Muita korkeasti koulutettuja, jotka epäonnistuneet työelämässä?

Vierailija kirjoitti:

Peer kirjoitti:

Olin työelämässä jo vuosia ennen kuin sain maisterintutkintoni (FM) suoritetuksi. Olin niin hyvä työssäni, että minun ei tarvinnut edes hakea työpaikkoja, koska minua pyydettiin niihin. Minulle jopa perustettiin virka, jotta minut saatiin kasvattamaan laitoksen kaupallisten palvelujen mainetta ja liikevaihtoa. Muutaman vuoden jälkeen organisaatiohallinto sai kuningasidean: jos minä toin niin paljon bisnestä virassa, minä toisin varmasti aivan valtavasti bisnestä freelancerina. Parinkymmenen hienon palkkatyövuoden jälkeen tein elämäni virheen: lähdin yrittäjäksi.

Vajaat kymmenen vuotta pärjäsin loistavasti. Sitten lama alkoi kalvaa asiakasyrityksiä, vaikutusvaltainen verkostoni jäi eläkkeelle organisaatiomuutoksien myötä ja alani kärsi valtavan muutoksen.

Minä opin itsestäni uuden asian: minä en ole myyjä. Kaikenlainen tyrkyttäminen liike- ja yksityiselämässä on minulle äärimmäisen vastenmielistä. Olin kolmekymmentä vuotta edennyt maineellani: minua tultiin nykimään hihasta ja pyydettiin päästä asiakkaaksi. Yhtäkkiä minun olisi pitänyt pystyä markkinoimaan itseäni aggressiivisesti ja kilpailemaan isojen yritysten ammattilaisten kanssa. Osaan työni, mutta jalkaa oven väliin työntäväksi ovelta ovelle -myyjäksi (kuvaannollisesti) minusta ei ole.

Toinen uusi asia oli se, että vuosikymmen yrittäjänä ei potentiaalisille työnantajille suositus vaan kauhistus. Olen luullut, että pitkään omaa yritystoimintaa pyörittäneen ihmisen tiedoilla ja taidoilla olisi kysyntää alalla, jossa yrityselämän tuntemisesta myös asiakasyritysten toiminnan kautta olisi suoraa hyötyä, mutta näin ei ole; alallani on nähty paljon asiakasvarkaita, jotka jopa vakituisissa töissä ollessaan tekevät salaa sivuhommia työnantajansa (entisille) asiakkaille. Muutama yritys on vastannut avoimiin hakemuksiini, mutta kaikilla niillä on ollut vain tarkoituksena udella asiakastietoni; edes freelance-työtä ei ole ollut tarjolla, vaikka uusia tuntityöntekijöitä haetaan viikoittain. Nimenomaan uusia: 1-2 vuotta työkokemusta riittää. Olen päässyt muutamaan haastatteluun, jossa haetaan virkaan poikkeuksellisen laaja-alaista ja kokenutta ammattilaista, mutta näihin on talon sisältä löytynyt sopivampi.

Olen yrittänyt vaihtaa alaa, mutta minua ei ilmeisesti oteta vakavasti. Ja onhan se totta, että palaisin heti omalle alalleni, jos se olisi mahdollista. Epäilen joidenkin työnantajien myös karsastavan sitä, että tunnen ammattijärjestöjen toiminnan vähän liian hyvin näinä epämääräisten työsopimusten kulta-aikoina. Ja olenhan minä liian vanhakin, pehmeäkätinen viisikymppinen valkokaulustyöläinen. Konttorityötä on tarjolla vaikka kuinka, mutta menneisyyteni vuoksi olen flight risk. Ei auta kitistä, että tästä saatte yli kymmeneksi vuodeksi hyvän ja uskollisen duunarin, jos vain maksatte kohtuullista palkkaa.

