Miksi yksin elävät miehet syrjäytyvät niin paljon helpommin kuin yksin elävät naiset?

Pojat kasvatetaan heikoiksi. Eikä syynä ole feminismi vaan ihan perinteiset sukupuoliroolit joissa poika on perheen pikkuprinssi joka tekee mitä huvittaa ja jolta ei odoteta mitään. Tuolla asenteella pärjäsi maailmassa 50 vuotta sitten kun pelkkä sukupuoli avasi miehille ovia ja mahdollisuuksia. Kilpailua oli vähemmän kun tytöt kasvatettiin kunnianhimottomiksi perinteisiksi kilteiksi tytöiksi joille perhe oli tärkein ja jolle piti uhrata koko elämä.

Nyt miehet huomaavat että heille ei menestystä ja kunniaa tipukkaan laiskottelemalla samaan tapaan kuin heidän isilleen aikanaan vaan sen eteen pitäisi oikeasti tehdä töitä. Tätähän miehet eivät halua myöntää vaan suuren egonsa ja itsekkyytensä takia he uhriutuvat, syyttävät muita ja alkavat sabotoimaan elämäänsä odottaen että joku tulee ja korjaa heidän ongelmansa. On surullista nähdä itsesäälissä ja vihoissaan rypeviä miehiä jotka eivät millään halua ymmärtää että se ratkaisu elämässä pärjäämiseen olisi heissä itsessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nuori mies ja kyllä minä ainakin näen tuon sukupuolineutraalisuuden negatiivisena asiana koska se sekoittaa monen nuoren pään ja tällä tarkoitan juuri sitä että poika ei saa olla poika eikä tyttö saa olla tyttö. Tasa-arvo on hyvä asia jos sitä toteutetaan oikein mutta ainakin tänäpäivänä tasa-arvo ei todellakaan ole sitä että jokainen saa olla oma itsensä vaan se tarkoittaa sitä että sukupuolista pyritään tekemään samanlaisia. Miksi tasa-arvon vuoksi pitää saada tasainen sukupuolijakauma joka asiaan?

Poikien ja tyttöjen pitäisi saada toteuttaa itseään haluamallaan tavalla mutta nyt tasa-arvon takia näin ei ole koska tasa-arvolla halutaan vain saada sukupuoliroolit pois, pidän tätä vääränä ja siksi minä kapinoin feminismiä vastaan.

Nykyään ei saa olla mitään vain pojille järjestettyjä tapahtumia koska ne nähdään huonona asiana koska ne vahvistavat sukupuolirooleja vaikka todellisuudessa moni poika tykkää ja haluaa tehdä juuri niitä pojille suunnattuja asioita.

Tasa-arvon näen hyvänä asiana jos sillä ei pyritä siihen että sukupuolirooleja ei saa olla tai että ei saa olla erikseen poikien liikuntatunteja tai vaikka pojille tarkoitettuja "nikkarointi kursseja" tai "mopojen rassailu kursseja".

Suurin ongelma tässä tasa-arvo keskustelussakin on se että nuoret(lähes kaikki) itse haluavat toteuttaa sitä perinteistä sukupuoliroolia ja sitten kun yhteiskunta pyrkii kieltämään sitä tasa-arvon takia niin siinä sitten monen nuoren pää mene sekaisin.

Näen siis että suurin syy nuorien ongelmiin on tämä nykymuotoinen tasa-arvo millä ei ole todellisuudessa muuta virkaa kuin sekoittaa nuorten päitä entistä enemmän kieltämästä heitä toteuttamasta itseään.

Niin siis se mitä sinä tällä sanot on se että haluat yhteiskunnan jatkossakin kohtelevan naisia ja miehiä eri tavalla ja ohjaavan heitä eri asemiin ja tehtäviin, ja käyttävän resursseja ja rajoittavan yksilöiden vapautta sukupuoliroolien ja -erojen synnyttämiseksi ja ylläpitämiseksi.

Se on karu fakta että luonnostaan tytöt ja pojat tykkäävät eri asioista sekä eri töistä, myös he sopeutuvat eritavalla eri töihin, pojat osaavat paremmin tekniset asiat sekä tytöt osaavat paremmin tekstiilityöt sekä piirtäminen onnistuu tytöiltä paremmin.

Yritin sanoa sitä että tasa-arvoa ei pitäisi sotkea nuorten elämään koska heidän tulisi kasvaa vapaasti siten kuin he haluavat, nykyinen tasa-arvo ei tätä asiaa aja vaan se pyrkii kasvattamaan lapset siten ettei sukupuolieroja olisi.

Sukupuliroolit tulevat lapsille luonnostaan ja ne korostuvat iän myötä lisää koska kun ikää tulee enemmän lisää niin he tajuavat entistä enemmän mihin hommaan he soveltuvat paremmin.

Tietenkin aina on ollut tyttöpoikia ja poikatyttöjä mutta ne ovat marginaallinen osuus väestöstä ja siinä ei mitään pahaa ole.

Siinä ei ole mitään karua, että monet pojat ja tytöt tykkäävät eri asioista. Sitä ei ole kukaan yrittänyt estää. Karua on se, että tyttöjä ja poikia, jotka eivät tähän lokeroon sovi, yritetään sinne väkisin työntää. Sitä taas on ihan hyvä yrittää estää.

Se, että yritetään antaa näille lokeroihin mahtumattomillekin tilaa, ei ole niihin mahtuvilta pois. Jos kerran sukupuoliroolit ovat niin luonnollisia, miksi ne sitten ovat aina muka heti uhattuina jos voi valita toisenkinlaisen vaihtoehdon? Kyllä lokeroon saa mennä, vaikka kukaan ei pakotakaan. Mutta miksi pitäisi olla pakko? Ja miksi lokeroiden pitää olla niin ahtaita että niihin mahtuvat vain stereotyyppisimmät yksilöt? Tytöt saavat olla tyttöjä ja pojat poikia, mutta miksi jonkun pitää ulkopuolelta sanella mitä se tarkoittaa?

