"Tuosta meidän Tainasta tulee tosi pantava”

Onneksi oma iskä on ihan kelvollinen kaikesta huolimatta. Vaikka on joskus käyttänyt väkivaltaa eikä ole ollut aina läsnä tai tukena, niin luojan kiitos, ei sentään ole koskaan kommentoinut mun ulkonäköä.

Mikä noita kuvottavia ihmisiä vaivaa, ovat kasvaneet totisesti vinoon seksuaalisuuden suhteen. Ei ole normaalia kiinnittää huomiota seksuaalisesti omaan lapseen tai mihinkään alaikäiseen ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni yritti aina parittaa minua veljelleen ja tuttavien pojille ylä-asteiässä humalassa.

Huuteli myös "anna koskea tissejä", "anna koskea pillua". Näitä seurasi ele käsiin sylkemisestä ikään kuin kostukkeeksi. Samoja juttuja myös äidilleni minun edessä.

Mummolareissuilla oli ihan tavallista, että seinillä oli tissikalentereita monta erilaista ja ukki katsoi pornoa sitä mitenkään peittelemättä ovet auki, kun kävi illalla nopeasti vessassa.

Ukin syliin olisi pitänyt mennä. Sanoi minua vinkuleluksi.

Herranjumala. Sori kun sanon näin, mutta vihaan sun lähisukusi miehiä. Sinulle jaksamista. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja äidit aina katsoo vierestä.

Tuskin enää nykyään. Aiemmat polvet oli kasvatettu mielistelijöiksi, piti vain sietää törkeääkin kohtelua.

Onhan näitä tapauksia tässä viime vuosina tullut ihan uutisoitaviksikin, kun äiti seuraa vierestä ja hiljaa hyväksyy asian. On jopa näitä jotka syyttävät lastaan valehtelusta, kun uskaltautuu kertomaan äidilleen isän tai uuden miesystävän ahdistavasta käytöksestä. 

Vierailija kirjoitti:

Mä oisin sanonut Iskälle aikuisena.

Tommonen kurttukulli sustakin tullu..haisetkin aina kuselle.

Ei taida enää viisari värähtää??

Millaiset välit näihin loukkaaviin isiin teillä on ollut aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oisin sanonut Iskälle aikuisena.

Tommonen kurttukulli sustakin tullu..haisetkin aina kuselle.

Ei taida enää viisari värähtää??

Millaiset välit näihin loukkaaviin isiin teillä on ollut aikuisena?

Jos soittaa, lasken puhelimen pöydälle ja menen tekemään jotain muuta.

Käydään ehkä pari kertaa vuodessa, koska  paikka, jossa vanhempani asuvat, on lapsille mieleinen, siellä on heille paljon (muuta) tekemistä. Jos isä on kotona, se on usein sitä että kun hän tulee huoneeseen, muut menevät toiseen huoneeseen tai ulos talosta. Hän aikansa kävelee perässä, kunnes menee mököttämään.

Että kiitos kysymästä, isän maailmasta poistumistahan tässä kärsimättömästä odotellaan. Eivät nimittäin paranne nämä miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oisin sanonut Iskälle aikuisena.

Tommonen kurttukulli sustakin tullu..haisetkin aina kuselle.

Ei taida enää viisari värähtää??

Millaiset välit näihin loukkaaviin isiin teillä on ollut aikuisena?

Poikki.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ilmiöstä on todella paljon tuossa 70-luvulla syntyneiden äidit -keskustelussa. Mietin usein, että kun nainen seuraa, miten mies kommentoi rasvaisesti lapsia, jopa heidän omiaan, niin miten tää sama nainen jaksaa kyseistä miestä. Usein vuodesta toiseen. Millaista on olla sängyssä miehen kanssa, ei varmaan kovin antoisaa? Toisaalta, onhan noissa naisissa varmaan sama sairaus kuin miehessäkin. Ehkä saavat kiksejä siitä, että lasta nöyryytetään.

Tuo liittyi ihan talouteen ja selviytymiseen, naisten oli pakko olla hiljaa, kestää r.aiskaukset, pahoinpitelyt ja niiden lasten r.aiskaukset jne.

Suomessa nainen ei saanut esim. pankkiasioita hoidettua ilman miestä vielä 70-luvulla. Suomessa avioliiton sisäinen r.aiskaus oli laillista vielä 90-luvulla (ja niinistö halusi pitää sen laillisena, muistakaa se).

Sen takia naisten perintöoikeudet, taloudenhallinta ilman miestä jne. on ELINTÄRKEÄÄ.

