Muita korkeasti koulutettuja, jotka epäonnistuneet työelämässä?

En ole ikinä osannut luovia työelämässä. Olen ollut tähän asti töissä ja seurannut kun muut ovat menneet urallaan ohi, vaikka aloittaneet samoissa hommissa kuin minä. Jotenkin aina ajatellut, että rehellinen ja ahkera työ palkitaan, mutta näinhän se ei ole. Pitää myös osata pelata "peliä". Taidan olla vähän yksinkertainen tai jopa Asperger ja aina tuntunut tosi raskailta nämä työpaikkojen sosiaaliset kuviot. Nyt työttömänä ja tässä iässä tuntuu, että en pääse mihinkään töihin. Pitäisi olla tosi näppärä ja osata markkinoida itseään, mutta en vaan osaa tai tiedä miten toisin osaamistani esille. Itsetuntoni on myös todella huono. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ehkä ap et ole epäonnistunut työelämässä, vaan pikemminkin opiskelualan valinnassa? 

 

Tämä on niin totta! Ei olisi alunperinkään pitänyt lukea ekonomiksi, vaan ehkä eläintenhoitajaksi, floristiksi tms..

Siitä vain uudelleenkouluttautumaan! En tiedä elääkö floristin palkalla, mutta eläintenhoitajalle voisi olla töitä! Ainakin siis sellaiselle "sairaanhoitajalle".

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaistyötön insinööri täällä. Pitäisi kai jo luopua toivosta ja mennä opiskelemaan joku merkonomitutkinto, jotta pääsisi edes kaupan kassalle.

Ei pääse, pitää olla tradenomi. 

Vierailija kirjoitti:

Teknillisen fysiikan tohtori. 

Kuinka jokin fysiikan tohtori voi ajatella, että on epäonnistunut. Tuo tutkinto edyllyttää jo MENSA-tulosta älykkyystesteissä. Jo tutkinnon suoritus on saavutu!. Kielitaitoakin on. Luulisi, että ainakin USA:sta, Kanadasta tai Australiasta jonkin uuden portaan, tyydyttävän paikan löytäisi. Opettajaksi pääsisi ainakin Ruotsiin tai Iso-Britanniaan.   

Tavoitetaso ja kunnianhimo varmaan sisäisessä minässä vaativat jotain professorin paikkaa tai monimiljonäärin yritysjohtopaikkaa. Mutta jos tyytyisi ja mukautuisi vähempään... Kaikki kuitenkin katsovat ylöspäin fysiikan tohtoria eivätkä puhu hänen seurassaan mitään tyhmiä, kun häpeävät itseänsä.     

Nykyinen työelämä on niin paskaa, että itseään ei kannata syyttää, jos ei pärjää. Ei arvosteta enää tekemistä, vain puhe- ja esiintymislahjoja. Joka sähköpostissa pitäisi olla small talkia ja sydämiä, jos puhut asiaa, olet ikävä. Toimistot täynnä puppua jauhavia ihmisiä minglauksineen, tuottavuus firmoissa ja koko Suomessa matalalla. Nuorista pääsee suoraan paremman tason hommiin ne, joiden vanhemmilla suhteita, eivätkä nämä suostu tekemään mitään 'manuaalihommia', vaan heti pitää päästä johtoryhmiin ja strategioita tekemään. Näitä sitten nostetaan ja paapotaan, manuaali- ja muut varsinaiset yöt jätetään meille vanhemmille, joilla on vielä jotain työmoraalia. Johto täynnä turhakkeita, jotka osaavat vain puhua. Vuosiakaan jatkuneeseen alisuoriutumiseen ei puututa, vaikka se kuormittaa koko ajan muita, vaan vain nätisti kehotetaan tekemään enemmän. No eivät tee. Sen sijaan, jos olet eri mieltä jonkun korkealla olevan kanssa asiallisestakin business-syystä, ovi näytetään nopeasti tai savustus ulos. Unohdettu, että työnantajalla on direktio-oikeus. Sitten vierestä katsot näitä sluibailijoita, teet ylipitkiä päiviä ja saat vain paskaa niskaasi virheistä ja siitä, kun ei jaksa enää hymyillä ja laittaa sydämejä joka viestiin. Kaipaan tulos tai ulos-aikaa, kun työtä ja osaamista vielä arvostettiin ja työpaikoilla siedettiin monenlaisia ihmisiä, niitä introverttejakin ja toisaalta huumoriakin sai heittää. Jo näin alle 5-kymppisenä haluan eläkkeelle lepäämään ihan vain siksi, että ei jaksa tällaista teennäistä ja tehotonta työkulttuuria paskanjauhantoineen ja ammattiloukkaantujineen.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kieroimmat ja ilkeimmät ovat johtajia, joten se ei ole mikään meriitti enää. Rehellisimmät eivät menesty. Nimeä johtaja, joka olisi luonteeltaan reilu ja tasapainoinen. Niin, niitä nyt ei vaan ole. Tunteettomat narsistit pärjäävät ja rekrytointipsykologit myös suosivat näitä.