Miten tyttö osaa olla tyttö ja poika osaa olla poika jos kukaan ei sitä kerro miten ollaan poika ja miten ollaan tyttö? Tasa-arvoa ja feminismiä moni vihaa juuri siksi kun se pyrkii rikkomaan nuo sukupuoliroolit vaikka lähes kaikki lapset toteuttavat ja haluavat elää sukupuoliroolissaan ilman ohjausta.

Ei kukaan niihin lokeroihin ketään pakota vaan lapset menevät sinne lokeroon vapaaehtoisesti ihan luontaisesti siis. Lokerot eivät ole millään tavalla "ahtaita" vaan se on totuus että pojat ja tytöt tykkäävät eri asioista ja niillä on erilaiset vahvuudet sekä heikkoudet.

Tietenkin on aina ollut niitä harvoja lapsia ketkä ei lokeroon sovi eikä siinä mitään ole mutta sitä ei hyväksytä että pyritään sekoittamaan ja häivyttämään sukupuoliroolit pois, siitä on oikeasti vain haittaa niille kaikille muille ihmisille ketkä taas omaksuvat oman sukupuoliroolin.

Lyhykäisyydessään siin nykyinen tasa-arvo pyrkii siihen että sukupuolirooleja ei ole mutta taas lähes kaikki ihmiset aikuisesta vaariin taas pitävät sukupuolirooleja luontaisina asioina.

Jos asiaa ajatellaan vielä pidemmän päälle niin miksi naisia pitää saada lisää miesvaltaisille aloille? Tai miksi yritysjohtajan hallituksessa pitää olla noin puolet naisia? Miksi miehiä pitää saada lisää naisvaltaisille aloille? Eikös tämä ole sitä pakottamista ja ohjailua juuri että pyritään tietoisesti häivyttämään sukupuoliroolit pois?

Sinusta ei nyt saa selvää, oletko sitä mieltä että tytöt ja pojat tietävät luonnostaan mitä haluavat ja menevät lokeroihin vapaaehtoisesti, vai sitä mieltä että heille pitää näyttää mikä on tytön rooli ja mikä pojan.

Siis tarvitaanko mielestäsi ohjausta vai osaavatko nuoret elää sukupuoliroolissaan ilman ohjausta?

Minusta vain on kummallinen sellainen "luonnollinen" rooli, joka katoaa heti jos se ei ole pakollinen kaikille.

Tytöt ja pojat menevät sukupuolirooli lokeroihin vapaaehtoisesti koska he kokevat ne luonnollisina asinoina mutta tasa-arvolla pyritään estämään tämä. Tasa-arvon pyrkimys on vain kadottaa sukupuoliroolit pois sekä häivyttää sukupuolittuneet asiat yhteiskunnasta pois. Tasa-arvo ei missään nimessä tarkoita sitä että jokainen saa olla sellainen kuin hän haluaa olla vaan päin vastoin,  tasa-arvolla pyritään tietoisesti häivyttämään sukupuoliroolit pois.

Jos yhteiskunnassa ei olisi tasa-arvoa eli jokainen saisi olla oma itsensä niin silloin täällä olisi asiat vielä enemmän sukupuolittuneita kuin nyt, esimerkiksi naisia ei olisi yhtään poliiseina tai johtajina eikä myös armeijassa olisi yhtään naista, mutta he ovat kyseisissä paikoissa/asemissa siksi koska he ovat naisia ja heidät on tasa-arvon takia pitänyt valita johtajiksi,poliiseiksi tai vaikka armeijaan. 

Ahaa, no siinä tapauksessa minulla on sinulle iloisia uutisia: olet erehtynyt. Tasa-arvo ei ole sukupuolten häivyttämistä kuten kuvittelet vaan nimenomaan sitä, että jokainen voi itse valita. Siksipä haaveilemasi sukupuolittunut maailma varmasti toteutuu, mikäli sukupuoliroolit tulevat ihmisiltä luonnostaan. Hyvä jos näin on. Jos taas ei ole, niin hyvä sekin. Pääasia että jokainen löytää itselleen sopivan paikan maailmasta ilman ulkopuolelta tulevaa painostusta ja pakkoa. Tätä selvästi kannatamme molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Suomihan on edelleen kiihkoluterilainen maa, mikä tarkoittaa, että miehellä on tietty rooli + perhe on tärkein. Oikeastaan kaikki miehen elämässä lähtien omistusasunnon hankinnasta aina työpaikkaan, palkkaan, uraan tähtää vaimoon ja perheeseen. Kun perhe lähtee, mieheltä lähtee myös elämäntarkoitus kävelemään.

Miehet, jotka elävät itselleen, ovat niitä, jotka pitävät hyvästä ruoasta, napostelusta, juomisesta, tietokonepeleistä yms. Heidän "arvostuksensa" on tullut jo yhteiskunnan, päättäjien, instituutioiden ja tietty naisten taholta _hyvin_ selväksi. Hedonismia ei siedetä, koska, no, se luterilaisuus. Mies on lapsellinen, jos ei elämässä ole tavoitteita (perhe). Pahimmillaan herää epäilys homoudesta, jos ei vaimoa tai tytsää näy.

Suomessa pyörii myös kaikki perheen ympärillä. Perheelliset seurustelevat keskenään. Perhe on melkein autistisuuteen saakka suljettu yksikkö, minne ei ole ulkopuolisilla asiaa. Vaimot kyttäävät mustasukkaisina miesten menemisiä, ja kaikki on pakko aikatauluttaa sen mukaan. Perheetön mies on tässä Suomen mallissa "ulkopuolinen". Sama kuin yrittäisi elää ilman kännykkää.

Suomihan on melko militaristinen, vai pitäisikö sanoa spartalainen arvoineen. Vanhustenhuollossa tämä näkyy, samoin vanhempien työntekijöiden kohtelussa jne. Sukupuolittunut yhteiskunta, jollainen Sparta muuten oli, asettaa myös sukupuolille omat tehtävänsä ja vaatimuksensa. Lisäksi hyvinvointiyhteiskunta on laadittu tukineen ja kaikkineen siltä pohjalta, että perheestä pidetään huolta. Perhe on perusyksikkö. Jos miehellä ei ole perhettä, hän putoaa myös helposti läpi yhteiskunnan tukiverkkojen.

