Lue keskustelun säännöt.
Miten puoliso jäi pettämisestä kiinni?
26.11.2019 |
Unohtuiko puolison kännykkä pöydälle? Löytyikö somesta paljastavia kuvia? Tunnustiko puoliso tai kertoiko joku muu pettämisestä?
Kommentit (1332)
Sain viestin omaan puhelimeeni, joka ei ollut tarkoitettu minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kuvitteli olevansa ovela ja hyvä jälkien peittelijä.
Saattoi ollakin.
Faktahan on kuitenkin se, että nainen on vielä tuostakin etevämpi näkemään ja huomaamaan ei pelkästään varsinaisia "jälkiä", vaan myös peittelyn jälkiä.
Näin.
....ja osa on niin eteviä, että löytää "todisteita" mistä vaan ;)
https://www.vauva.fi/keskustelu/3606755/sairaalloinen-mustasukkaisuus
Etevä erottaa todisteet "todisteista". Etevä on usein myös niinkin etevän kätevä, että jää seuraamaan tilannetta, ja odottaa sitä ratkaisevaa ja potin räjäyttävää lopullista todistetta, mistä ei pettäjä enää pysty kiemurtelemaan kuiville. Vain typerä toimii harkitsemattomasti esittäen "todisteita".
Jos olet suhteessasi tilanteessa, että niitä "todisteita" tai todisteita pitää löytyä, mikä järki jatkaa sitä enää? Jos kerran olet varma, että puolisosi pettää, mihin tarvitset todisteita? Kuitenkaan todisteiden löytymättömyys ei oletettavasti todista mielessäsi puolisosi syyttömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kuvitteli olevansa ovela ja hyvä jälkien peittelijä.
Saattoi ollakin.
Faktahan on kuitenkin se, että nainen on vielä tuostakin etevämpi näkemään ja huomaamaan ei pelkästään varsinaisia "jälkiä", vaan myös peittelyn jälkiä.
Näin.
....ja osa on niin eteviä, että löytää "todisteita" mistä vaan ;)
https://www.vauva.fi/keskustelu/3606755/sairaalloinen-mustasukkaisuus
Etevä erottaa todisteet "todisteista". Etevä on usein myös niinkin etevän kätevä, että jää seuraamaan tilannetta, ja odottaa sitä ratkaisevaa ja potin räjäyttävää lopullista todistetta, mistä ei pettäjä enää pysty kiemurtelemaan kuiville. Vain typerä toimii harkitsemattomasti esittäen "todisteita".
Jos olet suhteessasi tilanteessa, että niitä "todisteita" tai todisteita pitää löytyä, mikä järki jatkaa sitä enää? Jos kerran olet varma, että puolisosi pettää, mihin tarvitset todisteita? Kuitenkaan todisteiden löytymättömyys ei oletettavasti todista mielessäsi puolisosi syyttömyyttä.
Suloisen naiivia, ja todistaa nuoruuden puolesta tämä kirjoitus. Toimii ihan hyvin lyhyessä suhteessa, mutta ei silloin kun vaakakupissa on puoli elämää, talot ja lapset ja yhteinen menneisyys ja toive tulevaisuudesta. Harva haluaa erota siinä vaiheessa ihan tuosta noin vain, omien vaistojensa varassa, vaan tietysti kaipaa todistetta tuntemuksilleen, ja se on aivan oikein toimittu, että sellaisen haluaa ennen kuin lähtee ihmissuhteesta joka on ollut se tärkein jo vaikkapa kymmeniä vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kuvitteli olevansa ovela ja hyvä jälkien peittelijä.
Saattoi ollakin.
Faktahan on kuitenkin se, että nainen on vielä tuostakin etevämpi näkemään ja huomaamaan ei pelkästään varsinaisia "jälkiä", vaan myös peittelyn jälkiä.
Näin.
....ja osa on niin eteviä, että löytää "todisteita" mistä vaan ;)
https://www.vauva.fi/keskustelu/3606755/sairaalloinen-mustasukkaisuus
Etevä erottaa todisteet "todisteista". Etevä on usein myös niinkin etevän kätevä, että jää seuraamaan tilannetta, ja odottaa sitä ratkaisevaa ja potin räjäyttävää lopullista todistetta, mistä ei pettäjä enää pysty kiemurtelemaan kuiville. Vain typerä toimii harkitsemattomasti esittäen "todisteita".
Jos olet suhteessasi tilanteessa, että niitä "todisteita" tai todisteita pitää löytyä, mikä järki jatkaa sitä enää? Jos kerran olet varma, että puolisosi pettää, mihin tarvitset todisteita? Kuitenkaan todisteiden löytymättömyys ei oletettavasti todista mielessäsi puolisosi syyttömyyttä.
Suloisen naiivia, ja todistaa nuoruuden puolesta tämä kirjoitus. Toimii ihan hyvin lyhyessä suhteessa, mutta ei silloin kun vaakakupissa on puoli elämää, talot ja lapset ja yhteinen menneisyys ja toive tulevaisuudesta. Harva haluaa erota siinä vaiheessa ihan tuosta noin vain, omien vaistojensa varassa, vaan tietysti kaipaa todistetta tuntemuksilleen, ja se on aivan oikein toimittu, että sellaisen haluaa ennen kuin lähtee ihmissuhteesta joka on ollut se tärkein jo vaikkapa kymmeniä vuosia.