Juuri näin. Laskelmoivat verkostoitujat, ilkeät ja pelottavat ihmiset pärjää. Tyypillistä vielä, että puhuvat pahaa muista, suuna ja päänä aina. Semmoiset pyrkyrit. En tykkää tuosta maailmasta. Viihdyn aidosti ja  oikeasti huonosti palkatussa työssäni, joka on merkityksellistä. Elän kuitenkin taludellisesti ihan ok elämää. Ja mulla on paljon aikaa olla perheen kanssa, harrastaa ja opiskella. En siis harrasta mitään kallista. Mut kaikkea ihanaa.

Täällä ns. triplaluuseri, yhteiskunnan vihatuinta kastia:

Kuvataiteilija amk

Epäonnistunut sekä yrittäjänä että työntekijänä. Uupunut niin monta kertaa, että mennyt laskuissa sekaisin. Freelancerina elämä oli 12 h työpäiviä ilman lomia, palkkatyöt hankehumppaa yhdistyksissä ja valtiolla. Elämäni ainoasta vakituisesta työsuhteesta sain potkut jo koeajalla, olin työnantajan ja kollegojen mielestä liian outo (vaikka oltiin mainostoimistossa). Syyksi paljastui lopulta nelikymppisenä autisminkirjo.

Nyt työttömänä kolmatta vuotta, kaikki opintotukikuukaudet on käytetty, joten ei täältä enää nousta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ns. triplaluuseri, yhteiskunnan vihatuinta kastia:

Kuvataiteilija amk

Epäonnistunut sekä yrittäjänä että työntekijänä. Uupunut niin monta kertaa, että mennyt laskuissa sekaisin. Freelancerina elämä oli 12 h työpäiviä ilman lomia, palkkatyöt hankehumppaa yhdistyksissä ja valtiolla. Elämäni ainoasta vakituisesta työsuhteesta sain potkut jo koeajalla, olin työnantajan ja kollegojen mielestä liian outo (vaikka oltiin mainostoimistossa). Syyksi paljastui lopulta nelikymppisenä autisminkirjo.

Nyt työttömänä kolmatta vuotta, kaikki opintotukikuukaudet on käytetty, joten ei täältä enää nousta.

Mainosala on autisteille ja ihan neurotyypillisille introverteillekin vihoviimeinen paikka. 

Koettu on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teknillisen fysiikan tohtori. 

 

Kuinka jokin fysiikan tohtori voi ajatella, että on epäonnistunut. Tuo tutkinto edyllyttää jo MENSA-tulosta älykkyystesteissä. Jo tutkinnon suoritus on saavutu!. Kielitaitoakin on. Luulisi, että ainakin USA:sta, Kanadasta tai Australiasta jonkin uuden portaan, tyydyttävän paikan löytäisi. Opettajaksi pääsisi ainakin Ruotsiin tai Iso-Britanniaan.   

 

Tavoitetaso ja kunnianhimo varmaan sisäisessä minässä vaativat jotain professorin paikkaa tai monimiljonäärin yritysjohtopaikkaa. Mutta jos tyytyisi ja mukautuisi vähempään... Kaikki kuitenkin katsovat ylöspäin fysiikan tohtoria eivätkä puhu hänen seurassaan mitään tyhmiä, kun häpeävät itseänsä.     

Tunnen prosessitekniikan tohtorin, jonka työura on ollut pelkkää silppua tutkijana ja yliopisto-opettajana. Ollut välillä työttömänäkin. Häntä ei huolita yksityiselle sektorille. Kärsii myös itsetunto-ongelmista ja varsinkin tutkijoiden palkathan eivät päätä huimaa.