Minua ärsyttää suomalaiset lottovoittajat
Miten se voitto voikin aina mennä jollekin, joka jatkaa työssäkäymistä ja ajaa 15 vuotta vanhalla toyotalla. Tai voittaja on joku eläkeläinen, joka ei käytä rahaa mihinkään. Miksi voitto koskaan osu sellaiselle, joka nauttisi rahoista?! Enkä tarkoita holtitonta tuhlausta, vaan töiden lopettamista, matkoja, kivaa autoa, harrastuksia.
Kommentit (178)
Mistä ihmeestä ap oikein tietää mitä ne ihmiset rahoillaan tekee? Eihän näistä koskaan puhuta eikä voittajien velvollisuus ole esitellä tiliotteitaan julkisuudessa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lottoa on pelattu vuosikymmeniä. Voittajia pitäisi olla satoja, tai jopa tuhansia (en jaksa laskea). Silti kukaan ei tunne lottovoittajia. Ja voittohan osuu aina jollekin tunnistautumattomana pelanneelle jonnekin Jumalan selän taakse. Eli miljoonia ei voita kukaan, Veikkaus huijaa vain rahat.
:D
Mä tunnen yhden. Ei ole läheinen.
Eräs sukulaisperhe voitti jotain 350 000 mk 80-luvulla. Mamma pisti tuulemaan. Alle vuodessa pariskunta eros, rahat oli loppu. Taloon aloitettu remppa jäi kesken kun ei ollut rahaa eikä siitä perikunnallekaan jäänyt paskaakaan.
Olen yksinelävä, eronnut, lapset jo isoja. Elän tuilla. Asunnon ehkä ostaisin, jelppaisin ipanoita ja sijoittaisin.
Yksi juttu lottovoittokesksuteluissa aina unohtuu: Kuinka suuri se lottovoitto on?! 100 000 e on ihan eri asia kuin miljoona tai europotin 100 miljoonaa.
Minä itkisin onnesta, jos voittaisin lotossa niin suuren summan, että sillä eläisi loppuelämän. Ei enää vajaakuntoisena työkkärin pompoteltavana, en taatusti stressaisi töistä enää IKINÄ. Muuttaisin ulkomaille jonnekin, missä aurinkoa ja lämpöä riittää ja vain toipuisin ja nauttisin elämästä.
Miljoonan lottovoitto ei tavalliselle suomalaisperheelle mahdollista työnteon lopettamista tai edes mitenkään leveää elämää.
Otetaan esimerkiksi pariskunta jossa kaksi 35 vuotiasta ja keskituloista suomalaista. Heidän yhteenlasketut nettotulonsa ovat noin 5000€ josta tonni menee asumisen kuluihin ja nuppia kohden jää noin 2000€/kk. Asuntolainaa on 150000 ja auto piiputtaa ja siitäkin on pari tonnia velkaa.
Sitten tulee lottovoitto ja miljoona tilille. Molemmat irtisanoutuvat samantien.
Velat maksetaan ja auto vaihdetaan vanhasta toyotasta audin keskihintaluokan perusmalliin (ollaanhan nyt lottovoittajia). Näihin menee voittorahoista 200 tuhatta. Lisäksi lottovoittajat haluavat vaihtaa betonikuutioasuntonsa keskiluokkaisella alueella olevaan 150 neliöiseen rivitalokämppään. Siihen tarvitaan välirahaa 100 tonnia nykyisen asunnon myynnin jälkeen.
Nyt on tilillä 700000€ mutta toisaalta lottovoittajan perussetti hommattu eli edes vähän asumisväljyyttä, oma pikkuinen rivaripiha ja pikkaisen parempi auto.
Koska pariskuntamme on jäänyt pois työelämästä verrattain nuorina niin heille ei tule kertymään juurikaan eläkettä, voittorahoilla pitäisi siis elää ainakin 85 vuotiaaksi eli seuraavat 50v.
Kun jaetaan jäljellä olevat voittorahat kahden hengen välille ja 50v ajalle, niin tasaisen vauhdin taktiikalla rahaa voi käyttää maksimissaan 583€/kk per henki...
Jos pariskunta on fiksuja niin he eivät makuuta rahoja säästötilillä vaan sijoittavat ne esim osinkotuloja tuoviin osakkeisiin (jolloin tulee myös pieni riski rahojen menettämisestä) ja tuosta potista saisi alkuvaiheessa noin 5% osinkotuottoa eli 1458€/kk per henki. Silloin alkuvaiheessa heillä olisi yhteensä noin 2041€/kk käytettäväksi yleiseen elämiseen, mutta sitä mukaa kun pääoma pienenee niin pienenevät myös osinkotulot.
