"Tuosta meidän Tainasta tulee tosi pantava”

Surullinen ketju. Suorastaan uskomatonta. En ole kasvanut pumpulissa, päinvastoin, mutta noin sairasta paskaa (insesti/puheet) ei sentään ole tarvinnut kohdata. Voimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni käytti minusta lempinimeä vosu. Kommentoi mm miten perse levinnyt. Niin ja olin 15 vuotias. Kerran olin hakemassa isääni hänen kotiinsa hänen pyynnöstään, koska oli kuulemma niin humalassa ettei pysy itse pystyssä. Asuin siis yksinhuoltaja äitini kanssa, joka oli tietämätön näistä hakureissuista, koska isäni kielsi kertomasta ja minua pelotti olla tottelematta. Kerran kuitenkin eräs ryyppykaverinsa yritti kerran iskeä minua ja suudella väkisin muiden kavereidensa nauraessa kännissä taustalla. Onneksi yksi näistä miehistä oli sen verran fiksu, että repi miehen päältäni pois ja kantoi minut ulos ja yritti rauhoitella minua, koska olin jonkinlaisessa shokissa. Isäni tuli ulos naureskelemaan ja v*ttuilemaan ja tämä mies huusi isälleni ja käski hänen pysyä kaukana minusta. Mies lähti saattamaan minua kotiini ja kehotti minua olemaan tapaamatta isääni. Hän saattoi minut kotiovelle asti ja kertoi äidilleni kaiken. Hän lupasi soittaa heti äidilleni ja tuoda minut kotiin, jos näkisi minua enää isäni seurassa. 

Sain myöhemmin tietää, että mies oli itse lapseton ja istui vankilassa pikkurikoksista, että saisi talvella katon päänsä päälle. Olen ikuisesti kiitollinen tälle miehelle, että hän pelasti minut ja kertoi äidilleni. Olemme pitäneet satunnaisesti yhteyttä miehen kanssa, koen että hän on ollut minulle jonkinlainen suojelusenkeli. 

N20

Onpa todella hyväsydäminen ihminen tuo mies. Ihanaa, että on tämmöisiäkin ihmisiä kaiken pahan keskellä. Hän ansaitsis kaikkea hyvää elämäänsä.

Onneksi hän rohkeni puuttua asiaan. Ahistaa edes ajatella mihin tilanne olisi voinut johtaa ilman häntä. 

Pakko kertoa, että nykyään tämä mies on saanut työpaikan ja itseasiassa äitini mies on kiinteistöhuoltaja ja hän sai puhuttua tälle miehelle asunnon! Hänellä menee siis huomattavasti paremmin. Onneksi näinkin ahdistavien ja surullisten tarinoiden lomasta voi löytää jotain hyvää.

Kamalaa :'(

Taas kerran täytyy olla onnellinen omasta edesmenneestä isästä, oli aina tukena ja turvana, ei ikinä sanonut mitään pahaa kenestäkään ja kohteli vaimoaan ja meitä lapsia kuin kukkaa kämmenellä ja kaikkia kunnioittaen ja tasa-arvoisesti. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi etteikö olisi tehnyt kaikkeaan perheensä eteen. Ikinä ei saatu kuulla negatiivista kritiikkiä tai kommentteja ulkonäöstä. Nyt saan seurata kun veljeni kasvattaa omaa perhettään, kunnioittaa naistaan ja opastaa ja tukee tytärtään kaikessa.

Tulee hurjan surullinen olo teidän sairasta häirintää kokeneiden puolesta.

Toivottavasti itsenne takia saatte asiat käsiteltyä ja pystytte eheytymään <3

Katsoin tämän jonkin aikaa sitten. Sairasta ja sairas maailma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovinistipaskaisä mullakin. Kommentoi rintojen kokoa (onpas limput kasvaneet, saako kokeilla käsillä?) ja takamusta (kyllä nyt on perse levinnyt, ei ole enää niin kiinnostava) ja pahin kaikesta, pilkkasi naisellisia ruumiintoimintoja (tuleekos sulla pimpistä punaista ja valkoista vuotoa?). Oli niin nöyryyttävää :(

Tosin oli muutenkin paska isä (ja on edelleen vaikka välit on poikki) ja myös hakkasi ja pahoinpiteli lapsiaan. On kourinut ja puhunut rasvaisia juttuja ja kysellyt ja vattuillut teininä olessani että oletkos vielä neitsyt.

