"Tuosta meidän Tainasta tulee tosi pantava”

1980-luvulla ei Suomessa sentään ollut näitä silpomisjuttuja, mikä on nykyään ihan normaali asia monissa perheissä. Puhumattakaan pikkutyttöjen ”mummolareissuista” entiseen kotimaahan ”kotileikkejä” varten.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta ootteko huomanneet että kiltit ja kunnollisetkin miehetkin ahdistuu ja haluaa kiistää kaikki MIESTEN tekemät ahdistelut? Oma kiltti mieheni myös aina ekana vähättelee, kiistää, kieltää tai yrittää selitellä jotenkin parhain päin jos kuulee/lukee/osallistuu keskusteluun jossa on vaikka r*iskauksia, in*estiä, miesten tekemää väkivaltaa, lasten hyväksikäyttöä tms miesten tekemää ikävää juttua.

Pari kertaa kunnolla oon kilahtanut ja kysynyt miksi vähättelee tai kiistää? Kuulemma syy on se että jotenkin kokee noloksi tai syyttelyksi (huom sama asenne kuin tolla yhdellä mies-inttäjällä ketjussa) ja toisekseen asiat on niin kauheita että EI HALUA AJATELLA niitä.

Raivostun tällaisesta silmien ummistamisesta, vaikka tajuan että se on inhimillistä, tavallaan itsensä suojelua. Mutta kun silmiä ei saa ummistaa! Pitää kokea se epämukavuus ja kiusallisuus ja MUUTTAA ASIAT.

Jotenkin tuntuu että mikään ei muutu ellei miehet itse nyt ota vastuuta kollektiivisesti miehenä olemisestaan ja ala kontrolloimaan toisiaan sosiaalisesti. Eli siis TUOMITSEMAAN toisten miesten tekemät perseilyt eikä vähättelemään tai kiistämään niitä. Jos aina vaan miehet piolustelee/selittelee parhain päin toistensa teor niin mikään ei muutu koskaan vaikka me naiset miten kampanjoitaisiin.

Tässä se taitaa olla villakoiran ydin.

Siis mitä hel vet tiä nytten?!? Ei, mun mies ei todellakaan puolustele tai vähättele tai ummista silmiään vain siksi että tekijä on mies (niinkuin hänkin) Tuomitsee ihan aiheesta, ei ole mitään ”bros-before-ho’s” verkostoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tukee mieleen, että insestimäiset puheet, seksuaaliset vihjailut, nöyryytykset ja ahdistelut olisivat olleet jotenkin arkipäivää 80-luvun perheissä.

No eivät todellakaan olleet. Suurin osa ihmisistä osasi kyllä käyttäytyä normien mukaan silloinkin, isät ja veljet, äidit ja siskot. Te, jotka olette ahdistelusta kärsineet, olette valitettavasti joutuneet poikkeuksellisten ihmispaskojen uhreiksi. He ovat kuitenkin sairas vähemmistö.

Olet täysin väärässä. SINÄ ja sinun perheesi ovat poikkeus, nuo pervoiskät enemmistö. Mulla oli omalla ja rinnakkaisluokalla sellaset 24 tyttöä ja näistä sellasella 75% :lla oli pervoisä. Kaikilla ei kopeloinut tai kosketellut mutta rasvaiset puheet oli jokaisella. Tämä kasarilla. Ja mun perhe oli hyvä keskiluokkanen perhe, niin nuo muutkin. Se oli AJANKUVA. Ja silloin oli ekat nousut yhteiskubtaluokasta oarempaan kun kaupungistuminen alkoi. Moni muutti maalta kaupunkiin esim virkamiesuralle. Ne maaseudun juntti/sovinisti asenteet vaan seurasi mukana.

No en usko. Itse olin lapsi 80-luvulla, alkoholisoitunut isä ja työtön äiti, eikä kertaakaan oma isä sanonut mitään loukkaavaa. Mutta sain kokea kyllä nuorena kun humalaiset peräkammarinpojat lääppivät lasta, se on ihan hirveää ja jää lapsen mieleen ikuisesti.

