Muita korkeasti koulutettuja, jotka epäonnistuneet työelämässä?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei arvosteta koulutusta. Esim joku tekniikan tohtori saattaa jossain toisessa maassa olla jättipalkkainen arvostettu asiantuntija, täällä ollaan työttömänä tai minimipalkalla, ellei ole niin onnekas että saa yliopistolta vakituisen työn. Maistereita pyörii siivoojia ja varadtomiehinä. Ja vielä pitäisi korkeakouluttautuneiden prosenttiosuutta nostaa. Miksi?

Seula työelämään ei tunnu niinkään olevan koulutus kuin habitus. Ole äänekäs, virnuilwva verkostoitunut somenatiivi niin kaikki ovet on auki. Ole hiljaista tietoa omaava, oma tavallinen itsesi, keskittymiskykyinen oman sarkasi osaaja, niin et kiinnosta ketään, olit sitten DI, KTM, VTM, FM, opettaja, matemaatikko, kemisti, biologi, ympäristötieteilijä...

Joo tämä on valitettava viimeisen vuosikymmenen kehitys, että alalla kuin alalla arvostetaan ekstroverttiyttä, nuorekkuutta, sporttisuutta - tietynlaista habitusta. Silti vaikk se työ itse olisi tutkijankopissa tai tietokoneella yksinään istumista joka ei mitenkään vaadi tuollaisia ominaisuuksia.

Itse olen päässyt asiantuntijana it-alalla pari kertaa osallistumaan kun työtä hakeneita haastatellaan. Esimieheni on haastatellut, ja minua ja toista kollegaa on pyydetty mukaan varmistamaan asiantuntemusta ja sopivuutta teknisen osaamisen näkökulmasta.

Hiljattain juuri päädyin tilanteeseen, että puolustin introvertin oloista, lihavaa henkilöä "ei vaikuta hyvältä tyypiltä" arvostelmia vastaan. Tyypin CV oli ihan huippua, selvisi testitehtävistä loistavasti. Mutta haastattelun jälkeen sekä pomo että toinen asiantuntija olivat että ei taida olla tiimipelaaja, ei vaikuta dynaamiselta ja tehokkaalta, ei vaikuta hyvältä tyypiltä. Sanoin niille, että teidän ongelma ettette saa kunnollisia teknologiaguruja on juuri se, että etsitte "hyviä tyyppejä" vaikka se on aika sama millainen mulkvisti se yksinään jotain koneläheistä koodia vääntävä erityisasiantuntija on. En itsekään ole "hyvä tyyppi" nykykriteerien mukaan ja pärjään erinomaisesti silti. Valitettavasti pomo päätyi kuitenkin siihen ratkaisuun, että nuorekkaaseen tiimiimme ei sovi nelikymppinen, pienen kaljamahan omaava hiljainen kaveri, huippuosaamisesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei arvosteta koulutusta. Esim joku tekniikan tohtori saattaa jossain toisessa maassa olla jättipalkkainen arvostettu asiantuntija, täällä ollaan työttömänä tai minimipalkalla, ellei ole niin onnekas että saa yliopistolta vakituisen työn. Maistereita pyörii siivoojia ja varadtomiehinä. Ja vielä pitäisi korkeakouluttautuneiden prosenttiosuutta nostaa. Miksi?

Seula työelämään ei tunnu niinkään olevan koulutus kuin habitus. Ole äänekäs, virnuilwva verkostoitunut somenatiivi niin kaikki ovet on auki. Ole hiljaista tietoa omaava, oma tavallinen itsesi, keskittymiskykyinen oman sarkasi osaaja, niin et kiinnosta ketään, olit sitten DI, KTM, VTM, FM, opettaja, matemaatikko, kemisti, biologi, ympäristötieteilijä...

Joo tämä on valitettava viimeisen vuosikymmenen kehitys, että alalla kuin alalla arvostetaan ekstroverttiyttä, nuorekkuutta, sporttisuutta - tietynlaista habitusta. Silti vaikk se työ itse olisi tutkijankopissa tai tietokoneella yksinään istumista joka ei mitenkään vaadi tuollaisia ominaisuuksia.

Itse olen päässyt asiantuntijana it-alalla pari kertaa osallistumaan kun työtä hakeneita haastatellaan. Esimieheni on haastatellut, ja minua ja toista kollegaa on pyydetty mukaan varmistamaan asiantuntemusta ja sopivuutta teknisen osaamisen näkökulmasta.

Hiljattain juuri päädyin tilanteeseen, että puolustin introvertin oloista, lihavaa henkilöä "ei vaikuta hyvältä tyypiltä" arvostelmia vastaan. Tyypin CV oli ihan huippua, selvisi testitehtävistä loistavasti. Mutta haastattelun jälkeen sekä pomo että toinen asiantuntija olivat että ei taida olla tiimipelaaja, ei vaikuta dynaamiselta ja tehokkaalta, ei vaikuta hyvältä tyypiltä. Sanoin niille, että teidän ongelma ettette saa kunnollisia teknologiaguruja on juuri se, että etsitte "hyviä tyyppejä" vaikka se on aika sama millainen mulkvisti se yksinään jotain koneläheistä koodia vääntävä erityisasiantuntija on. En itsekään ole "hyvä tyyppi" nykykriteerien mukaan ja pärjään erinomaisesti silti. Valitettavasti pomo päätyi kuitenkin siihen ratkaisuun, että nuorekkaaseen tiimiimme ei sovi nelikymppinen, pienen kaljamahan omaava hiljainen kaveri, huippuosaamisesta huolimatta.

Tämä! Olen itsekin ollut (eri alalla tosin) mukana haastattelemassa työnhakijoita, ja se mielestäni ainoa tarvittavan osaamisen ja taitoskaalan omaava henkilö oli sellainen, jota kukaan muu ei edes harkinnut. Oli nimittäin pyöreä, keski-ikää lähestyvä naisihminen, joka oli - kauhistus- ollut jopa työttömänä. Otettiin äänekkäämpi, nätimpi ja nuorempi, jolla ei sitten tietenkään ollut soveltuvia taitoja työhön tai oikeastaan koko alalle eikä kauaa meillä viihtynyt.

Tuo "hyvä tyyppi" on niin älyvapaa ja turha vaatimus, joka sokeuttaa kaikelle muulle. "Hyvän tyypin" lokero on uskomattoman kapea. Suurin osa ihmisistä ei ole "hyviä tyyppejä", mutta saattavat silti olla loistavia työntekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Niiiiiin av kirjoitti:

Neiti Luuseri kirjoitti:

FM luonnontieteelliseltä alalta + tietojenkäsittelyn tradenomi. Suoritin molemmat tutkinnot pikavauhtia, hyvin arvosanoin. Opiskeluaikoina elätin itseni baarimikon hommilla. Olin siinä hyvä, mutta jatkuva hälinä ja työn inyensiivisyys vaativine ihmiskontakteineen kulutti energiavarastoni ihan nollille. Kuvittelin, että valmistun alalle, jossa vakitöitä riittää eikä multa oleteta mitään supersosiaalista ulosantia työpaikalla. Olin väärässä. Itseäni ei sinänsä pänni tämä "epäonnistunut ura" pätkätöineen, ei oo koskaan ollut mitään pätemisen ja pärjäämisen tarvetta. Mutta väsyin työelämän epävarmuuteen ja "itseni myymiseen" : hommista jotka edes jotenkin vastaavat koulutustani takana 4 vuotta freelancerina kituutellen ja 4 vuoden sisällä määräaikaisena yhteensä 6 eri firmassa, jokaisen kohdalla pestini piti vakinaistaa mutta aina tuli viime tipassa joku "syy" miksi ei vakinaistettu. Suositteluja ja kiitosta jäi kyllä käteen, mutta ei paljoo lämmitä kun aina siitä sitten hirveellä paniikilla uutta duunia etsimään jotta vois ens kuun vuokrankin maksaa. Pakko se on pikkuhiljaa alkaa uskoa että syynä on se, että olen lisääntymisikäinen nainen. Sillä introverttiydestäni huolimatta osaan kyllä toimia sosiaalisesti ällöttävän "oikein", olla miellyttävä ja reipas (joka työpaikassa väsyttää sama iänikuinen skarppaus, sitä tunnutaan nyt vaan edellytettävän?! ) lisäksi olen kaunis ja urheilullinen (tämän ei edes pitäisi vaikuttaa mutta moni väittää että kiva ulkonäkö auttaa, juu ei näköjään) mutta silti jo työhaastatteluun pääsy on hankalaa. Ja nää pätkähommat oli kaikki laatua "tekninen sihteeri", kuten joku tuolla aiemmin vitsaili. Palkka parempi kuin kaupan kassa, muttei mitään ylimääräistä säästöön jää. Havahduin tänä vuonna siihen, että olen kolmekymppinen, perhe pitäis perustaa nyt koska kohdalle sattui sopivasti ihana mies joka sellaisen kanssani ehdottomasti haluaa, vähintään 3 lasta eli tässä tuleekin sitten todella monen vuoden tauko työelämään. Tulin onneksi jo heti raskaaksikin. Eikä mulla ehtinyt olla edes mitään vakipaikkaa! :D saati kunnollista asiantuntijatyötä! Tämä työelämän pirstaleisuus ja ainainen kamppailu pesteistä yllätti, näin monta vuotta eikä mitään pysyvää. No pitäkää tunkkinne sanon vaan, kun joskus nelikymppisenä palaan töihin, taidan suosiolla mennä johonkin kukkakauppaan tai joogaohjaajaksi tai mihin tahansa hiljaiseen duunarihommaan. Saapahan vakiduunin vaikkakin pienellä palkalla. Ensin aion nauttia tosta äitiydestä. Nyt menossa pätkäduuni nro 7 joka loppuu huhtikuussa ja toukokuussa voinkin sit jäädä jo äitiyslomalle. Adios bisneselämä ja akateeminen maailma, en jää kaipaamaan.

Miten tälle tarvii antaa alapeukkua???? Koulutettu, kirjoituksen perusteella koko aikuisikänsä kovasti töitä tehnyt ihminen KEHTAA pitää uusien veronmaksajien teko - paussia työelämästä ihan tyytyväisenä ja joku tästä loukkaantuu!? 😂 Öööö sossupummitko ainoastaan saisi lisääntyä vai?

Näinä aikoina tuntuu olevan joissain piireissä paha punainen vaate se, kun nuori akateeminen nainen sanoo ääneen haluavansa useamman lapsen ja vieläpä panostaa äitiyteen. Niin, ura ei ole kaikille se tärkein elämän sisältö, vaikka olisikin korkeasti koulutettu.......

Itse en ymmärrä, miksi kukaan haluaa tämmöiseen yhteiskuntaan lapsia. Sama paska se on heillä edessä ja 20-30 vuoden päästä varmasti vielä pahempana. En itse haluaisi syntyä köyhälle äidille 2020-luvun Suomeen. Mutta toki jokainen tekee, miten itse haluaa. Onnea vain jälkikasvulle.

