Minua ärsyttää suomalaiset lottovoittajat

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvalla taviksilla on sellainen työ johon tuntee suurta intohimoa tai työ on niin experttiä, että siihen ei saisi uutta työntekijää.

Maailmanlaajuista huippubändiä nyt turha verrata työntekoon, tai työtä ja työtä, mutta harva suomalainen nyt on tämänkaltaisia töissä "töissä" .

Minä taas olen sitä mieltä, että on väärin kun lottovoitto menee niille jotka jatkavat elämäänsä kuin voittoa ei olisi tullutkaan. Jotka siitä eivät edes iloitse tai nauti, aivan hukkaanheitettyä rahaa.

Se saisi mennä niille jotka tekevät raskasta, stressaavaa, pienipalkkaista työtä.

Ja niille jotka ovat uupuneita, sairaita, turhautuneita työhönsä.

Ja niille joiden elämä muuttuisi voiton myötä paremmaksi, saisivat hengähtää rahahuolista, saisivat hoitaa itseään kuntoon, voisivat nauttia elämästään ja antaisivat iloa myös ystävilleen ja läheisilleen voittonsa mahdollistamana.

Mutta usein se tosiaan menee niille jotka itseasiassa sitä eivät olisi tarvinneet tai eivät tunne siitä mitään iloa, eivät itse eivätkä hänen läheisensä.

Elämä on epäoikeudenmukaista.

Tuo huippubändi oli vain esimerkki, toki vähän kaukaa haettu. Ammattitasolla ihan oikeaa työtä se on sekin, vaikka päälle päin saattaa vaikuttaa helpolta. Mutta silti esimerkkinä siitä, että joillekin se ei raha ei meinaa mitään, kun omaa hommaa tekee ja haluaa tehdä siitä huolimatta, oli sitten rahaa miljoonia tai ei. Eikä ajatuksena tai ajavana voimana toimi se itse raha ja että kaikki olisi aina vaan helppoa ja kivaa. Tuohon pitäisi minusta kaikkien pyrkiä, siis ei suuriin rahoihin ja helppouteen, vaan töihin joita haluaa tehdä. Löytää se oma juttunsa. Totta kai minäkin toivon, että lottovoitot menisi pienituloisille, joilta ollaan aina ekana leikkaamassa palkkoja ja heikentämässä heidän asemaansa. Lottovoitto toisi heille varmasti helpotuksen ja iloa elämään ainakin hetkellisesti. Mutta.. niin. Miten heille sitten käy ajan mittaan, kun koko elämän haave on ollut se "jos voitan lotossa niin sitten sitä ja tätä" ja siitä on tullut niin iso asia, että koko onnellisuus perustetaan siihen, ja että kaikki ongelmat ratkeavat sillä. Ja kun niin ei tapahdukaan. Osa ratkeaa kyllä, tietenkin. Mutta tilalle tulee uudet ongelmat, joita ei osatakaan ehkä käsitellä oikein. Elämän onnellisuutta, helppoutta/vaikeutta, tai ylipäänsä mitään muutakaan ei pitäisi koskaan perustaa ajatukseen, että "sitten kun mulla on paljon rahaa niin.." siihen tyyliin, että se ratkaisee kaiken ja siitä eteenpäin tanssitaan vain ruusuilla auringonlaskuun.

Saavatko ne lottovoittajat lopettaa työnsä jotka eivät ole niin innoissaan työssäkäymisestä?

Suurin osa on töissä ihan vaan sen toimeentulon takia. Työssäoloehto mahdollistaa asumisen ja muut pakolliset asiat.

Kaikilla ei ole niitä fantastisia työkavereita ja pomoja.

Ai niin, unohdin vallan höyryissäni, että kaikilla ei ole edes sitä fantastista työpaikkaa minne mennä fiilistelmään ja toteuttamaan itseään ja intohimojaan.

Huomaan selkeästi, että täällä eletään ihan kahta eri todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Lottoa on pelattu vuosikymmeniä. Voittajia pitäisi olla satoja, tai jopa tuhansia (en jaksa laskea). Silti kukaan ei tunne lottovoittajia. Ja voittohan osuu aina jollekin tunnistautumattomana pelanneelle jonnekin Jumalan selän taakse. Eli miljoonia ei voita kukaan, Veikkaus huijaa vain rahat.

Eksän rinnakkaisluokkalainen voitti pääpotin. Näin sen kerran jossain pesisottelussa tms. Ja kaverin sisko voitti Casinoarvan päävoiton. Kaverinkaveri oli loton pääpottiporukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvalla taviksilla on sellainen työ johon tuntee suurta intohimoa tai työ on niin experttiä, että siihen ei saisi uutta työntekijää.

Maailmanlaajuista huippubändiä nyt turha verrata työntekoon, tai työtä ja työtä, mutta harva suomalainen nyt on tämänkaltaisia töissä "töissä" .