Oikein toimittu jos toimii oikein. Jos sortuu itse minkäänlaiseen selän takana vehkeilyyn saati rikollisuuteen, niin sehän nyt lähinnä varmistaa sen, että ero tulee ja menettää sen tärkeimpänsä. Oma epäluottamuksensa on helppo tartuttaa toiseen ja kaksisuuntaisena se onkin jo hyvin vakava paikka kuroa takaisin.
Sivusta.
Sain mieheni kiinni petturuudesta avaamalla hänelle tulleita kirjeitä, joissa oli pikavippifirmojen nimi. Minulle hän väitti pitkään että ne ovat jotain mainoksia(ei kuitenkaan heittänyt niitä roskiin vaan jemmasi kaappiin joka oli täynnä hänen papereitaan). Hän pyrki kyllä itse aina saamaan postin ennen minua käsiinsä, mutta eihän se aina onnistunut. En osannut epäillä sitä, kun hän aina halusi hoitaa kaikki laskut, esim. sähkölaskun jne, itse, ja jos minä vain siirtäisin puolet loppusummasta hänen tililleen. Sähkösopimus oli hänen nimissään, ja ei kuulemma tarvitse avata niitä sähkölaskuja, että hän hoitaa kyllä. Noh, seksi ei maistunut, mies oli kireä, käänsi selkää ja kiristeli hampaitaan, ei halunnut tehdä kanssani mitään, eikä antanut mitään sleitystä, vaan minä olin vainoharhainen epäilijä, kun yroton kysyä huolissani mikä on. Ei voinut mies siivota, ei tehdä ruokaa, ei käydä kaupassa, vain töissä kävi ja istui koneella.
Noh, petturuus ei ollutkaan sitten toinen nainen, vaan peliriippuvuus. Sähkölaskutkin, joihin olin pitkään antanut rahaa hänelle, olivat karhukirjeitä, sen näin, kun niin törkeästi rikoin kirjesalaisuutta menemällä miehen kaapille, ja avaamalla sähkölaskun, jota ei ollut siis edes avattu, saati maksettu. Niitä löytyi vaikka kuinka paljon. Samoin pikavippifirmojen avaamattomia "mainoksia". Räväyksiähän nekin, tonneja sinne ja tonneja tänne. Mies oli hetki aikaisemmin saanut luottotietonsa takaisin, ja oli heti ottanut kaikki mahdolliset joustoluotot ja pikavipit mitä vain sai.
Minulla hajosi koko elämä palasiksi, ja arvaatte varmaan mikä oli miehen ainoa huoli? No kyllä, raivo siitä että olin rikkonut kirjesalaisuutta. Hän ei ollut tehnyt mitään väärää, minä olin se rikollinen. Sanoin että minulle on ihan sama, että menehän poliisille tekemään oikein rikosilmoitus. Arvatkaa menikö? Ei mennyt. Jokainen joka itkee tällaisessa tapauksessa oikeuksiensa perään on itse ihan varmasti se petturi, ja hänelle on ihan oikein jäädä kiinni toiminnastaan ratsaamalla puhelin, tai kirje.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kuvitteli olevansa ovela ja hyvä jälkien peittelijä.
Saattoi ollakin.
Faktahan on kuitenkin se, että nainen on vielä tuostakin etevämpi näkemään ja huomaamaan ei pelkästään varsinaisia "jälkiä", vaan myös peittelyn jälkiä.
Näin.
....ja osa on niin eteviä, että löytää "todisteita" mistä vaan ;)
https://www.vauva.fi/keskustelu/3606755/sairaalloinen-mustasukkaisuus
Etevä erottaa todisteet "todisteista". Etevä on usein myös niinkin etevän kätevä, että jää seuraamaan tilannetta, ja odottaa sitä ratkaisevaa ja potin räjäyttävää lopullista todistetta, mistä ei pettäjä enää pysty kiemurtelemaan kuiville. Vain typerä toimii harkitsemattomasti esittäen "todisteita".
Jos olet suhteessasi tilanteessa, että niitä "todisteita" tai todisteita pitää löytyä, mikä järki jatkaa sitä enää? Jos kerran olet varma, että puolisosi pettää, mihin tarvitset todisteita? Kuitenkaan todisteiden löytymättömyys ei oletettavasti todista mielessäsi puolisosi syyttömyyttä.
Suloisen naiivia, ja todistaa nuoruuden puolesta tämä kirjoitus. Toimii ihan hyvin lyhyessä suhteessa, mutta ei silloin kun vaakakupissa on puoli elämää, talot ja lapset ja yhteinen menneisyys ja toive tulevaisuudesta. Harva haluaa erota siinä vaiheessa ihan tuosta noin vain, omien vaistojensa varassa, vaan tietysti kaipaa todistetta tuntemuksilleen, ja se on aivan oikein toimittu, että sellaisen haluaa ennen kuin lähtee ihmissuhteesta joka on ollut se tärkein jo vaikkapa kymmeniä vuosia.
Oikein toimittu jos toimii oikein. Jos sortuu itse minkäänlaiseen selän takana vehkeilyyn saati rikollisuuteen, niin sehän nyt lähinnä varmistaa sen, että ero tulee ja menettää sen tärkeimpänsä. Oma epäluottamuksensa on helppo tartuttaa toiseen ja kaksisuuntaisena se onkin jo hyvin vakava paikka kuroa takaisin.
