Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita korkeasti koulutettuja, jotka epäonnistuneet työelämässä?
20.11.2019 |
Koulutus KTM ja työ”uraa” takana noin 15 vuotta. En ole oikein pärjännyt tässä työelämässä, ja olen ollut jotenkin pettymys aina työnantajille.
Miten teillä muilla? Ainakin omat opiskelukaverit ovat kaikki johtajia, päälliköitä yms ja minä pienyrittäjä, joka juuri ja juuri pärjää.
Kommentit (357)
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Monet opiskelukaverit nousivat asiantuntijatehtäviin isoissa firmoissa tai julkisella puolella jo opiskeluaikana. Sukupuoli tuntuu vaikuttavan nopeaan uralla etenemiseen, samoin myös yleinen ekstroverttiys ja luontainen kyky uida vaikutusvaltaisten ihmisten liiveihin. Itsellä takana vuosikymmen kamppailua kroonisen sairauden ja mielenterveysongelmien kanssa ja kyntämistä paskaduuneissa, joilla ei ole juuri mitään relevanssia työuran kannalta. Korkeintaan tästä on haittaa, koska Suomessa ja varsinkin työelämässä arvostetaan samanlaisuutta, samanmielisyyttä ja joukosta erottautumattomuutta yli kaiken, ja liian ”värikäs” tai työväenluokkainen työhistoria vaikuttaa epäilyttävältä ja uhkaavalta ylemmän keskiluokan silmissä. Nyt, lähes keski-ikäisenä ensimmäistä kertaa koulutusta vastaavassa työssä määräaikaisessa projektissa, jossa palkka on lähihoitajatasoa, ja olo on kuin lottovoittajalla. Tulevaisuutta en jaksa tai pysty murehtimaan, seuraan tyhjin katsein vierestä tätä nykyajan työelämää kuin jotain absurdia karnevaalikulkuetta.
Mitäs jos lähtisit ulkomaille töihin? Monessa maassa työmarkkinoilla asiat paljon paremmin kuin Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastauksena kahdelle edelliselle: äly ja kyvyt riittää kyllä varsinaiseen työhön mainiosti, mutta esiintyminen ja verkostoituminen eli viinan juonti bileissä ja oikeiden ihmisten jutuille nauraminen ei luonnistu. Ilman kykyä näihin nousee kovin äkkiä seinä pystyyn. Mutta ei tässä kuitenkaan olla periksi antamassa. Perheen takia en voi ulkomaille lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena kahdelle edelliselle: äly ja kyvyt riittää kyllä varsinaiseen työhön mainiosti, mutta esiintyminen ja verkostoituminen eli viinan juonti bileissä ja oikeiden ihmisten jutuille nauraminen ei luonnistu. Ilman kykyä näihin nousee kovin äkkiä seinä pystyyn. Mutta ei tässä kuitenkaan olla periksi antamassa. Perheen takia en voi ulkomaille lähteä.
Tartun tuohon verkostoituminen ELI viinan juonti kohtaan. Verkostoituminen on ihan jotain muuta.
Älykäs ja kyvykäs ihminen osaa ja pystyy kyllä kehittämään esiintymistaitojaankin.
Tärkeintä ja parasta ns ramppikuumeeseen on se, että tuntee aiheen, josta puhuu. Silloin ei ole mitään pelättävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena kahdelle edelliselle: äly ja kyvyt riittää kyllä varsinaiseen työhön mainiosti, mutta esiintyminen ja verkostoituminen eli viinan juonti bileissä ja oikeiden ihmisten jutuille nauraminen ei luonnistu. Ilman kykyä näihin nousee kovin äkkiä seinä pystyyn. Mutta ei tässä kuitenkaan olla periksi antamassa. Perheen takia en voi ulkomaille lähteä.
Tartun tuohon verkostoituminen ELI viinan juonti kohtaan. Verkostoituminen on ihan jotain muuta.
Älykäs ja kyvykäs ihminen osaa ja pystyy kyllä kehittämään esiintymistaitojaankin.
Tärkeintä ja parasta ns ramppikuumeeseen on se, että tuntee aiheen, josta puhuu. Silloin ei ole mitään pelättävää.
Verkostoituminen on huijaamista, esitetään tärkeämpää kuin oikeasti ollaan. Lisäksi on hyvä olla kaunis/komea.
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena kahdelle edelliselle: äly ja kyvyt riittää kyllä varsinaiseen työhön mainiosti, mutta esiintyminen ja verkostoituminen eli viinan juonti bileissä ja oikeiden ihmisten jutuille nauraminen ei luonnistu. Ilman kykyä näihin nousee kovin äkkiä seinä pystyyn. Mutta ei tässä kuitenkaan olla periksi antamassa. Perheen takia en voi ulkomaille lähteä.
Tartun tuohon verkostoituminen ELI viinan juonti kohtaan. Verkostoituminen on ihan jotain muuta.
Älykäs ja kyvykäs ihminen osaa ja pystyy kyllä kehittämään esiintymistaitojaankin.
Tärkeintä ja parasta ns ramppikuumeeseen on se, että tuntee aiheen, josta puhuu. Silloin ei ole mitään pelättävää.Verkostoituminen on huijaamista, esitetään tärkeämpää kuin oikeasti ollaan. Lisäksi on hyvä olla kaunis/komea.
t. eri
Ymmärrän verkostoitumisen kyllä vähän erilailla.
