Perheen metatyöt mitä niitä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minusta vieläkään tuo kaikki ei ole työtä vaan meidän normi elämää, tosi mukavaa sellaista.

Eihän se metatyö olekaan mitenkään vastenmielistä. Se auttaa arkea sujumaan. Mutta jos sitä tekee perheestä vain yksi ihminen neljän ihmisen asioiden edestä, se käy pidemmän päälle todella raskaaksi.

Eli metatyö kuvaa huonosti toimivaa perhettä? Käyttekö perheterapiassa?

Vierailija kirjoitti:

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

Luonnollisesti mies tekee ne ruuat ihan itse. Jos hän laittaa listaan kukkoa punaviinissä, niin totta kai hän sitten myös tekee sen ruuan. Sen takia miehet eivät tee ruokalistaa tai ostoslistaa, koska he eivät halua mennä ruokakaupan ruuhkaan ja etsiä sieltä kilometrien kylmähyllyiltä sitä kukkoa ja sen jälkeen Alkon ruuhkaan hakemaan punaviiniä jne. ja sitten vielä tekemään sen ruuan. Ja kuuntelemaan, kun hellan ja uunin ääressä vietetyn parituntisen aherruksen palkaksi saa kuulla "tää on pahaa emmä tykkää eiksoo mitään muuta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Nuo viittä ateriaa päivittäin tuntikaupalla vatuloivat metatyöläiset ovat pahasti elämänhallintaongelmaisia. Kaapeissa ei ole koskaan mitään valmiina, vaan joka kerta on lähdettävä hakemaan kauhean suunnittelun ja murjotuksen saattelemana kaupasta välipala-aineksiakin. Ei löydy yksinäistä paahtoleipäviipaletta, ei murheellisen mustunutta banskua. Aina vaan metatyötä ja kauhea suoritus päälle. 

Meillä taas on peruselintarvikkeita niin, että pärjäämme hyvin jopa viikkoja käytämttä kaupassa. Maito tosin loppuu, ehkä leikkeleet ja juustotkin, sekä talvisaikaan tuoreet kasvikset, mutta hyvää ja monipuolista ruokaa riittää. 

Nyt olet ymmärtänyt väärin - joko tahallasi, tai sitten ymmärryksessäisi on jotain isompaakin häikkää.

Juurkin ihmisellä joka suunnittelee etukäteen, tarkistaa tilannetta ja tekee kauppalistaa ON niitä hätävarantoja kaapeissa. Tyyppi, joka ei huoli tästä eikä huomisesta päivästä on tuo, jolle jokainen eteen tuleva tilanne on ylläri - kaapit tyhjät, jokainen voirasia ja leipäpaketti on haettava erikseen, kun ei ole osattu tehdä sitä ennakoivaa kaappien tarkistusta ja siihen liittyvää metatyötä.

Eli joko teillä tehdään kuin tehdäänkin metatyötä tai sitten valehtelet.

Ohiksena, meillä ei tehdä metatöitä mutta meilläkin kaapeissa aina ruokaa, kuiva-aineita, jääkaapissa turetta ja pakasteessa lihaa, marjoja ja pakastettuna viikonloppuna tehtyjä patoja yms. Niitä sinne laittaa kaikki perheenjäsenet, minä, mies, välillä teinilapset kun kaupassa käyvät. Samoin piha tulee kolatuksi lumesta talvella, nurmikot haravoitua syksyllä, uusia vaatteita ostettua itselle ja lapsille, kodinkoneet vaihdettua kun hajoavat - ilman hirveää suunnittelua, ja ihan yhteistyössä. Jotenkin ketjua lukevana tulee olo, että metatyö tarkoittaa huonosti toimivia perheitä, joissa vanhemmat joko tappelevat kaikesta tai vaikenevat ja välttelevät toisiaan. Muissa perheissä, meissä jotka emme ymmärrä metatyötä, ei perhe-elämä ole työtä vaan elämää joka on itse valittu ja joka on aika onnellista ja mukavaa yhdessäelämistä. 

