Lue keskustelun säännöt.
Missä te naiset koko ajan muka kohtaatte sitä ahdistelua ja häirintää?
08.12.2019 |
Alustukseksi siis, että olen itsekin nainen, normaalin/hyvännäköinen ja 30v.
En ole koskaan tajunnut niitä, ketkä koko ajan itkevät saavansa miesten taholta liikaa huomiota ja häirintää milloin missäkin. Ihan vilpittömästi kysyn, missä te muut naiset kohtaatte sitä paljonpuhuttua jatkuvaa esineellistämistä ja ahdistelua?
Ihan rauhassa olen koko elämäni saanut olla ilman pelkoakaan siitä, että joku olisi liian innokkaasti tuppautumassa seuraan. Suomessa varsinkin saa kulkea täysin näkymättömänä ilman, että kukaan kiinnittäisi mitään huomiota mihinkään. Ulkomaillakin olen ollut, miehet ovat kohdelleet aina normaalisti/kunnioittavasti.
Minulle on aina jäänyt jotenkin todella epäselväksi, missä ja miten tällaisia tilanteita syntyy, että naiset kokevat miesten taholta ahdistelua ja häirintää? Itse en ole naisellisesti pukeutuvana ja laittautuvana koskaan kokenut mitään vastaavaa. Tarkoitus ei siis ole mitenkään loukata ketään, vaan aidosti ihmettelen.
Saa jakaa kokemuksia.
Kommentit (876)
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kyllä väärin sekin, että niitä naisia jotka täällä sanovat, uskon, että rehellisesti, että heitä ei ole ahdisteltu, ainakaan siinä määrin kuin monia muita, niin sitten heille ilkeillään ja nimitetään h...oriksi tms.
Ihan kuin ne, joita ahdistellaan ylpeilisivät ja oikein heittävät vielä vettä myllyyn, että ihan varmaan kaikkia muitekin on vaan pakko olla ahdisteltu, eivät vaan itse sitä ymmärrä.
Se on alentavaa, tottakai ihminen itse ymmärtää ja tietää onko ahdisteltu vai ei. Vai eikö sitten ymmärrä, onko kuitenkin oletettavaa tällä heidän itse tarjoamalla ajatuksella, että osin itse kuvittelevatkin tapahtuneen?
Jos siis syyttää, että ei-ahdisteltu ymmärrä, että on ahdisteltu, niin sitten ei-ahdisteltu voi myöskin ajatella, että ne ahdistellut ovat ymmärtäneet väärin sen kokemansa ahdistelutilanteen.
Molempien ajatukyvyn pitäisi olla samanarvoisia, vai mitä?Ne joita ei ahdistella olisivat sitten heidän silmissään jotenkin kuin huonompia tai siitä syystä heille saa sitten olla ilkeä? Ja aliarvioida heidän käsityskykyään. Ja oma käsityskyky on jotenkin parempi.
Onhan tämäkin nyt jotenkin ihan ihmeellistä.
Erittäin hyvin kirjoitettu! Juuri näin olen itsekin yrittänyt ilmaista asiaa, tulematta kuitenkaan ymmärretyksi. Mutta joo, tyhjentävästi sanottu kaikin puolin, kiitos!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä taitaa käydä joku miesasiamies alapeukuttamassa kaikkia ahdistelukokemuksia. Säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on sitten Helsingissä yleisempää, olen siis pikkukaupungissa ja ei ole suuremmin ruuhkaa liikennevaloissa ja jalkakäytävällä.
Kyllä täällä huomaisi jos joku kouraisee, ehkä sen takia ei näitä sitten tapahdu.
Se on myös, että suurin osa tuntee toisensa, olisihan se noloa joutua kiinni tämänkaltaisesta toiminnasta.
Pikkupaikkakunnan etuna on siis se, että saa melko rauhassa kulkea naisena ainakin päivisin.
Ja ihan varmaan suuttuisin, en ajattelisi pätkääkään mitä minusta muut ajattelevat, jos joku olis niin törkeä, mutta eri asia kait sitten täällä.
Ajattelisin juuri niin, että kun nolaisin sen kourijan niin ehkä ei enää kehtaa tehdä sitä uudestaan jollekin toiselle tai pelkäisi, että seuraavakin nainen suuttuu samalla tavalla.
