Lue keskustelun säännöt.
Missä te naiset koko ajan muka kohtaatte sitä ahdistelua ja häirintää?
08.12.2019 |
Alustukseksi siis, että olen itsekin nainen, normaalin/hyvännäköinen ja 30v.
En ole koskaan tajunnut niitä, ketkä koko ajan itkevät saavansa miesten taholta liikaa huomiota ja häirintää milloin missäkin. Ihan vilpittömästi kysyn, missä te muut naiset kohtaatte sitä paljonpuhuttua jatkuvaa esineellistämistä ja ahdistelua?
Ihan rauhassa olen koko elämäni saanut olla ilman pelkoakaan siitä, että joku olisi liian innokkaasti tuppautumassa seuraan. Suomessa varsinkin saa kulkea täysin näkymättömänä ilman, että kukaan kiinnittäisi mitään huomiota mihinkään. Ulkomaillakin olen ollut, miehet ovat kohdelleet aina normaalisti/kunnioittavasti.
Minulle on aina jäänyt jotenkin todella epäselväksi, missä ja miten tällaisia tilanteita syntyy, että naiset kokevat miesten taholta ahdistelua ja häirintää? Itse en ole naisellisesti pukeutuvana ja laittautuvana koskaan kokenut mitään vastaavaa. Tarkoitus ei siis ole mitenkään loukata ketään, vaan aidosti ihmettelen.
Saa jakaa kokemuksia.
Kommentit (876)
Olen onneksi välttynyt suurimmilta ahdistelijoilta. Yksi mikä muistui mieleeni oli 6 vuotta sitten, olin 24 vuotias ja olimme kaverin kanssa vapaaehtoisesti auttamassa hirvipeijaisissa eräällä pienemmällä paikkakunnalla. Kaverini isän ystävä oli sellainen pöhöttönyt, pyöreä Keski ikäinen äijä, se koko illan katsoi irstaasti, sit kun olin tiskaamaassa lopuksi niin yks kaks tuli ja laittoi takaapäin kädet lanteilla ja jotain pervoa mutisi, oli humalassa....
Mä vaan naurahdin ja olin hämmilläni
Myöhemmin kuvotti, ois pitänyt sanoa tuolle irstaalle ukolle et muhun ei tarvitse koskea, sitä varten sulla vaimo kotona
Huutelua muuten kummempaa en ole kokenut. Jotkut vihjailee ja on kaksi mieleisiä mut onneksi ei oo käyty käsiksi ja puristeltu paitsi tuo yksi juttu
Muuten en kyllä muista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa itekin ihmetellyt. Olen 25v nainen, pitkä ja hoikka, pitkät hiukset, meikkaan vähän ja laittaudun siististi, mutta kukaan ei ole koskaan ahdistellut tai muutenkaan kiinnittänyt mitään huomiota. Saanut miettimään että onko mun pärstä oikeesti niin ruma etten kelpaa edes ahdisteltavaksi kun kaikille muille tuntuu olevan arkipäivää. Miten sairasta.
Ja asun Helsingissä, julkisia käyttänyt koko ikäni lähes päivittäin.
Sama. Helsinkiläisnainen minäkin. Ei muakaan kukaan ole koskaan bussissa kähminyt, eikä ravintoloissa, ei missään. Ihan sievänä olen itseäni pitänyt. Naimisiinkin olen päässyt. Tuntuu kovin hassulle lukea, että joillakin on tuollaisia kokemuksia paljon. Ihmettelen.
No saatteko yleensä miehiltä muunlaista huomiota? Tarkoitan, että katsotaanko teitä, hymyillään, availlaan ovia ja riennetään kassin kantoon autolle? Tullaanko viereenne junassa istumaan?
Niinpä. Tuolla joku sanoi, että kaikkiin naisiin ei kiinnitetä juurikaan huomiota, joten tuskin heitä sitten kouritaankaan. Se herätti vihamyrskyä. Sen saa sanoa, että itsetunto ja joku ihmeen hyvän kodin suojakuori estää miehiä kourimasta, mutta sitä ei, että jotkut naiset nyt vain ovat huomiota herättämättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkona kävelyllä on tultu ehdottelemaan, mikä on aika pelottavaa, kun on yksin jossain metsäpolulla ja joku hyypiö alkaa puhumaan miten kiva olisi jos vähän sitä ja tätä.
Olisin otettu tuollaisesta jos nainen tulisi ehdottelemaan kun olen juoksulenkillä.