Itse kerran pelastin kaupassa pari nuorta tyttöä, humalainen vanha mies kuolasi kassajonossa ja puhui niille hävyttömästi, kiilasin ukon eteen ja tuumasin että nyt turpa kiinni. Tytöt oli todella helpottuneita ja lähtivät maksamisen jälkeen juoksulla pois ettei mies ehdi perään.

Vierailija kirjoitti:

1980-luvulla ei Suomessa sentään ollut näitä silpomisjuttuja, mikä on nykyään ihan normaali asia monissa perheissä. Puhumattakaan pikkutyttöjen ”mummolareissuista” entiseen kotimaahan ”kotileikkejä” varten.

Älä pilaa tätä ketjua, kiitos. Poistoon menee kuitenkin, kun tämä vääntö alkaa.

Ei tarvi kuin katsoa vanhoja ohjelmia vaikk 80-luvulta ja voi todeta aika nopeasti, että aikakaudella oli vähän irstaammat arvot. Katsokaapa vaikka Poliisiopistot tai jotain vanhoja suomalaisia elokuvia. Kyllä ilmapiiri on selkeästi muutunut jo 30 vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi kuin katsoa vanhoja ohjelmia vaikk 80-luvulta ja voi todeta aika nopeasti, että aikakaudella oli vähän irstaammat arvot. Katsokaapa vaikka Poliisiopistot tai jotain vanhoja suomalaisia elokuvia. Kyllä ilmapiiri on selkeästi muutunut jo 30 vuodessa. 

Tottakai, mutta eihän se nyt tarkoita, että suurin osa miehistä olisi ollut jotakin sukurutsaajia. V.ttu teidän kanssa taas..

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta ootteko huomanneet että kiltit ja kunnollisetkin miehetkin ahdistuu ja haluaa kiistää kaikki MIESTEN tekemät ahdistelut? Oma kiltti mieheni myös aina ekana vähättelee, kiistää, kieltää tai yrittää selitellä jotenkin parhain päin jos kuulee/lukee/osallistuu keskusteluun jossa on vaikka r*iskauksia, in*estiä, miesten tekemää väkivaltaa, lasten hyväksikäyttöä tms miesten tekemää ikävää juttua.

Pari kertaa kunnolla oon kilahtanut ja kysynyt miksi vähättelee tai kiistää? Kuulemma syy on se että jotenkin kokee noloksi tai syyttelyksi (huom sama asenne kuin tolla yhdellä mies-inttäjällä ketjussa) ja toisekseen asiat on niin kauheita että EI HALUA AJATELLA niitä.

Raivostun tällaisesta silmien ummistamisesta, vaikka tajuan että se on inhimillistä, tavallaan itsensä suojelua. Mutta kun silmiä ei saa ummistaa! Pitää kokea se epämukavuus ja kiusallisuus ja MUUTTAA ASIAT.

Jotenkin tuntuu että mikään ei muutu ellei miehet itse nyt ota vastuuta kollektiivisesti miehenä olemisestaan ja ala kontrolloimaan toisiaan sosiaalisesti. Eli siis TUOMITSEMAAN toisten miesten tekemät perseilyt eikä vähättelemään tai kiistämään niitä. Jos aina vaan miehet piolustelee/selittelee parhain päin toistensa teor niin mikään ei muutu koskaan vaikka me naiset miten kampanjoitaisiin.

Tässä se taitaa olla villakoiran ydin.

