Lue keskustelun säännöt.
Muita korkeasti koulutettuja, jotka epäonnistuneet työelämässä?
20.11.2019 |
Koulutus KTM ja työ”uraa” takana noin 15 vuotta. En ole oikein pärjännyt tässä työelämässä, ja olen ollut jotenkin pettymys aina työnantajille.
Miten teillä muilla? Ainakin omat opiskelukaverit ovat kaikki johtajia, päälliköitä yms ja minä pienyrittäjä, joka juuri ja juuri pärjää.
Kommentit (357)
Vika on rakenteellinen, ei missään tapauksessa sidonnainen siihen, etteikö työttömät akateemiset olisi ymmärtäneet opintojaan, tai pärjänneet niissä. Meillä on niin pieni maa 6 milj. ihmistä ja ahtaalle ajettu teollisuus. On kasvuyrityksiä, jotka haluaisi palkata, mutta ne palkkaamisen ehdot ovat pienille yrityksille samat, mitä suurille. Suomessa on ihan normaalia, että pienyrityksistä menee konkurssiin alkuvaiheessa noin 80%. Puhutaan, että vaan kovat pärjäävät. Suurin yksittäinen syy pienyrityksen konkurssille Suomessa on se, että se ensimmäinen ja toinen työntekijä, jotka palkattiin oli vääränlainen. Vääränlainen rekry kaataa yrityksen, hyvin harva uskaltaa palkata vakituista. Mutta vaan vakituisen palkkaamisella yritys saa sen hyödyn työntekijästä, lojaalisuuden ja kehittymisen. Pätkäduunareilla yritys ei voi kasvaa. Yrittäminen on muutenkin riskialtista, joten lisäriskit eivät kannata tässä järjestelmässä, mikä on yritysmaailman suhteen vielä hyvin monopolisoitunut, tai jopa kilpaillaan valtion yrityksiä vastaan, eli kilpailu on mahdotonta. Hyviä Maistereita tulee koko ajan markkinoille ja myös hyviä vanhoja on olemassa, mutta se palkkaaminen on vaikeaa. On tukijärjestelmiä kaikenlaisille ongelmaisille, mutta ei ihan sellaisille järjissään oleville työkykyisille Maistereille. Vika ei missään nimessä ole siinä, että suomalaiset Maisterit olisivat jotenkin älyltään tai ominaisuuksiltaan vajaavaisia. - yrittäjä FM
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taiteen maisteri, muut luovat uraa ja muotoilevat ja suunnittelevat taikka taiteilevat ja menestyvät päivät pääksytysten. Minä en edes pääse mihinkään töihin.
Näitä lukiessa huokasen helpotuksesta. Onpa kivaa olla ihan tavallinen duunari!
Ei se koulutus takaa menestystä. Eikä menestyminen työelämässä myöskään määritä ihmisen arvoa tai menestymistä yleisesti elämässä.
Mielestäni kaikki te korkeastikoulutetut olette jo menestyneitä! Vaikka sitten työura olisikin jotain ihan muuta.
Nyt leuka pystyyn, ootte ihan jees!
Lol kuka hullu töitä tekee, kunhan on sivistyksen hankkinut.. vai mitä. Duunareiden he kselien paukuttelua on kyllä hauska seurailla palstoilla ja sivistää sotten itseään aina vain lisää. Toisille on se raha kaikki kaikessa, toisilla jotain aivan muuta, jota rahalla ei saa. Repisipä siitä.
Herkkä narsismi on suomalaisten moderni mielenlaatu. Korkeasti koluttettu ja aina kujalla turhuuden markkinoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taiteen maisteri, muut luovat uraa ja muotoilevat ja suunnittelevat taikka taiteilevat ja menestyvät päivät pääksytysten. Minä en edes pääse mihinkään töihin.
