Muita korkeasti koulutettuja, jotka epäonnistuneet työelämässä?

Vierailija kirjoitti:

Minä kouluttauduin diplomi-insinööriksi ja siitä tekniikan lisensiaatiksi.  Ja olin todellakin koulutustani vastaavassa hommassa tutkijana vuosia.

Jestas, että oli kamala ammatti! 7 vuodean aikana 14 ketjutettua pätkätyösopimusta. Järjettömät taitovaatimukset mm. kielitaidon, matemaattisen osaamisen ja ohjemlmoinnin osalta. Surkea palkka ja fasiliteetit. Työ yhtä rahanhakua.

Downsiftasin itseni ammattiin, johon olisi päässyt pelkällä amk-tutkinnolla. Enkä ole katunut päivääkään.

Minä olen lähdössä hyvää vauhtia samalle yliopistopolulle, tosin ala on eri. Nyt jo mietityttää, kestänkö.

Vierailija kirjoitti:

KTM-kerho näköjään kokoontuu täällä. Yksi ilmoittautuu lisää. Ei päivääkään koulutusta vastaavaa työtä takana ja pitkän sairasloman vuoksi kukaan ei ota töihin edes ilmaiseksi. Kokeiltu on.

Miksi kerrot sairaslomasta, mikset sano vain olleesi työtön jos asia on noin?

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös KTM, moi vaan mahdolliset tutut HKKK:n -89 kurssilta! Onpa ollut kiva lukea empaattisia, hyvin ja ajatuksella kirjoitettuja vastauksia! Itse olen tuntenut epäonnisumista lähinnä itseeni kohdistuneiden odotusten (omien ja muiden) toteamattomuuden takia. Mahdollisuuteni perinteiseen menestymiseen hävisivät sairauden myötä, mutta nyt monen vuoden jälkeen olen (lähes) sinut tilanteeni kanssa. Tein useita huonoja päätöksiä osin sairauteni takia, ja elämäni on nyt aika kaukana siitä mihin tähtäsin. Itse en ole esim LinkedInissä tms lainkaan mukana, en kestä vertailua kurssikavereihin. Yritän aktiivisesti nauttia siitä mitä minulla on - perhe, kiva ja sopivan haastava mutta huonosti palkattu duuni sekä antoisat harrastukset - enkä murehtia sitä mitä ei ole. Tsemppiä meille kaikille herkille, luoville ja introverteille, meitä tarvitaan myös!

Aika samalta kuulostaa kuin ap:n urapolku. Työuran katkaisi myös sairastuminen väsymysoireyhtymän kaltaiseen sairauteen. Lapset siihen vielä lisäksi.

Mutta kuten moni täällä on sanonut, pitää kuitenkin olla onnellinen tästä mitä on. Luulen, että olen kuitenkin onnellisempi näin pienituloisena pienyrittäjänä kuin esim talousjohtajana. Kerran kun tiedän, etten siinä pärjäisi 🤔

Ap

Muita?

FM, humanisti. En ole tehnyt päivääkään ”oman alan” töitä, mutta sellaisia nyt ei täysin yhdentekevällä ainekokonaisuudellani ole olemassakaan. Ainoa urapolku olisi ollut pyrkiä tutkijaksi, mutta se olisi pelkkää apurahojen kerjäämistä puuhasteluun, josta ei olisi ollut mitään hyötyä minulle tai kenellekään. Aiheelle, josta minut hyväksyttiin jatko-opiskelijaksi, löytyisi ehkä kolme ihmistä maailmassa, jotka viitsisivät sen edes lukea.

Todettuani humanistisen harrastelun turhaksi aloin hakea sellaisia töitä, joihin koulutuksellani oli mahdollista päästä, kuten lehdenjakajan, rengasapulaisen ja henkilökohtaisen avustajan töitä. Lopulta pääsin vakituisiin töihin, jotka nekään eivät vaatisi peruskoulutodistusta kummempaa pätevyyttä, ja olen tyytyväinen. Työni on mielekästä, mitä se ei koskaan olisi ollut yliopiston seinien sisällä.