Pitkän työttömyyden aikana sekä toivoni että taloudellinen tilanteeni ovat murentuneet. Työn tekeminen oli niin kivaa ja samalla vaativaa niin monta vuosikymmentä, että ihmissuhteet jäivät luomatta. Se, että torjuntaa tulee sekä työelämässä että yksityiselämässä, on käymässä ylivoimaiseksi. Pystyisin lähtemään töihin vaikka tältä istumalta, mutta koska on selvää, että töitä ei enää tule, toimintakykyni alkaa huveta. Ansioluettelostani voisi päätellä, että tässä on yksi maamme  menestyjistä. Tosiasiassa tässä on surkimus, joka ei enää pysty hoitamaan edes omia asioitaan. Kelaan kirjautuminen saa minut lähes pyörtymään ahdistuksesta. Elän päivä kerrallaan, mutta koska elämisen edellytykset ovat luisumassa käsistäni, osa on jo peruuttamattomasti ulottumattomissani, en enää kovin pitkään. Ei tässä pitänyt käydä näin.

Ehkä menin hieman ap:n esittelemän ongelman vierestä, mutta sainpa ainakin purkaa mieltäni.

❤️ Kiitos kirjoituksestasi. Hurjaa miten erilaisia mutta kuitenkin samankaltaisia tarinoita meillä on. Tsemppiä, toivottavasti löydät (n) vielä elämäntehtäväsi.

Ap

Kiitos toivotuksistasi.

Sain kirjoitukseeni lyhyessä ajassa niin monta yläpeukkua, että ajattelin kirjoittaneeni jotakin samaistuttavaa. Pidin tarkoituksella alani ja monta muuta yksityiskohtaa piilossa, jotta kukaan ei tartu niihin, vaan näkee tapaukseni enemmän ilmiönä kuin yksittäisen ihmisen polkuna.

Hetken ajattelin, että muokkaanpa tästä Hesariin vastineen Orpo et al -joukkion työhönmenokehotuksiin, mutta tämä taitaa langeta kategoriaan "emme julkaise muissa lehdissä tai blogeissa julkaistuja kirjoituksia". Nyt lienee myöhäistä poistattaakin ja tarjota sitten.

Elämäntehtäväni harmillisesti on takanapäin. Olen kuitenkin saanut urani aikana satojen ihmisten ammattitaitoja hiotuksi niin, että heistä moni on saanut ja uskaltanut hakea uusia työtehtäviä ja jotkut jopa kokonaan uuden työpaikan. Ja muilla on ollut mukavaa muuten vain. Myös minulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tunnen itse yhden KTM:n joka ei selviytynyt johtotason tehtävistä ja päätyi lopulta saman firman tuotantopuolelle ihan duunarihommiin. Mutta siellä on ollut oikein tyytyväisenä jo vuosia.

Eikä siis ollut älystä kiinni, ei vain jaksanut niitä paineita ja kilpailua jotka johtotasolla oli.

Kuulostaa tutulta! Itsellä ongelmia aiheuttaa erityisherkkyys, joten en halua olla ihmisten kanssa tekemisissä.

En olisi myöskään pärjännyt johtotason tehtävissä.

Ap

Täällä yksi, jonka kuvaus täsmää tarkalleen ap:n vastaavaan. Olen erityisherkkä ja hieman luova KTM, en kuitenkaan ole tarpeeksi itsevarma kestääkseni painetta niin että olisin edennyt johtotehtäviin. En myöskään jaksa ylitöitä/en koe palavaa halua muutenkaan uhrata kaikkea työnteolle ja firman pippaloille tai muulle vastaavalle.

Alan myös olemaan liian vanha saamaan ekaa esimiespaikaani. Kun kokemusta ei ole, sitä ei saa. Toimin asiantuntijana, enkä taida olla mikään firmani paras työntekijä. Saan aina työpaikan jossa juuri ja juuri selviydyn, en sen enempää.

Maisterin tutkinto, loppu määrittyy sukunimen tai synnyinpaikan perusteella.

