Lue keskustelun säännöt.
Muita korkeasti koulutettuja, jotka epäonnistuneet työelämässä?
20.11.2019 |
Koulutus KTM ja työ”uraa” takana noin 15 vuotta. En ole oikein pärjännyt tässä työelämässä, ja olen ollut jotenkin pettymys aina työnantajille.
Miten teillä muilla? Ainakin omat opiskelukaverit ovat kaikki johtajia, päälliköitä yms ja minä pienyrittäjä, joka juuri ja juuri pärjää.
Kommentit (357)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä ketjusta! Virkistää näin uramasennuksen, etten ole ainoa epäonnistunut.
Olen KTM nainen, parhaassa lapsenneko iässä (työnantajien mielestä). Valmistuin lamaan ja en asu tai pystynyt muuttamaan pääkaupunkiseudulle. Eli työpaikkoja ei ollut auki kun valmistuin. Opiskeluaikoina olin saanut tosi hyvää työkokemusta, mutta ei johtanut laman yt/rekrykieltojen takia mihinkään. Useat opiskelukaverit saivat suhteilla hyvän paikan. Moni oli kaupan kassalla. Sain ihan ok paikan lopulta. Pätkää siis. Palkka pieni ja ei sellainen tehtävä mitä halusin, mutta kumminkin sellaista missä opin ja sain sen jälkeen päällikkö tehtävän (pätkä). Eli ura oli nousussa. Silloin olin sosiaalinen ja sanavalmis, ulkoisesti itsevarma ja edustava (vaikka sisäisesti epävarma ja olen kärsinyt aina huonosta itsetunnosta). Mietin silloin jo, etten halua olla kova ja epärehellinen vaan toimia eettisissä firmoissa ym.
Sairastuin vaikeasti. Pätkää ei jatkettu. Olin sairaslomalla ja lopulta masentunutkin. Kun lopulta toivuin, piti taas hakea sadoittain paikkoja ja lopulta sain taloushallinnosta peruspaikan pienellä palkalla. Hoidin sen hyvin ja sain toisen paremman asiantuntijan paikan. Eli nyt olen ihan ok palkattu, mutta ktm keskipalkoista voin vain haaveilla. Haluaisin takaisin päällikkö töihin ja siitä ylemmäs, mutta itsetuntoni on tosi huono. En sairastumiseni vuoksi enää ole edustava vaan lihava ja vanhentunut (vaikka alle 40 olen reilusti). En ulkoisesti sovi trimmattu, urheilullinen pukumies/jakkupukunainen tyyppiin, jota tunnuyaan hakevan. En uskalla enää kehua itseäni haastattelussa samalla tavalla kuin ennen ja varmaan epävarmuus näkyy. En siis saa haastavia paikkoja. Juuri kuulin, että sisäisesti haussa ollut liiketoiminnan paikka (ei esimies tai päällikkö) meni vuosi sitten valmistuneelle nuorelle miehelle, joka on taitava imartelemaan (ja nuolemaan pers...). Osaaminen on surkeaa hänellä. Tiedän, että haussa oli muitakin päteviä naisia (joilla ei ole ulkoisia "hidasteita" kuin mulla), jotka olisivat sopineet tuohon tehtävään erittäin hyvin. Kyseisen tehtävän esimiehellä on vain miesalaisia...
Muitakin vastaavia tapauksia tiedän, jossa palkataan kokematon mies, vaikka olisi päteviä ja taitavia naisia. Nainen tuntuu kelpaavan kirjanpitäjäksi, mutta ei liiketoiminnan puolelle tai johtajaksi.
Olen masentunut. Mulla on töitä, jolla saan vuokran maksettua, mutta en enää osaa markkinoida itseäni, vaikka kaikissa tehtävissä mua onnaina kehuttu ja olen hyvä työssäni. Työhistoriani on outo sairauteni vuoksi, olen väärän ikäinen , väärää sukupuolta, liian lihava ja sellaisia suhteita ei ole, joilla etenisin. Palkka ei nouse tässä tehtävässä, lisää työtä saa ilman korvausta tehdä, pitkiä päiviä alkukuusta ilman ylityökorvauksia.
Vaikka koen olevan oikealla alalla, niin kaduttaa, että opiskelin tähän. Tällä hetkellä koen vain epäonnistuneeni verratessani muihin ktm.