Olisitko todella, jos ehdottelija olisi fyysisesti vastenmielinen, sinua 30 vuotta vanhempi ylipainoinen ruma nainen? Jotenkin näissä miesten kuvitelmissa ei tajuta yhtään, että ei ne ahdistelijat ole välttämättä suinkaan mitään adoniksia tai kaunottaria, vaan sellaisia ihmisiä joihin ei tee mieli sormellakaan koskea. Olisitko otettu, jos kesken juoksulenkin joku 100kg 50v Pirjo alkaisi hiippailla takanasi, seuraisi kenties kotiovellesi ja kysyisi että läheks n-ussimaan? Kun et suostuisi, Pirjo haukkuisi sinut pihtariksi? Juu, imartelevaa on.
Samaa mieltä.
Olen kuullut monien vähättelevän toisten ahdistelukokemuksia lauseella, että "minusta kai olis kiva jos edes joku huomioisi".
Tällaisen sanojan toiveeseen kuuluu se, että tilanne olisi hänelle jotenkin miellyttävä tai edes neutraali. Jos vaikka miellyttävä ihminen puolivahingossa hillitysti hipaisee käsivarresta baaritiskillä ja hymyilee. Joo, voi tulla hyvä fiilis.
Itse olen 55-vuotias nainen. Tavallisen, vaatimattoman näköinen. Ja on ahdisteltu. Ja on ollut erittäin epämiellyttävää. Enpä ole pahemmin näistä huudellut, sillä jos olen joskus kertonut, on joko ollut itse aiheutettua tai tapaus, jossa pitäisi olla kiitollinen saamastaan huomiosta.
Nuoruudesta kerron esimerkin. Olin noin 15-vuotias, ujo, "säkkeihin" pukeutuva tyttö. Sukulaisen häissä olin ottamassa ruokaa noutopöydästä. Yhtäkkiä takapuoltani kouraistiin erittäin kovakouraisesti. Menin sokkiin, lautanen putosi kädestäni. Katsoin taakseni, keski-ikäinen sukulaismies nauroi, nauruun yhtyi lähistöllä olevat häävieraat. Olin sokissa, järkyttynyt, häpeissäni. Tämäntyyppistä huomiota en usko kenenkään toivovan.
Siis nuorena. Nyt oot 55v. Saatko vieläkin miehiltä ikävää huomiota?!
Viimeisen 10 vuoden aikana selkeätä ahdistelua olen kohdannut ehkä viitisen kertaa.
Pari vuotta sitten odottelin siistissä pubissa naisystävääni, istuin yksin pöydässä. Niille, jotka sitä pukeutumista ja itsensä tyrkyttämistä selitykseksi tarjoavat, niin kerron, että pukeutumiseni oli tämäntyyppistä:
https://housukauppa.fi/?pr=262394.
Pöytään tuli kolmikymppinen mies tekemään tuttavuutta. Sanoin kohteliaasti, että odotan ystävääni ja valitettavasti en ole miehestä kiinnostunut. Mies teki Teuvo Hakkaraiset, eli vetäisi kaulan takaa ja pussasi suulle. Kun järkeni alkoi sokista toipua ja pelata, riuhtaisin irti ja huusin miehelle, että mitä h-ttiä teet!! Mies sanoi tietävänsä, että ikäiseni naiset ovat jatkuvassa kiimassa. Portsari heitti miehen ulos.
Maahan...tulija...miehiä on lähtenyt kaupungin keskustassa seuraamaan. Tullut perässä kauppaan, tuijottanut, seurannut seuraavaan kauppaan jne.
Tanssilavalla kesken humpan ennestään tuntematon, siistin ja normaalin oloinen mies on alkanut puristella rintoja. Tönäsin irti ja karjaisin.
Siis tapahtuu vieläkin, mutta paljon harvemmin kuin nuorempana. Nuorena häpesin, menin sokkiin ja etsin vikaa itsestäni, nykyisin lyön käsilaukulla päähän ja karjun.
Monesti miehet aloittavat lauseella: "rouvapas on nuorekas nelikymppinen" tms. Kuvittelevat kai, että nainen on sulaa vahaa sen jälkeen, kun häntä on "luultu" 15 vuotta nuoremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa itekin ihmetellyt. Olen 25v nainen, pitkä ja hoikka, pitkät hiukset, meikkaan vähän ja laittaudun siististi, mutta kukaan ei ole koskaan ahdistellut tai muutenkaan kiinnittänyt mitään huomiota. Saanut miettimään että onko mun pärstä oikeesti niin ruma etten kelpaa edes ahdisteltavaksi kun kaikille muille tuntuu olevan arkipäivää. Miten sairasta.