Teinien kanssa on yleensä jo helpompaa, ja jos hommat tasataan, se keventää tietysti, kun kaikki ei ole yhden perheejäsenen organisoinnin ja muistamisen varassa.

Teillä ei ilmeisesti lasten pienenä ollessakaan tarvinnut kenenkään erikseen huolehtia mistään ja muistaa mitään? Vai oletko vain unohtanut sen kasvavien lasten vaate- ja välineRUMBAN? Neuvolat, lääkärit, hammashuollot, parturit, päivähoidot (lippusineen ja lappusineen), koulut (Wilmoineen, läksyineen, kokeineen ja leirikouluineen?), harrastukset? Sukulaisten ja kaverien synttärit (muistamiset, vaatteet)? Omien lasten synttärit (kutsut, tarjottavat)? Yökylähullunmyllyn? Huvipuistot? Lomamatkat? Tai ehkä teillä ei näitä ollut tai jouduttu mitenkään organisoimaan?

Vain elämää, tietysti. Mutta elämästä tulee kaaos, ellei kukaan katso, että hommat toimivat, aikataulut pitävät, laput ja viestit kulkevat. Ja vielä ajallaan, jos mahdollista.

En ole unohtanut aikaa kun lapset olivat pieniä, mies kävi useamman vuoden töissä toisella paikkakunnalla, hoidin lapset ja kodin viikot yksin. Eipä tuossa mitään hullunmyllyä ollut. Vaatteita ostettiin kun lisää tarvittiin, paljon jostain marketista tai kauppakeskuksen Reimasta tms., meillä oli aina kummallakin tiedossa lasten koot ja jalan kuvat kenkiä ja luistimia varten. Juhlavaatteita toin ulkomailta työreissuilta, tyttö tykkäsi prinsessamekoista. Synttäreitä järkättiin kyllä ja isolle joukolle, niitähän oli mukava järjestää. Lapset eivät juurikaan pitäneet kakuista, jäätelö taas kelpasi, ja lähileipomosta sai hyviä pikkuleipiä yms. Ohjelmaa kehiteltiin aina, oli aarteenetsintää ja askartelua ym, pojalla ulkona pihaleikkejä kesäaikaan. Päivähoito oli helppo, paikka aivan naapurissa. Koulut ovat olleet suht lähellä, ei kuskaamisia, samoin suurin osa harrastuksista on mennyt hyvin vähillä kyydityksillä. Wilmaa on molemmat seuranneet silloin kun olemme kerenneet, eipä tuolta ole suuremmasti moitteita tullut vaikkei aina ole heti reagoitu. Ja kaikki menot ovat olleet  vanhempien kännyissä, se vienyt kumpi kerennyt aamulla sovittu (tai päätös sen mukaan kumpi työreissulla ja kumpi kotona). Lomamatkoja on tehty noin kaksi vuoteen, lisäksi kotimaan matkat, mutta mikä ihmeen ongelma noissa nyt on, se vanhemmista kumpi on innostuneempi on surffanut netissä ja esitellyt paikkaa toiselle jonka jälkeen varaukset on tehty. Matkailtu on niin paljn ettei pakkaaminen ole koskaan ollut mikään ongelma . Muistamisessa kalenterit niin seinällä kuin kännyissä ja tietokoneissa auttavat hirveästi ja kaikki muukin "meta" on aika yksinkertaista.

Jotenkin pelottaa näiden metailijoiden puolesta, jos tavallinen arki on niin raskasta, että sen alle meinaa uupua miten selviää niistä oikeasti raskaista jutuista joita jokaisella tulee elämässä vastaan?

Sulle ei tuota lukutaitoa sitten ole siunaantunut? Yhtään? Eihän kukaan ole edelleenkään sanonut että metatyöt olisivat ylivoimaisia, vaikeita tai muuta, vaan vain että niitä on.

