Lue keskustelun säännöt.
Missä te naiset koko ajan muka kohtaatte sitä ahdistelua ja häirintää?
08.12.2019 |
Alustukseksi siis, että olen itsekin nainen, normaalin/hyvännäköinen ja 30v.
En ole koskaan tajunnut niitä, ketkä koko ajan itkevät saavansa miesten taholta liikaa huomiota ja häirintää milloin missäkin. Ihan vilpittömästi kysyn, missä te muut naiset kohtaatte sitä paljonpuhuttua jatkuvaa esineellistämistä ja ahdistelua?
Ihan rauhassa olen koko elämäni saanut olla ilman pelkoakaan siitä, että joku olisi liian innokkaasti tuppautumassa seuraan. Suomessa varsinkin saa kulkea täysin näkymättömänä ilman, että kukaan kiinnittäisi mitään huomiota mihinkään. Ulkomaillakin olen ollut, miehet ovat kohdelleet aina normaalisti/kunnioittavasti.
Minulle on aina jäänyt jotenkin todella epäselväksi, missä ja miten tällaisia tilanteita syntyy, että naiset kokevat miesten taholta ahdistelua ja häirintää? Itse en ole naisellisesti pukeutuvana ja laittautuvana koskaan kokenut mitään vastaavaa. Tarkoitus ei siis ole mitenkään loukata ketään, vaan aidosti ihmettelen.
Saa jakaa kokemuksia.
Kommentit (876)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taidan olla sillä tavalla vinksallani että saan ehdotteluja ja huomiota miehiltä mutta en pane sitä pahakseni.
Baareissa, kadulla ja töissä saan joko suoria tai epäsuoria ehdotuksia ja se on minulle ihan itsetuntoa kohottavaa toiminta. Kerran on minua kourittu ja se tietenkin oli liikaa.
Metoo:n alkaessa täällä oli keskustelua siitä missä menee raja. Jollain se oli taksikuski, joka katseli taustapeilistä. Toisella taas mies, joka loi puhuttelevia katseita baarissa. Minua saa kyllä katsella ja minun kanssa voi jutella ilman että laskisin sen epämiellyttäväksi ahdisteluksi tai häirinnäksi.Minä myös pystyn itse laittamaan rajani.
Minulle saa jutella ja saa kehuakin ☺, en pahastu, mutta jos jutut hiukankaan alkavat mennä sopimattomiksi niin sanon napakasti, että tuo ei ole asiallista ja jos ei huomaa korjata juttujaan niin kävelen pois paikalta. Jätän asian omaan arvoonsa.
Kourimista ja käsiksi käymistä ei ole ollut, jos joku esimerkiksi baarissa alkaa kokeeksi halailla tai ottaa kädestä kiinni, enkä tykkää siitä niin lähden pois. En edes mieti sitä sen enempää, pärjään näissä tilanteissa enkä jää niitä murehtimaan.
Näitä en pidä varsinaisena ahdisteluina koska en ahdistu niistä.
Jos nyt aikuisena ihmisenä alkaisin niitä kaikkia miettimäån ja muistamaan niin miksi ihmeessä?
Olin ja menin aikoinani hyvinkin paljon niin väkisinhän siinä on kaikenlaisiin ihmisiin törmännyt. Mutta kun se on mielestäni normaaliin elämään kuuluvaa asiaa eikä minua ole koskaan pelottanut, etten selviäisi joko puheella tai poistumalla.
Olen sen verran sanavalmis ja reipas, kohtelen miehiä samalla tasolla oleviksi ja se on yksi asia miten he ovat kohdelleet minua.
En arkaile, kihertele tai ole ylimielinen.Joku sanoi, että ei joku ei vaan ole tajunnut, että on ahdisteltu.
Jos ei tunne, että ahdistuu, niin silloinhan sitä ihmistä ei ole ahdisteltu, se on hänen kokemuksensa, on ehkä harmistunut, mutta ei ahdistunut.Mitä ihmeen sontaa mä juuri luin? Koska sinua ei ole haitannut ahdistelu niin tulit sitten tänne kevyesti mitätöimään kaikkien niiden muiden naisten kokemukset. Samalla kätevästi syyllistät kaikkia ahdistelua kokeneita. Kappas, emme olleet tarpeeksi sanavalmiita ja reippaita. Koska eihän reipasta naista kukaan ahdistele. Oikeasti, painu hiiteen täältä jos et osaa lainkaan asettua toisen asemaan ja haluat vain päteä omalla erinomaisuudellasi.
Siis anteeksi vaan, mutta pitäisikö minun siis olla eri mieltä kuin olen? Tämä on minun kokemukseni asiasta ja muilla on omat kokemukset. En niitä tyrmännyt tai syyllistänyt. Minä olen pärjännyt reippaudella ja sanavalmiudella, myös en ole pikkuasioista nipottaja ja turhan herkkähipiäinen, monissa muissakin asioissa elämässäni. Ei se ole mikään huono keino kokeilla muidenkaan.
Suomessa on käsittääkseni mielipidevapaus, tässäkin asiassa.
Onhan se pedofiilillakin mielipiteenvapaus mutta on eriasia onko puheensa aiheet laillisia noudattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastauksena otsikon kysymykseen: bussissa, baarissa, kaupassa, ev. lut seurakunnassa.
Kerran keskiyöllä töistä lähtiessäni hyppäsin bussiin, jossa joku humalainen miesmatkustaja alkoi heti läähättää minua katsoessaan ja tekemään suuseksiä ilmaisevia käsimerkkejä. Oli kyllä kuvottava kotimatka.
Toinen esimerkki: olin baarin edessä tupakalla, kun viereeni pysähtyi auto, josta hyppäsi pari jotakin tummaa kaveria ulos. Toinen sanoi "Sulla on hyvä perse. Lähde meidän mukaan." Sanoin, etten taida, kun mieheni on sisällä baarissa. He tokaisivat etteivät usko. Näytin keskaria ja palasin sisälle.
Menin kesällä mekossa ruokakauppaan. Tuntematon mies kysyi siinä kaupan edustalla, voisinko kyykistyä hänen edessään. Kysyin, miksi ihmeessä tekisin niin. Hän sanoi että huvin vuoksi ja sitten voidaan jutella. Kannoin vuoden ikäistä lastani kaiken lisäksi sylissäni.
Pyysin jotakin nuorta, selvältä vaikuttanutta miestä baarissa tanssimaan hitaita kanssani ilman mitään muuta. Hän sanoi, että mikäs siinä, voidaan vain tanssia. Kun tanssi päättyi, mies painoi erektionsa reittäni vasten ja yritti suudella väkisin, vaikka omasta mielestäni sanoin selkeästi, etten tahdo hänen kanssaan mitään sellaista.
Olin vapaaehtoistöissä seurakunnassa ja joku keski-ikäinen ukko veti minut syrjemmälle, katsoi suoraan rintoihini (minulla ihan villapaita päällä) ja valitteli, miten vaikeaa on olla uskovainen mies, kun on kauniita naisia ympärillä. Häkellyin ihan täysin, koska tämä kyseinen ukko oli ollut aivan tavallinen ja mukava, enkä tämän jälkeen enää oikein tiennyt, miten häneen tulisi suhtautua.