Joo, munkin mies ei vaan suostunut kertakaikkiaan uskomaan joitain todeksi tietämiäni juttuja. Ymmärrän tavallaan, kun hänelle itselle sellainen käytös ei ikinä tulisi edes mieleen. On saanut itse elää niin rauhassa, eikä ole itse tarvinnut koskaan kokea ahdistelua tai pelkoa. Varmasti siihen on vaikea samaistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta ootteko huomanneet että kiltit ja kunnollisetkin miehetkin ahdistuu ja haluaa kiistää kaikki MIESTEN tekemät ahdistelut? Oma kiltti mieheni myös aina ekana vähättelee, kiistää, kieltää tai yrittää selitellä jotenkin parhain päin jos kuulee/lukee/osallistuu keskusteluun jossa on vaikka r*iskauksia, in*estiä, miesten tekemää väkivaltaa, lasten hyväksikäyttöä tms miesten tekemää ikävää juttua.

Pari kertaa kunnolla oon kilahtanut ja kysynyt miksi vähättelee tai kiistää? Kuulemma syy on se että jotenkin kokee noloksi tai syyttelyksi (huom sama asenne kuin tolla yhdellä mies-inttäjällä ketjussa) ja toisekseen asiat on niin kauheita että EI HALUA AJATELLA niitä.

Raivostun tällaisesta silmien ummistamisesta, vaikka tajuan että se on inhimillistä, tavallaan itsensä suojelua. Mutta kun silmiä ei saa ummistaa! Pitää kokea se epämukavuus ja kiusallisuus ja MUUTTAA ASIAT.

Jotenkin tuntuu että mikään ei muutu ellei miehet itse nyt ota vastuuta kollektiivisesti miehenä olemisestaan ja ala kontrolloimaan toisiaan sosiaalisesti. Eli siis TUOMITSEMAAN toisten miesten tekemät perseilyt eikä vähättelemään tai kiistämään niitä. Jos aina vaan miehet piolustelee/selittelee parhain päin toistensa teor niin mikään ei muutu koskaan vaikka me naiset miten kampanjoitaisiin.

Tässä se taitaa olla villakoiran ydin.

Siis mitä hel vet tiä nytten?!? Ei, mun mies ei todellakaan puolustele tai vähättele tai ummista silmiään vain siksi että tekijä on mies (niinkuin hänkin) Tuomitsee ihan aiheesta, ei ole mitään ”bros-before-ho’s” verkostoa.

Sama täällä, kyllä munkin mies osaa suhtautua ihan oikeanlaisella vakavuudella kaikkiin ahdistelujuttuihin. Ei hän mitään kollektiivista häpeää jonkun toisen tekemisistä ala tuntemaan, vain koska tämä on saman sukupuolen edustaja. Kyllä hän tuomitsee toista ihmistä satuttavan henkilön ihan samalla tavalla kuin minäkin, ei todellakaan puolustele tekoja tai vähättele niitä koskaan!

Vierailija kirjoitti:

En voi käsittää, että miesten (oletettavasti) pitää tulla tänne vinkumaan, että tämä ketju on miesvihaa, miehet ovat nykyään sorrettuja, kyllä naitsetkin ahdistelee – miksi tulette mitätöimään kokemuksia, joita naiset täällä kertovat? Tässä ketjussa kukaan ei ole sanonut, että kaikki miehet ovat ahdistelevia sikoja. Sen sijaan totuus on, että valtaosa alaikäisiä seksuaalisesti ahdistelevista ihmisistä on miehiä. Henkilöt, jotka netissä houkuttelevat alaikäisiä luokseen esim. alkoholia lupaamalla ovat miehiä. Perheessä hyväksikäyttäjä on useimmiten mies. Kaupungilla alaikäisiä lähentelevät ovat miehiä. Nämä nyt vaan ovat faktoja ihan ympäri maailman. Se ei tarkoita, että kaikki miehet olisivat hyväksikäyttäjiä. 

On käsittämätöntä, että miehet tunkevat tähänkin ketjuun kääntämään huomion itseensä. Kun naiset täällä kertovat alaikäisenä kokemastaan jatkuvasta häirinnästä ja ahdistelusta, se onkin yhtäkkiä väärin miehiä kohtaan, se on osoitus miesvihasta, miehille tulee siitä paha mieli, koska ei kaikki miehet tee sellaista. Eli tässäkin keskustelussa taas kerran naisten pitäisi hoivata miehiä, voi raasuja kun tuli paha mieli, ei kaikki miehet ole sellaisia, hirveesti on hyviä miehiä, ei me vihata miehiä.