Hämmentävä, oletkohan minä? Näin päättelisin, jos tietäisin, etten ole kirjoittanut tähän ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amistutkinto tai AMK ei ole häppee! Tuntuu, että moni akateeminen täälläkin olisi ollut onnellisempi, jos olisi vaan käynyt ammatillisen tai AMK-tutkinnon ja ryhtynyt vaikka eläintenhoitajaksi. Akateeminen koulutus on vaan nyt in ja tuntee helposti itsensä "tyhmäksi", jos ei kouluttaudu korkealle. Mutta todellisuudessa monen alan maisterien työpaikat ovat kiven alla, kilpailu on kovaa eikä kaikista ole tutkijoiksi tai johtotehtäviin. Ihan tyytyväinen voi kuitenkin elämäänsä olla, vaikka olisikin ihan perusduunissa. Toisaalta tuntuu, ettei työelämässä aina ymmärretä, mihin esimerkiksi filosofian maisterien osaamista voisi hyödyntää ja fiksuja, koulutettuja ihmisiä valuu duunarihommiin tai työttömyyskortistoon, vaikka taitoja olisi muuhunkin.
Palkkakehityksessä joo.
3500e/kk brutto ja kaksi maisterin tutkintoa.
Ei portit vaan auenneet.
Ei olisi kannattanut lukea tätä keskustelua näin parikymppisenä humanistiopiskelijana. Nyt ahdistaa ja masentaa työelämän toivottomuus.
Joo tosiaan se tutkijanura ei ole mikään introvertin unelma :D itse meinasin päätyä tekniikan tohtoriksi, mutta elämä oli pelkkää stressiä rahoituksesta aamusta yöhön. Ja akateemisella puolella kaikki siis ihan kaikki liikkuu suhteiden avulla. Varmaan sisäsiittoisempaa hommaa kuin pahinkaan yksityinen firma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrankin ketju, jossa on erittäin vähän kielioppivirheitä.
Emme me maisterit ihan turhia ole! :) :)
Vierailija kirjoitti:
Amistutkinto tai AMK ei ole häppee! Tuntuu, että moni akateeminen täälläkin olisi ollut onnellisempi, jos olisi vaan käynyt ammatillisen tai AMK-tutkinnon ja ryhtynyt vaikka eläintenhoitajaksi. Akateeminen koulutus on vaan nyt in ja tuntee helposti itsensä "tyhmäksi", jos ei kouluttaudu korkealle. Mutta todellisuudessa monen alan maisterien työpaikat ovat kiven alla, kilpailu on kovaa eikä kaikista ole tutkijoiksi tai johtotehtäviin. Ihan tyytyväinen voi kuitenkin elämäänsä olla, vaikka olisikin ihan perusduunissa. Toisaalta tuntuu, ettei työelämässä aina ymmärretä, mihin esimerkiksi filosofian maisterien osaamista voisi hyödyntää ja fiksuja, koulutettuja ihmisiä valuu duunarihommiin tai työttömyyskortistoon, vaikka taitoja olisi muuhunkin.
Hmm, ymmärrän pointtisi. Itse kuitenkin pohdin toisenkin korkeakoulututkinnon hankkimista, koska olen vain utelias ihminen ja haluan opiskella monia asioita :) tällä hetkellä perheyrityksessä olen töissä, enkä kadu taloustieteen opintojani, mutta intohimona on monet muut alat.
En olisi soveltunut eläintenhoitajaksi, koska uteliaisuus olisi vienyt kuitenkin eläinlääkikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi kannattanut lukea tätä keskustelua näin parikymppisenä humanistiopiskelijana. Nyt ahdistaa ja masentaa työelämän toivottomuus.
Jos yhtään lohduttaa, niin kyllä humanisteja myös työllistyy. Kannattaa kuitenkin panostaa siihen, että saat oman alan työkokemusta ja suhteita jo opiskeluaikana. Kannattaa myös valmistautua siihen, että työ saattaa olla pitkään määräaikaista. Osa saa jossain vaiheessa vakipaikan ja osalla erilaiset määräaikaisuudet jatkuvat läpi elämän. Omassa tuttavapiirissä on humanisteja, jotka ovat saaneet vakityötä 30-vuotiaana, sitten niitä, joilla on riittänyt määräaikaisuuksia ja niitä, jotka ovat jääneet työttömäksi ja vaihtaneet alaa. Työtilanteet vaihtelee aloittain ja paikkakunnittain. Ja paljon riippuu myös sattumasta ja tuurista.