Juurihan moni sanoo, että syy ei ole siinä uhrissa vaan tekijässä.No totta kai se on eri asia. Senpä vuoksi onkin kummallista, että ilmeisesti nämä pikkukaupungissa asujat sitten kuvittelevat isompien kaupunkien olevan samanlaisia kuin omansa ja sen vuoksi on aiheellista ihmetellä, että tapahtuuko tommoista, vaikka toiset kertovat, että itselle on tapahtunut.
Se olisi hienoa ja upeaa ja mahtavaa, että kourijan pääsisi nolaamaan ja nolaamaan vielä niin pahasti, että ei enää tekisi muille samoin. Se on vain kovin vaikeasti tehty. Sen vuoksi on myös uhria syyllistävää selittää, mitä itse kyllä tekisi paremmin/vaikuttavammin - tilanteessa, jossa ei ikinä ole edes ollut ja jota ei osaa kuvitellakaan.
Asun pääkaupunkiseudulla enkä ole koskaan kokenut mitään ahdistelua tms. Että ei se nyt siitäkään näytä johtuvan. Ihmetyttää miten joillekin voi olla arkipäivää (ei siis etten uskoisi) vaan ihmetyttää miten voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kyllä väärin sekin, että niitä naisia jotka täällä sanovat, uskon, että rehellisesti, että heitä ei ole ahdisteltu, ainakaan siinä määrin kuin monia muita, niin sitten heille ilkeillään ja nimitetään h...oriksi tms.
Ihan kuin ne, joita ahdistellaan ylpeilisivät ja oikein heittävät vielä vettä myllyyn, että ihan varmaan kaikkia muitekin on vaan pakko olla ahdisteltu, eivät vaan itse sitä ymmärrä.
Se on alentavaa, tottakai ihminen itse ymmärtää ja tietää onko ahdisteltu vai ei. Vai eikö sitten ymmärrä, onko kuitenkin oletettavaa tällä heidän itse tarjoamalla ajatuksella, että osin itse kuvittelevatkin tapahtuneen?
Jos siis syyttää, että ei-ahdisteltu ymmärrä, että on ahdisteltu, niin sitten ei-ahdisteltu voi myöskin ajatella, että ne ahdistellut ovat ymmärtäneet väärin sen kokemansa ahdistelutilanteen.
Molempien ajatukyvyn pitäisi olla samanarvoisia, vai mitä?Ne joita ei ahdistella olisivat sitten heidän silmissään jotenkin kuin huonompia tai siitä syystä heille saa sitten olla ilkeä? Ja aliarvioida heidän käsityskykyään. Ja oma käsityskyky on jotenkin parempi.
Onhan tämäkin nyt jotenkin ihan ihmeellistä.Erittäin hyvin kirjoitettu! Juuri näin olen itsekin yrittänyt ilmaista asiaa, tulematta kuitenkaan ymmärretyksi. Mutta joo, tyhjentävästi sanottu kaikin puolin, kiitos!
Ap
Ei ollut lähelläkään hyvää sanomaa, vaan epä-älyllistä lässynläätä jossa ei yhtään tajuttu mihin täällä ollaan ihan oikein vastattu, aloitus oli piiloaggressiivinen ja niin oli tuo lässynlää kirjoittajakin.
jaaha ap mobilisoi sukunsa puolustamaan aloitustaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on ap n kaltaisia naisia jotka katsovat hyötyvänsä kun muita poistetaan pelistä raiskaamalla. ja naisia jotka tulevat anomalla anomaan kikkelikortteja ja ahdistelua "koska eivät koe muka tulleensa koskaan ahdistelluksi".
Mutta normaalisti ei asiat ihan noin mene ihmisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on sitten Helsingissä yleisempää, olen siis pikkukaupungissa ja ei ole suuremmin ruuhkaa liikennevaloissa ja jalkakäytävällä.
Kyllä täällä huomaisi jos joku kouraisee, ehkä sen takia ei näitä sitten tapahdu.
Se on myös, että suurin osa tuntee toisensa, olisihan se noloa joutua kiinni tämänkaltaisesta toiminnasta.
Pikkupaikkakunnan etuna on siis se, että saa melko rauhassa kulkea naisena ainakin päivisin.
Ja ihan varmaan suuttuisin, en ajattelisi pätkääkään mitä minusta muut ajattelevat, jos joku olis niin törkeä, mutta eri asia kait sitten täällä.
