Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Tuosta meidän Tainasta tulee tosi pantava”
19.11.2019 |
Hyi kun tuli paha olo kuin luin tuon jutun. Myös minun isäni oli tuollainen paskapääsovinisti.
Olin ehkä vasta 11 v kun isä mietti kännissä että "tuleekohan Pialle iso vai pieni pillu".
Kommentit (754)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana naisena minua ahdisteli baareissa itseäni vanhemmat naiset. Puristelivat rinnoista ja pepusta kun olivat kuulemma niin ihanan herkullisen näköiset mekkoni alla! :o
Olen siis hetero :D
Näinkin voi käydä. Nuo naiset lähestyivät tosin silti "kohteliaasti" ja ihaillen, eikä kourineet raa'asti ja puhuneet rivoja, kuten monet tuntemattomat miehet ovat tehneet.
Siis mitä? Olen itse käynyt paljon baareissa ja yökerhoissa enkä ole koskaan kokenut tällaista. Minua on ahdisteltu lukemattomia kertoja (olen pieni, kuulemma just herkullisen näköinen, söpö nainen) mutta aina ahdistelija on ollut mies.
Joten kertokaa naiset! Onko teitä ahdisteltu naisten taholta tällä tavoin? Kertokaa myös miehet omia ahdistelukokemuksianne, sillä täälläkin on varmasti paljon miehiä joilla on kokemusta epäsopivasta käyttäytymisestä.
Törkein kokemani koskettelukokemus on naisen tekemä. Tapahtui 2000-luvullaa. Alle 30 v nainen tarttui jalkoväliini ”tuosta vaan” diskossa. Myöhemmin samana iltana näin saman naisen suutelevan puoliväkisin pyörätuolissa istuvaa miestä. Tavallisen näköinen ja oloinen nainen oli muuten. Olen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaiselle ihmiselle maailma voi olla niin mustavalkoinen, että on joko sekopedoja tai sitten ei. Tyhmä väävää-vähättelijä ei pysty hahmottamaan, että vaiti seisominen toisen henkistä, seksuaalista tai fyysistä väkivaltaa tekevän rinnalla on väkivallan tukemista.
Olen lukenut lähes koko kommenttiketjun ja muutama tukahdutettu muisto aukesi ja tuli elävänä mieleen. Isän veli jahtasi kännissä ja kun sai kiinni niin hän nuoli kaulaani. Muistan parransängen tunteen kaulalla, naamalla ja kädelläni kun kamppailin sitä vastaan.
Kerran tämä hauska setä juoksi minut kiinni, painoi maahan, laittoi polvet käsilleni ja työnsi takapuolensa naamalleni ja pieraisi(????) naamalleni. Muistan farkkujen tunkkaisen hajun ja ilmanpaineen. Tämän jälkeen setä nauroi sellaista aggressiivista kiusaaja-naurua ja mulla oli todella raiskattu olo.
Lapsuuteni oli muutenkin täynnä vastaavanlaista sekoilua ja rajojen rikkomista fyysisesti ja henkisesti. Tällaista oli 1990-luku maalla.
Olen siis nykyään kolmissa kymmenissä oleva perheenisä. Terapiassa kävin kolme vuotta. Edelleen on irrallinen ja yksinäinen olo, vaikka oma perhe on läheinen ja rakas.
Ihan järkkyä. Mun isäpuoli tuli kännissä ollessaan hiveleen mun reisiä ja äiti ei muka huomannut mitään.
Omassa kodissani ei mitään kaksimielistä ole lapsille puhuttu. Miehellekin olen sanonut, et armoa ei ole, jos omat lapset alkaa kiinnostaa seksuaalisesti. Molemmat ovat selväjärkisiä ja sinut itsensä kanssa. Onneksi, vaikka oma elämä on ollut kipuilua oman itsensä hyväksymiseksi.
