Uskaltaako neuvolassa puhua parisuhde- ja jaksamisongelmista?
Ystäväni kertoi, että hän erehtyi kerran vähän rivien välistä tai sivulauseessa sanomaan jotain parisuhteensa ristiriidoista. Ja kuulemma välittömästi terveydenhoitaja alkoi tenttaamaan siitä ja sanoi, että tekee lähetteen jollekin psykologille ja perhetyöhön ja perhetyöstä ne soittaa ja tulee sitten kotiin ja että pitää nyt mennä sinne psykologille puhumaan itse. Ystäväni yritti kuulemma sanoa, että ei kiitos en tarvitse nyt sellaista apua, mutta terkka vain teki ne lähetteet ja sanoi, että molemmat nyt pitää ottaa tähän avuksi.
Itselläni on nyt vähän jaksamisongelmaa myös, koska miestä ei tunnu kiinnostavan meidän parisuhde ollenkaan. Parin viikon päästä olisi lapsen neuvola ja haluaisin vain hetken puhua asiasta jonkun kanssa ilman, että siitä seuraa mitään muuta. Joten, uskaltaako neuvolassa puhua näistä asioista vai pakottaako ne aina heti jonkun valtavan "auttamisarmeijan" kohteeksi?
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti uskaltaa, ole vain rohkea ja puhu ongelmistasi. Se auttamisarmeijan tarkoitus on nimenomaan auttaa, joten älä pelkää ottaa apua vastaan. :)
Et sitten ole esim. täältä lukenut kokemuksia, että mitä se käytännössä tarkoittaa että se perhetyö tulee kotiin? Ne käy monta kertaa istumassa sohvalla "jutustelemassa" ja antaa käskyjä arjen pyörittämiseen että pitää leipoa sämpylät ja tehdä makaronilaatikko ja seuraavalla kerralla ne tenttaa että leivoitko sämpylät. Eikä niistä pääse eroon millään. Jos sanoo niille, että älkää enää tulko, niin ne tekee lasun.
Ei mene noin. Kyse on lapsista ja lapsien hyvinvoinnista. Tottakai katsotaan, että kotona on tarpeeksi siistiä ja lapsilla on puhdasta päällä ja ruokaa annetaan. Tämä on lapsien etu.
Kukaan ei odota, että olisi vuoden vanhempi, jauhopeukalo tai koti kiiltäisi.
Joskus ulkopuolinen voi nähdä hyvin, että on jaksamisongelma. Perhetyöstä tarjotaan hoitoapua ilmaiseksi. Kukapa vanhempi ei haluaisi muutamaa ylimääräistä tuntia omaa aikaa viikossa. Voipi käydä vaikka kuntoilemassa.
Nykyään lapset pyritään viimeiseen asti pitämää n kotona, vaikka olisi minkälaiset olot. Edes alkoholismi ei ole este lapsien kotona asumiselle, jos juominen pysyy kurissa.
Jos apua on tarjolla (ja selkeästi tarve), miksi sitä on niin vaikea ottaa vastaan? Perhetyö voi järjestää lastenhoitoapua, siivousapua ja antaa taloudellista tukea, vaatteita ja leluja.
Jos ap teillä on ongelmia perheessä, ei ne mihinkään lähde niitä ongelmia piilottelemalla. Mitä pidempään asioiden antaa olla, sitä suuremmiksi ne paisuu. Lapset ovat herkkiä ja vaistoavat kaiken. Imevät itseensä asiat ja alkavat sitten oireilla.
Puhu ja kerro. Saat apua, kun uskallat sitä pyytää. Joskus pelkkä puhuminen auttaa. Silloin on uskaltanut myöntää itselleen, että on ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap teillä on ongelmia perheessä, ei ne mihinkään lähde niitä ongelmia piilottelemalla. Mitä pidempään asioiden antaa olla, sitä suuremmiksi ne paisuu. Lapset ovat herkkiä ja vaistoavat kaiken. Imevät itseensä asiat ja alkavat sitten oireilla.