Olen pätkätöitä tekevä opettaja. Pätkätöitä siksi, että mitään vakituista ei ole tarjolla. Opettajia on koulutettu aivan liikaa, eikä varsinkaan meille aineenopettajille riitä tarpeeksi töitä. Uskoisin, että minulla on paljon kohtalotovereita. Olenko sitten epäonnistunut "urallani"? Kyllä, jos katsotaan esim. vuositulojani ja eläkekertymääni. En, jos katsotaan, että teen kuitenkin koulutusta vastaavaa työtä, olen siinä hyvä ja nautin siitä valtavasti.
Kokonaisuutena pidän akateemista työttömyyttä ja pätkätyöläisyttä murheellisena asiana. Joka paikassa toitotetaan, miten tärkeää koulutus on. Mutta vielä tärkeämpää olisi kohdentaminen, eli koulutuspaikkojen vastaavuus työpaikkojen kanssa pitäisi selvittää paljon paremmin, jotta ihmisiä ei koulutettaisi liikaa ja suoraan kortistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi kannattanut lukea tätä keskustelua näin parikymppisenä humanistiopiskelijana. Nyt ahdistaa ja masentaa työelämän toivottomuus.
Elämästä ei koskaan tiedä. Nimittäin myös sattuma ja tuuri näyttelevät suurta osaa näissä asioissa. Minun elämäni ei mennyt, kuten olisin toivonut. Mutta sinä olet vielä nuori ja kaikki on mahdollista:) Toivotan myötätuulta elämääsi.
T: Ope
Vierailija kirjoitti:
Olen pätkätöitä tekevä opettaja. Pätkätöitä siksi, että mitään vakituista ei ole tarjolla. Opettajia on koulutettu aivan liikaa, eikä varsinkaan meille aineenopettajille riitä tarpeeksi töitä. Uskoisin, että minulla on paljon kohtalotovereita. Olenko sitten epäonnistunut "urallani"? Kyllä, jos katsotaan esim. vuositulojani ja eläkekertymääni. En, jos katsotaan, että teen kuitenkin koulutusta vastaavaa työtä, olen siinä hyvä ja nautin siitä valtavasti.
Kokonaisuutena pidän akateemista työttömyyttä ja pätkätyöläisyttä murheellisena asiana. Joka paikassa toitotetaan, miten tärkeää koulutus on. Mutta vielä tärkeämpää olisi kohdentaminen, eli koulutuspaikkojen vastaavuus työpaikkojen kanssa pitäisi selvittää paljon paremmin, jotta ihmisiä ei koulutettaisi liikaa ja suoraan kortistoon.
Tällä hetkellä ongelmana on suurilta osin korkeakoulujen rahoitus, joka koostuu enemmistöosaisesti valmistuvien opiskelijoiden lukumäärän perusteella. Kouluilla on intensiivi tarjota lähinnä suosituimpia tutkintolinjoja, jotta saavat opiskelijoita. Eikä suosituin ala liity mitenkään valitettavasti työllistävimpään alaan. Hyvä esimerkki on yliopistojen 100 aloituspaikkaa/ vuosi aloilla kuten kemia ja biologia, jossa ei kummallakaan ole varmaan ollut työvoimapulaa vuosikymmeniin enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu, en ole 7 vuoteen tehnyt oman alan töitä. En ikinä päässyt kiinni vakituiseen työsuhteeseen; pelkkiä määräaikaisuuksia, pätkää ja sijaisuuksia. Viimeiset 6v olen ollut töissä kahvilassa. Palkka ei ole suuri mutta ainakin on vakituinen, kokopäiväinen työ ja minä jopa oikeasti tykkään tästä. Töihin on kiva mennä ja olen ihan tyytyväinen tilanteeseen.
Silti, alemmuuden tunne iskee kun tapaan välillä opiskelukavereita jotka ovat koulutustaan vastaavissa töissä.
Hankkiudu eroon näistä kavereistasi, jos koet usein heidän seurassaan tuota alemmuuden tunnetta.
Sinun hyvinvointisi on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Olen pätkätöitä tekevä opettaja. Pätkätöitä siksi, että mitään vakituista ei ole tarjolla. Opettajia on koulutettu aivan liikaa, eikä varsinkaan meille aineenopettajille riitä tarpeeksi töitä. Uskoisin, että minulla on paljon kohtalotovereita. Olenko sitten epäonnistunut "urallani"? Kyllä, jos katsotaan esim. vuositulojani ja eläkekertymääni. En, jos katsotaan, että teen kuitenkin koulutusta vastaavaa työtä, olen siinä hyvä ja nautin siitä valtavasti.
