Lue keskustelun säännöt.
Missä te naiset koko ajan muka kohtaatte sitä ahdistelua ja häirintää?
08.12.2019 |
Alustukseksi siis, että olen itsekin nainen, normaalin/hyvännäköinen ja 30v.
En ole koskaan tajunnut niitä, ketkä koko ajan itkevät saavansa miesten taholta liikaa huomiota ja häirintää milloin missäkin. Ihan vilpittömästi kysyn, missä te muut naiset kohtaatte sitä paljonpuhuttua jatkuvaa esineellistämistä ja ahdistelua?
Ihan rauhassa olen koko elämäni saanut olla ilman pelkoakaan siitä, että joku olisi liian innokkaasti tuppautumassa seuraan. Suomessa varsinkin saa kulkea täysin näkymättömänä ilman, että kukaan kiinnittäisi mitään huomiota mihinkään. Ulkomaillakin olen ollut, miehet ovat kohdelleet aina normaalisti/kunnioittavasti.
Minulle on aina jäänyt jotenkin todella epäselväksi, missä ja miten tällaisia tilanteita syntyy, että naiset kokevat miesten taholta ahdistelua ja häirintää? Itse en ole naisellisesti pukeutuvana ja laittautuvana koskaan kokenut mitään vastaavaa. Tarkoitus ei siis ole mitenkään loukata ketään, vaan aidosti ihmettelen.
Saa jakaa kokemuksia.
Kommentit (876)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on sitten Helsingissä yleisempää, olen siis pikkukaupungissa ja ei ole suuremmin ruuhkaa liikennevaloissa ja jalkakäytävällä.
Kyllä täällä huomaisi jos joku kouraisee, ehkä sen takia ei näitä sitten tapahdu.
Se on myös, että suurin osa tuntee toisensa, olisihan se noloa joutua kiinni tämänkaltaisesta toiminnasta.
Pikkupaikkakunnan etuna on siis se, että saa melko rauhassa kulkea naisena ainakin päivisin.
Ja ihan varmaan suuttuisin, en ajattelisi pätkääkään mitä minusta muut ajattelevat, jos joku olis niin törkeä, mutta eri asia kait sitten täällä.
Ajattelisin juuri niin, että kun nolaisin sen kourijan niin ehkä ei enää kehtaa tehdä sitä uudestaan jollekin toiselle tai pelkäisi, että seuraavakin nainen suuttuu samalla tavalla.Juurihan moni sanoo, että syy ei ole siinä uhrissa vaan tekijässä.
Ei ihminen jolla ei ole rajaa toiseen ihmiseen nähden ole sellainen että sinun raivoaminen siitä lopettaisi sen. Ne lopettavat vasta kun maksavat oikeudessa 30 000 ja kituuttavat opin saatuaan sitten.
Ja ei naisia voi vaatia siihen että alkavat huutaa keskellä ihmisjoukkoja , kaikki eivät ole sellaisia ollenkaan eikä tarvitsekaan olla. Mutta vartijalle voi käydä lähimpään taloon ilmoittamassa heti ja soittaa poliisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kaikenlaisen nöyryytyksen koettua kannattaa vaan muistaa ettei itse nöyryytä tarpeettomasti itseään enempää eli:
-Puolusta itseäsi siihen kuin on rajat joutumatta itse syytetyksi
- Laita itseesi jotain helposti tarttuvaa, josta tekijä jää kiinni
- Kutsu vartija, jos mahdollista eikä olla esim raiskattu ( silloin poliisi ja lääkäri) ja selitä tilanne niin asialla kuin pystyt.
-Kutsu poliisi heti, kun pienintäkään koskemattomuuttasi loukattu.
-Kun menet poliisiin älä ikinä mene yksin, ota ulkopuolinen mukaan todistamaan kohteluasi. Jos kohtelu on asiatonta poistu vaan ja ilmoita esimiehilleen ja heti. Ellei sekään auta , sen esimiehille ja heti.
Pidä kirjaa miten juttu etenee. Hanki kaikki materiaali ja tieto esim Raiskauskriisikeskuksesta saat tuekea. ( kokemusta on) Mieli voi harhailla paljonkin tuon jälkeen, pidä itsestäsi hyvää huolta.Vie juttu napakasti loppuun sopimatta. Estät ukon teon muille. Varaudu 3 v käsittelyyn.
Kuittaa rahat :) Auttaa jos on glitteriä tms joka leimasi tekijän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli luetellaan nyt tänne. Mitkä piirteet saa ahdistelijat vauhtiin?
