Muita korkeasti koulutettuja, jotka epäonnistuneet työelämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, en ole 7 vuoteen tehnyt oman alan töitä. En ikinä päässyt kiinni vakituiseen työsuhteeseen; pelkkiä määräaikaisuuksia, pätkää ja sijaisuuksia. Viimeiset 6v olen ollut töissä kahvilassa. Palkka ei ole suuri mutta ainakin on vakituinen, kokopäiväinen työ ja minä jopa oikeasti tykkään tästä. Töihin on kiva mennä ja olen ihan tyytyväinen tilanteeseen. 

Silti, alemmuuden tunne iskee kun tapaan välillä opiskelukavereita jotka ovat koulutustaan vastaavissa töissä.

Älä turhaan tunne alemmuudentunnetta. Tärkeintä on, että saat tehdä töitä, josta tykkäät. Se on todellinen onnenpotku!

Samaa mieltä. Mulle menestyminen on sitä, että saa tehdä työtä, josta tykkää ja mikä kiinnostaa. Itse olen nyt mausteriksi valmistumisen jälkeen koulutustani vastaamattomassa ja huonosti palkatussa työssä, jota inhoan. Vakkaria olisi ollut tarjolla, mutta odotan vain määräaikaisen sopparini loppumista. Oman alan töitä olen myös hakenut tässä samalla, mutta yhteenkään haastatteluun en ole päässyt. Nyt tärkeimmältä tuntuisi seuraavaksi saada työ, joka antaisi itselle jotain ja olisi kiinnostavaa. Tää se vasta syökin ihmistä, kun teet jotain mikä ei kiinnosta sitten yhtään ja missä et pääse käyttämään vahvuuksia. Teen siis asiakaspalveluhommaa kaupallisella alalla vaikka olen introvertti tutkijaluonne. En tiedä miten olen jaksanut jo vuoden tätä. Tsemppiä kaikille tässä ketjussa kirjoittaneille. Ap

Hei ap, täällä toinen noin nelikymppinen ekonomi joka ei tee vaativia johtotason töitä. Kyse on kuitenkin omasta valinnasta. Minulla on oma pieni yhden hengen yritys, jota pyöritän kotoakäsin. Meillä on kolme lasta ja olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että pystyn olemaan kotona ottamassa lapset vastaan koulusta. Juuri viikonloppuna yksi korkeassa johtotehtävässä työskentelevä opiskeluaikainen kaverini totesi, että eikö minunkin olisi jo syytä hakeutua ”oikeisiin” alan töihin. Mielestäni tuollainen kommentti on aika törkeä ja kaikinpuolin moukkamainen. Kuka sanoo että ekonomien pitäisi työskennellä juuri tietynlaisissa hommissa? Koen kuitenkin että kauppakorkeakoulusta on ollut paljonkin hyötyä yrityksen pyörittämisessä. Minä vaan satun olemaan tosi perhekeskeinen enkä kaipaa mitään ihmeellistä uraa ollakseni onnellinen. Mieluummin olen paljon läsnä lapsilleni hiukan pienemmällä tulotasolla.

Olen työtön tuplamaisteri. Vanhempainvapaiden jälkeen en ole päässyt enää työmarkkinoille, vaikka ihan mikä tahansa työ kelpaisi. Olen yli 40-vuotias, joten tiedän, etten tule työskentelemään enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kieroimmat ja ilkeimmät ovat johtajia, joten se ei ole mikään meriitti enää. Rehellisimmät eivät menesty. Nimeä johtaja, joka olisi luonteeltaan reilu ja tasapainoinen. Niin, niitä nyt ei vaan ole. Tunteettomat narsistit pärjäävät ja rekrytointipsykologit myös suosivat näitä.

Minäkin olen KTM, ja onnekkaiden sattumien kautta päädyin melko nuorena (alle 30-vuotiaana) hyvinkin vastuulliseen johtotehtävään hienon tittelin kera.