Ajattelisin juuri niin, että kun nolaisin sen kourijan niin ehkä ei enää kehtaa tehdä sitä uudestaan jollekin toiselle tai pelkäisi, että seuraavakin nainen suuttuu samalla tavalla.
Juurihan moni sanoo, että syy ei ole siinä uhrissa vaan tekijässä.No totta kai se on eri asia. Senpä vuoksi onkin kummallista, että ilmeisesti nämä pikkukaupungissa asujat sitten kuvittelevat isompien kaupunkien olevan samanlaisia kuin omansa ja sen vuoksi on aiheellista ihmetellä, että tapahtuuko tommoista, vaikka toiset kertovat, että itselle on tapahtunut.
Se olisi hienoa ja upeaa ja mahtavaa, että kourijan pääsisi nolaamaan ja nolaamaan vielä niin pahasti, että ei enää tekisi muille samoin. Se on vain kovin vaikeasti tehty. Sen vuoksi on myös uhria syyllistävää selittää, mitä itse kyllä tekisi paremmin/vaikuttavammin - tilanteessa, jossa ei ikinä ole edes ollut ja jota ei osaa kuvitellakaan.
Asun pääkaupunkiseudulla enkä ole koskaan kokenut mitään ahdistelua tms. Että ei se nyt siitäkään näytä johtuvan. Ihmetyttää miten joillekin voi olla arkipäivää (ei siis etten uskoisi) vaan ihmetyttää miten voi olla.
En muuten usko, vaikka olisikin hyvä ettet ole kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on sitten Helsingissä yleisempää, olen siis pikkukaupungissa ja ei ole suuremmin ruuhkaa liikennevaloissa ja jalkakäytävällä.
Kyllä täällä huomaisi jos joku kouraisee, ehkä sen takia ei näitä sitten tapahdu.
Se on myös, että suurin osa tuntee toisensa, olisihan se noloa joutua kiinni tämänkaltaisesta toiminnasta.
Pikkupaikkakunnan etuna on siis se, että saa melko rauhassa kulkea naisena ainakin päivisin.
Ja ihan varmaan suuttuisin, en ajattelisi pätkääkään mitä minusta muut ajattelevat, jos joku olis niin törkeä, mutta eri asia kait sitten täällä.
Ajattelisin juuri niin, että kun nolaisin sen kourijan niin ehkä ei enää kehtaa tehdä sitä uudestaan jollekin toiselle tai pelkäisi, että seuraavakin nainen suuttuu samalla tavalla.
Juurihan moni sanoo, että syy ei ole siinä uhrissa vaan tekijässä.No totta kai se on eri asia. Senpä vuoksi onkin kummallista, että ilmeisesti nämä pikkukaupungissa asujat sitten kuvittelevat isompien kaupunkien olevan samanlaisia kuin omansa ja sen vuoksi on aiheellista ihmetellä, että tapahtuuko tommoista, vaikka toiset kertovat, että itselle on tapahtunut.
Se olisi hienoa ja upeaa ja mahtavaa, että kourijan pääsisi nolaamaan ja nolaamaan vielä niin pahasti, että ei enää tekisi muille samoin. Se on vain kovin vaikeasti tehty. Sen vuoksi on myös uhria syyllistävää selittää, mitä itse kyllä tekisi paremmin/vaikuttavammin - tilanteessa, jossa ei ikinä ole edes ollut ja jota ei osaa kuvitellakaan.
Asun pääkaupunkiseudulla enkä ole koskaan kokenut mitään ahdistelua tms. Että ei se nyt siitäkään näytä johtuvan. Ihmetyttää miten joillekin voi olla arkipäivää (ei siis etten uskoisi) vaan ihmetyttää miten voi olla.
En muuten usko, vaikka olisikin hyvä ettet ole kokenut.
Öö miksi valehtelisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on sitten Helsingissä yleisempää, olen siis pikkukaupungissa ja ei ole suuremmin ruuhkaa liikennevaloissa ja jalkakäytävällä.
Kyllä täällä huomaisi jos joku kouraisee, ehkä sen takia ei näitä sitten tapahdu.
Se on myös, että suurin osa tuntee toisensa, olisihan se noloa joutua kiinni tämänkaltaisesta toiminnasta.
Pikkupaikkakunnan etuna on siis se, että saa melko rauhassa kulkea naisena ainakin päivisin.
Ja ihan varmaan suuttuisin, en ajattelisi pätkääkään mitä minusta muut ajattelevat, jos joku olis niin törkeä, mutta eri asia kait sitten täällä.