Ja minulta on kuollut isä kun olin lapsi, olen ollut vakavassa onnettomuudessa jne ja silti minä vaan käsitän että lapsiperheessä on metatöitä.

Mitähän vakavaa sulle on tapahtunut kun näkösi ja käsityskykysi on noin kärsinyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

metatyö on sitä että nainen vatvoo ja ahdistuu jostain roskien viennistä, ja sitten mies tulee ja nakkaa roskapussin mietitmättä ja väsymättä

sama juttu kun ajetaan fillarilla ajattelematta että nyt poljetaan yms.  mutta jotkut vaan ei pysty siihen ja se on metatyötä sitte

Sehän se onkin älykästä. Polkea miettimättä edes että minne.

Eittämättä pyöräily on raskasta jos aivot ovat aivan tiltissä jatkuvasta suunnan, kohteen ja päämäärän miettimisestä.

Miehenä minulle tuo on varsin rentouttavaa koska pyörilyn voi jakaa näin:

a) huviajelu joten poljen vaan huvikseni minne sattuu

b) työhön tai kauppaan meno tms. : lähden polkemaan kohti määränpäätä asiaa sen koomin miettimättä

Eli teet metatyötä. Päätät mennä pyörällä töihin ja tarkistat varmaati myös aikataulun kulkupelin mukaan.

en tee metatyötä ainakaan siinä mielessä kuin tässä ketjussa naiset tarkoittavat, siten että se kuormittaa minua. Tiedän kyllä metailemattakin, että 7.30 pintaan voisi lähteä jotta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Nuo viittä ateriaa päivittäin tuntikaupalla vatuloivat metatyöläiset ovat pahasti elämänhallintaongelmaisia. Kaapeissa ei ole koskaan mitään valmiina, vaan joka kerta on lähdettävä hakemaan kauhean suunnittelun ja murjotuksen saattelemana kaupasta välipala-aineksiakin. Ei löydy yksinäistä paahtoleipäviipaletta, ei murheellisen mustunutta banskua. Aina vaan metatyötä ja kauhea suoritus päälle. 

Meillä taas on peruselintarvikkeita niin, että pärjäämme hyvin jopa viikkoja käytämttä kaupassa. Maito tosin loppuu, ehkä leikkeleet ja juustotkin, sekä talvisaikaan tuoreet kasvikset, mutta hyvää ja monipuolista ruokaa riittää. 

Nyt olet ymmärtänyt väärin - joko tahallasi, tai sitten ymmärryksessäisi on jotain isompaakin häikkää.

Juurkin ihmisellä joka suunnittelee etukäteen, tarkistaa tilannetta ja tekee kauppalistaa ON niitä hätävarantoja kaapeissa. Tyyppi, joka ei huoli tästä eikä huomisesta päivästä on tuo, jolle jokainen eteen tuleva tilanne on ylläri - kaapit tyhjät, jokainen voirasia ja leipäpaketti on haettava erikseen, kun ei ole osattu tehdä sitä ennakoivaa kaappien tarkistusta ja siihen liittyvää metatyötä.

Eli joko teillä tehdään kuin tehdäänkin metatyötä tai sitten valehtelet.

Ohiksena, meillä ei tehdä metatöitä mutta meilläkin kaapeissa aina ruokaa, kuiva-aineita, jääkaapissa turetta ja pakasteessa lihaa, marjoja ja pakastettuna viikonloppuna tehtyjä patoja yms. Niitä sinne laittaa kaikki perheenjäsenet, minä, mies, välillä teinilapset kun kaupassa käyvät. Samoin piha tulee kolatuksi lumesta talvella, nurmikot haravoitua syksyllä, uusia vaatteita ostettua itselle ja lapsille, kodinkoneet vaihdettua kun hajoavat - ilman hirveää suunnittelua, ja ihan yhteistyössä. Jotenkin ketjua lukevana tulee olo, että metatyö tarkoittaa huonosti toimivia perheitä, joissa vanhemmat joko tappelevat kaikesta tai vaikenevat ja välttelevät toisiaan. Muissa perheissä, meissä jotka emme ymmärrä metatyötä, ei perhe-elämä ole työtä vaan elämää joka on itse valittu ja joka on aika onnellista ja mukavaa yhdessäelämistä. 