Väitän olleeni rehellinen, reilu ja tasapainoinen johtaja, sillä minulla on normaalistikin aika korkeat standardit sille millainen on hyvä ihminen. Sen tiedän, että minusta todella pidettiin. Ja minäkin pidin työyhteisöstä ja alaisistani todella paljon... Mutta se itse työ! Jatkuvaa puun ja kuoren välissä olemista, lamauttavaa vastuuta, unettomia öitä... Olin aivan burnoutin partaalla kahden vuoden jälkeen, ja onnekseni sain toisen työn ja pystyin lopettamaan tuossa työpaikassa. Nykyisessä työssäni ei edes tarvitsisi näin korkeaa koulutusta, ja koen siitä välillä pienoista tuskaa, mutta olen silti todella paljon onnellisempi nyt.

Mikäköhän pointtini oli? Varmaan se että ne, jotka haluavat ennen kaikkea olla hyviä ja reiluja ihmisiä, eivät välttämättä kestä noita johtopestejä. Ja itse keskustelun aiheeseen liittyen: tavallaan minäkin koen epäonnistuneeni, sillä luovuin "hienosta" työpaikasta ja nyt teen työtä, johon koulutukseni on hieman liian korkea. Mutta olipahan sentään vapaaehtoinen päätös.

FM ja olen siivonnut vuosikausia, tätä ei kroppa pitkään enää kestä. Muita töitä haen koko ajan mutta ihan turhaa se on.

Vierailija kirjoitti:

Ap, työurasi jatkuu vielä, älä ajattele että olisit lopullisesti epäonnistunut. Minä valmistuin vuosituhannen vaihteessa maisteriksi. Kitkuttelin epämääräisillä pätkillä monissa eri paikoissa, välillä olin työttömänä, sitten kyllästyin siihen ja aloin tehdä väitöskirjaa, sillä siihen sain sentään kerralla kolmevuotisen rahoituksen. Monta kertaa pidempi aika kuin mikään työsuhteeni!

Väitöksen jälkeen pettymys oli melkoinen, kun työnhaku osoittautui jopa vielä vaikeammaksi kuin aiemmin. Tuntui, että olen ylikoulutettu "oikeisiin" työpaikkoihin, ja tutut säälistä järkkäilivät jotain parin kuukauden pestejä projekteissaan, ja työttömyysjaksoja kertyi vielä enemmän kuin maisterina. Lopulta kuitenkin sain eräällä pätkällä kuulla talon sisäisestä rekrytointimahdollisuudesta, ja sitä kautta lopulta päädyin ihan juuri sille omalle alalleni vakituiseen työhön, jota olen nyt tehnyt muutaman vuoden. 16 vuotta meni maisteriksi valmistumisen jälkeen ennen kuin tunsin onnistuneeni työelämässä, mutta odotus kannatti!

Olipa ihana kuulla tää tarina. Ikinä ei siis ole liian myöhäistä 💓 Niin kauan on mahdollista päästä työelämässäkin sinne minne halajaa, kun toivoa löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse valmistuin 2 vuotta sitten FM luonnontieteelliseltä alalta. Arvosanani ja graduni olivat huippuluokkaa.. Harmi vain että sitten tipahdin työttömäksi ja työttömänä olen nyt ollut 2 vuotta.. Oman alan töitä ei ole (väitöskirja ei ole oikea tie minulle) ja muuallekkaan ei palkata, koska "sähän lähtisit heti pois/olet ihan ylipätevä". Epätoivo alkaa iskeä ja opintolainaa pitäisi alkaa maksaa takaisin.

Oletko opettajien sijaisuuksia miettinyt?

Ap

Saako tulla tähän väliin huutelemaan? Olen kirjoittanut tähän ketjuun pari kertaa, mutta tunnistamisen välttämiseksi en kerro, kuka näistä kirjoittajista olen.

Olen ollut päätoiminen opettaja (ja toisenkin alan ammattilainen) noin kaksikymmentäviisi vuotta. Jo ennen valmistumistani (muuksi kuin opettajaksi) olin muutaman vuoden peruskoulun lehtorin viransijaisena ja sen jälkeen yksityisellä sektorilla kaikille tarpeellisen,  kaikissa oppilaitoksissakin opetettavan aineen yrityskouluttajana.