Sivusta.
Suloisen naiivia, edelleen. Huomaa ettei ole yhdessä oltu kuin hetki, ja koksaan ei ole tullut vielä eteen oikeita ongelmia suhteessa. Noh, kyllä nesieltä vielä tulee, kun ikää tulee ja suhdetta piisaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kuvitteli olevansa ovela ja hyvä jälkien peittelijä.
Saattoi ollakin.
Faktahan on kuitenkin se, että nainen on vielä tuostakin etevämpi näkemään ja huomaamaan ei pelkästään varsinaisia "jälkiä", vaan myös peittelyn jälkiä.
Näin.
....ja osa on niin eteviä, että löytää "todisteita" mistä vaan ;)
https://www.vauva.fi/keskustelu/3606755/sairaalloinen-mustasukkaisuus
Etevä erottaa todisteet "todisteista". Etevä on usein myös niinkin etevän kätevä, että jää seuraamaan tilannetta, ja odottaa sitä ratkaisevaa ja potin räjäyttävää lopullista todistetta, mistä ei pettäjä enää pysty kiemurtelemaan kuiville. Vain typerä toimii harkitsemattomasti esittäen "todisteita".
Jos olet suhteessasi tilanteessa, että niitä "todisteita" tai todisteita pitää löytyä, mikä järki jatkaa sitä enää? Jos kerran olet varma, että puolisosi pettää, mihin tarvitset todisteita? Kuitenkaan todisteiden löytymättömyys ei oletettavasti todista mielessäsi puolisosi syyttömyyttä.
Suloisen naiivia, ja todistaa nuoruuden puolesta tämä kirjoitus. Toimii ihan hyvin lyhyessä suhteessa, mutta ei silloin kun vaakakupissa on puoli elämää, talot ja lapset ja yhteinen menneisyys ja toive tulevaisuudesta. Harva haluaa erota siinä vaiheessa ihan tuosta noin vain, omien vaistojensa varassa, vaan tietysti kaipaa todistetta tuntemuksilleen, ja se on aivan oikein toimittu, että sellaisen haluaa ennen kuin lähtee ihmissuhteesta joka on ollut se tärkein jo vaikkapa kymmeniä vuosia.
Oikein toimittu jos toimii oikein. Jos sortuu itse minkäänlaiseen selän takana vehkeilyyn saati rikollisuuteen, niin sehän nyt lähinnä varmistaa sen, että ero tulee ja menettää sen tärkeimpänsä. Oma epäluottamuksensa on helppo tartuttaa toiseen ja kaksisuuntaisena se onkin jo hyvin vakava paikka kuroa takaisin.
Sivusta.
Suloisen naiivia, edelleen. Huomaa ettei ole yhdessä oltu kuin hetki, ja koksaan ei ole tullut vielä eteen oikeita ongelmia suhteessa. Noh, kyllä nesieltä vielä tulee, kun ikää tulee ja suhdetta piisaa.
Yksikään henkilööön kohdistuva arvauksesi ei mennyt oikein ja muutenkin viestisi oli typerä, turha ja asiaton. Vimma kiistää on näemmä kova, vaikka keinoja ei tunnu löytyvän. En toki ihmettele, että on hankaluuksia perustella, miksi petos ja rikollisuus puolisoa kohtaan olisikaan missään olosuhteissa "oikein toimimista". :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain mieheni kiinni petturuudesta avaamalla hänelle tulleita kirjeitä, joissa oli pikavippifirmojen nimi. Minulle hän väitti pitkään että ne ovat jotain mainoksia(ei kuitenkaan heittänyt niitä roskiin vaan jemmasi kaappiin joka oli täynnä hänen papereitaan). Hän pyrki kyllä itse aina saamaan postin ennen minua käsiinsä, mutta eihän se aina onnistunut. En osannut epäillä sitä, kun hän aina halusi hoitaa kaikki laskut, esim. sähkölaskun jne, itse, ja jos minä vain siirtäisin puolet loppusummasta hänen tililleen. Sähkösopimus oli hänen nimissään, ja ei kuulemma tarvitse avata niitä sähkölaskuja, että hän hoitaa kyllä. Noh, seksi ei maistunut, mies oli kireä, käänsi selkää ja kiristeli hampaitaan, ei halunnut tehdä kanssani mitään, eikä antanut mitään sleitystä, vaan minä olin vainoharhainen epäilijä, kun yroton kysyä huolissani mikä on. Ei voinut mies siivota, ei tehdä ruokaa, ei käydä kaupassa, vain töissä kävi ja istui koneella.
Noh, petturuus ei ollutkaan sitten toinen nainen, vaan peliriippuvuus. Sähkölaskutkin, joihin olin pitkään antanut rahaa hänelle, olivat karhukirjeitä, sen näin, kun niin törkeästi rikoin kirjesalaisuutta menemällä miehen kaapille, ja avaamalla sähkölaskun, jota ei ollut siis edes avattu, saati maksettu. Niitä löytyi vaikka kuinka paljon. Samoin pikavippifirmojen avaamattomia "mainoksia". Räväyksiähän nekin, tonneja sinne ja tonneja tänne. Mies oli hetki aikaisemmin saanut luottotietonsa takaisin, ja oli heti ottanut kaikki mahdolliset joustoluotot ja pikavipit mitä vain sai.