Aivan hirveä isä. Koskaan ei ole tukenut tai auttanut mitenkään eikä ollut turvallinen. Julma ja sadistinen kotikiusaaja lähinnä.

Niin, tällaisiin helmiin ne teidän äitinne rakastuivat.

Kyllä, mutta silloin se oli tuollaista monilla. Siis että naisen piti nöyristellä ja mielistellä miestä, palvella miestä, pitää mies tyytyväisenä ja alistua kaikkeen. Kyllä munkin äiti meni sina ihan kalpeaksi ja vaikeaksi noista isäni sairaista puheista mutta ei sanallakaan uskaltanut puolustaa mua tai rajoittaa isää. Ihan siksi että saisi turpaansa jos niin tekisi.

Ei se äitini syytön ollut sekään mutta ymmärrän että kaikkea sen tekemistä ja tekemättä jättämistä varjosti pelko. Äitini ja me lapset pelättiin isää ja AIHEESTA.

Up

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia haukutaan, suurin osa osaa käsitellä asian ilman katkeruutta.

Ei todellakaan haukuta oman vanhemman toimesta!

Siinä on pieni ero, että onko kommentin heittäjä luokkakaveri vai oma isä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni yritti aina parittaa minua veljelleen ja tuttavien pojille ylä-asteiässä humalassa.

Tämä lasten ja nuorten parittaminen ja romanssivihjailut menivät omassa suvussani yleensä ihan liian pitkälle. Jos minulla oli naapuruston poikia leikkikavereina tai koulussa olin jonkun pojan pari esitelmää tehdessä, kyseessä oli heti nuori romanssi ja siitä jankattiin, härnättiin ja ilveiltiin niin, että kiusaamisen raja ylittyi kirkkaasti. En voinut myöskään esim. tehdä näiden sukulaisten läsnä ollessa läksyjä, koska he rupesivat heti riekkumaan, että nyt se kirjoittaa siellä rakkauskirjettä sille pojalle. Tästä kaikesta jäi sellainen fiilis, että ihastuminen ja seurustelu ovat naurettavia ja hävettäviä asioita ja että toisaalta naiset ja miehet eivät kykene toimimaan asiallisesti keskenään. Hämmentävää ja nolottavaa, varsinkin, kun lapsena viihdyin paljon poikien kanssa ihan kaveripohjalta eikä mikään seurustelu olisi tullut mielenkään kummallekaan osapuolelle.

Vakavuusasteeltaan tämä ei siis todellakaan ole samaa luokkaa kuin Tainan ja monien muiden traumaattiset lapsuuskokemukset mutta yksi osoitus siitä, kuinka tavallista vinksahtanut suhde seksuaalisuuteen suomalaisissa perheissä on ollut. Aikuisena olen saanut selville, etten ole yksin kokemani kanssa ja että tällainen "viaton" kiusoittelukin on jättänyt monille pitkään kestäneen ahdistuksen ja neuroottisuuden seurustelusuhteisiin ja vastakkaiseen sukupuoleen liittyen.

Ihan kun oisin itsestäni lukenut. Isä, joka on niin sanotusti huumorimiehiä, aloitti tämän pelleilyn jo ala-asteella. Teininä ja nuorena aikuisena kuulin entistä enemmän ihmeellistä kiusaamista, vähättelyä ja nälvimistä, eikä asiaa yhtään auttanut, että olin jo valmiiksi äärettömän arka ja epävarma itseni suhteen. Toisaalta kiusattiin siitä, että olin seurustelun merkeissä poikien kanssa tekemisissä. Toisaalta ihmeteltiin, miksei "se nyt saa pidettyä pidempää aikaa ketään".

No, tämä vuosien "hyväntahtoinen" piikittely johti siihen, että nyt vajaa 25-vuotiaana en ole viimeiseen kolmeen, neljään vuoteen kotona jakanut tapailu- tai seurusteluasioitani. En sanallakaan. En jaksanut enää sitä, etten voinut edes mainita kenenkään vastakkaisen sukupuolisen nimeä isäni kuullen. Minulla on miehiä ystävinäkin, enkä kestä sitä etten voi puhua heistä ilman että nälvintä alkaa. Nyt olen tilanteessa, jossa olen uudessa suhteessa ja haluaisin esitellä kumppanin myös sukulaisille sekä perheelle. En vain kykene vielä kohtaamaan sitä väistämätöntä vttuilua.