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni yritti aina parittaa minua veljelleen ja tuttavien pojille ylä-asteiässä humalassa.

Tämä lasten ja nuorten parittaminen ja romanssivihjailut menivät omassa suvussani yleensä ihan liian pitkälle. Jos minulla oli naapuruston poikia leikkikavereina tai koulussa olin jonkun pojan pari esitelmää tehdessä, kyseessä oli heti nuori romanssi ja siitä jankattiin, härnättiin ja ilveiltiin niin, että kiusaamisen raja ylittyi kirkkaasti. En voinut myöskään esim. tehdä näiden sukulaisten läsnä ollessa läksyjä, koska he rupesivat heti riekkumaan, että nyt se kirjoittaa siellä rakkauskirjettä sille pojalle. Tästä kaikesta jäi sellainen fiilis, että ihastuminen ja seurustelu ovat naurettavia ja hävettäviä asioita ja että toisaalta naiset ja miehet eivät kykene toimimaan asiallisesti keskenään. Hämmentävää ja nolottavaa, varsinkin, kun lapsena viihdyin paljon poikien kanssa ihan kaveripohjalta eikä mikään seurustelu olisi tullut mielenkään kummallekaan osapuolelle.

Vakavuusasteeltaan tämä ei siis todellakaan ole samaa luokkaa kuin Tainan ja monien muiden traumaattiset lapsuuskokemukset mutta yksi osoitus siitä, kuinka tavallista vinksahtanut suhde seksuaalisuuteen suomalaisissa perheissä on ollut. Aikuisena olen saanut selville, etten ole yksin kokemani kanssa ja että tällainen "viaton" kiusoittelukin on jättänyt monille pitkään kestäneen ahdistuksen ja neuroottisuuden seurustelusuhteisiin ja vastakkaiseen sukupuoleen liittyen.

Huh miten ahdistavia kokemuksia ihmisillä täällä. Minä en koskaan tuntenut isääni. Näitä juttuja lukiessa olen siitä jopa ihan kiitollinen. Parempi on kasvaa ilman isää kuin huonon isän kanssa.

Isäni arvosteli ulkonäköäni usein. Liian leveä perse, kuin 7 leivän uuni, leveämpi kuin äidillä jne. Myöhemmin kun menin käymään, ensimmäinen kommentti oli joko ootpa lihonut tai ootpa laihtunut. Välillä ei olisi saanut syödä mitään ja välillä taas olisi pitänyt syödä, että kasvaisi

Murrosiässä hän arvosteli lisäksi meikkiäni, tukkaani, vaatteita, milloin silmäni olivat kuin sialla, tukka kuin hutsulla.

Sitten taas yhtäkkiä saattoi sanoa, että minun pitäisi osallistua missikisoihin, gladiaattoreihin tms.

Nämä pientä Tainan kokemaan, mutta olen hyvin traumatisoitunut ihminen. Aseksuaali ja miesvihaaja myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni yritti aina parittaa minua veljelleen ja tuttavien pojille ylä-asteiässä humalassa.

Tämä lasten ja nuorten parittaminen ja romanssivihjailut menivät omassa suvussani yleensä ihan liian pitkälle. Jos minulla oli naapuruston poikia leikkikavereina tai koulussa olin jonkun pojan pari esitelmää tehdessä, kyseessä oli heti nuori romanssi ja siitä jankattiin, härnättiin ja ilveiltiin niin, että kiusaamisen raja ylittyi kirkkaasti. En voinut myöskään esim. tehdä näiden sukulaisten läsnä ollessa läksyjä, koska he rupesivat heti riekkumaan, että nyt se kirjoittaa siellä rakkauskirjettä sille pojalle. Tästä kaikesta jäi sellainen fiilis, että ihastuminen ja seurustelu ovat naurettavia ja hävettäviä asioita ja että toisaalta naiset ja miehet eivät kykene toimimaan asiallisesti keskenään. Hämmentävää ja nolottavaa, varsinkin, kun lapsena viihdyin paljon poikien kanssa ihan kaveripohjalta eikä mikään seurustelu olisi tullut mielenkään kummallekaan osapuolelle.

Vakavuusasteeltaan tämä ei siis todellakaan ole samaa luokkaa kuin Tainan ja monien muiden traumaattiset lapsuuskokemukset mutta yksi osoitus siitä, kuinka tavallista vinksahtanut suhde seksuaalisuuteen suomalaisissa perheissä on ollut. Aikuisena olen saanut selville, etten ole yksin kokemani kanssa ja että tällainen "viaton" kiusoittelukin on jättänyt monille pitkään kestäneen ahdistuksen ja neuroottisuuden seurustelusuhteisiin ja vastakkaiseen sukupuoleen liittyen.