Kolme vuotta sitten sain tehdä muutaman viikon sirpaleisen sijaisuuden eräässä ammatillisessa aikuisoppilaitoksessa. Opetin ainetta, jota en ole koskaan opettanut, mutta silti sain opiskelijoilta loistopalautteen. Mutta siinäpä sijaistyöni ovatkin olleet. Olen kaikissa mahdollisissa sijaisrekistereissä, kuntarekryissä ja avointen hakemusten ö-mapeissa, mutta en vain kelpaa.

Joku sijaiseksi kelpaava tai opettajana toimiva voisi varmaan selittää, millä perusteilla sijaisia palkataan. Hyvin kokeneen ammattilaisen palkkaamisen muutamaksi päiväksi ei luulisi vievän yhtään oppilaitosta vararikkoon. Jotain muuta on meneillään, mutta ulkopuolisena minä en pysty sitä näkemään.

Ohhoh, todella yllättävää! Minä kun luulin, että näitä sijaisuuksia olisi suht helppo saada. Yksi tuttava, joka on opiskellut homeopatiaa, tekee opettajan sijaisuuksia. Ja tiedän monta opiskelijaa, jotka tekevät sijaisuuksia. Maksetaanko näille sitten niin paljon vähemmän? 🤔

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, täällä toinen noin nelikymppinen ekonomi joka ei tee vaativia johtotason töitä. Kyse on kuitenkin omasta valinnasta. Minulla on oma pieni yhden hengen yritys, jota pyöritän kotoakäsin. Meillä on kolme lasta ja olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että pystyn olemaan kotona ottamassa lapset vastaan koulusta. Juuri viikonloppuna yksi korkeassa johtotehtävässä työskentelevä opiskeluaikainen kaverini totesi, että eikö minunkin olisi jo syytä hakeutua ”oikeisiin” alan töihin. Mielestäni tuollainen kommentti on aika törkeä ja kaikinpuolin moukkamainen. Kuka sanoo että ekonomien pitäisi työskennellä juuri tietynlaisissa hommissa? Koen kuitenkin että kauppakorkeakoulusta on ollut paljonkin hyötyä yrityksen pyörittämisessä. Minä vaan satun olemaan tosi perhekeskeinen enkä kaipaa mitään ihmeellistä uraa ollakseni onnellinen. Mieluummin olen paljon läsnä lapsilleni hiukan pienemmällä tulotasolla.

Kuulostaa ihanalle ❤️ Mikä yritys sinulla on? Oletko saanut hyvin asiakkaita?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse valmistuin 2 vuotta sitten FM luonnontieteelliseltä alalta. Arvosanani ja graduni olivat huippuluokkaa.. Harmi vain että sitten tipahdin työttömäksi ja työttömänä olen nyt ollut 2 vuotta.. Oman alan töitä ei ole (väitöskirja ei ole oikea tie minulle) ja muuallekkaan ei palkata, koska "sähän lähtisit heti pois/olet ihan ylipätevä". Epätoivo alkaa iskeä ja opintolainaa pitäisi alkaa maksaa takaisin.

Oletko opettajien sijaisuuksia miettinyt?

Ap

Saako tulla tähän väliin huutelemaan? Olen kirjoittanut tähän ketjuun pari kertaa, mutta tunnistamisen välttämiseksi en kerro, kuka näistä kirjoittajista olen.

Olen ollut päätoiminen opettaja (ja toisenkin alan ammattilainen) noin kaksikymmentäviisi vuotta. Jo ennen valmistumistani (muuksi kuin opettajaksi) olin muutaman vuoden peruskoulun lehtorin viransijaisena ja sen jälkeen yksityisellä sektorilla kaikille tarpeellisen,  kaikissa oppilaitoksissakin opetettavan aineen yrityskouluttajana.