Oli muuten jotenkin äärettömän vaikeaa "sanoa" tämä teksti ulos. Olen ihan hyvissä väleissä isäni kanssa, eikä hän ole paha ihminen. Hän ei vain toistuvista pyynnöistä huolimatta ymmärrä, että en ota näitä asioita huumorilla, kun se on jatkunut lapsesta saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni käytti minusta lempinimeä vosu. Kommentoi mm miten perse levinnyt. Niin ja olin 15 vuotias. Kerran olin hakemassa isääni hänen kotiinsa hänen pyynnöstään, koska oli kuulemma niin humalassa ettei pysy itse pystyssä. Asuin siis yksinhuoltaja äitini kanssa, joka oli tietämätön näistä hakureissuista, koska isäni kielsi kertomasta ja minua pelotti olla tottelematta. Kerran kuitenkin eräs ryyppykaverinsa yritti kerran iskeä minua ja suudella väkisin muiden kavereidensa nauraessa kännissä taustalla. Onneksi yksi näistä miehistä oli sen verran fiksu, että repi miehen päältäni pois ja kantoi minut ulos ja yritti rauhoitella minua, koska olin jonkinlaisessa shokissa. Isäni tuli ulos naureskelemaan ja v*ttuilemaan ja tämä mies huusi isälleni ja käski hänen pysyä kaukana minusta. Mies lähti saattamaan minua kotiini ja kehotti minua olemaan tapaamatta isääni. Hän saattoi minut kotiovelle asti ja kertoi äidilleni kaiken. Hän lupasi soittaa heti äidilleni ja tuoda minut kotiin, jos näkisi minua enää isäni seurassa. 

Sain myöhemmin tietää, että mies oli itse lapseton ja istui vankilassa pikkurikoksista, että saisi talvella katon päänsä päälle. Olen ikuisesti kiitollinen tälle miehelle, että hän pelasti minut ja kertoi äidilleni. Olemme pitäneet satunnaisesti yhteyttä miehen kanssa, koen että hän on ollut minulle jonkinlainen suojelusenkeli. 

N20

Mistä voit tietää etteikö tuo mies olisi myös takaajatuksena yrittänyt saada iskettyä sinua? Ilmeisesti aikuinen mies ja piditte yhteyttä tapahtuneen jälkeen? Eikö muka ole yhtään häiritsevää että aikuinen mies haluaisi pitää lapseen yhteyttä?

Olen tuo N20. Jos tämä mies olisi minut halunnut iskeä hän tuskin olisi vienyt minua pois tilanteesta, saattanut minua kotiin, rauhoitellut ja kertonut äidilleni. Hän toimi asiallisesti ja todella kunnoittavasti minua kohtaan vaikka olikin alkoholin vaikutuksen alaisena. Ja kyllä, pidimme silloin tällöin yhteyttä, myös minun ollessani alaikäinen, josta äitini oli tietoinen. Viesteissä ei ollut mitään väärää. Kerroin hänelle mm että en ole tekemisissä isäni kanssa, kun valmistuin yläasteelta, mihin kouluun hain, kun muutin omilleni. Hänestä tuli vähän niinkuin kummintapainen henkilö minulle. Myös hän ja äitini pitivät ja pitävät yhteyttä. Ja jopa kun täytin 20 alkuvuodesta, hän lähetti minulle kortin ja lahjan. 

Vaikka maailmassa on aivan liikaa pahoja ihmisiä ja pahoja taka-ajatuksia, eivät kaikki ole kuitenkaan pahoja. 

Vierailija kirjoitti:

Sovinistipaskaisä mullakin. Kommentoi rintojen kokoa (onpas limput kasvaneet, saako kokeilla käsillä?) ja takamusta (kyllä nyt on perse levinnyt, ei ole enää niin kiinnostava) ja pahin kaikesta, pilkkasi naisellisia ruumiintoimintoja (tuleekos sulla pimpistä punaista ja valkoista vuotoa?). Oli niin nöyryyttävää :(

Tosin oli muutenkin paska isä (ja on edelleen vaikka välit on poikki) ja myös hakkasi ja pahoinpiteli lapsiaan. On kourinut ja puhunut rasvaisia juttuja ja kysellyt ja vattuillut teininä olessani että oletkos vielä neitsyt.