Minulla hajosi koko elämä palasiksi, ja arvaatte varmaan mikä oli miehen ainoa huoli? No kyllä, raivo siitä että olin rikkonut kirjesalaisuutta. Hän ei ollut tehnyt mitään väärää, minä olin se rikollinen. Sanoin että minulle on ihan sama, että menehän poliisille tekemään oikein rikosilmoitus. Arvatkaa menikö? Ei mennyt. Jokainen joka itkee tällaisessa tapauksessa oikeuksiensa perään on itse ihan varmasti se petturi, ja hänelle on ihan oikein jäädä kiinni toiminnastaan ratsaamalla puhelin, tai kirje.
Miehelläsi oli vakava riippuvuussairaus -> jokainen oikeuksistaan tietoinen on ihan varmasti pettäjä? Varsin huikeaa logiikkaa. Onko tässä sovellettu kvanttiastrologiaa vaiko raamatullista höpsismiä päättelymenetelmänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain mieheni kiinni petturuudesta avaamalla hänelle tulleita kirjeitä, joissa oli pikavippifirmojen nimi. Minulle hän väitti pitkään että ne ovat jotain mainoksia(ei kuitenkaan heittänyt niitä roskiin vaan jemmasi kaappiin joka oli täynnä hänen papereitaan). Hän pyrki kyllä itse aina saamaan postin ennen minua käsiinsä, mutta eihän se aina onnistunut. En osannut epäillä sitä, kun hän aina halusi hoitaa kaikki laskut, esim. sähkölaskun jne, itse, ja jos minä vain siirtäisin puolet loppusummasta hänen tililleen. Sähkösopimus oli hänen nimissään, ja ei kuulemma tarvitse avata niitä sähkölaskuja, että hän hoitaa kyllä. Noh, seksi ei maistunut, mies oli kireä, käänsi selkää ja kiristeli hampaitaan, ei halunnut tehdä kanssani mitään, eikä antanut mitään sleitystä, vaan minä olin vainoharhainen epäilijä, kun yroton kysyä huolissani mikä on. Ei voinut mies siivota, ei tehdä ruokaa, ei käydä kaupassa, vain töissä kävi ja istui koneella.
Noh, petturuus ei ollutkaan sitten toinen nainen, vaan peliriippuvuus. Sähkölaskutkin, joihin olin pitkään antanut rahaa hänelle, olivat karhukirjeitä, sen näin, kun niin törkeästi rikoin kirjesalaisuutta menemällä miehen kaapille, ja avaamalla sähkölaskun, jota ei ollut siis edes avattu, saati maksettu. Niitä löytyi vaikka kuinka paljon. Samoin pikavippifirmojen avaamattomia "mainoksia". Räväyksiähän nekin, tonneja sinne ja tonneja tänne. Mies oli hetki aikaisemmin saanut luottotietonsa takaisin, ja oli heti ottanut kaikki mahdolliset joustoluotot ja pikavipit mitä vain sai.
Minulla hajosi koko elämä palasiksi, ja arvaatte varmaan mikä oli miehen ainoa huoli? No kyllä, raivo siitä että olin rikkonut kirjesalaisuutta. Hän ei ollut tehnyt mitään väärää, minä olin se rikollinen. Sanoin että minulle on ihan sama, että menehän poliisille tekemään oikein rikosilmoitus. Arvatkaa menikö? Ei mennyt. Jokainen joka itkee tällaisessa tapauksessa oikeuksiensa perään on itse ihan varmasti se petturi, ja hänelle on ihan oikein jäädä kiinni toiminnastaan ratsaamalla puhelin, tai kirje.
Miehelläsi oli vakava riippuvuussairaus -> jokainen oikeuksistaan tietoinen on ihan varmasti pettäjä? Varsin huikeaa logiikkaa. Onko tässä sovellettu kvanttiastrologiaa vaiko raamatullista höpsismiä päättelymenetelmänä?
Kyllä se samallalailla sydämestä riipasee, miksi sinun tapasi olisi ainoa oikea tapa tuntea asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli ollut juhlat lauantaina mieheni luona, ja jäimmä sinne ystäväni kanssa yöksi kun hän asui toisessa kaupungissa ja jatkettiin juhlia aamutunneille saakka. Sunnuntaina aamupäivästä saimme jostain riidan aikaiseksi mieheni kanssa ja aloin sitten tekemään lähtöä ja ystäväni sanoi että jää vähän takomaan järkeä päähän miehelleni ennenkuin suuntaa juna-asemalle. Lähdin sitten pois, ja minun piti olla lapsenvahtihommissa kiinni seuraavan illan ja yön. Ystäväni laittoi viestiä ja sanoi että menevät lähibaariin syömään vielä ja sitten hän lähtee kotiin. Ok pyysin että hän soittaa kun pääsee kotiin. Siinä sitten tunnit kului eikä mitään kuulunut. Aloin soittamaan ja laittelemaan viestejä molemmille. Ystäväni vastasi muutamat kerrat "älä huoli" tyylillä ja "täällä nyt vielä puidaan". Kyse oli sellaisesta bailukesästä niin ulkona käytiin harva se viikonloppu, mutta tää nyt ei tuntunu enää yhtään normaalilta. Ei nyt kuitenkaan oltu mitään 18v, minä 30, mies 40 ja ystäväni 25.