Nimenomaan NYT seuraavat 10 vuotta on raskainta, taantuma ja lama... Kyllä ruolloin 20-30 vuoden päästä on potentiaalia olla hyvä tilanne. Paremman tulevaisuuden puolesta tässä kokoajan töitä tehdään, mutta se vastii suvantovaiheen, jonka jälkeen uutta nousukautta ei toivottavasti tule viimeisten tapaan älyttömän kulutushysterian muodossa, vaan talous kasvaa maltillisesti. Elintaso jäisi sopivaksi, töitä tehtäisiin vähemmän, palkat on pienemmät mutta myös asuminen ja ruoan hinta yms täten myös halvempaa. Ainoastaan tämmöinen markkinataloyden ihannouden ja eritoten ylikuluttamisen lopettaminen on avain paitsi kestävään tulevaisuuteen, myös ilmastonmuutokseen.

Mutta uusia suomalaisia tarvitaan myös tulevaisuudessa. Pisteet näille, jotka lapsia tekevät nyt, he uskaltavat löytää sisäisen onnensa muualta kuin ostovimmasta.

Miten täällä on niin monta KTM:ää ja DI:tä? Siksikö palstalla tulee niin kylmää kyytiä, kun täällä on aspergerit (DI) ja psykopaatit (KTM) pääasiassa äänessä?

T: Narsisti

Noheiiiii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Niiiiiin av kirjoitti:

Neiti Luuseri kirjoitti:

FM luonnontieteelliseltä alalta + tietojenkäsittelyn tradenomi. Suoritin molemmat tutkinnot pikavauhtia, hyvin arvosanoin. Opiskeluaikoina elätin itseni baarimikon hommilla. Olin siinä hyvä, mutta jatkuva hälinä ja työn inyensiivisyys vaativine ihmiskontakteineen kulutti energiavarastoni ihan nollille. Kuvittelin, että valmistun alalle, jossa vakitöitä riittää eikä multa oleteta mitään supersosiaalista ulosantia työpaikalla. Olin väärässä. Itseäni ei sinänsä pänni tämä "epäonnistunut ura" pätkätöineen, ei oo koskaan ollut mitään pätemisen ja pärjäämisen tarvetta. Mutta väsyin työelämän epävarmuuteen ja "itseni myymiseen" : hommista jotka edes jotenkin vastaavat koulutustani takana 4 vuotta freelancerina kituutellen ja 4 vuoden sisällä määräaikaisena yhteensä 6 eri firmassa, jokaisen kohdalla pestini piti vakinaistaa mutta aina tuli viime tipassa joku "syy" miksi ei vakinaistettu. Suositteluja ja kiitosta jäi kyllä käteen, mutta ei paljoo lämmitä kun aina siitä sitten hirveellä paniikilla uutta duunia etsimään jotta vois ens kuun vuokrankin maksaa. Pakko se on pikkuhiljaa alkaa uskoa että syynä on se, että olen lisääntymisikäinen nainen. Sillä introverttiydestäni huolimatta osaan kyllä toimia sosiaalisesti ällöttävän "oikein", olla miellyttävä ja reipas (joka työpaikassa väsyttää sama iänikuinen skarppaus, sitä tunnutaan nyt vaan edellytettävän?! ) lisäksi olen kaunis ja urheilullinen (tämän ei edes pitäisi vaikuttaa mutta moni väittää että kiva ulkonäkö auttaa, juu ei näköjään) mutta silti jo työhaastatteluun pääsy on hankalaa. Ja nää pätkähommat oli kaikki laatua "tekninen sihteeri", kuten joku tuolla aiemmin vitsaili. Palkka parempi kuin kaupan kassa, muttei mitään ylimääräistä säästöön jää. Havahduin tänä vuonna siihen, että olen kolmekymppinen, perhe pitäis perustaa nyt koska kohdalle sattui sopivasti ihana mies joka sellaisen kanssani ehdottomasti haluaa, vähintään 3 lasta eli tässä tuleekin sitten todella monen vuoden tauko työelämään. Tulin onneksi jo heti raskaaksikin. Eikä mulla ehtinyt olla edes mitään vakipaikkaa! :D saati kunnollista asiantuntijatyötä! Tämä työelämän pirstaleisuus ja ainainen kamppailu pesteistä yllätti, näin monta vuotta eikä mitään pysyvää. No pitäkää tunkkinne sanon vaan, kun joskus nelikymppisenä palaan töihin, taidan suosiolla mennä johonkin kukkakauppaan tai joogaohjaajaksi tai mihin tahansa hiljaiseen duunarihommaan. Saapahan vakiduunin vaikkakin pienellä palkalla. Ensin aion nauttia tosta äitiydestä. Nyt menossa pätkäduuni nro 7 joka loppuu huhtikuussa ja toukokuussa voinkin sit jäädä jo äitiyslomalle. Adios bisneselämä ja akateeminen maailma, en jää kaipaamaan.

Miten tälle tarvii antaa alapeukkua???? Koulutettu, kirjoituksen perusteella koko aikuisikänsä kovasti töitä tehnyt ihminen KEHTAA pitää uusien veronmaksajien teko - paussia työelämästä ihan tyytyväisenä ja joku tästä loukkaantuu!? 😂 Öööö sossupummitko ainoastaan saisi lisääntyä vai?

Näinä aikoina tuntuu olevan joissain piireissä paha punainen vaate se, kun nuori akateeminen nainen sanoo ääneen haluavansa useamman lapsen ja vieläpä panostaa äitiyteen. Niin, ura ei ole kaikille se tärkein elämän sisältö, vaikka olisikin korkeasti koulutettu.......

Itse en ymmärrä, miksi kukaan haluaa tämmöiseen yhteiskuntaan lapsia. Sama paska se on heillä edessä ja 20-30 vuoden päästä varmasti vielä pahempana. En itse haluaisi syntyä köyhälle äidille 2020-luvun Suomeen. Mutta toki jokainen tekee, miten itse haluaa. Onnea vain jälkikasvulle.

Nimenomaan NYT seuraavat 10 vuotta on raskainta, taantuma ja lama... Kyllä ruolloin 20-30 vuoden päästä on potentiaalia olla hyvä tilanne. Paremman tulevaisuuden puolesta tässä kokoajan töitä tehdään, mutta se vastii suvantovaiheen, jonka jälkeen uutta nousukautta ei toivottavasti tule viimeisten tapaan älyttömän kulutushysterian muodossa, vaan talous kasvaa maltillisesti. Elintaso jäisi sopivaksi, töitä tehtäisiin vähemmän, palkat on pienemmät mutta myös asuminen ja ruoan hinta yms täten myös halvempaa. Ainoastaan tämmöinen markkinataloyden ihannouden ja eritoten ylikuluttamisen lopettaminen on avain paitsi kestävään tulevaisuuteen, myös ilmastonmuutokseen.

Mutta uusia suomalaisia tarvitaan myös tulevaisuudessa. Pisteet näille, jotka lapsia tekevät nyt, he uskaltavat löytää sisäisen onnensa muualta kuin ostovimmasta.

Moni nyt lastentekoiässä oleva on sellainen, joka on itse kokenut lamalapsuuden. Koulussa oli vanhat kirjat ja rikkinäiset pulpetit ja kaikki harrastusmahdollisuudet leikattu olemattomiin. Esim. mieheni isästä tuli lamavuosina alkoholisti ja mieheni lapsuus oli kurja.

Sitten tuli nousukausi ja töitä luvattiin kaikille alalla kuin alalla, koska suuret ikäluokat. Lukiossa suunniteltiin loistavaa tulevaisuutta Sitten tämä samainen sukupolvi valmistuikin taas uuteen lamaan ja jäi roikkumaan kortistoon ja tappelemaan pätkätöistä. Itse olen esim aloittanut opiskelut juuri kun opiskeluoikeutta ja opintotukia on rajattu, olen valmistunut työttömäksi ja olen nyt määräaikaisessa työsuhteessa. Suuret ikäluokat ovat jo eläkkeellä.

Arvaa onko luottamusta tehdä lapsia? Olen aivan varma, että jos menen lisääntymään, niin äitiysrahat, kotihoidontuet ja lapsilisät poistetaan kokonaan ja sitten olen sekä työtön että tuloton ja mies joutuu elättämään meidät kaikki. Tietenkin myös miehen työehtosoppari vaihtuisi johonkin surkeimpaan mahdolliseen ja palkka puolittuisi 😅

Meidän nykyisten kolmikymppisten Suomi on ollut hyvin erilainen kuin aiempien sukupolvien Suomi.

Oho! kirjoitti:

Samas venees kirjoitti:

Neiti Luuseri kirjoitti:

FM luonnontieteelliseltä alalta + tietojenkäsittelyn tradenomi. Suoritin molemmat tutkinnot pikavauhtia, hyvin arvosanoin. Opiskeluaikoina elätin itseni baarimikon hommilla. Olin siinä hyvä, mutta jatkuva hälinä ja työn inyensiivisyys vaativine ihmiskontakteineen kulutti energiavarastoni ihan nollille. Kuvittelin, että valmistun alalle, jossa vakitöitä riittää eikä multa oleteta mitään supersosiaalista ulosantia työpaikalla. Olin väärässä. Itseäni ei sinänsä pänni tämä "epäonnistunut ura" pätkätöineen, ei oo koskaan ollut mitään pätemisen ja pärjäämisen tarvetta. Mutta väsyin työelämän epävarmuuteen ja "itseni myymiseen" : hommista jotka edes jotenkin vastaavat koulutustani takana 4 vuotta freelancerina kituutellen ja 4 vuoden sisällä määräaikaisena yhteensä 6 eri firmassa, jokaisen kohdalla pestini piti vakinaistaa mutta aina tuli viime tipassa joku "syy" miksi ei vakinaistettu. Suositteluja ja kiitosta jäi kyllä käteen, mutta ei paljoo lämmitä kun aina siitä sitten hirveellä paniikilla uutta duunia etsimään jotta vois ens kuun vuokrankin maksaa. Pakko se on pikkuhiljaa alkaa uskoa että syynä on se, että olen lisääntymisikäinen nainen. Sillä introverttiydestäni huolimatta osaan kyllä toimia sosiaalisesti ällöttävän "oikein", olla miellyttävä ja reipas (joka työpaikassa väsyttää sama iänikuinen skarppaus, sitä tunnutaan nyt vaan edellytettävän?! ) lisäksi olen kaunis ja urheilullinen (tämän ei edes pitäisi vaikuttaa mutta moni väittää että kiva ulkonäkö auttaa, juu ei näköjään) mutta silti jo työhaastatteluun pääsy on hankalaa. Ja nää pätkähommat oli kaikki laatua "tekninen sihteeri", kuten joku tuolla aiemmin vitsaili. Palkka parempi kuin kaupan kassa, muttei mitään ylimääräistä säästöön jää. Havahduin tänä vuonna siihen, että olen kolmekymppinen, perhe pitäis perustaa nyt koska kohdalle sattui sopivasti ihana mies joka sellaisen kanssani ehdottomasti haluaa, vähintään 3 lasta eli tässä tuleekin sitten todella monen vuoden tauko työelämään. Tulin onneksi jo heti raskaaksikin. Eikä mulla ehtinyt olla edes mitään vakipaikkaa! :D saati kunnollista asiantuntijatyötä! Tämä työelämän pirstaleisuus ja ainainen kamppailu pesteistä yllätti, näin monta vuotta eikä mitään pysyvää. No pitäkää tunkkinne sanon vaan, kun joskus nelikymppisenä palaan töihin, taidan suosiolla mennä johonkin kukkakauppaan tai joogaohjaajaksi tai mihin tahansa hiljaiseen duunarihommaan. Saapahan vakiduunin vaikkakin pienellä palkalla. Ensin aion nauttia tosta äitiydestä. Nyt menossa pätkäduuni nro 7 joka loppuu huhtikuussa ja toukokuussa voinkin sit jäädä jo äitiyslomalle. Adios bisneselämä ja akateeminen maailma, en jää kaipaamaan.