Toki humanistina olo opettikin minulle jotakin nähtyäni läheltä sen ihmistyypin, joka kyseistä alaa harjoitti. Olen jo pitkään sanonut, että täydellisessä maailmassa yksikään humanisti ei olisi sellaisessa asemassa, jossa hänellä on valta ja vastuu tehdä oikeasti tärkeitä päätöksiä – ja tältä osin maailmamme onkin jo nyt varsin lähellä täydellistä.

Minua varmaan pidetään epäonnistujana. Olen koulutukseltani FK, mutta jo reilut parikymmentä vuotta olen tehnyt töitä perhepäivähoitajana. Sitä ennen tein oman alani töitä. Vaikka pidän nykyisestä työstäni lasten kanssa tosi paljon, tulee joskus pohdittua, mihin olisin voinut päätyä. Kun valmistuin yliopistosta, tarjottiin minulle sieltä assarin hommia, mutta olin jo luvannut mennä muualle töihin. Assariksi meni sitten opiskelukaveri, joka alkoi tehdä väikkäriä ja päätyi lopulta laitoksen professoriksi. En nyt tarkoita, että itsestäni olisi ollut siihen, mutta mahdollisuudet olivat olemassa. Olen vain laiska ja täysin kunnianhimoton eikä rahakaan ole pääasia. Tulen riittävän hyvin toimeen ja viihdyn työssäni paremmin kuin missään akateemisessa työssä. 

En usko sinun epäonnistuneen. Tai tavallaan koska et ole löytänyt vielä sitä unelmien työpaikkaa. Ja sitten joudut ”tyytymään” vähempään ja sellaiseen elämään jota kohtaan et tunne intohimoa.

Varmasti olet ollut työtä hakiessa aika tyytyväinen tilanteeseesi joka tapauksessa eli työ ei ole ollut sinulle kaikki kaikessa. Sinusta ei varmastikaan ole paistanut epätoivo tai epävarmuus. Varmasti siksi sinut on haluttu palkata.

Minulla ongelmana taas on, että en pääse ollenkaan töihin. Olen korkeakoulutettu, mutta jäänyt työmarkkinoiden ulkopuolelle. Ainoa paikka mihin pääsen on palkaton harjoittelu.

En nyt sanoisi että olen ollut aina pettymys työnantajalleni... Mutta alipalkattu. Ensimmäisestä vakiduunista valmistumisen jälkeen erehdyin vaihtamaan pieneen startup-yritykseen, joka parin vuoden päästä heiluikin jo konkan partaalla (ei ollut minun syyni), ja siitä pitäen työurani on ollut epävakaata, eli lomautuksia, pätkäduuneja, työttömyyttä. Joissakin työpaikoissa työpanokseeni sinänsä on kyllä oltu tyytyväisiä, mutta minkäs teet kun kyseessä on ollut joku äitiyslomansijaisuus tms., jolle ei tule jatkoa.

Tuntuu että isoin ongelma on siinä, etten ole kovin sosiaalinen, en muodosta kaveruussuhteita työpaikoilla, ja itsetuntokin on sillä mallilla, etten kehtaa pyytää ketään suosittelijaksi.

Nyt olen 56-vuotias pitkäaikaistyötön, enkä enää usko työllistyväni. 

Ap, työurasi jatkuu vielä, älä ajattele että olisit lopullisesti epäonnistunut. Minä valmistuin vuosituhannen vaihteessa maisteriksi. Kitkuttelin epämääräisillä pätkillä monissa eri paikoissa, välillä olin työttömänä, sitten kyllästyin siihen ja aloin tehdä väitöskirjaa, sillä siihen sain sentään kerralla kolmevuotisen rahoituksen. Monta kertaa pidempi aika kuin mikään työsuhteeni!