Ja asun Helsingissä, julkisia käyttänyt koko ikäni lähes päivittäin.
Sama. Helsinkiläisnainen minäkin. Ei muakaan kukaan ole koskaan bussissa kähminyt, eikä ravintoloissa, ei missään. Ihan sievänä olen itseäni pitänyt. Naimisiinkin olen päässyt. Tuntuu kovin hassulle lukea, että joillakin on tuollaisia kokemuksia paljon. Ihmettelen.
No saatteko yleensä miehiltä muunlaista huomiota? Tarkoitan, että katsotaanko teitä, hymyillään, availlaan ovia ja riennetään kassin kantoon autolle? Tullaanko viereenne junassa istumaan?
Niinpä. Tuolla joku sanoi, että kaikkiin naisiin ei kiinnitetä juurikaan huomiota, joten tuskin heitä sitten kouritaankaan. Se herätti vihamyrskyä. Sen saa sanoa, että itsetunto ja joku ihmeen hyvän kodin suojakuori estää miehiä kourimasta, mutta sitä ei, että jotkut naiset nyt vain ovat huomiota herättämättömiä.
Tässä ei ratkaise naisen viehättävyys, vetovoima, kotikasvatus vaan se ahdistelijan kusipäisyys.
Lapsena äiti käski aina välillä sateen jälkeen mennä äyskäröimään vene, joka meillä oli rannassa. Miehet huutelivat siellä toisinaan rivouksia, joten ei ollut hauskin mahdollinen homma lapselle.
Siskolla olin yökylässä lapsena, niin siskon mies tunki sänkyyn viereeni ja rupesi kourimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän ulkona vaateneuloja sepaluksessa poikittain ja ranteissani. Se joka aikoo kiinni jättää dnansa välittömästi. Ja saahan ne vaateneulat unohtua ompelusten jälkeen kukaan ei voi sanoa.
Toinen hyvä keino on glitteriä ranteisiin jne kun lenkille. Jää ukko kiinni saletisti, ne nilmittäin tarttuvat ja paljastavat ahdistajanne.
Miten se dna:n omistaja sitten löytyy, jos ei ole aiempia rikoksia missä dna olisi tallennettu poliisin rekisteriin? Mihin ajattelit että sitä sinun vaatteistasi löytynyttä sitten verrattaisiin?
Ilmeisesti jotkut ahdistelevat sitten oikein urakalla, kun itse en 45 ikävuoteen mennessä ole ahdistellut millään lailla ketään (tai sitten en vaan ollenkaan tajua, jospa olenkin jotenkin väärin katsonut). Okei, parikymppisenä ajeltiin kylillä tyttöjä kyydissä ja heitä toki teki mieli takapenkillä kylkikyljessä istuessa puristella, kun ei ollut tyttöä niin lähellä koskaan ollut. Eivät tuntuneet olevan kauhuissaan ja tulivat kyytiin vielä uudestaankin.
Mutta eipä tässä sitten ole naisia muutenkaan koskaan isketty ja rauhassa on saanut itsekin olla. Lukiossa joku naispuolinen puristi takaapäin pakarasta. Hämmensihän se, eipä kovasti ahdistanut kuitenkaan.
Ihmisten maailmat ovat usein erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös minun on vaikea uskoa, mutta kait sitten näin on.
Itse en edes voi kuvitella tilannetta, että joku kouraisee minua haaroista tai rinnoista keskellä kirkasta päivää julkisella paikalla. Normitilanteessa. Selvin päin. Eikä juovuksissakaan. Siis se ahdistelija, itse olen selvin päin päivisin, ja usein muutenkin. ☺
Ja vannon, että näin ei ole käynyt koskaan.
Jos kävisikin, niin korvat punaisena poistuisi ja vielä huutaisin, että älä ikinä kenellekään tee samoin ikinä. Enemmän varmaan minua pelästyisi se kourija kun minä häntä. Jos siis todella tapahtuisi päivällä ja paikalla olisi tai ohi kulkisi myös muita kuin minä.