Kuin omasta kynästäni! Itsekin täytin just 30v ja meneillään pätkäduuni numero 9 joka päättyy kesäkuussa, perinteinen liirumlaarumi kun aloitin "tää paikka voidaan EHKÄ myös vakinaistaa" - noh, tein strategisen valinnan liittyä synnytystalkoisiin niin pian kuin mahdollista ja nyt näyttäis siltä että heinäkuussa LA. En jäänyt odottelemaan taas turhien vakinaistamislupausten mahdollista toteutumista!

Täähän on toimiva salaliitto, alle 35v naisia ei vakinaisteta, pelkkää määräaikaisuutta niin johan ne väsyy ja tajuaa luovuttaa ja alkaa lisääntyä, näin syntyvyys nousuun!

Ei vaan taidatte olla poikkeuksellisen hmmm luottavaisia, että elämä kantaa, vai onko teillä rikkaat miehet? Kun uskallatte jäädä kotiin työttömänä? Tiedän tiedän, olette äitiyslomalla kyllä ja ymmärrän että jotkut eivät halua laittaa alle 3 vuotiasta päiväkotiin, mutta lähinnä kadehtien ihmettelen tuota rohkeutta heittäytyä täysin miehen eläyettäväksi... Jos teet kolmekin lasta, vaikkakin pienellä ikäerollä olet poissa työelämästä helposti 5-9 vuotta! Mutta mikäpä hätä siinä, jos jatkossa kelpaa myös muut kuin oman alan hommat...

Eri, mutta nykyään niin harva työ vakinaistetaan (ainakaan synnytysiässä), että monien korkeakoulutettujen on pakko tehdä tuo riskivalinta, jos haluaa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Oho! kirjoitti:

Samas venees kirjoitti:

Neiti Luuseri kirjoitti:

FM luonnontieteelliseltä alalta + tietojenkäsittelyn tradenomi. Suoritin molemmat tutkinnot pikavauhtia, hyvin arvosanoin. Opiskeluaikoina elätin itseni baarimikon hommilla. Olin siinä hyvä, mutta jatkuva hälinä ja työn inyensiivisyys vaativine ihmiskontakteineen kulutti energiavarastoni ihan nollille. Kuvittelin, että valmistun alalle, jossa vakitöitä riittää eikä multa oleteta mitään supersosiaalista ulosantia työpaikalla. Olin väärässä. Itseäni ei sinänsä pänni tämä "epäonnistunut ura" pätkätöineen, ei oo koskaan ollut mitään pätemisen ja pärjäämisen tarvetta. Mutta väsyin työelämän epävarmuuteen ja "itseni myymiseen" : hommista jotka edes jotenkin vastaavat koulutustani takana 4 vuotta freelancerina kituutellen ja 4 vuoden sisällä määräaikaisena yhteensä 6 eri firmassa, jokaisen kohdalla pestini piti vakinaistaa mutta aina tuli viime tipassa joku "syy" miksi ei vakinaistettu. Suositteluja ja kiitosta jäi kyllä käteen, mutta ei paljoo lämmitä kun aina siitä sitten hirveellä paniikilla uutta duunia etsimään jotta vois ens kuun vuokrankin maksaa. Pakko se on pikkuhiljaa alkaa uskoa että syynä on se, että olen lisääntymisikäinen nainen. Sillä introverttiydestäni huolimatta osaan kyllä toimia sosiaalisesti ällöttävän "oikein", olla miellyttävä ja reipas (joka työpaikassa väsyttää sama iänikuinen skarppaus, sitä tunnutaan nyt vaan edellytettävän?! ) lisäksi olen kaunis ja urheilullinen (tämän ei edes pitäisi vaikuttaa mutta moni väittää että kiva ulkonäkö auttaa, juu ei näköjään) mutta silti jo työhaastatteluun pääsy on hankalaa. Ja nää pätkähommat oli kaikki laatua "tekninen sihteeri", kuten joku tuolla aiemmin vitsaili. Palkka parempi kuin kaupan kassa, muttei mitään ylimääräistä säästöön jää. Havahduin tänä vuonna siihen, että olen kolmekymppinen, perhe pitäis perustaa nyt koska kohdalle sattui sopivasti ihana mies joka sellaisen kanssani ehdottomasti haluaa, vähintään 3 lasta eli tässä tuleekin sitten todella monen vuoden tauko työelämään. Tulin onneksi jo heti raskaaksikin. Eikä mulla ehtinyt olla edes mitään vakipaikkaa! :D saati kunnollista asiantuntijatyötä! Tämä työelämän pirstaleisuus ja ainainen kamppailu pesteistä yllätti, näin monta vuotta eikä mitään pysyvää. No pitäkää tunkkinne sanon vaan, kun joskus nelikymppisenä palaan töihin, taidan suosiolla mennä johonkin kukkakauppaan tai joogaohjaajaksi tai mihin tahansa hiljaiseen duunarihommaan. Saapahan vakiduunin vaikkakin pienellä palkalla. Ensin aion nauttia tosta äitiydestä. Nyt menossa pätkäduuni nro 7 joka loppuu huhtikuussa ja toukokuussa voinkin sit jäädä jo äitiyslomalle. Adios bisneselämä ja akateeminen maailma, en jää kaipaamaan.

Kuin omasta kynästäni! Itsekin täytin just 30v ja meneillään pätkäduuni numero 9 joka päättyy kesäkuussa, perinteinen liirumlaarumi kun aloitin "tää paikka voidaan EHKÄ myös vakinaistaa" - noh, tein strategisen valinnan liittyä synnytystalkoisiin niin pian kuin mahdollista ja nyt näyttäis siltä että heinäkuussa LA. En jäänyt odottelemaan taas turhien vakinaistamislupausten mahdollista toteutumista!

Täähän on toimiva salaliitto, alle 35v naisia ei vakinaisteta, pelkkää määräaikaisuutta niin johan ne väsyy ja tajuaa luovuttaa ja alkaa lisääntyä, näin syntyvyys nousuun!

Ei vaan taidatte olla poikkeuksellisen hmmm luottavaisia, että elämä kantaa, vai onko teillä rikkaat miehet? Kun uskallatte jäädä kotiin työttömänä? Tiedän tiedän, olette äitiyslomalla kyllä ja ymmärrän että jotkut eivät halua laittaa alle 3 vuotiasta päiväkotiin, mutta lähinnä kadehtien ihmettelen tuota rohkeutta heittäytyä täysin miehen eläyettäväksi... Jos teet kolmekin lasta, vaikkakin pienellä ikäerollä olet poissa työelämästä helposti 5-9 vuotta! Mutta mikäpä hätä siinä, jos jatkossa kelpaa myös muut kuin oman alan hommat...

Eri, mutta nykyään niin harva työ vakinaistetaan (ainakaan synnytysiässä), että monien korkeakoulutettujen on pakko tehdä tuo riskivalinta, jos haluaa lapsia.

Totta. Ainoa kaveripiiriini vakitöissä oleva nainen työskentelee kehitysvammaisten asuntolassa ohjaajana. Työ kuulostaa aika kamalalta. Loput ovat määräaikaisina, toisella opuskelukierroksella ja yksi on yrittäjä.

Eräs miespuolinen kaverini on virassa amk-pohjalla. Käveli koulusta suoraan töihin ja parin vuoden päästä virka. Samasta koulusta valmistunut naispuolinen kaverini oli kerran 5kk ja kerran 3kk määräaikaisessa duunissa alallaan. Muuten ei mitään. Valmistumisesta on 6 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Noheiiiii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Niiiiiin av kirjoitti:

Neiti Luuseri kirjoitti:

FM luonnontieteelliseltä alalta + tietojenkäsittelyn tradenomi. Suoritin molemmat tutkinnot pikavauhtia, hyvin arvosanoin. Opiskeluaikoina elätin itseni baarimikon hommilla. Olin siinä hyvä, mutta jatkuva hälinä ja työn inyensiivisyys vaativine ihmiskontakteineen kulutti energiavarastoni ihan nollille. Kuvittelin, että valmistun alalle, jossa vakitöitä riittää eikä multa oleteta mitään supersosiaalista ulosantia työpaikalla. Olin väärässä. Itseäni ei sinänsä pänni tämä "epäonnistunut ura" pätkätöineen, ei oo koskaan ollut mitään pätemisen ja pärjäämisen tarvetta. Mutta väsyin työelämän epävarmuuteen ja "itseni myymiseen" : hommista jotka edes jotenkin vastaavat koulutustani takana 4 vuotta freelancerina kituutellen ja 4 vuoden sisällä määräaikaisena yhteensä 6 eri firmassa, jokaisen kohdalla pestini piti vakinaistaa mutta aina tuli viime tipassa joku "syy" miksi ei vakinaistettu. Suositteluja ja kiitosta jäi kyllä käteen, mutta ei paljoo lämmitä kun aina siitä sitten hirveellä paniikilla uutta duunia etsimään jotta vois ens kuun vuokrankin maksaa. Pakko se on pikkuhiljaa alkaa uskoa että syynä on se, että olen lisääntymisikäinen nainen. Sillä introverttiydestäni huolimatta osaan kyllä toimia sosiaalisesti ällöttävän "oikein", olla miellyttävä ja reipas (joka työpaikassa väsyttää sama iänikuinen skarppaus, sitä tunnutaan nyt vaan edellytettävän?! ) lisäksi olen kaunis ja urheilullinen (tämän ei edes pitäisi vaikuttaa mutta moni väittää että kiva ulkonäkö auttaa, juu ei näköjään) mutta silti jo työhaastatteluun pääsy on hankalaa. Ja nää pätkähommat oli kaikki laatua "tekninen sihteeri", kuten joku tuolla aiemmin vitsaili. Palkka parempi kuin kaupan kassa, muttei mitään ylimääräistä säästöön jää. Havahduin tänä vuonna siihen, että olen kolmekymppinen, perhe pitäis perustaa nyt koska kohdalle sattui sopivasti ihana mies joka sellaisen kanssani ehdottomasti haluaa, vähintään 3 lasta eli tässä tuleekin sitten todella monen vuoden tauko työelämään. Tulin onneksi jo heti raskaaksikin. Eikä mulla ehtinyt olla edes mitään vakipaikkaa! :D saati kunnollista asiantuntijatyötä! Tämä työelämän pirstaleisuus ja ainainen kamppailu pesteistä yllätti, näin monta vuotta eikä mitään pysyvää. No pitäkää tunkkinne sanon vaan, kun joskus nelikymppisenä palaan töihin, taidan suosiolla mennä johonkin kukkakauppaan tai joogaohjaajaksi tai mihin tahansa hiljaiseen duunarihommaan. Saapahan vakiduunin vaikkakin pienellä palkalla. Ensin aion nauttia tosta äitiydestä. Nyt menossa pätkäduuni nro 7 joka loppuu huhtikuussa ja toukokuussa voinkin sit jäädä jo äitiyslomalle. Adios bisneselämä ja akateeminen maailma, en jää kaipaamaan.