Kaikki teistä siis vaan ostaa summamutikassa mitä sattuu Ja työntää kaappiin edellisten eteem? Vai tarkistatteko kuitenkin että mitä on ja mitä tarvitaan?

Se metatyö kun ei ole mitään sen merkillisempää kuin sitä että huolehditaan että se huusholli pyörii.

Kyllä, kaikki ostaa kun huomaa jonkun loppuneen, teinit nappaavat maitoa lähikaupasta kun tulevat lukiostaan, kaikki kirjoittavat jääkaapin oveen loppuvien ainesten nimiä, siitä nopein tuo ne tullessaan. Välillä on kaksi uutta suolapurkkia tai täysjyväpastaa, se uusi työnnetään kaapissa vanhemman taakse ilman ongelmaa. Jääkaappi on alkanut äännellä, viikonloppuna saunan jälkeen vilkaistiin netistä malleja ja kävin tänään ruokatunnilla ostamassa uuden jääkaappi-pakastin yhdistelmän joka tuodaan loppuviikosta kotiin. Kun minusta vieläkään tuo kaikki ei ole työtä vaan meidän normi elämää, tosi mukavaa sellaista.

Eli tehdäänhän teillä niitä metatöitä. Mm. vertailitte noita jääkappeja koska olitte tulleet tulokseen, että tarvitaan uusi.

Metatyön käsite on määritelty siksi, että tietyn kotityön aiheuttama "taakka" ei ole pelkästään siihen kotityöhön menevä aika ja vaiva, vaan myös se aika ja vaiva, joka menee sen työn suunnittelemiseen.

Joskus se metatyö on jopa enemmän kuin se varsinainen työ, esim. kaupassa käyminen vs. ruokalistan ja kauppalistojen laatiminen. Usein taas ei, imurointi vs. päättää koska imuroidaan ja mistä.

Jääkaapin ostospäätöksen tekeminen ja mallien vertailu voi jollekin olla metatyötä, mutta useimmille ei, koska se on vain normaalia elämää, eikä siten "työtä". Sama pätee usein lasten vaatteiden hankkimiseen. Moni pitää siitä, eikä se siinä mielessä ole (meta)työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Nuo viittä ateriaa päivittäin tuntikaupalla vatuloivat metatyöläiset ovat pahasti elämänhallintaongelmaisia. Kaapeissa ei ole koskaan mitään valmiina, vaan joka kerta on lähdettävä hakemaan kauhean suunnittelun ja murjotuksen saattelemana kaupasta välipala-aineksiakin. Ei löydy yksinäistä paahtoleipäviipaletta, ei murheellisen mustunutta banskua. Aina vaan metatyötä ja kauhea suoritus päälle. 

Meillä taas on peruselintarvikkeita niin, että pärjäämme hyvin jopa viikkoja käytämttä kaupassa. Maito tosin loppuu, ehkä leikkeleet ja juustotkin, sekä talvisaikaan tuoreet kasvikset, mutta hyvää ja monipuolista ruokaa riittää. 

Nyt olet ymmärtänyt väärin - joko tahallasi, tai sitten ymmärryksessäisi on jotain isompaakin häikkää.

Juurkin ihmisellä joka suunnittelee etukäteen, tarkistaa tilannetta ja tekee kauppalistaa ON niitä hätävarantoja kaapeissa. Tyyppi, joka ei huoli tästä eikä huomisesta päivästä on tuo, jolle jokainen eteen tuleva tilanne on ylläri - kaapit tyhjät, jokainen voirasia ja leipäpaketti on haettava erikseen, kun ei ole osattu tehdä sitä ennakoivaa kaappien tarkistusta ja siihen liittyvää metatyötä.

