"Tuosta meidän Tainasta tulee tosi pantava”

Suomalaisilla näyttää olevan insesti pedofiili isiä.. 

Lapsuudessani ja nuoruudessani (olen syntynyt 70-luvulla) itsensäpaljastajat olivat ihan normijittu. Yksin kulkiessa (pimeät metsätiet, silloin harrastuksiin kuljettiin jalan tai pyörällä) itsensäpaljastajat pelottivat, mutta kaverin kanssa lähinnä huvittavat. Joskus huudettiin, että 'ai noinko pieni'. Ahdistuttu ei, mutta yksin pelotti.

Oma isä sanoi, että oon seksikäs ja onko pojat jo tullu panemaan. Olin 12. Rinnat vasta alkaneet kasvamaan. Tällaista siis jatkui läpi teini-iän. Veli huoritteli. Arvatkaa onko ongelmia miesten kanssa, ja ongelmia oman kehonkuvan kanssa? Aloitin terapian. Tie itserakkauteen ja hyväksyntään on pitkä, mutta antaa toivoa. Naiset ja miehet, jotka olette kokeneet samantapaista, syy ei ole teidän. Ritätte omana itsenänne. Meille tehtiin väärää, se ei saa määrittää meitä. 

Omalle kohdalleni osui varhaisteininä irstas ja inhottava itsensäpaljastelija ja tirkistelijä eli äidin ikäloppu avomies, joka muutti meille asumaan jo yhden tapaamisen jälkeen.  Aloin lukita huoneeni oven yöksi, koska pelkäsin että äijä kampeaa itsensä huoneeseeni.  Ukko tirkisteli, harrasti itsensäpaljastelua, puhui inhottavia seksijuttuja ,  kommentoi vartaloani, haukkui ja solvasi minua jatkuvasti. Henkinen väkivalta ja kaikki muu saasta alkoivat heti, kun nilviäinen muutti meille, olin vasta 11 -vuotias.  Seksijutut äijä kähisi silloin, kun äiti ei ollut paikalla, mutta haukkuminen ja henkinen väkivalta jatkuivat kyllä äidin läsnäollessakin.  Koskaan ei äiti minua puolustanut.

Äiti oli aluksi täysin miehen puolella, minä olin se paha ja ilkeä tyttö, joka loukkasi kilttiä setää, mutta myöhemmin hänkään ei enää ollut tämän lumoissa ja ukko alkoi pysytellä yhä enemmän ja enemmän omassa asunnossaan toisella paikkakunnalla.  Tietenkään en uskaltanut kertoa äidille tai kenellekään muullekaan mitään noista inhottavista seksijutuista ja itsensä paljastelusta, pelkäsin, että minua ei uskottaisi. Ukkohan väitti, että minä, 11 -vuotias lapsi, yritin vokotella häntä!  Muistan edelleen sen häpeän ja sen likaisen tunteen, sen inhon, jota tunsin itseäni kohtaan, se oli jotain aivan järkyttävää. 

Se todellakin oli lapsuuden loppu ja sitä helvettiä kesti muutaman vuoden.  Onneksi opin taitavasti välttelemään tilanteita, joissa olisin joutunut olemaan kahden kesken ukon kanssa, koska seksijuttuja hän ei uskaltanut muiden aikana puhua. Ja silloin kun hän haukkui minua äidin läsnäollessa, opin vähän vanhempana sanomaan takaisin.

Vieläkin muistan, miten onnellinen olin sinä päivänä, kun kuulin, että tuo hirviö ei enää palaisi meille. Ja tietysti syy oli minun, minähän olin niin kamala ihminen! Näin äiti kertoi kuvatuksen sanoneen hänelle.

Koskaan emme äidin kanssa aiheesta puhuneet eikä hän koskaan tullut tietämään, millaisen saastan oli meidän elämäämme ottanut, ja miten se vaikutti minuun vielä aikuisenakin.  Vasta aikuisena uskalsin ja pystyin asiasta puhumaan.