Älä huoli, täällä on yksi luova ja taiteleva ammattilainen (graafinen suunnittelija), joka keski-ikäisenä luo "uraa" 1500 euron bruttopalkalla. :/
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä omia arvoja ja toiveita ensisijaisesti. Jos elämä on jotenkin niiden vastaista, niin sitten voi ehkä tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Ja pyrkiä muuttamaan jotain. Ei elämässä ole mitään yhtä oikeaa päämäärää ja/tai sisältöä, lähtiessä ei jää kuin muiden muistoihin elämään...
Luokkakokouksissa tämä "elämässä epäonnistuminen" tulee ilmi hyvin. Meitä ei ollut kuin kourallinen paikalla. Paikalle tulivat ne, joilla oli perhe, ok koulutus ja työ, sekä muutenkin elämä kohdillaan. Kuulin jälkeenpäin, että yksi ei tullut paikalle ylipainon vuoksi, toinen koska ei ollut perhettä ja lapsia, kolmas koska oli työttömänä, neljäs koska oli tullut kaapista ulos jne jne. Kaikki omasta mielestään epäonnistuneita elämässään?
Ymmärrän kyllä ap:ta, itsekin olen maisteri ja tehnyt vaikka mitä töitä elämäni aikana. Samalla oma näkemykseni ihmisistä on laajentunut. Korkeasti koulutetut ovat välillä todella alentavia muita kohtaan... Nykyisin ihan koulutusta vastaavissa töissä, mutta karsastan edelleen liiallista hierarkiaa työpaikoilla. Ja muuallakin elämässä.
No mä olin luokkakokouksessa ja se oli silkkaa tylsää pönöttämistä ja pätemistä. Missä olivat ne fiksut luokkakaverit, joilla oli mielipiteitä ja ajatuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaako hakeutua KTM tutkintoon jos on introvertti, business elämässä tarvitantaan vuorovaikutus taitoja ja muiden ihmisten kanssa pitää tulla toimeen ja heihin myls vaikuttamaan. Harvoin kaupallisella alalla työtehtäviä jossa ei tarvitsisi kommunkoida...Itse olen KTM, en todellakaan mikään paras missään mutta olen hyvä tyyppi ja sillä pärjää yllättävän pitkälle, omat kollegat tykkää, asiakkaat tykkää ym.
t:mies 28v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä omia arvoja ja toiveita ensisijaisesti. Jos elämä on jotenkin niiden vastaista, niin sitten voi ehkä tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Ja pyrkiä muuttamaan jotain. Ei elämässä ole mitään yhtä oikeaa päämäärää ja/tai sisältöä, lähtiessä ei jää kuin muiden muistoihin elämään...
Luokkakokouksissa tämä "elämässä epäonnistuminen" tulee ilmi hyvin. Meitä ei ollut kuin kourallinen paikalla. Paikalle tulivat ne, joilla oli perhe, ok koulutus ja työ, sekä muutenkin elämä kohdillaan. Kuulin jälkeenpäin, että yksi ei tullut paikalle ylipainon vuoksi, toinen koska ei ollut perhettä ja lapsia, kolmas koska oli työttömänä, neljäs koska oli tullut kaapista ulos jne jne. Kaikki omasta mielestään epäonnistuneita elämässään?
Ymmärrän kyllä ap:ta, itsekin olen maisteri ja tehnyt vaikka mitä töitä elämäni aikana. Samalla oma näkemykseni ihmisistä on laajentunut. Korkeasti koulutetut ovat välillä todella alentavia muita kohtaan... Nykyisin ihan koulutusta vastaavissa töissä, mutta karsastan edelleen liiallista hierarkiaa työpaikoilla. Ja muuallakin elämässä.
No mä olin luokkakokouksessa ja se oli silkkaa tylsää pönöttämistä ja pätemistä. Missä olivat ne fiksut luokkakaverit, joilla oli mielipiteitä ja ajatuksia?
No se on vähän tylsää pönöttämistä tosiaan, kun vaan ne samasta muotista tulleet ihmiset tulevat paikalle pätemään... Olisi paljon mielenkiintoisempaa tavata niitä muita, kenen elämä ei mennytkään ihan putkiajattelun mukaisesti.