Miten tälle tarvii antaa alapeukkua???? Koulutettu, kirjoituksen perusteella koko aikuisikänsä kovasti töitä tehnyt ihminen KEHTAA pitää uusien veronmaksajien teko - paussia työelämästä ihan tyytyväisenä ja joku tästä loukkaantuu!? 😂 Öööö sossupummitko ainoastaan saisi lisääntyä vai?

Näinä aikoina tuntuu olevan joissain piireissä paha punainen vaate se, kun nuori akateeminen nainen sanoo ääneen haluavansa useamman lapsen ja vieläpä panostaa äitiyteen. Niin, ura ei ole kaikille se tärkein elämän sisältö, vaikka olisikin korkeasti koulutettu.......

Itse en ymmärrä, miksi kukaan haluaa tämmöiseen yhteiskuntaan lapsia. Sama paska se on heillä edessä ja 20-30 vuoden päästä varmasti vielä pahempana. En itse haluaisi syntyä köyhälle äidille 2020-luvun Suomeen. Mutta toki jokainen tekee, miten itse haluaa. Onnea vain jälkikasvulle.

Nimenomaan NYT seuraavat 10 vuotta on raskainta, taantuma ja lama... Kyllä ruolloin 20-30 vuoden päästä on potentiaalia olla hyvä tilanne. Paremman tulevaisuuden puolesta tässä kokoajan töitä tehdään, mutta se vastii suvantovaiheen, jonka jälkeen uutta nousukautta ei toivottavasti tule viimeisten tapaan älyttömän kulutushysterian muodossa, vaan talous kasvaa maltillisesti. Elintaso jäisi sopivaksi, töitä tehtäisiin vähemmän, palkat on pienemmät mutta myös asuminen ja ruoan hinta yms täten myös halvempaa. Ainoastaan tämmöinen markkinataloyden ihannouden ja eritoten ylikuluttamisen lopettaminen on avain paitsi kestävään tulevaisuuteen, myös ilmastonmuutokseen.

Mutta uusia suomalaisia tarvitaan myös tulevaisuudessa. Pisteet näille, jotka lapsia tekevät nyt, he uskaltavat löytää sisäisen onnensa muualta kuin ostovimmasta.

Moni nyt lastentekoiässä oleva on sellainen, joka on itse kokenut lamalapsuuden. Koulussa oli vanhat kirjat ja rikkinäiset pulpetit ja kaikki harrastusmahdollisuudet leikattu olemattomiin. Esim. mieheni isästä tuli lamavuosina alkoholisti ja mieheni lapsuus oli kurja.

Sitten tuli nousukausi ja töitä luvattiin kaikille alalla kuin alalla, koska suuret ikäluokat. Lukiossa suunniteltiin loistavaa tulevaisuutta Sitten tämä samainen sukupolvi valmistuikin taas uuteen lamaan ja jäi roikkumaan kortistoon ja tappelemaan pätkätöistä. Itse olen esim aloittanut opiskelut juuri kun opiskeluoikeutta ja opintotukia on rajattu, olen valmistunut työttömäksi ja olen nyt määräaikaisessa työsuhteessa. Suuret ikäluokat ovat jo eläkkeellä.

Arvaa onko luottamusta tehdä lapsia? Olen aivan varma, että jos menen lisääntymään, niin äitiysrahat, kotihoidontuet ja lapsilisät poistetaan kokonaan ja sitten olen sekä työtön että tuloton ja mies joutuu elättämään meidät kaikki. Tietenkin myös miehen työehtosoppari vaihtuisi johonkin surkeimpaan mahdolliseen ja palkka puolittuisi 😅

Meidän nykyisten kolmikymppisten Suomi on ollut hyvin erilainen kuin aiempien sukupolvien Suomi.

Tämän takia minä 50+ olen ihan vakaasti sitä mieltä, että kun oma poika haluaa perustaa perhettä, minä tarjoan tukea ja ihan rahaa ja lapsenhoitoa (jos se vaan suinkin miniälle kelpaa).

Vaikka itse valmistuin suoraan lamaan, niin olen edes vakityössä, ja saan eläkkeelle päästessä pienen asuntoni velattomaksi. Toivottavasti heille silloin kelpaisi se mitä voin auttaa. Pieni pelko on, että pätkätöideni ja laman työttömyyden takia eläke jää vaatimattomaksi, että riittääkö sen ostovoima siinä vaiheessa muuhun kuin pitää itseni kaurapuurossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Olen hömppähumanisti (kulttuurintutkimus ja kirjallisuudentutkimus). En ole juuri koskaan ollut oman alan töissä ja opettaminen ei kiinnosta. Onneksi menin naimisiin sähköinsinöörin kanssa, jolla on erittäin hyvä palkka ja löysin elämääni sisällön äitiydestä. Nyt on 3 lasta ja lisää tulossa. Hoidan lapset, kodin ja muistan, että naisessa on 3 reikää, joita mies haluaa hyödyntää. Siinä se.

Yllättävän kauan tämä ketju pysyikin asiallisena ennen kuin katkerien trollien piti päästä luomaan vastakkainasettelua erilaisia tutkintoja suorittaneiden välille. Eikö näitä humanistinen koulutus on paskaa -ketjuja ole jo tarpeeksi ilman, että tästäkin tarvitsee sellainen tehdä?

Kai se nyt on fakta, että joku konetekniikka, lääketiede tai tilastotiede työllistävät paremmin kuin kulttuurintutkimus. Miksi sitä faktaa sei saisi todeta?

Miksi se pitää todeta tekemällä trolli, jossa ko. aloja edustavan naisen arvo määritellään kolmena reikänä? Tai muuten alaa opiskelevaa tai sieltä valmistunutta pilkaten?

Asioita voi todeta myös neutraalisti. Ei joka ketjusta tarvitse tehdä eri osapuolten välistä provoamista, jankkausta tai väittelyä. Se ei selvästi ole tämän ketjun alkuperäinen tarkoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Olen hömppähumanisti (kulttuurintutkimus ja kirjallisuudentutkimus). En ole juuri koskaan ollut oman alan töissä ja opettaminen ei kiinnosta. Onneksi menin naimisiin sähköinsinöörin kanssa, jolla on erittäin hyvä palkka ja löysin elämääni sisällön äitiydestä. Nyt on 3 lasta ja lisää tulossa. Hoidan lapset, kodin ja muistan, että naisessa on 3 reikää, joita mies haluaa hyödyntää. Siinä se.

Yllättävän kauan tämä ketju pysyikin asiallisena ennen kuin katkerien trollien piti päästä luomaan vastakkainasettelua erilaisia tutkintoja suorittaneiden välille. Eikö näitä humanistinen koulutus on paskaa -ketjuja ole jo tarpeeksi ilman, että tästäkin tarvitsee sellainen tehdä?

Kai se nyt on fakta, että joku konetekniikka, lääketiede tai tilastotiede työllistävät paremmin kuin kulttuurintutkimus. Miksi sitä faktaa sei saisi todeta?

Miksi se pitää todeta tekemällä trolli, jossa ko. aloja edustavan naisen arvo määritellään kolmena reikänä? Tai muuten alaa opiskelevaa tai sieltä valmistunutta pilkaten?

Asioita voi todeta myös neutraalisti. Ei joka ketjusta tarvitse tehdä eri osapuolten välistä provoamista, jankkausta tai väittelyä. Se ei selvästi ole tämän ketjun alkuperäinen tarkoitus.

Varsinkin kun suurin osa humanusteistakin kyllä työllistyy. Ainakin joitain vuosia sitten suurimmat työttömyysprosentit oli merkonomeilla ja määrällisesti eniten oli työttömiä insinöörejä.

Veikkaan, että nuo halveksijat ovat katkeria, kun itse päätyivät "varmaan" tylsään työhön joka imee heistä mehut ja sielun. Sitten pitää perustella omaa valintaa sillä, että humanistit on turhia :D

Vierailija kirjoitti:

Faktojen toteaminen ei ole mitään vastakkainasettelua. Näiden kokemusten kirjoittaminen auki on ensisijaisen tärkeää, sillä tähänkin ketjuun kommentoi parikymppinen humanistiopiskelija. Esimerkiksi hän on vielä sen verran nuori, että ehtii vaihtamaan tiedekuntaa ja hankkimaan itselleen oikean tutkinnon sen sijaan, että tuhlaisi parhaat vuodet elämästään loppuelämänsä pilaamiseen.

Monelta tuntuu unohtuvan omassa vihamielisyydessään, että tälläkin hetkellä moni humanistisen koulutuksen saanut on töissä. Sinäkin käytät päivittäin asioita, joita humanistit ovat saaneet aikaiseksi. 

Jos maailmaa tekisivät vain insinöörit ja lääkärit, niin sinulla ei olisi vaatteita, et lukisi kirjoja etkä koskaan katsoisi tv:tä, elokuvia, YouTubea, noin muutaman asian mainitakseni. 

t: ei-humanisti

andymccouys kirjoitti:

Japanissakin kaksi roskaautonkuljettajaa tulee vastaan, toinen moikkaa toista ja kysyyy mikä on tutkinto: Lääkäri? entäs sinä? lakimies

normaalia siellä, itsekin hakisin roskaautokuskin koulutukseen ja C kortin jos sellainen tulisi vastaan, tosin en Vantaan ulkopuolelle lähde, koska ruoka-apu

Olet mainostanut sitä helluntai seurakunnan apua niin paljon täällä, että laitan

KAIKKI köyhät kaverini sinne ovelle klo6.00 odottamaan

JUMALA EI TUNNE KUNTARAJOJA

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oho! kirjoitti:

Samas venees kirjoitti:

Neiti Luuseri kirjoitti:

FM luonnontieteelliseltä alalta + tietojenkäsittelyn tradenomi. Suoritin molemmat tutkinnot pikavauhtia, hyvin arvosanoin. Opiskeluaikoina elätin itseni baarimikon hommilla. Olin siinä hyvä, mutta jatkuva hälinä ja työn inyensiivisyys vaativine ihmiskontakteineen kulutti energiavarastoni ihan nollille. Kuvittelin, että valmistun alalle, jossa vakitöitä riittää eikä multa oleteta mitään supersosiaalista ulosantia työpaikalla. Olin väärässä. Itseäni ei sinänsä pänni tämä "epäonnistunut ura" pätkätöineen, ei oo koskaan ollut mitään pätemisen ja pärjäämisen tarvetta. Mutta väsyin työelämän epävarmuuteen ja "itseni myymiseen" : hommista jotka edes jotenkin vastaavat koulutustani takana 4 vuotta freelancerina kituutellen ja 4 vuoden sisällä määräaikaisena yhteensä 6 eri firmassa, jokaisen kohdalla pestini piti vakinaistaa mutta aina tuli viime tipassa joku "syy" miksi ei vakinaistettu. Suositteluja ja kiitosta jäi kyllä käteen, mutta ei paljoo lämmitä kun aina siitä sitten hirveellä paniikilla uutta duunia etsimään jotta vois ens kuun vuokrankin maksaa. Pakko se on pikkuhiljaa alkaa uskoa että syynä on se, että olen lisääntymisikäinen nainen. Sillä introverttiydestäni huolimatta osaan kyllä toimia sosiaalisesti ällöttävän "oikein", olla miellyttävä ja reipas (joka työpaikassa väsyttää sama iänikuinen skarppaus, sitä tunnutaan nyt vaan edellytettävän?! ) lisäksi olen kaunis ja urheilullinen (tämän ei edes pitäisi vaikuttaa mutta moni väittää että kiva ulkonäkö auttaa, juu ei näköjään) mutta silti jo työhaastatteluun pääsy on hankalaa. Ja nää pätkähommat oli kaikki laatua "tekninen sihteeri", kuten joku tuolla aiemmin vitsaili. Palkka parempi kuin kaupan kassa, muttei mitään ylimääräistä säästöön jää. Havahduin tänä vuonna siihen, että olen kolmekymppinen, perhe pitäis perustaa nyt koska kohdalle sattui sopivasti ihana mies joka sellaisen kanssani ehdottomasti haluaa, vähintään 3 lasta eli tässä tuleekin sitten todella monen vuoden tauko työelämään. Tulin onneksi jo heti raskaaksikin. Eikä mulla ehtinyt olla edes mitään vakipaikkaa! :D saati kunnollista asiantuntijatyötä! Tämä työelämän pirstaleisuus ja ainainen kamppailu pesteistä yllätti, näin monta vuotta eikä mitään pysyvää. No pitäkää tunkkinne sanon vaan, kun joskus nelikymppisenä palaan töihin, taidan suosiolla mennä johonkin kukkakauppaan tai joogaohjaajaksi tai mihin tahansa hiljaiseen duunarihommaan. Saapahan vakiduunin vaikkakin pienellä palkalla. Ensin aion nauttia tosta äitiydestä. Nyt menossa pätkäduuni nro 7 joka loppuu huhtikuussa ja toukokuussa voinkin sit jäädä jo äitiyslomalle. Adios bisneselämä ja akateeminen maailma, en jää kaipaamaan.

Kuin omasta kynästäni! Itsekin täytin just 30v ja meneillään pätkäduuni numero 9 joka päättyy kesäkuussa, perinteinen liirumlaarumi kun aloitin "tää paikka voidaan EHKÄ myös vakinaistaa" - noh, tein strategisen valinnan liittyä synnytystalkoisiin niin pian kuin mahdollista ja nyt näyttäis siltä että heinäkuussa LA. En jäänyt odottelemaan taas turhien vakinaistamislupausten mahdollista toteutumista!

Täähän on toimiva salaliitto, alle 35v naisia ei vakinaisteta, pelkkää määräaikaisuutta niin johan ne väsyy ja tajuaa luovuttaa ja alkaa lisääntyä, näin syntyvyys nousuun!

Ei vaan taidatte olla poikkeuksellisen hmmm luottavaisia, että elämä kantaa, vai onko teillä rikkaat miehet? Kun uskallatte jäädä kotiin työttömänä? Tiedän tiedän, olette äitiyslomalla kyllä ja ymmärrän että jotkut eivät halua laittaa alle 3 vuotiasta päiväkotiin, mutta lähinnä kadehtien ihmettelen tuota rohkeutta heittäytyä täysin miehen eläyettäväksi... Jos teet kolmekin lasta, vaikkakin pienellä ikäerollä olet poissa työelämästä helposti 5-9 vuotta! Mutta mikäpä hätä siinä, jos jatkossa kelpaa myös muut kuin oman alan hommat...

Eri, mutta nykyään niin harva työ vakinaistetaan (ainakaan synnytysiässä), että monien korkeakoulutettujen on pakko tehdä tuo riskivalinta, jos haluaa lapsia.

Totta. Ainoa kaveripiiriini vakitöissä oleva nainen työskentelee kehitysvammaisten asuntolassa ohjaajana. Työ kuulostaa aika kamalalta. Loput ovat määräaikaisina, toisella opuskelukierroksella ja yksi on yrittäjä.

Eräs miespuolinen kaverini on virassa amk-pohjalla. Käveli koulusta suoraan töihin ja parin vuoden päästä virka. Samasta koulusta valmistunut naispuolinen kaverini oli kerran 5kk ja kerran 3kk määräaikaisessa duunissa alallaan. Muuten ei mitään. Valmistumisesta on 6 vuotta.

Tämä on niin totta. Itse valmistuin naisvaltaiselta alalta ja ne muutamat miehet meidänkin vuosikurssilta revittiin töihin ja vastuullisiin asemiin (paitsi yksi pullukka, jolla taisi olla neurologinen poikkeavuus ja hassut vaatteet, ei siis hyvä tyyppi). Me naiset jäätiin sitten tappelemaan jämistä humanistiluuserin leima otsassa. Itse en näitä miehiä tuntevana keksi heille mitään muita poikkeavan hyviä ominaisuuksia kuin miessukupuolen. Yksi jopa ihmetteli, kun oli saanut aivan huippukivan duunin eräästä järjestöhankkeesta, vaikka ei kuulemma "tiennyt asiasta oikeastaan mitään". Mistä vetoa että sitäkin duunia haki kymmenet naiset ja paremmalla koulutuksella ja kokemuksella, mutta iso komea, matalaääninen partamies, joka haki paikkaa puolivahingossa, oli tietenkin se ainoa haluttu.

Itse pääsen haastatteluihin, mutta varmaan säteilen jotain ei-hyvä-tyyppi-energiaa, koska töihin en alalleni pääse.

Siivoamaan pääsin! Osa-aikaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oho! kirjoitti:

Samas venees kirjoitti:

Neiti Luuseri kirjoitti:

FM luonnontieteelliseltä alalta + tietojenkäsittelyn tradenomi. Suoritin molemmat tutkinnot pikavauhtia, hyvin arvosanoin. Opiskeluaikoina elätin itseni baarimikon hommilla. Olin siinä hyvä, mutta jatkuva hälinä ja työn inyensiivisyys vaativine ihmiskontakteineen kulutti energiavarastoni ihan nollille. Kuvittelin, että valmistun alalle, jossa vakitöitä riittää eikä multa oleteta mitään supersosiaalista ulosantia työpaikalla. Olin väärässä. Itseäni ei sinänsä pänni tämä "epäonnistunut ura" pätkätöineen, ei oo koskaan ollut mitään pätemisen ja pärjäämisen tarvetta. Mutta väsyin työelämän epävarmuuteen ja "itseni myymiseen" : hommista jotka edes jotenkin vastaavat koulutustani takana 4 vuotta freelancerina kituutellen ja 4 vuoden sisällä määräaikaisena yhteensä 6 eri firmassa, jokaisen kohdalla pestini piti vakinaistaa mutta aina tuli viime tipassa joku "syy" miksi ei vakinaistettu. Suositteluja ja kiitosta jäi kyllä käteen, mutta ei paljoo lämmitä kun aina siitä sitten hirveellä paniikilla uutta duunia etsimään jotta vois ens kuun vuokrankin maksaa. Pakko se on pikkuhiljaa alkaa uskoa että syynä on se, että olen lisääntymisikäinen nainen. Sillä introverttiydestäni huolimatta osaan kyllä toimia sosiaalisesti ällöttävän "oikein", olla miellyttävä ja reipas (joka työpaikassa väsyttää sama iänikuinen skarppaus, sitä tunnutaan nyt vaan edellytettävän?! ) lisäksi olen kaunis ja urheilullinen (tämän ei edes pitäisi vaikuttaa mutta moni väittää että kiva ulkonäkö auttaa, juu ei näköjään) mutta silti jo työhaastatteluun pääsy on hankalaa. Ja nää pätkähommat oli kaikki laatua "tekninen sihteeri", kuten joku tuolla aiemmin vitsaili. Palkka parempi kuin kaupan kassa, muttei mitään ylimääräistä säästöön jää. Havahduin tänä vuonna siihen, että olen kolmekymppinen, perhe pitäis perustaa nyt koska kohdalle sattui sopivasti ihana mies joka sellaisen kanssani ehdottomasti haluaa, vähintään 3 lasta eli tässä tuleekin sitten todella monen vuoden tauko työelämään. Tulin onneksi jo heti raskaaksikin. Eikä mulla ehtinyt olla edes mitään vakipaikkaa! :D saati kunnollista asiantuntijatyötä! Tämä työelämän pirstaleisuus ja ainainen kamppailu pesteistä yllätti, näin monta vuotta eikä mitään pysyvää. No pitäkää tunkkinne sanon vaan, kun joskus nelikymppisenä palaan töihin, taidan suosiolla mennä johonkin kukkakauppaan tai joogaohjaajaksi tai mihin tahansa hiljaiseen duunarihommaan. Saapahan vakiduunin vaikkakin pienellä palkalla. Ensin aion nauttia tosta äitiydestä. Nyt menossa pätkäduuni nro 7 joka loppuu huhtikuussa ja toukokuussa voinkin sit jäädä jo äitiyslomalle. Adios bisneselämä ja akateeminen maailma, en jää kaipaamaan.

Kuin omasta kynästäni! Itsekin täytin just 30v ja meneillään pätkäduuni numero 9 joka päättyy kesäkuussa, perinteinen liirumlaarumi kun aloitin "tää paikka voidaan EHKÄ myös vakinaistaa" - noh, tein strategisen valinnan liittyä synnytystalkoisiin niin pian kuin mahdollista ja nyt näyttäis siltä että heinäkuussa LA. En jäänyt odottelemaan taas turhien vakinaistamislupausten mahdollista toteutumista!

Täähän on toimiva salaliitto, alle 35v naisia ei vakinaisteta, pelkkää määräaikaisuutta niin johan ne väsyy ja tajuaa luovuttaa ja alkaa lisääntyä, näin syntyvyys nousuun!

Ei vaan taidatte olla poikkeuksellisen hmmm luottavaisia, että elämä kantaa, vai onko teillä rikkaat miehet? Kun uskallatte jäädä kotiin työttömänä? Tiedän tiedän, olette äitiyslomalla kyllä ja ymmärrän että jotkut eivät halua laittaa alle 3 vuotiasta päiväkotiin, mutta lähinnä kadehtien ihmettelen tuota rohkeutta heittäytyä täysin miehen eläyettäväksi... Jos teet kolmekin lasta, vaikkakin pienellä ikäerollä olet poissa työelämästä helposti 5-9 vuotta! Mutta mikäpä hätä siinä, jos jatkossa kelpaa myös muut kuin oman alan hommat...

Eri, mutta nykyään niin harva työ vakinaistetaan (ainakaan synnytysiässä), että monien korkeakoulutettujen on pakko tehdä tuo riskivalinta, jos haluaa lapsia.

Totta. Ainoa kaveripiiriini vakitöissä oleva nainen työskentelee kehitysvammaisten asuntolassa ohjaajana. Työ kuulostaa aika kamalalta. Loput ovat määräaikaisina, toisella opuskelukierroksella ja yksi on yrittäjä.

Eräs miespuolinen kaverini on virassa amk-pohjalla. Käveli koulusta suoraan töihin ja parin vuoden päästä virka. Samasta koulusta valmistunut naispuolinen kaverini oli kerran 5kk ja kerran 3kk määräaikaisessa duunissa alallaan. Muuten ei mitään. Valmistumisesta on 6 vuotta.