Tämän ketjun luettuani taidan ymmärtää paremmin nuoruudenkaveriani, joka oli jotenkin yliherkkä ja ahdistuneen oloinen. Asui vähän ankeassa perheessä, jossa heikko ja hiljainen äiti, aika vanha isä ja huomattavasti vanhempia isoveljiä. Sisällä tupakoitiin ja perheen miehillä oli kaikilla jonkinasteiset alkoholiongelmat. Ysärin lopussa siis vierailin siellä, jolloin tuo sisällä tupakointi oli jo aika harvinaista.
Tämä kaveri mm kertoi näkevänsä jatkuvasti painajaisia joissa juoksee karkuun jotain sekä painajaisia joissa yrittää mm tappaa veljiään. Hänellä oli selvästi ahdistusta mm. alastomuutta kohtaan, sekä kova konfliktien pelko. Jos vaikkapa löin varpaani ja kiroilin, hän aina jotenkin säikähti sitä ja ahdistui tai suuttui.
Mitään hän ei varsinaisesti koskaan kertonut, muuta kuin että kerran hänen veljensä olivat kavereineen pakottaneet hänet katsomaan pornoa kun hän oli ala-asteikäinen. Oli siis tyttölapsi maaseudulla hyvin miesvaltaisessa suvussa.
Tämän ketjun myötä olen alkanut epäillä, että hänen elämäänsä liittyi jotain paljon pahempaakin, vaikken sitä silloin tajunnut. Ei kyllä olla enää vuosiin oltu tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroin omista kokemuksistani aiemmin. Tuli mieleen pari tapausta vielä. Toisen näin sivusta ja tapahtui joskus 2003-2004. Juoppoukko sönkötti kahdelle teinille, että tytöilläpäs on hyvät perseet. Paikalla oli tyttöjen isä, joka ei toiminut ihan normi-isän tavoin vaan totesi, että totta kai hänen tytöillään on hyväperse ja vei kätensä tyttöjensä perseille ja hieroi niitä. Julkisella paikalla. Juoppoa tilanne tietenkin nauratti ja räkäistä naurua piisasi.
Oltiin uimarannalla joskus 90-luvulla ja siellä joku keski-ikäinen ukko vaihtoi uikkareitaan meidän vieressä ja esitteli mulkkuaan mukamas vahingossa. Tuli oikein viereen esittelemään. Samalla uimarannalla yksi koulun opettajista kiikaroi lapsia sivummalta.
Olin lapsena poikamainen ja laiha ja minua saatettiin lyhyiden hiuksien vuoksi luullakin pojaksi. Oltiin joskus 15-vuotiaina ulkotöissä kaverini kanssa ja joku juoppo tuli siihen huutelemaan kaverini tisseistä. Sen jälkeen huuteli minulle, että oletkos poika päässyt nussimaan tuota tyttöä, reippaasti vain menet ja pyydät niin kyllä se sinulle jalkansa levittää tms. paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Jumalauta, mitä elämänpoliiseja tästä ketjusta löytyy viime sivuilta...
Laittakaa välillä netti kiinni ja menkää ulos katsomaan oikeaakin elämää...
Samat sulle. Menehän vähän vilvoittelemaan itsekkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa mieleen isäni ja oma teini-ikä 80 luvulla. Samanlaista jo täällä mainittua tirkistelyä suihkussa käydessä, tosi rivojen pornolehtien esille jättämistä jne. Ainoa mikä esti isääni ryhtymästä tosi toimiin siskojeni ja minun kanssa oli se että - tämän kuulin vasta aikuisena- että isäni äiti eli mummoni oli yllättänyt isäni rysän päältä- varmaan isä oli silloin alle pari kymppinen- kymmenen vuotta nuoremman siskonsa kimpusta eli naimahommista ja vedellyt isääni hevosen suitsilla pitkin selkää. Häpeä oli ollut ihan valtava mitä siitä oli isälle seurannut. No tämä tapaus varmaan pelasti meidät tyttäret siltä ettei isä uskaltanut tämän enempää kajota meihin.
Siis niin järkkyjä juttuja etten voi käsittää.
