Uskaltaako neuvolassa puhua parisuhde- ja jaksamisongelmista?

Vierailija kirjoitti:

En muista oonko aiemmin kirjoittanut tähän ketjuun, mutta olen tänä vuonna kertonut neuvolassa että olen todella väsynyt ja hermostunut. Eipä neuvolassa tehty muuta kuin ohjattiin psyk sh:lle ja sieltä pääsin psykologille. Oli onni että kerroin ja sain apua. En edelleenkään kyllä jaksa ja edelleen ole väsynyt mutta ainakin pyörä on laitettu pyörimään, saan avautua jollekin ja ehkä joku päivä asiat on paremmalla tolalla.

Ja siellä ne kaikki merkinnät sitten odottaa sinua, kun lapsen kanssa tulee pienikin ongelma.

Mua hämmentää tämä ihmisten oletus, että kaikki apu on pakko ottaa vastaan. Mulla kävi kotona perhetyöntekijät omasta toiveesta muutaman kuukauden ajan. Koko ajan painotettiin, että jos en koe siitä olevan hyötyä tai haluan lopettaa asiakkuuden niin se sopii eikä aiheuta ongelmia. Ajat sovittiin sen mukaan miten mun kalenteriin sopi ja jos lapset oli kipeänä niin saatoin peruuttaa vaikka samana aamuna. Eikä siitä tietenkään mitään seurannut. Ja jos ei perhetyöntekijöitä halua alkuunkaan niin sen voi sanoa. Ei niitä voi kukaan pakottaa ottamaan vastaan. Eikä sinne psykologillekaan ole pakko mennä. Sitä tosin suosittelisin apn tapauksessa. Se on juuri se täydellinen ulkopuolinen jolle voi puhua parisuhteen ongelmista, ero suunnitelmista ja tuntemuksista. 

Tsemppiä ap!

Mulla on myös vähän sama kokemus kyllä. Olin todella väsynyt ja uupunut, kun lapsi oli n 6 kk, koska kaikki yöt olivat rikkinäisiä ja mies ei auttanut yöheräämisissä yhtään. Neuvolalääkäri keksi, että minulla on synnytyksen jälkeinen masennus. No se ei kyllä pitänyt paikkaansa- olin vain lopen väsynyt ja huomannut, ettei vanhemmuus mennyt kuten olin kuvitellut, meillä ei ollut ruusuisia sunnuntai-aamuja sängyssä vauvaa kutittaen tai naurun täyteisiä onnellisia perhehetkiä. Oli vain väsymystä ja väsynyt äiti. Ongelma oli siis väsymys ja siihen sitten se toteamus, ettei meidän rakkaus ollutkaan rakkautta eli parisuhdetta ei oikeastaan lapsen syntymän jälkeen enää ollut. Neuvolalääkäri yritti väkisin saada masennusdiagnoosia, josta kieltäydyin ja poistuin siis takavasemmalle oman väsymykseni kanssa. Neuvolassa näyttelin sitten, että kaikki on ihan hyvin. Erosimme, kun lapsi oli 3-vuotias. Ero oli helppo, olin huojentunut, ettei tarvinnut enää näytettä onnellista. Lapsi on hoidettu täysin sovussa yhteishuoltaen. Ex meni uusiin naimisiin ja minä aloin seurustelemaan.

Ei kannata puhua mitään noista, tai jos puhutkin niin ohimennen vaan muiden asioiden lomaan, ei alkaa avautumaan erikseen, eikä päihteiden vähäisestäkään käytöstä, kohta saat perääsi sossut sun muut. Ja sanomaasi vääristellään ja käännellään heidän mielensä mukaan. Saat enemmän ongelmia kuin apua itsellesi, vauvallesi ja perheellesi. Se on luotu harhakuva, että neuvolassa puhu vaan kaikesta ja saat avun, kuule ne asiat kirjatut asiat jää koneelle, ja niihin voidaan palata monia kertoja senkin jälkeen kun asiat on hoidettu. Ja niihin voidaan takertua jatkossa, ja niistä koota "huolia". Kannattaa olla tarkka mitä- ja miten puhuu neuvolassa ja terkkarilla yleensäkin. Etkä välttämättä siltikään saa apua vaikka miten avautuisi, voivotellaan vaan mukana. 

Ei kannata avautua missään neuvolassa parisuhde/jaksamis ongelmista, mieluummin vaikka nimettömänä auttamisluureihin soittaa. Tai chattaa anonyymisti jossain helppi chatissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti uskaltaa, ole vain rohkea ja puhu ongelmistasi. Se auttamisarmeijan tarkoitus on nimenomaan auttaa, joten älä pelkää ottaa apua vastaan. :)

 

Et sitten ole esim. täältä lukenut kokemuksia, että mitä se käytännössä tarkoittaa että se perhetyö tulee kotiin? Ne käy monta kertaa istumassa sohvalla "jutustelemassa" ja antaa käskyjä arjen pyörittämiseen että pitää leipoa sämpylät ja tehdä makaronilaatikko ja seuraavalla kerralla ne tenttaa että leivoitko sämpylät. Eikä niistä pääse eroon millään. Jos sanoo niille, että älkää enää tulko, niin ne tekee lasun.