Aivan samanlainen suhtautuminen on lapsettomaan naiseen.

Mutta tämä ei oikeastaan ollut ketjun aihe, koska omillaan pärjäävä lapseton, vaikka sitten hedonistinenkin mies ei ole välttämättä syrjäytynyt. Ilman perhettäkin voi olla laaja ystäväpiiri, työelämässä jne. Ei sellaisista miehistä kai tässä olla huolestumassa. Heillähän on asiat järjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Pojat kasvatetaan heikoiksi. Eikä syynä ole feminismi vaan ihan perinteiset sukupuoliroolit joissa poika on perheen pikkuprinssi joka tekee mitä huvittaa ja jolta ei odoteta mitään. Tuolla asenteella pärjäsi maailmassa 50 vuotta sitten kun pelkkä sukupuoli avasi miehille ovia ja mahdollisuuksia. Kilpailua oli vähemmän kun tytöt kasvatettiin kunnianhimottomiksi perinteisiksi kilteiksi tytöiksi joille perhe oli tärkein ja jolle piti uhrata koko elämä.

Nyt miehet huomaavat että heille ei menestystä ja kunniaa tipukkaan laiskottelemalla samaan tapaan kuin heidän isilleen aikanaan vaan sen eteen pitäisi oikeasti tehdä töitä. Tätähän miehet eivät halua myöntää vaan suuren egonsa ja itsekkyytensä takia he uhriutuvat, syyttävät muita ja alkavat sabotoimaan elämäänsä odottaen että joku tulee ja korjaa heidän ongelmansa. On surullista nähdä itsesäälissä ja vihoissaan rypeviä miehiä jotka eivät millään halua ymmärtää että se ratkaisu elämässä pärjäämiseen olisi heissä itsessään.

Höpöhöpö. Ei nykytilanteessa ole mitään erityisen uutta. Miehet ovat aina olleet sekä menestyjiä että luusereita. Nykyään ne luuserit vain näkyvät enemmän kun heikommistakin pitää huolehtia. 

Eikä naisten asemakaan ole oikeastaan paljon muuttunut. Aiemmin olivat toki selkeämmin holhottavia, nykyään konformistisia keskitien kulkijoita joista huolehtii isän ja aviomiehen sijaan yhteiskunta. Ei tarvitse juuri huipulla naisten kanssa kilpailla mutta harvemmin ihan pohjallekaan putoavat.  Poikkeusyksilöitä toki on, mutta niin on ollut aina.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet syrjäytyvät

1) Elämänhallintataidot puuttuvat

2) Sosiaaliset taidot puuttuvat

3) Emotionaaliset taidot puuttuvat

Molemmat sekä synnynnäisiä että opittuja.

Elämänhallintataidot koostuvat arjen pyörittämiseen taidoista, esim ajan hallinta, kotityöt, omasta hyvinvoinnista huolehtimisen

Sosiaaliset taidot pitävät sisällään kyvyn tulla toimeen toisten ihmisten kanssa, viestintä ja vuorovaikutustaidot

Emotionaaliset taidot pitävät sisällään tunne-elämään liittyvät taidot

Jos em taidoissa häikkää, syrjäytyy varmasti

Ei ole kyse siitä, etteikä miehet osaisi näitä. Nuo eivät vain yksinkertaiseti kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä onkin pohtimista. Seuraan kahden poikani ja yhden tyttäreni elämää. Poikien elämään kuuluu opiskelua, kumpaakaan se ei kovinkaan kiinnosta, mutta sanovat, että pakkohan se on ammatti hankkia. Lisäksi he pelaavat ja molemmat käy kuntosalilla ja odottaa, että joku tyttö tulisi heidän luokseen. Ei ole vielä näkynyt. Eivät siis ole syrjäytyneitä, mutta näin naisen silmin heidän elämänsä vaikuttaa ehkä melko tylsältä. Tyttö opiskelee vielä lukiossa, hänellä on haaveammatti, jota kohti hän ponnistelee. Hän nimenomaan haluaa opiskella. Hänellä on monta hyvää ystävää, joiden kanssa viettää paljon aikaa. He käyvät porukalla lenkillä, salilla, uimassa, leffassa, syömässä yms. Kotona ollessaan tyttö tekee käsitöitä, lukee, maalaa tauluja, leipoo ja opettelee kokkaamaan melko vaativiakin ruokalajeja, siinä missä pojat on sitä mieltä, että kunhan osaa tehdä makkararanskikset, niin se riittää. Tyttö sanoo usein, että elämässä on niin paljon kaikkea mielenkiintoista, että mitenkähän sitä ehtii kaiken. 

Vähän samaa on mun ja mieheni välillä. Mies käy töissä, katsoo telkkaria, on koneella, no työporukan kanssa sentään käy pelaamassa lentopalloa. Mulla on töiden lisäksi monta harrastusta, ystäviä on ihana tavata, pidän yhteyttä sisaruksiini, kodin sisustaminen ja puutarhanhoito on intohimoni. Nyt tyttären kanssa fiilistelemme jo kovasti joulua, suunnittelemme ruokalistoja, koristelemme kotia, hankimme lahjoja, askartelemme jne. 

Tytär sanoo usein, että miten nuo miehet jaksaa aina vain olla möllöttää. 