Muistan 70-luvun lopulla oli pihapiirissä tyttö, joka hieman saman ikäisiä kehittyneempi. Isänsä ahdisteli ns. leikin varjolla tyttöjä nurkkaan, kun oltiin se harva kerta tytön luona kyläilemässä. Käpälöi ukko minkä ehti meitä noin 10 vuotiaita tyttöjä. Muistan kun tämän tytön äiti oli aina niin onnettoman ja vihaisen oloinen meille vieraille. Mietin myöhemmin että vihainen siitä että oma ukko jättänyt aikanaan huomiotta ja keskittynyt lasten ahdisteluun vai katkera omiin valintoihinsa ja siten omaan elämäänsä. Toki tuli jo nuoresta iästä huolimatta mietittyä että minkälainen tuo tytön isä mahtoi olla omalle tyttärelleen kun ei ollut ulkopuolisia silmäpareja näkemässä. Tähän aikaan me elettiin uusio perheessä eli minulla oli isäpuoli. Hän oli hieno sekä ymmärtäväinen ihminen ja hirviö isäpuolen tarinat jäivät luojan kiitos minun kohdaltani sitten kokematta. Loppuun voisin todeta ettei biologinenkaan isäni ollut koskaan epäasiallinen. Seksi ja lapsen seksuaalinen kehitys olivat perheessä tabu, eikä niistä puhuttu. Lapset pidettiin kurissa ja herran nuhteessa, mutta fyysistä koskemattomuutta ollaan kuitenkin saatu nauttia. Olen onnellinen siitä ettei ole tarvinnut kokea tällaisia väkivallan muotoja mitä täällä useat ovat.
Paljon voima haleja teille kovia kokeneille ja kääntäkää tietoisesti kelkan suunta elämässänne, niin ettei jälkikasvun tarvitsisi kärsiä samoista asioista ja ylipäätään minkäänlaisesta väkivallasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on taasen täynnä mitä mielenkuvituksellisempia asioita. Mullakin on ollut kaveri joka keksi kaikkia juttuja, nämä kuulostavat just niiltä jutuilta. Lopettakaa nyt tosissaan.
Luuletko että maksan mielikuvitusjuttujen vuoksi monen tonnin arvoista terapiaa ja käyn siellä usean vuoden ajan? Luuletko, että jaksan käydä Kelan kanssa paperisotaa olemattomien asioiden takia?
Joopa joo, pelkkiä sanoja ilman todisteita.
Mitä sä nyt haet?
Lapsia ei ole seksuaalisesti ahdisteltu? Mikään ketjussa kerrotuista tarinoista ei ole totta? Vai vaan tämä yksi, mihin takerrut?
Mihin perustuu käsityksesi, että tarinat eivät olisi tosia? Millaisia todisteita sinä kaipaat yleisessä keskustelussa, joka ei ole oikeudenkäynti.
Esim. voidaan tarttua tuohon terapiaan. Ihminen voi käydä terapiassa, mutta se syy miksi käy on sitten toinen juttu. Toki voi halutessaan osoittaa jonkun syyllisen tälle pahalle ololleen. Ehkä keksiä yhdessä terapeutin (nainen) kanssa jostain miehestä syyllisen pahalle ololleen.
Yleensä tämmöiset sääli ja ruikutusketjut lyö yli. Kannattaisi hillitä esim. vihaansa ja kertoa asiat kuten ne on tapahtuneet, tarkastella monelta kantilta. Jälkeenpäin tuleva tunnemyrsky ei enää ole aito, vaan sekoittunut muihin elämäntapahtumiin. Petymys yleiseen elämäänsä ja kas syylliseksi löydetään joku tapahtuma menneisyydestä, joku missä joku on sanonut jotain väärää.
Nyt ei aivan avautunut, mitä yrität sanoa?
Jos on paha olo, siihen on yleensä joku syy. Esimerkiksi turvattomuuden tunne, joka johtuu siitä, että on lapsena joutunut ahdistelun tai hyväksikäytön uhriksi. Eikö silloin ahdistelija ole syyllinen?
Jos haluaa parantua, syy on yleensä hyvä tunnistaa. Koska miten muuten ongelman voi korjata?