Minä taas olen sitä mieltä, että on väärin kun lottovoitto menee niille jotka jatkavat elämäänsä kuin voittoa ei olisi tullutkaan. Jotka siitä eivät edes iloitse tai nauti, aivan hukkaanheitettyä rahaa.

Se saisi mennä niille jotka tekevät raskasta, stressaavaa, pienipalkkaista työtä.

Ja niille jotka ovat uupuneita, sairaita, turhautuneita työhönsä.

Ja niille joiden elämä muuttuisi voiton myötä paremmaksi, saisivat hengähtää rahahuolista, saisivat hoitaa itseään kuntoon, voisivat nauttia elämästään ja antaisivat iloa myös ystävilleen ja läheisilleen voittonsa mahdollistamana.

Mutta usein se tosiaan menee niille jotka itseasiassa sitä eivät olisi tarvinneet tai eivät tunne siitä mitään iloa, eivät itse eivätkä hänen läheisensä.

Elämä on epäoikeudenmukaista.

Tuo huippubändi oli vain esimerkki, toki vähän kaukaa haettu. Ammattitasolla ihan oikeaa työtä se on sekin, vaikka päälle päin saattaa vaikuttaa helpolta. Mutta silti esimerkkinä siitä, että joillekin se ei raha ei meinaa mitään, kun omaa hommaa tekee ja haluaa tehdä siitä huolimatta, oli sitten rahaa miljoonia tai ei. Eikä ajatuksena tai ajavana voimana toimi se itse raha ja että kaikki olisi aina vaan helppoa ja kivaa. Tuohon pitäisi minusta kaikkien pyrkiä, siis ei suuriin rahoihin ja helppouteen, vaan töihin joita haluaa tehdä. Löytää se oma juttunsa. Totta kai minäkin toivon, että lottovoitot menisi pienituloisille, joilta ollaan aina ekana leikkaamassa palkkoja ja heikentämässä heidän asemaansa. Lottovoitto toisi heille varmasti helpotuksen ja iloa elämään ainakin hetkellisesti. Mutta.. niin. Miten heille sitten käy ajan mittaan, kun koko elämän haave on ollut se "jos voitan lotossa niin sitten sitä ja tätä" ja siitä on tullut niin iso asia, että koko onnellisuus perustetaan siihen, ja että kaikki ongelmat ratkeavat sillä. Ja kun niin ei tapahdukaan. Osa ratkeaa kyllä, tietenkin. Mutta tilalle tulee uudet ongelmat, joita ei osatakaan ehkä käsitellä oikein. Elämän onnellisuutta, helppoutta/vaikeutta, tai ylipäänsä mitään muutakaan ei pitäisi koskaan perustaa ajatukseen, että "sitten kun mulla on paljon rahaa niin.." siihen tyyliin, että se ratkaisee kaiken ja siitä eteenpäin tanssitaan vain ruusuilla auringonlaskuun.

Tunnen useampia tapauksia joissa lottovoitto on tuonut paljon onnettomuutta tullessaan. On jätetty työt, ostettu kaikille aikuistuville lapsille autot ja asunnot, opittu elämään leveästi - ja sitten ne rahat onkin palaneet 10-15 vuoden sisällä ja on opeteltu elämään velkojen kanssa. Itse asiassa onnellisimmin lottovoitossa voi käydä jo valmiiksi suhteellisen hyvin toimeentulevilla: voitto ei heilauta koko maailmaa sekaisin, antaa vain hieman vapausasteita elämään.

Itse ne työtäni asiantuntijana jättäisi vaikka lottovoitto sattuisikin kohdalle, jatkaisin vielä vähintään viisi vuotta siinä. Minulle työ on tärkeä juttu elämässä, saan toteuttaa omia ajatuksiani sen kautta ja mahdollisesti tehdä ihan yhteiskunnallekin hyvää omalta pieneltä osaltani. Se on ollut aina tärkeä myös tasa-arvon kannalta, en halua olla miehen elätettävä vaan tuoda oman panokseni perheen talouteen. Me varmaan oltaisiin sellainen tylsä pari: rahaa käytettäisiin harkiten pikkuhiljaa, pieniä parannuksia kotona ja mökillä, lapsille avustuksia opintorahan lisäksi opiskelupaikkakunnilleen jne.

Ne, jotka sanovat, että raha ei tuo onnea tai raha ei ratkaise asioita eivät ole koskaan kokeneet todellista, pitkäaikaista rahanpuutetta ja sitä tunnetta mitä kaikkea se aiheuttaa ihmiselle, myös ihmisen psyykeen, mielenterveyteen, persoonallisuuteen, aloitekykyyn, nukkumiseen, ystävyyssuhteisiin, ihan aivan kaikkeen.