Te elätte niin niiden sosiaalisten juttujen aiheuttamista tuntemuksista. Me emme niinkään ja muissakin asioissa me näemme sinne kulissien taakse, kun te katselette vain sitä näkymää mikä teidän on tarkoituksin nähdä. Tätä on vaikea selittää. Miehiin on ehkä paljon vaikeampi tehdä vaikutusta pikkuasioilla, me etsimme jotain suurempaa ja jos sitä ei löydy, kaikki pikkukiva tuntuu tyhjänpäiväiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomihan on edelleen kiihkoluterilainen maa, mikä tarkoittaa, että miehellä on tietty rooli + perhe on tärkein. Oikeastaan kaikki miehen elämässä lähtien omistusasunnon hankinnasta aina työpaikkaan, palkkaan, uraan tähtää vaimoon ja perheeseen. Kun perhe lähtee, mieheltä lähtee myös elämäntarkoitus kävelemään.

Miehet, jotka elävät itselleen, ovat niitä, jotka pitävät hyvästä ruoasta, napostelusta, juomisesta, tietokonepeleistä yms. Heidän "arvostuksensa" on tullut jo yhteiskunnan, päättäjien, instituutioiden ja tietty naisten taholta _hyvin_ selväksi. Hedonismia ei siedetä, koska, no, se luterilaisuus. Mies on lapsellinen, jos ei elämässä ole tavoitteita (perhe). Pahimmillaan herää epäilys homoudesta, jos ei vaimoa tai tytsää näy.

Suomessa pyörii myös kaikki perheen ympärillä. Perheelliset seurustelevat keskenään. Perhe on melkein autistisuuteen saakka suljettu yksikkö, minne ei ole ulkopuolisilla asiaa. Vaimot kyttäävät mustasukkaisina miesten menemisiä, ja kaikki on pakko aikatauluttaa sen mukaan. Perheetön mies on tässä Suomen mallissa "ulkopuolinen". Sama kuin yrittäisi elää ilman kännykkää.

Suomihan on melko militaristinen, vai pitäisikö sanoa spartalainen arvoineen. Vanhustenhuollossa tämä näkyy, samoin vanhempien työntekijöiden kohtelussa jne. Sukupuolittunut yhteiskunta, jollainen Sparta muuten oli, asettaa myös sukupuolille omat tehtävänsä ja vaatimuksensa. Lisäksi hyvinvointiyhteiskunta on laadittu tukineen ja kaikkineen siltä pohjalta, että perheestä pidetään huolta. Perhe on perusyksikkö. Jos miehellä ei ole perhettä, hän putoaa myös helposti läpi yhteiskunnan tukiverkkojen.

Bravo, osuvaa analyysiä. Minä olen selvästi tuo itselleen elävä mies ja se ilmeisesti on vähän heijastunut siihen, että parisuhdehistoria on vähän katkonainen. En jotenkin tunnu täysin sisäistävän, mitä nainen oikeastaan haluaa suhteelta pitkässä juoksussa. Itse haen siitä jotain ainutlaatuista kontaktia toiseen ihmiseen, joka nostaa arjen yläpuolelle, kun taas nainen vaikuttaa hakevan nimenomaan jotain tietynlaista arkea, joka sitten ei ilmeisesti minun kanssani toteudu toivotulla tavalla. En ymmärrä miksi, arjen saa aina pyytämättäkin, yksin tai yhdessä.

Toisaalta olen kyllä pienestä asti ollu hyvin itsellinen yksikkö, pärjään mainiosti itsekseni enkä ahdistu tai koe tarvetta alkaa juoda. En ymmärrä tällaisia ihmisiä. Ehkä he tosiaan sitten kokevat oman arvonsa pelkästään osana jotain yleisesti odotettua perheyksikköä. Onhan se kieltämättä kurjaa silloin, jos on ollut koko kuvio kasassa ja sitten siitä putoaa pois täyteen tyhjyyteen, kokien täydellistä epäonnistumista.

Toki jos ketjun yleinen näkemys pitää paikkansa niin silloin ei-itsenäisten miesten liitot siis päättyvät usein. Mutta oma kokemus myös itsenäisenä miehenä on, että ei sekään kyllä takaa mitään. Ei ole itsestäänselvää, että sinuun rakastuu nainen joka aidosti sopeutuu itsenäiseen mieheen jota ei tarvitsekaan passata. Itsenäiselle miehelle hyvin suuri osa parisuhdeuutisoinnista on täysin mieletöntä ja älyvapaata laittalla lojuvine vaateparsineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojat kasvatetaan heikoiksi. Eikä syynä ole feminismi vaan ihan perinteiset sukupuoliroolit joissa poika on perheen pikkuprinssi joka tekee mitä huvittaa ja jolta ei odoteta mitään. Tuolla asenteella pärjäsi maailmassa 50 vuotta sitten kun pelkkä sukupuoli avasi miehille ovia ja mahdollisuuksia. Kilpailua oli vähemmän kun tytöt kasvatettiin kunnianhimottomiksi perinteisiksi kilteiksi tytöiksi joille perhe oli tärkein ja jolle piti uhrata koko elämä.

Nyt miehet huomaavat että heille ei menestystä ja kunniaa tipukkaan laiskottelemalla samaan tapaan kuin heidän isilleen aikanaan vaan sen eteen pitäisi oikeasti tehdä töitä. Tätähän miehet eivät halua myöntää vaan suuren egonsa ja itsekkyytensä takia he uhriutuvat, syyttävät muita ja alkavat sabotoimaan elämäänsä odottaen että joku tulee ja korjaa heidän ongelmansa. On surullista nähdä itsesäälissä ja vihoissaan rypeviä miehiä jotka eivät millään halua ymmärtää että se ratkaisu elämässä pärjäämiseen olisi heissä itsessään.

Höpöhöpö. Ei nykytilanteessa ole mitään erityisen uutta. Miehet ovat aina olleet sekä menestyjiä että luusereita. Nykyään ne luuserit vain näkyvät enemmän kun heikommistakin pitää huolehtia. 

Eikä naisten asemakaan ole oikeastaan paljon muuttunut. Aiemmin olivat toki selkeämmin holhottavia, nykyään konformistisia keskitien kulkijoita joista huolehtii isän ja aviomiehen sijaan yhteiskunta. Ei tarvitse juuri huipulla naisten kanssa kilpailla mutta harvemmin ihan pohjallekaan putoavat.  Poikkeusyksilöitä toki on, mutta niin on ollut aina.