Käyn koulutuksissa, ja niissä käy samoissa töissä olevia. Juttelen heidän kanssa kahvitauolla ja lounaalla työjutuista. Kurssin jälkeen olemme verkostoituneet keskenämme.
Käyn vetämässä esityksen työstäni jossain seminaarissa. Jään osallistujien mieleen, juttelen heidän kanssaan esitysten välissä. Olemme verkostoituneet.
Muutama koulutus ja seminaari, niin tunnen porukasta jollain lailla suurimman osan, osan siksi että ollaan oltu yhtaikaa opiskelemassa tai jossain työpaikassa.
Nyt kun haen töitä, soitan rekrytoivalle taholle, ja melkoisella varmuudella puhelimen päässä on joku näistä joihin olen tutustunut. He muistavat nimeni jollain lailla jostain yhteydestä, ja heille on jo syntynyt käsitys, että olen hommani osaava, ihmisten kanssa toimeen tuleva ja esiintymiskykyinen ihminen.
Ei tarvinnut huijata eikä olla kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekninen ala. Suunnittelu, projektit, projektipäällikkö,sopimukset,standardit. Tässä avainsanoja.
Aspergerin ahdistukseen sitten neuvo-reippaasti(0.5-1l) kefiriä päivittäin, jotta maha toimii.
Ymmärrän verkostoitumisen kyllä vähän erilailla.
Käyn koulutuksissa, ja niissä käy samoissa töissä olevia. Juttelen heidän kanssa kahvitauolla ja lounaalla työjutuista. Kurssin jälkeen olemme verkostoituneet keskenämme.Käyn vetämässä esityksen työstäni jossain seminaarissa. Jään osallistujien mieleen, juttelen heidän kanssaan esitysten välissä. Olemme verkostoituneet.
Toiset ihmset saavat luotua ihmissuhteita ilman erityistä yrittämistä. Itse olen käynyt konferensseissa, seminaareissa, kursseilla, tapahtumissa, harrastuksissa jne., mutta en ole koskaan tutustunut kehenkään. Olen kyllä kohtelias ja osaan puhua ihmisten kanssa, mutta en ole koskaan oppinut luomaan kontakteja. Minulla ei ole yhtään kaveria, tuttavaa tai ystävää. Olen jättämässä väikkäriä sisään alalla, jossa on todella pieni työttömyysprosentti, mutta jossa kaikki on kiinni suhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verkostoituminen voi tietenkin olla tuota että tutustutaan koulutuksissa kollegoihin ym. Se voi olla myös sitä, että puhutaan p*skaa kahvipöydässä oikeiden ihmisten kanssa ja käydään hassu teema-asu päällä firman juhlissa ja muissa jutuissa vapaa-ajalla. Jos tällaista leikkiä ei jaksa/osaa/halua/pysty leikkimään, niin vaikeaa tai mahdotonta se uralla eteneminen tai edes seuraavan määräaikaispätkän saaminen monesti on, vaikka olisit kuinka taitava työssäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuin tavoiteaikataulussa maisteriksi hyvillä arvosanoilla, mutta muutaman lyhyen työpätkän jälkeen oman alan töitä ei enää löytynyt. Nyt luon uraa vartijana. Työni painottuu iltoihin ja öihin, jolloin olen yleensä lähes tyhjässä rakennuksessa siltä varalta että jotain yllättävää tapahtuu. Se on ihan jees, koska saan lähinnä istuskella kaikessa rauhassa ja lukea kirjoja. Palkkakin riittää sinkulle ihan hyvin, mutta koen osaamiseni menevän hukkaan ja hävettää kertoa muille mitä työtä teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset aina pärjäävät etsimällä sopivan miehen ja ryhtymällä kotirouviksi. Monelle miehelle riittää, että nainen pitää huolta kodista ja lapsista sekä levittää haaransa säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset aina pärjäävät etsimällä sopivan miehen ja ryhtymällä kotirouviksi. Monelle miehelle riittää, että nainen pitää huolta kodista ja lapsista sekä levittää haaransa säännöllisesti.
Mistä tällaisia miehiä löytää? Kaikki exäni ovat olettaneet, että minä maksan vähintään puolet vuokrasta ja laskuista, vaikka tuloni olivat pienemmät, ja seksi heitä kiinnosti ehkä kerran-kaksi viikossa. Itselleni kelpaisi vaikka päivittäin.
FM. Työura ollut pätkää ja silppua, välillä työttömänä. Nyt olen jälleen töissä omalla alalla, mutta pohjatason suorittavissa tehtävissä, ja palkkani on harjoittelijatasoa. En kai tämän ikäisenä (52) kelpaa enää mihinkään muuhun, vaikka olen pitänyt huolta ammattitaidostani.
Alue: Aihe vapaa
No nythän pystyt näyttämään itsellesi, että kykenet. Hyödynnä sitä oppimaasi koulutusta, laita energiaa työhösi. Ikä auttaa siihen ettei tarvitse enää itsensä kanssa kiemurrella, miettiä mitä toiset ajattelee, keskittyy tekemiseen. Siitä voi hyvinkin urasi kääntyä, tsemppiä!