Kyllä se elämä tuntuu ruusuilla tanssimiselta kun ei tarvitse tressata kaiken aikaa rahahuolista ja pelätä mennä postiluukulle tai vastata puhelimeen.

Kun saa takaisin elämänhallintansa, elämänvoimansa, mielenvoimansa, persoonallisuutensa ja voi tuntea itsensä normaaliksi ihmiseksi, ja tehdä niitä normaaleja asioita joita muut pitävät itsestäänselvyytenä niin kyllä se aika taivaalliselta tuntuu.

Ja luulisin, että tunnetta kestää aika kauan, on se sellainen kokemus, etä sitä ei hevillä unohda.

Raha ei ehkä joillekin tuo onnea, mutta rahanpuute ainakin tekee onnettomaksi. Ja kaventaa ja rajoittaa niin elämää samoin kuin ihmisen persoonaa todella paljon.

Miksi silloin on niin väärin toivoa lottovoittoa?

Lottovoittoa saa aina toivoa ja oman kurjan elämän parantaminen on hieno haave.

Monet kuitenkin olettavat että lottovoittajan olisi muututtava ihmisenä, kerrottava siitä koko maailmalle ja ainakin alettava käyttää näkyvästi rahaa niin että saisivat itse seurata vierestä tai somesta tai seiskasta kuinka sitä rahaa vasta meneekin.

Vierailija kirjoitti:

Mutta usein se tosiaan menee niille jotka itseasiassa sitä eivät olisi tarvinneet tai eivät tunne siitä mitään iloa, eivät itse eivätkä hänen läheisensä.

Yleensä täällä valitellaan sitä että kukaan ei tunne yhtään lottovoittajaa mutta nyt niitä nähtävästi tunnetaan niinkin hyvin että ollaan perillä heidän ja läheistensä tarpeista ja iloista...!

Ei ihme että suomalaiset lottovoittajat ei ilmoittaudu ja esittäydy julkisesti. Täällä tuntuu tulevan täysi ämpäri päälle niillekin joita kukaan ei oikeasti edes tunne tai tiedä vaan kuvittelee omassa päässään muiden elämän ja tilanteen ja sitten paheksuu päälle. Mitä mahtaisi silloin olla kohtalona jos naama tai nimi tiedettäisiin.

Suomalainen kulttuuri on sitä, että mielummin maksaa 100€ jotta naapuri ei saisi 50€; eli raha ei saa näkyä.

Itseäni ärsyttää myös nämä jotka "mitä aiot tehdä voitollasi" kysymyksiin vastaajat joiden vastaus on se, että ei aio muuttaa elämäänsä. Siis mitä v*ittua kysyn minä? Miksi edes lottosit, jos et aio käyttää niitä rahoja?!?

Eihän siitä ole kuin 2 vuotta, kun loton voittiluokka uudistui ja joku joka sai 7miljoona sanoi, että ei aio ostaa edes parempaa kahvia!😑Ei sillä, että pitäisi oma kahvila ostaa, mutta silti... Jos et aio muuttaa elämääsi edes sillä pienellä tavalla, että vaihdat Pirkka kahvisi Juhlamokkaan, kysyn vielä uudelleen; miksi lottoat ja voitat, miksi aiot edelleen elää kuin et olisi koskaan lottoa pelannutkaan?🤔😑

Minna-Albert 

Pitää olla syntynyt oikeiden tähtien alla.

Miljoona ei oikeasti ole sellainen raha, jolla eläisi loppuelämänsä, jo vanhuushoito maksaa 8 vuodessa pariskunnalta yli miljoona euroa (6000 euroa/kk per henkilö). Jos eläisi vanhaksi niin se miljoonan voitto olisi silitelty.

Paitsi että saahan sen vanhainkotipaikan ilman rahaakin, eli ON lottovoitto syntyä Suomeen.

Tässä kuvitteellinen esimerkki, mutta miettikääpä. Pikkukaupungissa asuva Anna työskentelee huoltoaseman myyjänä. Annan puoliso on töissä paikkakunnalla bussikuskina, lapset ovat kouluiässä. Anna on vuosia laittanut loton lauantaisin vetämään ja erään kerran Anna voittaakin 3 miljoonaa.

A) Anna päättää kertoa lottovoitosta lähimmille ystäville ja työkavereille. Pian lottovoitosta tietää koko kaupunki. Annalta kysellään töissä, koskas aiot jäädä pois. Anna alkaa saada yhteydenottoja vanhoilta koulukavereilta ja tutun tutuilta, jotka olisivat rahaa vailla. Puolisokin saisi töissä kuulla, että sinä olet sen lottovoittajan kanssa naimisissa, miksi vielä ajat bussia. Lapset kuulevat koulussa kuittailua lottovoitosta, osa kavereista saattaa jopa jättää lapset kateuttaan yksin. Jatkoipa Anna töissä tai ei, niin pikkukaupungissa asuminen on muuttunut rasittavaksi koko perheelle. Kaikki tietävät, että tuossa on tuo paljon rahaa voittanut perhe. Herkästi herättäisi kateutta ja ikäviä puheita, elipä perhe miten tahansa.