Onhan noita, ja koko ajan tulee lisää tapauksia mieleen kun tässä kirjoittelee.
N27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taidan olla sillä tavalla vinksallani että saan ehdotteluja ja huomiota miehiltä mutta en pane sitä pahakseni.
Baareissa, kadulla ja töissä saan joko suoria tai epäsuoria ehdotuksia ja se on minulle ihan itsetuntoa kohottavaa toiminta. Kerran on minua kourittu ja se tietenkin oli liikaa.
Metoo:n alkaessa täällä oli keskustelua siitä missä menee raja. Jollain se oli taksikuski, joka katseli taustapeilistä. Toisella taas mies, joka loi puhuttelevia katseita baarissa. Minua saa kyllä katsella ja minun kanssa voi jutella ilman että laskisin sen epämiellyttäväksi ahdisteluksi tai häirinnäksi.Minä myös pystyn itse laittamaan rajani.
Minulle saa jutella ja saa kehuakin ☺, en pahastu, mutta jos jutut hiukankaan alkavat mennä sopimattomiksi niin sanon napakasti, että tuo ei ole asiallista ja jos ei huomaa korjata juttujaan niin kävelen pois paikalta. Jätän asian omaan arvoonsa.
Kourimista ja käsiksi käymistä ei ole ollut, jos joku esimerkiksi baarissa alkaa kokeeksi halailla tai ottaa kädestä kiinni, enkä tykkää siitä niin lähden pois. En edes mieti sitä sen enempää, pärjään näissä tilanteissa enkä jää niitä murehtimaan.
Näitä en pidä varsinaisena ahdisteluina koska en ahdistu niistä.
Jos nyt aikuisena ihmisenä alkaisin niitä kaikkia miettimäån ja muistamaan niin miksi ihmeessä?
Olin ja menin aikoinani hyvinkin paljon niin väkisinhän siinä on kaikenlaisiin ihmisiin törmännyt. Mutta kun se on mielestäni normaaliin elämään kuuluvaa asiaa eikä minua ole koskaan pelottanut, etten selviäisi joko puheella tai poistumalla.
Olen sen verran sanavalmis ja reipas, kohtelen miehiä samalla tasolla oleviksi ja se on yksi asia miten he ovat kohdelleet minua.
En arkaile, kihertele tai ole ylimielinen.Joku sanoi, että ei joku ei vaan ole tajunnut, että on ahdisteltu.
Jos ei tunne, että ahdistuu, niin silloinhan sitä ihmistä ei ole ahdisteltu, se on hänen kokemuksensa, on ehkä harmistunut, mutta ei ahdistunut.No anna tehdä itsellesi mitä vaan mutta älä tule vaatimaan että se sama on kaikkien vaan kestettävä edes harmitasolla. NOT!
Siis mitä sinä oikein luit? 😮
Kun juuri kerroin, että minulle EI ole tehty mitään pahaa?
Olen selvinnyt ilman ahdistelua, ehkä hyvällä onnella ja kun osaan pitää puoliani ja sinä kirjoitit, että annan tehdä itselleni mitä vaan. 😮😮😮
Nimenomaan en ole antanut tehdä mitä vaan, enkä anna edes anna puhua sellaista mitä en halua kuunnella.
Sekö nyt jotain suututtaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että ärsyttää tämmöiset ihmettelevät ja vähättelevät aloitukset seksuaalisen häirinnän todellisuudesta. Maailmassa tapahtuu varmaan paljon asioita mitä ei itse koe, mutta mihin silti uskoo. Vai ovatko sodat samanlainen myytti, ei niitä tapahdu kun ei ole käynyt omalle kohdalle? Perheväkivalta? Lapsien kaltoinkohtelu? Uutisointi riittää näistä aiheista, mutta jos joku nainen kertoo ahdistelusta se nyt ei voi olla totta, koska itseä ei olla tultu kourimaan?
Omasta kokemuksesta voin sanoa että 12-vuotiaana loppui lapsuus siihen kun tissit kasvoivat. Sen jälkeen oli vapaata riistaa humalaisille, teineille ja yhdelle sukulaiselle. Milloin tarrattiin rintaan kiinni koulumatkalla, milloin rinnat oli puheenaihe kahvipöydässä ja saunaan ängettiin väkisin. Olin töissä baarissa 18-25-vuotiaana ja joka päivä sai kuulla sellaista kommenttia että ällötti miehet. Noin kerran viikossa joku alkoi käpälöimään jos erehdyin poistumaan tiskin takaata tekemään muita töitä, esim blokkaamaan. Paksu nahka on tullut kasvatettua ja nyt 30+ olen jo sen verran kovettunut että enää ei lähestytä samaan tapaan. Ja jos joku käy iholle nostan sellaisen metelin nykyään, että ei jää muilta huomaamatta mitä tapahtui. Siinä saa äijät hävetä. Luultavasti minuakin pöyristellään, mutta ihan sama. Olen saanut tarpeekseni.
Mun mielestäni ei ole ihan sama asia kun sota ja perheväkivalta. Kyllä ymmärtän aloituksen koska olen sitä itteki miettinyt aika usein. Mua ihmetyttää esimerkiksi juuri se säännöllinen ahdistelu ja kun täällä aika monet sanovat miten niitä juuri julkisissa paikoissa esimerkiksi bussissa ja junassa ja kaduilla aina ahdistellaan. Koska itse en ole joudun minkään kummoisen ahdistelun kohteeksi elämän aikani. Ja ollaan käydy kavereiden kanssa paljon baarissa ja bileissä ja jotenkin vaan en ole nähnyt että joku kävis kimppuun mun kavereihin ja en ole nähnyt julkisesti mitään ahdistelua että no niin nyt tuossa juuri tämä on menossa että joku mies käy naisen kimppuun. En mä vähettele sitä ja en usko myös että ap-lla oli se tarkoitus. Mun mielestäni on tosi erikoista että jotkut naiset ei koe mitään ahdistelua ja toiset ihan säännölisesti koko elämän aikana. Ei pahalla! Vaan ajattelen että jännä mistä se johtuu.
Veikkaan itse että mua ahdistellaan koska olen siro ja kiltin näköinen, olen ns "helppo" saalis näille ahdistelijoille. Sitähän ne nimenomaan tekee, etsii sitä sopivaa uhria. Esim mun miehenkin kimppuun yritetään usein koska hän on lyhyt. En nyt valitettavasti voi ulkomuodolleni mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että ärsyttää tämmöiset ihmettelevät ja vähättelevät aloitukset seksuaalisen häirinnän todellisuudesta. Maailmassa tapahtuu varmaan paljon asioita mitä ei itse koe, mutta mihin silti uskoo. Vai ovatko sodat samanlainen myytti, ei niitä tapahdu kun ei ole käynyt omalle kohdalle? Perheväkivalta? Lapsien kaltoinkohtelu? Uutisointi riittää näistä aiheista, mutta jos joku nainen kertoo ahdistelusta se nyt ei voi olla totta, koska itseä ei olla tultu kourimaan?