En ole missään vaiheessa ottanut kantaa "varsinaiseen" seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Eikä avauskaan sitä käsittele.
Elikkä kun on kritisoitu pelkkien puheiden tuomien traumojen määriä, niin sitten onkin vedetty esiin varsinaiset hyväksikäytöt.
Totta ihmeessä se jättää jälkensä jos kotona vainotaan.
Puheet voivat olla ahdistelua, joka jättää jälkensä. Jos lapsen kehittyvää kehoa kommentoidaan seksuaalissävytteisesti perheenjäsenten tai ulkopuolisten taholta, siitä voi jäädä traumat, ja ne traumat voi vaikuttaa tulevaisuudessa siihen, miten esimerkiksi kykenee itse ihmissuhteisiin. Näiden asioiden selvittämiseen voi tarvita ammattiapua.
Esimerkiksi tuossa Tainan tapauksessa tuli ensimmäisenä mieleen, ettei kasvuympäristö tainnut olla muutenkaan kovin turvallinen. Jos on turvallinen kasvuympäristö, lapsi kasvaa eheäksi siitäkin huolimatta, että lähipiirissä on muutama tuollainen häiriintynyt yksilö. Kuten allekirjoittanut. Meidän suvussa oli yksi tuollainen "muka hauska" setä, jonka suurta hupia oli arvioida murrosikäisten sukulaistyttöjen tissejä ja kysellä karvojen kasvusta. Se oli erittäin epämukavaa ja häpeällistä, mutta koska omat vanhemmat olivat täysjärkisiä ihmisiä, olen selvinnyt ilman traumoja ja terapiaa. Muistan kyllä ikuisesti sen häpeän tunteen ja hämmennyksen.
Kyllä jo pelkkä isän tekemä henkinen ja fyysinen väkivalta jättää jäljen. Isä, kuten äitikin, on aivan erityisessä asemassa lapsen elämässä. Lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan ja tiukan "symbioosin" vuoksi moni ei meinaa tajua aikuisenakaan, että oma vanhempi on kohdellut väärin. Monesti se tajuaminen tulee siinä vaiheessa kun pahantekijä on kuollut.
Järkyttäviä juttuja on annettu tapahtua lapsille ja nuorille! :( Tuo ahdistelu voi vahingoittaa erittäin paljon mielenterveyttä pidemmän päälle.
Kerron oman tarinani: perheeni/sukulaiseni eivät ole onneksi koskaan ahdistelleet, kopeloineet tai huomautelleet kehittyvästä vartalosta. Jouduin kuitenkin koulussa ala-asteella kahden samanikäisen tytön ahdistelun uhriksi, koska he olivat huomanneet että minulla on kehittynyt rinnat (olin 10-vuotias silloin). Kerran he pakottivat minut vessaan ja näyttämään siellä onko minulle kehittynyt "pillunkarvat" myöskin. He kopeloivat inhottavasti minua ympäri vartaloa, haukkuivat ja nauroivat. Yritin päästä pois siitä tilanteesta, ja nämä tytöt uhkailivat minua kaikenlaisilla ikävillä asioilla, joita en halunnut tapahtuvan.
Tästä muistosta ei ollut kovin helppo kertoa, koska kokemus ahdistaa vielä melkein kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Jotenkin juuri 10-vuotiaasta lähtien minulla on ollut tunne, että olen vapaata riistaa jota voi kuka vain kommentoida todella ikävästi. Olisin halunnut itselleni kasvurauhan ja olla rauhassa noilta kiusaajilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on taasen täynnä mitä mielenkuvituksellisempia asioita. Mullakin on ollut kaveri joka keksi kaikkia juttuja, nämä kuulostavat just niiltä jutuilta. Lopettakaa nyt tosissaan.
Luuletko että maksan mielikuvitusjuttujen vuoksi monen tonnin arvoista terapiaa ja käyn siellä usean vuoden ajan? Luuletko, että jaksan käydä Kelan kanssa paperisotaa olemattomien asioiden takia?