Sen sijaan että edes joku mies tässä keskustelussa sanoisi, että hyvä että tästä vihdoinkin puhutaan ja häpeäpaaluun tollaset lasten lähentelijät, miehet vinkuvat, että en mä ainaskaan ole tollanen ja taas kaikki miehet leimataan ja feministeillä on salaliitto. Voi hyvää päivää...

Tässä ketjussa on puhuttu paljon miesten teoista mutta samalla yleisesti puhuttu perheistä ja suvuista joihin tottakai kuuluu myös naisia. Omassa tapauksessani miehet ahdistelivat ja naiset hyssyttelivät/eivät puuttuneet eli ihan yhtä huonosti käyttäytyivät. Jotenki nää miehet jotka valittavat unohtavat että naisiakin kritisoidaan. Yleisesti kuitenkin hirvittää monien miesten minäminä maailmankuva missä aina loppujenlopuksi naisten pitää pyytää anteeksi omia tunteitaan ja mies löytää aina itsestään tilanteen uhrin vaikka koko juttu ei edes tätä miestä syyllistänyt. Irse olen ollut kaksi kertaa parisuhteessa tuollaisen miehen kanssa ja en ymmärrä mikä sellaiseen itsekkyyteen ajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi kuin katsoa vanhoja ohjelmia vaikk 80-luvulta ja voi todeta aika nopeasti, että aikakaudella oli vähän irstaammat arvot. Katsokaapa vaikka Poliisiopistot tai jotain vanhoja suomalaisia elokuvia. Kyllä ilmapiiri on selkeästi muutunut jo 30 vuodessa. 

Tottakai, mutta eihän se nyt tarkoita, että suurin osa miehistä olisi ollut jotakin sukurutsaajia. V.ttu teidän kanssa taas..

Kyllä se silti varmasti on helpottanut  myös perheessä ja suvun sisällä tapahtuvaa ahdistelua, jos siihen on ollut taipimusta. Ei se tietenkään tarkoita, että kaikki miehet olisi ollut jotain omien lastensa, sisarustensa tai sukulaistensa lasten ahdistelijoita. En sitä väittänytkään. Tarkoitan vaan että ilmapiiri on yleensäkin ollut sallivampi kaikenlaiselle ahdistelulle, kun sitä on telkastakin katseltu.

Te, joilla oma mies häpeilee tai vähättelee muiden miesten tekemiä ahdisteluja, r_iskauksia tms., ettei vaan kolkuttaisi omatunto jostain menneisyydessä tehdystä asiasta/käytöksestä näillä miehillä...?

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla oma mies häpeilee tai vähättelee muiden miesten tekemiä ahdisteluja, r_iskauksia tms., ettei vaan kolkuttaisi omatunto jostain menneisyydessä tehdystä asiasta/käytöksestä näillä miehillä...?

Sama ilmiö on työelämässä. Miesten virheet muut miehet painaa villaisella, naisten virheistä nostetaan hirmu äläkkä. Samoin arvioinnin mittarit ihan erit miehille ja naisille.

Tästä keskustelusta tulee kyllä paljon ajatuksia. Mietin sitäkin, että kukaan ei varoittanut lähentelijöistä ja "munaukoista". Omille lapsille olen opettanut jo päiväkoti-ikäisenä, että kukaan aikuinen ei saa kosketella yksityisistä paikoista (selvensin kyllä mistä) ja että minulle voi aina kertoa, jos jokin kosketus tuntuu oudolta tai joku aikuinen käyttäytyy oudosti. Kun itse 1980-luvulla näin ekan kerran itsensäpaljastajan, en tajunnut ollenkaan, mistä oli kysymys. Kukaan ei myöskään sanonut, että alaikäisille ei saa puhua sellaisia ja sellaisia juttuja. Tämän takia ei tullut myöskään mieleen kertoa aikuisille, kaikki tuntui vain tosi häpeälliseltä. Puhumattakaan että olisi voinut jutella aikuisen kanssa siitä, että ahdisti kun kaikkialla uutisoitiin Samantha Foxin rinnoista.