Kolme vuotta sitten sain tehdä muutaman viikon sirpaleisen sijaisuuden eräässä ammatillisessa aikuisoppilaitoksessa. Opetin ainetta, jota en ole koskaan opettanut, mutta silti sain opiskelijoilta loistopalautteen. Mutta siinäpä sijaistyöni ovatkin olleet. Olen kaikissa mahdollisissa sijaisrekistereissä, kuntarekryissä ja avointen hakemusten ö-mapeissa, mutta en vain kelpaa.

Joku sijaiseksi kelpaava tai opettajana toimiva voisi varmaan selittää, millä perusteilla sijaisia palkataan. Hyvin kokeneen ammattilaisen palkkaamisen muutamaksi päiväksi ei luulisi vievän yhtään oppilaitosta vararikkoon. Jotain muuta on meneillään, mutta ulkopuolisena minä en pysty sitä näkemään.

Ohhoh, todella yllättävää! Minä kun luulin, että näitä sijaisuuksia olisi suht helppo saada. Yksi tuttava, joka on opiskellut homeopatiaa, tekee opettajan sijaisuuksia. Ja tiedän monta opiskelijaa, jotka tekevät sijaisuuksia. Maksetaanko näille sitten niin paljon vähemmän? 🤔

Ap

Minäkin olen ilmoittautunut kaikkiin mahdollisiin sijaisrekistereihin, mutta eipä vain töitä kuulu. Taitavat mennä suhteilla. Otetaan joku välivuotta viettävä  rehtorin sisarenpoika opettamaan tietotekniikkaa kun sehän on sellainen nörtti, ja hoitaa se parit matematiikan ja fyssankurssit siinä sivussa... Ei tarvitse työläästi kaivella sijaisvälityksestä pätevämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen työtön tuplamaisteri. Vanhempainvapaiden jälkeen en ole päässyt enää työmarkkinoille, vaikka ihan mikä tahansa työ kelpaisi. Olen yli 40-vuotias, joten tiedän, etten tule työskentelemään enää koskaan.

Harmittavaa tuo ikärasismi. Toivottavasti vielä lykästää jollain alalla, ehkä jossain mikä ei ole tullut edes mieleen ❣️

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kieroimmat ja ilkeimmät ovat johtajia, joten se ei ole mikään meriitti enää. Rehellisimmät eivät menesty. Nimeä johtaja, joka olisi luonteeltaan reilu ja tasapainoinen. Niin, niitä nyt ei vaan ole. Tunteettomat narsistit pärjäävät ja rekrytointipsykologit myös suosivat näitä.

Minäkin olen KTM, ja onnekkaiden sattumien kautta päädyin melko nuorena (alle 30-vuotiaana) hyvinkin vastuulliseen johtotehtävään hienon tittelin kera.

Väitän olleeni rehellinen, reilu ja tasapainoinen johtaja, sillä minulla on normaalistikin aika korkeat standardit sille millainen on hyvä ihminen. Sen tiedän, että minusta todella pidettiin. Ja minäkin pidin työyhteisöstä ja alaisistani todella paljon... Mutta se itse työ! Jatkuvaa puun ja kuoren välissä olemista, lamauttavaa vastuuta, unettomia öitä... Olin aivan burnoutin partaalla kahden vuoden jälkeen, ja onnekseni sain toisen työn ja pystyin lopettamaan tuossa työpaikassa. Nykyisessä työssäni ei edes tarvitsisi näin korkeaa koulutusta, ja koen siitä välillä pienoista tuskaa, mutta olen silti todella paljon onnellisempi nyt.

Mikäköhän pointtini oli? Varmaan se että ne, jotka haluavat ennen kaikkea olla hyviä ja reiluja ihmisiä, eivät välttämättä kestä noita johtopestejä. Ja itse keskustelun aiheeseen liittyen: tavallaan minäkin koen epäonnistuneeni, sillä luovuin "hienosta" työpaikasta ja nyt teen työtä, johon koulutukseni on hieman liian korkea. Mutta olipahan sentään vapaaehtoinen päätös.