Omasta kokemuksesta voin sanoa että 12-vuotiaana loppui lapsuus siihen kun tissit kasvoivat. Sen jälkeen oli vapaata riistaa humalaisille, teineille ja yhdelle sukulaiselle. Milloin tarrattiin rintaan kiinni koulumatkalla, milloin rinnat oli puheenaihe kahvipöydässä ja saunaan ängettiin väkisin. Olin töissä baarissa 18-25-vuotiaana ja joka päivä sai kuulla sellaista kommenttia että ällötti miehet. Noin kerran viikossa joku alkoi käpälöimään jos erehdyin poistumaan tiskin takaata tekemään muita töitä, esim blokkaamaan. Paksu nahka on tullut kasvatettua ja nyt 30+ olen jo sen verran kovettunut että enää ei lähestytä samaan tapaan. Ja jos joku käy iholle nostan sellaisen metelin nykyään, että ei jää muilta huomaamatta mitä tapahtui. Siinä saa äijät hävetä. Luultavasti minuakin pöyristellään, mutta ihan sama. Olen saanut tarpeekseni.
Mun mielestäni ei ole ihan sama asia kun sota ja perheväkivalta. Kyllä ymmärtän aloituksen koska olen sitä itteki miettinyt aika usein. Mua ihmetyttää esimerkiksi juuri se säännöllinen ahdistelu ja kun täällä aika monet sanovat miten niitä juuri julkisissa paikoissa esimerkiksi bussissa ja junassa ja kaduilla aina ahdistellaan. Koska itse en ole joudun minkään kummoisen ahdistelun kohteeksi elämän aikani. Ja ollaan käydy kavereiden kanssa paljon baarissa ja bileissä ja jotenkin vaan en ole nähnyt että joku kävis kimppuun mun kavereihin ja en ole nähnyt julkisesti mitään ahdistelua että no niin nyt tuossa juuri tämä on menossa että joku mies käy naisen kimppuun. En mä vähettele sitä ja en usko myös että ap-lla oli se tarkoitus. Mun mielestäni on tosi erikoista että jotkut naiset ei koe mitään ahdistelua ja toiset ihan säännölisesti koko elämän aikana. Ei pahalla! Vaan ajattelen että jännä mistä se johtuu.
Se voi johtua ihan mistä tahansa. Takapuolen muodosta, vaatetustyylistä. Punkkari joutuu varmaan eri ihmisten ahdistelemaksi kuin valkoiset legginssitoppityttö. Tuosta ahdistelusta pitäisi kysyä miehiltä. Mikä laukaisee sen, että ajattelee olevan sopivaa käydä käpälöimään vieraita ihmisiä.
Meillä oli ex-työpaikkassa huoltomies, joka kävi iholle pomosta siivoojana ja kaikille siinä välissä. Sitä vain siedettiin, koska se oli vain "Hessu". Jotenkin annettiin sen kuulua hänen persoonallisuuteensa. Itse oli siellä kesätöissä siivoojana ja sain henkilön jotenkin kuriin paikuttamallla hänelle faktoja. Olin nuori, ehkä hän hiukan varoi silläkin, koska itse oli vanha ja kävi myös vanhempiin naisiin käsiksi. Läppää hän heitti aina kun osui kohdalle. Siis aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se häirintä lopu joka naisen kohdalla kun tulee ikää lisää tarpeeksi. 40 vuoden jälkeen alkaa jo kummasti helpottamaan ja 50 vuoden rajapyykki kun ohitetaan niin olet jo näkymätön. Uskokaa pois näin käy joka naiselle.
Ei muuten käy, ehhei ei ollenkaan. Mistä ihmeestä sinulle on syntynyt tuo kuva?
Olen mäkin sen huomannut, että ihan rauhassa saa olla kun ikää tulee. Ja arvovalta kasvaa miestenkin silmissä.
Minä puolestaan olen huomannut, että iällä ei ole ollut mitään merkitystä. Arvovalta saa yhä useamman miehen kokeilemaan kukkoilua.
T: aikaisemmin kirjoittanut 57 vuotiasNo jos ei yli viuskymmppisenä ole jo sen verran arvovaltaa ja itsetuntoa että vieläkin miehet edes yrittää hyppiä silmille ja kouria niin minun puolesta saa olla lattiamattona lopun elämäänsä. Nuorempana saattoivatkin lähennellä ym mutta eivät todellakaan enää uskalla, eivät nuoret eivätkä vanhemmat miehet. Olen nimittäin sellainen kotka että vien munat jos joku uskaltaa tulla kutsumatta iholle. Eivät ole uskaltaneet, yksi katse riittää.
Annetaan alapeukkuja naiselle joka pitää puolensa? No mieluummin olen niin päin kun sellainen joka käy täällä vikiseen ja luetteleen seikkaperäisesti miten "miehen on siellä ja täällä kourineet ja minä tyttö se vaan vikusin.." Vikise kuule ihan rauhassa vaikka elämäsi loppuun asti kun ei paukut riitä parempaan. Itsetunnoton ja kiltti nainen sietää miesten rumaa käytöstä, ei uskalla asettaa rajojaan. Minä uskallan ja siksi minua ei huonosti kohdellakaan.
Alapeukut tulee siitä kun haukut muita naisia siitä etteivät he osaa olla kotkia. Syyllistät vain uhreja samalla kun kehut itseäsi.
Aplodejako odotit?
Tuo kotka on vaan passiivis aggressiivinen toisia naisia kohtaan ja nauttii piilossa naisten saamasta ahdistelusta, ja on luultavasti vielä kateellinen kierosti sellaisesta.
Sama tuli mieleen.
Ja harva meistä on niin arvovaltaisen oloinen, että kukaan ei käy iholle. Itse annan kyllä henkilön kuulla kunniansa jos kähmintä käy. Mutta mitenkään en osaa ennaltaehkäistä sitä. Kasvotusten ehkä jotenkin, mutta jos joku kouraisee taakaapäin festareilla, niin minun selkäni arvovalta ei ole ehkäisyksi riittänyt. Tietysti minulta voi kysyä, että miksi menet paikkoihin missä on suurempi riski tulla kourituksi.
Oikein.On ihan natsmenoa vaatia jotain arvovaltaisenoloisuutta muka kun laki on suojaa varten ja varsinkin suojattomia suojaamaan tarkoitettu vielä. Tuo kotka-asenne on vaan sitä "heikot sortuu ja niin saa ollakin" skeidaa joka ei paljoa rodunjalostuksesta poikkea.
Saa olla vaikka millainen urvelo tai herkkis ja on saatava olla vaan rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taidan olla sillä tavalla vinksallani että saan ehdotteluja ja huomiota miehiltä mutta en pane sitä pahakseni.
Baareissa, kadulla ja töissä saan joko suoria tai epäsuoria ehdotuksia ja se on minulle ihan itsetuntoa kohottavaa toiminta. Kerran on minua kourittu ja se tietenkin oli liikaa.
Metoo:n alkaessa täällä oli keskustelua siitä missä menee raja. Jollain se oli taksikuski, joka katseli taustapeilistä. Toisella taas mies, joka loi puhuttelevia katseita baarissa. Minua saa kyllä katsella ja minun kanssa voi jutella ilman että laskisin sen epämiellyttäväksi ahdisteluksi tai häirinnäksi.Minä myös pystyn itse laittamaan rajani.