Aivan hirveä isä. Koskaan ei ole tukenut tai auttanut mitenkään eikä ollut turvallinen. Julma ja sadistinen kotikiusaaja lähinnä.

Ei hemmetin hemmetti sentään.

Sulla on kyllä ollut kestämistä kun sattui kohdallesi kelvoton isä.

Parhaan ystävättäreni kotiin muutti aikoinaan isäpuoli joka maistissa ahdisti murrosikäisenä minut heidän keittiösyvennyksen nurkkaan, mutta ystävättären äiti tuli nopeasti paikalle ja oli hyvin vihainen miehelle ja sätti tätä kovasti moisesta. Traagisinta se, että antoi vapaasti tämän äijän läähättää tämän oman tyttärensä niskaan mitenkään puuttumatta asiaan ja kopeloida tätä ohimennen  mennentullen. 

Oltiin meillä aika paljon mutta pakkohan kaverin oli aina kotiinsa mennä, missä se äijä oli kutusilmineen kuolaamassa. Miettikää: heidän kodin vessan/kylppärinoven lukko toimimaton.

Ei kerrottu asiasta koskaan ulkopuolisille koska perheen äiti oli piirtänyt jotenkin ilmaan tämän linjan että se seksualisoitunut käytös häntä kohtaan on ookoo ja tytär sopeutukoon tähän  tai häipyköön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Insesti varmaan ollut paljon yleisempää kun tiedetään...

Yleisempää kuin persulijonnet myöntävät. Oikeudenkäyntitilastoja on vuodelta kivi ja keppi eli noin 1400-luvulta lähtien, mutta isyyttähän ei voitu selvittää ja nainen vei monesti "häpeänsä" järveen.

Persupojat tietenkin väittävät, että koko Kansallisarkisto on ihan heitä vastaan väärennetty viimeiset 600 vuotta.

Miten puoluekanta tähänkin asiaan liittyy? Sinullakin taitaa olla jonkilaista ongelmaa.

Liittyy varmaan siihen että ko. puolueen jäsenet ovat vähätelleet ahdistelua (esim. Me too -kampanjaa) ja seksuaalista väkivaltaa Puolueen luottamushenkilöillä on myös itsellään näitä rikoksia kontollaan. PS-valtuutettu taannoin: "Ei avioliitossa voi rai skata, se on perheen sisäinen asia”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni käytti minusta lempinimeä vosu. Kommentoi mm miten perse levinnyt. Niin ja olin 15 vuotias. Kerran olin hakemassa isääni hänen kotiinsa hänen pyynnöstään, koska oli kuulemma niin humalassa ettei pysy itse pystyssä. Asuin siis yksinhuoltaja äitini kanssa, joka oli tietämätön näistä hakureissuista, koska isäni kielsi kertomasta ja minua pelotti olla tottelematta. Kerran kuitenkin eräs ryyppykaverinsa yritti kerran iskeä minua ja suudella väkisin muiden kavereidensa nauraessa kännissä taustalla. Onneksi yksi näistä miehistä oli sen verran fiksu, että repi miehen päältäni pois ja kantoi minut ulos ja yritti rauhoitella minua, koska olin jonkinlaisessa shokissa. Isäni tuli ulos naureskelemaan ja v*ttuilemaan ja tämä mies huusi isälleni ja käski hänen pysyä kaukana minusta. Mies lähti saattamaan minua kotiini ja kehotti minua olemaan tapaamatta isääni. Hän saattoi minut kotiovelle asti ja kertoi äidilleni kaiken. Hän lupasi soittaa heti äidilleni ja tuoda minut kotiin, jos näkisi minua enää isäni seurassa. 

Sain myöhemmin tietää, että mies oli itse lapseton ja istui vankilassa pikkurikoksista, että saisi talvella katon päänsä päälle. Olen ikuisesti kiitollinen tälle miehelle, että hän pelasti minut ja kertoi äidilleni. Olemme pitäneet satunnaisesti yhteyttä miehen kanssa, koen että hän on ollut minulle jonkinlainen suojelusenkeli. 

N20

Mistä voit tietää etteikö tuo mies olisi myös takaajatuksena yrittänyt saada iskettyä sinua? Ilmeisesti aikuinen mies ja piditte yhteyttä tapahtuneen jälkeen? Eikö muka ole yhtään häiritsevää että aikuinen mies haluaisi pitää lapseen yhteyttä?