Kiitos tästä ❤️ Luulen, että minullakin olisi käynyt näin, jos olisin saanut johtajapestin. En olisi kestänyt sitä henkisesti.

Haluatko kertoa mitä työtä saat tehdä nyt?

Ap

Toivon, että kukaan teistä ei luule, että vika on teissä miksi urapolkunne on takkuillut. Mielestäni työelämässä ja siinä minkälainen siitä muodostuukin on paljon kyse sattumista ja siitä oletko oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja sinulla löytyy vieläpä oikeanlaista osaamista. Ne maisterikaverini, jotka ovat hyvissä oman alan töissä ovat saaneet ensin hyvät harjoittelupaikat, joissa on ollut jatkoa tarjolla. Itsekin olin hyvässä harkassa, mutta jouduin lähtemään, koska projekti loppui. Työnhaku on raakaa ja siinä vasta tuuria pitää olla. Myös perseennuolenta taidoista on valitettavasti etua sitten, kun onnistut sen työpaikan tai määräaikaisen homman saamaan. Itse en välitä sellaisesta enkä vaa osaa nuoleskella ketään. No mieluummin olen itselleni uskollinen ja pidän puoleni kuin olen kenenkään kynnysmatto ja suostun venymään aina mihin vaan. Ei sekään voi loppupeleissä kovin terveellistä olla. Hyvä keskustelu muuten!

Minäkin ilmoittaudun tähän sakkiin, vaikka olen gradua vaille KTM. Ammattikorkeakoulututkinto jo ollut taskussa 15 vuotta ja KTK:kin viitisen vuotta. 12 vuotta olin kaupan kassalla. Nyt yritän saada gradun pakettiin ja perustan oman yrityksen. Itseluottamus vaan on niin pohjamudissa, että tuntuu, ettei kehtaa laskuttaa samaa, mitä muut saman alan yrittäjät. Mutta toivottavasti jossain vaiheessa pääsen edes vähän parempiin tienesteihin kuin nykyisessä työpaikassani. Onhan se p*rseestä, että toiset samalla koulutustasolla tienaavat sen 3-4 tonnia kuussa eivätkä pidä sitä edes hyvänä palkkana. 

Minä en koskaan edes valmistunut yliopistosta - ehkä ihan hyvä vaan. Siitä huolimatta vertaan itseäni aina entisiin opiskelukavereihini ja itse mietin, olenko hukannut potentiaalini täysin vai oliko sitä koskaan olemassakaan. Masennuksen myötä stressinsietokykyni on laskenut merkittävästi enkä jaksa enää korkeakouluopiskelua ja vielä vähemmän alan töitä, vaikkei niistä varsinaisesti ole kokemusta. Nyt sitten käyn tylsää ammattikoulututkintoa ja mietin mitä tästä elämästä tulee. Pettymyksen yli on vaikea päästä, vaikka elämässä on muutakin kuin työ ja opiskelu, niin kyllä ne isoja ja tärkeitä asioita on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, en ole 7 vuoteen tehnyt oman alan töitä. En ikinä päässyt kiinni vakituiseen työsuhteeseen; pelkkiä määräaikaisuuksia, pätkää ja sijaisuuksia. Viimeiset 6v olen ollut töissä kahvilassa. Palkka ei ole suuri mutta ainakin on vakituinen, kokopäiväinen työ ja minä jopa oikeasti tykkään tästä. Töihin on kiva mennä ja olen ihan tyytyväinen tilanteeseen. 

Silti, alemmuuden tunne iskee kun tapaan välillä opiskelukavereita jotka ovat koulutustaan vastaavissa töissä.

Älä turhaan tunne alemmuudentunnetta. Tärkeintä on, että saat tehdä töitä, josta tykkäät. Se on todellinen onnenpotku!