Minulle saa jutella ja saa kehuakin ☺, en pahastu, mutta jos jutut hiukankaan alkavat mennä sopimattomiksi niin sanon napakasti, että tuo ei ole asiallista ja jos ei huomaa korjata juttujaan niin kävelen pois paikalta. Jätän asian omaan arvoonsa.
Kourimista ja käsiksi käymistä ei ole ollut, jos joku esimerkiksi baarissa alkaa kokeeksi halailla tai ottaa kädestä kiinni, enkä tykkää siitä niin lähden pois. En edes mieti sitä sen enempää, pärjään näissä tilanteissa enkä jää niitä murehtimaan.
Näitä en pidä varsinaisena ahdisteluina koska en ahdistu niistä.
Jos nyt aikuisena ihmisenä alkaisin niitä kaikkia miettimäån ja muistamaan niin miksi ihmeessä?
Olin ja menin aikoinani hyvinkin paljon niin väkisinhän siinä on kaikenlaisiin ihmisiin törmännyt. Mutta kun se on mielestäni normaaliin elämään kuuluvaa asiaa eikä minua ole koskaan pelottanut, etten selviäisi joko puheella tai poistumalla.
Olen sen verran sanavalmis ja reipas, kohtelen miehiä samalla tasolla oleviksi ja se on yksi asia miten he ovat kohdelleet minua.
En arkaile, kihertele tai ole ylimielinen.Joku sanoi, että ei joku ei vaan ole tajunnut, että on ahdisteltu.
Jos ei tunne, että ahdistuu, niin silloinhan sitä ihmistä ei ole ahdisteltu, se on hänen kokemuksensa, on ehkä harmistunut, mutta ei ahdistunut.No anna tehdä itsellesi mitä vaan mutta älä tule vaatimaan että se sama on kaikkien vaan kestettävä edes harmitasolla. NOT!
Siis mitä sinä oikein luit? 😮
Kun juuri kerroin, että minulle EI ole tehty mitään pahaa?
Olen selvinnyt ilman ahdistelua, ehkä hyvällä onnella ja kun osaan pitää puoliani ja sinä kirjoitit, että annan tehdä itselleni mitä vaan. 😮😮😮
Nimenomaan en ole antanut tehdä mitä vaan, enkä anna edes anna puhua sellaista mitä en halua kuunnella.
Sekö nyt jotain suututtaa?
Eikö baarissa halaaminen ole jo ahdistelua? Ilman lupaa ja jonkun random tyypin tekemänä? Eikä minullakaan tyypit pääse sen pidemmälle, tai tirvaisen turpaan. Mutta yllätysmomentti on aina miesten puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taidan olla sillä tavalla vinksallani että saan ehdotteluja ja huomiota miehiltä mutta en pane sitä pahakseni.
Baareissa, kadulla ja töissä saan joko suoria tai epäsuoria ehdotuksia ja se on minulle ihan itsetuntoa kohottavaa toiminta. Kerran on minua kourittu ja se tietenkin oli liikaa.
Metoo:n alkaessa täällä oli keskustelua siitä missä menee raja. Jollain se oli taksikuski, joka katseli taustapeilistä. Toisella taas mies, joka loi puhuttelevia katseita baarissa. Minua saa kyllä katsella ja minun kanssa voi jutella ilman että laskisin sen epämiellyttäväksi ahdisteluksi tai häirinnäksi.Minä myös pystyn itse laittamaan rajani.
Minulle saa jutella ja saa kehuakin ☺, en pahastu, mutta jos jutut hiukankaan alkavat mennä sopimattomiksi niin sanon napakasti, että tuo ei ole asiallista ja jos ei huomaa korjata juttujaan niin kävelen pois paikalta. Jätän asian omaan arvoonsa.
Kourimista ja käsiksi käymistä ei ole ollut, jos joku esimerkiksi baarissa alkaa kokeeksi halailla tai ottaa kädestä kiinni, enkä tykkää siitä niin lähden pois. En edes mieti sitä sen enempää, pärjään näissä tilanteissa enkä jää niitä murehtimaan.
Näitä en pidä varsinaisena ahdisteluina koska en ahdistu niistä.
Jos nyt aikuisena ihmisenä alkaisin niitä kaikkia miettimäån ja muistamaan niin miksi ihmeessä?
Olin ja menin aikoinani hyvinkin paljon niin väkisinhän siinä on kaikenlaisiin ihmisiin törmännyt. Mutta kun se on mielestäni normaaliin elämään kuuluvaa asiaa eikä minua ole koskaan pelottanut, etten selviäisi joko puheella tai poistumalla.
Olen sen verran sanavalmis ja reipas, kohtelen miehiä samalla tasolla oleviksi ja se on yksi asia miten he ovat kohdelleet minua.
En arkaile, kihertele tai ole ylimielinen.Joku sanoi, että ei joku ei vaan ole tajunnut, että on ahdisteltu.
Jos ei tunne, että ahdistuu, niin silloinhan sitä ihmistä ei ole ahdisteltu, se on hänen kokemuksensa, on ehkä harmistunut, mutta ei ahdistunut.
Ahdistelua ei pidä katsoa pelkästään siitä, tarkoitettiinko se ahdisteluksi, eikä pelkästään siitä koettiinko se ahdisteluna. Tämä on selvää, koska kumpi tahansa ja niiden yhdistelmä johtaa selvästi epätosiin lopputuloksiin. Koko ahdistelun käsite keksittiin 80-luvulla, eikä sitä ennen kovinkaan moni nainen olisi osannut käsitteellistää kokemustaan. Näin toimii indoktrinaatio, miesten alistava käytös naisia kohtaan oli vuosituhantisen patriarkaatin aikana tehty niin normaaliksi ja naisen omaksi syyksi, että naisille on pitänyt uudestaan opettaa että se on väärin eikä heidän tarvitse sietää sitä tai ottaa moraalista vastuuta itselleen.
Selvää yleisesti hyväksyttyä ratkaisua tähän ei vielä ole, lähinnä siksi ettei ahdistelu tai häirintä ole edelleenkään rikos eikä sitä pidetä tärkeänä (rikoslain tunnistama ahdistelu tarkoittaa pelkkää kourintaa, ja työturvallisuus- ja tasa-arvolaki eivät ulotu yksityiselämään). Lainoppineet ja tuomioistuimet ovat pääsääntöisesti eteviä muotoilemaan periaatteet ja käytännöt, joilla väistämättä moniselitteisiä määritelmiä tulkitaan ja sovelletaan johdon- ja tarkoituksenmukaisesti. Näin on pakko olla, sillä on hyvin yleistä että ihmisten intuitiivisesti ymmärtämille käsitteille ei ole mahdollista muotoilla riittäviä ja välttämättömiä ehtoja eli yksiselitteistä määritelmää.