Ihan oikeastiko väität että naisten tuleminen työmarkkinoille kotia hoitamasta ei ole vaikuttanut miesten asemaan? Huipulla on melko pieni määrä porukkaa ja nyt puhutaankin juuri näistä keskitien kulkijoista joita on määrällisesti eniten niin miehissä kuin naisissa.

Naiset ovat olleet tuhansia vuosia heikommassa asemassa koska yhteiskuntia on johdettu fyysisen voiman kautta ja lihakset ovat olleet sitä kovinta valuuttaa. Näin ei kuitenkaan ole enää ja 100 vuotta ihmisen historiassa on erittäin lyhyt aika eivätkä ihmiset ole vielä sopeutuneet tähän tilanteeseen missä miehet ja naiset ovat samalla viivalla resursseiltaan.

Ja naisia on valitettavasti pitänyt holhota ja suojella ennen, koska yhteiskuntia on johdettu vahvimman oikeudella ja elanto on pääosin riippunut fyysisestä työstä, unohtamatta sitä seikkaa että lastenhankinta on ennen tehnyt naisista erittäin heikkoja ja riippuvaisia miehistä. Näin ei kuitenkaan enää ole koska ehkäisyn ansiosta naiset voivat pitää lapsiluvun kurissa tai jättää lisääntymättä sekä tienata elantonsa aivoillaan eikä lihaksillaan pellolla.

Toivon että sinulla riittäisi ymmärrystä nähdä asiat hiukan laajemmassa mittakaavassa.

Tiesittekö että tämä vänkääjä on konkurssin tehnyt oululainen yrittäjä, jonka vaimo jätti, kun huomasi että mies ei ole hetero. Tämä ei ole herja, minusta homoissa ei ole mitään vikaa, niin kauan kun mieltymys omaan sukupuoleen ei aiheuta vastakkaisen vihaamista .

On mt-ongelmien takia työkyvytön, elää tuilla ja saarnaa täällä, miten naiset ovat elättäjää vailla....niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä onkin pohtimista. Seuraan kahden poikani ja yhden tyttäreni elämää. Poikien elämään kuuluu opiskelua, kumpaakaan se ei kovinkaan kiinnosta, mutta sanovat, että pakkohan se on ammatti hankkia. Lisäksi he pelaavat ja molemmat käy kuntosalilla ja odottaa, että joku tyttö tulisi heidän luokseen. Ei ole vielä näkynyt. Eivät siis ole syrjäytyneitä, mutta näin naisen silmin heidän elämänsä vaikuttaa ehkä melko tylsältä. Tyttö opiskelee vielä lukiossa, hänellä on haaveammatti, jota kohti hän ponnistelee. Hän nimenomaan haluaa opiskella. Hänellä on monta hyvää ystävää, joiden kanssa viettää paljon aikaa. He käyvät porukalla lenkillä, salilla, uimassa, leffassa, syömässä yms. Kotona ollessaan tyttö tekee käsitöitä, lukee, maalaa tauluja, leipoo ja opettelee kokkaamaan melko vaativiakin ruokalajeja, siinä missä pojat on sitä mieltä, että kunhan osaa tehdä makkararanskikset, niin se riittää. Tyttö sanoo usein, että elämässä on niin paljon kaikkea mielenkiintoista, että mitenkähän sitä ehtii kaiken. 

Vähän samaa on mun ja mieheni välillä. Mies käy töissä, katsoo telkkaria, on koneella, no työporukan kanssa sentään käy pelaamassa lentopalloa. Mulla on töiden lisäksi monta harrastusta, ystäviä on ihana tavata, pidän yhteyttä sisaruksiini, kodin sisustaminen ja puutarhanhoito on intohimoni. Nyt tyttären kanssa fiilistelemme jo kovasti joulua, suunnittelemme ruokalistoja, koristelemme kotia, hankimme lahjoja, askartelemme jne. 

Tytär sanoo usein, että miten nuo miehet jaksaa aina vain olla möllöttää. 

Ja mikä ongelma siinä on että mies olla möllöttää koneella, olut vierellä, vaihtelee pornon ja pelin välillä?

Onko sinun ajantapposi kuolemaa odotellen puutarhaa hoitaen jotenkin parempaa?

Kai se möllötys ja kaljanjuonti on ihan ok, jos mies on onnellinen eikä koe olevansa syrjäytynyt.

Nämä määritelmät eivät tule ulkopuolelta vaan ihmisiltä itseltään. Miksi mies ei valitse sellaista elämää, jossa kokee onnellisuutta? Miksi mies ei koe onnellisuutta elämässä, jonka on itse valinnut?

Onnellisuutta? Sekö määrittelee syrjäytyneisyyden? 

Tuskin mies valitsee työttömyyttä kun se kerran määrittelee elämäämme thl-linkin mukaan niin kovin paljon. Mutta se nyt vain on ikävää että pitäisi hylätä kaikki, muuttaa kaupunkiin ja kouluttautua uudelleen jotta olisi paremmat mahikset duuniin.

Ja pian sitten naiset kirivät kun lapsi oli naisen onnellisuutta lisäävä tekijä mutta kun ei löydy riittävän hyviä miehiä kaikille niin sitten jäätte ilman ja syrjäydytte...

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö että tämä vänkääjä on konkurssin tehnyt oululainen yrittäjä, jonka vaimo jätti, kun huomasi että mies ei ole hetero. Tämä ei ole herja, minusta homoissa ei ole mitään vikaa, niin kauan kun mieltymys omaan sukupuoleen ei aiheuta vastakkaisen vihaamista .

On mt-ongelmien takia työkyvytön, elää tuilla ja saarnaa täällä, miten naiset ovat elättäjää vailla....niinpä.