Samaa mieltä. Mulle menestyminen on sitä, että saa tehdä työtä, josta tykkää ja mikä kiinnostaa. Itse olen nyt mausteriksi valmistumisen jälkeen koulutustani vastaamattomassa ja huonosti palkatussa työssä, jota inhoan. Vakkaria olisi ollut tarjolla, mutta odotan vain määräaikaisen sopparini loppumista. Oman alan töitä olen myös hakenut tässä samalla, mutta yhteenkään haastatteluun en ole päässyt. Nyt tärkeimmältä tuntuisi seuraavaksi saada työ, joka antaisi itselle jotain ja olisi kiinnostavaa. Tää se vasta syökin ihmistä, kun teet jotain mikä ei kiinnosta sitten yhtään ja missä et pääse käyttämään vahvuuksia. Teen siis asiakaspalveluhommaa kaupallisella alalla vaikka olen introvertti tutkijaluonne. En tiedä miten olen jaksanut jo vuoden tätä. Tsemppiä kaikille tässä ketjussa kirjoittaneille. Ap

Oho laitoin tähän vahingossa ap ajatuksissani , en siis ole ap vaan muu kommentoija. 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse valmistuin 2 vuotta sitten FM luonnontieteelliseltä alalta. Arvosanani ja graduni olivat huippuluokkaa.. Harmi vain että sitten tipahdin työttömäksi ja työttömänä olen nyt ollut 2 vuotta.. Oman alan töitä ei ole (väitöskirja ei ole oikea tie minulle) ja muuallekkaan ei palkata, koska "sähän lähtisit heti pois/olet ihan ylipätevä". Epätoivo alkaa iskeä ja opintolainaa pitäisi alkaa maksaa takaisin.

Oletko opettajien sijaisuuksia miettinyt?

Ap

Saako tulla tähän väliin huutelemaan? Olen kirjoittanut tähän ketjuun pari kertaa, mutta tunnistamisen välttämiseksi en kerro, kuka näistä kirjoittajista olen.

Olen ollut päätoiminen opettaja (ja toisenkin alan ammattilainen) noin kaksikymmentäviisi vuotta. Jo ennen valmistumistani (muuksi kuin opettajaksi) olin muutaman vuoden peruskoulun lehtorin viransijaisena ja sen jälkeen yksityisellä sektorilla kaikille tarpeellisen,  kaikissa oppilaitoksissakin opetettavan aineen yrityskouluttajana.

Kolme vuotta sitten sain tehdä muutaman viikon sirpaleisen sijaisuuden eräässä ammatillisessa aikuisoppilaitoksessa. Opetin ainetta, jota en ole koskaan opettanut, mutta silti sain opiskelijoilta loistopalautteen. Mutta siinäpä sijaistyöni ovatkin olleet. Olen kaikissa mahdollisissa sijaisrekistereissä, kuntarekryissä ja avointen hakemusten ö-mapeissa, mutta en vain kelpaa.

Joku sijaiseksi kelpaava tai opettajana toimiva voisi varmaan selittää, millä perusteilla sijaisia palkataan. Hyvin kokeneen ammattilaisen palkkaamisen muutamaksi päiväksi ei luulisi vievän yhtään oppilaitosta vararikkoon. Jotain muuta on meneillään, mutta ulkopuolisena minä en pysty sitä näkemään.

Ohhoh, todella yllättävää! Minä kun luulin, että näitä sijaisuuksia olisi suht helppo saada. Yksi tuttava, joka on opiskellut homeopatiaa, tekee opettajan sijaisuuksia. Ja tiedän monta opiskelijaa, jotka tekevät sijaisuuksia. Maksetaanko näille sitten niin paljon vähemmän? 🤔

Ap

Yhden valtionlaitoksen haastattelussa minulle esiteltiin laskelma siitä, mikä palkkani tulisi olemaan. Hämmästyin itsekin sitä, että koulutukseni ja kokemukseni perusteella viranhoidosta olisi maksettu vajaat viisituhatta euroa kuukaudessa ja lisäksi kaikenlaista kivaa silppua, jos siis olisin saanut paikan. Minä tekisin työtä paljon halvemmallakin, mutta se ei ole sääntöjen mukaan mahdollista.