Musta hyvä standardi arvioida sitä onko jokin ahdistelua on huomioida joissakin tapauksissa tekijän ja uhrin kokemus, mutta myös se, olisiko uhri voinut perustellusti kokea teon loukkaavan seksuaalista itsetuntoaan tai itsemääräämisoikeuttaan, ja olisiko tekijän pitänyt ymmärtää tämä. Siis jos tuntematon mies tukkii tiesi, hivelee olkavarttasi ja ehdottelee sopimattomia, se oli häneltä väärin tehty riippumatta siitä onko hän jotenkin onnistunut vakuuttamaan itselleen että toiminta oli täysin viatonta, asiallista ja ok, ja myös siitä oletko sinä jostain syystä siinä luulossa että tuollaista pitää sietää tuntemattomilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taidan olla sillä tavalla vinksallani että saan ehdotteluja ja huomiota miehiltä mutta en pane sitä pahakseni.
Baareissa, kadulla ja töissä saan joko suoria tai epäsuoria ehdotuksia ja se on minulle ihan itsetuntoa kohottavaa toiminta. Kerran on minua kourittu ja se tietenkin oli liikaa.
Metoo:n alkaessa täällä oli keskustelua siitä missä menee raja. Jollain se oli taksikuski, joka katseli taustapeilistä. Toisella taas mies, joka loi puhuttelevia katseita baarissa. Minua saa kyllä katsella ja minun kanssa voi jutella ilman että laskisin sen epämiellyttäväksi ahdisteluksi tai häirinnäksi.Minä myös pystyn itse laittamaan rajani.
Minulle saa jutella ja saa kehuakin ☺, en pahastu, mutta jos jutut hiukankaan alkavat mennä sopimattomiksi niin sanon napakasti, että tuo ei ole asiallista ja jos ei huomaa korjata juttujaan niin kävelen pois paikalta. Jätän asian omaan arvoonsa.
Kourimista ja käsiksi käymistä ei ole ollut, jos joku esimerkiksi baarissa alkaa kokeeksi halailla tai ottaa kädestä kiinni, enkä tykkää siitä niin lähden pois. En edes mieti sitä sen enempää, pärjään näissä tilanteissa enkä jää niitä murehtimaan.
Näitä en pidä varsinaisena ahdisteluina koska en ahdistu niistä.
Jos nyt aikuisena ihmisenä alkaisin niitä kaikkia miettimäån ja muistamaan niin miksi ihmeessä?
Olin ja menin aikoinani hyvinkin paljon niin väkisinhän siinä on kaikenlaisiin ihmisiin törmännyt. Mutta kun se on mielestäni normaaliin elämään kuuluvaa asiaa eikä minua ole koskaan pelottanut, etten selviäisi joko puheella tai poistumalla.
Olen sen verran sanavalmis ja reipas, kohtelen miehiä samalla tasolla oleviksi ja se on yksi asia miten he ovat kohdelleet minua.
En arkaile, kihertele tai ole ylimielinen.Joku sanoi, että ei joku ei vaan ole tajunnut, että on ahdisteltu.
Jos ei tunne, että ahdistuu, niin silloinhan sitä ihmistä ei ole ahdisteltu, se on hänen kokemuksensa, on ehkä harmistunut, mutta ei ahdistunut.No anna tehdä itsellesi mitä vaan mutta älä tule vaatimaan että se sama on kaikkien vaan kestettävä edes harmitasolla. NOT!
Siis mitä sinä oikein luit? 😮
Kun juuri kerroin, että minulle EI ole tehty mitään pahaa?
Olen selvinnyt ilman ahdistelua, ehkä hyvällä onnella ja kun osaan pitää puoliani ja sinä kirjoitit, että annan tehdä itselleni mitä vaan. 😮😮😮
Nimenomaan en ole antanut tehdä mitä vaan, enkä anna edes anna puhua sellaista mitä en halua kuunnella.
Sekö nyt jotain suututtaa?
Miten esim estät sen ettei kukaan tartu pakaroihisi tai työnnä kättään jalkoväliisi ihan lija-autoasemalla ihmistungoksessa. Toki tähän voit reagoida kun se tapahtuu, mutta miten estää sen tapahtumasta reippaudellasi ja puolesipitämistaidoillaisi. Tai kun joku tulee takaapäin ja painaa seinää vasten ja kopeloi. Toki tapoelet itsesi siitä tilanteesta pois, mutta miten reippauttesi tämän teon estää? Kaikki ei ole yhtä onnekkaita kun sinä, että näiltä tapahtumikta välttyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että ärsyttää tämmöiset ihmettelevät ja vähättelevät aloitukset seksuaalisen häirinnän todellisuudesta. Maailmassa tapahtuu varmaan paljon asioita mitä ei itse koe, mutta mihin silti uskoo. Vai ovatko sodat samanlainen myytti, ei niitä tapahdu kun ei ole käynyt omalle kohdalle? Perheväkivalta? Lapsien kaltoinkohtelu? Uutisointi riittää näistä aiheista, mutta jos joku nainen kertoo ahdistelusta se nyt ei voi olla totta, koska itseä ei olla tultu kourimaan?
Omasta kokemuksesta voin sanoa että 12-vuotiaana loppui lapsuus siihen kun tissit kasvoivat. Sen jälkeen oli vapaata riistaa humalaisille, teineille ja yhdelle sukulaiselle. Milloin tarrattiin rintaan kiinni koulumatkalla, milloin rinnat oli puheenaihe kahvipöydässä ja saunaan ängettiin väkisin. Olin töissä baarissa 18-25-vuotiaana ja joka päivä sai kuulla sellaista kommenttia että ällötti miehet. Noin kerran viikossa joku alkoi käpälöimään jos erehdyin poistumaan tiskin takaata tekemään muita töitä, esim blokkaamaan. Paksu nahka on tullut kasvatettua ja nyt 30+ olen jo sen verran kovettunut että enää ei lähestytä samaan tapaan. Ja jos joku käy iholle nostan sellaisen metelin nykyään, että ei jää muilta huomaamatta mitä tapahtui. Siinä saa äijät hävetä. Luultavasti minuakin pöyristellään, mutta ihan sama. Olen saanut tarpeekseni.
Mun mielestäni ei ole ihan sama asia kun sota ja perheväkivalta. Kyllä ymmärtän aloituksen koska olen sitä itteki miettinyt aika usein. Mua ihmetyttää esimerkiksi juuri se säännöllinen ahdistelu ja kun täällä aika monet sanovat miten niitä juuri julkisissa paikoissa esimerkiksi bussissa ja junassa ja kaduilla aina ahdistellaan. Koska itse en ole joudun minkään kummoisen ahdistelun kohteeksi elämän aikani. Ja ollaan käydy kavereiden kanssa paljon baarissa ja bileissä ja jotenkin vaan en ole nähnyt että joku kävis kimppuun mun kavereihin ja en ole nähnyt julkisesti mitään ahdistelua että no niin nyt tuossa juuri tämä on menossa että joku mies käy naisen kimppuun. En mä vähettele sitä ja en usko myös että ap-lla oli se tarkoitus. Mun mielestäni on tosi erikoista että jotkut naiset ei koe mitään ahdistelua ja toiset ihan säännölisesti koko elämän aikana. Ei pahalla! Vaan ajattelen että jännä mistä se johtuu.
