapsen kanssa on muokannut naista kärsivällisemmäksi ja lempeämmäksi. Luultavasti nainen on nopea ja tehokas kotitöissä ja mestari organisoimaan. Pöydässä pitää olla ruokaa säännöllisesti lapsiperheessä.

Sinun on hyvä olla hänen kanssaan, joten menestyt työssäsi paremmin. Barbien kanssa seurustellessa et välttämättä voi niin hyvin ja tulotasosi laskee.

Ei ole mahdollista seurustella omaa tasoaan alempana olevan kanssa, koska taso määräytyy sen mukaan, millaisen ihmisen saa sitoutettua parisuhteeseen. Näin olemme tältä palstalta oppineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu kyllä. Tason määritteli tämä mies itse, jonka kanssa olin. Ongelmia siitä synty. Mies oli kamalan epävarma itsestään, joka purkautui aiheettomalla mustasukkaisuudella. Muutenkin ilkeällä käytöksellä.

Eihän tämä kerro kuin YHDEN miehen toimintatavoista. Itse haluaisin naisen joka olisi sellainen, että hänellä on oma aktiivinen elämä ja kun kiireiltämme ehdittäisiin näkemään, se aika olis laadukasta. En jasa enää kituuttaa edes keskivertosuhteessa. Tasolla ei ole mitään merkitystä jos olen tyytyväinen siihen mitä meillä kahdella on. Olen kyllästynyt kannattelemaan ja tekemään alituisia palveluksia, koska olen mies. Molemmille omat kodit ja nähdään kun ehditään, ja asioista puhutaan suoraan ja SEISTÄÄN NIIDEN SANOJEN TAKANA. Moni nainen puhuu ylevästi elämästään, mutta todellisuudessa eivät tiedä edes mitä itse haluavat.

Tulin myös tähän tulokseen kitkuteltuani vuosikymmenet huonossa suhteessa. Enää en ala elämään yhdenkään miehen kanssa perusarkea. Pidetään omat kodit ja omat elämät ja silloin kun ollaan yhdessä, niin omistaudutaan todellakin toisillemme. Nyt olen elänyt tällaisessa unelmaliitossa vuoden verran ja se toimii täydellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Multa löytyy kokemusta alempitasoisemman naisen kanssa seurustelusta eli nainen oli mua 14 vuotta vanhempi ja kahden lapsen äiti.

Hyvät puolet: saat jatkuvasti kehuja ja nainen yrittää miellyttää. Kaikki on helppoa ja voit olla oma itsesi ilman minkäänlaista pelkoa pakeista. Seksin suhteen voit tehdä kaiken mitä haluat.

Negatiiviset puolet: suhteella ei ole tulevaisuutta, et voi ihastua, naista ei halua katsella vaan siinä käy niin että kun käytte ulkona yhdessä niin katselet muita naisia. Et halua esitellä naista kenellekään.

Saat naiselta kuitenkin hyvänolontunnetta ja rakkautta, jota et saa Barbie-nuken näköisiltä nuorilta naisilta? Nainen on tehnyt kovasti työtä kasvaakseen rakastavaksi ja välittäväksi. Näkymätöntä työtä, jota sinä et epäkypsyydessäsi nää. Jokainen valvottu yö sairaan lapsen kanssa on muokannut naista kärsivällisemmäksi ja lempeämmäksi. Luultavasti nainen on nopea ja tehokas kotitöissä ja mestari organisoimaan. Pöydässä pitää olla ruokaa säännöllisesti lapsiperheessä.

Sinun on hyvä olla hänen kanssaan, joten menestyt työssäsi paremmin. Barbien kanssa seurustellessa et välttämättä voi niin hyvin ja tulotasosi laskee.

Äidin käytös on myös ennakoitavissa, tuskin jättää miestä kuin sukkaa, kun tarkoitus on pitää elämä stabiilina jo lasten hyvinvoinnin takia. Lapsia joutuu hoivaamaan ja palvelemaan, vaikka lapset kasvavat, hoivavietti jää. Sitten se kohdistuu mieheen.

Jossain tutkimuksessa oli, että lapsesta siirtyy dna:ta raskausaikana naisen aivoihin. Tämä on mullistava ajatus, mutta samalla loogista. Miksi vain äidistä siirtyisi lapseen asioita?

Lapsia tehnyt nainen on saanut dna:ta aivoihinsa mieheltä, miehisiä hyviä ominaisuuksia: loogisuutta ja järjestelmällisyyttä.

Äidiksi tulleessa naisen aivoissa yhdistyy kaksi, nainen ja mies.

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvaisena olen aina valinnut tason alapuolelta, varattoman ja huonosti koulutetun.

Juurikin tulee valitusta Volvolla ajelusta, Espoolaisuudesta, golf-harrastuksesta ja mun kiinnostuksesta esim Marxilaisuuteen ja muihin vähän marginaalijuttuihin.