Joopa joo, pelkkiä sanoja ilman todisteita.
Mitä sä nyt haet?
Lapsia ei ole seksuaalisesti ahdisteltu? Mikään ketjussa kerrotuista tarinoista ei ole totta? Vai vaan tämä yksi, mihin takerrut?
Mihin perustuu käsityksesi, että tarinat eivät olisi tosia? Millaisia todisteita sinä kaipaat yleisessä keskustelussa, joka ei ole oikeudenkäynti.
Esim. voidaan tarttua tuohon terapiaan. Ihminen voi käydä terapiassa, mutta se syy miksi käy on sitten toinen juttu. Toki voi halutessaan osoittaa jonkun syyllisen tälle pahalle ololleen. Ehkä keksiä yhdessä terapeutin (nainen) kanssa jostain miehestä syyllisen pahalle ololleen.
Yleensä tämmöiset sääli ja ruikutusketjut lyö yli. Kannattaisi hillitä esim. vihaansa ja kertoa asiat kuten ne on tapahtuneet, tarkastella monelta kantilta. Jälkeenpäin tuleva tunnemyrsky ei enää ole aito, vaan sekoittunut muihin elämäntapahtumiin. Petymys yleiseen elämäänsä ja kas syylliseksi löydetään joku tapahtuma menneisyydestä, joku missä joku on sanonut jotain väärää.
Nyt ei aivan avautunut, mitä yrität sanoa?
Jos on paha olo, siihen on yleensä joku syy. Esimerkiksi turvattomuuden tunne, joka johtuu siitä, että on lapsena joutunut ahdistelun tai hyväksikäytön uhriksi. Eikö silloin ahdistelija ole syyllinen?
Jos haluaa parantua, syy on yleensä hyvä tunnistaa. Koska miten muuten ongelman voi korjata?
En ole missään vaiheessa ottanut kantaa "varsinaiseen" seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Eikä avauskaan sitä käsittele.
Elikkä kun on kritisoitu pelkkien puheiden tuomien traumojen määriä, niin sitten onkin vedetty esiin varsinaiset hyväksikäytöt.
Totta ihmeessä se jättää jälkensä jos kotona vainotaan.
Puheet voivat olla ahdistelua, joka jättää jälkensä. Jos lapsen kehittyvää kehoa kommentoidaan seksuaalissävytteisesti perheenjäsenten tai ulkopuolisten taholta, siitä voi jäädä traumat, ja ne traumat voi vaikuttaa tulevaisuudessa siihen, miten esimerkiksi kykenee itse ihmissuhteisiin. Näiden asioiden selvittämiseen voi tarvita ammattiapua.
Esimerkiksi tuossa Tainan tapauksessa tuli ensimmäisenä mieleen, ettei kasvuympäristö tainnut olla muutenkaan kovin turvallinen. Jos on turvallinen kasvuympäristö, lapsi kasvaa eheäksi siitäkin huolimatta, että lähipiirissä on muutama tuollainen häiriintynyt yksilö. Kuten allekirjoittanut. Meidän suvussa oli yksi tuollainen "muka hauska" setä, jonka suurta hupia oli arvioida murrosikäisten sukulaistyttöjen tissejä ja kysellä karvojen kasvusta. Se oli erittäin epämukavaa ja häpeällistä, mutta koska omat vanhemmat olivat täysjärkisiä ihmisiä, olen selvinnyt ilman traumoja ja terapiaa. Muistan kyllä ikuisesti sen häpeän tunteen ja hämmennyksen.
Kyllä jo pelkkä isän tekemä henkinen ja fyysinen väkivalta jättää jäljen. Isä, kuten äitikin, on aivan erityisessä asemassa lapsen elämässä. Lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan ja tiukan "symbioosin" vuoksi moni ei meinaa tajua aikuisenakaan, että oma vanhempi on kohdellut väärin. Monesti se tajuaminen tulee siinä vaiheessa kun pahantekijä on kuollut.