Ajattelisin juuri niin, että kun nolaisin sen kourijan niin ehkä ei enää kehtaa tehdä sitä uudestaan jollekin toiselle tai pelkäisi, että seuraavakin nainen suuttuu samalla tavalla.
Juurihan moni sanoo, että syy ei ole siinä uhrissa vaan tekijässä.No totta kai se on eri asia. Senpä vuoksi onkin kummallista, että ilmeisesti nämä pikkukaupungissa asujat sitten kuvittelevat isompien kaupunkien olevan samanlaisia kuin omansa ja sen vuoksi on aiheellista ihmetellä, että tapahtuuko tommoista, vaikka toiset kertovat, että itselle on tapahtunut.
Se olisi hienoa ja upeaa ja mahtavaa, että kourijan pääsisi nolaamaan ja nolaamaan vielä niin pahasti, että ei enää tekisi muille samoin. Se on vain kovin vaikeasti tehty. Sen vuoksi on myös uhria syyllistävää selittää, mitä itse kyllä tekisi paremmin/vaikuttavammin - tilanteessa, jossa ei ikinä ole edes ollut ja jota ei osaa kuvitellakaan.
Asun pääkaupunkiseudulla enkä ole koskaan kokenut mitään ahdistelua tms. Että ei se nyt siitäkään näytä johtuvan. Ihmetyttää miten joillekin voi olla arkipäivää (ei siis etten uskoisi) vaan ihmetyttää miten voi olla.
En muuten usko, vaikka olisikin hyvä ettet ole kokenut.
En usko jo siksikään että lehdissä on ollut hirmuisen paljon jopa ihan r.iskauksia hyvilläkin alueilla, olet joko kieltäjä tai sokea. Ja on oikeastaan ihan sama oletko itse kokenut jos työtoverisi jo on. Ajattelehan nyt vielä kerran, mikä laittaa korostamaan itseäsi juuri tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylilöudalla oli joskus ehkä vuosi pari sitten nainen joka aneli kikkelikortteja miehiltä ja jopa ahdistelua tms. Halusi kokea sellaistakin ja itsensä hyväksytyksi makunsa kullakin kyllä. Vapaa maa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on sitten Helsingissä yleisempää, olen siis pikkukaupungissa ja ei ole suuremmin ruuhkaa liikennevaloissa ja jalkakäytävällä.
Kyllä täällä huomaisi jos joku kouraisee, ehkä sen takia ei näitä sitten tapahdu.
Se on myös, että suurin osa tuntee toisensa, olisihan se noloa joutua kiinni tämänkaltaisesta toiminnasta.
Pikkupaikkakunnan etuna on siis se, että saa melko rauhassa kulkea naisena ainakin päivisin.
Ja ihan varmaan suuttuisin, en ajattelisi pätkääkään mitä minusta muut ajattelevat, jos joku olis niin törkeä, mutta eri asia kait sitten täällä.
Ajattelisin juuri niin, että kun nolaisin sen kourijan niin ehkä ei enää kehtaa tehdä sitä uudestaan jollekin toiselle tai pelkäisi, että seuraavakin nainen suuttuu samalla tavalla.
Juurihan moni sanoo, että syy ei ole siinä uhrissa vaan tekijässä.No totta kai se on eri asia. Senpä vuoksi onkin kummallista, että ilmeisesti nämä pikkukaupungissa asujat sitten kuvittelevat isompien kaupunkien olevan samanlaisia kuin omansa ja sen vuoksi on aiheellista ihmetellä, että tapahtuuko tommoista, vaikka toiset kertovat, että itselle on tapahtunut.
Se olisi hienoa ja upeaa ja mahtavaa, että kourijan pääsisi nolaamaan ja nolaamaan vielä niin pahasti, että ei enää tekisi muille samoin. Se on vain kovin vaikeasti tehty. Sen vuoksi on myös uhria syyllistävää selittää, mitä itse kyllä tekisi paremmin/vaikuttavammin - tilanteessa, jossa ei ikinä ole edes ollut ja jota ei osaa kuvitellakaan.
Asun pääkaupunkiseudulla enkä ole koskaan kokenut mitään ahdistelua tms. Että ei se nyt siitäkään näytä johtuvan. Ihmetyttää miten joillekin voi olla arkipäivää (ei siis etten uskoisi) vaan ihmetyttää miten voi olla.