Mielestäni aikuinen ei myöskään voi päättää (kuten tässä keskustelussa vähättelijät yrittävät tehdä), mikä lapsesta tuntuu ahdistavalta. Muistan että joskus kun olin aika pieni joku sukulaissetä kertoi, että karjalanpiirakoiden muoto tulee siitä että "leveäperäiset emännät" istuvat taikinan päälle ilkosillaan, kjäh kjäh. Joo ei sinällään kamala juttu, ja aikuisen näkökulmasta varmaan harmitonta huumoria, mutta pikkulapsena tuo vitsi tuntui ahdistavalta. Onhan siinä muutakin kuin sanat, tunnelma, sanaton viestinä ja ilmeet. Irstaiden vitsien tarkoitus oli hämmentää ja nöyryyttää paikalla olleita naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla oma mies häpeilee tai vähättelee muiden miesten tekemiä ahdisteluja, r_iskauksia tms., ettei vaan kolkuttaisi omatunto jostain menneisyydessä tehdystä asiasta/käytöksestä näillä miehillä...?

Sama ilmiö on työelämässä. Miesten virheet muut miehet painaa villaisella, naisten virheistä nostetaan hirmu äläkkä. Samoin arvioinnin mittarit ihan erit miehille ja naisille.

Joo ja tästä päästään työelämään 80-luvulla, sihteereitä sai puristella, sai ehdotella, sai ahdistella. Täysi sikailu päällä ja naiset taas hyssytteli ja alistui.

Vierailija kirjoitti:

1980-luvulla ei Suomessa sentään ollut näitä silpomisjuttuja, mikä on nykyään ihan normaali asia monissa perheissä. Puhumattakaan pikkutyttöjen ”mummolareissuista” entiseen kotimaahan ”kotileikkejä” varten.

Tyttöjen silpomisilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, vaikka sekin on aivan hirvittävä ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta ootteko huomanneet että kiltit ja kunnollisetkin miehetkin ahdistuu ja haluaa kiistää kaikki MIESTEN tekemät ahdistelut? Oma kiltti mieheni myös aina ekana vähättelee, kiistää, kieltää tai yrittää selitellä jotenkin parhain päin jos kuulee/lukee/osallistuu keskusteluun jossa on vaikka r*iskauksia, in*estiä, miesten tekemää väkivaltaa, lasten hyväksikäyttöä tms miesten tekemää ikävää juttua.

Pari kertaa kunnolla oon kilahtanut ja kysynyt miksi vähättelee tai kiistää? Kuulemma syy on se että jotenkin kokee noloksi tai syyttelyksi (huom sama asenne kuin tolla yhdellä mies-inttäjällä ketjussa) ja toisekseen asiat on niin kauheita että EI HALUA AJATELLA niitä.

Raivostun tällaisesta silmien ummistamisesta, vaikka tajuan että se on inhimillistä, tavallaan itsensä suojelua. Mutta kun silmiä ei saa ummistaa! Pitää kokea se epämukavuus ja kiusallisuus ja MUUTTAA ASIAT.

Jotenkin tuntuu että mikään ei muutu ellei miehet itse nyt ota vastuuta kollektiivisesti miehenä olemisestaan ja ala kontrolloimaan toisiaan sosiaalisesti. Eli siis TUOMITSEMAAN toisten miesten tekemät perseilyt eikä vähättelemään tai kiistämään niitä. Jos aina vaan miehet piolustelee/selittelee parhain päin toistensa teor niin mikään ei muutu koskaan vaikka me naiset miten kampanjoitaisiin.