Puhu ja kerro. Saat apua, kun uskallat sitä pyytää. Joskus pelkkä puhuminen auttaa. Silloin on uskaltanut myöntää itselleen, että on ongelma.
Tavalla tai toisella lapset alkavat oireilla perheissä, joissa on ongelmia. Ennemmin tai myöhemmin. Parempi ennen kuin myöhemmin.
Olet hyvä vanhempi, kun uskallat puhua asioista. Joillekin vanhemmille se oma sädekehä on tärkeämpi, kuin lasten hyvinvointi.
Mainitsin erilleen muutosta miehen kanssa ja että tilanne on monimutkainen, mutta yhteenpaluu mahdollinen.
Rivien välistä oli kuultavissa että mietti jo perhetyöntekijää meille ohjaamaan miestä lapsen kanssa (mies on TÄYSIN pätevä isä kuitenkin!).
Tämä äitiysnlassa ja täysin entuudestaan tuntematon terkkari mulle.
Päätin etten mene enää vaan käyn paristi yksityisellä ennen synnytystä.
En halua puhua suhdetilanteestamme mutta jotenkin th sai keskustelun siihen suuntaan eikä ollut pokkaa sanoa suoraan, että jos nyt ei puhuttais tästä?
Itse en ymmärrä mitä ”keskusteluapu” tai turvaverkot auttaa siihen jos yöt menee valvoessa pienten lasten kanssa ja huonolla tuurilla hoidettava siihen päälle vielä työt. Yksikään keskustelu ei auta krooniseen unenpuutteeseen eikä turvaverkot voi loputtomiin ottaa lasta/lapsia hoitoon jotta vanhemmat saa nukkua. Itselläni ei kyllä helpottanut yksi yö kuukaudessa mummolassa, kun sama valvominen jatkui kuitenkin.
Siihen unenpuutteeseen ja jaksamiseen auttaa vain se että itse höllää, vähentää töitä ja laskee rimaa. Tottakai lapsilla pitää olla ruokaa pöydässä, koti edes sinnepäin siisti ja puhdasta vaatetta jne, mutta jo sen ääneen sanominen ja yleinen hyväksyntä sille että pienten lasten vanhemmat on kovilla työelämän ja perhe-elämän yhdistämisessä auttaisi. Suomi saisi enemmän tukea nimenomaan työssäkäyviä vanhempia esim verohelpotuksin, eikä niin että ainoa tuki olisi jättäytyä pois töistä tukien varaan (kotihoidontuki). Ja mitä jos väsymys jatkuu lasten täytettyä kolme.. siinä ollaan täysin omillaan. Osa-aikatyö alle kouluikäisten kanssa olisi unelma, mutta suut on ruokittava. Pienipalkkaisilla aloilla unelmaksi jää, on vain sinniteltävä. Ja osa-aikatyöhön ei läheskään kaikki ole oikeutettuja edes, tässä pätkätöiden maailmassa. Työnantaja saa päättää miten olet osa-aikaisella, eikä välttämättä vakkareillekaan tätä myönnetä. Monta uupumusta ja väsymystä vältettäisiin jos ei oletettaisi että pitää revetä joka paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro mitään neuvolassa. Kirjataan ylös ja liitetään syytteeseen, kunhan ensin keksivät rikoksen. Jotain laiminlyöntejä lasta kohtaan.
Kerro meille mikä mieltä painaa.
Parisuhde on ihan karilla, koska miestä ei näytä kiinnostavan yhtään mikään yhteinen eikä minun kanssa edes välillä lyhyesti ajan yhdessä ajan viettäminen. Saisin meille ilmaisen lapsenvahdin, jotta päästäisiin vaikka leffaan yhdessä tai syömään, mutta mies ei halua. Eikä halua juuri minnekään lapsenkaan kanssa. Minua ahdistaa ja mietin eroa. Ap
Kun meillä oli näin sillä oli toinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro mitään neuvolassa. Kirjataan ylös ja liitetään syytteeseen, kunhan ensin keksivät rikoksen. Jotain laiminlyöntejä lasta kohtaan.