Ei mene noin. Kyse on lapsista ja lapsien hyvinvoinnista. Tottakai katsotaan, että kotona on tarpeeksi siistiä ja lapsilla on puhdasta päällä ja ruokaa annetaan. Tämä on lapsien etu.
Kukaan ei odota, että olisi vuoden va

Sulla on ihan väärät mielikuvat asiasta, ei se noin mene. Vastaus vikalle kirjoittajalle. 

Nosto.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti AP osaat lukea rivien välistä ja ymmärrät, että huomattava osa sinulle täällä vastanneista ovat provoja.
Tietenkin puhuminen Neuvolassa kannattaa. Ei lastensuojeluilmoituksia tehdä ilman todellista uhkaa. Jokainen terveydenalan ammattialainen (myös Neuvolan tädit) ymmärtävät, että riidat ja ylämäet ym.kuuluvat parisuhteeseen.
Huonompi asia on se, ettet puhu. Niin sinulle, lapsellesi, miehellesi kuin parisuhteellesi.
Joten avaudu rohkeasti.

Älä elä pumpulissa sentään. Ei noin mene asia. 

En sanoisi, jos olisin sinä. Itse erehdyin puheliaana ihmisenä kertoilemaan omaa vointiani lapsen 4v neuvolassa. Kerroin suoraan, että olen usein väsynyt ja kuormittunut puolison pitkien työpäivien vuoksi. No, tästä lähti lumipallo pyörimään ja pian olimmekin perheneuvolassa, jossa ehdotettiin pariterapiaa ja mietittiin tarvitsemmeko sosiaalityöntekijän kotikäyntejä. Eli joku työntekijä olisi tullut kotiimme juttelemaan kanssani siitä, että olen välillä väsynyt kodinhoidosta ja lapsenhoidosta (kukapa ei). Sanoimme ei kiitos ja pariterapiaankaan ei ollut mitään todellista syytä lähteä, koska suhteessamme on kaikki hyvin, miehen vuorotyötä lukuunottamatta,  mutta eipä tuo voi työttömäksikään heittäytyä. 

Opin tästä sen, että neuvolassa puhutaan vain lapsen kehitykseen liittyvät asiat. Jos omaan mielenrerveyteen tulisi joskus jotain ongelmaa, ottaisin lainaa ja kääntyisin yksityisen puoleen. 

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi vaan, mutta ei ne teidän parisuhdeongelmat kuulut lapsen terveydenhoitajalle.

Kyllä neuvolassa kysellään ihan vanhempien seksielämästäkin...

Ei kannata avautua. Neuvola ei ole mikään terapeutti keskus.   Mieluummin vaikka seurakunnan puolelle (diakonille) parisuhde asioista puhumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tietysti uskaltaa, ole vain rohkea ja puhu ongelmistasi. Se auttamisarmeijan tarkoitus on nimenomaan auttaa, joten älä pelkää ottaa apua vastaan. :)

Ei neuvolasta mitään apuja välttämättä saa. Eikä neuvolassa kannata kaikesta avautua sentään. Kannattaa muualta apua kysyä. 

En suosittele kertomaan. 

Up

Ei kannata. 

Omasta puolestani uskallan väittää, että kaikkien "viranomaisten kaltaisten" kanssa on paras olla varovainen. Kuten tuossa on varoiteltu, riippuu terkkarista, uskaltaako/kannattaako kertoa ongelmista. Jos tosiaan tulee teini-ikäisten kanssa mitään erikoista, nuo kertomukset voidaan onkia esille ja löytää syylliset vanhemmista. Pahimmassa tapauksessa voivat miettiä lasten siirtoa kasvattiperheeseen.

Voi olla hyvä myös huomioida, että myöhemmin jos haluat tiettyyn ammattiin, se saattaa käydä mahdottomaksi, jos lääkärien tietokannasta löytyy mainintaa psykiatrista. Totta tietysti, ettei noita ammatteja paljon ole, mutta voisin kuvitella lentäjän lisäksi poliisin, sossuvirkailijan, lääkärin jne. Niitä kirjauksia kun ei kukaan pyyhi pois. Off topic tämä, mutta mielenkiintoisena esimerkkinä lentoharrastajien on hyvä tietää, että jos sattuu näkemään hiukankin kahtena ja sattuu siitä mainitsemaan mille tahansa lääkärille, ei ikinä enää saa edes harrastaa lentämistä. Laki kun selvästi sanoo, ettei kaksoiskuvia hyväksytä lainkaan. Vaikka muuten näkisi aivan selvästi ilman ongelmia.