Arvioisin että viimeistään noin 10v kuluttua olisi pakko mennä töihin.
Vierailija kirjoitti:
Lottoa on pelattu vuosikymmeniä. Voittajia pitäisi olla satoja, tai jopa tuhansia (en jaksa laskea). Silti kukaan ei tunne lottovoittajia. Ja voittohan osuu aina jollekin tunnistautumattomana pelanneelle jonnekin Jumalan selän taakse. Eli miljoonia ei voita kukaan, Veikkaus huijaa vain rahat.
Hah :D
Kyllä minä tunnen lottovoittajan, ihan lähipiiristä.
Hän toimi minusta niin kuin kunnon lottovoittaja, eli käytti voittorahat yrityksensä toiminnan kehittämiseen. Hyvin on hänellä mennyt siitä lähtien, ja on jakanut onneaan siinä mielessä, että on työllistänyt toisia ihmisiä.
Mitä pienempituloinen on sitä suurempi henkinen riski iso lottovoitto olisi. Ei ole tottunut hallitsemaan rahaa, miten sen oppisi hetkessä? Jos kaikki perheenjäsenet ja tuttavat vähävaraisia millaisen railon lottovoitto iskisi omaan sosiaaliseen ympäristöön? Jos kerrot julkisesti voitosta paljonko ihmisiä tulisi käsi ojossa? Kuinka kävisi ystävyyksille?
Noita onnettomia tapauksia joissa elämä on laitettu risaiseksi ja raha (ja ihmissuhteet) poltettu loppuun noin viidessä vuodessa taitaa olla paljon. Todennäköisesti suomalainen hillitty lottovoittotapa on henkisesti paljon parempi. Hillitysti käytetään rahaa, ei huudella voitosta. Muokataan elämää pikkuhiljaa, oma pää ja läheiset pysyvät paremmin kyydissä.
Ihmiset vastaavat mahdollisesta lottovoitosta kysyttäessä aina, että "eivät muuttaisi mitään". Normaali-ihminen nimittäin omaa sen verran itsesuojeluvaistoa, että ei anna omista raha-asioistaan mitään ylimääräistä tietoa kenellekään. Turvallisinta on siis elää niin kuin rahaa ei olisi tullutkaan. Säästyy kateellisilta ihmisiltä, kyräilyltä, rahanruinaajilta yms. Sukulaiseni pärjäsi aikanaan bisnesmaailmassa (ei voittanut mitään, vaan onnistui yrityskaupoissa) ja hänen hankkimiaan rahoja olisi pitänyt kuulemma käyttää koko suvun kateellisten mielestä kaikkien yhteiseksi hyväksi. Milloin sukujuhliin, sukukirjaan, ja milloin kenenkin auttamiseen. Jopa seurakunnan edustaja tuli "epävirallisesti" kertomaan kotiin asti kaikenlaisista suunnittelun alla olevista hyvistä ja kannatettavista hankkeista, joihin he odottaisivat "kovin mielellään rahallista panostusta".
Joo, maailma on muuttunut, ja suomalaisilla alkaa pikku hiljaa olemaan jopa sijoitusvarallisuutta (edes vähäsen), mutta yleensä ihmiset vastaavat noin silkasta pelosta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pienempituloinen on sitä suurempi henkinen riski iso lottovoitto olisi. Ei ole tottunut hallitsemaan rahaa, miten sen oppisi hetkessä? Jos kaikki perheenjäsenet ja tuttavat vähävaraisia millaisen railon lottovoitto iskisi omaan sosiaaliseen ympäristöön? Jos kerrot julkisesti voitosta paljonko ihmisiä tulisi käsi ojossa? Kuinka kävisi ystävyyksille?
Tämä on hyvä pointti. Vaikka voittaisit 50 miljoonaa niin miten käytät voittorahojasi ja nautit voitostasi jos ystävät ja lähisukulaiset ovat pennittömiä eivät tuosta vain pysty lähtemään Karibian risteilylle? Maksatko heidän matkansa, menetkö yksin vai yritätkö löytää uusia varakkaampia ystäviä?
Jos tarjoat matkan tutuillesi niin saatat saada matkaseuraa, mutta ovatko välinne sen jälkeen enää ennallaan? Kun muut ovat yhtäkkiä sinusta taloudellisesti alisteisessa asemassa niin sosiaalinen tilanne muuttuu kummasti. Jokainen joka on kokenut ylennyksen entisten työkavereiden esimieheksi tunnistaa varmasti tilanteen. Huomaat ettet enää olekaan yksi porukasta kuten ennen, ja jos yhtään omaat taipumusta vainoharhaisuuden niin alat pian miettimään kuka on seurassasi vain koska maksat viulut.