Kuten olen sanonut useassa viestissäni, olen kokenut ahdistelua niin Helsingissä kuin pienemmälläkin kun paikkakunnalla. Silti se ei ole ollut arkipäiväistä siinä mielessä että tapahtuisi päivittäin tai muuten säännöllisesti. Joka ikinen kerta on tullut yhtäkkiä yllättäin muutoin normaalissa arjessa, joten kyllä ne hyvin ikäviltä poikkeuksilta ja täysin absurdeilta tapahtumilta ovat tuntuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on sitten Helsingissä yleisempää, olen siis pikkukaupungissa ja ei ole suuremmin ruuhkaa liikennevaloissa ja jalkakäytävällä.
Kyllä täällä huomaisi jos joku kouraisee, ehkä sen takia ei näitä sitten tapahdu.
Se on myös, että suurin osa tuntee toisensa, olisihan se noloa joutua kiinni tämänkaltaisesta toiminnasta.
Pikkupaikkakunnan etuna on siis se, että saa melko rauhassa kulkea naisena ainakin päivisin.
Ja ihan varmaan suuttuisin, en ajattelisi pätkääkään mitä minusta muut ajattelevat, jos joku olis niin törkeä, mutta eri asia kait sitten täällä.
Ajattelisin juuri niin, että kun nolaisin sen kourijan niin ehkä ei enää kehtaa tehdä sitä uudestaan jollekin toiselle tai pelkäisi, että seuraavakin nainen suuttuu samalla tavalla.
Juurihan moni sanoo, että syy ei ole siinä uhrissa vaan tekijässä.No totta kai se on eri asia. Senpä vuoksi onkin kummallista, että ilmeisesti nämä pikkukaupungissa asujat sitten kuvittelevat isompien kaupunkien olevan samanlaisia kuin omansa ja sen vuoksi on aiheellista ihmetellä, että tapahtuuko tommoista, vaikka toiset kertovat, että itselle on tapahtunut.
Se olisi hienoa ja upeaa ja mahtavaa, että kourijan pääsisi nolaamaan ja nolaamaan vielä niin pahasti, että ei enää tekisi muille samoin. Se on vain kovin vaikeasti tehty. Sen vuoksi on myös uhria syyllistävää selittää, mitä itse kyllä tekisi paremmin/vaikuttavammin - tilanteessa, jossa ei ikinä ole edes ollut ja jota ei osaa kuvitellakaan.
Asun pääkaupunkiseudulla enkä ole koskaan kokenut mitään ahdistelua tms. Että ei se nyt siitäkään näytä johtuvan. Ihmetyttää miten joillekin voi olla arkipäivää (ei siis etten uskoisi) vaan ihmetyttää miten voi olla.
En muuten usko, vaikka olisikin hyvä ettet ole kokenut.
En usko jo siksikään että lehdissä on ollut hirmuisen paljon jopa ihan r.iskauksia hyvilläkin alueilla, olet joko kieltäjä tai sokea. Ja on oikeastaan ihan sama oletko itse kokenut jos työtoverisi jo on. Ajattelehan nyt vielä kerran, mikä laittaa korostamaan itseäsi juuri tässä.
Se että asiasta voi keskustella? Sanotte että ne jotka ei ole kokenut ei usko että sitä tapahtuu, kun olette itse näköjään niitä jotka ei usko toista näkökulmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ylilöudalla oli joskus ehkä vuosi pari sitten nainen joka aneli kikkelikortteja miehiltä ja jopa ahdistelua tms. Halusi kokea sellaistakin ja itsensä hyväksytyksi makunsa kullakin kyllä. Vapaa maa.
Tai sitten se oli miespuolinen trolli, jota otti metoo päähän ja tahtoi näin halventaa kampanjaa ja osoittaa mieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylilöudalla oli joskus ehkä vuosi pari sitten nainen joka aneli kikkelikortteja miehiltä ja jopa ahdistelua tms. Halusi kokea sellaistakin ja itsensä hyväksytyksi makunsa kullakin kyllä. Vapaa maa.
Ja sä uskoit.
Minä olen kohdannut häirintää ja syyllistynyt sellaiseen itsekin.