Paha sai kerrankin palkkansa, sillä myöhemmin kuulin äijän sairastuneen vakavasti ja menettäneen liikuntakykynsä. 

"  . . .  Bond tiesi myös, että hän (Vesper) oli läpikotaisin, kiihottavasti aistillinen nainen, mutta että hänen ruumiinsa valloituksessa tulisi tytön sisällä piilevän yksityisyyden takia

aina tuntumaan myös väkisinmakaamisen suloinen kirpeys."

    ( James Bond 007  CASINO ROYALE, Loisto pokkari,2008, sivu 223)

Siis mitä hel-vettiä mä just luin?

"Väkisinmakaamisen suloinen kirpeys".

Väkisinmakaaminen = rais-kaus.

Tarinoita seksuaalisesta häirinnästä koulussa vol x. Meillä oli yläkoulussa juhlasalissa joku tapahtuma jossa esiintyi musiikin valinnaiskurssin oppilaita ja siellä oli siis laulu- ja soittoesityksiä. Yleisössä 8-9-luokkalaiset pojat huutelivat esiintyville 7-8-luokkalaisille tytöille törkeyksiä, kuten "Höhö onpa rumia h u o r i a, vaatteet pois, ölö ölö!" ja "Näyttäkää onko isot t i s s i t!". Kukaan opettaja tai oppilas ei puuttunut tähän törkypuheeseen. Tämä tapahtui siis 2000-luvun alussa. En olisi ikinä itse uskaltanut esiintyä tuossa koulussa.

Tämän keskustelun perusteella olen tullut siihen johtopäätökseen, että kaikenlaista häirintää tuntuu olevan sekä kodeissa että kouluissa, se jos mikä on aivan sairasta kun missään ei lapset/nuoret voi olla rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Surulapsi_ kirjoitti:

Omassa lapsuudenperheessäni (90-2010-luvullakin) oli niin henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Ja monesti ihmiset tuntuvat kauhistelevan tuota fyysistä ja etenkin seksuaalista väkivaltaa (josta en kyllä pahemmin kerro). Vaikka todellisuudessa minua eniten rikkoi se henkinen väkivalta lapsena. Fyysinen väkivalta kun on siinä mielessä "miellyttävää", että se tavallaan alkaa ja loppuu jossain välissä, oli sitten yksi lyönti tai kuristaminen tai remmillä hakkaamista ja lisäksi siitä jää ns. todistettava jälki.

Kun taas henkisen väkivallan kanssa saat olla todella yksin, ei ihmiset ota sitä todesta. Ja se ilmapiiri on ja pysyy koko ajan yllä, saatat joutua aina ohi mennen kuulemaan ne samat hirveät asiat.

Omassa lapsuudenperheessäni henkinen väkivalta oli esimerkiksi väkivallalla uhkailua tai saatettiin suoraan käskeä tappamaan itsensä ja kuolemaan pois, kerrottiin kuinka paljon onnellisempaa elämä olisi ilman minua.

Lisäksi ystävyyssuhteitanikin tuhottiin, minusta valehdeltiin asioita peeheen ulkopuolisille ja myös minulle valehdeltiin jonkun sanoneen minusta hirveitä asioita. Ystäviä en uskaltanut kotiin tuoda, kun ei rauhassa saanut olla, vaan tultiin silloinkin arvostelemaan minua ystävieni kuullen yms.

Kaikki mahdolliset haukkumasanat minulle kyllä muistettiin kertoa päivittäin ja näin itsetuntoani romahduttaa. Kyllä se henkinen väkivalta vaan uppoaa syvälle, etenkin jos joutuu 18 vuotta kuuntelemaan kaiken maailman valheita, niin äkkiä sitä kuvittelee niiden asioiden olevan totta. Omassa perheessänikin oli 4 eri henkilöä, jotka kohdistivat minuun erilaisia väkivallan muotoja (1 tyytyi sanalliseen, toinen käytti fyysistä ja henkistä väkivaltaa, kolmas seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa ja neljäs kaikkia väkivallan muotoja). (Onneksi oli lisäksi 2 perheenjäsentä keiden kanssa oli mukavaa ja väkivallatonta.)