Olen mietiskellyt sitä, mikä muu kuin palkka estää palkkaamasta minua sijaiseksi. Urani on huomattavasti värikkäämpi kuin koko työelämänsä koulussa viettäneellä opettajalla. Minulla olisi valtavasti annettavaa esimerkiksi ammatillisissa oppilaitoksissa. Voiko kokemusta olla liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kieroimmat ja ilkeimmät ovat johtajia, joten se ei ole mikään meriitti enää. Rehellisimmät eivät menesty. Nimeä johtaja, joka olisi luonteeltaan reilu ja tasapainoinen. Niin, niitä nyt ei vaan ole. Tunteettomat narsistit pärjäävät ja rekrytointipsykologit myös suosivat näitä.

Minäkin olen KTM, ja onnekkaiden sattumien kautta päädyin melko nuorena (alle 30-vuotiaana) hyvinkin vastuulliseen johtotehtävään hienon tittelin kera.

Väitän olleeni rehellinen, reilu ja tasapainoinen johtaja, sillä minulla on normaalistikin aika korkeat standardit sille millainen on hyvä ihminen. Sen tiedän, että minusta todella pidettiin. Ja minäkin pidin työyhteisöstä ja alaisistani todella paljon... Mutta se itse työ! Jatkuvaa puun ja kuoren välissä olemista, lamauttavaa vastuuta, unettomia öitä... Olin aivan burnoutin partaalla kahden vuoden jälkeen, ja onnekseni sain toisen työn ja pystyin lopettamaan tuossa työpaikassa. Nykyisessä työssäni ei edes tarvitsisi näin korkeaa koulutusta, ja koen siitä välillä pienoista tuskaa, mutta olen silti todella paljon onnellisempi nyt.

Mikäköhän pointtini oli? Varmaan se että ne, jotka haluavat ennen kaikkea olla hyviä ja reiluja ihmisiä, eivät välttämättä kestä noita johtopestejä. Ja itse keskustelun aiheeseen liittyen: tavallaan minäkin koen epäonnistuneeni, sillä luovuin "hienosta" työpaikasta ja nyt teen työtä, johon koulutukseni on hieman liian korkea. Mutta olipahan sentään vapaaehtoinen päätös.

Kiitos tästä ❤️ Luulen, että minullakin olisi käynyt näin, jos olisin saanut johtajapestin. En olisi kestänyt sitä henkisesti.

Haluatko kertoa mitä työtä saat tehdä nyt?

Ap

Olen nykyään yleishallinnon asiantuntijana. Tämä toimii hyvin, koska tuossa edellisessä työssäni sain hyvää kokemusta niin henkilöstö- kuin taloushallinnostakin ja vähän siitä sun tästä muustakin (sen varsinaisen ydinosaamiseni lisäksi siis). Kuten sanoin, olen tyytyväisempi nyt, mutta työni voisi kyllä olla hiukan haastavampaakin (ja tietenkin paremmin palkattua). Ehkäpä niitä tilaisuuksia vielä tulee vastaan, mutta yksi asia on varma: esimiesasemaan en enää tahdo joutua. Kaikki hauskuus siitä loppuu kertakaikkiaan siinä vaiheessa, kun pitää ratkoa esim. jotain riitatilanteita, pitää puuttua väärinkäytöksiin, jonkun työsuhdetta ei voida jatkaa jne. Myöskään tulosvastuuta pääni ei kestänyt.

Ehkä on kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka sopivat asiantuntijatehtäviin, ja niitä jotka sopivat esimiehiksi/johtajiksi. Minä kuulun selvästi ensiksi mainittuihin. Ja minun tyyppiseni ihminen tuskin voi pärjätä henkisesti johtoasemassa kovin pitkään, vaikka kyvyt muuten olisivatkin kohdallaan.

En koe olevani epäonnistunut, vaikka korkeakoulutettuna olen matalapalkkaisessa työssä tällä hetkellä. Toivottavasti kukaan muukaan ei niin ajattele.

Vierailija kirjoitti:

En koe olevani epäonnistunut, vaikka korkeakoulutettuna olen matalapalkkaisessa työssä tällä hetkellä. Toivottavasti kukaan muukaan ei niin ajattele.