Näinhän sitä luulisi ja haaveilee tekevänsä. Ele vain on niin nopea ja jos tehty ruuhkassa, hyvä, että sinä edes huomaat, kuka sen teki. Muut todennäköisesti eivät tosiaankaan tilannetta tiedosta. Vai katseletko sinä aktiivisesti ympärillesi asemilla tai liikennevaloissa, jotka taitavat olla suosituimpia paikkoja tätä harrastusta harrastaa.
Mietipä itseäsi keskellä Mannerheimintietä huutamassa, muut katselevat, että mitä tuo hullu akka karjuu. Kun eihän sitä kukaan näe, kuten täälläkin on vakuutettu, että ei ole koskaan nähty. Kouraisija menisi jo metrien päässä naureskellen vielä makeammin, kun tietää katseet, joita tähän parkuvaan akkaan osoitetaan.
Eli ei, tuskin saisit hänen korviaan punastumaan, etkä onnistuisi häntä pelästyttämään. Sehän tässä jutussa niin vttumaista kerta kaikkiaan onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän ulkona vaateneuloja sepaluksessa poikittain ja ranteissani. Se joka aikoo kiinni jättää dnansa välittömästi. Ja saahan ne vaateneulat unohtua ompelusten jälkeen kukaan ei voi sanoa.
Toinen hyvä keino on glitteriä ranteisiin jne kun lenkille. Jää ukko kiinni saletisti, ne nilmittäin tarttuvat ja paljastavat ahdistajanne.
Miten se dna:n omistaja sitten löytyy, jos ei ole aiempia rikoksia missä dna olisi tallennettu poliisin rekisteriin? Mihin ajattelit että sitä sinun vaatteistasi löytynyttä sitten verrattaisiin?
Ajattelin muistaa kourijasta senverran että sen verta imaistaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikun glitteriä ja neuloja vaan ja teräviä koruja niin tuo touhu loppuu. Ja käräjille.Oppivat ne joskus.
Valvontakameroita näkyy esim koko Helsingin keskusta aina. Jos teitä kouritaan, glitteri ja neulat auttavat , mutta painelkaa heti vartijoitten luo että säilyttävät nauhaa ihan heti ja toimittavat poliisille kun poliisi pyytää. Kyllä normivartija ymmärtää että on saatava kiinni tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti jotkut ahdistelevat sitten oikein urakalla, kun itse en 45 ikävuoteen mennessä ole ahdistellut millään lailla ketään (tai sitten en vaan ollenkaan tajua, jospa olenkin jotenkin väärin katsonut). Okei, parikymppisenä ajeltiin kylillä tyttöjä kyydissä ja heitä toki teki mieli takapenkillä kylkikyljessä istuessa puristella, kun ei ollut tyttöä niin lähellä koskaan ollut. Eivät tuntuneet olevan kauhuissaan ja tulivat kyytiin vielä uudestaankin.
Mutta eipä tässä sitten ole naisia muutenkaan koskaan isketty ja rauhassa on saanut itsekin olla. Lukiossa joku naispuolinen puristi takaapäin pakarasta. Hämmensihän se, eipä kovasti ahdistanut kuitenkaan.
Ihmisten maailmat ovat usein erilaisia.
Nimenomaan näin, että muutama ahdistelee urakalla, muut ovat ihmisiksi.
Tämä kävi ilmi, kun minua puristeli eräs entinen opiskelutoveri. Huusin kuin piru, ei ollut päästää irti, ja toisti hetken päästä tekonsa uudelleen (ja kyllä, minua katsottiin kuin hullua, vaikka iso mies roikkui kiinni daisareissani). Sain jälkeenpäin kuulla, että sama kaveri on tehnyt vastaavia temppuja lähes kaikille tuntemilleni samaan aikaan opiskelleille naisille.
Muihin opiskelukavereihini, miehiin ja naisiin, olen voinut luottaa kuin kallioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun lukeminen on avannut silmäni sille, kuinka suojattua elämää olenkaan saanut elää tähän asti. Pitäisi oikeasti olla monesta asiasta äärimmäisen kiitollinen.
ApEn kyllä ihan suoraansanottuna usko sinun eläneen kovin suojattuna, sillä aloituksesi paljastaa tarkkasilmäiselle jotain.
Kertoisitko minullekin, mitä se paljastaa?
ApSe paljastaa että sijoitat nämä kokemukset itsesi ulkopuolelle. Motiivisi siihen. Ja se taas paljastaa asioita joita ei ole tässä asiani alkaa puimaan. jossakin olisi ne hyvä puida sinunkin.