Kun siskoni tulikin kotiin ja olisin päässyt lapsenvahtihommista pois, ja laitoin viestiä että tulen käymään, alkoi ystäväni selittelemään miksi olisi parempi että selvittäisin ongelmani mieheni kanssa vasta seuraavana päivänä. Asia vaivasi minua niin paljon että aloin pommittamaan molempia mutta puhelimet meni pois päältä. Yöllä kotona (asuttiin erikseen) huomasin että molemmat lukeneet viestit klo 3.42 ja ei taas mitään vastauksia. Selkee. Aamulla kahdeksan jälkeen laitoin lenkkikuteet niskaan ja käytännössä juoksin sen kaksi kilometria sellaisessa adrenaliinihuumassa miehen asunnolle. Minulla oli avaimet joten pamahdin sisään, ja mitäpä muutakaan kun vastassani oli minun vaatteita pitkin lattioita, mitä ystäväni oli lainannut, ja kun läväytin makuuhuoneen oven auki, olivat he siellä peiton alla alasti. Tottakai.
Revin peiton päältä ja huusin että mitähän vi tt ua täällä tapahtuu? Ja en ikinä unohda ystäväni silmiä kun hän minua katsoi pelonsekaisin tuntein muutaman sekunnin, kunnes ilme ja asenne muuttui kun sormia napsauttamalla, ja hän suuttui minulle. "Mitä sä tuut tänne huutelee tolla tavalla" jne.
Hyökkäys on paras puolustut - motto, on usealla. Sain kuulla olevani hullu. Hehän olivat vain olleet baarissa ryyppyreissulla ja ystäväni oli tullut yöksi punkkaamaan mieheni asunnolle, kun ei kerennyt vikaan junaan. Joopa joo, ja kootut selitykset miksi neiti ei voinut sitten nukkua sohvalla, vaan piti alasti nukkua vierekkäin, eivät kuitenkaan menneet läpi.
Molemmat lähti vaihtoon, entisen ystäväni toiminta kuitenkin satutti valtavasti ja sain työstää sitä että pääsin asiasta yli. Nyt kuitenkin olen kiitollinen että olen päässyt tuollaisista ihmisistä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain mieheni kiinni petturuudesta avaamalla hänelle tulleita kirjeitä, joissa oli pikavippifirmojen nimi. Minulle hän väitti pitkään että ne ovat jotain mainoksia(ei kuitenkaan heittänyt niitä roskiin vaan jemmasi kaappiin joka oli täynnä hänen papereitaan). Hän pyrki kyllä itse aina saamaan postin ennen minua käsiinsä, mutta eihän se aina onnistunut. En osannut epäillä sitä, kun hän aina halusi hoitaa kaikki laskut, esim. sähkölaskun jne, itse, ja jos minä vain siirtäisin puolet loppusummasta hänen tililleen. Sähkösopimus oli hänen nimissään, ja ei kuulemma tarvitse avata niitä sähkölaskuja, että hän hoitaa kyllä. Noh, seksi ei maistunut, mies oli kireä, käänsi selkää ja kiristeli hampaitaan, ei halunnut tehdä kanssani mitään, eikä antanut mitään sleitystä, vaan minä olin vainoharhainen epäilijä, kun yroton kysyä huolissani mikä on. Ei voinut mies siivota, ei tehdä ruokaa, ei käydä kaupassa, vain töissä kävi ja istui koneella.
Noh, petturuus ei ollutkaan sitten toinen nainen, vaan peliriippuvuus. Sähkölaskutkin, joihin olin pitkään antanut rahaa hänelle, olivat karhukirjeitä, sen näin, kun niin törkeästi rikoin kirjesalaisuutta menemällä miehen kaapille, ja avaamalla sähkölaskun, jota ei ollut siis edes avattu, saati maksettu. Niitä löytyi vaikka kuinka paljon. Samoin pikavippifirmojen avaamattomia "mainoksia". Räväyksiähän nekin, tonneja sinne ja tonneja tänne. Mies oli hetki aikaisemmin saanut luottotietonsa takaisin, ja oli heti ottanut kaikki mahdolliset joustoluotot ja pikavipit mitä vain sai.
Minulla hajosi koko elämä palasiksi, ja arvaatte varmaan mikä oli miehen ainoa huoli? No kyllä, raivo siitä että olin rikkonut kirjesalaisuutta. Hän ei ollut tehnyt mitään väärää, minä olin se rikollinen. Sanoin että minulle on ihan sama, että menehän poliisille tekemään oikein rikosilmoitus. Arvatkaa menikö? Ei mennyt. Jokainen joka itkee tällaisessa tapauksessa oikeuksiensa perään on itse ihan varmasti se petturi, ja hänelle on ihan oikein jäädä kiinni toiminnastaan ratsaamalla puhelin, tai kirje.
Miehelläsi oli vakava riippuvuussairaus -> jokainen oikeuksistaan tietoinen on ihan varmasti pettäjä? Varsin huikeaa logiikkaa. Onko tässä sovellettu kvanttiastrologiaa vaiko raamatullista höpsismiä päättelymenetelmänä?
Kyllä se samallalailla sydämestä riipasee, miksi sinun tapasi olisi ainoa oikea tapa tuntea asioita?