Kiva kuulla. Mitä teet työksesi? Pidät siis työstäsi aidosti? Se on mielestäni myös tärkeintä. 😊

Kiitos tästä ketjusta! Virkistää näin uramasennuksen, etten ole ainoa epäonnistunut.

Olen KTM nainen, parhaassa lapsenneko iässä (työnantajien mielestä). Valmistuin lamaan ja en asu tai pystynyt muuttamaan pääkaupunkiseudulle. Eli työpaikkoja ei ollut auki kun valmistuin. Opiskeluaikoina olin saanut tosi hyvää työkokemusta, mutta ei johtanut laman yt/rekrykieltojen takia mihinkään. Useat opiskelukaverit saivat suhteilla hyvän paikan. Moni oli kaupan kassalla. Sain ihan ok paikan lopulta. Pätkää siis. Palkka pieni ja ei sellainen tehtävä mitä halusin, mutta kumminkin sellaista missä opin ja sain sen jälkeen päällikkö tehtävän (pätkä). Eli ura oli nousussa. Silloin olin sosiaalinen ja sanavalmis, ulkoisesti itsevarma ja edustava (vaikka sisäisesti epävarma ja olen kärsinyt aina huonosta itsetunnosta). Mietin silloin jo, etten halua olla kova ja epärehellinen vaan toimia eettisissä firmoissa ym.

Sairastuin vaikeasti. Pätkää ei jatkettu. Olin sairaslomalla ja lopulta masentunutkin. Kun lopulta toivuin, piti taas hakea sadoittain paikkoja ja lopulta sain taloushallinnosta peruspaikan pienellä palkalla. Hoidin sen hyvin ja sain toisen paremman asiantuntijan paikan. Eli nyt olen ihan ok palkattu, mutta ktm keskipalkoista voin vain haaveilla. Haluaisin takaisin päällikkö töihin ja siitä ylemmäs, mutta itsetuntoni on tosi huono. En sairastumiseni vuoksi enää ole edustava vaan lihava ja vanhentunut (vaikka alle 40 olen reilusti). En ulkoisesti sovi trimmattu, urheilullinen pukumies/jakkupukunainen tyyppiin, jota tunnuyaan hakevan. En uskalla enää kehua itseäni haastattelussa samalla tavalla kuin ennen ja varmaan epävarmuus näkyy. En siis saa haastavia paikkoja. Juuri kuulin, että sisäisesti haussa ollut liiketoiminnan paikka (ei esimies tai päällikkö) meni vuosi sitten valmistuneelle nuorelle miehelle, joka on taitava imartelemaan (ja nuolemaan pers...). Osaaminen on surkeaa hänellä. Tiedän, että haussa oli muitakin päteviä naisia (joilla ei ole ulkoisia "hidasteita" kuin mulla), jotka olisivat sopineet tuohon tehtävään erittäin hyvin. Kyseisen tehtävän esimiehellä on vain miesalaisia...

Muitakin vastaavia tapauksia tiedän, jossa palkataan kokematon mies, vaikka olisi päteviä ja taitavia naisia. Nainen tuntuu kelpaavan kirjanpitäjäksi, mutta ei liiketoiminnan puolelle tai johtajaksi.

Olen masentunut. Mulla on töitä, jolla saan vuokran maksettua, mutta en enää osaa markkinoida itseäni, vaikka kaikissa tehtävissä mua onnaina kehuttu ja olen hyvä työssäni. Työhistoriani on outo sairauteni vuoksi, olen väärän ikäinen , väärää sukupuolta, liian lihava ja sellaisia suhteita ei ole, joilla etenisin. Palkka ei nouse tässä tehtävässä, lisää työtä saa ilman korvausta tehdä, pitkiä päiviä alkukuusta ilman ylityökorvauksia.

Vaikka koen olevan oikealla alalla, niin kaduttaa, että opiskelin tähän. Tällä hetkellä koen vain epäonnistuneeni verratessani muihin ktm.