Minun on paha alkaa puimaan mitään, jos ei ole mitään puitavaa. Luonnollisestikin sijoitan muiden kokemukset itseni ulkopuolelle, koska en ole niitä itse kokenut, mitä muutakaan tässä pitäisi tehdä? 99% tässä ketjussa esiintyneet tarinat ovat minulle täysin käsittämättömiä, suu auki olen joitain juttuja lukenut. Että kyllä, siltä osin olen kyllä elänyt hyvin turvallista ja suojattua elämää tähän asti. Ensin lapsena ja teininä ja nyt aikuisena. Olen siitä kiitollinen.
Ap
Alotuksen sävyistä ja sisällöstä päätellen sinulla on puitavaa, pui ne, ihan totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa itekin ihmetellyt. Olen 25v nainen, pitkä ja hoikka, pitkät hiukset, meikkaan vähän ja laittaudun siististi, mutta kukaan ei ole koskaan ahdistellut tai muutenkaan kiinnittänyt mitään huomiota. Saanut miettimään että onko mun pärstä oikeesti niin ruma etten kelpaa edes ahdisteltavaksi kun kaikille muille tuntuu olevan arkipäivää. Miten sairasta.
Ja asun Helsingissä, julkisia käyttänyt koko ikäni lähes päivittäin.
Sama. Helsinkiläisnainen minäkin. Ei muakaan kukaan ole koskaan bussissa kähminyt, eikä ravintoloissa, ei missään. Ihan sievänä olen itseäni pitänyt. Naimisiinkin olen päässyt. Tuntuu kovin hassulle lukea, että joillakin on tuollaisia kokemuksia paljon. Ihmettelen.
No saatteko yleensä miehiltä muunlaista huomiota? Tarkoitan, että katsotaanko teitä, hymyillään, availlaan ovia ja riennetään kassin kantoon autolle? Tullaanko viereenne junassa istumaan?
Niinpä. Tuolla joku sanoi, että kaikkiin naisiin ei kiinnitetä juurikaan huomiota, joten tuskin heitä sitten kouritaankaan. Se herätti vihamyrskyä. Sen saa sanoa, että itsetunto ja joku ihmeen hyvän kodin suojakuori estää miehiä kourimasta, mutta sitä ei, että jotkut naiset nyt vain ovat huomiota herättämättömiä.
Tässä ei ratkaise naisen viehättävyys, vetovoima, kotikasvatus vaan se ahdistelijan kusipäisyys.
Olen tästä samaa mieltä ja muutenkin varmaan olisin valinnut sanani toisin, mutta oletan ymmärtäväni, mitä tässä tarkoitetaan.
On ollut aika paljastavaa, että nämä, joita ei ole ahdisteltu, tuovat esiin esimerkiksi hyvää kotiaan tms. itsevarmuutta kasvattavaa asiaa selityksenä sille, että heitä ole ahdisteltu. Ensinnäkin tässä korostuu vanha kunnon ajattelumalli: niin hyvät hyvän kodin tytöt ovat erilaisia kuin ne toiset tytöt, jotka saavat, mitä ansaitsevatkin. Eivät ole kunnon tyttöjä, niin ilmankos sitten näin käy.
Lisäksi heidän mielestään syy ahdisteluun on näissä naisissa, heidän itsevarmuutensa puutteessa = käytöksessään, kenties vaatetuksessaan, olemuksessaan...mutta kun samaa ehdotetaankin toisin päin, että kenties tosiaan nämä ei-ahdistellut omaavan myös jonkin yhteisen piirteen, kuten vaikkapa tietty huomaamattomuus, selitys onkin yht'äkkiä huono.
Mua ovat kopeloineet mm. autokoulunopettaja, ratsastuksenopettaja, opiskelukaveri, esimies, viitisen työkaveria. Nämä siis kaikki ihan arkisissa yhteyksissä, ei missään pikkujouluissa tms.
Helsingissä kasvaneena olen nähnyt lapsena jo varmaan 20 itsensäpaljastelijaa. Aikuisena enää pari.
Uskokaa nyt, että tällaista tapahtuu. Jos ei sinun kohdallesi, niin ole onnellinen siitä. Itse olin nuorena tosi pieni, arka, pelokas ja siksi varmaan hyvä kohde. Nyt olen jo niin vanha, että olen saanut olla aika rauhassa. Mutta voin vaan kuvitella, mitä netti ja sosiaalinen media tuo tullessaan nykynuorille.