Aika ei kultaa muistoja näissä tapauksissa. Ehkä kaiken tajuaminen viimeistään kaltoinkohtelijan kuoleman jälkeen johtuu siitä, ettei uhri ole enää fyysisesti edesmenneen vallan alla. Julmaa julman kohtelun päälle on, että uhrin loppuelämää hallitsee traumojen käsittely.
Vierailija kirjoitti:
Osa tarinoista on keksittyjä, liioiteltuja tai väärinkäsityksiä. Ja se on fakta. Terveisin nainen 40 v.
Saa alapeukuttaa.
Kiitos. Alapeukutin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmästyttävän yleistä vaikuttaisi siveetön käytös varhaisteinejä ja lapsia kohtaan olevan, vaikka varsinaiset insestiayytökset olisivat liian rankkoja.
Mulla on myös ollut vastaavaa ja olen paininut sen kanssa, ettei mulla olisi tavallaan oikeutta kokea sellaista toimintaa henkisesti tuhoisaksi, koska kyse ei ole yksiselitteisesti hyväksikäyöstä. Tai nykyäänkin sellainen mielletään kaltoinkohteluksi, mutta parikymmentä vuotta tulkinta ei olisi ollut yhtä selvä.
Perheessämme teini-ikäinen isoveljeni oli usein väkivaltainen minua kohtaan. Väkivalta oli sen verran rajua, että pari hänen kaveriaankin puuttui asiaan. Veli oli tarkka siitä, etteivät vanhemmat olleet kotona hänen käyttäytyessään väkivaltaisesti, eivätkä vanhempani useinkaan ottaneet kertomiani tosissaan. Väkivallan jäljet selittivät pois sillä, että olen kömpelö ja olen kaatunut.
Kun olin veljen kanssa kahdestaan, tilanteet saivat toisinaan seksuaalista sävyä. Hän esim. M asturboi nähteni, änki huoneeseen jollain tekosyyllä tietäesssään mun vaihtavan vaatteita, nosti ja otti vaatteita pois väkisin, kouri jne. Pari kertaa vanhemmat näkivät sopimatonta käytöstä, mutta kuittasivat sen huumorilla tms.
Isäni oli alkoholiongelmastaan huolimatta osittain turvallinenkin isä, mutta ollessani teini-iässä hän alkoi puhua ikävään sävyyn, tyyliin näitä perseen leviämiskommentteja. Muutaman kerran hirveässä kännissä alkoi taputella pepulle yms., normaalisti ei koskaan edes halannut. Minusta nämä tuntuivat pahalta, koska hän oli suhtautunut minuun paljon myönteisemmin, kun olin pienempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 80 luvulla tarkastettiin alapää, elikkä onko ollut poikien kanssa.
Isä muka osasi katsoa ja levitteli ja haisteli sormiaan homman aikana.Tämä alkoi ollessani 12 siskoni oli runsaan vuoden vanhempi hän oli äitini edellisestä avioliitosta.
Äiti oli se joka tähän useimmiten pakotti, luuli todennäköisesti, että homma normaalia välittämistä ja kasvatusta.
Kotoa muutimme molemmat kun olin 18.
Nyt molemmilla omat lapset ja hyvät perheet.
Kumman etäiseksi välit vanhempiin jääneet ja yhteydenpito molemmilla, itse en edes soita, edes jouluna.
Ikävää, mutta maaseudulla varmasti myös tänäkin päivänä täysin totta.
Tämä on jotain niin järkyttävää, että jos tällaista olisin joutunut vielä kokemaan en tervejärkisenä olisi elämässä selvinnyt.
"Hämmästyttävän yleistä vaikuttaisi siveetön käytös varhaisteinejä ja lapsia kohtaan olevan, vaikka varsinaiset insestiayytökset olisivat liian rankkoja.
Mulla on myös ollut vastaavaa ja olen paininut sen kanssa, ettei mulla olisi tavallaan oikeutta kokea sellaista toimintaa henkisesti tuhoisaksi, koska kyse ei ole yksiselitteisesti hyväksikäyöstä. Tai nykyäänkin sellainen mielletään kaltoinkohteluksi, mutta parikymmentä vuotta tulkinta ei olisi ollut yhtä selvä."