Kokonaisuutena pidän akateemista työttömyyttä ja pätkätyöläisyttä murheellisena asiana. Joka paikassa toitotetaan, miten tärkeää koulutus on. Mutta vielä tärkeämpää olisi kohdentaminen, eli koulutuspaikkojen vastaavuus työpaikkojen kanssa pitäisi selvittää paljon paremmin, jotta ihmisiä ei koulutettaisi liikaa ja suoraan kortistoon.
Sama. Olen yrittänyt hakea opiskelemaan muutakin ainetta jotta työmahdollisuudet kasvaisivat eikä tutkinto menisi hukkaan, mutta aloituspaikkoja on lähinnä luokanopettajille. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karu fakta on myös se, että ihmisiä koulutetaan ihan liikaa. Mitä ihmettä tekee humanisti, jolla ei ole aineenopettajan pätevyyttä eikä halua tai mahdollisuutta tutkijaksi? Höpönlöpön EU-rahoitteisia projekteja ja järjestöhommia?
Vierailija kirjoitti:
Karu fakta on myös se, että ihmisiä koulutetaan ihan liikaa. Mitä ihmettä tekee humanisti, jolla ei ole aineenopettajan pätevyyttä eikä halua tai mahdollisuutta tutkijaksi? Höpönlöpön EU-rahoitteisia projekteja ja järjestöhommia?
Karu totuus on, että matalasti koulutetut työllistyvät vielä huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Karu fakta on myös se, että ihmisiä koulutetaan ihan liikaa. Mitä ihmettä tekee humanisti, jolla ei ole aineenopettajan pätevyyttä eikä halua tai mahdollisuutta tutkijaksi? Höpönlöpön EU-rahoitteisia projekteja ja järjestöhommia?
Voi työllistyä myös museoihin, kirjastoihin, asiakirjahallinnon puolelle ja ylipäätänsä erilaisiin hallintotöihin ihan johtoportaaseen asti, mikäli aineyhdistelmä ja työkokemus on sopiva. Tuttuja töissä yrityksissäkin. Mutta en tuota faktaa kiellä, että ihmisiä koulutetaan liikaa ja töitä on usein vaikea saada. Monen asian pitää osua kohdilleen.
On meitä muutamakin maisteri lentokenttävirkailijoina ja lentoemäntinä jopa tohtoriksi väitelleitä.
Opiskelin pikku hiljaa työn ohessa mutta en jaksanutkaan enää hakea koulutusta vastaavia töitä. Jatkoin vanhasta tottumuksesta kun oli ihan kivoja työtehtäviä ja matkustelu kiehtoi. Olen jotenkin niin tottunut lentoalan ilmapiiriin etten kaipaa pois.
Vierailija kirjoitti:
On meitä muutamakin maisteri lentokenttävirkailijoina ja lentoemäntinä jopa tohtoriksi väitelleitä.
Opiskelin pikku hiljaa työn ohessa mutta en jaksanutkaan enää hakea koulutusta vastaavia töitä. Jatkoin vanhasta tottumuksesta kun oli ihan kivoja työtehtäviä ja matkustelu kiehtoi. Olen jotenkin niin tottunut lentoalan ilmapiiriin etten kaipaa pois.
Tohtoriksi asti kouluttautuminen maksaa yhteiskunnalle mansikoita ja sitten ne työskentelee lentoemäntinä? Järjetöntä resurssien tuhlaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karu fakta on myös se, että ihmisiä koulutetaan ihan liikaa. Mitä ihmettä tekee humanisti, jolla ei ole aineenopettajan pätevyyttä eikä halua tai mahdollisuutta tutkijaksi? Höpönlöpön EU-rahoitteisia projekteja ja järjestöhommia?
Karu totuus on, että matalasti koulutetut työllistyvät vielä huonommin.
Keskiasteen tutkinnot kyllä työllistävät. Tilastot eivät vain erittele sitä, onko maisteri salen kassa vai asiantuntija, töissä yhtä kaikki.
OT, mutta valitettavasti ei ole enää mitään aloja, jossa sopisi olla introvertti. Monesti esimerkiksi tutkijan uraa on pidetty introverteille sopivana. Tämä ei pidä enää nykymaailmassa paikkansa. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että kyllä ekstrovertit saa tässäkin urapolussa etumatkaa.