Lue keskustelun säännöt.
Uskaltaako neuvolassa puhua parisuhde- ja jaksamisongelmista?
Ystäväni kertoi, että hän erehtyi kerran vähän rivien välistä tai sivulauseessa sanomaan jotain parisuhteensa ristiriidoista. Ja kuulemma välittömästi terveydenhoitaja alkoi tenttaamaan siitä ja sanoi, että tekee lähetteen jollekin psykologille ja perhetyöhön ja perhetyöstä ne soittaa ja tulee sitten kotiin ja että pitää nyt mennä sinne psykologille puhumaan itse. Ystäväni yritti kuulemma sanoa, että ei kiitos en tarvitse nyt sellaista apua, mutta terkka vain teki ne lähetteet ja sanoi, että molemmat nyt pitää ottaa tähän avuksi.
Itselläni on nyt vähän jaksamisongelmaa myös, koska miestä ei tunnu kiinnostavan meidän parisuhde ollenkaan. Parin viikon päästä olisi lapsen neuvola ja haluaisin vain hetken puhua asiasta jonkun kanssa ilman, että siitä seuraa mitään muuta. Joten, uskaltaako neuvolassa puhua näistä asioista vai pakottaako ne aina heti jonkun valtavan "auttamisarmeijan" kohteeksi?
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit kertoa kunhan ymmärrät ettei neuvolatäti ole sinun puolellasi vaan sen teidän lapsen puolella. Jos miehesi on vetänyt sinua turpaan, niin täti ajattelee sitä asiaa lapsen edun kannalta, ja olet hänen silmissään ihan yhtä syyllinen, kuin se turpaan vetänyt miehesi.
Ei ole vetänyt turpaan. Mutta mitä siellä sitten hyödyttää mitään puhua, jos se noin on, että se ei ole ns. puolueeton vaan kaikessa lapsen puolella? Tietenkin lapsen etu on tärkein minullekin, mutta jos ei voi edes puhua niin, että joku on lapsen puolustustyyppinä siinä niin hmm.. Ap
No mitä sinä kuvittelet? Se on lasten neuvola ja terkalla on lain velvoite tehdä heti lasu jos vähänkään huolestuu lapsesta.
Miksi siellä sitten tehdään niitä parisuhdekyselyjä ja voimavarakyselyjä ja seinällä lukee lapussa "täällä saa puhua seksistä"? Onko niiden ainoa päämäärä urkkia että onko jotain, joka uhkaa lasta? Ap
juurikin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse harkitsisin ihan yksityistä sektoria, jossa voisit käydä pari kertaa puhumassa niin että keskityttäisiin vain sinuun ja tilanteesesi. Ja tarpren mukaan pariterapiaa yksityisellä jos mies suostuu. En puhuisi neuvolassa parisuhteestani.
Ns. normaalille perheelle, jolla ei ole mitään ongelmia missään asiassa, ainoa oikea tapa asioida neuvolassa on hoitaa pakolliset käynnit pois ja pysyä muuten niin loitolla kuin mahdollista. Kaikkiin kysymyksiin kannattaa vastata mielellään yhdellä sanalla (ei, kyllä) ja sitten äkkiä ulos. Yksikin väärä sana, ja kyllä se kuulustelu alkaa. Onneksi on lapset jo niin paljon isompia, ettei tarvitse enää käydä siellä.
Voisko Ap miehesi olla masentunut tai uupunut? Hakekaa apua parisuhdeterapiasta. Sinne voi mennä yksinkin. Älä anna eron tulla yllätyksenä miehellesi, vaan kerro suoraan, mihin et ole tyytyväinen ja miksi harkitset eroa.
Ei uskalla eikä kannata puhua ja olen ollut töissä sosiaali ja terveyspuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Ensinnäkin, joka paikkaan on pitkät jonot, ei sinne nla.psykologille noin vain mennä. Toisekseen, mahtoikohan se ystäväsi neuvolakäynti ihan tuolla tavoin sujua? Neuvolapsykologi on juuri se taho, jolle "voi vain puhua", eli ihmettelen miksi tässä nyt ystäväsi on niin loukkaantunut? Juuri tyypillistä, valitetaan valittamasta päästyäänkin, ja kun apua tarjotaan, loukkaannutaan.
En kutsuisi sohvalla arvostelemassa istuvaa perhetyöntekijää auttajaksi.
Meilläpäin neuvolaterkat on häthätää parikymppisiä nuoria naimattomia lapsettomia tyttösiä. En millään pysty näkemään heitä parisuhdeasiantuntijoina, enkä edes lastenkasvatuksen asiantuntijoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasu tuli kun erehdyin kertomaan, että lapsi nukkuu puolen tunnin pätkissä. Olin lastensuojelun silmätikkuna vuoden. Eikä se tanttojen sohvalla istuminen auttanut unenpuutteeseen mitenkään ja lapsi ei edelleenkään nukkunut.
En jaksa lukea kaikkia kommentteja, joten sori jos tästä on jo keskusteltu. Voisiko miehellä olla mielenterveyden kanssa ongelmia, masennusta esimerkiksi? Hankala sitä on lähteä hoitamaan tai ylipäätään löytämään, jos mies ei itse halua asiasta puhua tai myönnä (jos siis tällaista olisi), mutta näkyiskö jotain merkkejä tästä?