Henkisen väkivallan lisäksi kun joutui lähes päivittäin myös fyysisen väkivallan uhriksi ja viikottain seksuaalisen väkivallan uhriksi, niin ei siinä kovin onnellista lapsuutta kotonaan saanut.

Muistan kuinka oudolta se tuntui,kun 18-vuotiaana kotoa poismuutettuani sainkin yhtäkkiä tuntemattomilta ja tuttavilta ystävällistä palautetta ja kehuja (esim. ulkonäöstä, reippaudesta tai työsuorituksista). Ei sellaiseen ollut tottunut, että voisi oikeasti kelvata ihmisille. Pikku hiljaa sitä oppi, että ne mitä minulle oli lapsuudenkodissani sanottu vuosien ajan, niin olivatkin valheita.

Hieman OT, mutta on typerää ja ehkä vähän edesvastuutonta vertailla tällaista juukyllähenkinenväkivaltaonpaaaljonpahempaa - soopaa. Koska fyysiseen väkivaltaan liittyy AINA myös henkinen väkivalta, ehkä traumaattisimmassa muodossaankin vielä. Ja toisaalta on aika ikävää mennä naukumaan jossain nakkikioskilla turpaansa randomisti saaneelle ja sen takia halvaantuneelle tyypille, et sulla on kuitenkin hyvä, kun se väkivalta niinku alkaa ja sit loppuu, mut et tää henkinen väkivalta se vasta on ihan kamalaa...

Minä oon monesti miettinyt kans tätä. Tosi usein myös kuulee sanottavan miten koulussa se tyttöjen välinen henkinen väkivalta on yleensä niin paljon ikävämpää ja pahempaa kiusaamista, kuin poikien harjoittama. En kyllä ihan allekirjoita tuota, koska olen tuosta fyysisestä väkivallasta samaa mieltä, että harvoin se tulee missään yksittäisessä vain-fyysistä-paketissa. Jotenkin tuosta tulee kanssa olo, että tyttöjä halutaan tästäKIN syyllistää jostain syystä enemmän ja leimata väkivaltaisemmaksi osapuoleksi, vaikka se ei todellisuudessa pidä paikkaansa. Eli väheksytään poikien harjoittamana ja nostetaan tytöillä jalustalle.

Olen kolmen lapsen isä. Kaksi poikaa ja nuorin on tyttö. En pysty ymmärtämään, että miten joku voi olla niin tyhmä urpo, että menee lapselle puhumaan panemisesta, tai vielä koskemaan seksuaalisesti. Turha laittaa alkoholin, huonon lapsuuden tai mielenterveyden piikkiin. Toivottavasti tekijätkin saavat kärsiä tässä elämässä. Kivessyöpää toivotan kaikille omasta mielestään kunnollisille lapsia ahdisteleville pervoille.

Älä pidäkään isänä,olen nimittäin äiti.

Vastasin siis kommenttiin:en pitäisi isänä tuollaista miestä.Mut kun en ole mies.

Olen järkyttynyt tässä ketjussa kerrotuista kokemuksista.

Seksin tuputtaminen joka tuutista on aivan sairasta, puhumattakaan fyysisen koskemattomuuden rikkomisesta ja henkisestä väkivallasta, kuten ulkonäön ja muuttuvan vartalon kommentoinnista.

Itselläni on joitakin asioita jäänyt mieleen lapsuudesta. Erittäin selvät muistikuvat on ja vaikea uskoa että niin on tapahtunut.

Taisin olla lapsena jotenkin vinksahtanut, tai en ole varma, luultavasti vain tervettä lapsen uteliaisuutta. Esimerkiksi minä ja pari vuotta nuoremmat sukulaispojat joskus pieninä leikittiin lääkärileikkejä. Ahdistavaa ajatella sitä.