Puhuinko jotain tunteista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rinteen = ei tee
Eipä sotketa politiikkaa tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljastui monestakin syystä koska aloin epäilemään viikonloppureissusta palattuani kun koti oli miehen toimesta siivottu ylisiistiksi. Oli lakana- ja pukkaripyykkiä pyykätty, imuroitu, tiskattu, saunakin jopa pesty ja makkari kuunattu. Jopa petivaatteet oli tuuletettu. Olivat viettäneet yhteisen mukavan viikonlopun ja todisteet oli siivottu pois. Selitys, että tuo oli tehty vuokseni vähän ontui. Lopulta löysin kylpytakkini taskusta korvakorun. Kuulemma oli vahingossa sinne joutunut, mutta olen varma että naikkonen oli jättänyt tuon tarkoituksellisesti. Kuinka tyhmiä miehet ovat.
Tosi ammattilainenhan ottaa ne aviovuoteen jo käytetyt lakanat talteen, sijaa rakastajalle/rakastajattarelle uudet lakanat, ja tämän poistuttua vaihtaa ne käytetyt takaisin. Siinä sitten voi puoliso haistella että onko niissä nukkunut joku muu. ;)
Samoin tiskejä kannattaa jättää vähän - mutta tietysti tiskata kaikki "ylimääräiset" pois. Että näyttää siltä että yksi ihminen on viikonloppuna ruokaillut, mutta ei viitsinyt pestä ihan kaikkia tiskejä.
Saunaa on ihan turha pestä, ei niistä lauteista haista kuka siellä on istunut jos käyttää laudeliinoja. (Ei tietysti kannata käyttää "oikeita" laudeliinoja, niitähän olisi sitten pyykissä kaksi. Vaan antaa vieraalle laudeliina ja käyttää itse vaikka astiapyyhettä - näitähän likaantuu useampi viikossa.)
Ja lopuksi tosiaan kannattaa "ratsata" kaikki vaatteet joita vierailija on lainannut. Itsehän lainasin aina vain omiani, en tosiaankaan puolisoni vaatteita.
Huonoja, huonoja. Lakananvaihdot ei auta, haju tarttuu myös patjaan ja tyynyihin liinojen läpi. Itse tiedän kodissani kaikki astiat jotka ovat käytössä ja näen kyllä jos niitä on huonosti käsin pesty. Vaatteisiin tarttuu myös vieras haju. Itse pesen puolisoni vaatteet, joten haistaisin vieraan hajun kyllä niistäkin. Olenkin oikea vahtihaukka, aistieni ohi ei pääse kukaan... Toisekseen tähän pisteeseen ei edes päästäisi, koska meidän ympärillä asuu hiton uteliaita naapureita joka puolella joten kuulisin heti jos joku vieras meille menisi. Puhumattakaan teinien raporteista.
No huh huh. Onneksi meillä ei koskaan ole kukaan tuntenut tarvetta haistella kaikkia kodin tekstiilejä läpi. Petauspatjan kääntäminen riittää ja vierashuoneesta voi ottaa tyynyt, ja ne astiatkin voi pestä hyvin. Lakanan alle voi "kriittisille paikoille" pedata pyyhkeen ettei kehon eritteet imeydy petauspatjaan asti.
Ja kyllähän suihkussa käydään ennen nukkumaanmenoa kuitenkin, kumppanin suihkutuotteilla kun pesee niin ei tule vierasta hajuakaan.
- se lakananvaihtaja
Tällaisessa kodin puunaamisessa ja jälkien peittelyssä on kuitenkin aina se vaara, että jotain jää huomaamatta. Esimerkiksi yksikin rakastajattaren hius... Naiset on PELOTTAVAN tarkkanäköisiä, ja harva mies on ihan niin näppärä että osaa ”rikospaikan” täydellisesti siivota.
—> Ei vieraita naisia omaan kotiin, kiinnijäämisriski ihan liian suuriTämä on totta! Ex-miehen toimia seurailin mielenkiinnosta jonkun aikaa samalla, kun etsin uutta kotia itselleni... Hänen vaatteissaan oli pitkiä vaaleita hiuksia (minulla on pitkät tummat hiukset), yhteiskuvia oli siirrelty lipaston päältä, minun hajuvesiä oli siirrelty wc:n kaapista, minun puolella tyynyä oli outo haju ja meikkivoidetahra jne. Mies kuvitteli olevansa ovela ja hyvä jälkien peittelijä.
Nuo pienet nyanssit!! Toinen nainen voi siirtää, vaikka omalle käsilaukulleen tms. tilaa varatakseen, joitain dödöpurkkeja, lehtikasaa tai mitä nyt sattuu tasoilla olemaan, eikä siirrä niitä takaisin. Ja kun mies ei ainakaan meillä koske mun tarvikkeisiin, eikä pyyhi pölyjä, on asia ihan selvää mitä on tapahtunut. Ei joku hiuslakka noin vain siirry eri paikaan tai hyllylle. Itse olen ainakin tarkka siitä, että laitan aina tavarat niille kuuluville paikoille.
Ootte sekasin.