Tuntuu että poliitikot ja virkamiehet ovat vähän pihalla siitä mikä on työmarkkinoiden oikea tilanne. Olisi kyllä hyvä jos tulisi yleisönosastokirjoituksia Hesariin tms. tästäkin ryhmästä. Tai aina voi kirjoittaa poliitikoille suoraan.

Älkää ihmiset ajatelko olevanne epäonnistuneita jos ette ole koulutusta vastaavassa duunissa. Koulutus on tärkeää jo ihan siksi että yhteiskunta säilyy sivistyneenä. Haluan ympärilleni ihmisiä jotka ovat keränneet mielenkiintoista tietoa ja taitoa.

Tulee olemaan ihan tavallista että töitä ei vain ole, automaation takia. Tämä ei tarkoita etteikö ihmisten kannattaisi silti kouluttautua! Muuten ollaan ihan ihmisapinoita. (Ei millään pahalla apinoita kohtaan, ihania ovat.)

Ei koulutus mene ikinä "hukkaan"! Et ole ap epäonnistunut, ei elämä ole suora viiva.

aiettäeijaksa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tunnen itse yhden KTM:n joka ei selviytynyt johtotason tehtävistä ja päätyi lopulta saman firman tuotantopuolelle ihan duunarihommiin. Mutta siellä on ollut oikein tyytyväisenä jo vuosia.

Eikä siis ollut älystä kiinni, ei vain jaksanut niitä paineita ja kilpailua jotka johtotasolla oli.

Kuulostaa tutulta! Itsellä ongelmia aiheuttaa erityisherkkyys, joten en halua olla ihmisten kanssa tekemisissä.

En olisi myöskään pärjännyt johtotason tehtävissä.

Ap

Täällä yksi, jonka kuvaus täsmää tarkalleen ap:n vastaavaan. Olen erityisherkkä ja hieman luova KTM, en kuitenkaan ole tarpeeksi itsevarma kestääkseni painetta niin että olisin edennyt johtotehtäviin. En myöskään jaksa ylitöitä/en koe palavaa halua muutenkaan uhrata kaikkea työnteolle ja firman pippaloille tai muulle vastaavalle.

Alan myös olemaan liian vanha saamaan ekaa esimiespaikaani. Kun kokemusta ei ole, sitä ei saa. Toimin asiantuntijana, enkä taida olla mikään firmani paras työntekijä. Saan aina työpaikan jossa juuri ja juuri selviydyn, en sen enempää.

Luova ja herkkä KTM, tosiaan sitä olen! Mä en ole kyennyt pitämään yhtäkään työpaikkaa, tosin kaikista olen itse lähtenyt erityisherkkyyteeni vuoksi. Nyt olen luovalla alalla pienyrittäjänä.

Tuo vika lause kuulosti myös niin tutulta!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Älkää ihmiset ajatelko olevanne epäonnistuneita jos ette ole koulutusta vastaavassa duunissa. Koulutus on tärkeää jo ihan siksi että yhteiskunta säilyy sivistyneenä. Haluan ympärilleni ihmisiä jotka ovat keränneet mielenkiintoista tietoa ja taitoa.

Tulee olemaan ihan tavallista että töitä ei vain ole, automaation takia. Tämä ei tarkoita etteikö ihmisten kannattaisi silti kouluttautua! Muuten ollaan ihan ihmisapinoita. (Ei millään pahalla apinoita kohtaan, ihania ovat.)

Ei koulutus mene ikinä "hukkaan"! Et ole ap epäonnistunut, ei elämä ole suora viiva.

Ihana teksti ❤️ Mä toivon vielä, että löydän oman juttuni. Se on joko lasten/nuorten tai eläinten kanssa.