Pariin kertaan äitini on paneskellut erään miehen kanssa minun ollessa samassa sängyssä. Oltiin siis äidin kaverin luona vieraina. Olin ehkä jotain 7 vuotias. Muistan että se oli todella vaivaannuttavaa minulle sekä hieman ahdistavaa. Miksi pitää lapsi laittaa näkemään sellaista? Esitin nukkuvaa.

Isovanhempiin mulla on aina ollut läheiset välit. Muistan erään kesän kun olimme tätini luona. Nukuin isovanhempieni kanssa samalla pedillä, mä keskellä. Aamulla kun heräsin, huomasin että pappani käsi on mun housuissa, alushousujen alla. Mulla kasvoi jo karvoitus. Hän nukkui kuten mummukin. Jännä että muistan tilanteen kuin eilisen, mutten muista kauanko siitä tarkalleen on aikaa. En ole kuitenkaan antanut tuon häiritä mutta vaivaamaan se on jäänyt. Pelkään hieman, entä jos hän on tehnyt minulle jotain muutakin ollessani pieni? Ei se käsi vahingossa sinne mennyt. En tiedä mitä ajatella. Olen ollut hieman holtiton sukupuolielämän aloittamisen jälkeen, saattais kummuta arvottomuuden kokemuksesta.

Pappani on alkoholiin menevä, hieman itsekeskeinen mies mutta on ollut myös hyvä isovanhempi enkä osaa ajatella hänestä pahaa. Tosin eräs päivä puhuimme puhelimessa. En tiedä oliko kaljoitellut. Jotain sanoi naisista, että maailman vanhin ammatti... Niih. Ja ai niin, kerran sanoi mulle kun tuli joku raiskaustilasto tai ahdistelu uutinen, jtn sen suuntaista, että "eka lähetään miehen mukaan ja sitten itketään tapahtunutta" :O

no tuo oli ennen vanhaan.  Nyt vaan  sanotaan "kyllä tuosta meidän Tainasta tulee tosi painava"   ei tartte ainakaan ahdisteluja pelätä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perus sovinistin logiikkaa:

- ei miehet ahdistele!

- kyllä naisetkin ahdistelee!

.

.

.

.

NaisetKIN.

Ei ole sovinismista kyse, vaan siitä että meitä ihan tavallisia ja fiksuja miehiä vähän ottaa pattiin, kun saarnataan että kaikki miehet nyt vaan ovat pahoja. Meitä kun järkyttää ja vituttaa nämä teidän kertomat kokemukset ihan yhtälailla.

No jos lapsena ei ole ympärillä ollut ainuttakaan läheistä hyvän miehen mallia, onko sinusta jotenkin yllättävää, että joku nainen saattaa näin ajatella?

No jos jollakin on todella ollut noin hullu tilanne, ettei elämässä ole yhtäkään kunnollista miestä ollut, nini kai se on mahdollista. Tosin jos on tarpeeksi järkyttävä kokemus, varmaan yksikin riittää siihen että laittaa kaikki miehet samaan kastiin helposti.

Vierailija kirjoitti:

Olen järkyttynyt tässä ketjussa kerrotuista kokemuksista.

Seksin tuputtaminen joka tuutista on aivan sairasta, puhumattakaan fyysisen koskemattomuuden rikkomisesta ja henkisestä väkivallasta, kuten ulkonäön ja muuttuvan vartalon kommentoinnista.

Itselläni on joitakin asioita jäänyt mieleen lapsuudesta. Erittäin selvät muistikuvat on ja vaikea uskoa että niin on tapahtunut.

Taisin olla lapsena jotenkin vinksahtanut, tai en ole varma, luultavasti vain tervettä lapsen uteliaisuutta. Esimerkiksi minä ja pari vuotta nuoremmat sukulaispojat joskus pieninä leikittiin lääkärileikkejä. Ahdistavaa ajatella sitä.

Pariin kertaan äitini on paneskellut erään miehen kanssa minun ollessa samassa sängyssä. Oltiin siis äidin kaverin luona vieraina. Olin ehkä jotain 7 vuotias. Muistan että se oli todella vaivaannuttavaa minulle sekä hieman ahdistavaa. Miksi pitää lapsi laittaa näkemään sellaista? Esitin nukkuvaa.