Kukahan tässä on sekaisin? Se, jolle on asia tapahtunut, vaiko se joka leikkii palstapsykologia tuntemattomille ihmisille :D
Harhainen? Avioeropaperit kun käteen ojennetaan näiden kummallisten yhteensattumien jälkeen aikanaan ja ex-kumppanin käsikynkässä kävelee 20 vuotta nuorempi typykkä, on siitä harhaisuus aika kaukana. Tosin exä on niin harhainen, että kuvittelee uuden "suhteensa" kestävän. Siinä vaiheessa, kun talot ja mökit on myyty ja elarien summat selviävät, loppuu harhaisuus. Pikku typy kuppaa loput.
Minullakin on jokunen ystävä, joiden kertomana olen saanut aikamoisia tarinoita elävästä elämästä kuulla. Luotettavia ovat, ei tarvitse epäillä. Jos pyyheliina on perin oudossa paikassa, lakanoita uudelleen vaihdeltu vaikka just on puhtaat laitettu, ja tavarat siirtyneet normaaleista, on jossain vika, ja se vika on siellä pettäjän suunnassa.
Tämän muiden kirjoittajien analysoinnin, mitätöinnin ja kummallisen jahtaamisen voisi jo lopettaa, jos ei mitään älyllistä kommentoitavaa ole. Keskittykää omiin tekemisiinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kuvitteli olevansa ovela ja hyvä jälkien peittelijä.
Saattoi ollakin.
Faktahan on kuitenkin se, että nainen on vielä tuostakin etevämpi näkemään ja huomaamaan ei pelkästään varsinaisia "jälkiä", vaan myös peittelyn jälkiä.
Näin.
....ja osa on niin eteviä, että löytää "todisteita" mistä vaan ;)
https://www.vauva.fi/keskustelu/3606755/sairaalloinen-mustasukkaisuus
Etevä erottaa todisteet "todisteista". Etevä on usein myös niinkin etevän kätevä, että jää seuraamaan tilannetta, ja odottaa sitä ratkaisevaa ja potin räjäyttävää lopullista todistetta, mistä ei pettäjä enää pysty kiemurtelemaan kuiville. Vain typerä toimii harkitsemattomasti esittäen "todisteita".
Jos olet suhteessasi tilanteessa, että niitä "todisteita" tai todisteita pitää löytyä, mikä järki jatkaa sitä enää? Jos kerran olet varma, että puolisosi pettää, mihin tarvitset todisteita? Kuitenkaan todisteiden löytymättömyys ei oletettavasti todista mielessäsi puolisosi syyttömyyttä.
Monet ihmiset ja varsinkin miehet ovat huonoja puhumaan asioistaan ja ongelmistaan.
Kuitenkin ne näkyvät puolisolle joka joutuu vaan ihmettelemään ja arvailemaan käytöstä.
Ei pitkiä suhteita lopeteta niin helposti ja jos puhumaan ei saa niin mitä sitten teet?
Kyllä siinä alkaa miettiä yhtä jos toistakin.
Toisaalta joskus " selvät" merkit ovatkin jotain muuta miltä näyttää.
Jos pettäjä ei salaisi niin keskeistä ja tärkeää asiaa kuin sivusuhde, niin ei tarvitsisi tutkia eikä penkoa.
Kyllä se sylttytehdas siellä pettäjän puolella on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku sarjapettäjä, useampikin, tuli pilaamaan tämänkin ketjun jankuttamalla, että on rikos tutkia puhelin. So? Ketjussa on kyse siitä, miten tieto pettämisestä on saatu, ei siis onko rikoksella vai ei. Se on taas ihan toinen juttu.
Ai? Eli vain petturi voi vaatia lainkuuliaisuutta? Logiikkahan se on tuokin.
Älä laita sanoja kenenkään suuhun, vaikka kuinka tekisi mieli.
Etenkin pettäjät ovat kovia suojelemaan puhelintaan, ja sitä myötä "yksityisyyttään ja oikeuksiaan", turhankin hanakasti. Voihan tämän lainkuuliaisuuden vaatimukseksikin mieltää. Sillä sitä ainakin selitellään, ja usein vainoharhaisuudesta kumppania syytellään. Moni on tästä juuri kärähtänytkin. Herää kysymys, miksi pitää noin kärkkäästi piilotella puhelinta tai läppäriä, ja ottaa se veskiin ja suihkuunkin mukaan :)
Useimmilla on työpuhelin erikseen tai ei työhön liittyviä asioita lainkaan ainoassa puhelimessaan. En usko, että monikaan tällä palstalla kävijä suojelee itseään ja työnantajaansa teollisuusvakoilulta, piilottamalla luuria puolisoltaan. Enemmän menee ihan muun salailun piikkiin, ainakin siitä päätellen missä määrin pettämisestä tekstareissa kärytään.
MUUTTUNUT käytös puhelimen(kin) kanssa voi olla hyvä merkki vilunkipelistä. Mutta jos puhelin on aina ollut yksityinen tai on se työpuhelin, niin mitäpä sitten? Turha siihen on vedota että joillakin ei ole työasioita tai jotkut eivät pidä puhelintaan yksityisenä. Jokaisen oma asia ja he on sellaisia, toiset tollaisia.
Sun suuhun ei kuitenkaan sanoja ole laitettu, sillä ihan itse syytit sarjapettäjiksi kaikkia joka tuomitsevat laittomuudet parisuhteessa.
Sivusta.
Jätin vain muut vaihtoehdot pois. Turha nillittää ja tarttua yhteen sanaan, asiayhteydestä selvisi mitä tarkoitin. Lisäsin vielä yhden kommentin johon laitoin ETENKIN sarjapettäjät...