Olin 12-vuotias, kun joku papparainen (?!) tuli ehdottelemaan kaikenlaista härskiä minulle Mäkkärissä. Hoidin tilanteen poistumalla toiseen pöytään. Jo tuota ennen tuli kaduilla ja julkisissa vastaan itsensäpaljastajia, mitkä ei silleen kauheasti hetkauttaneet, kun ihmisen anatomia oli minulle tuttu asia, eikä niissä miesten pippeleissä minusta mitään ihmeellistä ollut. Toki nyt aikuisiällä vähän ällöttää tuollainen pienelle lapselle vilauttelu ja jos itse näkisin jonkun heiluttamassa ala-asteikäiselle penistän niin möyhentäisin tyypin katuojaan tai ainakin soittaisin poliisille.
Ollessani 18-24v tuntui, etten voi käydä rauhassa baarissa ilman, että joku ärsyttävä random ukko liimautuu seuraan ja yrittää iskeä. Ei auttanut, vaikka sanoi, ettei kiinnosta, seurustelen, mieheni istuu tuossa vieressä, yms. Auttoi, kun aloin käymään homobaareissa sateenkaarevampien kavereiden kanssa, siellä sai ryypätä rauhassa. Tosin nykyään ei kai sekään toimisi, kun esim. DTM on muuttunut ulkolaisten miesten naisuhrien metsästysluolaksi.
Fyysisesti on koskettu tasan kerran, joku pitkä kalju ukko puristi pyllystä silloisen pienen kotikylän paikallisbaarissa. Pyörähdin 180 astetta ja nostin nyrkin pystyyn tuumaten, että tee toi vielä kerran niin tulee turpaan. Ei ole sen jälkeen kukaan ikinä koskenut ilman lupaa.
Itse olen siinä 25v tienoilla ollut aika törppö miehiä - välillä itseäni paljon nuorempiakin - kohtaan heistä kiinnostuttuani. Esim. pommittanut tekstiviesteillä, raahannut muka läpällä mukaani hotelliin ja änkenyt väkisin seuraan, ostanut ihastukselle viinaa seksin toivossa... En nyt ole ketään ventovierasta käynyt käpälöimässä tuosta vain, mutta on se omakin seuranhaku ollut välistä sellaista, että jos minä olisin mies ja he naisia niin päätyisin luultavasti yhdeksi MeToo-tarinaksi. Tuntuu vain, ettei miehillä ole oikeutta olla kuin syytetyn penkillä tässä häirintäkohussa, mikä on kyllä väärin.
Siedän yleensä aika rajuakin läpänheittoa ja harrastan sitä itsekin sellaisessa seurassa, missä ollaan kaikki tuttuja ja kukaan ei siitä loukkaannu. Meillä on myös työpaikalla aika hurttia huumoria, enkä minä siitä häiriinny.
(jatkuu seuraavassa viestissä)
Ap, seksuaalisen ahdistelun uhriksi joutumisessa on edelleen tietty stigma, minkä vuoksi ihmiset harvoin kovin usein kertovat julkisesti kokemuksistaan. Ahdistelun kohteeksi joutuminen on myös arka asia, jota ei välttämättä valuta jakaa ihan jokaiselle vastaantulijalle.
T. Yläasteikäisenä valmentajan seksuaalisen ahdistelun kohteeksi joutunut, asiasta tietää tasan 2 ihmistä (vanhempani, joille piti perustella muuten järjettömältä vaikuttanut harrastuspaikan vaihto).
Jos olen joskus keskustellut ahdistelusta jossain muussa porukassa, en ole avautunut kokemuksistani, sillä en koe että minun tarvitsisi jakaa kipeimpiä kokemuksiani yhtään kenenkään kanssa, ihan sama miten hyvä ystävä/kaveri/kumppani on kyseessä. Ehkä siksi sinäkään et ole kuullut ahdistelukokemuksia tuttavapiirissäsi?
(jatkoa tuohon 823:een)
Tässä hiljattain meni yksi asiakas hieman hyvän maun rajojen yli, kun pahoittelin tälle jonkun tuotteen puuttumista ja tämä vanhempi miesasiakas totesi että "älä sure, en minä sinua tukista - pidän näteistä tytöistä". Reagoin siihen siten, että muutin aiemman tuttavallisen keskustelutyylini hyvin viralliseksi ja aloin mm. teititellä tätä vaari-ikää lähestynyttä herraa. Tuntui tajuavan siitä, että nyt tuli ehkä lauottua vähän epäasiallisuuksia.