Tämä on niin totta. Itse valmistuin naisvaltaiselta alalta ja ne muutamat miehet meidänkin vuosikurssilta revittiin töihin ja vastuullisiin asemiin (paitsi yksi pullukka, jolla taisi olla neurologinen poikkeavuus ja hassut vaatteet, ei siis hyvä tyyppi). Me naiset jäätiin sitten tappelemaan jämistä humanistiluuserin leima otsassa. Itse en näitä miehiä tuntevana keksi heille mitään muita poikkeavan hyviä ominaisuuksia kuin miessukupuolen. Yksi jopa ihmetteli, kun oli saanut aivan huippukivan duunin eräästä järjestöhankkeesta, vaikka ei kuulemma "tiennyt asiasta oikeastaan mitään". Mistä vetoa että sitäkin duunia haki kymmenet naiset ja paremmalla koulutuksella ja kokemuksella, mutta iso komea, matalaääninen partamies, joka haki paikkaa puolivahingossa, oli tietenkin se ainoa haluttu.

Itse pääsen haastatteluihin, mutta varmaan säteilen jotain ei-hyvä-tyyppi-energiaa, koska töihin en alalleni pääse.

Siivoamaan pääsin! Osa-aikaisena.

Jos mies suoriutuu keskinkertaisesti tai huonosti opinnoista, mies on "hyvä tyyppi". Nainen ei saa samoja töitä sellaisilla ansioilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oho! kirjoitti:

Samas venees kirjoitti:

Neiti Luuseri kirjoitti:

FM luonnontieteelliseltä alalta + tietojenkäsittelyn tradenomi. Suoritin molemmat tutkinnot pikavauhtia, hyvin arvosanoin. Opiskeluaikoina elätin itseni baarimikon hommilla. Olin siinä hyvä, mutta jatkuva hälinä ja työn inyensiivisyys vaativine ihmiskontakteineen kulutti energiavarastoni ihan nollille. Kuvittelin, että valmistun alalle, jossa vakitöitä riittää eikä multa oleteta mitään supersosiaalista ulosantia työpaikalla. Olin väärässä. Itseäni ei sinänsä pänni tämä "epäonnistunut ura" pätkätöineen, ei oo koskaan ollut mitään pätemisen ja pärjäämisen tarvetta. Mutta väsyin työelämän epävarmuuteen ja "itseni myymiseen" : hommista jotka edes jotenkin vastaavat koulutustani takana 4 vuotta freelancerina kituutellen ja 4 vuoden sisällä määräaikaisena yhteensä 6 eri firmassa, jokaisen kohdalla pestini piti vakinaistaa mutta aina tuli viime tipassa joku "syy" miksi ei vakinaistettu. Suositteluja ja kiitosta jäi kyllä käteen, mutta ei paljoo lämmitä kun aina siitä sitten hirveellä paniikilla uutta duunia etsimään jotta vois ens kuun vuokrankin maksaa. Pakko se on pikkuhiljaa alkaa uskoa että syynä on se, että olen lisääntymisikäinen nainen. Sillä introverttiydestäni huolimatta osaan kyllä toimia sosiaalisesti ällöttävän "oikein", olla miellyttävä ja reipas (joka työpaikassa väsyttää sama iänikuinen skarppaus, sitä tunnutaan nyt vaan edellytettävän?! ) lisäksi olen kaunis ja urheilullinen (tämän ei edes pitäisi vaikuttaa mutta moni väittää että kiva ulkonäkö auttaa, juu ei näköjään) mutta silti jo työhaastatteluun pääsy on hankalaa. Ja nää pätkähommat oli kaikki laatua "tekninen sihteeri", kuten joku tuolla aiemmin vitsaili. Palkka parempi kuin kaupan kassa, muttei mitään ylimääräistä säästöön jää. Havahduin tänä vuonna siihen, että olen kolmekymppinen, perhe pitäis perustaa nyt koska kohdalle sattui sopivasti ihana mies joka sellaisen kanssani ehdottomasti haluaa, vähintään 3 lasta eli tässä tuleekin sitten todella monen vuoden tauko työelämään. Tulin onneksi jo heti raskaaksikin. Eikä mulla ehtinyt olla edes mitään vakipaikkaa! :D saati kunnollista asiantuntijatyötä! Tämä työelämän pirstaleisuus ja ainainen kamppailu pesteistä yllätti, näin monta vuotta eikä mitään pysyvää. No pitäkää tunkkinne sanon vaan, kun joskus nelikymppisenä palaan töihin, taidan suosiolla mennä johonkin kukkakauppaan tai joogaohjaajaksi tai mihin tahansa hiljaiseen duunarihommaan. Saapahan vakiduunin vaikkakin pienellä palkalla. Ensin aion nauttia tosta äitiydestä. Nyt menossa pätkäduuni nro 7 joka loppuu huhtikuussa ja toukokuussa voinkin sit jäädä jo äitiyslomalle. Adios bisneselämä ja akateeminen maailma, en jää kaipaamaan.

Kuin omasta kynästäni! Itsekin täytin just 30v ja meneillään pätkäduuni numero 9 joka päättyy kesäkuussa, perinteinen liirumlaarumi kun aloitin "tää paikka voidaan EHKÄ myös vakinaistaa" - noh, tein strategisen valinnan liittyä synnytystalkoisiin niin pian kuin mahdollista ja nyt näyttäis siltä että heinäkuussa LA. En jäänyt odottelemaan taas turhien vakinaistamislupausten mahdollista toteutumista!

Täähän on toimiva salaliitto, alle 35v naisia ei vakinaisteta, pelkkää määräaikaisuutta niin johan ne väsyy ja tajuaa luovuttaa ja alkaa lisääntyä, näin syntyvyys nousuun!

Ei vaan taidatte olla poikkeuksellisen hmmm luottavaisia, että elämä kantaa, vai onko teillä rikkaat miehet? Kun uskallatte jäädä kotiin työttömänä? Tiedän tiedän, olette äitiyslomalla kyllä ja ymmärrän että jotkut eivät halua laittaa alle 3 vuotiasta päiväkotiin, mutta lähinnä kadehtien ihmettelen tuota rohkeutta heittäytyä täysin miehen eläyettäväksi... Jos teet kolmekin lasta, vaikkakin pienellä ikäerollä olet poissa työelämästä helposti 5-9 vuotta! Mutta mikäpä hätä siinä, jos jatkossa kelpaa myös muut kuin oman alan hommat...

Eri, mutta nykyään niin harva työ vakinaistetaan (ainakaan synnytysiässä), että monien korkeakoulutettujen on pakko tehdä tuo riskivalinta, jos haluaa lapsia.

Totta. Ainoa kaveripiiriini vakitöissä oleva nainen työskentelee kehitysvammaisten asuntolassa ohjaajana. Työ kuulostaa aika kamalalta. Loput ovat määräaikaisina, toisella opuskelukierroksella ja yksi on yrittäjä.

Eräs miespuolinen kaverini on virassa amk-pohjalla. Käveli koulusta suoraan töihin ja parin vuoden päästä virka. Samasta koulusta valmistunut naispuolinen kaverini oli kerran 5kk ja kerran 3kk määräaikaisessa duunissa alallaan. Muuten ei mitään. Valmistumisesta on 6 vuotta.

Tämä on niin totta. Itse valmistuin naisvaltaiselta alalta ja ne muutamat miehet meidänkin vuosikurssilta revittiin töihin ja vastuullisiin asemiin (paitsi yksi pullukka, jolla taisi olla neurologinen poikkeavuus ja hassut vaatteet, ei siis hyvä tyyppi). Me naiset jäätiin sitten tappelemaan jämistä humanistiluuserin leima otsassa. Itse en näitä miehiä tuntevana keksi heille mitään muita poikkeavan hyviä ominaisuuksia kuin miessukupuolen. Yksi jopa ihmetteli, kun oli saanut aivan huippukivan duunin eräästä järjestöhankkeesta, vaikka ei kuulemma "tiennyt asiasta oikeastaan mitään". Mistä vetoa että sitäkin duunia haki kymmenet naiset ja paremmalla koulutuksella ja kokemuksella, mutta iso komea, matalaääninen partamies, joka haki paikkaa puolivahingossa, oli tietenkin se ainoa haluttu.

Itse pääsen haastatteluihin, mutta varmaan säteilen jotain ei-hyvä-tyyppi-energiaa, koska töihin en alalleni pääse.

Siivoamaan pääsin! Osa-aikaisena.

Ihan samoja kokemuksia luonnontieteistä, alaa en viitsi kertoa. Virkamiespuolelta, tutkimuksesta, yrityksistä. Suoraan koulusta pääsi pari lähes kutsuttuna´´ PIIPjohtajaksi, toinen PIIPpäälliköksi, ei muuta kokemusta kuin kesätyö tai harjoittelu - eivät erityisen lahjakkaita. Meillä oli aivan vitsinä aikoinaan naispuolisten kurssikavereiden kesken että pitää olla aivan sekopää jos ei miehenä pääse täälläpäin hyviin hommiin. Johan kohta oli päällikkönä yksi, jonka henkisen tasapainottumuuden olisi selvittänyt juttelemalla viisi minuuttia kahden kesken.

En jaksa enää kiinnostaa. Mutta turha luulla että lähden enää keski-ikäisenä ilmaistöihin tai muihin sääliduuneihin tai jälleen kerran kaikenmaailman näyttää-hyvältä-cv:ssä-koulutuksiin. Onneksi tulen toimeen vähällä. Sitä en ymmärrä miksi pitää joka tuutista tunkea lisää "korkeakoulutettuja" ilman opetuksen laatuun panostamista kun maassa on paljon korkeakoulutettuja hyvällä kokemuksella osaamistasoaan alemmissa töissä ja työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Minä kouluttauduin diplomi-insinööriksi ja siitä tekniikan lisensiaatiksi.  Ja olin todellakin koulutustani vastaavassa hommassa tutkijana vuosia.

Jestas, että oli kamala ammatti! 7 vuodean aikana 14 ketjutettua pätkätyösopimusta. Järjettömät taitovaatimukset mm. kielitaidon, matemaattisen osaamisen ja ohjemlmoinnin osalta. Surkea palkka ja fasiliteetit. Työ yhtä rahanhakua.

Downsiftasin itseni ammattiin, johon olisi päässyt pelkällä amk-tutkinnolla. Enkä ole katunut päivääkään.