Kuulostaa tutulta. Meillä tätä teki paljon myös opettaja :(

Haluaisin kiittää tätä naista kipeän tarinan jakamisesta ja myös kommentoijia kokemuksista ja empatiasta. Itse olen teininä kuullut isältä myös hirveitä seksuaalisia lauseita jotka ovat piirtyneet mieleen piiloon pysyvästi ja vainoavat nykyäänkin parisuhteissa ja omassa seksuaalisuudessa. Se, että lukee muiden kokemuksia samasta asiasta antaa niin paljon vertaistukea käsitellä asiaa jota on vaikeaa ajatellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni yritti aina parittaa minua veljelleen ja tuttavien pojille ylä-asteiässä humalassa.

Tämä lasten ja nuorten parittaminen ja romanssivihjailut menivät omassa suvussani yleensä ihan liian pitkälle. Jos minulla oli naapuruston poikia leikkikavereina tai koulussa olin jonkun pojan pari esitelmää tehdessä, kyseessä oli heti nuori romanssi ja siitä jankattiin, härnättiin ja ilveiltiin niin, että kiusaamisen raja ylittyi kirkkaasti. En voinut myöskään esim. tehdä näiden sukulaisten läsnä ollessa läksyjä, koska he rupesivat heti riekkumaan, että nyt se kirjoittaa siellä rakkauskirjettä sille pojalle. Tästä kaikesta jäi sellainen fiilis, että ihastuminen ja seurustelu ovat naurettavia ja hävettäviä asioita ja että toisaalta naiset ja miehet eivät kykene toimimaan asiallisesti keskenään. Hämmentävää ja nolottavaa, varsinkin, kun lapsena viihdyin paljon poikien kanssa ihan kaveripohjalta eikä mikään seurustelu olisi tullut mielenkään kummallekaan osapuolelle.

Vakavuusasteeltaan tämä ei siis todellakaan ole samaa luokkaa kuin Tainan ja monien muiden traumaattiset lapsuuskokemukset mutta yksi osoitus siitä, kuinka tavallista vinksahtanut suhde seksuaalisuuteen suomalaisissa perheissä on ollut. Aikuisena olen saanut selville, etten ole yksin kokemani kanssa ja että tällainen "viaton" kiusoittelukin on jättänyt monille pitkään kestäneen ahdistuksen ja neuroottisuuden seurustelusuhteisiin ja vastakkaiseen sukupuoleen liittyen.

Tuo muka-hyväntahtoinen(?) naljailu meni meilläkin aivan liian pitkälle ja oli juurikin samanlaista mitä sinäkin kuvailit. Sitä siis harrastettiin ihan koko suvun voimin kuten kaikenlaista muutakin arvostelua ja tämä arvostelu kohdistui ihan aina ulkonäköön (onpas sinulla iso luomi kasvoissa, pojat ei tule tykkäämään, onpas sinulla posket pyöristyneet, pojat ei tule tykkäämään, sinulla on samanlainen hymy kuin serkullasi, paitsi rumemmat hampaat ja pojat tykkää nätistä hymystä.. seuraavana kesänä sitten siunailtiin kuinka totinen sinusta on tullut, pojatkin tykkää kun hymyilee jne). Lisäksi isä sanoi monesti kun telkkariohjelmassa suudeltiin, että muistakaa lapset aina suudellessa että siellä toisessa päässä on p*skaa.

Ei ole oikein parisuhteet onnistuneet koskaan ja enää en sellaista osaa kaivatakaan. Toki tämä ikisinkkuus ja varsinkin lapsettomuus surettaa useinkin mutta pakko kai tämän kanssa on pikkuhiljaa oppia elämään.

N40+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Insesti varmaan ollut paljon yleisempää kun tiedetään...

Yleisempää kuin persulijonnet myöntävät. Oikeudenkäyntitilastoja on vuodelta kivi ja keppi eli noin 1400-luvulta lähtien, mutta isyyttähän ei voitu selvittää ja nainen vei monesti "häpeänsä" järveen.

Persupojat tietenkin väittävät, että koko Kansallisarkisto on ihan heitä vastaan väärennetty viimeiset 600 vuotta.