Kenestäköhän sinä nyt puhut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomihan on edelleen kiihkoluterilainen maa, mikä tarkoittaa, että miehellä on tietty rooli + perhe on tärkein. Oikeastaan kaikki miehen elämässä lähtien omistusasunnon hankinnasta aina työpaikkaan, palkkaan, uraan tähtää vaimoon ja perheeseen. Kun perhe lähtee, mieheltä lähtee myös elämäntarkoitus kävelemään.

Miehet, jotka elävät itselleen, ovat niitä, jotka pitävät hyvästä ruoasta, napostelusta, juomisesta, tietokonepeleistä yms. Heidän "arvostuksensa" on tullut jo yhteiskunnan, päättäjien, instituutioiden ja tietty naisten taholta _hyvin_ selväksi. Hedonismia ei siedetä, koska, no, se luterilaisuus. Mies on lapsellinen, jos ei elämässä ole tavoitteita (perhe). Pahimmillaan herää epäilys homoudesta, jos ei vaimoa tai tytsää näy.

Suomessa pyörii myös kaikki perheen ympärillä. Perheelliset seurustelevat keskenään. Perhe on melkein autistisuuteen saakka suljettu yksikkö, minne ei ole ulkopuolisilla asiaa. Vaimot kyttäävät mustasukkaisina miesten menemisiä, ja kaikki on pakko aikatauluttaa sen mukaan. Perheetön mies on tässä Suomen mallissa "ulkopuolinen". Sama kuin yrittäisi elää ilman kännykkää.

Suomihan on melko militaristinen, vai pitäisikö sanoa spartalainen arvoineen. Vanhustenhuollossa tämä näkyy, samoin vanhempien työntekijöiden kohtelussa jne. Sukupuolittunut yhteiskunta, jollainen Sparta muuten oli, asettaa myös sukupuolille omat tehtävänsä ja vaatimuksensa. Lisäksi hyvinvointiyhteiskunta on laadittu tukineen ja kaikkineen siltä pohjalta, että perheestä pidetään huolta. Perhe on perusyksikkö. Jos miehellä ei ole perhettä, hän putoaa myös helposti läpi yhteiskunnan tukiverkkojen.

Bravo, osuvaa analyysiä. Minä olen selvästi tuo itselleen elävä mies ja se ilmeisesti on vähän heijastunut siihen, että parisuhdehistoria on vähän katkonainen. En jotenkin tunnu täysin sisäistävän, mitä nainen oikeastaan haluaa suhteelta pitkässä juoksussa. Itse haen siitä jotain ainutlaatuista kontaktia toiseen ihmiseen, joka nostaa arjen yläpuolelle, kun taas nainen vaikuttaa hakevan nimenomaan jotain tietynlaista arkea, joka sitten ei ilmeisesti minun kanssani toteudu toivotulla tavalla. En ymmärrä miksi, arjen saa aina pyytämättäkin, yksin tai yhdessä.

Toisaalta olen kyllä pienestä asti ollu hyvin itsellinen yksikkö, pärjään mainiosti itsekseni enkä ahdistu tai koe tarvetta alkaa juoda. En ymmärrä tällaisia ihmisiä. Ehkä he tosiaan sitten kokevat oman arvonsa pelkästään osana jotain yleisesti odotettua perheyksikköä. Onhan se kieltämättä kurjaa silloin, jos on ollut koko kuvio kasassa ja sitten siitä putoaa pois täyteen tyhjyyteen, kokien täydellistä epäonnistumista.

Toki jos ketjun yleinen näkemys pitää paikkansa niin silloin ei-itsenäisten miesten liitot siis päättyvät usein. Mutta oma kokemus myös itsenäisenä miehenä on, että ei sekään kyllä takaa mitään. Ei ole itsestäänselvää, että sinuun rakastuu nainen joka aidosti sopeutuu itsenäiseen mieheen jota ei tarvitsekaan passata. Itsenäiselle miehelle hyvin suuri osa parisuhdeuutisoinnista on täysin mieletöntä ja älyvapaata laittalla lojuvine vaateparsineen.

Olisipa ollut ihanaa tavata tuollainen. Valitettavasti ei ole osunut kohdalle kuin miehiä, jotka odottavat naiselta perinteistä hoivaa ja huolenpitoa kotihengettäryyden ohella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojat kasvatetaan heikoiksi. Eikä syynä ole feminismi vaan ihan perinteiset sukupuoliroolit joissa poika on perheen pikkuprinssi joka tekee mitä huvittaa ja jolta ei odoteta mitään. Tuolla asenteella pärjäsi maailmassa 50 vuotta sitten kun pelkkä sukupuoli avasi miehille ovia ja mahdollisuuksia. Kilpailua oli vähemmän kun tytöt kasvatettiin kunnianhimottomiksi perinteisiksi kilteiksi tytöiksi joille perhe oli tärkein ja jolle piti uhrata koko elämä.

Nyt miehet huomaavat että heille ei menestystä ja kunniaa tipukkaan laiskottelemalla samaan tapaan kuin heidän isilleen aikanaan vaan sen eteen pitäisi oikeasti tehdä töitä. Tätähän miehet eivät halua myöntää vaan suuren egonsa ja itsekkyytensä takia he uhriutuvat, syyttävät muita ja alkavat sabotoimaan elämäänsä odottaen että joku tulee ja korjaa heidän ongelmansa. On surullista nähdä itsesäälissä ja vihoissaan rypeviä miehiä jotka eivät millään halua ymmärtää että se ratkaisu elämässä pärjäämiseen olisi heissä itsessään.

Höpöhöpö. Ei nykytilanteessa ole mitään erityisen uutta. Miehet ovat aina olleet sekä menestyjiä että luusereita. Nykyään ne luuserit vain näkyvät enemmän kun heikommistakin pitää huolehtia. 

Eikä naisten asemakaan ole oikeastaan paljon muuttunut. Aiemmin olivat toki selkeämmin holhottavia, nykyään konformistisia keskitien kulkijoita joista huolehtii isän ja aviomiehen sijaan yhteiskunta. Ei tarvitse juuri huipulla naisten kanssa kilpailla mutta harvemmin ihan pohjallekaan putoavat.  Poikkeusyksilöitä toki on, mutta niin on ollut aina.