Väitöksen jälkeen pettymys oli melkoinen, kun työnhaku osoittautui jopa vielä vaikeammaksi kuin aiemmin. Tuntui, että olen ylikoulutettu "oikeisiin" työpaikkoihin, ja tutut säälistä järkkäilivät jotain parin kuukauden pestejä projekteissaan, ja työttömyysjaksoja kertyi vielä enemmän kuin maisterina. Lopulta kuitenkin sain eräällä pätkällä kuulla talon sisäisestä rekrytointimahdollisuudesta, ja sitä kautta lopulta päädyin ihan juuri sille omalle alalleni vakituiseen työhön, jota olen nyt tehnyt muutaman vuoden. 16 vuotta meni maisteriksi valmistumisen jälkeen ennen kuin tunsin onnistuneeni työelämässä, mutta odotus kannatti!

Itse valmistuin 2 vuotta sitten FM luonnontieteelliseltä alalta. Arvosanani ja graduni olivat huippuluokkaa.. Harmi vain että sitten tipahdin työttömäksi ja työttömänä olen nyt ollut 2 vuotta.. Oman alan töitä ei ole (väitöskirja ei ole oikea tie minulle) ja muuallekkaan ei palkata, koska "sähän lähtisit heti pois/olet ihan ylipätevä". Epätoivo alkaa iskeä ja opintolainaa pitäisi alkaa maksaa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Minua varmaan pidetään epäonnistujana. Olen koulutukseltani FK, mutta jo reilut parikymmentä vuotta olen tehnyt töitä perhepäivähoitajana. Sitä ennen tein oman alani töitä. Vaikka pidän nykyisestä työstäni lasten kanssa tosi paljon, tulee joskus pohdittua, mihin olisin voinut päätyä. Kun valmistuin yliopistosta, tarjottiin minulle sieltä assarin hommia, mutta olin jo luvannut mennä muualle töihin. Assariksi meni sitten opiskelukaveri, joka alkoi tehdä väikkäriä ja päätyi lopulta laitoksen professoriksi. En nyt tarkoita, että itsestäni olisi ollut siihen, mutta mahdollisuudet olivat olemassa. Olen vain laiska ja täysin kunnianhimoton eikä rahakaan ole pääasia. Tulen riittävän hyvin toimeen ja viihdyn työssäni paremmin kuin missään akateemisessa työssä. 

Nykypäivänä työ lasten kanssa ei varmaankaan ole mikään ongelma. Kertoo vain hyvistä arvoista ❤️

Ap

Vierailija kirjoitti:

FM, humanisti. En ole tehnyt päivääkään ”oman alan” töitä, mutta sellaisia nyt ei täysin yhdentekevällä ainekokonaisuudellani ole olemassakaan. Ainoa urapolku olisi ollut pyrkiä tutkijaksi, mutta se olisi pelkkää apurahojen kerjäämistä puuhasteluun, josta ei olisi ollut mitään hyötyä minulle tai kenellekään. Aiheelle, josta minut hyväksyttiin jatko-opiskelijaksi, löytyisi ehkä kolme ihmistä maailmassa, jotka viitsisivät sen edes lukea.

Todettuani humanistisen harrastelun turhaksi aloin hakea sellaisia töitä, joihin koulutuksellani oli mahdollista päästä, kuten lehdenjakajan, rengasapulaisen ja henkilökohtaisen avustajan töitä. Lopulta pääsin vakituisiin töihin, jotka nekään eivät vaatisi peruskoulutodistusta kummempaa pätevyyttä, ja olen tyytyväinen. Työni on mielekästä, mitä se ei koskaan olisi ollut yliopiston seinien sisällä.

Toki humanistina olo opettikin minulle jotakin nähtyäni läheltä sen ihmistyypin, joka kyseistä alaa harjoitti. Olen jo pitkään sanonut, että täydellisessä maailmassa yksikään humanisti ei olisi sellaisessa asemassa, jossa hänellä on valta ja vastuu tehdä oikeasti tärkeitä päätöksiä – ja tältä osin maailmamme onkin jo nyt varsin lähellä täydellistä.

Haluatko yhtään avata mitä teet nyt työksesi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

En usko sinun epäonnistuneen. Tai tavallaan koska et ole löytänyt vielä sitä unelmien työpaikkaa. Ja sitten joudut ”tyytymään” vähempään ja sellaiseen elämään jota kohtaan et tunne intohimoa.