Miten puoluekanta tähänkin asiaan liittyy? Sinullakin taitaa olla jonkilaista ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Sovinistipaskaisä mullakin. Kommentoi rintojen kokoa (onpas limput kasvaneet, saako kokeilla käsillä?) ja takamusta (kyllä nyt on perse levinnyt, ei ole enää niin kiinnostava) ja pahin kaikesta, pilkkasi naisellisia ruumiintoimintoja (tuleekos sulla pimpistä punaista ja valkoista vuotoa?). Oli niin nöyryyttävää :(

Tosin oli muutenkin paska isä (ja on edelleen vaikka välit on poikki) ja myös hakkasi ja pahoinpiteli lapsiaan. On kourinut ja puhunut rasvaisia juttuja ja kysellyt ja vattuillut teininä olessani että oletkos vielä neitsyt.

Aivan hirveä isä. Koskaan ei ole tukenut tai auttanut mitenkään eikä ollut turvallinen. Julma ja sadistinen kotikiusaaja lähinnä.

Niin, tällaisiin helmiin ne teidän äitinne rakastuivat.

Miksi nämä jutut vaikuttavat niin tutuilta, vaikka en muista mitään omakohtaista tapahtuneen. :/ Olisinko sitten ollut paikalla esim. serkkujen tai kaverin luona ja joutunut todistamaan tuollaista?

On toki tätä paskaa ollut kotimaisissa tv-sarjoissakin. Sukulaisukko kommentoi tyttären muotoja ja tytär vähän puhahtaa, tädit vieressä että isohan siitä on jo tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja äidit aina katsoo vierestä.

Tuskin enää nykyään. Aiemmat polvet oli kasvatettu mielistelijöiksi, piti vain sietää törkeääkin kohtelua.

Onhan näitä tapauksia tässä viime vuosina tullut ihan uutisoitaviksikin, kun äiti seuraa vierestä ja hiljaa hyväksyy asian. On jopa näitä jotka syyttävät lastaan valehtelusta, kun uskaltautuu kertomaan äidilleen isän tai uuden miesystävän ahdistavasta käytöksestä. 

Se äiti on kenties itse kokenut omassa teini-iässään vastaavaa ja ei ymmärrä, että siinä olisi kuitenkaan mitään "niin" pahaa. Näitä entisten sukupolvien kasvattamia naisia on vielä äiti-iässä.

Ei siis ole tarkoitus puolustaa noiden äitien tekoja/tekemättömyyksiä, mutta jotenkin he ehkä pitävät asiaa vähäpätöisenä koska kokivat samaa itsekin ja ihan täyspäinenhän minustakin kasvoi.. Ei hoksata syitä ja seurauksia vaikka lapsilla on jokaisella eri isä ja itsellä on mies numero 17 kierroksessa ja suhde on tälläkin kertaa silkkaa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni yritti aina parittaa minua veljelleen ja tuttavien pojille ylä-asteiässä humalassa.

Tämä lasten ja nuorten parittaminen ja romanssivihjailut menivät omassa suvussani yleensä ihan liian pitkälle. Jos minulla oli naapuruston poikia leikkikavereina tai koulussa olin jonkun pojan pari esitelmää tehdessä, kyseessä oli heti nuori romanssi ja siitä jankattiin, härnättiin ja ilveiltiin niin, että kiusaamisen raja ylittyi kirkkaasti. En voinut myöskään esim. tehdä näiden sukulaisten läsnä ollessa läksyjä, koska he rupesivat heti riekkumaan, että nyt se kirjoittaa siellä rakkauskirjettä sille pojalle. Tästä kaikesta jäi sellainen fiilis, että ihastuminen ja seurustelu ovat naurettavia ja hävettäviä asioita ja että toisaalta naiset ja miehet eivät kykene toimimaan asiallisesti keskenään. Hämmentävää ja nolottavaa, varsinkin, kun lapsena viihdyin paljon poikien kanssa ihan kaveripohjalta eikä mikään seurustelu olisi tullut mielenkään kummallekaan osapuolelle.

Vakavuusasteeltaan tämä ei siis todellakaan ole samaa luokkaa kuin Tainan ja monien muiden traumaattiset lapsuuskokemukset mutta yksi osoitus siitä, kuinka tavallista vinksahtanut suhde seksuaalisuuteen suomalaisissa perheissä on ollut. Aikuisena olen saanut selville, etten ole yksin kokemani kanssa ja että tällainen "viaton" kiusoittelukin on jättänyt monille pitkään kestäneen ahdistuksen ja neuroottisuuden seurustelusuhteisiin ja vastakkaiseen sukupuoleen liittyen.

