Lue keskustelun säännöt.
Uskaltaako neuvolassa puhua parisuhde- ja jaksamisongelmista?
Ystäväni kertoi, että hän erehtyi kerran vähän rivien välistä tai sivulauseessa sanomaan jotain parisuhteensa ristiriidoista. Ja kuulemma välittömästi terveydenhoitaja alkoi tenttaamaan siitä ja sanoi, että tekee lähetteen jollekin psykologille ja perhetyöhön ja perhetyöstä ne soittaa ja tulee sitten kotiin ja että pitää nyt mennä sinne psykologille puhumaan itse. Ystäväni yritti kuulemma sanoa, että ei kiitos en tarvitse nyt sellaista apua, mutta terkka vain teki ne lähetteet ja sanoi, että molemmat nyt pitää ottaa tähän avuksi.
Itselläni on nyt vähän jaksamisongelmaa myös, koska miestä ei tunnu kiinnostavan meidän parisuhde ollenkaan. Parin viikon päästä olisi lapsen neuvola ja haluaisin vain hetken puhua asiasta jonkun kanssa ilman, että siitä seuraa mitään muuta. Joten, uskaltaako neuvolassa puhua näistä asioista vai pakottaako ne aina heti jonkun valtavan "auttamisarmeijan" kohteeksi?
Kommentit (203)
Mua hämmentää tämä ihmisten oletus, että kaikki apu on pakko ottaa vastaan. Mulla kävi kotona perhetyöntekijät omasta toiveesta muutaman kuukauden ajan. Koko ajan painotettiin, että jos en koe siitä olevan hyötyä tai haluan lopettaa asiakkuuden niin se sopii eikä aiheuta ongelmia. Ajat sovittiin sen mukaan miten mun kalenteriin sopi ja jos lapset oli kipeänä niin saatoin peruuttaa vaikka samana aamuna. Eikä siitä tietenkään mitään seurannut. Ja jos ei perhetyöntekijöitä halua alkuunkaan niin sen voi sanoa. Ei niitä voi kukaan pakottaa ottamaan vastaan. Eikä sinne psykologillekaan ole pakko mennä. Sitä tosin suosittelisin apn tapauksessa. Se on juuri se täydellinen ulkopuolinen jolle voi puhua parisuhteen ongelmista, ero suunnitelmista ja tuntemuksista.
Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös vähän sama kokemus kyllä. Olin todella väsynyt ja uupunut, kun lapsi oli n 6 kk, koska kaikki yöt olivat rikkinäisiä ja mies ei auttanut yöheräämisissä yhtään. Neuvolalääkäri keksi, että minulla on synnytyksen jälkeinen masennus. No se ei kyllä pitänyt paikkaansa- olin vain lopen väsynyt ja huomannut, ettei vanhemmuus mennyt kuten olin kuvitellut, meillä ei ollut ruusuisia sunnuntai-aamuja sängyssä vauvaa kutittaen tai naurun täyteisiä onnellisia perhehetkiä. Oli vain väsymystä ja väsynyt äiti. Ongelma oli siis väsymys ja siihen sitten se toteamus, ettei meidän rakkaus ollutkaan rakkautta eli parisuhdetta ei oikeastaan lapsen syntymän jälkeen enää ollut. Neuvolalääkäri yritti väkisin saada masennusdiagnoosia, josta kieltäydyin ja poistuin siis takavasemmalle oman väsymykseni kanssa. Neuvolassa näyttelin sitten, että kaikki on ihan hyvin. Erosimme, kun lapsi oli 3-vuotias. Ero oli helppo, olin huojentunut, ettei tarvinnut enää näytettä onnellista. Lapsi on hoidettu täysin sovussa yhteishuoltaen. Ex meni uusiin naimisiin ja minä aloin seurustelemaan.
Ja siellä ne kaikki merkinnät sitten odottaa sinua, kun lapsen kanssa tulee pienikin ongelma.