Jos oltaisiin oltu muunlaisessa tilanteessa niin olisin luultavasti heittänyt jotain kahta pervompaa takaisin ("joo ei kannata, koska mä tykkään kans tukistaa setiä, yleensä pallinkarvoista", tms., mitä nyt ois sylki suuhun tuonut ja riippuen, kuka kyseessä... :D), mutta asiakaspalvelutilanteessa sitä joutuu käyttäytymään asiallisesti, joten sitä toivoisi asiakkaankin pitävän esim. ne häröt jutut yleisellä tasolla, eikä siihen asiakaspalvelijaan kohdistuvina. Tai siis MINUA ei häiritse yleisen tason tai asiakasta itseään koskevat jutut, mutten yleisellä tasolla suosittele niitäkään, koska aika moni muu naishenkilö tuntuisi niistäkin ahdistuvan.
Noista heitoista vielä, että joskus isäni pikkuserkku heitti puoliläpällä minulle jotain iskurepliikin tapaista (sen muutenkin kusipäisen ihmisen tapa kiittää, että kyyditsin häntä kauppaan) niin tokaisin suoraan, että "sori, mutta me ollaan liian läheistä sukua". Jälkikäteen kuulin, että tyyppi seurustelee oman serkkunsa kanssa (hyi) ja olen jäänyt miettimään, loukkasinko pahastikin luullessani vain vastaavani läppään läpällä...
No juu, tahtoo sanoa, että tässä elämässä sattuu ja tapahtuu ja itse en ole ikinä jaksanut näistä kauhean syvästi mieltäni pahoittaa. Sen sijaan olen syvästi pahoillani niille miehille, joita olen itse sopimattomasti ahdistellut ja jos voisin palata ajassa taaksepäin niin jättäisin joitain juttuja tekemättä.
Noin yleisellä tasolla kehottaisin kaikkia välttämään käytöstä, joka voidaan kokea häiritseväksi tai loukkaavaksi tai ainakin uskoa, jos joku ilmaisee, että pitää käytöstä häiritsevänä. Ja vähän miettiä, kannattaako kolmen ison jätkän porukalla mennä yksinäistä naista jossain ulkona pimeällä jututtamaan, että miten se toinen sen tilanteen kokee. Ja naistenkin ihan yhtä lailla pitämään sen järjen päässä miesten suuntaan, että mikä voi tuntua toisesta häiritsevältä.
Oman mielenrauhan takia en ainakaan itse aio jatkossakaan alkaa syväjärkyttymään, jos ahdistelua kohtaan, mutta teen kyllä tyypille selväksi, missä mun henkilökohtaiset hyvän maun rajat kulkee - tavalla tai toisella. Suosittelen kans muille naisille, että opettelette pitämään puolenne noissa tilanteissa. Kääntäkää se epämukavuus sitä tekijää kohtaan niin oppii olemaan.
Ronski-Riitta kirjoitti:
(jatkoa tuohon 823:een)
Tässä hiljattain meni yksi asiakas hieman hyvän maun rajojen yli, kun pahoittelin tälle jonkun tuotteen puuttumista ja tämä vanhempi miesasiakas totesi että "älä sure, en minä sinua tukista - pidän näteistä tytöistä". Reagoin siihen siten, että muutin aiemman tuttavallisen keskustelutyylini hyvin viralliseksi ja aloin mm. teititellä tätä vaari-ikää lähestynyttä herraa. Tuntui tajuavan siitä, että nyt tuli ehkä lauottua vähän epäasiallisuuksia.
Jos oltaisiin oltu muunlaisessa tilanteessa niin olisin luultavasti heittänyt jotain kahta pervompaa takaisin ("joo ei kannata, koska mä tykkään kans tukistaa setiä, yleensä pallinkarvoista", tms., mitä nyt ois sylki suuhun tuonut ja riippuen, kuka kyseessä... :D), mutta asiakaspalvelutilanteessa sitä joutuu käyttäytymään asiallisesti, joten sitä toivoisi asiakkaankin pitävän esim. ne häröt jutut yleisellä tasolla, eikä siihen asiakaspalvelijaan kohdistuvina. Tai siis MINUA ei häiritse yleisen tason tai asiakasta itseään koskevat jutut, mutten yleisellä tasolla suosittele niitäkään, koska aika moni muu naishenkilö tuntuisi niistäkin ahdistuvan.