Olen tuo N20. Jos tämä mies olisi minut halunnut iskeä hän tuskin olisi vienyt minua pois tilanteesta, saattanut minua kotiin, rauhoitellut ja kertonut äidilleni. Hän toimi asiallisesti ja todella kunnoittavasti minua kohtaan vaikka olikin alkoholin vaikutuksen alaisena. Ja kyllä, pidimme silloin tällöin yhteyttä, myös minun ollessani alaikäinen, josta äitini oli tietoinen. Viesteissä ei ollut mitään väärää. Kerroin hänelle mm että en ole tekemisissä isäni kanssa, kun valmistuin yläasteelta, mihin kouluun hain, kun muutin omilleni. Hänestä tuli vähän niinkuin kummintapainen henkilö minulle. Myös hän ja äitini pitivät ja pitävät yhteyttä. Ja jopa kun täytin 20 alkuvuodesta, hän lähetti minulle kortin ja lahjan. 

Vaikka maailmassa on aivan liikaa pahoja ihmisiä ja pahoja taka-ajatuksia, eivät kaikki ole kuitenkaan pahoja. 

Joskus puhdas hyvyys piiloutuu yllättävään valepukuun.

Antaa uskoa elämään kun kuulee näitä tarinoita missä joku noussut puolustamaan toista ihmistä.

Surulapsi_ kirjoitti:

Omassa lapsuudenperheessäni (90-2010-luvullakin) oli niin henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Ja monesti ihmiset tuntuvat kauhistelevan tuota fyysistä ja etenkin seksuaalista väkivaltaa (josta en kyllä pahemmin kerro). Vaikka todellisuudessa minua eniten rikkoi se henkinen väkivalta lapsena. Fyysinen väkivalta kun on siinä mielessä "miellyttävää", että se tavallaan alkaa ja loppuu jossain välissä, oli sitten yksi lyönti tai kuristaminen tai remmillä hakkaamista ja lisäksi siitä jää ns. todistettava jälki.

Kun taas henkisen väkivallan kanssa saat olla todella yksin, ei ihmiset ota sitä todesta. Ja se ilmapiiri on ja pysyy koko ajan yllä, saatat joutua aina ohi mennen kuulemaan ne samat hirveät asiat.

Omassa lapsuudenperheessäni henkinen väkivalta oli esimerkiksi väkivallalla uhkailua tai saatettiin suoraan käskeä tappamaan itsensä ja kuolemaan pois, kerrottiin kuinka paljon onnellisempaa elämä olisi ilman minua.

Lisäksi ystävyyssuhteitanikin tuhottiin, minusta valehdeltiin asioita peeheen ulkopuolisille ja myös minulle valehdeltiin jonkun sanoneen minusta hirveitä asioita. Ystäviä en uskaltanut kotiin tuoda, kun ei rauhassa saanut olla, vaan tultiin silloinkin arvostelemaan minua ystävieni kuullen yms.

Kaikki mahdolliset haukkumasanat minulle kyllä muistettiin kertoa päivittäin ja näin itsetuntoani romahduttaa. Kyllä se henkinen väkivalta vaan uppoaa syvälle, etenkin jos joutuu 18 vuotta kuuntelemaan kaiken maailman valheita, niin äkkiä sitä kuvittelee niiden asioiden olevan totta. Omassa perheessänikin oli 4 eri henkilöä, jotka kohdistivat minuun erilaisia väkivallan muotoja (1 tyytyi sanalliseen, toinen käytti fyysistä ja henkistä väkivaltaa, kolmas seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa ja neljäs kaikkia väkivallan muotoja). (Onneksi oli lisäksi 2 perheenjäsentä keiden kanssa oli mukavaa ja väkivallatonta.)

Henkisen väkivallan lisäksi kun joutui lähes päivittäin myös fyysisen väkivallan uhriksi ja viikottain seksuaalisen väkivallan uhriksi, niin ei siinä kovin onnellista lapsuutta kotonaan saanut.