Onneksi kännykkäkamerat ovat nykyään olemassa, sitä olen miettinyt. Muistan kesätyöpaikassa joskus miettineeni, että kukaan ei uskoisi minua, ei kukaan. Niin absurdi tilanne oli kerran arkistossa erään korkea-arvoisemman kollegan saavuttua sinne, että ihan hirvittää.
Siksi tuntuu niin ikävältä lukea näitä viestejä täälläkin, että vielä kehdataan epäillä naisten kokemuksia keksityiksi tai liioitteluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun lukeminen on avannut silmäni sille, kuinka suojattua elämää olenkaan saanut elää tähän asti. Pitäisi oikeasti olla monesta asiasta äärimmäisen kiitollinen.
ApEn kyllä ihan suoraansanottuna usko sinun eläneen kovin suojattuna, sillä aloituksesi paljastaa tarkkasilmäiselle jotain.
Kertoisitko minullekin, mitä se paljastaa?
ApSe paljastaa että sijoitat nämä kokemukset itsesi ulkopuolelle. Motiivisi siihen. Ja se taas paljastaa asioita joita ei ole tässä asiani alkaa puimaan. jossakin olisi ne hyvä puida sinunkin.
Minun on paha alkaa puimaan mitään, jos ei ole mitään puitavaa. Luonnollisestikin sijoitan muiden kokemukset itseni ulkopuolelle, koska en ole niitä itse kokenut, mitä muutakaan tässä pitäisi tehdä? 99% tässä ketjussa esiintyneet tarinat ovat minulle täysin käsittämättömiä, suu auki olen joitain juttuja lukenut. Että kyllä, siltä osin olen kyllä elänyt hyvin turvallista ja suojattua elämää tähän asti. Ensin lapsena ja teininä ja nyt aikuisena. Olen siitä kiitollinen.
ApAlotuksen sävyistä ja sisällöstä päätellen sinulla on puitavaa, pui ne, ihan totta.
Kun et 30 vuotiaanakaan ole tajunnut niitä jotka kokeneet ahdistelua niin onhan sulla vakaviakin ongelmia. Ja vielä kyselet lisää, niin.
Onkohan ap sellainen joka on JO tehnyt kaikkensa ulkonäön eteen ja ei saa silti (liikaa vaatimaansa) huomiota kuin näin somessa horoamalla?
Ehkä on sitten Helsingissä yleisempää, olen siis pikkukaupungissa ja ei ole suuremmin ruuhkaa liikennevaloissa ja jalkakäytävällä.
Kyllä täällä huomaisi jos joku kouraisee, ehkä sen takia ei näitä sitten tapahdu.
Se on myös, että suurin osa tuntee toisensa, olisihan se noloa joutua kiinni tämänkaltaisesta toiminnasta.
Pikkupaikkakunnan etuna on siis se, että saa melko rauhassa kulkea naisena ainakin päivisin.
Ja ihan varmaan suuttuisin, en ajattelisi pätkääkään mitä minusta muut ajattelevat, jos joku olis niin törkeä, mutta eri asia kait sitten täällä.
Ajattelisin juuri niin, että kun nolaisin sen kourijan niin ehkä ei enää kehtaa tehdä sitä uudestaan jollekin toiselle tai pelkäisi, että seuraavakin nainen suuttuu samalla tavalla.
Juurihan moni sanoo, että syy ei ole siinä uhrissa vaan tekijässä.
Nuorena 16 v töissä ja pomo suoraan kiinni. Ja eka työpaikka ja otin välittömät loparit heti siltäseisomalta. Näin se työura alkoi. Riistapoliisi kävi kiinni, metsässä. Tunsi alueen muut poliisit, jotka kuittailivat tietystikin. Hyvin se naiseus alkaa monilla.
Myös minun on vaikea uskoa, mutta kait sitten näin on.
Itse en edes voi kuvitella tilannetta, että joku kouraisee minua haaroista tai rinnoista keskellä kirkasta päivää julkisella paikalla. Normitilanteessa. Selvin päin. Eikä juovuksissakaan. Siis se ahdistelija, itse olen selvin päin päivisin, ja usein muutenkin. ☺
Ja vannon, että näin ei ole käynyt koskaan.
Jos kävisikin, niin korvat punaisena poistuisi ja vielä huutaisin, että älä ikinä kenellekään tee samoin ikinä. Enemmän varmaan minua pelästyisi se kourija kun minä häntä. Jos siis todella tapahtuisi päivällä ja paikalla olisi tai ohi kulkisi myös muita kuin minä.