Tämä. Jotenkin minullakin ollut sellainen tunne, että tällaisista kokemuksista ei saisi nostaa mitään äläkkää, koska se on joidenkin mielestä (juuri näiden ahdistelijoiden) jotain sellaista että tekee "kärpäsestä härkäsen" tms. p*skaa - ja että seksuaalista väkivaltaa on vain ja ainoastaan joku puskaraiskaus jossain metsässä. Onneksi 2010-luvulla on alettu ymmärtää, että tämä kaikki vihjailu ja kouriminen on seksuaalista ahdistelua ja siten hyvin tuomittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 80 luvulla tarkastettiin alapää, elikkä onko ollut poikien kanssa.
Isä muka osasi katsoa ja levitteli ja haisteli sormiaan homman aikana.Tämä alkoi ollessani 12 siskoni oli runsaan vuoden vanhempi hän oli äitini edellisestä avioliitosta.
Äiti oli se joka tähän useimmiten pakotti, luuli todennäköisesti, että homma normaalia välittämistä ja kasvatusta.
Kotoa muutimme molemmat kun olin 18.
Nyt molemmilla omat lapset ja hyvät perheet.
Kumman etäiseksi välit vanhempiin jääneet ja yhteydenpito molemmilla, itse en edes soita, edes jouluna.
Ikävää, mutta maaseudulla varmasti myös tänäkin päivänä täysin totta.
Tämä on jotain niin järkyttävää, että jos tällaista olisin joutunut vielä kokemaan en tervejärkisenä olisi elämässä selvinnyt.
En minäkään olisi selvinnyt tuosta tervejärkisenä, täysin sairasta ja irstasta tuollainen, jotenkin todella mielipuolista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oksettaa tällaiset jutut, tulee fyysisesti paha olo..
On luonnotonta vanhemman kiinnostua seksuaalisesti jälkeläisistään, insestiä. Tuo on hyväksikäyttöä, puhelin on jo sitäEi tuo ole seksuaalista kiinnostusta, vaan markkina-arvon toteamista ääneen. Mikä on myöskin tietenkin erittäin kuvottavaa toimintaa.
Kyllä naisetkin arvioivat poikiensa seksuaalista markkina-arvoa miettiessään, että miten reipas, rohkea ja komea hän onkaan ja miten hyvältä hänen pituuskasvunsa näyttää. Ehkä jopa ääneen sanovat näitä. Ei se kuitenkaan sitä tarkoita, haluaisivat imeä poikiensa külleja.
Isät saattavat kehua tytärtensä kauneutta ja äidit poikiensa komeutta toisinkin, kuin arvioimalla pantavuutta ja sekundaaristen tai primaaristen sukupuoliominaisuuksien kokoa ja muotoa. Jos et tätä tajua, olet aikamoinen tomppeli. Toivottavasti et edes vahingossa joudu älyllisesti sinulle liian rankkaan hommaan, eli lasten kasvattamiseen. Et mitä ilmeisemmin kykenisi siihen. Omien lasten esineellistäminen on pitkän päälle aikamoista henkistä väkivaltaa ja tuskin lisää heidän markkina-arvoaan, lähinnä nujertaa heidän itsetuntonsa ja tekee heidän minuudestaan hauraan.
Vähän eri asia, mutta omassa nuoruudessa jouduin seuraamaan sisareni työpaikan p*no- ja ihmissuhdekuvioita. Siskoni on minua kymmenisen vuotta vanhempi, ja työpaikassaan hän ryhtyi suhteeseen naimisissa olevan reilusti vanhemman äijän kanssa, jolla oli vaimo ja muita naisia samassa talossa töissä. Taistelu miehestä oli ankaraa, ja usein pelkäsin että hän sekoaa niissä sairaissa kuvioissa, välillä taas kaikki oli hienosti ja jouduin kuuntelemaan vihjailuja siitä millaista heillä äijän kanssa on.