Kerro meille mikä mieltä painaa.
Parisuhde on ihan karilla, koska miestä ei näytä kiinnostavan yhtään mikään yhteinen eikä minun kanssa edes välillä lyhyesti ajan yhdessä ajan viettäminen. Saisin meille ilmaisen lapsenvahdin, jotta päästäisiin vaikka leffaan yhdessä tai syömään, mutta mies ei halua. Eikä halua juuri minnekään lapsenkaan kanssa. Minua ahdistaa ja mietin eroa. Ap
No tuota noin. Ei ehkä ole lasten neuvola asia teidän parisuhteen ongelmat ja kariutuminen.
Mitä miettimistä erossa enää on jos tilanne on tuo?
Ja ko. Asia on sinun puhuttava miehesi kanssa.
Ei kukaan muu teidän parisuhdetta voi hoitaa kun te itse. Voittehan te pariterapiaan mennä mutta tuskin miestäsi kiinnostaa sekään ja mitä järkwä mennä kun eron partaalla noin hyvin olette?
Minä annan sulle ihan ilmaisen vinkin....lopeta jahkaaminen, sano miehellesi että tästä ei tule mitään ,erotaan ja piste.
Mikä siinä voi niin vaikeeta olla?
Jos miestäsi yhtään teidän parisuhde kiinnostaa se tekee ryhtiliikkeen ja yrittää pelastaa liiton. Mutta jos sitä ei kiinnosta pätkääkään niin suostuu eroon.
Mä en käsitä miks ihmiset tekee asioista niin vaikeita ihan itse. Se tuha itsesäälissä piehtarointi ja asioiden vatkaaminen ei johda mihinkään.
Täällä ketjussa menee taas perhetyö ja kotiapu iloisesti sekaisin. Perhetyö ei auta missään kodin- tai lapsen hoidollisissa asioissa, vaan istuu sohvalla juomassa kahvia ja neuvomassa ja tekemässä kirjauksia. Kotiapu on erikseen, sieltä tulee työntekijä, joka siivoaa ja vie vaikka lasta puistoon, että voi itse hengähtää hetken. Ollaan oltu kummankin instanssin asiakkaana.
En jaksanut koko ketjua lukea ja joku on tätä jo ehkä ehdottanutkin, mutta esim. monet seurakunnat tarjoavat parisuhdeterapiaa, parisuhdeiltoja jne. Voisi olla teille hyväksi, koska niissä nimenomaan keskitytään siihen parisuhteeseen (ja halutessaan saa neuvoja myös vaikka vanhemmuuteen). Seurakunnan jutut ovat yleensä ilmaisia ja (riippuu ehkä paikkakunnasta) niihin voi mennä/osallistua vaikkei kuuluisi kirkkoon. (Niissä ei myöskään tuputeta uskoa, jos sitä pelkää).
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut väittää, ettei siitä voida tehdä lasua, jos kertoo neuvolassa ettei jaksa tai parisuhteessa menee huonosti? Se on selvää, että sitten tehdään, jos on kyse väkivaltaisesta suhteesta tai jaksamisen takia lapsi on heitteillä, mutta kun niitä lasuja on tehty myös ihan pikkujuttujen takia. Eihän siitä lasusta välttämättä mitään kummempaa seuraa, mutta joskus taas joutuu pitkäänkin seurantaan, vaikka kaikki on hyvin.
Ei seuraa sen kummempaa? Kyllä siitä varmasti seuraa hirveä stressi, loukkaantumisen tunne, pelko, luottamuspula terveydenhuoktohenkilöstöön, huonoa vanhemmuutta koska olet sttessaantunut, parisuhdeongelmua kun alatte syyttelemään toisianne, aiheetonta häpeää ja syyllisyyden tunnetta. Kyllä aiheeton lasu voi toimia niin, että se tuottaa lasu-asiakkaita! Ei se ole pikkujuttu. Lasten vanhemmat ovat lapsen voinnille tärkein kapula! Jos sitä aletaan järsiä, on kohta oikeasti lasu-aihetta! Ja ehkä muitakin oikeudenkäyntejä suuntaan ja toiseen.