Amk-luuserina tienaa oikealla alalla enemmän, kuin moni nämä ns. tutkijat lipastoilla yms. Olen lähdössä vuodenvaihteen jälkeen Dubaihin inssintöihin. Jenkkifirma maksaa n. 6000-7000e /kk ja verovapaana, kun ei tuollapäin veroja juuri maksella. Tarjoaa myös täyden terveysvakuutuksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oho! kirjoitti:

Samas venees kirjoitti:

Neiti Luuseri kirjoitti:

FM luonnontieteelliseltä alalta + tietojenkäsittelyn tradenomi. Suoritin molemmat tutkinnot pikavauhtia, hyvin arvosanoin. Opiskeluaikoina elätin itseni baarimikon hommilla. Olin siinä hyvä, mutta jatkuva hälinä ja työn inyensiivisyys vaativine ihmiskontakteineen kulutti energiavarastoni ihan nollille. Kuvittelin, että valmistun alalle, jossa vakitöitä riittää eikä multa oleteta mitään supersosiaalista ulosantia työpaikalla. Olin väärässä. Itseäni ei sinänsä pänni tämä "epäonnistunut ura" pätkätöineen, ei oo koskaan ollut mitään pätemisen ja pärjäämisen tarvetta. Mutta väsyin työelämän epävarmuuteen ja "itseni myymiseen" : hommista jotka edes jotenkin vastaavat koulutustani takana 4 vuotta freelancerina kituutellen ja 4 vuoden sisällä määräaikaisena yhteensä 6 eri firmassa, jokaisen kohdalla pestini piti vakinaistaa mutta aina tuli viime tipassa joku "syy" miksi ei vakinaistettu. Suositteluja ja kiitosta jäi kyllä käteen, mutta ei paljoo lämmitä kun aina siitä sitten hirveellä paniikilla uutta duunia etsimään jotta vois ens kuun vuokrankin maksaa. Pakko se on pikkuhiljaa alkaa uskoa että syynä on se, että olen lisääntymisikäinen nainen. Sillä introverttiydestäni huolimatta osaan kyllä toimia sosiaalisesti ällöttävän "oikein", olla miellyttävä ja reipas (joka työpaikassa väsyttää sama iänikuinen skarppaus, sitä tunnutaan nyt vaan edellytettävän?! ) lisäksi olen kaunis ja urheilullinen (tämän ei edes pitäisi vaikuttaa mutta moni väittää että kiva ulkonäkö auttaa, juu ei näköjään) mutta silti jo työhaastatteluun pääsy on hankalaa. Ja nää pätkähommat oli kaikki laatua "tekninen sihteeri", kuten joku tuolla aiemmin vitsaili. Palkka parempi kuin kaupan kassa, muttei mitään ylimääräistä säästöön jää. Havahduin tänä vuonna siihen, että olen kolmekymppinen, perhe pitäis perustaa nyt koska kohdalle sattui sopivasti ihana mies joka sellaisen kanssani ehdottomasti haluaa, vähintään 3 lasta eli tässä tuleekin sitten todella monen vuoden tauko työelämään. Tulin onneksi jo heti raskaaksikin. Eikä mulla ehtinyt olla edes mitään vakipaikkaa! :D saati kunnollista asiantuntijatyötä! Tämä työelämän pirstaleisuus ja ainainen kamppailu pesteistä yllätti, näin monta vuotta eikä mitään pysyvää. No pitäkää tunkkinne sanon vaan, kun joskus nelikymppisenä palaan töihin, taidan suosiolla mennä johonkin kukkakauppaan tai joogaohjaajaksi tai mihin tahansa hiljaiseen duunarihommaan. Saapahan vakiduunin vaikkakin pienellä palkalla. Ensin aion nauttia tosta äitiydestä. Nyt menossa pätkäduuni nro 7 joka loppuu huhtikuussa ja toukokuussa voinkin sit jäädä jo äitiyslomalle. Adios bisneselämä ja akateeminen maailma, en jää kaipaamaan.

Kuin omasta kynästäni! Itsekin täytin just 30v ja meneillään pätkäduuni numero 9 joka päättyy kesäkuussa, perinteinen liirumlaarumi kun aloitin "tää paikka voidaan EHKÄ myös vakinaistaa" - noh, tein strategisen valinnan liittyä synnytystalkoisiin niin pian kuin mahdollista ja nyt näyttäis siltä että heinäkuussa LA. En jäänyt odottelemaan taas turhien vakinaistamislupausten mahdollista toteutumista!

Täähän on toimiva salaliitto, alle 35v naisia ei vakinaisteta, pelkkää määräaikaisuutta niin johan ne väsyy ja tajuaa luovuttaa ja alkaa lisääntyä, näin syntyvyys nousuun!

Ei vaan taidatte olla poikkeuksellisen hmmm luottavaisia, että elämä kantaa, vai onko teillä rikkaat miehet? Kun uskallatte jäädä kotiin työttömänä? Tiedän tiedän, olette äitiyslomalla kyllä ja ymmärrän että jotkut eivät halua laittaa alle 3 vuotiasta päiväkotiin, mutta lähinnä kadehtien ihmettelen tuota rohkeutta heittäytyä täysin miehen eläyettäväksi... Jos teet kolmekin lasta, vaikkakin pienellä ikäerollä olet poissa työelämästä helposti 5-9 vuotta! Mutta mikäpä hätä siinä, jos jatkossa kelpaa myös muut kuin oman alan hommat...

Eri, mutta nykyään niin harva työ vakinaistetaan (ainakaan synnytysiässä), että monien korkeakoulutettujen on pakko tehdä tuo riskivalinta, jos haluaa lapsia.

Totta. Ainoa kaveripiiriini vakitöissä oleva nainen työskentelee kehitysvammaisten asuntolassa ohjaajana. Työ kuulostaa aika kamalalta. Loput ovat määräaikaisina, toisella opuskelukierroksella ja yksi on yrittäjä.

Eräs miespuolinen kaverini on virassa amk-pohjalla. Käveli koulusta suoraan töihin ja parin vuoden päästä virka. Samasta koulusta valmistunut naispuolinen kaverini oli kerran 5kk ja kerran 3kk määräaikaisessa duunissa alallaan. Muuten ei mitään. Valmistumisesta on 6 vuotta.

Tämä on niin totta. Itse valmistuin naisvaltaiselta alalta ja ne muutamat miehet meidänkin vuosikurssilta revittiin töihin ja vastuullisiin asemiin (paitsi yksi pullukka, jolla taisi olla neurologinen poikkeavuus ja hassut vaatteet, ei siis hyvä tyyppi). Me naiset jäätiin sitten tappelemaan jämistä humanistiluuserin leima otsassa. Itse en näitä miehiä tuntevana keksi heille mitään muita poikkeavan hyviä ominaisuuksia kuin miessukupuolen. Yksi jopa ihmetteli, kun oli saanut aivan huippukivan duunin eräästä järjestöhankkeesta, vaikka ei kuulemma "tiennyt asiasta oikeastaan mitään". Mistä vetoa että sitäkin duunia haki kymmenet naiset ja paremmalla koulutuksella ja kokemuksella, mutta iso komea, matalaääninen partamies, joka haki paikkaa puolivahingossa, oli tietenkin se ainoa haluttu.

Itse pääsen haastatteluihin, mutta varmaan säteilen jotain ei-hyvä-tyyppi-energiaa, koska töihin en alalleni pääse.

Siivoamaan pääsin! Osa-aikaisena.

Ihan samoja kokemuksia luonnontieteistä, alaa en viitsi kertoa. Virkamiespuolelta, tutkimuksesta, yrityksistä. Suoraan koulusta pääsi pari lähes kutsuttuna´´ PIIPjohtajaksi, toinen PIIPpäälliköksi, ei muuta kokemusta kuin kesätyö tai harjoittelu - eivät erityisen lahjakkaita. Meillä oli aivan vitsinä aikoinaan naispuolisten kurssikavereiden kesken että pitää olla aivan sekopää jos ei miehenä pääse täälläpäin hyviin hommiin. Johan kohta oli päällikkönä yksi, jonka henkisen tasapainottumuuden olisi selvittänyt juttelemalla viisi minuuttia kahden kesken.

En jaksa enää kiinnostaa. Mutta turha luulla että lähden enää keski-ikäisenä ilmaistöihin tai muihin sääliduuneihin tai jälleen kerran kaikenmaailman näyttää-hyvältä-cv:ssä-koulutuksiin. Onneksi tulen toimeen vähällä. Sitä en ymmärrä miksi pitää joka tuutista tunkea lisää "korkeakoulutettuja" ilman opetuksen laatuun panostamista kun maassa on paljon korkeakoulutettuja hyvällä kokemuksella osaamistasoaan alemmissa töissä ja työttömänä.

Pätee joka alalla. Esim jossain päiväkodissakin se ainoa miestyöntekijä kävelee suoraan niiden muiden naistyöntekijöiden pomoksi. Monet sellaisetkin alat, joita naisille jeesustellen tarjotaan (mikset ole insinööri/matemaatikko/kemisti/koodari plaa plaa plaa) ovat sellaisia että töitä tietenkin löytyy - miehille. Toinen tuntemistani naisinsinööreistä oli vuosia työtön insinööri, lopulta pääsi vetämään jotain koodauskerhoa lapsille pientä korvausta vastaan. Toinen päätyi opettajaksi amkiin.

Ei sillä, etteikö naisetkin työllistyisi hyviin duuneihin ja pääsisi hyväpalkkaisiin hommiin. Mutta läpi alojen naisten on huomattavasti vaikeampaa saada jalkaa oven väliin, saada uskottavuutta ja edetä uralla. Oli sitten humanisti tai inssi. Lääkärit lienee ainoa poikkeus.

En vielä mutta saas nähdä miten nyt käy:

15 vuotta toiminut menestyneenä lääkärinä, sekä kunnalla että valtiolla ja yksityisellä ja nyt vielä yksityislääkärinä itsenäisenä yrittäjänä.

Tulot n. 138.000€/ vuosi kun noin 4-5 päiväistä viikkoa töitä tehnyt ja 2kk kesälomaa sekä 1kk talvilomaa. Pidetty ja ammattitaitoinen lääkäri, erikoistuminen lopuillaan.

nyt otin kolmoishermosärkyyn karbamatsepiinia ja huimasi, toikkaroiduin, kaaduin portaissa, löin pääni, kaksi pientä aivoverenvuotoa. lopputulema vielä epäselvä, ei leikattavaa, lopullinen magneettikuva lähipäivinä. Jos en enää kukene lääkärin töihin menee peruskoulu + lukio + yliopisto peruskoulutuksessa 18v. Vähän hukkaan, siihen pääälle yliopiston ja Työterveyslaitoksen jatkokoulutukset, no, toivottavasti saan vakuutusyhtiön hyvän juristin avulla sairaseläkettä jo nyt 40-vuotiaasta alkaen jotain 100.000€ / vuosi sittem, on minulla toki vakuutukset kunnossa olleet aina. talo onvelaton, samoin kaksi velatonta autoa, avomersu ja kuukauden vanha sähkövolvo jne, ei velkoja, omaisuutta n. 600.000€ jos talo olisi 350.000€, autot n. 100.000€ ja loput osakkeissa ja rahana, velkoja ei ole. Saas nähdä miten tää pää / aivot tästä toipuvat, itse koen että hyvin, mutta neurologi arvio vielä. no, jos neuropsykologisissa vähän ”huijaisi” ja pääsisi huippueläkkeelle jo nelikymppisenä, lääkärit pääsevät kuulemma helposti sairaseläkkeelle jos työkyky ei ole aivan 100%.

Vierailija kirjoitti:

En vielä mutta saas nähdä miten nyt käy:

15 vuotta toiminut menestyneenä lääkärinä, sekä kunnalla että valtiolla ja yksityisellä ja nyt vielä yksityislääkärinä itsenäisenä yrittäjänä.