Noista heitoista vielä, että joskus isäni pikkuserkku heitti puoliläpällä minulle jotain iskurepliikin tapaista (sen muutenkin kusipäisen ihmisen tapa kiittää, että kyyditsin häntä kauppaan) niin tokaisin suoraan, että "sori, mutta me ollaan liian läheistä sukua". Jälkikäteen kuulin, että tyyppi seurustelee oman serkkunsa kanssa (hyi) ja olen jäänyt miettimään, loukkasinko pahastikin luullessani vain vastaavani läppään läpällä...
No juu, tahtoo sanoa, että tässä elämässä sattuu ja tapahtuu ja itse en ole ikinä jaksanut näistä kauhean syvästi mieltäni pahoittaa. Sen sijaan olen syvästi pahoillani niille miehille, joita olen itse sopimattomasti ahdistellut ja jos voisin palata ajassa taaksepäin niin jättäisin joitain juttuja tekemättä.
Noin yleisellä tasolla kehottaisin kaikkia välttämään käytöstä, joka voidaan kokea häiritseväksi tai loukkaavaksi tai ainakin uskoa, jos joku ilmaisee, että pitää käytöstä häiritsevänä. Ja vähän miettiä, kannattaako kolmen ison jätkän porukalla mennä yksinäistä naista jossain ulkona pimeällä jututtamaan, että miten se toinen sen tilanteen kokee. Ja naistenkin ihan yhtä lailla pitämään sen järjen päässä miesten suuntaan, että mikä voi tuntua toisesta häiritsevältä.
Oman mielenrauhan takia en ainakaan itse aio jatkossakaan alkaa syväjärkyttymään, jos ahdistelua kohtaan, mutta teen kyllä tyypille selväksi, missä mun henkilökohtaiset hyvän maun rajat kulkee - tavalla tai toisella. Suosittelen kans muille naisille, että opettelette pitämään puolenne noissa tilanteissa. Kääntäkää se epämukavuus sitä tekijää kohtaan niin oppii olemaan.
Eli myös sinä lopuksi syyllistät niitä ahdistelun uhreiksi joutuneita, jotka ovat niin yllätettyjä, järkyttyneitä, pelloissaan , hämillään etteivät osaa tehdä muuta kuin poistua paikalta? Kaikki emme ole ronskeja rivo-riittoja ja varsinkin ujoille ja itsestään muutenkin epävarmoille nuorille tämä voi olla vaikeaa. Itseni on kasvatettu liian kiltiksi ja omien puolien pitäminen nuorena varsinkin vanhempia ihmisiä vastaan on ollut vaikeaa jos ei mahdotonta. Siinä sitten vaan on miettinyt mitä itsessä on vialla kun tuollaisen ahdistelun kohteeksi joutui ja hävinnyt kertoa kellekkään. Jälkeenpäin kyllä sitten on keksinyt , että olisi pitänyt tehdä niin ja näin, mutta sitten on myöhäistä. Omat lapseni olen kasvattanut toivon mukaan vahvemmjksi ja omat rajansa tiedostaviksi.
Ajattelen niinkin, että jos ihminen, kuka tahansa aikuinen ja ei ihan nuori, alkaisi ihan juuresta jaksaen miettiä mitä kaikkea huonoa hänelle on elämänsä aikana tapahtunut niin ei sekään hyvä olisi.
Jokaiselle, nyt sanon näin, on lapsena tapahtunut joku traumasoiva asia, vaikka olisi ollut kuinka hyvä lapsuus. Mutta kuitenkin suurin osa on ollut hyvää tai tavallista.
Samoin ihmissuhteissa, työelämässä, ystävyyssuhteissa jne.
Miksi ihmeessä pitää oikein kaivamalla nyt täälläkin oikein vuodesta miekka ja sirppi miettiä, että ai niin silloinkin siellä vuonna xxxx oli sellainen kurja juttu kun...mitä ihmettä siitä on hyötyä? Ja miksi?
Mieluummin ajattelen niinpä on, että onhan niitä kaikkia sattunut, mutta onneksi on selvitty ja niitä hyviä asioita on kuitenkin paljon enemmän.
En edes muista millään mitä minulle on joku joskus sanonut tai tehnyt, ellei se sitten ole todella kamalaa. Ja niitä on aika vähän kuitenkin, onneksi aika kultaa muistot.
Tuntuu, että jotkut oikein hekumoivat kenellä on pitempi rimpsu noita ahdistelutapauksia kertynyt.
Se sävy on se mihin reagoitiin ei se etteivät olleet kokeneet.