Eli joko teillä tehdään kuin tehdäänkin metatyötä tai sitten valehtelet.

Ohiksena, meillä ei tehdä metatöitä mutta meilläkin kaapeissa aina ruokaa, kuiva-aineita, jääkaapissa turetta ja pakasteessa lihaa, marjoja ja pakastettuna viikonloppuna tehtyjä patoja yms. Niitä sinne laittaa kaikki perheenjäsenet, minä, mies, välillä teinilapset kun kaupassa käyvät. Samoin piha tulee kolatuksi lumesta talvella, nurmikot haravoitua syksyllä, uusia vaatteita ostettua itselle ja lapsille, kodinkoneet vaihdettua kun hajoavat - ilman hirveää suunnittelua, ja ihan yhteistyössä. Jotenkin ketjua lukevana tulee olo, että metatyö tarkoittaa huonosti toimivia perheitä, joissa vanhemmat joko tappelevat kaikesta tai vaikenevat ja välttelevät toisiaan. Muissa perheissä, meissä jotka emme ymmärrä metatyötä, ei perhe-elämä ole työtä vaan elämää joka on itse valittu ja joka on aika onnellista ja mukavaa yhdessäelämistä. 

Teinien kanssa on yleensä jo helpompaa, ja jos hommat tasataan, se keventää tietysti, kun kaikki ei ole yhden perheejäsenen organisoinnin ja muistamisen varassa.

Teillä ei ilmeisesti lasten pienenä ollessakaan tarvinnut kenenkään erikseen huolehtia mistään ja muistaa mitään? Vai oletko vain unohtanut sen kasvavien lasten vaate- ja välineRUMBAN? Neuvolat, lääkärit, hammashuollot, parturit, päivähoidot (lippusineen ja lappusineen), koulut (Wilmoineen, läksyineen, kokeineen ja leirikouluineen?), harrastukset? Sukulaisten ja kaverien synttärit (muistamiset, vaatteet)? Omien lasten synttärit (kutsut, tarjottavat)? Yökylähullunmyllyn? Huvipuistot? Lomamatkat? Tai ehkä teillä ei näitä ollut tai jouduttu mitenkään organisoimaan?

Vain elämää, tietysti. Mutta elämästä tulee kaaos, ellei kukaan katso, että hommat toimivat, aikataulut pitävät, laput ja viestit kulkevat. Ja vielä ajallaan, jos mahdollista.

En ole unohtanut aikaa kun lapset olivat pieniä, mies kävi useamman vuoden töissä toisella paikkakunnalla, hoidin lapset ja kodin viikot yksin. Eipä tuossa mitään hullunmyllyä ollut. Vaatteita ostettiin kun lisää tarvittiin, paljon jostain marketista tai kauppakeskuksen Reimasta tms., meillä oli aina kummallakin tiedossa lasten koot ja jalan kuvat kenkiä ja luistimia varten. Juhlavaatteita toin ulkomailta työreissuilta, tyttö tykkäsi prinsessamekoista. Synttäreitä järkättiin kyllä ja isolle joukolle, niitähän oli mukava järjestää. Lapset eivät juurikaan pitäneet kakuista, jäätelö taas kelpasi, ja lähileipomosta sai hyviä pikkuleipiä yms. Ohjelmaa kehiteltiin aina, oli aarteenetsintää ja askartelua ym, pojalla ulkona pihaleikkejä kesäaikaan. Päivähoito oli helppo, paikka aivan naapurissa. Koulut ovat olleet suht lähellä, ei kuskaamisia, samoin suurin osa harrastuksista on mennyt hyvin vähillä kyydityksillä. Wilmaa on molemmat seuranneet silloin kun olemme kerenneet, eipä tuolta ole suuremmasti moitteita tullut vaikkei aina ole heti reagoitu. Ja kaikki menot ovat olleet  vanhempien kännyissä, se vienyt kumpi kerennyt aamulla sovittu (tai päätös sen mukaan kumpi työreissulla ja kumpi kotona). Lomamatkoja on tehty noin kaksi vuoteen, lisäksi kotimaan matkat, mutta mikä ihmeen ongelma noissa nyt on, se vanhemmista kumpi on innostuneempi on surffanut netissä ja esitellyt paikkaa toiselle jonka jälkeen varaukset on tehty. Matkailtu on niin paljn ettei pakkaaminen ole koskaan ollut mikään ongelma . Muistamisessa kalenterit niin seinällä kuin kännyissä ja tietokoneissa auttavat hirveästi ja kaikki muukin "meta" on aika yksinkertaista.