P.S. Seuraavan kerran tapaaminen jossakin pubissa. Parin oluen jälkeen nuo pönöttäjätkin ehkä avautuvat angsteistaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vika on rakenteellinen, ei missään tapauksessa sidonnainen siihen, etteikö työttömät akateemiset olisi ymmärtäneet opintojaan, tai pärjänneet niissä. Meillä on niin pieni maa 6 milj. ihmistä ja ahtaalle ajettu teollisuus. On kasvuyrityksiä, jotka haluaisi palkata, mutta ne palkkaamisen ehdot ovat pienille yrityksille samat, mitä suurille. Suomessa on ihan normaalia, että pienyrityksistä menee konkurssiin alkuvaiheessa noin 80%. Puhutaan, että vaan kovat pärjäävät. Suurin yksittäinen syy pienyrityksen konkurssille Suomessa on se, että se ensimmäinen ja toinen työntekijä, jotka palkattiin oli vääränlainen. Vääränlainen rekry kaataa yrityksen, hyvin harva uskaltaa palkata vakituista. Mutta vaan vakituisen palkkaamisella yritys saa sen hyödyn työntekijästä, lojaalisuuden ja kehittymisen. Pätkäduunareilla yritys ei voi kasvaa. Yrittäminen on muutenkin riskialtista, joten lisäriskit eivät kannata tässä järjestelmässä, mikä on yritysmaailman suhteen vielä hyvin monopolisoitunut, tai jopa kilpaillaan valtion yrityksiä vastaan, eli kilpailu on mahdotonta. Hyviä Maistereita tulee koko ajan markkinoille ja myös hyviä vanhoja on olemassa, mutta se palkkaaminen on vaikeaa. On tukijärjestelmiä kaikenlaisille ongelmaisille, mutta ei ihan sellaisille järjissään oleville työkykyisille Maistereille. Vika ei missään nimessä ole siinä, että suomalaiset Maisterit olisivat jotenkin älyltään tai ominaisuuksiltaan vajaavaisia. - yrittäjä FM
Ja yritystukia jaellaan suuryritykselle, jotka laittavat ihmisiä pihalle samalla, kun johtajat nostavat bonuksia... Hyvin menee.
Tunnen epäonnistuneeni työelämässä tai oikeastaan syy lienee siinä, että valitsin alan totaalisen väärin. Valmistuin diplomi-insinööriksi 2,5 vuotta sitten. Tuona aikana olen ollut työvoimakoulutuksessa, joka sisälsi harjoittelun eikä harjoittelupaikasta jatkoa työsopimuksen muodossa tullut. Aavistelin tätä jo harjoittelun aikana kun vaikutti ettei yrityksellä ole oikeaa tarvetta minun juuri osaamiselle. Lisäksi olen tehnyt erilaisia keikkatöitä vuokrafirmojen kautta (tuotantotöitä, varastotyötä, siivousta). Opintoni venyivät liikaakin, koska ne olivat minulle aivan liian vaikeita ja joidenkin tenttien läpäisy vaati monta yritystä. Olisi kannattanut vaihtaa vaikka ammattikorkeaan, mutta väkisin vedin DI-tutkinnon läpi. Tätä pidän elämäni suurimpana virheenä. Alavalinta alkoi kaduttamaan minua jo opintojen aikana, mutta tiesin etteivät opintotukikuukaudet riitä aloittamaan uuden alan opintoja alusta. Näin jälkiviisaana olisi kannattanut vaihtaa edes AMK-insinööriopintoihin niin olisin ehkä saanut opinnoista joitan irtikin. Olin opiskeluaikoina kesätöissä useana kesänä suuressa tehtaassa tuotannon puolella, mutten koskaan päässyt ylenemään siellä. LIsäksi syventävän harjoittelun suoritin yliopiston "suojatyöpaikassa" johon sain harjoittelutukea.