Aina on käynyt huonosti. Pahimmillaan käyty käsiksi. Yleensä äijällä nousee hattuun ja alkaa viestittely ja flirtti muiden kanssa.

Itse en ole espoolainen tai omista autoa eikä harrastuksetkaan ole kalliita/hienoja mutta ihan sama kokemus on mulla. Tuntuu, ettei ihan tavisnaisenakaan ole sopiva tavismiehelle (saati alempitasoiselle) kun ensin alkaa se jatkuva nälvintä (mitään et tee/ole tehnyt ikinä oikein) ja mustasukkaisuus menneestä ja nykyisestä, joskus myös tulevasta(!). Jos ei ymmärrä lopettaa juttua heti tuon henkisen väkivallan alkaessa niin pian saa kokea myös fyysisen. Ja just tuo muille flirttailu on ihan uskomatonta, ilmeisen epätoivoinen yritys saada nainenkin mustasukkaiseksi. Se mustasukkaisuus kun vaikuttaisi olevan näille miehille tunteiden syvin muoto ja vahvin osoitus rakkaudesta. Se kun ei käy alkuunkaan, ettei nainen ole mustis kun mies yrittää naurattaa kaupan kassaa tarjoilijaa..

N43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Multa löytyy kokemusta alempitasoisemman naisen kanssa seurustelusta eli nainen oli mua 14 vuotta vanhempi ja kahden lapsen äiti.

Hyvät puolet: saat jatkuvasti kehuja ja nainen yrittää miellyttää. Kaikki on helppoa ja voit olla oma itsesi ilman minkäänlaista pelkoa pakeista. Seksin suhteen voit tehdä kaiken mitä haluat.

Negatiiviset puolet: suhteella ei ole tulevaisuutta, et voi ihastua, naista ei halua katsella vaan siinä käy niin että kun käytte ulkona yhdessä niin katselet muita naisia. Et halua esitellä naista kenellekään.

Saat naiselta kuitenkin hyvänolontunnetta ja rakkautta, jota et saa Barbie-nuken näköisiltä nuorilta naisilta? Nainen on tehnyt kovasti työtä kasvaakseen rakastavaksi ja välittäväksi. Näkymätöntä työtä, jota sinä et epäkypsyydessäsi nää. Jokainen valvottu yö sairaan lapsen kanssa on muokannut naista kärsivällisemmäksi ja lempeämmäksi. Luultavasti nainen on nopea ja tehokas kotitöissä ja mestari organisoimaan. Pöydässä pitää olla ruokaa säännöllisesti lapsiperheessä.

Sinun on hyvä olla hänen kanssaan, joten menestyt työssäsi paremmin. Barbien kanssa seurustellessa et välttämättä voi niin hyvin ja tulotasosi laskee.

Äidin käytös on myös ennakoitavissa, tuskin jättää miestä kuin sukkaa, kun tarkoitus on pitää elämä stabiilina jo lasten hyvinvoinnin takia. Lapsia joutuu hoivaamaan ja palvelemaan, vaikka lapset kasvavat, hoivavietti jää. Sitten se kohdistuu mieheen.

Jossain tutkimuksessa oli, että lapsesta siirtyy dna:ta raskausaikana naisen aivoihin. Tämä on mullistava ajatus, mutta samalla loogista. Miksi vain äidistä siirtyisi lapseen asioita?

Lapsia tehnyt nainen on saanut dna:ta aivoihinsa mieheltä, miehisiä hyviä ominaisuuksia: loogisuutta ja järjestelmällisyyttä.

Äidiksi tulleessa naisen aivoissa yhdistyy kaksi, nainen ja mies.

Ominaisuuksiltaan tälläinen äiti-ihminen pesee lapsettoman miehen ja naisen mennen tullen. Miten voisi olla siis ”alempiarvoinen”?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yllättävän hyvin toiminut parisuhde henkilön kanssa joka ei ole ihan samalla "tasolla". Molemmat kun kunnioittaa ja rakastaa toisiaan sellaisena kuin ollaan. Meillä suurin ongelma on aivan erilaiset ystäväpiirit, jotka ei oikein tule toimeen keskenään. Tai siis ovat kuin eri planeetoilta. Eli miehellä ja mulla on enimmäkseen omia ystäviä eikä montaa yhteistä ystävää tai ystäväpariskuntaa. 

Ihmettelen tätä harhaa, että pitäisi olla yhteinen ystäväpiiri. On vain rikkaus elämässä, kun molemmilla on omat ystävät. Parisuhteessa on hyvä olla yhdessä. Sitä ei pidä määritellä ystävien yhteensopivuuden perusteella.

Ihan loogista, että lapsesta siirtyy naisen aivoihin dna:ta.