En ymmärrä, mikä minussa on kun olen näin näkymätön vaikka olen näyttävä ja söpö?
Eikö kukaan ole koskaan ottanut sinua takaapäin kiinni rinnoista tai pepusta tai jalkovälistä? Eikö kukaan ole laittanut kättään reidellesi julkisessa liikennevälineessä? Eikö missään työpaikassa ole ollut rasittava hioltomies, joka jaksaa heittää läppää rinnoistasi tai muusta mikä liittyy normaalisti seksiin? Eikö millään työpaikalla ole pomosi ylittänyt sopivuuden rajaa selkeä taka-ajatus mielessään?
Tämä on pakko olla tapahtunut jokaiselle: humalainen mies tulee ja heittää seksiläppää kaupungilla tai vihjailee tai pyytää suoraan sänkyynsä. Ilman esittelyä tai muuta keskustelua? Sänkyyn saa pyytää, mutta odotan ensin edes itsensä esittelyä ja keskustelua säästä tms.
Itselle ei ole koskaan tapahtunut mitään noista. Kukaan mies ei ole koskaan kommentoinut rintojani (vaikka minulla on isot rinnat) tai heittänyt mitään seksiläppää tms.
Ainoat humalaiskokemukset ovat kun joku sanoi bussissa lähdetkö treffeille ja toinen yritti tarjota karkkia pussistaan.
Eri
Minä en ole mikään kaunotar enkä pukeudu provosoivasti, mutta minua on silti ahdisteltu (lue: muun muassa käyty käsiksi, puhuttu rivoja, ehdoteltu seksiä rahasta jne) muun muassa seuraavissa paikoissa sekä päivä- että ilta-aikaan:
- koulu
- työpaikat
- katu, esimerkiksi ihan kauppamatkalla
- kaupat
- baarit
- ruokaravintolat
- puhelin (lähetetty kikulikuvia)
- internet (lähetetty kikulikuvia)
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole mikään kaunotar enkä pukeudu provosoivasti, mutta minua on silti ahdisteltu (lue: muun muassa käyty käsiksi, puhuttu rivoja, ehdoteltu seksiä rahasta jne) muun muassa seuraavissa paikoissa sekä päivä- että ilta-aikaan:
- koulu
- työpaikat
- katu, esimerkiksi ihan kauppamatkalla
- kaupat
- baarit
- ruokaravintolat
- puhelin (lähetetty kikulikuvia)
- internet (lähetetty kikulikuvia)
Juuri tämä on arkea naisille ja saa luvan loppua! Jumalauta naiset nyt lopetetaan tuo paska jolla elämäämme yritetään hallita. Nyt tulee jöö ja roti hommiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on sitten Helsingissä yleisempää, olen siis pikkukaupungissa ja ei ole suuremmin ruuhkaa liikennevaloissa ja jalkakäytävällä.
Kyllä täällä huomaisi jos joku kouraisee, ehkä sen takia ei näitä sitten tapahdu.
Se on myös, että suurin osa tuntee toisensa, olisihan se noloa joutua kiinni tämänkaltaisesta toiminnasta.
Pikkupaikkakunnan etuna on siis se, että saa melko rauhassa kulkea naisena ainakin päivisin.
Ja ihan varmaan suuttuisin, en ajattelisi pätkääkään mitä minusta muut ajattelevat, jos joku olis niin törkeä, mutta eri asia kait sitten täällä.
Ajattelisin juuri niin, että kun nolaisin sen kourijan niin ehkä ei enää kehtaa tehdä sitä uudestaan jollekin toiselle tai pelkäisi, että seuraavakin nainen suuttuu samalla tavalla.
Juurihan moni sanoo, että syy ei ole siinä uhrissa vaan tekijässä.
Pitää paikkansa! Asuin ennen Helsingissä, ja siellä häirintää oli säännöllisesti. Pikkupaikkakunnalla ei. Tosin yksi vanha ukko, jota en tunne, on puhunut useamman kerran mulle tosi ällöttäviä juttuja. Jos seuraava kerta vielä tulee, sanon sille suorat sanat.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on sitten Helsingissä yleisempää, olen siis pikkukaupungissa ja ei ole suuremmin ruuhkaa liikennevaloissa ja jalkakäytävällä.
Kyllä täällä huomaisi jos joku kouraisee, ehkä sen takia ei näitä sitten tapahdu.