Turhauttaa kun koko työnhaku tuntuu teeskentelyltä kun haastattelussa pitäisi kertoa omasta alan osaamisesta ja siitä miten haluaa edetä alalla. Minusta tuntuu, että en osaa mitään ja mieluummin olisin toisella alalla. Lisäksi vihaan verkostoitumista, henkilöbrändäystä enkä kehtaa luoda LinkedIn profiilia kun hävettä näyttää kaikille julkisesti epäonnistumiseni. En tietenkään kerro tätä haastatteluissa, vaan pyrin muokkaamaan kertomustani sen mukaan, mitä haastattelija haluaa kuulla. TE-toimiston mukaan en voi saada oikeutta opiskella uutta tutkintoa työttömyysetuudella, koska tutkintoni on kuulemma tarpeeksi työllistävä. Voisin tietenkin täydentää alani osaamista avoimessa yliopistossa, mutta se lienee liian vaikeaa kun niin monet yliopistotutkintoni kurssitkin olivat minulle yhtä tuskaa. Aikuiskoulutustukeakaan en voi saada kun työhistoriaa ei ole tarpeeksi ja pitäisi olla se työsuhde. Opintotuella opiskelu ei taas onnistu kun tukikuukaudet on käytetty. Voi kunpa olisin tajunnut opiskella työvoimapula-alalle :( Tällä alalla pitäisi olla lukuisista hakijoista se paras...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minua ainakaan ole koskaan edes kutsuttu yhteenkään luokkakokoukseen. Vaikea niihin on osallistua, jos ei edes tiedä koko tapahtumasta.
(En kyllä mistään hinnasta olisi mennytkään ja luultavasti järjestäjät sen tietävätkin, joten eivät siksi vaivaudu kutsumaan. Mutta se on eri asia. Kieltäytymiseni luonnollisesti ilmaisee syvää vihaani ja halveksuntaani itseäni, menneisyyttäni, luokkatovereitani ja koko ihmiskuntaa kohtaan, mutta siitä huolimatta kutsuminen olisi sentään KOHTELIASTA!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minua ainakaan ole koskaan edes kutsuttu yhteenkään luokkakokoukseen. Vaikea niihin on osallistua, jos ei edes tiedä koko tapahtumasta.
(En kyllä mistään hinnasta olisi mennytkään ja luultavasti järjestäjät sen tietävätkin, joten eivät siksi vaivaudu kutsumaan. Mutta se on eri asia. Kieltäytymiseni luonnollisesti ilmaisee syvää vihaani ja halveksuntaani itseäni, menneisyyttäni, luokkatovereitani ja koko ihmiskuntaa kohtaan, mutta siitä huolimatta kutsuminen olisi sentään KOHTELIASTA!)
No useinhan näihin kutsutaan se luokan "kerma"... Ja paikalle ilmestyy ne pönöttäjät ja pätijät. Ei kyllä voisi vähempää kiinnostaa, vaikka itse olen paljon elämässäni tehnytkin ja saanut aikaan. En vaan kestä näitä muka-hauskoja ja muka-parempia ihmisiä, jotka ylenkatsoivat muita jo kouluaikana. Nykyisin yrittävät olla miellyttäviä, koska olen hyvässä asemassa. Turha vaiva...