Veikkaan itse että mua ahdistellaan koska olen siro ja kiltin näköinen, olen ns "helppo" saalis näille ahdistelijoille. Sitähän ne nimenomaan tekee, etsii sitä sopivaa uhria. Esim mun miehenkin kimppuun yritetään usein koska hän on lyhyt. En nyt valitettavasti voi ulkomuodolleni mitään.
Juu ei ulkonäölleen tarvitse voida mitään edes, se vika on siellä terapiantarpeisen ahdistelijan päässä ihan aina.
Eihän noita kaikkia tilanteita voi kontrolloida mitenkään. Se joka luulee niin tarvii samaa terapiaa kuin ahdistaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se riippuu naisestakin. Nainen usein itse antaa aiheen tai tosiaan jonkin singnaalin, että voi lähestyä.
Toiset ovat jatkuvasti tyrkyllä ja puhuvat ilmeillään ja eleillään siten, että mies rohkaistuu lähestymään.
Nainen kertoo itsestään paljon myös pukeutumisella ja meikillä-
Miksi fiksuja naisia ei koskaan ahdistella. Täytyyhän siihen olla jokin syy.
Mikähän se mahtaisi olla?
Ai fiksuja naisia ei ahdistella?
Tunnen esimerkiksi monta johtajaa ja jopa kansanedustajaa, joita on ahdisteltu. Osaa ihan siellä työpaikalla.Puolustusministeri E.Rehn kertoi näistä kokemuksistaan myös. Eikä voi syyttää provoamisestaan tai nössöydestään eikä iästäänkään, niin ----?
Mutta varmasti piti puolensa eikä vaan hiljaa alistunut!
Helppohan se on pitää puolensa niissä omissa kuvitelmissaan, tai yhtä heiveröistä ahdistelijaa vastaan tai julkisella paikalla jossa on muita ihmisiä suojana.
Mutta mitenkäs sä "pidät puolesi" tilanteessa, jossa neuvotteluhuoneessa on 10 miestä joista kaikki ovat sua ylempänä tai vähintään samalla tasolla työpaikkahierarkiassa. Pidät esitelmää huoneen etuosassa ja käännyt kirjoittamaan valkotaululle jotain. Sitten yksi pomoista kommentoi limaisesti että "kylläpäs on Mirkulla kivat perstaskut noissa uusissa työhousuissa, oikein hyvältä näyttää!". Näyttää vielä kädellään perseelle läppäisyeleen, vaikka ei sua kosketakaan. Kaikki muut paikalla olevat miehet nauravat kovaan ääneen, sä olet yksin ainoana naisena siinä. Jos kiivastut, sulle nauretaan vielä kovemmin, että hahhah onkos PMS kun noin tulistuit. Jos toteat vakavana jotain asiallista, nauru jatkuu ja sut haukutaan tosikoksi, aihe siirtyy seuraavaan. Jos yrität valittaa esimiehellesi, siitä ei ole hyötyä koska hän on yksi näistä naurajista. Jos alat itse näyttää jotain irstaita käsimerkkejä, ukot innostuvat vain lisää. Jos heität nasevan kommentin, ukot hymähtelevät ja tulkitsevat sun olevan "huumorintajuinen" ja sama perseen kommentointi jatkuu ensi kokouksessa.
Kerro mulle, kun olet noin älyttömän viisas, että miten tällaisessa tilanteessa "pidetään puolensa" siten, ettei tilanne toistu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että ärsyttää tämmöiset ihmettelevät ja vähättelevät aloitukset seksuaalisen häirinnän todellisuudesta. Maailmassa tapahtuu varmaan paljon asioita mitä ei itse koe, mutta mihin silti uskoo. Vai ovatko sodat samanlainen myytti, ei niitä tapahdu kun ei ole käynyt omalle kohdalle? Perheväkivalta? Lapsien kaltoinkohtelu? Uutisointi riittää näistä aiheista, mutta jos joku nainen kertoo ahdistelusta se nyt ei voi olla totta, koska itseä ei olla tultu kourimaan?
Omasta kokemuksesta voin sanoa että 12-vuotiaana loppui lapsuus siihen kun tissit kasvoivat. Sen jälkeen oli vapaata riistaa humalaisille, teineille ja yhdelle sukulaiselle. Milloin tarrattiin rintaan kiinni koulumatkalla, milloin rinnat oli puheenaihe kahvipöydässä ja saunaan ängettiin väkisin. Olin töissä baarissa 18-25-vuotiaana ja joka päivä sai kuulla sellaista kommenttia että ällötti miehet. Noin kerran viikossa joku alkoi käpälöimään jos erehdyin poistumaan tiskin takaata tekemään muita töitä, esim blokkaamaan. Paksu nahka on tullut kasvatettua ja nyt 30+ olen jo sen verran kovettunut että enää ei lähestytä samaan tapaan. Ja jos joku käy iholle nostan sellaisen metelin nykyään, että ei jää muilta huomaamatta mitä tapahtui. Siinä saa äijät hävetä. Luultavasti minuakin pöyristellään, mutta ihan sama. Olen saanut tarpeekseni.
Mun mielestäni ei ole ihan sama asia kun sota ja perheväkivalta. Kyllä ymmärtän aloituksen koska olen sitä itteki miettinyt aika usein. Mua ihmetyttää esimerkiksi juuri se säännöllinen ahdistelu ja kun täällä aika monet sanovat miten niitä juuri julkisissa paikoissa esimerkiksi bussissa ja junassa ja kaduilla aina ahdistellaan. Koska itse en ole joudun minkään kummoisen ahdistelun kohteeksi elämän aikani. Ja ollaan käydy kavereiden kanssa paljon baarissa ja bileissä ja jotenkin vaan en ole nähnyt että joku kävis kimppuun mun kavereihin ja en ole nähnyt julkisesti mitään ahdistelua että no niin nyt tuossa juuri tämä on menossa että joku mies käy naisen kimppuun. En mä vähettele sitä ja en usko myös että ap-lla oli se tarkoitus. Mun mielestäni on tosi erikoista että jotkut naiset ei koe mitään ahdistelua ja toiset ihan säännölisesti koko elämän aikana. Ei pahalla! Vaan ajattelen että jännä mistä se johtuu.
Se johtuu tästä:
Ne naiset jotka eivät muka koe ahdistavaksi kun käydään sanallisesti tai fyysisesti kiinni (ihan sama kumminpäin!) heillä ei ole syntynyt normaalia tajua omista rajoistaan. Normaali ihminen on tietoinen kehonsa koskemattomuudesta mutta myös henkisestä koskemattomuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taidan olla sillä tavalla vinksallani että saan ehdotteluja ja huomiota miehiltä mutta en pane sitä pahakseni.
Baareissa, kadulla ja töissä saan joko suoria tai epäsuoria ehdotuksia ja se on minulle ihan itsetuntoa kohottavaa toiminta. Kerran on minua kourittu ja se tietenkin oli liikaa.
Metoo:n alkaessa täällä oli keskustelua siitä missä menee raja. Jollain se oli taksikuski, joka katseli taustapeilistä. Toisella taas mies, joka loi puhuttelevia katseita baarissa. Minua saa kyllä katsella ja minun kanssa voi jutella ilman että laskisin sen epämiellyttäväksi ahdisteluksi tai häirinnäksi.Minä myös pystyn itse laittamaan rajani.