Ja typerintä on joka väliin mölistä kuinka joku on rikos, rikos, rikos, eikös tuo jo kerralla selvinnyt?
Itse en ole sarjapettäjä, enkä edes pettäjä, mutta silti tuomitsen laittomuudet parisuhteessa, myös sen pettämisen :D Ilmaisin vain, että eiköhän tuo ole tiedossa, että rikos on, mutta eipä se näytä ihmisille paljoa tässä yhteydessä merkitsevän, ja vastaukseksi saan, kuinka suurin piirtein olen stalkkauksen kannalla. No enpä ole, vaikka itse voisin tehdä, jos olisi todella painavat syyt. Tuskin olen ainoa tässä joukossa...
Vierailija kirjoitti:
Näitä viestejä kun lukee, niin väistämättä tulee mieleen jokin pakko-oireinen häiriö tms. On jäänyt ajatukset kiinni siihen petetyksitulemisen uhkaan ja siinä roikutaan ja vajotaan yhä syvemmälle harhoihin.
No jos itse malttaisit omalta "pakkomielteiseltä häiriötilaltasi" malttaa myös tarkastella lukemaasi, niin hoksaisit kuinka useimpien kohdalla uhka on muuttunut todeksi, aloitus kun oli "Miten pettäjä jäi kiinni"?. Ja jos et pysty myöntämään, että olet väärässä, voit tutkailla nykyajan avioerotilastoja, taitaa jo joka toinen liitto päättyä eroon. Kaikki eivät luonnollisesti pääty pettämiseen, mutta aika iso osa varmaankin.
Täällähän on näköjään useampiakin psykoterapeutteja paikalla ;D Kärsiikö teidänkin ammattiryhmänne työttömyydestä, kun näyttää olevan aikaa antaa lausuntoja, vai onko tämä vain vapaa-ajan harrastus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kuvitteli olevansa ovela ja hyvä jälkien peittelijä.
Saattoi ollakin.
Faktahan on kuitenkin se, että nainen on vielä tuostakin etevämpi näkemään ja huomaamaan ei pelkästään varsinaisia "jälkiä", vaan myös peittelyn jälkiä.
Näin.
....ja osa on niin eteviä, että löytää "todisteita" mistä vaan ;)
https://www.vauva.fi/keskustelu/3606755/sairaalloinen-mustasukkaisuus
Etevä erottaa todisteet "todisteista". Etevä on usein myös niinkin etevän kätevä, että jää seuraamaan tilannetta, ja odottaa sitä ratkaisevaa ja potin räjäyttävää lopullista todistetta, mistä ei pettäjä enää pysty kiemurtelemaan kuiville. Vain typerä toimii harkitsemattomasti esittäen "todisteita".
Jos olet suhteessasi tilanteessa, että niitä "todisteita" tai todisteita pitää löytyä, mikä järki jatkaa sitä enää? Jos kerran olet varma, että puolisosi pettää, mihin tarvitset todisteita? Kuitenkaan todisteiden löytymättömyys ei oletettavasti todista mielessäsi puolisosi syyttömyyttä.
Älä turhaan oleta mutulla mitä kenenkin mielessä liikkuu.
Jokaisella on omat tarpeensa löytää todisteet tai katsoa asia niin pitkälle, että se kokonaisuudessaan selviää. Joskus kun jutut voivat olla aika mutkikkaitakin. Ja on aika oleellista, onko suhde kestänyt 2 tuntia, jolloin voisi vielä kuitenkin olla mahdollista yhteiseen jatkoon, vai paljastuuko, että taustalla on häärinyt toinen nainen useamman vuoden tai kuukauden. On eri tilanteita.
Ja asiahan ei yleensäkään sinulle kuulu millään lailla. Oli kyse siitä, miten kumppani on kärynnyt, ja siihen sitten vastaillaan täällä, eli kerrotaan omia kokemuksia. Jos joku ärsyttää, niin mitä sitten, vaihda palstaa.
Menin aamulla olohuoneeseen, ja mieheni ja siskoni olivat hommissa sohvalla.
Järkyttäväähän se oli, meni vuosia unohtaa. Nykyään en muistele asiaa enää ollenkaan, ja onnellisesti olen naimisissa saman miehen kanssa.
Lumiella kirjoitti:
Menin aamulla olohuoneeseen, ja mieheni ja siskoni olivat hommissa sohvalla.
Järkyttäväähän se oli, meni vuosia unohtaa. Nykyään en muistele asiaa enää ollenkaan, ja onnellisesti olen naimisissa saman miehen kanssa.
Älä nyt vaan sano, että olette siskosikin kanssa hyvää pataa? :O
MUUTTUNUT käytös puhelimen(kin) kanssa voi olla hyvä merkki vilunkipelistä. Mutta jos puhelin on aina ollut yksityinen tai on se työpuhelin, niin mitäpä sitten? Turha siihen on vedota että joillakin ei ole työasioita tai jotkut eivät pidä puhelintaan yksityisenä. Jokaisen oma asia ja he on sellaisia, toiset tollaisia.
Sun suuhun ei kuitenkaan sanoja ole laitettu, sillä ihan itse syytit sarjapettäjiksi kaikkia joka tuomitsevat laittomuudet parisuhteessa.
Sivusta.