Vierailija kirjoitti:
Tunnen epäonnistuneeni työelämässä tai oikeastaan syy lienee siinä, että valitsin alan totaalisen väärin. Valmistuin diplomi-insinööriksi 2,5 vuotta sitten. Tuona aikana olen ollut työvoimakoulutuksessa, joka sisälsi harjoittelun eikä harjoittelupaikasta jatkoa työsopimuksen muodossa tullut. Aavistelin tätä jo harjoittelun aikana kun vaikutti ettei yrityksellä ole oikeaa tarvetta minun juuri osaamiselle. Lisäksi olen tehnyt erilaisia keikkatöitä vuokrafirmojen kautta (tuotantotöitä, varastotyötä, siivousta). Opintoni venyivät liikaakin, koska ne olivat minulle aivan liian vaikeita ja joidenkin tenttien läpäisy vaati monta yritystä. Olisi kannattanut vaihtaa vaikka ammattikorkeaan, mutta väkisin vedin DI-tutkinnon läpi. Tätä pidän elämäni suurimpana virheenä. Alavalinta alkoi kaduttamaan minua jo opintojen aikana, mutta tiesin etteivät opintotukikuukaudet riitä aloittamaan uuden alan opintoja alusta. Näin jälkiviisaana olisi kannattanut vaihtaa edes AMK-insinööriopintoihin niin olisin ehkä saanut opinnoista joitan irtikin. Olin opiskeluaikoina kesätöissä useana kesänä suuressa tehtaassa tuotannon puolella, mutten koskaan päässyt ylenemään siellä. LIsäksi syventävän harjoittelun suoritin yliopiston "suojatyöpaikassa" johon sain harjoittelutukea.
Turhauttaa kun koko työnhaku tuntuu teeskentelyltä kun haastattelussa pitäisi kertoa omasta alan osaamisesta ja siitä miten haluaa edetä alalla. Minusta tuntuu, että en osaa mitään ja mieluummin olisin toisella alalla. Lisäksi vihaan verkostoitumista, henkilöbrändäystä enkä kehtaa luoda LinkedIn profiilia kun hävettä näyttää kaikille julkisesti epäonnistumiseni. En tietenkään kerro tätä haastatteluissa, vaan pyrin muokkaamaan kertomustani sen mukaan, mitä haastattelija haluaa kuulla. TE-toimiston mukaan en voi saada oikeutta opiskella uutta tutkintoa työttömyysetuudella, koska tutkintoni on kuulemma tarpeeksi työllistävä. Voisin tietenkin täydentää alani osaamista avoimessa yliopistossa, mutta se lienee liian vaikeaa kun niin monet yliopistotutkintoni kurssitkin olivat minulle yhtä tuskaa. Aikuiskoulutustukeakaan en voi saada kun työhistoriaa ei ole tarpeeksi ja pitäisi olla se työsuhde. Opintotuella opiskelu ei taas onnistu kun tukikuukaudet on käytetty. Voi kunpa olisin tajunnut opiskella työvoimapula-alalle :( Tällä alalla pitäisi olla lukuisista hakijoista se paras...
Minkä alan diplomi-insinööriksi olet valmistunut? Itse alan tehdä kohta diplomityötä ja vähän hirvittää, kun en koe olevani kovin hyvä alallani. En usko, että voisin markkinoida osaamistani kovinkaan uskottavasti. Mietin tässä, että olisiko sittenkin pitänyt valita joku toinen ala. Ja siis sähkötekniikka koulutusohjelmana.
Työelämä on täynnä työelämässä epäonnistuneita, joilla lahoaa pää päivä päivältä enemmän.
r4r4r kirjoitti:
Kannattaako hakeutua KTM tutkintoon jos on introvertti, business elämässä tarvitantaan vuorovaikutus taitoja ja muiden ihmisten kanssa pitää tulla toimeen ja heihin myls vaikuttamaan. Harvoin kaupallisella alalla työtehtäviä jossa ei tarvitsisi kommunkoida...Itse olen KTM, en todellakaan mikään paras missään mutta olen hyvä tyyppi ja sillä pärjää yllättävän pitkälle, omat kollegat tykkää, asiakkaat tykkää ym.
t:mies 28v
Helppoa sitä on sanoa nousukaudelle työllistyneenä nuorena ja terveenä miehenä. Yksi noista kun otetaan pois niin tilanne onkin ihan eri, vaikka kuinka asiakkaat ja esimiehet ja työkaverit tykkäisivät.