Ihan oikeastiko väität että naisten tuleminen työmarkkinoille kotia hoitamasta ei ole vaikuttanut miesten asemaan? Huipulla on melko pieni määrä porukkaa ja nyt puhutaankin juuri näistä keskitien kulkijoista joita on määrällisesti eniten niin miehissä kuin naisissa.

Naiset ovat olleet tuhansia vuosia heikommassa asemassa koska yhteiskuntia on johdettu fyysisen voiman kautta ja lihakset ovat olleet sitä kovinta valuuttaa. Näin ei kuitenkaan ole enää ja 100 vuotta ihmisen historiassa on erittäin lyhyt aika eivätkä ihmiset ole vielä sopeutuneet tähän tilanteeseen missä miehet ja naiset ovat samalla viivalla resursseiltaan.

Ja naisia on valitettavasti pitänyt holhota ja suojella ennen, koska yhteiskuntia on johdettu vahvimman oikeudella ja elanto on pääosin riippunut fyysisestä työstä, unohtamatta sitä seikkaa että lastenhankinta on ennen tehnyt naisista erittäin heikkoja ja riippuvaisia miehistä. Näin ei kuitenkaan enää ole koska ehkäisyn ansiosta naiset voivat pitää lapsiluvun kurissa tai jättää lisääntymättä sekä tienata elantonsa aivoillaan eikä lihaksillaan pellolla.

Toivon että sinulla riittäisi ymmärrystä nähdä asiat hiukan laajemmassa mittakaavassa.

Naisia on suojeltu myös ammoisissa metsästäjä-keräilijä-kulttuureissa jotka olivat nykymittapuin yllättävänkin tasa-arvoisia muuten. Juontaa juurensa ihan biologiaan, yksi mies voi siittää vaikka sata naista, mutta yksi nainen ei synnytä yhtään sen tiheämmin vaikka hänellä olisi kuinka iso mieshaaremi.

Sieltä esihistorian hämäristä ja noista samoista syistä nämä erot muutenkin ponnistavat. Miestyypilliset ominaisuudet kuten vaikka naisia suurempi riskinsietokyky voivat olla yksilölle hyvin vahingollisia, mutta populaatiotasolla hyödyllisiä kun ottaa huomioon että epäonnistujien karsiutuminen populaatiosta lähinnä vahvistaa eikä heikennä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Naiset luulee että mies on syrjäytynyt jos hänellä ei ole naista ja voin kertoa että tuo on kyllä täysin väärä luulo naisilla. Mies syrjäytyy koska hänellä ei ole töitä eikä hänellä ole ystäviä!

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Ajol%C3%A4ht%C3%B6_(elokuva)

Jo vuonna 1982 tämä ongelma tiedostettiin. Näillä polilla sentään oli kavereita. Ainoa, joka selviytyi, oli Pyry, joka löysi elämälleen tarkoituksen - naisen.

Niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä onkin pohtimista. Seuraan kahden poikani ja yhden tyttäreni elämää. Poikien elämään kuuluu opiskelua, kumpaakaan se ei kovinkaan kiinnosta, mutta sanovat, että pakkohan se on ammatti hankkia. Lisäksi he pelaavat ja molemmat käy kuntosalilla ja odottaa, että joku tyttö tulisi heidän luokseen. Ei ole vielä näkynyt. Eivät siis ole syrjäytyneitä, mutta näin naisen silmin heidän elämänsä vaikuttaa ehkä melko tylsältä. Tyttö opiskelee vielä lukiossa, hänellä on haaveammatti, jota kohti hän ponnistelee. Hän nimenomaan haluaa opiskella. Hänellä on monta hyvää ystävää, joiden kanssa viettää paljon aikaa. He käyvät porukalla lenkillä, salilla, uimassa, leffassa, syömässä yms. Kotona ollessaan tyttö tekee käsitöitä, lukee, maalaa tauluja, leipoo ja opettelee kokkaamaan melko vaativiakin ruokalajeja, siinä missä pojat on sitä mieltä, että kunhan osaa tehdä makkararanskikset, niin se riittää. Tyttö sanoo usein, että elämässä on niin paljon kaikkea mielenkiintoista, että mitenkähän sitä ehtii kaiken. 

Vähän samaa on mun ja mieheni välillä. Mies käy töissä, katsoo telkkaria, on koneella, no työporukan kanssa sentään käy pelaamassa lentopalloa. Mulla on töiden lisäksi monta harrastusta, ystäviä on ihana tavata, pidän yhteyttä sisaruksiini, kodin sisustaminen ja puutarhanhoito on intohimoni. Nyt tyttären kanssa fiilistelemme jo kovasti joulua, suunnittelemme ruokalistoja, koristelemme kotia, hankimme lahjoja, askartelemme jne. 

Tytär sanoo usein, että miten nuo miehet jaksaa aina vain olla möllöttää. 

Te elätte niin niiden sosiaalisten juttujen aiheuttamista tuntemuksista. Me emme niinkään ja muissakin asioissa me näemme sinne kulissien taakse, kun te katselette vain sitä näkymää mikä teidän on tarkoituksin nähdä. Tätä on vaikea selittää. Miehiin on ehkä paljon vaikeampi tehdä vaikutusta pikkuasioilla, me etsimme jotain suurempaa ja jos sitä ei löydy, kaikki pikkukiva tuntuu tyhjänpäiväiseltä.

Sitä suurempaa odotellessa voi elämän käyttää kaljoitteluun ja pelaamiseen, toki. Mitä nämä suuremmat asiat ovat, annatko osviittaa - harvaa miestä tuntuu kiinnostavan esim. henkinen kehitys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites naisille suunnatut lehdet ja miehille suunnatut lehdet. Miesten lehdet keskittyy tekniikkaan, autoihin, tavaroihin, mutta ei juuri koskaan miehen hyvinvointiin tai mieheen itseensä, siis pelkästään ulkoiseen tekemiseen.