B) Anna päättää olla kertomatta lottovoitosta muille kuin puolisolleen. Lapsillekaan ei voi kertoa, jotta lapset eivät kertoisi kavereilleen. Pikkukaupungissa pohditaan kuumeisesti, kuka voitti lotossa. Kukaan ei ilmoittaudu pikkukaupungissa loton voittaneeksi, joten alkaa toisten kyttäys. Ostiko naapuri itselleen todella kalliin auton, vaikka on melko pienituloinen? Miten Virtasilla on varaa lähteä kolmeksi kuukaudeksi kiertämään Eurooppaa? Kummasti Korhoset aloittivat juuri hulppean talon rakentamisen, kun lottovoitto osui kaupunkiin. Rahaa on vaikea käyttää pikkukaupungissa ilman, että kukaan huomaa.

Oikeastaan tuollaisessa tilanteessa ainoa vaihtoehto on muuttaa pois, jos haluaa elää rauhassa rahojensa kanssa ja käyttää niitä surutta.

En lottoa, mutta jos lottoaisin.

En luopuisi työstäni kokonaan, sillä aidosti pidän työstäni (olen virkatyössä). Pudottautuisin varmaankin tekemään puolikasta niin kauan, kuin se tuntuisi mielekkäältä. En kokisi vieväni kenenkään paikkaa, sillä työskentelen alalla, jossa hakijoita työpaikkoihin on vähän ja tulevaisuudessa tilanne heikkenee entisestään.

Minä en kaipaa erityisempiä harrastuksia (kirjastossa käyminen ja kävelylenkit riittävät minulle). Ulkomaille matkustelusta en ole koskaan välittänyt. Viihdyn pienessä kodissani. Olisin kyllä huono lottovoittaja. :D

Itseäni ei tuollaiset satuolennot ärsytä, eihän niitä oikeasti ole olemassa.

Kyllä moni lottovoittaja lopettaa työt. Siilinjärvelläkin se kauppiaspariskunta, jotka eivät myöntäneet voittaneensa. Kummasti vaan lopettivat työt kuin seinään.

Täytyy sanoa, että ainoa ihmisryhmä jota vilpittömästi kadehdin, on lottovoittajat! Siis ne 10 000 - miljoonia voittaneet. Siinä ei ole mitään tekemistä omalla koulutuksella, työpanoksella tai sillä miten olet omaan elämääsi yrittänyt vaikuttaa.

No tietysti lottoaminenkin maksaa ja nykyään siihen vaaditaan tunnistautumista/henkilökorttia mitä minulla ei ole.

Mutta minä kyllä kadehdin heitä.

Myös Petteri orpoa  ärsyttää lottovoittajat.. varsinkin sellaiset jotka nostaa asumistukea...

On lottovoitto syntyä Suomeen sanotaan

Hassua mutta juuri tänään mietin että jos voittaisin lotossa niin varmaan vaihtaisin auton halvempaan kun ei olisi enää tarvetta poseerata ja oikeastaan haluaisikin pysyä naapurikyttääjien tutkan alla ainakin siihen asti että unohtaisivat että tänne kylälle osui suurvoitto.

Ja luultavasti jatkaisin töissä ainakin vuoden ja vetäisin minulle uskotun projektin loppuun.  Kaikkihan eivät vihaa työtään, ja itseltäni ainakin lähtisi järki parin kuukauden jälkeen jos ei olisi mitään muuta tekemistä kuln matkustella ja harrastaa. 

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei tuollaiset satuolennot ärsytä, eihän niitä oikeasti ole olemassa.

Lottovoittajiako? Miksei olisi?

Vierailija kirjoitti:

Hassua mutta juuri tänään mietin että jos voittaisin lotossa niin varmaan vaihtaisin auton halvempaan kun ei olisi enää tarvetta poseerata ja oikeastaan haluaisikin pysyä naapurikyttääjien tutkan alla ainakin siihen asti että unohtaisivat että tänne kylälle osui suurvoitto.

Ja luultavasti jatkaisin töissä ainakin vuoden ja vetäisin minulle uskotun projektin loppuun.  Kaikkihan eivät vihaa työtään, ja itseltäni ainakin lähtisi järki parin kuukauden jälkeen jos ei olisi mitään muuta tekemistä kuln matkustella ja harrastaa. 

Kun talous salli, jäi työt. Enkä ole kaivannut päivääkään takaisin. Näin me olemme erilaisia. Juu, tekemistä riittää eikä olisi edes aikaa tehdä töitä missään välissä.