Pitää tosiaan ajatella, että kaupallisesta osaamisesta ei ole haittaa. Osaan tilinpäätökset, veroasiat, yritysjuridiikan yms 👍🏻

Ap

Vierailija kirjoitti:

Juu, en ole 7 vuoteen tehnyt oman alan töitä. En ikinä päässyt kiinni vakituiseen työsuhteeseen; pelkkiä määräaikaisuuksia, pätkää ja sijaisuuksia. Viimeiset 6v olen ollut töissä kahvilassa. Palkka ei ole suuri mutta ainakin on vakituinen, kokopäiväinen työ ja minä jopa oikeasti tykkään tästä. Töihin on kiva mennä ja olen ihan tyytyväinen tilanteeseen. 

Silti, alemmuuden tunne iskee kun tapaan välillä opiskelukavereita jotka ovat koulutustaan vastaavissa töissä.

Älä turhaan tunne alemmuudentunnetta. Tärkeintä on, että saat tehdä töitä, josta tykkäät. Se on todellinen onnenpotku!

Vierailija kirjoitti:

Täällä kans yksi KTM, joka valmistumisen jälkeen jämähti pätkätyöputkeen. Olen tullut siihen tulokseen, että vakityötä ei heru, koska olen hedelmällisessä iässä oleva nainen. Harmittaa, monet opiskelukaverit, etenkin miehet, ovat jo johtavissa asemissa. On pankinjohtajaa jne. Minulla töitä kuitenkin on ja ihan ok palkka, joten turha varmaan murehtia. Ei kaikista johtajia tarvitse tullakaan.

Kauppatieteistä valmistuneista on tutkimuksia, määräaikaisissa töissä olevista 70 % on naisia.

FM. Olen tehnyt oman alani töitäkin, mutta vain määräaikaisena. Paljon olen tehnyt myös koulutusta vastaamattomia töitä. Huomaan, että amk-taustaiset voivat kilpailla menestyksekkäämmin saman osamisalan työpaikoista. Sinänsä pidän yliopistokoulutusta kyllä laajasti sivistystä kartuttavana enkä kadu sitä. Joissain koulutusta vastaamattomissa työpaikoissa toki olen ollut vähän outolintu.

FK vakivirassa, mutta opetuspuolella kuraportaassa.

En nyt tiedä, voiko itseäni tähän joukkoon laskea, mutta olen DI ja teen hommaa (sentään omalla alalla) julkisella puolella, johon ihan hyvin kelpaisi joku huonomminkin koulutettu. Tykkään kyllä työstäni, mutta olen kunnianhimoinen. Täällä on kuitenkin pomot järjestäen huonot esimiestaidot omaavia miehiä, joilla ei edes ole alan koulutusta. Yksityisellä puolestaan minua aliarvioitiin todella karkeasti ja monesti kohdeltiin kuin paskaa, ja sen takia olen onnellisempi näin. Tiedän, että olen ihan hyvä työntekijä, mutta en tiedä, miten voisin päästä urallani eteenpäin tai edes oikeastaan, mitä haluan tehdä 5-10 vuoden kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Itselläkin meni aika paljon aikaa ennen kuin oma juttu työelämässä löytyi, mutta sitten kun se löytyi, niin se oli menoa se. Näen ympärilläni paljon tätä samaa, eli on paljon lahjakkaita ihmisiä, jotka eivät välttämättä näe omia vahvuuksiaan ja sitten jumittavat jossain enemmän tai vähemmän hanttihommissa.

Itsellä oli sikäli tuuria, että pääsin julkiselta yksityiselle puolelle duuniin. Pienessä firmassa sai tehdä kaiken alusta lähtien itse, joka sopi mulle kuin nyrkki naamaan. Toki tässä tarvitsin myös apua, eli sellaisen esimiehen, joka näki kykyni.

Varmintahan tuo epäonnistuminen on jos jää lojumaan julkisen puolen hommiin. Siellä kun olet tarpeeksi pitkään niin yksityiselle ei ole enää mitään asiaa. Itsekin olen nyt ainakin hetken verran julkisella puolelle (haen täältä tietyn osaamisen), mutta heti kun siltä tuntuu niin lähden täältä v...uun, eli yksityiselle puolelle tekemään oikeita töitä.