Jotenkin pelottaa näiden metailijoiden puolesta, jos tavallinen arki on niin raskasta, että sen alle meinaa uupua miten selviää niistä oikeasti raskaista jutuista joita jokaisella tulee elämässä vastaan?

No eipä nyt tarvitse tuntea ylemmyyttä "metailijoita" kohtaan. Johan täällä on useasti todettu, että eihän ne metatyöt itsessään mitään vaikeita, aikaavieviä tai raskaita ole. Mutta silloin, jos vain yksi perheestä tekee koko perheen metatyöt, niin silloin ne kuormittavat sitä yhtä ihmistä paljon ja silloin niistä tulee raskaita. Teillä on nähtävästi kumpikin vanhempi jakanut vastuun metätöistä, jolloin ne tuntuvat hoituvan "kuin itsestään". Mutta toki tekin varmasti suunnittelitte ja keskustelitte esim. noista lasten vaateostoksista (ettei sekä isä että äiti toisistaan tietämättä päädy ostamaan samaan aikaa uusia kenkiä muksuille) tai vertailitte hiukan lomamatkoja ym. ettekä vain ostaneet ensimmäistä vastaansattuvaa matkaa sattumanvaraiselle ajankohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minusta vieläkään tuo kaikki ei ole työtä vaan meidän normi elämää, tosi mukavaa sellaista.

Eihän se metatyö olekaan mitenkään vastenmielistä. Se auttaa arkea sujumaan. Mutta jos sitä tekee perheestä vain yksi ihminen neljän ihmisen asioiden edestä, se käy pidemmän päälle todella raskaaksi.

Eli metatyö kuvaa huonosti toimivaa perhettä? Käyttekö perheterapiassa?

Metatyö kuvaa arjen pyörittämiseen tarvittavaa suunnittelutyötä. Jos se on yhden harteilla, arki ei suju. Jos jokainen hoitaa osansa, arki sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minusta vieläkään tuo kaikki ei ole työtä vaan meidän normi elämää, tosi mukavaa sellaista.

Eihän se metatyö olekaan mitenkään vastenmielistä. Se auttaa arkea sujumaan. Mutta jos sitä tekee perheestä vain yksi ihminen neljän ihmisen asioiden edestä, se käy pidemmän päälle todella raskaaksi.

Eli metatyö kuvaa huonosti toimivaa perhettä? Käyttekö perheterapiassa?

Metatyö kuvaa arjen pyörittämiseen tarvittavaa suunnittelutyötä. Jos se on yhden harteilla, arki ei suju. Jos jokainen hoitaa osansa, arki sujuu.

Se mikä minua ihmetyttää on yksinhuoltajien vähyys näissä metatyöketjuissa. Eniten valittavat ihan ydinperheiden äidit työtaakkaansa perheissä, joissa suhteellisen korkea elintaso (mahdollisuus ostaa apua arjen hoitoon tarvittaessa). Tuosta päättelin, että todennäköisesti tuo metatyöongelma ei ole niinään paljon se muistamisen määrä vaan parisuhdeongelmat itsessään. Naisten tyytymättömyys elämäänsä. Olisiko näin?