Tuo muka-hyväntahtoinen(?) naljailu meni meilläkin aivan liian pitkälle ja oli juurikin samanlaista mitä sinäkin kuvailit. Sitä siis harrastettiin ihan koko suvun voimin kuten kaikenlaista muutakin arvostelua ja tämä arvostelu kohdistui ihan aina ulkonäköön (onpas sinulla iso luomi kasvoissa, pojat ei tule tykkäämään, onpas sinulla posket pyöristyneet, pojat ei tule tykkäämään, sinulla on samanlainen hymy kuin serkullasi, paitsi rumemmat hampaat ja pojat tykkää nätistä hymystä.. seuraavana kesänä sitten siunailtiin kuinka totinen sinusta on tullut, pojatkin tykkää kun hymyilee jne). Lisäksi isä sanoi monesti kun telkkariohjelmassa suudeltiin, että muistakaa lapset aina suudellessa että siellä toisessa päässä on p*skaa.

Ei ole oikein parisuhteet onnistuneet koskaan ja enää en sellaista osaa kaivatakaan. Toki tämä ikisinkkuus ja varsinkin lapsettomuus surettaa useinkin mutta pakko kai tämän kanssa on pikkuhiljaa oppia elämään.

N40+

Tuossa touhussa on todennäköisesti takana monta sukupolvea surkeita ihmisiä, joiden itsetunto on tallattu ja henkinen kehitys jäänyt huonolle tasolla. Siirtävät sitten aina saman paskan lapsilleen eteenpäin. Jonkun pitäisi pystyä katkaisemaan ketju.

Omassa lapsuudenperheessäni (90-2010-luvullakin) oli niin henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Ja monesti ihmiset tuntuvat kauhistelevan tuota fyysistä ja etenkin seksuaalista väkivaltaa (josta en kyllä pahemmin kerro). Vaikka todellisuudessa minua eniten rikkoi se henkinen väkivalta lapsena. Fyysinen väkivalta kun on siinä mielessä "miellyttävää", että se tavallaan alkaa ja loppuu jossain välissä, oli sitten yksi lyönti tai kuristaminen tai remmillä hakkaamista ja lisäksi siitä jää ns. todistettava jälki.

Kun taas henkisen väkivallan kanssa saat olla todella yksin, ei ihmiset ota sitä todesta. Ja se ilmapiiri on ja pysyy koko ajan yllä, saatat joutua aina ohi mennen kuulemaan ne samat hirveät asiat.

Omassa lapsuudenperheessäni henkinen väkivalta oli esimerkiksi väkivallalla uhkailua tai saatettiin suoraan käskeä tappamaan itsensä ja kuolemaan pois, kerrottiin kuinka paljon onnellisempaa elämä olisi ilman minua.

Lisäksi ystävyyssuhteitanikin tuhottiin, minusta valehdeltiin asioita peeheen ulkopuolisille ja myös minulle valehdeltiin jonkun sanoneen minusta hirveitä asioita. Ystäviä en uskaltanut kotiin tuoda, kun ei rauhassa saanut olla, vaan tultiin silloinkin arvostelemaan minua ystävieni kuullen yms.

Kaikki mahdolliset haukkumasanat minulle kyllä muistettiin kertoa päivittäin ja näin itsetuntoani romahduttaa. Kyllä se henkinen väkivalta vaan uppoaa syvälle, etenkin jos joutuu 18 vuotta kuuntelemaan kaiken maailman valheita, niin äkkiä sitä kuvittelee niiden asioiden olevan totta. Omassa perheessänikin oli 4 eri henkilöä, jotka kohdistivat minuun erilaisia väkivallan muotoja (1 tyytyi sanalliseen, toinen käytti fyysistä ja henkistä väkivaltaa, kolmas seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa ja neljäs kaikkia väkivallan muotoja). (Onneksi oli lisäksi 2 perheenjäsentä keiden kanssa oli mukavaa ja väkivallatonta.)

Henkisen väkivallan lisäksi kun joutui lähes päivittäin myös fyysisen väkivallan uhriksi ja viikottain seksuaalisen väkivallan uhriksi, niin ei siinä kovin onnellista lapsuutta kotonaan saanut.

Muistan kuinka oudolta se tuntui,kun 18-vuotiaana kotoa poismuutettuani sainkin yhtäkkiä tuntemattomilta ja tuttavilta ystävällistä palautetta ja kehuja (esim. ulkonäöstä, reippaudesta tai työsuorituksista). Ei sellaiseen ollut tottunut, että voisi oikeasti kelvata ihmisille. Pikku hiljaa sitä oppi, että ne mitä minulle oli lapsuudenkodissani sanottu vuosien ajan, niin olivatkin valheita.