Tulot n. 138.000€/ vuosi kun noin 4-5 päiväistä viikkoa töitä tehnyt ja 2kk kesälomaa sekä 1kk talvilomaa. Pidetty ja ammattitaitoinen lääkäri, erikoistuminen lopuillaan.

nyt otin kolmoishermosärkyyn karbamatsepiinia ja huimasi, toikkaroiduin, kaaduin portaissa, löin pääni, kaksi pientä aivoverenvuotoa. lopputulema vielä epäselvä, ei leikattavaa, lopullinen magneettikuva lähipäivinä. Jos en enää kukene lääkärin töihin menee peruskoulu + lukio + yliopisto peruskoulutuksessa 18v. Vähän hukkaan, siihen pääälle yliopiston ja Työterveyslaitoksen jatkokoulutukset, no, toivottavasti saan vakuutusyhtiön hyvän juristin avulla sairaseläkettä jo nyt 40-vuotiaasta alkaen jotain 100.000€ / vuosi sittem, on minulla toki vakuutukset kunnossa olleet aina. talo onvelaton, samoin kaksi velatonta autoa, avomersu ja kuukauden vanha sähkövolvo jne, ei velkoja, omaisuutta n. 600.000€ jos talo olisi 350.000€, autot n. 100.000€ ja loput osakkeissa ja rahana, velkoja ei ole. Saas nähdä miten tää pää / aivot tästä toipuvat, itse koen että hyvin, mutta neurologi arvio vielä. no, jos neuropsykologisissa vähän ”huijaisi” ja pääsisi huippueläkkeelle jo nelikymppisenä, lääkärit pääsevät kuulemma helposti sairaseläkkeelle jos työkyky ei ole aivan 100%.

Uskon, että olet lyönyt pääsi, mutta lääkäri sinä et kyllä ole. Ei millään pahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oho! kirjoitti:

Samas venees kirjoitti:

Neiti Luuseri kirjoitti:

FM luonnontieteelliseltä alalta + tietojenkäsittelyn tradenomi. Suoritin molemmat tutkinnot pikavauhtia, hyvin arvosanoin. Opiskeluaikoina elätin itseni baarimikon hommilla. Olin siinä hyvä, mutta jatkuva hälinä ja työn inyensiivisyys vaativine ihmiskontakteineen kulutti energiavarastoni ihan nollille. Kuvittelin, että valmistun alalle, jossa vakitöitä riittää eikä multa oleteta mitään supersosiaalista ulosantia työpaikalla. Olin väärässä. Itseäni ei sinänsä pänni tämä "epäonnistunut ura" pätkätöineen, ei oo koskaan ollut mitään pätemisen ja pärjäämisen tarvetta. Mutta väsyin työelämän epävarmuuteen ja "itseni myymiseen" : hommista jotka edes jotenkin vastaavat koulutustani takana 4 vuotta freelancerina kituutellen ja 4 vuoden sisällä määräaikaisena yhteensä 6 eri firmassa, jokaisen kohdalla pestini piti vakinaistaa mutta aina tuli viime tipassa joku "syy" miksi ei vakinaistettu. Suositteluja ja kiitosta jäi kyllä käteen, mutta ei paljoo lämmitä kun aina siitä sitten hirveellä paniikilla uutta duunia etsimään jotta vois ens kuun vuokrankin maksaa. Pakko se on pikkuhiljaa alkaa uskoa että syynä on se, että olen lisääntymisikäinen nainen. Sillä introverttiydestäni huolimatta osaan kyllä toimia sosiaalisesti ällöttävän "oikein", olla miellyttävä ja reipas (joka työpaikassa väsyttää sama iänikuinen skarppaus, sitä tunnutaan nyt vaan edellytettävän?! ) lisäksi olen kaunis ja urheilullinen (tämän ei edes pitäisi vaikuttaa mutta moni väittää että kiva ulkonäkö auttaa, juu ei näköjään) mutta silti jo työhaastatteluun pääsy on hankalaa. Ja nää pätkähommat oli kaikki laatua "tekninen sihteeri", kuten joku tuolla aiemmin vitsaili. Palkka parempi kuin kaupan kassa, muttei mitään ylimääräistä säästöön jää. Havahduin tänä vuonna siihen, että olen kolmekymppinen, perhe pitäis perustaa nyt koska kohdalle sattui sopivasti ihana mies joka sellaisen kanssani ehdottomasti haluaa, vähintään 3 lasta eli tässä tuleekin sitten todella monen vuoden tauko työelämään. Tulin onneksi jo heti raskaaksikin. Eikä mulla ehtinyt olla edes mitään vakipaikkaa! :D saati kunnollista asiantuntijatyötä! Tämä työelämän pirstaleisuus ja ainainen kamppailu pesteistä yllätti, näin monta vuotta eikä mitään pysyvää. No pitäkää tunkkinne sanon vaan, kun joskus nelikymppisenä palaan töihin, taidan suosiolla mennä johonkin kukkakauppaan tai joogaohjaajaksi tai mihin tahansa hiljaiseen duunarihommaan. Saapahan vakiduunin vaikkakin pienellä palkalla. Ensin aion nauttia tosta äitiydestä. Nyt menossa pätkäduuni nro 7 joka loppuu huhtikuussa ja toukokuussa voinkin sit jäädä jo äitiyslomalle. Adios bisneselämä ja akateeminen maailma, en jää kaipaamaan.

Kuin omasta kynästäni! Itsekin täytin just 30v ja meneillään pätkäduuni numero 9 joka päättyy kesäkuussa, perinteinen liirumlaarumi kun aloitin "tää paikka voidaan EHKÄ myös vakinaistaa" - noh, tein strategisen valinnan liittyä synnytystalkoisiin niin pian kuin mahdollista ja nyt näyttäis siltä että heinäkuussa LA. En jäänyt odottelemaan taas turhien vakinaistamislupausten mahdollista toteutumista!

Täähän on toimiva salaliitto, alle 35v naisia ei vakinaisteta, pelkkää määräaikaisuutta niin johan ne väsyy ja tajuaa luovuttaa ja alkaa lisääntyä, näin syntyvyys nousuun!

Ei vaan taidatte olla poikkeuksellisen hmmm luottavaisia, että elämä kantaa, vai onko teillä rikkaat miehet? Kun uskallatte jäädä kotiin työttömänä? Tiedän tiedän, olette äitiyslomalla kyllä ja ymmärrän että jotkut eivät halua laittaa alle 3 vuotiasta päiväkotiin, mutta lähinnä kadehtien ihmettelen tuota rohkeutta heittäytyä täysin miehen eläyettäväksi... Jos teet kolmekin lasta, vaikkakin pienellä ikäerollä olet poissa työelämästä helposti 5-9 vuotta! Mutta mikäpä hätä siinä, jos jatkossa kelpaa myös muut kuin oman alan hommat...

Eri, mutta nykyään niin harva työ vakinaistetaan (ainakaan synnytysiässä), että monien korkeakoulutettujen on pakko tehdä tuo riskivalinta, jos haluaa lapsia.

Totta. Ainoa kaveripiiriini vakitöissä oleva nainen työskentelee kehitysvammaisten asuntolassa ohjaajana. Työ kuulostaa aika kamalalta. Loput ovat määräaikaisina, toisella opuskelukierroksella ja yksi on yrittäjä.

Eräs miespuolinen kaverini on virassa amk-pohjalla. Käveli koulusta suoraan töihin ja parin vuoden päästä virka. Samasta koulusta valmistunut naispuolinen kaverini oli kerran 5kk ja kerran 3kk määräaikaisessa duunissa alallaan. Muuten ei mitään. Valmistumisesta on 6 vuotta.

Tämä on niin totta. Itse valmistuin naisvaltaiselta alalta ja ne muutamat miehet meidänkin vuosikurssilta revittiin töihin ja vastuullisiin asemiin (paitsi yksi pullukka, jolla taisi olla neurologinen poikkeavuus ja hassut vaatteet, ei siis hyvä tyyppi). Me naiset jäätiin sitten tappelemaan jämistä humanistiluuserin leima otsassa. Itse en näitä miehiä tuntevana keksi heille mitään muita poikkeavan hyviä ominaisuuksia kuin miessukupuolen. Yksi jopa ihmetteli, kun oli saanut aivan huippukivan duunin eräästä järjestöhankkeesta, vaikka ei kuulemma "tiennyt asiasta oikeastaan mitään". Mistä vetoa että sitäkin duunia haki kymmenet naiset ja paremmalla koulutuksella ja kokemuksella, mutta iso komea, matalaääninen partamies, joka haki paikkaa puolivahingossa, oli tietenkin se ainoa haluttu.

Itse pääsen haastatteluihin, mutta varmaan säteilen jotain ei-hyvä-tyyppi-energiaa, koska töihin en alalleni pääse.

Siivoamaan pääsin! Osa-aikaisena.

Ihan samoja kokemuksia luonnontieteistä, alaa en viitsi kertoa. Virkamiespuolelta, tutkimuksesta, yrityksistä. Suoraan koulusta pääsi pari lähes kutsuttuna´´ PIIPjohtajaksi, toinen PIIPpäälliköksi, ei muuta kokemusta kuin kesätyö tai harjoittelu - eivät erityisen lahjakkaita. Meillä oli aivan vitsinä aikoinaan naispuolisten kurssikavereiden kesken että pitää olla aivan sekopää jos ei miehenä pääse täälläpäin hyviin hommiin. Johan kohta oli päällikkönä yksi, jonka henkisen tasapainottumuuden olisi selvittänyt juttelemalla viisi minuuttia kahden kesken.

En jaksa enää kiinnostaa. Mutta turha luulla että lähden enää keski-ikäisenä ilmaistöihin tai muihin sääliduuneihin tai jälleen kerran kaikenmaailman näyttää-hyvältä-cv:ssä-koulutuksiin. Onneksi tulen toimeen vähällä. Sitä en ymmärrä miksi pitää joka tuutista tunkea lisää "korkeakoulutettuja" ilman opetuksen laatuun panostamista kun maassa on paljon korkeakoulutettuja hyvällä kokemuksella osaamistasoaan alemmissa töissä ja työttömänä.

Toinen tuntemistani naisinsinööreistä oli vuosia työtön insinööri, lopulta pääsi vetämään jotain koodauskerhoa lapsille pientä korvausta vastaan.

Eih, tämä niin tiivisti kaiken! Kakkosen keskiarvolla valmistunut, kesätöissä lähinnä puhelinta raplannut mies kävelee koulusta suoraan kasvuyrityksen pikkupomiksi tuhansien eurojen lähtöpalkalla ja saman tutkinnon tehnyt mahdollisesti osaavampi nainen saa olla iloinen jos pääsee lapsille näyttämään miten tehdään yksinkertaisin mahdollinen koodi! En kestä :,D

No joo, vähän nyt kärjistän, mutta minunkin alallani on ollut havaittavissa vähän samaa ilmiötä. Itsekään en ole päässyt oikein uraputkeen, mutta onneksi työpaikkani on mielekäs. Varmaan riippuu todella paljon pomosta mitkä ominaisuudet ovat niitä halutuimpia ja harvoin se on naissukupuoli. Harmittavan usein se on trenditukka ja pepsodenthymy.

Pitkät ja miehekkäät miehet saa aina töitä, tämä olen huomannut. Työttöminä tai maistereina pskaduuneissa on naiset ja ei-niin-miehekkäät miehet.