Tuokin vähän riippuu siitä, mitä onnistumisella ja epäonnistumisella tarkoitetaan. Monille se onnistuminen on vakituinen ja keskipalkkainen, suht turvallinen työ itseä kiinnostavalla alalla. Ei kaikkien yliopiston käyneiden tarvitse olla kunnianhimoisia.

Täällä myös KTM, moi vaan mahdolliset tutut HKKK:n -89 kurssilta! Onpa ollut kiva lukea empaattisia, hyvin ja ajatuksella kirjoitettuja vastauksia! Itse olen tuntenut epäonnisumista lähinnä itseeni kohdistuneiden odotusten (omien ja muiden) toteamattomuuden takia. Mahdollisuuteni perinteiseen menestymiseen hävisivät sairauden myötä, mutta nyt monen vuoden jälkeen olen (lähes) sinut tilanteeni kanssa. Tein useita huonoja päätöksiä osin sairauteni takia, ja elämäni on nyt aika kaukana siitä mihin tähtäsin. Itse en ole esim LinkedInissä tms lainkaan mukana, en kestä vertailua kurssikavereihin. Yritän aktiivisesti nauttia siitä mitä minulla on - perhe, kiva ja sopivan haastava mutta huonosti palkattu duuni sekä antoisat harrastukset - enkä murehtia sitä mitä ei ole. Tsemppiä meille kaikille herkille, luoville ja introverteille, meitä tarvitaan myös!

Minulle meinasi käydä köpelösti, mutta onneksi älysin ajoissa vaihtaa toimittajan työt muihin töihin. Monet entiset kollegat ovat katkeria freelance-toimittajia. Toimittajissa on kahden kerroksen väkeä. Osalla on hyvin palkatut työt ja uraputket, osa tekee alimmalla taulukkopalkalla pätkiä tai on freelancereita, joiden tulot jäävät pieniksi.

Kärsin unettomuudesta enkä pysty tekemään mitään 7-15 töitä. Joten urakehitys 0.

Valtiotieteiden maisteri

Kerrankin ketju, jossa on erittäin vähän kielioppivirheitä.

Kohtalotoveri ilmoittautuu. FM huonosti työllistävältä alalta, lievää sosiaalista kömpelöyttä ja heikot perseennuolentataidot plus pari todella keljua pettymystä syömässä itsetuntoa -> oman alan kokemus on niukkaa ja CV koostuu sekalaisista pätkistä paljolti koulutusalojen ulkopuolella. En ole niin outo että se täyttäisi mitään diagnostisia kriteereitä, mutta en myöskään niin hurmaava että sillä pärjäisi nykyisessä työelämässä, enkä niin huippu että se ohittaisi kaiken muun. Onneksi viihdyn monissa ikävänä pidetyissä ja huonopalkkaisissa hommissa suht hyvin, ja puolisolla on asialliset tulot, joten kokonaisuutena elämä menee oikeastaan aika mukavasti. Mutta eihän tämä sellaista ole kuin olisin 10v sitten kuvitellut.

Vierailija kirjoitti:

Minulle meinasi käydä köpelösti, mutta onneksi älysin ajoissa vaihtaa toimittajan työt muihin töihin. Monet entiset kollegat ovat katkeria freelance-toimittajia. Toimittajissa on kahden kerroksen väkeä. Osalla on hyvin palkatut työt ja uraputket, osa tekee alimmalla taulukkopalkalla pätkiä tai on freelancereita, joiden tulot jäävät pieniksi.

Nykyään on käynnissä työmarkkinoiden polarisoituminen, näin sanovat tutkijat. 

Vierailija kirjoitti:

Mies on KTM ja businessmaailma vie ihmisestä täysin mehut. Ei suosittele - raadollista. Pitää olla vähintään psykopaatti, että pärjää.

Mutta tuttava tekee samaa hommaa - antaa potkuja välillä ja saneeraa. Hän kyllä pärjää ja nauttii kun homma toimii.

MIkä tuosta psykopaatista on ylempi?