Se on myös, että suurin osa tuntee toisensa, olisihan se noloa joutua kiinni tämänkaltaisesta toiminnasta.
Pikkupaikkakunnan etuna on siis se, että saa melko rauhassa kulkea naisena ainakin päivisin.
Ja ihan varmaan suuttuisin, en ajattelisi pätkääkään mitä minusta muut ajattelevat, jos joku olis niin törkeä, mutta eri asia kait sitten täällä.
Ajattelisin juuri niin, että kun nolaisin sen kourijan niin ehkä ei enää kehtaa tehdä sitä uudestaan jollekin toiselle tai pelkäisi, että seuraavakin nainen suuttuu samalla tavalla.
Juurihan moni sanoo, että syy ei ole siinä uhrissa vaan tekijässä.
No totta kai se on eri asia. Senpä vuoksi onkin kummallista, että ilmeisesti nämä pikkukaupungissa asujat sitten kuvittelevat isompien kaupunkien olevan samanlaisia kuin omansa ja sen vuoksi on aiheellista ihmetellä, että tapahtuuko tommoista, vaikka toiset kertovat, että itselle on tapahtunut.
Se olisi hienoa ja upeaa ja mahtavaa, että kourijan pääsisi nolaamaan ja nolaamaan vielä niin pahasti, että ei enää tekisi muille samoin. Se on vain kovin vaikeasti tehty. Sen vuoksi on myös uhria syyllistävää selittää, mitä itse kyllä tekisi paremmin/vaikuttavammin - tilanteessa, jossa ei ikinä ole edes ollut ja jota ei osaa kuvitellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina kaikenlaisen nöyryytyksen koettua kannattaa vaan muistaa ettei itse nöyryytä tarpeettomasti itseään enempää eli:
-Puolusta itseäsi siihen kuin on rajat joutumatta itse syytetyksi
- Laita itseesi jotain helposti tarttuvaa, josta tekijä jää kiinni
- Kutsu vartija, jos mahdollista eikä olla esim raiskattu ( silloin poliisi ja lääkäri) ja selitä tilanne niin asialla kuin pystyt.
-Kutsu poliisi heti, kun pienintäkään koskemattomuuttasi loukattu.
-Kun menet poliisiin älä ikinä mene yksin, ota ulkopuolinen mukaan todistamaan kohteluasi. Jos kohtelu on asiatonta poistu vaan ja ilmoita esimiehilleen ja heti. Ellei sekään auta , sen esimiehille ja heti.
Pidä kirjaa miten juttu etenee. Hanki kaikki materiaali ja tieto esim Raiskauskriisikeskuksesta saat tuekea. ( kokemusta on) Mieli voi harhailla paljonkin tuon jälkeen, pidä itsestäsi hyvää huolta.Vie juttu napakasti loppuun sopimatta. Estät ukon teon muille. Varaudu 3 v käsittelyyn.
Kuittaa rahat :) Auttaa jos on glitteriä tms joka leimasi tekijän.
Raiskaajaa ja vaatteitaan kannattaa raapia -kynsien alta löytyy dna.
Hiuksiaan kannattaa repiä> löytyy tekijästä tietoa pitkälle jo. Älä ravistele/pese itseäsi yhtään älä liiku jos mahdollista vaan tilaa poliisi/vartija/lanssi siihen heti tai vaikka taksi joka soittaa poliisin. Pyydä joku omainen heti suojaamaan sinua epäasialliselta kohtelulta myös viranomaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän limanen setä tekisi, kun nainen tarttuisikin samantien cyrpään kiinni ja toisella kädellä vetäisi veitsen taskusta.
Kaveri aikoinaan juna-asemalla kääntyi ja vetäisi veitsen laukusta kun joku limainen setäukkeli puristi tissistä ja virnuili päälle, ukolle tuli kiire ja virne hyytyi kun kaveri kääntyikin ympäri ja napsautti veitsen auki :D Oli koulukoti-nuoria tämä kaveri ja siksi siis aina piti jotain mukana itsepuolustukseksi vaikka laitonta toki olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ap sellainen joka on JO tehnyt kaikkensa ulkonäön eteen ja ei saa silti (liikaa vaatimaansa) huomiota kuin näin somessa horoamalla?
Saan kyllä huomiota ihan normaalisti, kiitos huolenpidosta 😊 Aina kylläkin kohteliaalla ja mukavalla tavalla. Olen myös naimisissa, pitkä parisuhde takana, joten siltä osin ei tarvitse enää vaatimalla vaatia huomiota keneltäkään.