Joskus siskoni oli aivan pohjalla, kun äijä priorisoi jotakuta toista, ja jouduin kuuntelemaan katkeria fantasioita siitä, miten äijä kiinnostuukin minusta (en ollut koskaan edes nähnyt tätä) ja alkaa käydä minua tapaamassa. Pieni asia mutta muistan vieläkin miten inhottavalta se tuntui. Olin teini silloin, äijä jotain 45.
Ikäeron takia, ja muutenkin, sisareni oli tavallaan toinen äiti minulle. Ehkä sen takia tuntui niin vastenmieliseltä, että nuo asiat tuotiin osaksi muun perheen elämää. Oli vaikea tajuta sitäkään, että salasuhde varattuun mieheen oli hänelle maailman luonnollisin asia. Mitään ei uskaltanut sanoa kuitenkaan, se olisi ollut moralisointia.
Muuten sai kyllä moralisoida. Siskoni oli haljeta kiukusta kertoessaan, miten äijän vaimo oli kehdannut kehua rakastajansa kykyjä ja haukkunut äijää kehnommaksi. En ole koskaan nähnyt siskoani sellaisen raivon vallassa. Miesraukkaa oli parjattu! Olin tuolloin jotain 16-17 eli en nyt ihan lapsi, mutta en olisi halunnut kuulla työpaikan ristiinp*neskelusta mitään noin konkreettista. Mutta minulle noita juttuja sai kertoa, koska en voinut pistää vastaan. Ei ollut ketään jolle olisi voinut puhua.
Ja tuota kesti loputtomiin. Miehen vaimo otti lopulta eron, ja sekin oli kamalaa ja vaati myötäelämistä, kun äijä ei olisi halunnut eroa. Saaga jatkui edelleen: siskolla kärsimystä riitti pahimman kilpailijan takia. En nähnyt tilanteesta mitään ulospääsyä. Se vaan jatkui ja jatkui maailmanloppuun asti, siltä tuntui. No oikeasti ei kestänyt kuin parikymmentä vuotta. Sitten äijä oli kypsä omena poimittavaksi, kun kilpailijat olivat häipyneet.
Kaiken tuon jälkeen sain kuulla uhriutumista ja syyttelyä, kun en jaksanut olla riittävän onnellinen siskon uusperheonnesta. Omasta elämästäni suuri osa oli mennyt myötäelämiseen siskon loputtomassa ahdingossa. En käsitä, miten hän kehtasi valittaa. Ja millä oikeudella hän oli pakottanut meidät muut perheessä tuota seuraamaan? Perheemme oli aika sairas, mutta en olisi nuorimpana kyennyt tekemään tilanteessa yhtään mitään.
Alue: Aihe vapaa
Puheet voivat olla ahdistelua, joka jättää jälkensä. Jos lapsen kehittyvää kehoa kommentoidaan seksuaalissävytteisesti perheenjäsenten tai ulkopuolisten taholta, siitä voi jäädä traumat, ja ne traumat voi vaikuttaa tulevaisuudessa siihen, miten esimerkiksi kykenee itse ihmissuhteisiin. Näiden asioiden selvittämiseen voi tarvita ammattiapua.
Esimerkiksi tuossa Tainan tapauksessa tuli ensimmäisenä mieleen, ettei kasvuympäristö tainnut olla muutenkaan kovin turvallinen. Jos on turvallinen kasvuympäristö, lapsi kasvaa eheäksi siitäkin huolimatta, että lähipiirissä on muutama tuollainen häiriintynyt yksilö. Kuten allekirjoittanut. Meidän suvussa oli yksi tuollainen "muka hauska" setä, jonka suurta hupia oli arvioida murrosikäisten sukulaistyttöjen tissejä ja kysellä karvojen kasvusta. Se oli erittäin epämukavaa ja häpeällistä, mutta koska omat vanhemmat olivat täysjärkisiä ihmisiä, olen selvinnyt ilman traumoja ja terapiaa. Muistan kyllä ikuisesti sen häpeän tunteen ja hämmennyksen.