Varmasti olet ollut työtä hakiessa aika tyytyväinen tilanteeseesi joka tapauksessa eli työ ei ole ollut sinulle kaikki kaikessa. Sinusta ei varmastikaan ole paistanut epätoivo tai epävarmuus. Varmasti siksi sinut on haluttu palkata.

Minulla ongelmana taas on, että en pääse ollenkaan töihin. Olen korkeakoulutettu, mutta jäänyt työmarkkinoiden ulkopuolelle. Ainoa paikka mihin pääsen on palkaton harjoittelu.

Kiitos ❤️ Tuntuu tosiaan, etten ihan vielä tiedä mitä haluaisin tehdä. Onko se vanhusten kanssa, nuorten syrjäytyneiden vai eläinten? Tuntuu vain, että näihinkin pitäisi olla esim. sosionomi tms enkä saisi mitään työtä oman koulutustaustani vuoksi. Pienyrittäjänä käsityöalalla olen tällä hetkellä. Kun muut opiskelukaverit juoksevat maailmalla konferensseissa, mä kökin myymässä joulumyyjäisissä 😁

Ap

Tulee mieleeni eräs sukulaismies, joka oli maisterina pitkään koulutusta alemman tason hommissa, ja on nyt ollut pitkään työttömänä. Syinä heikkoon menestykseen ovat käsittääkseni puhevika ja julmettu introverttius. Puhdas äly ja tunnollisuus tai luotettavuus ovat varmasti keskimääräistä paremmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

FM, humanisti. En ole tehnyt päivääkään ”oman alan” töitä, mutta sellaisia nyt ei täysin yhdentekevällä ainekokonaisuudellani ole olemassakaan. Ainoa urapolku olisi ollut pyrkiä tutkijaksi, mutta se olisi pelkkää apurahojen kerjäämistä puuhasteluun, josta ei olisi ollut mitään hyötyä minulle tai kenellekään. Aiheelle, josta minut hyväksyttiin jatko-opiskelijaksi, löytyisi ehkä kolme ihmistä maailmassa, jotka viitsisivät sen edes lukea.

Todettuani humanistisen harrastelun turhaksi aloin hakea sellaisia töitä, joihin koulutuksellani oli mahdollista päästä, kuten lehdenjakajan, rengasapulaisen ja henkilökohtaisen avustajan töitä. Lopulta pääsin vakituisiin töihin, jotka nekään eivät vaatisi peruskoulutodistusta kummempaa pätevyyttä, ja olen tyytyväinen. Työni on mielekästä, mitä se ei koskaan olisi ollut yliopiston seinien sisällä.

Toki humanistina olo opettikin minulle jotakin nähtyäni läheltä sen ihmistyypin, joka kyseistä alaa harjoitti. Olen jo pitkään sanonut, että täydellisessä maailmassa yksikään humanisti ei olisi sellaisessa asemassa, jossa hänellä on valta ja vastuu tehdä oikeasti tärkeitä päätöksiä – ja tältä osin maailmamme onkin jo nyt varsin lähellä täydellistä.

Haluatko yhtään avata mitä teet nyt työksesi?

Ap

Olen teollisuudessa tuotantotyöntekijänä. Sen tarkemmin en mielelläni paljasta. Mainittakoon, että mitä tulee Maslow’n tarvehierarkiaan, valmistamamme tuotteet ovat välttämättömyydeltään suunnilleen yhtä turhia kuin humanistiset höpöhöpökirjoittelutkin. Ero kuitenkin on siinä, että toisin kuin humanistisista huuhaateorioista, näistä valmistamistamme tuotteista ihmiset ovat valmiita vapaaehtoisesti maksamaan; niille on aitoa, rahalla mitattavissa olevaa tarvetta ja kysyntää yhteiskunnassa. Siksi tunnen tekeväni nyt jotakin arvokasta, mitä en koskaan kokisi kerjätyillä apurahoilla yhdentekevyyksiä kirjoitellessani.