Ap
Siis ihan totta. Ahdistelu ja huomion osoittaminen on kaksi ihan eri asiaa. Ahdistelussa on kyse vallasta. Voisitteko saada sen nyt jo kalloonne, tässä on jo yli 30 sivua jankattu sitä. Uskomatonta pahvipäisyyttä.
Jos on uhka ihan raiskauksesta ja olet syrjemmälläkin niin HUUDA, ajattelematta mitään muuta HUUDA niin paljon kuin ikinä lähtee.
Tämän reaktion voi tietysti tehdä missä vaan kun käydään käsiksi mutta iso ihmisjoukko voi olla kynnys huutaa. Älä syyllistä itseäsi ellet voi huutaa. Kukaan ei tiedä miten reagoi etukäteen, ja jotkut lamaantuvat ja jopa kieltävät vuosiakin tapahtuneen. Shokki voi olla melkoinen ja painua apuahakematta syvälle kielloksi ja torjunnaksi joka vaikeuttaa elämää paljon.
Älä anna niitten tehdä sitä itsellesi, estä huuda raavi potki, revi hiuksia ja häpykarvojaan ja vie asia eteenpäin ja hae oikeutta AINA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ihmeteltiin, miksi on niin vähän viiskymppisten tai vanhempien naisten kokemuksia. Ihan siitä syystä, että jos ette usko edes näitä, meidän mielestä tosi kevyitä juttuja, kuten kouraisu siellä täällä, niin ette takuulla usko, mitä me olemme käytännössä koko naiseutemme ja vähän lapsuudessakin joutuneet kokemaan.
Olemme myös tottuneet siihen, että näitä kokemuksia vähätellään, niille naureskellaan ja meitä syytellään siitä, että ne yleensä ovat tapahtuneet. Olemme tottuneet naisen osaan yhteiskunnassa. Olemme myös yrittäneet muuttaa sitä, mutta sillekin on naureskeltu, ellei sitä suorastaan ole demonisoitu.
Pahin isku meille kuitenkin edelleen on toiset naiset, jotka liittyvät tähän rintamaan. Me Too antoi toivoa, mutta senkin saama "menee liian pitkälle"-vastaanotto (etenkin naisten tekemämänä) masensi, eikä luonut toivoa.
Alamme olla väsyneitä puhumaan tästä asiasta. Ehkä ainakin osan meistä jo ikä pelastaa. Mutta ei kyllä kaikkia, kun kaikki eivät näemmä vaan osaa rupsahtaa.
Minusta on kyllä väärin sekin, että niitä naisia jotka täällä sanovat, uskon, että rehellisesti, että heitä ei ole ahdisteltu, ainakaan siinä määrin kuin monia muita, niin sitten heille ilkeillään ja nimitetään h...oriksi tms.
Ihan kuin ne, joita ahdistellaan ylpeilisivät ja oikein heittävät vielä vettä myllyyn, että ihan varmaan kaikkia muitekin on vaan pakko olla ahdisteltu, eivät vaan itse sitä ymmärrä.
Se on alentavaa, tottakai ihminen itse ymmärtää ja tietää onko ahdisteltu vai ei. Vai eikö sitten ymmärrä, onko kuitenkin oletettavaa tällä heidän itse tarjoamalla ajatuksella, että osin itse kuvittelevatkin tapahtuneen?
Jos siis syyttää, että ei-ahdisteltu ymmärrä, että on ahdisteltu, niin sitten ei-ahdisteltu voi myöskin ajatella, että ne ahdistellut ovat ymmärtäneet väärin sen kokemansa ahdistelutilanteen.
Molempien ajatukyvyn pitäisi olla samanarvoisia, vai mitä?
Ne joita ei ahdistella olisivat sitten heidän silmissään jotenkin kuin huonompia tai siitä syystä heille saa sitten olla ilkeä? Ja aliarvioida heidän käsityskykyään. Ja oma käsityskyky on jotenkin parempi.
Onhan tämäkin nyt jotenkin ihan ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kyllä väärin sekin, että niitä naisia jotka täällä sanovat, uskon, että rehellisesti, että heitä ei ole ahdisteltu, ainakaan siinä määrin kuin monia muita, niin sitten heille ilkeillään ja nimitetään h...oriksi tms.
Ihan kuin ne, joita ahdistellaan ylpeilisivät ja oikein heittävät vielä vettä myllyyn, että ihan varmaan kaikkia muitekin on vaan pakko olla ahdisteltu, eivät vaan itse sitä ymmärrä.