Minulle saa jutella ja saa kehuakin ☺, en pahastu, mutta jos jutut hiukankaan alkavat mennä sopimattomiksi niin sanon napakasti, että tuo ei ole asiallista ja jos ei huomaa korjata juttujaan niin kävelen pois paikalta. Jätän asian omaan arvoonsa.
Kourimista ja käsiksi käymistä ei ole ollut, jos joku esimerkiksi baarissa alkaa kokeeksi halailla tai ottaa kädestä kiinni, enkä tykkää siitä niin lähden pois. En edes mieti sitä sen enempää, pärjään näissä tilanteissa enkä jää niitä murehtimaan.
Näitä en pidä varsinaisena ahdisteluina koska en ahdistu niistä.
Jos nyt aikuisena ihmisenä alkaisin niitä kaikkia miettimäån ja muistamaan niin miksi ihmeessä?
Olin ja menin aikoinani hyvinkin paljon niin väkisinhän siinä on kaikenlaisiin ihmisiin törmännyt. Mutta kun se on mielestäni normaaliin elämään kuuluvaa asiaa eikä minua ole koskaan pelottanut, etten selviäisi joko puheella tai poistumalla.
Olen sen verran sanavalmis ja reipas, kohtelen miehiä samalla tasolla oleviksi ja se on yksi asia miten he ovat kohdelleet minua.
En arkaile, kihertele tai ole ylimielinen.Joku sanoi, että ei joku ei vaan ole tajunnut, että on ahdisteltu.
Jos ei tunne, että ahdistuu, niin silloinhan sitä ihmistä ei ole ahdisteltu, se on hänen kokemuksensa, on ehkä harmistunut, mutta ei ahdistunut.No anna tehdä itsellesi mitä vaan mutta älä tule vaatimaan että se sama on kaikkien vaan kestettävä edes harmitasolla. NOT!
Siis mitä sinä oikein luit? 😮
Kun juuri kerroin, että minulle EI ole tehty mitään pahaa?
Olen selvinnyt ilman ahdistelua, ehkä hyvällä onnella ja kun osaan pitää puoliani ja sinä kirjoitit, että annan tehdä itselleni mitä vaan. 😮😮😮
Nimenomaan en ole antanut tehdä mitä vaan, enkä anna edes anna puhua sellaista mitä en halua kuunnella.
Sekö nyt jotain suututtaa?
Siinä näkyy asenne-ero. Jollekin baarissa vieraan halaaminen on ahdistelua ja hän tarvitsee halaamista ennen tutustumista. Toiselle se on ihan ok. Ja joku jopa kaipaa sitä halausta. Mutta tuskin kukaan, nostaa sen isompaa meteliä tuosta kysymättä tulevasta halaamisesta, vaikka se ei oikein olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että ärsyttää tämmöiset ihmettelevät ja vähättelevät aloitukset seksuaalisen häirinnän todellisuudesta. Maailmassa tapahtuu varmaan paljon asioita mitä ei itse koe, mutta mihin silti uskoo. Vai ovatko sodat samanlainen myytti, ei niitä tapahdu kun ei ole käynyt omalle kohdalle? Perheväkivalta? Lapsien kaltoinkohtelu? Uutisointi riittää näistä aiheista, mutta jos joku nainen kertoo ahdistelusta se nyt ei voi olla totta, koska itseä ei olla tultu kourimaan?
Omasta kokemuksesta voin sanoa että 12-vuotiaana loppui lapsuus siihen kun tissit kasvoivat. Sen jälkeen oli vapaata riistaa humalaisille, teineille ja yhdelle sukulaiselle. Milloin tarrattiin rintaan kiinni koulumatkalla, milloin rinnat oli puheenaihe kahvipöydässä ja saunaan ängettiin väkisin. Olin töissä baarissa 18-25-vuotiaana ja joka päivä sai kuulla sellaista kommenttia että ällötti miehet. Noin kerran viikossa joku alkoi käpälöimään jos erehdyin poistumaan tiskin takaata tekemään muita töitä, esim blokkaamaan. Paksu nahka on tullut kasvatettua ja nyt 30+ olen jo sen verran kovettunut että enää ei lähestytä samaan tapaan. Ja jos joku käy iholle nostan sellaisen metelin nykyään, että ei jää muilta huomaamatta mitä tapahtui. Siinä saa äijät hävetä. Luultavasti minuakin pöyristellään, mutta ihan sama. Olen saanut tarpeekseni.
Mun mielestäni ei ole ihan sama asia kun sota ja perheväkivalta. Kyllä ymmärtän aloituksen koska olen sitä itteki miettinyt aika usein. Mua ihmetyttää esimerkiksi juuri se säännöllinen ahdistelu ja kun täällä aika monet sanovat miten niitä juuri julkisissa paikoissa esimerkiksi bussissa ja junassa ja kaduilla aina ahdistellaan. Koska itse en ole joudun minkään kummoisen ahdistelun kohteeksi elämän aikani. Ja ollaan käydy kavereiden kanssa paljon baarissa ja bileissä ja jotenkin vaan en ole nähnyt että joku kävis kimppuun mun kavereihin ja en ole nähnyt julkisesti mitään ahdistelua että no niin nyt tuossa juuri tämä on menossa että joku mies käy naisen kimppuun. En mä vähettele sitä ja en usko myös että ap-lla oli se tarkoitus. Mun mielestäni on tosi erikoista että jotkut naiset ei koe mitään ahdistelua ja toiset ihan säännölisesti koko elämän aikana. Ei pahalla! Vaan ajattelen että jännä mistä se johtuu.
Se johtuu tästä:
Ne naiset jotka eivät muka koe ahdistavaksi kun käydään sanallisesti tai fyysisesti kiinni (ihan sama kumminpäin!) heillä ei ole syntynyt normaalia tajua omista rajoistaan. Normaali ihminen on tietoinen kehonsa koskemattomuudesta mutta myös henkisestä koskemattomuudestaan.
Ok. Selittää vähän asiaa.
Palkkaamani lakimies vastasi hänet torjuttuani, koska työ ei maistunut , perinteisesti
: Luuletko ettei minulla ole muita kuin sinut? Minulla on kuule jono naisia tuolla odottelemassa :D. (kuulosti ilotyttöringiltä tai vielä pahempaa).Voisin kertoa enemmänkin mutta en nyt kehtaa :)
Potkut sai.