Mietitään tapausta, jossa nainen esimerkiksi siepataan vaimoksi vieraaseen yhteisöön. Hänen on vaikea sopeutua, mutta saatuaan lapsen uuden miehen kanssa, hän sulautuu joukkoon. Harvempi nainen suunnittelee siinä vaiheessa enää karkaamista.

Aloitin nuorena seurustelemaan täysin varattoman varastomiehen kanssa. Hän oli kuitenkin fiksu ja sympaattinen ja minulle rakas.

Hänpä otti mallia ja hankki maisterin paperit ja on nyt nelikymppisenä director-tittelillä yrityksessä ja tienaa todella hyvin. On autot, mökit ja omakotitalot.

Hän on edelleen fiksu, sympaattinen ja minulle rakas. Hän kelpaisi minulle myös edelleen varastomiehenä tai vaikka sairaana ja työttömänä. Häneltä kuitenkin löytyi kunnianhimoa jota en heti alussa noteerannut.

Minulle hyvätasoinen mies tarkoittaa amk-tasoista koulutusta, hyviä käytöstapoja, introverttiä luonnetta, naisten kunnioittamista, kädentaitoja, liikunnallisuutta, uskollisuutta, terveitä elämäntapoja, hyvää vanhemmuutta, läsnäoloa läheisilleen, toimeentulemista omillaan, keskustelutaitoa, fiksuutta, kohteliaisuutta, hyväsydämisyytä ja avuliaisuutta. 

Tähän asti olen tyytynyt alempitasoisiin miehiin, joilla on ollut alkoholiongelmaa, ylipainoa, ovat tupakoineet, pettäneet, haukkuneet, olleet itsekkäitä perheen kustannuksella ja milloin mitäkin. Vihdoin yli nelikymppisenä sain itselleni omantasoiseni miehen ja hänestä tulen pitämään kiinni. Ihanaa olla lopultakin onnellinen. Jokapäiväinen vit_utus on poissa.

Vierailija kirjoitti:

En nyt sitten tiedä mitkä meidän tasot vaimon kanssa on eikä sitä kai kumpikaan ole koskaan miettinyt. Itse olen 10-15kg ylipainoinen, melko tavallisen näköinen ja mittainen mies. En siis ole mikään brad pitt, mutta tuskin mikään rumakaan olen. Tienaan noin 10 000€ kuukaudessa ja olen johtavassa asemassa. Koulutuksena ammattikorkeakoulu. Vaimoni on maisteri ja ihan ok näköinen. Varmaan saisi helposti itselleen muutakin seuraa. Tienaa noin 2200€/kk. Normaalivartaloinen ja pituinen. Suhteutettuna vaimoni on varmaankin minua ylemmällä tasolla. Ei nyt kuitenkaan mikään missi ole.

Mikä nyt sitten meidän ”tasot” on?

Naisena sanoisin että vaimosi on tavallinen tavis ja sinä tavallista tavista tasokkaampi. Totta kai vaimosi saisi muutakin seuraa, koska miehet ei ole niin ronkeleita kuin naiset. Nainen kun nostaa miehen elämänlaatua about automaattisesti, mutta ihan kuka vaan mies ei nostakaan samalla tavalla naisen. Naiset osaa elää paremmin yksin eikä tosiaan kelpuuta ketä vaan.

Teillä on käynyt tuuri kun olette toisenne löytäneet ja kumpikin on toisesta onnellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, miten näille miesystäville lopulta kävi? Tässä yksi esimerkki:

Itseään tasokkaamman naisen saamisesta valtavasti ylpistynyt, lihava, keski-ikäinen, varaton, hanttihommia tekevä mies alkoi kuvitella olevansa kuuminta hottia naisten keskuudessa.

Alkoi aivan mahdoton ja myötähäpeää herättävä naisten metsästys niin somessa kuin muuallakin, joka ei ole tuottanut minkäänlaista tulosta, vaikka kuinka kuvittelee löytävänsä vielä paremman kuin ex. Vuodet kuluvat ja yksin on.

Joko puhumme samasta ihmisestä tai sitten minulla on täysin samanlainen mies tiedossa.

Niinpä! Ollaankohan kaikki kolme seurusteltu saman surkimuksen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Ihan loogista, että lapsesta siirtyy naisen aivoihin dna:ta.

Mietitään tapausta, jossa nainen esimerkiksi siepataan vaimoksi vieraaseen yhteisöön. Hänen on vaikea sopeutua, mutta saatuaan lapsen uuden miehen kanssa, hän sulautuu joukkoon. Harvempi nainen suunnittelee siinä vaiheessa enää karkaamista.

Ei johdu mistään DNA:n liittymisestä, vaan ihan puhtaasti siitä että se lapsi on sitova tekijä.