Moni sanoo myös että suurvoiton osuessa kohdalle haluaisi jakaa osan voitosta lähipiirilleen. Sekään ei välttämättä ole pelkkää onnea ja auvoa. Johonkin on pakko vetää raja kenelle annetaan, ja takuuvarmasti tämä serkku tai naapuri saa jossain vaiheessa kuulla että osalle sukulaisista annettiin mutta ei kaikille.
Toinen seikka on se, että kun antaa ison rahalahjoituksen niin samalla muuttaa toisen kohtaloa. Oletetaan että annat voitostasi miljoonan veljellesi, joka irtisanoutuu työstään ja käyttääkin hieman yllättäen aikansa sen jälkeen erilaisiin päihteisiin jonka seurauksena hänen rahansa hupenevat nopeasti ja elämä menee alamäkeen Veli katkeroituu, syyttää sinua elämänsä pilaamisesta ja vaatii lisää rahaa pelivelkojensa maksuun. Mitä teet silloin, oletko vastuussa käyntiin sysäämästäsi muutoksesta?
Nämä on tietysti aika negatiivisia seurauksia ja todennäköisempää lienee että voittorahat tuovat enemmän hyvää kuin pahaa. Itsekin ottaisin suurvoiton vastaan riemusta kiljuen, mutta käyttäisin rahaa hyvin harkiten
Olisikohan se jokaisen oma asia ja itse päätettävissä mitä omilla rahoillaan ja elämällään tekee. Ihmeellistä naapurikyttäystä täällä.
Nämä, jotka eivät raaskisi jättää työpaikkaansa ovat tosi itsekkäitä. Ja huonolla mielikuvituksella varustettuja. Ensin saavat tuurilla ison summan rahaa, ajatellaan nyt, että enemmän kuin miljoonan, sitten eivät anna työöaikkaansa muille ja mieti mitä muuta voisin sen sijaan nyt tehdä.
Jos töitä edelleenkin haluaa tehdä tai pelkää, että muuten pää hajoaa voi ihan hyvin silloin voittorahan turvin perustas oman alansa yrityksen. Sellaisen mistä itse tykkää. Voi olla itse siellä mukana tekemässä ja antaa työpaikkoja ihmisille ja verotuloja sitä mukaa yhteiskunnalle.
Itse perustaisin jonkinlaisen yhdistetyn löytöeläin, vanhus- ja nuorisokeskuksen. Tietenkin niille omat työntekijät, mutta itse olisin mukana kuten itsestä tuntuisi. Ostaisin ison maatalon kauniilta paikalta veden äärestä. Sinne saisi tuoda löydettyjä, kaltoinkohdeltuja ja eläköityneitä eläimiä. Samoin vanhemmille ihmisille olisi pihapiirissä viihtyisiä asuntoja ja hoitajia heille. Lapsille ja nuorille samoin. Voisivat joko asua tai käydä siellä tutustumassa eläimiin. Oman mielensä mukaan saisivat olla eläinten kanssa, mutta saisivat myös muuta terapiaa.
Ei maailmasta työt ja ihmisten ja eläinten avuntarve lopu vaikka siitä omasta työstään luopuisikin. Voisi olla ihan avartavaa tehdä jotain muuta kun siihen on mahdollisuus.
Mun serkku on voittanut josku 40 vuotta sitten. Perusti firman ja pyöritti sitä ihan viime vuoteen saakka. Loi siis itsellensä työpaikan.
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka eivät raaskisi jättää työpaikkaansa ovat tosi itsekkäitä. Ja huonolla mielikuvituksella varustettuja.
Aika moni on täällä kertonut että oma työpaikka on kovin surkea ja työkaverit aivan kenkkuja. Eipä olisi kiva kenellekään toiselle sellaista työpaikkaa jättää täytettäväksi jos ei kerran itsekään tykkää...
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ärsyttää myös nämä jotka "mitä aiot tehdä voitollasi" kysymyksiin vastaajat joiden vastaus on se, että ei aio muuttaa elämäänsä. Siis mitä v*ittua kysyn minä? Miksi edes lottosit, jos et aio käyttää niitä rahoja?!?
Eipä ole elämässä paljoa vastoinkäymisiä jos tuntemattomien ihmisten oletettu onnellisuus saa ärsyyntymään.