Muistan kuinka oudolta se tuntui,kun 18-vuotiaana kotoa poismuutettuani sainkin yhtäkkiä tuntemattomilta ja tuttavilta ystävällistä palautetta ja kehuja (esim. ulkonäöstä, reippaudesta tai työsuorituksista). Ei sellaiseen ollut tottunut, että voisi oikeasti kelvata ihmisille. Pikku hiljaa sitä oppi, että ne mitä minulle oli lapsuudenkodissani sanottu vuosien ajan, niin olivatkin valheita.

Oikeasti?

Hakkasivat vanhemmat ja jotkut muut sinua jatkuvasti, mitä tuo seksuaalinen oli? Ihan seksiä vai koskettelua vai mitä?

Oletko vielä noiden henkilöiden kanssa tekemisissä?

Itse olen kasvanut alkoholistiperheessä ja joskus lapsena saanut selkään, mutta aika kevyttä sinun kokemuksiin verrattuna.

Yksi hyväksikäytön muotohan tuo on.

Seksuaalista häirintää vanhemman taholta. Varmasti pelännyt lapsuutensa jollain tasolla. Ei tuollaiseen ihmiseen voi luottaa.

Jos kavereilleen tuommoista vielä tokaisee, on se kuin rohkaisisi näitä tai antaisi näille vapaakortin.

T. Lapsena hyväksikäytetty

Lisään vielä että tuo on se sovinismin syvin ongelma: se antaa viestin, että naiset ja tytöt ovat vain esineitä, joita voi kohdella miten haluaa.

Kun sellaisen viestin antaa, joutuvat tytöt uhreiksi.

Rajoja pitää kunnioittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni käytti minusta lempinimeä vosu. Kommentoi mm miten perse levinnyt. Niin ja olin 15 vuotias. Kerran olin hakemassa isääni hänen kotiinsa hänen pyynnöstään, koska oli kuulemma niin humalassa ettei pysy itse pystyssä. Asuin siis yksinhuoltaja äitini kanssa, joka oli tietämätön näistä hakureissuista, koska isäni kielsi kertomasta ja minua pelotti olla tottelematta. Kerran kuitenkin eräs ryyppykaverinsa yritti kerran iskeä minua ja suudella väkisin muiden kavereidensa nauraessa kännissä taustalla. Onneksi yksi näistä miehistä oli sen verran fiksu, että repi miehen päältäni pois ja kantoi minut ulos ja yritti rauhoitella minua, koska olin jonkinlaisessa shokissa. Isäni tuli ulos naureskelemaan ja v*ttuilemaan ja tämä mies huusi isälleni ja käski hänen pysyä kaukana minusta. Mies lähti saattamaan minua kotiini ja kehotti minua olemaan tapaamatta isääni. Hän saattoi minut kotiovelle asti ja kertoi äidilleni kaiken. Hän lupasi soittaa heti äidilleni ja tuoda minut kotiin, jos näkisi minua enää isäni seurassa. 

Sain myöhemmin tietää, että mies oli itse lapseton ja istui vankilassa pikkurikoksista, että saisi talvella katon päänsä päälle. Olen ikuisesti kiitollinen tälle miehelle, että hän pelasti minut ja kertoi äidilleni. Olemme pitäneet satunnaisesti yhteyttä miehen kanssa, koen että hän on ollut minulle jonkinlainen suojelusenkeli. 

N20

Onpa todella hyväsydäminen ihminen tuo mies. Ihanaa, että on tämmöisiäkin ihmisiä kaiken pahan keskellä. Hän ansaitsis kaikkea hyvää elämäänsä.

Onneksi hän rohkeni puuttua asiaan. Ahistaa edes ajatella mihin tilanne olisi voinut johtaa ilman häntä. 

Pakko kertoa, että nykyään tämä mies on saanut työpaikan ja itseasiassa äitini mies on kiinteistöhuoltaja ja hän sai puhuttua tälle miehelle asunnon! Hänellä menee siis huomattavasti paremmin. Onneksi näinkin ahdistavien ja surullisten tarinoiden lomasta voi löytää jotain hyvää.

Onneksi hyväkin saa joskus palkkansa. Eli hyvä kantaa hedelmää ja ennenpitkää hyvä teko tulee bumerangina takaisin. Tuo kuvaamasi mies on tämän keskusteluketjun kruunamaton sankari ilman viittaa.