Se on alentavaa, tottakai ihminen itse ymmärtää ja tietää onko ahdisteltu vai ei. Vai eikö sitten ymmärrä, onko kuitenkin oletettavaa tällä heidän itse tarjoamalla ajatuksella, että osin itse kuvittelevatkin tapahtuneen?
Jos siis syyttää, että ei-ahdisteltu ymmärrä, että on ahdisteltu, niin sitten ei-ahdisteltu voi myöskin ajatella, että ne ahdistellut ovat ymmärtäneet väärin sen kokemansa ahdistelutilanteen.
Molempien ajatukyvyn pitäisi olla samanarvoisia, vai mitä?Ne joita ei ahdistella olisivat sitten heidän silmissään jotenkin kuin huonompia tai siitä syystä heille saa sitten olla ilkeä? Ja aliarvioida heidän käsityskykyään. Ja oma käsityskyky on jotenkin parempi.
Onhan tämäkin nyt jotenkin ihan ihmeellistä.
Luitko aloituksen? Jos, niin jäitkö mielikuvaan, että aloittaja arvostaa muiden naisten = heidän, jotka "itkevät kokevansa ahdistelua" samanarvoiseksi kuin omansa? Tai että hän ylipäätään arvostaa naiset, jotka ovat kokeneet ahdistelua, samanarvoiseksi kuin itsensä?
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihmeteltiin, miksi on niin vähän viiskymppisten tai vanhempien naisten kokemuksia. Ihan siitä syystä, että jos ette usko edes näitä, meidän mielestä tosi kevyitä juttuja, kuten kouraisu siellä täällä, niin ette takuulla usko, mitä me olemme käytännössä koko naiseutemme ja vähän lapsuudessakin joutuneet kokemaan.
Olemme myös tottuneet siihen, että näitä kokemuksia vähätellään, niille naureskellaan ja meitä syytellään siitä, että ne yleensä ovat tapahtuneet. Olemme tottuneet naisen osaan yhteiskunnassa. Olemme myös yrittäneet muuttaa sitä, mutta sillekin on naureskeltu, ellei sitä suorastaan ole demonisoitu.
Pahin isku meille kuitenkin edelleen on toiset naiset, jotka liittyvät tähän rintamaan. Me Too antoi toivoa, mutta senkin saama "menee liian pitkälle"-vastaanotto (etenkin naisten tekemämänä) masensi, eikä luonut toivoa.
Alamme olla väsyneitä puhumaan tästä asiasta. Ehkä ainakin osan meistä jo ikä pelastaa. Mutta ei kyllä kaikkia, kun kaikki eivät näemmä vaan osaa rupsahtaa.
Ei naisten tarvitse osata rupsahtaa-hah vielä!- noitten rajattomien ukkojen takia vaan antaa turpiin ja kunnolla oikeuden kautta. Sen olemme velkaa veteraaneillemmekin että puolustamme kunniaamme ja kotiamme aina. Eikun pidämme yhtä ja olemme "verisisaria" tässä oikein.
Vierailija kirjoitti:
Jos on uhka ihan raiskauksesta ja olet syrjemmälläkin niin HUUDA, ajattelematta mitään muuta HUUDA niin paljon kuin ikinä lähtee.
Tämän reaktion voi tietysti tehdä missä vaan kun käydään käsiksi mutta iso ihmisjoukko voi olla kynnys huutaa. Älä syyllistä itseäsi ellet voi huutaa. Kukaan ei tiedä miten reagoi etukäteen, ja jotkut lamaantuvat ja jopa kieltävät vuosiakin tapahtuneen. Shokki voi olla melkoinen ja painua apuahakematta syvälle kielloksi ja torjunnaksi joka vaikeuttaa elämää paljon.
Älä anna niitten tehdä sitä itsellesi, estä huuda raavi potki, revi hiuksia ja häpykarvojaan ja vie asia eteenpäin ja hae oikeutta AINA.
Ja ellet saa Suomessa oikeutta niin sitten vaikka EU : n kautta. Sitä varten kuitenkin pitää olla yrityksiä saada oikeutta Suomessa ja ne liitteeksi siihen.
Minä käsitän, että joitain ihmisiä ahdistellaan vaikka itselleni ei onneksi ole niin käynyt.
Mutta en sitä sitä, että joillekin on niin vaikea käsittää, että kaikilla ei ole näitä ahdistelukokemuksia.