Nyt minä keksin, miten voin vähentää yhden metatyön eli arkiruokien suunnittelun. Teen jatkossa vain omia lempiruokiani. Jos olen yksin kotona, ruuanlaitto on hauskaa eikä sitä tarvitse isommin miettiä, otan vain kaupasta sellaisia elintarvikkeita, mitkä näyttävät kivoille. Miehen ruokkiminen on paljon hankalampaa, me kun tykätään niin eri ruuista. Jatkossa lihaa ei tähän huusholliin tule. Tänään syödään mozzarellasalaattia, huomenna makaronivelliä. Saas nähdä, mitä mies tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

metatyö on sitä että nainen vatvoo ja ahdistuu jostain roskien viennistä, ja sitten mies tulee ja nakkaa roskapussin mietitmättä ja väsymättä

sama juttu kun ajetaan fillarilla ajattelematta että nyt poljetaan yms.  mutta jotkut vaan ei pysty siihen ja se on metatyötä sitte

Sehän se onkin älykästä. Polkea miettimättä edes että minne.

Eittämättä pyöräily on raskasta jos aivot ovat aivan tiltissä jatkuvasta suunnan, kohteen ja päämäärän miettimisestä.

Miehenä minulle tuo on varsin rentouttavaa koska pyörilyn voi jakaa näin:

a) huviajelu joten poljen vaan huvikseni minne sattuu

b) työhön tai kauppaan meno tms. : lähden polkemaan kohti määränpäätä asiaa sen koomin miettimättä

Eli teet metatyötä. Päätät mennä pyörällä töihin ja tarkistat varmaati myös aikataulun kulkupelin mukaan.

en tee metatyötä ainakaan siinä mielessä kuin tässä ketjussa naiset tarkoittavat, siten että se kuormittaa minua. Tiedän kyllä metailemattakin, että 7.30 pintaan voisi lähteä jotta...

Kyllä sinä teet. Päätät kulkea pyörällä, katsot aikataulun ja jos kumi on tyhjä, mietit miten toimit. Tai jos illalla olet päättänyt mennä pyörällä mutta aamulla onkin kaatosade, teet taas metatyötä ja muutat suunnitelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

metatyö on sitä että nainen vatvoo ja ahdistuu jostain roskien viennistä, ja sitten mies tulee ja nakkaa roskapussin mietitmättä ja väsymättä

sama juttu kun ajetaan fillarilla ajattelematta että nyt poljetaan yms.  mutta jotkut vaan ei pysty siihen ja se on metatyötä sitte

Sehän se onkin älykästä. Polkea miettimättä edes että minne.

Eittämättä pyöräily on raskasta jos aivot ovat aivan tiltissä jatkuvasta suunnan, kohteen ja päämäärän miettimisestä.

Miehenä minulle tuo on varsin rentouttavaa koska pyörilyn voi jakaa näin:

a) huviajelu joten poljen vaan huvikseni minne sattuu

b) työhön tai kauppaan meno tms. : lähden polkemaan kohti määränpäätä asiaa sen koomin miettimättä

Eli teet metatyötä. Päätät mennä pyörällä töihin ja tarkistat varmaati myös aikataulun kulkupelin mukaan.

en tee metatyötä ainakaan siinä mielessä kuin tässä ketjussa naiset tarkoittavat, siten että se kuormittaa minua. Tiedän kyllä metailemattakin, että 7.30 pintaan voisi lähteä jotta...

Jos ainoa kenestä tarvitsee huolehtia olet sinä itse ja ainoa mistä tarvitsee huolehtia on se, että ehdit ajoissa töihin, niin aika pitkälti automaattiohjauksellahan tuommoinen arki hoituu.

Miten vaikeaa on ymmärtää, että kukaan ei ole väittänyt metatyötä vaikeaksi tai raskaaksi? Se kuormittaa vain silloin, kun kaikki perheen suunnittelu ja organisointi kaatuu yhden niskaan.