Naistenlehdet taas keskittyy naiseen itseensä, suhteisiin, meikkiin, ties mihin juoruihin jotka liittyy suhteisiin. Saattaa olla vaatteita tai sisustusta jne.

Kertoo siitä että miehet ja naiset ajattelee eri tavoin asioista. Eli naisille se tylsö kuopsuttelu on mukavaa ajanvietettä, miehille tylsä arki on tylsää ja ilo saadaan ostamalla tavaroita, tekemällä isompia asiota.

Jos asia olisi naisista kiinni, asuisimme edelleen luolassa. Nätissä sellaisessa mutta silti luolassa.

Viihtyisissä ja ekologisissa luolissa. Ei olisi tietoakaan maapallon saastumisesta tai ilmastonmuutoksesta.

Mietipä sitä.

Totta, väestön liikakasvu ja teollistuminen on ongelmien takana. Oli paljon helpompaa kun 1/2 ihmiskunnasta pyyhkiytyi tasaisesti pois. Nyt on lääkkeet ja köyhälistöllekin järjestetään terveydenhuoltoa.

Hyi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuullut, että mies eroaisi parisuhteesta ollakseen yksin ja tutustuakseen itseensä. Näinhän naiset usein tekevät. Mies eroaa vain, jos on pakko tai uusi kulta jo odottamassa. Miehet ei vain osaa olla yksin, ne tarvitsee holhoojan katsomaan perään.

Kummatkohan ovat läheisriippuvaisia ja elävät huomiosta, tuovat itseään esiin vaikka ei ole mitään tarvetta ja huomiohoroavat kaikkialla elämässään? Mietipä kaksi kertaa. 

Miehet. Siksi he rakentelevat keskinäisiä hierarkiahimmeleitä, joita täälläkin pohditaan päivästä toiseen, sen ohella, kuinka päästä ko. nokkimisjärjestyksessä ylöspäin. Naisilla on muuta tekemistä.

Uskotelkaa toki näin itsellenne. Sinäkin makaat palstalla aamusta iltaan räksyttämässä, on se tärkeää tekemistä. 

Ei helvetti. Kerran viikossa käyn palstalla puoli tuntia, ja tämä sama räksyttäjä makaa täällä palstalla jokaisessa ketjussa, jonka avaan. Nolife as hell?

Jos se kuvittelee, että täällä on kaksi muuta anonyymiä kirjoittajaa: eri ja se, joka ei laita mitään puumerkkiä... eri

Minä en kirjoittanut tätä vierstiä!

-eri (se oikea)

Vierailija kirjoitti:

Pojat kasvatetaan heikoiksi. Eikä syynä ole feminismi vaan ihan perinteiset sukupuoliroolit joissa poika on perheen pikkuprinssi joka tekee mitä huvittaa ja jolta ei odoteta mitään. Tuolla asenteella pärjäsi maailmassa 50 vuotta sitten kun pelkkä sukupuoli avasi miehille ovia ja mahdollisuuksia. Kilpailua oli vähemmän kun tytöt kasvatettiin kunnianhimottomiksi perinteisiksi kilteiksi tytöiksi joille perhe oli tärkein ja jolle piti uhrata koko elämä.

Nyt miehet huomaavat että heille ei menestystä ja kunniaa tipukkaan laiskottelemalla samaan tapaan kuin heidän isilleen aikanaan vaan sen eteen pitäisi oikeasti tehdä töitä. Tätähän miehet eivät halua myöntää vaan suuren egonsa ja itsekkyytensä takia he uhriutuvat, syyttävät muita ja alkavat sabotoimaan elämäänsä odottaen että joku tulee ja korjaa heidän ongelmansa. On surullista nähdä itsesäälissä ja vihoissaan rypeviä miehiä jotka eivät millään halua ymmärtää että se ratkaisu elämässä pärjäämiseen olisi heissä itsessään.

Näinpä. Lisäksi nuo uhriutuvat miehet ovat hyvinkin haluttomia näkemään tasa-arvokehityksessä mitään hyötyä itselleen, vaan kokevat kaiken negatiivisesti. Nykyään miehille parisuhde ei ole enää vain pelkkä kuluerä kuten ennen, vaan myös mahdollisuus parantaa omaa taloudellista asemaa hyvätuloisen vaimon kautta. Eikä seksistä tarvitse enää maksaa joko kertaerää tai lupauksella siitä että elättää naisen koko hänen loppuelämänsä, vaan kiimaisten ladyjen kanssa voi myös yhdessä pitää hauskaa. Miehet voivat nykyään myös muutenkin menestyä romanttisessa ja sosiaalisessa elämässä muutenkin kuin paksulla lompakolla, esim. ulkonäöllä, charmilla tai vaan ystävällisellä asenteella. Mutta jos asenne on se että tasa-arvon edistyminen vain heikentää miesten asemaa, niin ei se ainakaan omaa oloa paranna.

Ei suinkaan kaikki yksin elävät miehet syrjäänny, vaan JOTKUT.

Omassa tuttavapiirissä on useampi yksin elävä mies, iältään 20-60v ja kaikki elävät hyvin aktiivista ja sosiaalista elämää, ovat avuliaita, pitävät ihmissuhteita yllä, harrastavat, tekevät, jopa nauttivat kotitöistä, ruuanlaitosta jne. jotka antavat elämänsisältöä ja tarkoitusta.

Vierailija kirjoitti:

miehet on yliedustettuina gaussin-käyrän molemmissa päissä. menestyjissä ja häviäjissä. nykyaika yhteiskunnallisen muutoksen ja työelämän rakennemuutoksen ja hyvän mutta passivoivan sosiaaliturvan vuoksi on tiputtanut entistä enemmän miehiä sinne häviäjien laariin.

Oikeasti? Jos ajattelet vaikka aikaa ennen vuotta 1900, aika pieni osuus miehistä oli "menestynyt" ja siihen menestykseen / arvon nousuun, jos se oli edes mahdollista, vaadittiin sankaritekoja esim. sodassa tai merillä.