Tässä se taitaa olla villakoiran ydin.

Oletko itse ajatellut, että kiihkeä vaahtoaminen ja raivoaminen asioista saavat ihmiset ahdistumaan, joten he yrittävät hyssytellä, koska eivät halua kiihdyttää raivosdi entisestään. Viestisi perusteella olet nytkin aggressiivisella tuulella ja alat joko tietoisesti tai tiedostamattasi kaapata tätä ketjua. Sinulla on varmasti syysi raivollesi, mutta se ei nyt edesauta asiaasi. Tässä käy niin, että alat hyökkäilemään ennen pitkää kaikkien vähänkin eri mieltä olevien viestejä vastaan, ja hyvä ketju hyytyy jankuttamiseksi ja ad hominemeiksi.

Oletko yksinkertainen? Kukaan muu ei raivoa tässä kuin sinä. Nyt puhutaan ILMIÖSTÄ.

Kauheaa luettavaa nämä jotkut kertomukset. Itellä ei ollut kotona mitään tollasta, isä kohteli mua ja veljeä samalla tavalla, äiti myös,tosin ajalle leimallisesti vanhemmat pyrkivät vähättelemään lasten tekemisiä. Mutta tiedän kyllä luokkakavereista tyttöjä , joiden kotona oli tämmönen kummallinen meininki,kun täälläkin noissa jutuissa. Toki mullekin ovat muut setämiehet huudelleet pikkuhuoraa (olin 11) ja kähmineet tisseistä ja takapuolesta. Oli vaan 80-luvun tapa, ja itse enole edes kotoisin mistään maaseudulta vaan ihankaupungissa asunut koko ikäni. Onneksi ja toivottavasti ajat ovat muuttuneet.

Vierailija kirjoitti:

Meillä 80 luvulla tarkastettiin alapää, elikkä onko ollut poikien kanssa.

Isä muka osasi katsoa ja levitteli ja haisteli sormiaan homman aikana.

Tämä alkoi ollessani 12 siskoni oli runsaan vuoden vanhempi hän oli äitini edellisestä avioliitosta.

Äiti oli se joka tähän useimmiten pakotti, luuli todennäköisesti, että homma normaalia välittämistä ja kasvatusta.

Kotoa muutimme molemmat kun olin 18.

Nyt molemmilla omat lapset ja hyvät perheet.

Kumman etäiseksi välit vanhempiin jääneet ja yhteydenpito molemmilla, itse en edes soita, edes jouluna.

Tuollainen oli arkea meillä ja monessa muussa perheessä Kainuussa koko yläasteen ajan.

Olin seitsemäntoista kun pääsin asumaan omilleni Helsinkiin.

Ei ole vanhempia enää, eikä ongelmia miten suhtautua tänään.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten pilaa elämänsä vellomalla asiaa lehdissä ja telkassa. Minulle tuli paha olo hänen nykytilastaan. Huolta ei ole itsestä pidetty, mutta syy siihen on löydetty. Syy voi hyvinkin olla oikea ja todella kipeää tekevä, mutta miksi ei ole taistellut juurikin syytä vastaan, näyttämällä että Hei minä olen minä, typerän vanhemman puhe ja teot ei minua enää lannista.

Hei, päivän lausunto Vahvalta ja Viisaalta Selviytyjältä.

Mitäs kauheita asioita vastaan Sinä olet Lannistumattomasti Taistellut pitäen Itsestäsi Huolta?

Mikset ymmärrä, että katarttinen kokemus voi nimenomaan olla psyykeelle tarpeen? Kuka sinä olet kertomaan miten kenenkin pitää omia traumojaan purkaa?