Eikös neuvolan tarkoitus ole huolehtia etukädessä lapsen hyvinvoinnista, ja vanhempien hyvinvointi liittyy siihen melko vahvasti, ehkä sieltä osattaisiin antaa neuvoja asian hoitamiseen. Kenties miehesi säikähtäisi tilannetta hieman ja alkaisi puhua omista/teidän ongelmista, kun kotona kävisi joku auttaja puhumassa. Vaikka mies ei suostuisi olemaan paikalla, voisit hänelle kertoa tai kirjoittaa ylös mitä puhuitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä huomannut, että jos neuvolassa kertoo olevansa väsynyt muun lätinän ohessa, niin heti selvitetään turvaverkot. Ja kun niitä on vähän, niin pitää jotenkin todistella itseään.
Minulle on itsestäänselvää, että kun tulee vauva, niin valvotaan ja väsyttää. Kas kummaa. Yleensä väsymys on sallittua, jos sairastuu, jää auton alle yms. Mutta vauvan kohdalla ei saa olla hetkellisesti väsynyt.
Onneksi ollaan jo hiukan iällä ja töissä/toimihenkilöitä, niin vaikeampi lykätä sinne nuori sossuperhe- kategoriaan.
Seurakunnan perhetyönohjaajalta. Itse kävin seurakunnan perhekerhossa lapsen kanssa ja puhuin siellä ohjaajan kanssa ensin. Muut ohjaajat pitivät lapsesta huolta sillä välin. Ohjaajalta sain perhetyönohjaajan numeron, jolle soitin ja kerroin huoleni. Päädyimme mieheni kanssa lopulta ohjaajan neuvosta Solmuja parisuhteessa-kurssille. Koko kurssi maksoi noin 100 € yhteensä. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä puhuin ja sain keskusteluapua. Tämä Helsingissä. Auttoi paljon. Lapsillani oli tarpeita, jotka vaativat paljon hoitoa. Lapsen etu on se, mitä kannattaa ajatella aina. Ei itseä ja mitä siitä seuraa itselle. Lastahan siinä muutkin ajattelevat.
Perhetyö voi myös olla hyödyllistä joillekin. Meillä kävi muutaman kerran vauvaperhetyön ohjaaja kun olin lapsen kanssa kaksin miehen ollessa työreissussa. Ohjaaja kävi meillä ja oli muutaman tunnin lapsen kanssa ja itse kävin silloin lenkillä tms. omaa aikaa hetken. Ja ei jouduttu lasun asiakkaiksi. Tiedän nämä asiat hyvin koska olen itse sosiaalialalla töissä. En nää tällaisessa palvelussa mitään pahaa? Ja käynnit loppuivat siihen kun sanoin että emme enää tarvitse ja minä menin töihin ja lapsi päivähoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sitä edes pääsisi psygologin juttusille ja maksaako se jotain ?
Vauvan kanssa kun on välillä niin raskasta että helpottaisi varmasti puhua ammattilaisen kanssa omista stressiongelmista yms.
mutta en halua mitään lasua kuitenkaan
Vierailija kirjoitti:
Minä puhuin ja sain keskusteluapua. Tämä Helsingissä. Auttoi paljon. Lapsillani oli tarpeita, jotka vaativat paljon hoitoa. Lapsen etu on se, mitä kannattaa ajatella aina. Ei itseä ja mitä siitä seuraa itselle. Lastahan siinä muutkin ajattelevat.
Lapsi ei millään tavoin hyödy leimaantumisesta eikä siitä että väsynyt vanhempi kuormittuu entisestään.
En nyt muista mitä joskus neuvolassa sanoin parisuhteestamme Mut ohjeeks annettiin erota. olin aika uupunut ja psykologille ohjattiin ja psykologi totes ettei ole oikein hänen vastaanotto oikea minulle. En saanut mitään apua näiden jälkeen.
Mikä siinä sitten pelottaa, jos saa apua ongelmiinsa?
Kysy ihan suoraan, että mikä olisi oikea osoite kun haluat puhua eromietinnöistä jonkun ammattilaisen kanssa. Kyllä ne sut oikeaan paikkaan ohjaan. Yleensä kunnassa tai diakoniassa on työntelijöitä tätä varten. Esim perheasioiden sovittelu. Sinne voi mennä myös jos vain pohtii eroa eikä olla vielä erottu.
Vierailija kirjoitti:
Kysy ihan suoraan, että mikä olisi oikea osoite kun haluat puhua eromietinnöistä jonkun ammattilaisen kanssa. Kyllä ne sut oikeaan paikkaan ohjaan. Yleensä kunnassa tai diakoniassa on työntelijöitä tätä varten. Esim perheasioiden sovittelu. Sinne voi mennä myös jos vain pohtii eroa eikä olla vielä erottu.
Miksi ihmeessä tällaista pitäisi neuvolasta kysyä???
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/80758-valtion-tukea-arvostell…