Eivät he valehtele, että ei ole ollut, mutta silti heillä on oikeus täällä se sanoa.
Se ei silti tosiaan tarkoita sitä, että sanomalla oman kokemuksensa poistaisi sen, että joillain on muunlaisia kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kyllä väärin sekin, että niitä naisia jotka täällä sanovat, uskon, että rehellisesti, että heitä ei ole ahdisteltu, ainakaan siinä määrin kuin monia muita, niin sitten heille ilkeillään ja nimitetään h...oriksi tms.
Ihan kuin ne, joita ahdistellaan ylpeilisivät ja oikein heittävät vielä vettä myllyyn, että ihan varmaan kaikkia muitekin on vaan pakko olla ahdisteltu, eivät vaan itse sitä ymmärrä.
Se on alentavaa, tottakai ihminen itse ymmärtää ja tietää onko ahdisteltu vai ei. Vai eikö sitten ymmärrä, onko kuitenkin oletettavaa tällä heidän itse tarjoamalla ajatuksella, että osin itse kuvittelevatkin tapahtuneen?
Jos siis syyttää, että ei-ahdisteltu ymmärrä, että on ahdisteltu, niin sitten ei-ahdisteltu voi myöskin ajatella, että ne ahdistellut ovat ymmärtäneet väärin sen kokemansa ahdistelutilanteen.
Molempien ajatukyvyn pitäisi olla samanarvoisia, vai mitä?Ne joita ei ahdistella olisivat sitten heidän silmissään jotenkin kuin huonompia tai siitä syystä heille saa sitten olla ilkeä? Ja aliarvioida heidän käsityskykyään. Ja oma käsityskyky on jotenkin parempi.
Onhan tämäkin nyt jotenkin ihan ihmeellistä.Luitko aloituksen? Jos, niin jäitkö mielikuvaan, että aloittaja arvostaa muiden naisten = heidän, jotka "itkevät kokevansa ahdistelua" samanarvoiseksi kuin omansa? Tai että hän ylipäätään arvostaa naiset, jotka ovat kokeneet ahdistelua, samanarvoiseksi kuin itsensä?
En nyt tarkoittanut pelkästään aloitusta vaan ihan yleisesti koko ketjua ja joitain sen kommentteja tarkoitin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kyllä väärin sekin, että niitä naisia jotka täällä sanovat, uskon, että rehellisesti, että heitä ei ole ahdisteltu, ainakaan siinä määrin kuin monia muita, niin sitten heille ilkeillään ja nimitetään h...oriksi tms.
Ihan kuin ne, joita ahdistellaan ylpeilisivät ja oikein heittävät vielä vettä myllyyn, että ihan varmaan kaikkia muitekin on vaan pakko olla ahdisteltu, eivät vaan itse sitä ymmärrä.
Se on alentavaa, tottakai ihminen itse ymmärtää ja tietää onko ahdisteltu vai ei. Vai eikö sitten ymmärrä, onko kuitenkin oletettavaa tällä heidän itse tarjoamalla ajatuksella, että osin itse kuvittelevatkin tapahtuneen?
Jos siis syyttää, että ei-ahdisteltu ymmärrä, että on ahdisteltu, niin sitten ei-ahdisteltu voi myöskin ajatella, että ne ahdistellut ovat ymmärtäneet väärin sen kokemansa ahdistelutilanteen.
Molempien ajatukyvyn pitäisi olla samanarvoisia, vai mitä?Ne joita ei ahdistella olisivat sitten heidän silmissään jotenkin kuin huonompia tai siitä syystä heille saa sitten olla ilkeä? Ja aliarvioida heidän käsityskykyään. Ja oma käsityskyky on jotenkin parempi.
Onhan tämäkin nyt jotenkin ihan ihmeellistä.
Varmaan siksi ei alistuta ihan aloittajan vähättelevään tyyliin eikä muittenkaan jotka selvästi nostivat itse itsensä yläpuolella oleviksi "kun eheille ei ole tapahtunut". Tällaiseen ketjuun normaali ihminen vastaa kuunnellen kokemuksia eikä nosta itseään pahaa kokeneitten edessä.
Saan kyllä huomiota ihan normaalisti, kiitos huolenpidosta 😊 Aina kylläkin kohteliaalla ja mukavalla tavalla. Olen myös naimisissa, pitkä parisuhde takana, joten siltä osin ei tarvitse enää vaatimalla vaatia huomiota keneltäkään.
Ap