Itse olen siinä mielessä onnekas, koska kotona ei ikinä kommentoitu ainakaan seksuaalisti minua mitenkään, vaikka muuten välillä tulikin jotain ikävää kommenttia esim luonteeseeni liittyen. Välit vanhempien kanssa olleet aina sellaiset muutenkin, että itse olen alistunut heidän tahtoonsa ja ovat todella voimakkaita ja ilkeitä ihmisiä, jotka eivät osaa ajatella toisen tunteita. Tämä huono itsetunto, jonka kotona jo sain on johtanut sitten siihen, että varsinkin uudessa koulussa muut huomasivat kuinka kiltti olen ja alkoivat kiusaamaan. Tähän en koskaan saanut kotoa mitään apua ja oikeastaan asiasta ei voinut edes puhua, ettei ollut "heikko" vanhempien mielestä.

Tämä kiusaamisen oli sitten puolestaan todella seksuaalisävävytteistä ja arvosteltiin ulkonäkö sekä joskus kosketeltiin. Tavallaan se riitti, että oli paikalla ja oli esim jokin uusi vaate ja se sitten arvosteltiin miltä näytti päällä. Tämän takia opin jo aikaisin miettimään mitä voin pukea päälleni etten ainakaan korosta tätä asiaa ja laitoin aina lyhemmän puseron ( ei siis napapaita) alle vielä pitkän topin tai katsoin ettei pusero vaan liian tiukka sekä kuosi sellainen, ettei vaan  "kiinnitä liikaa huomiota".  Tämä kaikki johti nopeasti siihen, että oikeasti aloin inhota vaateostoksia ja mietin, että en mitenkään löydä sellaisia vaatteita, ettei kukaan kiinnitä huomiota niihin ja aina uuden vaatteen kanssa jännitti miten käy. Pojat arvostelivat ulkonäköä paljon ja tytöt myös siinä mukana ja saattoivat sitten muuten sanoa kuinka ruma jokin vaate on. Oikeastaan en ole vieläkään päässyt tästä vaateasiasta kunnolla "yli" ja aina jokaisen uuden vaatteen kohdalla mietin tarkkaan miltä se näyttää päälläni ja en halua ainakaan antaa vaikutelmaa, että se jotenkin korostaa "parhaita puoliani" vaan mieluummin mennään peittävällä linjalla.

Sekin myös joskus täällä palstalla ärsyttää, kun syytetään naisia ja tyttöjä siitä, että he kerjäävät ikäviä kommentteja pukeutumalla paljastavasti, vaikka se on todellakin sen sanojan vastuu pitää suunsa kiinni ja oikeasti monet naiset puolestaan haluavat rauhaa itselleen ja pukeutuvat jopa aika peittävästi. Itseeni pitää palata vielä sen verran, että minua ollaan siis todella paljon arvosteltu ja niistä jäänyt pelkoja elämään sekä sellainen inho itseäni kohtaan. Monet näistä jutuista todella ikäviä ja sellaisia, että niistä jää  häpeä elämään ja oikeasti koen olevani ihan arvoton ihminen, jota saa pilkata miten vaan ja jolla ei ole mitään asemaa. Olen vasta aika nuori ihminen. että oikeasti mietin sitä voinko koskaan edes seurustella kenenkään kanssa, koska ne kaikki ajatukset siitä ahdistavat paljon. Ja itse en siis syytä mitenkään vaan poikia vaan todellakin tytöt olleet aina myös mukana tässä ja jopa innostaneet poikia lisää, koska ovat monesti aloittaneet jonkun ulkonäköseikan pilkkaamisen ja pojat tarttuneet tähän. Oikeasti silti monesti toivoisin itsekin olevani poika ja ajattelen, että olisin säästynyt monelta seikalta, vaikka uskon, että vietin nuoruuden sellaisessa paikassa missä todellakin  kenen tahansa olisi ollut vaikeaa elää mukavaa elämää. Toivon, että joskus todellakin unohdan tämän kaiken ja se ei enää vaikuta elämääni niin paljon. Joku on tietenkin kokenut paljon pahempaakin ja ymmärrän sen.