Ikinä missään ei ole ollut sellaista, että äiti yhdessä mummon ja tädin kanssa kommentoisi poikalapselle että "tolle kasvaa varmaan iso k*rpä", "vilautapa meille vähän, joko sulla seisoo", ja "kyllä ton kanssa mielellään panis", samalla kun suvun miehet istuu tuppisuuna vieressä tai max. hihittelee vaivautuneena että "älä Pekka välitä, tytöt on tyttöjä". Siksi on olemassa esimerkiksi se naistenpäivä, ja miestenpäivää ei ota tosissaan edes miehet. Yksittäiset tapaukset ovat kaikki tietenkin traagisia ja väärin, mutta niitä ei voi rinnastaa yhteiskunnan ja kulttuurin sisäänrakennettuun ja systemaattiseen tyttöjen ja naisten alistamiseen ja esineellistämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun isoveli toi tyttöystävän taloon n. 17-vuotiaana ja paneskelun äänet kuuluivat oven läpi, isä hykerteli tyytyväisenä: on se "Petri" kova jätkä.

Kun minä olin samassa iässä, isä mietti että olenko jo "pilannut" itseni poikien kanssa...

Ap

Itse jouduin poikana kärsimään myös tuosta isän pakkomielteestä seksiin. Isoveli toi tyttöjä kotiin, siitä isä oli niin ylpeä kun edes toinen poikansa on komea ja naisten mies kuten hän itse oli nuorena. Sitten on tuo toinen (eli minä), hissukka joka ei edes kaljaa juo. Tuskin on edes sormella kokeillut, liekö tulee naista edes saamaan, mutta onneksi edes toinen poika tekee isän ylpeäksi. Tällaista sain kuulla koko teini-iän.

Uskon että sinusta kasvoi isääsi ja veljeäsi parempi mies. Tiedät, miten sanatkin sattuvat. Varmasti harkitset, ettet satuta toista. Kaikkea hyvää ❤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Insesti varmaan ollut paljon yleisempää kun tiedetään...

Yleisempää kuin persulijonnet myöntävät. Oikeudenkäyntitilastoja on vuodelta kivi ja keppi eli noin 1400-luvulta lähtien, mutta isyyttähän ei voitu selvittää ja nainen vei monesti "häpeänsä" järveen.

Persupojat tietenkin väittävät, että koko Kansallisarkisto on ihan heitä vastaan väärennetty viimeiset 600 vuotta.

Miten puoluekanta tähänkin asiaan liittyy? Sinullakin taitaa olla jonkilaista ongelmaa.

Liittyy varmaan siihen että ko. puolueen jäsenet ovat vähätelleet ahdistelua (esim. Me too -kampanjaa) ja seksuaalista väkivaltaa Puolueen luottamushenkilöillä on myös itsellään näitä rikoksia kontollaan. PS-valtuutettu taannoin: "Ei avioliitossa voi rai skata, se on perheen sisäinen asia”[/quot

Laittakaa myös isänne puoluekanta viestinne perään, niin saadaan tästäkin vakavasta aiheesta poliittinen persupeli, jookosta?

Ei ole tarkoitus vertailla keskenään kenenkään kanssa, inhottavia kokemuksia kaikki tällaiset. Oli sitten kyse yhdestä kerrasta tai jatkuvasta väkivallasta.

Lähinnä halusin tuoda esille sen, että tällaisia asioita tapahtuu vielä tänäkin päivänä (ihan 2010-luvulla), kun keskustelun alkupäässä ihmiset olivat sitä mieltä, että näitä asioita tapahtui pääasiassa 70-luvulla.

Kai sitä toivoo, että jollain tavalla, kuten lakeja tiukentamalla tai tiedottamalla (kouluissa ja päiväkodeissa) enemmän, niin saataisiin nämä asiat loppumaan ja kaikille lapsille turvalliset kotiolot.

Ja valitettavasti kirjoittamani on totta. En elänyt ydinperheessä, mutta kyllä pahoinpitelijöitä oli 2 aikuista sekä 2 minua reilusti vanhempaa sisarusta. Ja seksuaalisesta väkivallasta voin sen verran sanoa, että ei valitettavasti jäänyt "vain" koskettelun tasolle, vaan koin varmaan kaikkea mahdollista seksuaalista perheeni taholta mitä voi vain kuvitella.

Turha varmaan tänne sen tarkemmin kertoa mitä kaikkea jouduin kokemaan, mutta jokainen varmasti ymmärtää nyt, että näitä asioita tapahtuu yhä tänäkin päivänä joissain perheissä.