Jos haluat myöhemmin lietsoa huoltoriitaa ja nostaa rikosilmoituksia lastesi isää vastaan, niin joo hieno idea. Kaikki mitä johonkin kirjataan ja vaikka millä perusteella. Ne on siellä sitä maailman tappiin asti.
Keuruulla on ihmisiä, jotka osaa neuvoa tarkemmin. Miten saa riidan ihan yksin ja miten saa lapsen mielisairaalaan loppuiäkseen. Sittenpä on saatupois isältään.
Ei kannata kertoa mistään ongelmista. Lasu käynnisti sellaisen helvetin, että siinä meni parisuhde ja lapsilla sen takia päät sekaisin. Tällä hetkellä oikeudessa menossa riita lasten huoltajuudesta ja asuinpaikasta.
Ei. Lyhyt vastaus. Ei missään nimessä.
Itse en uskaltaisi, mutta jos olet muuten virheetön ihminen, ei kai mikään estä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns. normaalille perheelle, jolla ei ole mitään ongelmia missään asiassa, ainoa oikea tapa asioida neuvolassa on hoitaa pakolliset käynnit pois ja pysyä muuten niin loitolla kuin mahdollista. Kaikkiin kysymyksiin kannattaa vastata mielellään yhdellä sanalla (ei, kyllä) ja sitten äkkiä ulos. Yksikin väärä sana, ja kyllä se kuulustelu alkaa. Onneksi on lapset jo niin paljon isompia, ettei tarvitse enää käydä siellä.
Aika paljon näkyy tämän kaltaisia viestejä. Eikö ihmiset tosiaan enää luota neuvolajärjestelmään? Ainutlaatuinen maailmassa. Heidän tehtävä on auttaa lapsia ja perheitä, ei kuulustella tai kytätä. Suu kannattaa avata mieltä askarruttavista asioista eikä pelätä mitään lasuja, jos äitiä vähän väsyttää tai on ongelmia parisuhteessa, ei siitä vielä lasua tehdä.
Ei ole neuvolan tehtävä auttaa aikuisia. Vaan niitä LAPSIA. Aikuisia haastetellaan vain siksi että arvioidaan lasun tarve.
No höpö höpö: neuvolan tarve on auttaa lapsia, mutta lapset voivat parhaiten terveiden aikuisten kanssa. Tästä syystä neuvolatyöntekijät koulutetaan myös ymmärtämään minkälaisia haasteita lapsiarki tuo perheeseen ja parisuhteisiin. En ole koskaan tavannut neuvolahoitajaa tai terkkaa joka haluisi tehdä lasuja, mutta varmasti häiriintyneitä ihmisiä on siinäkin ammattikunnassa (kuten joka paikassa).
Mikäli kohtaisin neuvolassa kummallisen henkilön jonka kanssa kemiat eivät kohtaisi, en välttämättä keskustelisi niin avoimesti asioistani, mutta jos vastapäätä istuisi ihan normaalijärkinen perus-kiva henkilö niin ottaisin kyllä puheeksi mahdolliset ongelmat koska neuvolan kautta on tarkoitus auttaa perhettä niin että lapsi voi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut väittää, ettei siitä voida tehdä lasua, jos kertoo neuvolassa ettei jaksa tai parisuhteessa menee huonosti? Se on selvää, että sitten tehdään, jos on kyse väkivaltaisesta suhteesta tai jaksamisen takia lapsi on heitteillä, mutta kun niitä lasuja on tehty myös ihan pikkujuttujen takia. Eihän siitä lasusta välttämättä mitään kummempaa seuraa, mutta joskus taas joutuu pitkäänkin seurantaan, vaikka kaikki on hyvin.