Käy kampaajalla, mene tansseihin, juo siideri ja tapaa uusia ihmisiä. Siihen ei tarvita lottovoittoa
En mä ottaisi töistäni lopputiliä. Pidän työstäni, pomo on asiansa osaava huippu tyyppi ja työkaverit mukavia. Ei yhtään tunnu pahalta mennä joka arkiaamu omalle työpaikalle. Miksi mä muuttaisin mielekästä seesteistä arkeani ottamalla loparit töistä ja täyttämällä aikani matkustelulla ja shoppailulla? Ei mua kiinnosta matkustelu niin paljoa, että jaksaisin tehdä sitä edes joka vuosi. Eikä tavaroiden ostelu saa mun fiilistä kohoamaan. Mä olen luonteeltani tällainen järjestelmällinen minimalismista kiinnostunut realisti, niin tuskin lottovoitto kovin pahasti päätä sekoittaisi. Se olisi toki hienoa, kun pystyisi loton päävoiton myötä turvaamaan oman ja läheisten eläkepäivät. Eikä kenenkään tarvitsisi taloudellisista syistä kituuttaa työelämässä enää seitsemänkymppisinä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen luonteeltani tällainen järjestelmällinen minimalismista kiinnostunut realisti, niin tuskin lottovoitto kovin pahasti päätä sekoittaisi.
Luultavasti niitä ärsyyntyneitä kommentoijia haittaakin vain se kun lottovoittajat eivät toteuta juuri niitä samoja haaveita mitä kommentoijilla itsellään on. Eli maailmassa on erilaisia ihmisiä. Voi harmi.
Tämä koko alkuperäinen ärsyyntyminen on peräisin mistä? Tarkoittaako "suomalaiset lottovoittajat" niitä kliseisiä lausuntoja joita Veikkauksen markkinointi julkaisee voittajaa onniteltuaan? En panisi niille suurtakaan todistusarvoa sen suhteen ketä lottovoittajat oikeasti ovat ja mitä he lopulta rahoillaan ja elämällään tekevät. Kun Veikkauksen tiedottaja kysyy voittokahveilla tunnelmia, useimmat varmaan turvautuvat neutraaliin fraasiin jota on toisteltu niiissä tilanteissa vuosikymmenet. Ei kukaan ala julkisesti kertomaan suunnittelemistaan suurista elämänmuutoksista koska juuri niitä ne kotipaikkakunnan kateelliset ensimmäisenä seuraa. Turvallisinta on lausua harmaan huolimattomia itsestäänselvyyksiä, vaikka oikeasti olisikin onnellinen, innostunut ja uusia suunnitelmia täynnä. Veikkaus on julkaissut myös anonyymejä tunnelmia voittajien yhteisistä "salaseuratapaamisista". Niissä tuntuu vilisevän automerkkejä, ulkomaankohteita ja oloneuvoksen elämää. Eli ainakin jotkut ovat myös käyttäneet rahojaan. Ei kannata ärsyyntyä sellaisesta minkä on vain itse omassa mielessään kuvitellut.
Veikkauksen vuonna 2018 lottovoittajille tekemän kyselyn mukaan suomalainen osaa toki myös käyttää voittorahojaan:
86% on sijoittanut osakkeisiin...
66% on ostanut uuden auton...
60% on matkustellut enemmän...
44% on ostanut uuden asunnon...
jne.
Tuorein voittaja kertoi Veikkauksen haastattelemana tällaista yhdeksän miljoonan potistaan. Ärsyttääköhän nyt sitten taas tämäkin ja onko paremmin tietävien mielestä ihan Väärin Voitettu...?
______________________
Veikkaus.fi:ssä pelannut voittaja saa pottinsa pankkitililleen kolmen viikon karenssiajan kuluttua. Hän on pieneltä paikkakunnalta Päijät-Hämeestä ja aikoo pitää hyvin matalaa profiilia voittonsa suhteen.
- Näin tuoreeltaan ajatukseni on, että en kerro voitosta kenellekään. Voitto on yhdelle ihmiselle niin iso, että pyrin kuitenkin tekemään voittorahoilla jotain sellaista, mistä on hyötyä monelle muullekin ihmiselle.
Juuri näin!! Kun on koko elämänsä kärsinyt rahanpuutteesta ja aina on ollut pulaa kaikesta, osaa myöskin suhtautua asioihin järkevästi. Näin uskon. Ensin maksetaan kaikki mahdolliset velat pois ja sitten yritetään järjestellä asiaa.
Ei siinä ostella kymmeniä autoja, kultakelloja ja asuntoja ja hypätä taksiin, kun pitäisi käydä kaupassa.
Vaan saataisiin ensin se oma talous kuntoon ja ehkä tehtäisiin tuhansien remontti omaan taloon, mikä olisi pitänyt tehdä jo 30 vuotta sitten... Ei siis mitään pröystäilyä vaan ihan normaalia elämää...