Ap, täällä yksi kohtalotoveri, KTM myöskin ja työuraa takana ihan vain muutama vuosi vähemmän kuin sinulla. Olen koettanut "aikuis"työelämää kahdella aika erilaisella alalla/sektorilla, ja molemmissa on tuntunut, että muut on vaan jotenkin paljon parempia tai ainakin hoitavat työnsä jotenkin näppärämmin. Minä olen kyllä tunnollinen ja teen tarvittaessa ylitöitä (ehkä liikaakin, kokeiltu on ihan uupumukseenkin asti), osin syy uran sakkaamiseen onkin ehkä juuri tuossa tunnollisuudessa ja kyvyttömyydessä vetää omia rajoja. Älykkyydeltäni vertaudun kyllä mielestäni ihan muihin saman alan tekijöihin hyvällä keskitasolla, mutta jotain muita kriittisiä ominaisuuksia (tuo jämäkkyys ainakin mukaan lukien) sitten puuttuu.
Mutta tosiaan, etenkin tässä iässä 35 vuoden rajapyykin ylitettyä alkaa tuntua, että kaikista muista on tullut jotain, osasta aika merkittäviä ja näkyviäkin tekijöitä, kun minä vaan junnaan paikallaan. Ja sama tunne minullakin siitä, että tuntuu, että annan ensin vaikutelman, että minussa olisi jotain enemmän ja jotenkin sitten olen lopulta pettymys.
En oikein tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Olen ihan vakavasti miettinyt, että olenko jotenkin ihan vääräntyyppisessä työssä (vaikka kerran vähän jo ainakin toimialaa tosiaan vaihtanut) ja kyllä tämä tilanne turhauttaa, kun töihin kuitenkin tunnollisesti satsaan. Tämmöinen luuseri täällä siis, vaikka en muille tahtoisi samaa fiilistä, niin silti hyvä kuulla, että muitakin tämmöiset asiat ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yksi KTM, joka valmistumisen jälkeen jämähti pätkätyöputkeen. Olen tullut siihen tulokseen, että vakityötä ei heru, koska olen hedelmällisessä iässä oleva nainen. Harmittaa, monet opiskelukaverit, etenkin miehet, ovat jo johtavissa asemissa. On pankinjohtajaa jne. Minulla töitä kuitenkin on ja ihan ok palkka, joten turha varmaan murehtia. Ei kaikista johtajia tarvitse tullakaan.
Kuulostaa tutulta! Ensin olin riski kun olin synnytysiässä ja nyt nelikymppisenä liian vanha..
Ihan kuin mun näppikseltä!
T. Alisuoriutunut KTM 42v
Kannattaa miettiä omia arvoja ja toiveita ensisijaisesti. Jos elämä on jotenkin niiden vastaista, niin sitten voi ehkä tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Ja pyrkiä muuttamaan jotain. Ei elämässä ole mitään yhtä oikeaa päämäärää ja/tai sisältöä, lähtiessä ei jää kuin muiden muistoihin elämään...
Luokkakokouksissa tämä "elämässä epäonnistuminen" tulee ilmi hyvin. Meitä ei ollut kuin kourallinen paikalla. Paikalle tulivat ne, joilla oli perhe, ok koulutus ja työ, sekä muutenkin elämä kohdillaan. Kuulin jälkeenpäin, että yksi ei tullut paikalle ylipainon vuoksi, toinen koska ei ollut perhettä ja lapsia, kolmas koska oli työttömänä, neljäs koska oli tullut kaapista ulos jne jne. Kaikki omasta mielestään epäonnistuneita elämässään?
Ymmärrän kyllä ap:ta, itsekin olen maisteri ja tehnyt vaikka mitä töitä elämäni aikana. Samalla oma näkemykseni ihmisistä on laajentunut. Korkeasti koulutetut ovat välillä todella alentavia muita kohtaan... Nykyisin ihan koulutusta vastaavissa töissä, mutta karsastan edelleen liiallista hierarkiaa työpaikoilla. Ja muuallakin elämässä.