Vierailija kirjoitti:

En nyt sanoisi että olen ollut aina pettymys työnantajalleni... Mutta alipalkattu. Ensimmäisestä vakiduunista valmistumisen jälkeen erehdyin vaihtamaan pieneen startup-yritykseen, joka parin vuoden päästä heiluikin jo konkan partaalla (ei ollut minun syyni), ja siitä pitäen työurani on ollut epävakaata, eli lomautuksia, pätkäduuneja, työttömyyttä. Joissakin työpaikoissa työpanokseeni sinänsä on kyllä oltu tyytyväisiä, mutta minkäs teet kun kyseessä on ollut joku äitiyslomansijaisuus tms., jolle ei tule jatkoa.

Tuntuu että isoin ongelma on siinä, etten ole kovin sosiaalinen, en muodosta kaveruussuhteita työpaikoilla, ja itsetuntokin on sillä mallilla, etten kehtaa pyytää ketään suosittelijaksi.

Nyt olen 56-vuotias pitkäaikaistyötön, enkä enää usko työllistyväni. 

Luulisi, että sinun ammattitaidolla saisi ainakin noita määräaikaisuuksia. Oletko minkä alan KTM?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, työurasi jatkuu vielä, älä ajattele että olisit lopullisesti epäonnistunut. Minä valmistuin vuosituhannen vaihteessa maisteriksi. Kitkuttelin epämääräisillä pätkillä monissa eri paikoissa, välillä olin työttömänä, sitten kyllästyin siihen ja aloin tehdä väitöskirjaa, sillä siihen sain sentään kerralla kolmevuotisen rahoituksen. Monta kertaa pidempi aika kuin mikään työsuhteeni!

Väitöksen jälkeen pettymys oli melkoinen, kun työnhaku osoittautui jopa vielä vaikeammaksi kuin aiemmin. Tuntui, että olen ylikoulutettu "oikeisiin" työpaikkoihin, ja tutut säälistä järkkäilivät jotain parin kuukauden pestejä projekteissaan, ja työttömyysjaksoja kertyi vielä enemmän kuin maisterina. Lopulta kuitenkin sain eräällä pätkällä kuulla talon sisäisestä rekrytointimahdollisuudesta, ja sitä kautta lopulta päädyin ihan juuri sille omalle alalleni vakituiseen työhön, jota olen nyt tehnyt muutaman vuoden. 16 vuotta meni maisteriksi valmistumisen jälkeen ennen kuin tunsin onnistuneeni työelämässä, mutta odotus kannatti!

Ihana ❤️ Jep, kai se tässä jatkuu vielä sen 30 vuotta 😀 ihanaa, että sinun odotus palkittiin!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse valmistuin 2 vuotta sitten FM luonnontieteelliseltä alalta. Arvosanani ja graduni olivat huippuluokkaa.. Harmi vain että sitten tipahdin työttömäksi ja työttömänä olen nyt ollut 2 vuotta.. Oman alan töitä ei ole (väitöskirja ei ole oikea tie minulle) ja muuallekkaan ei palkata, koska "sähän lähtisit heti pois/olet ihan ylipätevä". Epätoivo alkaa iskeä ja opintolainaa pitäisi alkaa maksaa takaisin.

Oletko opettajien sijaisuuksia miettinyt?

Ap

Täälläkin akateeminen duunariammatissa. Palkkani on myös aivan naurettavan pieni. Tunnen työni kuitenkin merkitykselliseksi, vaikka olenkin köyhä kuin kirkonrotta. Jatkuva rahanpuute aiheuttaa valtavasti stressiä ja päänvaivaa. Muuten kyllä jopa tosiaan viihdyn työssäni!

N45

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin akateeminen duunariammatissa. Palkkani on myös aivan naurettavan pieni. Tunnen työni kuitenkin merkitykselliseksi, vaikka olenkin köyhä kuin kirkonrotta. Jatkuva rahanpuute aiheuttaa valtavasti stressiä ja päänvaivaa. Muuten kyllä jopa tosiaan viihdyn työssäni!

N45

Hyvä että tunnet kuitenkin työsi merkitykselliseksi ja viihdyt siellä ☺️

Ap