Ihmettelen myös minkälaisessa ympäristössä ihminen joka ei ole kokenut ahdistelua, oikein elää! Itseäni kun on ahdisteltu lapsena, teininä ja nyt aikuisena monesti. Taustoista tämän verran, jos joku huomaisi vaikkapa eroavia seikkoja omaan rauhallisempiin kokemuksiinsa:
- lapsuus etelähelsingissä, liikuin ulkona pääosin raitsikalla ja kävellen töölössä ja kaupungilla
- teininä etelähelsingissä, harrastin eri yhdistysten kautta musiikkia ja liikuntaa, koulu samalla seudulla. aikuistuttua baareissa tanssimassa
- opiskeluaika turussa, ainejärjestöaktiivinen, työkeikkoja eri paikoissa, baareissa käytiin tanssimassa
- työelämässä turussa miesvaltaisella alalla, liikuntaharrastuksia eri yhdistyksissä, edelleen baareissa joskus harvoin
Minua on ahdisteltu lapsena mm. raitsikassa niin 12v (?) että silmissäni vanha mies (ehkä 30?) kiilasi minut itsensä ja seinän väliin istumaan ja hipelöi reittäni. Kadulla kummallinen mies ehdotti että tulisin käymään hänen luonaan syömässä karkkia (ehkä 13v?). Tallinnanlaivalla 13v viiskymppinen humalainen suomalaisukko yritti agressiivisesti ostaa minulta seksiä ("eikö raha vai huoralle kelpaa??") kun olin pallomeren vieressä vahtimassa pikkusiskoa. Yläasteella opettaja tarjosi "hyvää hyvyyttään" autollaan oppilaille kyytejä kotiin kun "asui ihan vieressä eikä siitä ole vaivaa", ja ahdisteli autossa. Vanhempien tuttava katsoi härskisti vartaloani kun olin ehkä 12v ja puheli kuinka kaunis minusta tuleekaan vielä ja kuinka seksikkäitä harrastukseni olivatkaan (soittimen soitto). Pienempänä 8v lähipuistossa istui ryyppäämässä ukkoja jotka aina yritti houkutella viereen istumaan, mutten mennyt onneksi.
Teininä 18v täyttäneenä baarissa sai tutustua humalaisiin idiootteihin: näihin jotka kävivät peppuun tai tisseihin kiinni tai yrittivät vongata väkisin mukaansa vaikka oli sanonut selkeästi "ei". Kerran menimme porukalla baarista jatkoille juttelemaan pöytäseurueemme kanssa, mutta kämpän omistaja vaivihkaa heitti kaverinsa ja muut ulos kun olimme kaverini kanssa vessassa ja alkoi kähmimään ja lähentelemään meitä kun jäimme kolmistaan.
Opiskeluaikoina useimmat bileet olivat ok, mutta muutaman kerran joku vähän kummallisempi tyyppi yritti ujuttautua seuraan (kummallisempi siis siinä mielessä että käyttäytyi jotenkin epämääräisen uhkaavasti) ja yksi lähti väkisin seuraamaan yöllä minua kotiin (onneksi pääsin karkuun). Ensimmäisessä työhaastattelussani haastattelijaukko sanoi suoraan että palkkaa minut jos näytän tissini, ja vihjaili muutenkin törkeitä. Baareissa on noita lähentelijöitä ja kähmijöitä riittänyt, mutta kunhan häipyvät mulkaisun jälkeen niin en jaksa enää välittää. Yksi proffa oli tosi limainen ja halaili, mutta ei onneksi koskaan kehdannut ehdotella suoraan mitään. Joidenkin poikakavereitten isät ovat olleet yllättävän asiattomia ja esim. kähmineet, mistä olen hieman järkyttynyt.
Työelämässä minut on kerran yritetty rajskata työpaikkajuhlien yhteydessä. Pari kertaa myydessäni tavaraa netissä olen saanut todella häiritseviä ahdistelijoita kimppuuni koska nimestäni kuulee että olen nainen. Tämä on ollut yllättävän ahdistavaa vaikkei mitään tapahtunutkaan, koska se johti siihen etten enää ole uskaltanut varauksetta myydä tuotteita miehille, koska en ole halunnut että kukaan ahdistelija saa kotiosoitettani. Nykyään olen ylipainoinen ja reilusti yli 30v mutta kyllä edelleen yllättävissä tilanteissa voi tulla ikäviä kokemuksia. Työpaikan juhlissa jotkut vanhat ukot esim. tulevat liian lähelle ja juttelevat törkeitä, mutta korkeassa asemassa olevaa ei kehtaa oikein haukkua maanrakoonkaan :-(
Nykyään ei enää tuota ongelmaa omalla kohdallani ole (olen 46 v.), mutta nuorena monen monta erilaista tapausta. Ensimmäinen kerta näistä jäi ikuisesti mieleen: kaverini keski-ikäinen sukulaismies kähmi ja veti väkisin syliinsä, kun olin 11-vuotias. Hädin tuskin tajusin, mistä oli kyse, mutta onneksi pääsin pakenemaan tilanteesta. En puhunut moneen vuoteen asiasta kenellekään, niin järkyttynyt siitä olin ja halusin unohtaa koko jutun.
Tämän jälkeen tapauksista ikävimpiä mm. se, kun työkaveri kävi työpaikan juhlissa käsiksi kännipäissään. Olivat vielä avec-juhlat ja mieheni oli ihan lähellä (toisessa huoneessa) . Onneksi oli silminnäkijöitä tuolla tilanteella, muuten olisi ollut sana sanaa vastaan.
Uskon myös, että fyysisillä ominaisuuksilla on osansa siinä, kuka valikoituu häirinnän kohteeksi todennäköisimmin. Itse olen keskimittaa selvästi pidempi nainen, ja kamppailulajitausta näkyy jonkun verran kehonkoostumuksestakin. Juurikaan en ole häirintää kokenut - lähinnä baareissa ystäväporukalla tanssiessa kun joku vaan ilmestyy taakse hinkkaamaan vaikka ei ole edes katsekontaktia ollut etukäteen. Jos ei osaa tehdä aloitetta puhumalla niin ei tarvitse muita keinoja yrittääkään, vaikka kuinka humalan varjolla. Työharjoittelupaikassani oli esimies kehunut paikassa töissä olevalle tutulleni ulkonäköäni ja kutsunut esim. herkkupepuksi, yök.
Vietin yhden kesän lukion jälkeen kaverini kanssa interraililla, ja siro blondi kaverini sai kyllä häirintää osakseen jatkuvasti. Siinä kun oltiin melkein koko aika yhdessä huomasi kyllä että hän joutuu kestämään sitä paljon enemmän. Joten vaikka asiasta ei minulla olisikaan kovin paljoa kokemusta (ja silti, minullakin on), en ensimmäiseksi alkaisi kyseenlalaistamaan erilaisia tarinoita.
Mihin me naiset enää tarvitsemme ahdistelijoita ja "tytöttelijöitä", kun meillä on aloittajan kaltainen besserwisseri, jonka mielestä ahdistelua ei ole, kun hän ei sitä ole kokenut omakohtaisesti.
Tässä on on oiva esimerkki sanonnasta: nainen on naiselle susi.
Sinä aloittaja olet kaikkien kanssasiskojesi pahin vihollinen.
Sama tuli mieleen.
Ja harva meistä on niin arvovaltaisen oloinen, että kukaan ei käy iholle. Itse annan kyllä henkilön kuulla kunniansa jos kähmintä käy. Mutta mitenkään en osaa ennaltaehkäistä sitä. Kasvotusten ehkä jotenkin, mutta jos joku kouraisee taakaapäin festareilla, niin minun selkäni arvovalta ei ole ehkäisyksi riittänyt. Tietysti minulta voi kysyä, että miksi menet paikkoihin missä on suurempi riski tulla kourituksi.