Uskon että suurimmalla osalla ihmisistä neuvolakokemukset ovat normaaleja ja mukavia, mistä syystä on hankala kuvitella että yksittäisiä idioottejakin löytyy joistain työpaikoista. Itse olen törmännyt vaan fiksuihin ja ystävällisiin neuvola-henkilöihin joten olisin kovin hämmentynyt jos joku kummallinen hiippari tulisi vastaan.
Sen sijaan tuo "lasuja on tehty pikkujuttujen takia" voi tarkoittaa pariakin asiaa. Joko kyse on yksittäisen henkilön ylireagoinnista, mitä varmasti joskus tapahtuu. Naapuri, tuttava, sukulainen tai neuvolantäti voi tehdä ihan vapaasti sinusta tai minusta lasun jos kokee sen oleelliseksi. Lasun tarve selvitetään, ja hyvin suuressa osassa tapauksia asia jätetään sikseen koska todetaan ettei lasu-ilmoitus ollut aiheellinen.
Sen sijaan yhden ihmisen normaali on toiselle todella erikoista. Esimerkiksi päihteidenkäyttö: vaikka olisikin nuorena ryypännyt joka viikonloppu, niin tämmöisen toiminnan jatkaminen kun perheessä on vauva ei ole normaalia. Jos toinen vanhemmista käy joskus yksittäisen kerran ulkona ja juo itsensä känniin on asia sinällään ok niin kauan kuin vauva ei asiasta kärsi mitenkään, mutta jos käytös on toistuvaa voi se herättää kysymysmerkkejä. Mikäli joku ympäristössäsi huolestuu alkoholinkäytöstäsi, voi perusneuvona pitää että silloin siinä on jotain poikkeavaa koska suomessa alkoholinkäyttö on niin tavallista.
Toinen asia mikä voi myös olla osatekijänä on se miten asioista puhuu. Yhdelle ihmiselle (esim. entinen eläkeikäinen naapurimies) "on vähän väsyttänyt viime aikoina" saattaa tarkoittaa että on lähes itse**rhan partaalla, kun taas toiselle se tarkoittaa pelkkää normivireystilan vaihtelua. Kannattaa siis miettiä millä sanavalinnoilla tuo ajatuksiaan esille, ettei tosiaan väärinkäsityksille ole sijaa.
Vierailija kirjoitti:
Mainitsin erilleen muutosta miehen kanssa ja että tilanne on monimutkainen, mutta yhteenpaluu mahdollinen.
Rivien välistä oli kuultavissa että mietti jo perhetyöntekijää meille ohjaamaan miestä lapsen kanssa (mies on TÄYSIN pätevä isä kuitenkin!).
Tämä äitiysnlassa ja täysin entuudestaan tuntematon terkkari mulle.
Päätin etten mene enää vaan käyn paristi yksityisellä ennen synnytystä.En halua puhua suhdetilanteestamme mutta jotenkin th sai keskustelun siihen suuntaan eikä ollut pokkaa sanoa suoraan, että jos nyt ei puhuttais tästä?
Mikäli koet ettet halua puhua jostain tietystä aiheesta tälle henkilölle, voit ihan hyvin sanoa että "asia on jo hoidossa toisella taholla" ja jättää sen siihen. Tärkeintä neuvolassa on selvittää ettei perheellä ole ylitsepääsemättömiä huolia joihin he eivät osaa hakea apua itse.
Voi olla joku woke-ämmä, jolle menet avautumaan niin oho lähtee kakarat. Se on jämpti näin. Ne lähtee ja viedäänkin äkkiä johonkin pervon pilaamaan lastenkotiin. Itse pitäisin lärvini kiinni.
En puhuisi. Neuvolan perushenkilökunnalla ei ole ammattitaitoa tai ainakin on tuurista kiinni mitä päättelevät ja sitten tekevät...ja saattavat aiheuttaa enemmän ongelmia kun auttaa loppupelissä.