Osan perheenjäsenteni kanssa en ole tänä päivänä enää lainkaan tekemisissä, ja joillekin olen "antanut anteeksi" ja olemme puheväleissä tarvittaessa. Osan kanssa ollaan ihan tekemisissä. Nämä ovat vaikeita asioita, mutta tavallaan jos hylkäisin täysin lapsuudenperheeni, niin eihän minulle oikein ketään jäisi (kun ystävyyssuhteeni tuhottiin jo lapsena).

Toki osaan nykyään olla viettämättä liikaa aikaa perheenjäsenteni kanssa (en yökyläile tmv, vaan jos nähdään niin se on max. 1-2 tuntia, jotta ei tule konflikteja).

M kirjoitti:

Surulapsi_ kirjoitti:

Omassa lapsuudenperheessäni (90-2010-luvullakin) oli niin henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Ja monesti ihmiset tuntuvat kauhistelevan tuota fyysistä ja etenkin seksuaalista väkivaltaa (josta en kyllä pahemmin kerro). Vaikka todellisuudessa minua eniten rikkoi se henkinen väkivalta lapsena. Fyysinen väkivalta kun on siinä mielessä "miellyttävää", että se tavallaan alkaa ja loppuu jossain välissä, oli sitten yksi lyönti tai kuristaminen tai remmillä hakkaamista ja lisäksi siitä jää ns. todistettava jälki.

Kun taas henkisen väkivallan kanssa saat olla todella yksin, ei ihmiset ota sitä todesta. Ja se ilmapiiri on ja pysyy koko ajan yllä, saatat joutua aina ohi mennen kuulemaan ne samat hirveät asiat.

Omassa lapsuudenperheessäni henkinen väkivalta oli esimerkiksi väkivallalla uhkailua tai saatettiin suoraan käskeä tappamaan itsensä ja kuolemaan pois, kerrottiin kuinka paljon onnellisempaa elämä olisi ilman minua.

Lisäksi ystävyyssuhteitanikin tuhottiin, minusta valehdeltiin asioita peeheen ulkopuolisille ja myös minulle valehdeltiin jonkun sanoneen minusta hirveitä asioita. Ystäviä en uskaltanut kotiin tuoda, kun ei rauhassa saanut olla, vaan tultiin silloinkin arvostelemaan minua ystävieni kuullen yms.

Kaikki mahdolliset haukkumasanat minulle kyllä muistettiin kertoa päivittäin ja näin itsetuntoani romahduttaa. Kyllä se henkinen väkivalta vaan uppoaa syvälle, etenkin jos joutuu 18 vuotta kuuntelemaan kaiken maailman valheita, niin äkkiä sitä kuvittelee niiden asioiden olevan totta. Omassa perheessänikin oli 4 eri henkilöä, jotka kohdistivat minuun erilaisia väkivallan muotoja (1 tyytyi sanalliseen, toinen käytti fyysistä ja henkistä väkivaltaa, kolmas seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa ja neljäs kaikkia väkivallan muotoja). (Onneksi oli lisäksi 2 perheenjäsentä keiden kanssa oli mukavaa ja väkivallatonta.)

Henkisen väkivallan lisäksi kun joutui lähes päivittäin myös fyysisen väkivallan uhriksi ja viikottain seksuaalisen väkivallan uhriksi, niin ei siinä kovin onnellista lapsuutta kotonaan saanut.

Muistan kuinka oudolta se tuntui,kun 18-vuotiaana kotoa poismuutettuani sainkin yhtäkkiä tuntemattomilta ja tuttavilta ystävällistä palautetta ja kehuja (esim. ulkonäöstä, reippaudesta tai työsuorituksista). Ei sellaiseen ollut tottunut, että voisi oikeasti kelvata ihmisille. Pikku hiljaa sitä oppi, että ne mitä minulle oli lapsuudenkodissani sanottu vuosien ajan, niin olivatkin valheita.

Oikeasti?

Hakkasivat vanhemmat ja jotkut muut sinua jatkuvasti, mitä tuo seksuaalinen oli? Ihan seksiä vai koskettelua vai mitä?

Oletko vielä noiden henkilöiden kanssa tekemisissä?

Itse olen kasvanut alkoholistiperheessä ja joskus lapsena saanut selkään, mutta aika kevyttä sinun kokemuksiin verrattuna.