Isovanhempiin mulla on aina ollut läheiset välit. Muistan erään kesän kun olimme tätini luona. Nukuin isovanhempieni kanssa samalla pedillä, mä keskellä. Aamulla kun heräsin, huomasin että pappani käsi on mun housuissa, alushousujen alla. Mulla kasvoi jo karvoitus. Hän nukkui kuten mummukin. Jännä että muistan tilanteen kuin eilisen, mutten muista kauanko siitä tarkalleen on aikaa. En ole kuitenkaan antanut tuon häiritä mutta vaivaamaan se on jäänyt. Pelkään hieman, entä jos hän on tehnyt minulle jotain muutakin ollessani pieni? Ei se käsi vahingossa sinne mennyt. En tiedä mitä ajatella. Olen ollut hieman holtiton sukupuolielämän aloittamisen jälkeen, saattais kummuta arvottomuuden kokemuksesta.

Pappani on alkoholiin menevä, hieman itsekeskeinen mies mutta on ollut myös hyvä isovanhempi enkä osaa ajatella hänestä pahaa. Tosin eräs päivä puhuimme puhelimessa. En tiedä oliko kaljoitellut. Jotain sanoi naisista, että maailman vanhin ammatti... Niih. Ja ai niin, kerran sanoi mulle kun tuli joku raiskaustilasto tai ahdistelu uutinen, jtn sen suuntaista, että "eka lähetään miehen mukaan ja sitten itketään tapahtunutta" :O

Lääkärileikkejä on ollut monella, se on ihan tavallista uteliaisuutta kun se tapahtuu lasten kesken ihan viattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja äidit aina katsoo vierestä.

Tuskin enää nykyään. Aiemmat polvet oli kasvatettu mielistelijöiksi, piti vain sietää törkeääkin kohtelua.

Kyllä näitä on ihan nykyäänkin, missä joku isäpuoli hyväksikäyttää lasta ja äitiä ei kiinnosta.

Ihan hiljattain oli se lehtijuttu siitä miten isäpuoli tirskisteli saunanlauteiden alta tytärpuoltaan. Tässä tapauksessakaan tyttöä ei aluksi uskottu. Se on vain jäävuorenhuippu joka tulee esiin. Tuo on uhrille hyvin häpeällinen tapahtuma, siksi onkin hyvä, että näistä puhutaan.

En tiiä mitä pitäis ajatella isävainaasta, joka joskus läpsi perseelle, kun olin parikymppinen. Tunnen vihaa tämän ja muiden sattumusten takia, ei ihan terve tapaus ollut. Miten tästä vihasta pääsee eroon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja äidit aina katsoo vierestä.

Tuskin enää nykyään. Aiemmat polvet oli kasvatettu mielistelijöiksi, piti vain sietää törkeääkin kohtelua.

 

Kyllä näitä on ihan nykyäänkin, missä joku isäpuoli hyväksikäyttää lasta ja äitiä ei kiinnosta.

Anna tuollePenalle, ettei sen tarvi käydä vieraissa..

HirmuinenHarald kirjoitti:

Suomalaisilla näyttää olevan insesti pedofiili isiä.. 

Taitavat kuitenkin olla poikkeus ja luuletko, ettei niitä ole muualla, niissä ihanissa perhekeskeisiä kulttuureissa.

up

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielettömän rohkea nainen tuo Taina. En tiedä, pystynkö katsomaan ohjelmaa, koska jo tuo jutun kuva Tainan kasvoista rupesi itkettämään. Tällaista se on ollut niin monessa suomalaisessa perheessä ja suvussa, omassanikin. Miehet kuolaavat ja kommentoivat alakouluikäisiä tyttölapsia ja naiset naureskelevat lammasmaisesti, että älä nyt tuosta suutu, kun huumoriahan se vain on.

*mielettömän läski