Meidän perheessä mies joutui vastuuseen arjen sujumisesta jäätyään työttömäksi. Kerronko lisää?

Täällä on ollut aika paljon esimerkkejä aikuisten näkökulmasta. Laitanpa lusikkani soppaan minäkin ja heitän esimerkkejä omista, 15-vuotiaan metatöistä:

- pakata edellisenä iltana seuraavan päivän reppu kouluun ja katsoa mitä välineitä tarvitaan mukaan

- merkata netissä osallistuminen futistreeneihin

- siivota kanin häkki ja hoitaa kanin ruuat & heinät + merkata kauppalistaan, jos ovat loppumassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minusta vieläkään tuo kaikki ei ole työtä vaan meidän normi elämää, tosi mukavaa sellaista.

Eihän se metatyö olekaan mitenkään vastenmielistä. Se auttaa arkea sujumaan. Mutta jos sitä tekee perheestä vain yksi ihminen neljän ihmisen asioiden edestä, se käy pidemmän päälle todella raskaaksi.

Eli metatyö kuvaa huonosti toimivaa perhettä? Käyttekö perheterapiassa?

Metatyö kuvaa arjen pyörittämiseen tarvittavaa suunnittelutyötä. Jos se on yhden harteilla, arki ei suju. Jos jokainen hoitaa osansa, arki sujuu.

Se mikä minua ihmetyttää on yksinhuoltajien vähyys näissä metatyöketjuissa. Eniten valittavat ihan ydinperheiden äidit työtaakkaansa perheissä, joissa suhteellisen korkea elintaso (mahdollisuus ostaa apua arjen hoitoon tarvittaessa). Tuosta päättelin, että todennäköisesti tuo metatyöongelma ei ole niinään paljon se muistamisen määrä vaan parisuhdeongelmat itsessään. Naisten tyytymättömyys elämäänsä. Olisiko näin?

Tämän ketjun metatyöongelma on se että täällä on ääliöitä jotka väittää ettei sitä ole. Ja sitten kertovat mitä tekevät ja se kaikki on just sitä metatyötä. 😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minusta vieläkään tuo kaikki ei ole työtä vaan meidän normi elämää, tosi mukavaa sellaista.

Eihän se metatyö olekaan mitenkään vastenmielistä. Se auttaa arkea sujumaan. Mutta jos sitä tekee perheestä vain yksi ihminen neljän ihmisen asioiden edestä, se käy pidemmän päälle todella raskaaksi.

Eli metatyö kuvaa huonosti toimivaa perhettä? Käyttekö perheterapiassa?

Metatyö kuvaa arjen pyörittämiseen tarvittavaa suunnittelutyötä. Jos se on yhden harteilla, arki ei suju. Jos jokainen hoitaa osansa, arki sujuu.

Se mikä minua ihmetyttää on yksinhuoltajien vähyys näissä metatyöketjuissa. Eniten valittavat ihan ydinperheiden äidit työtaakkaansa perheissä, joissa suhteellisen korkea elintaso (mahdollisuus ostaa apua arjen hoitoon tarvittaessa). Tuosta päättelin, että todennäköisesti tuo metatyöongelma ei ole niinään paljon se muistamisen määrä vaan parisuhdeongelmat itsessään. Naisten tyytymättömyys elämäänsä. Olisiko näin?

Minä en yleensä valita metatöistä(kään), koska olen niissä niin hyvä. Arki sujuu erittäin sujuvasti ja suunnitellusti. Mieheni osan ajasta työmatkoilla, osan kotona. Kun mies on ulkomailla, en uhraa pienintäkään ajatusta metatöiden jaosta. Teen luonnollisesti kaiken itse. Kun mies on kotona, toivon että hän ottaa osaa myös metatöihin ja petyn jatkuvasti kun ei ota. Kun joudun tekemään yksityiskohtaisen kauppalapun, selittämään miehelle viikosta toiseen missä ja milloin se lapsen harrastus on, kysyn vastaako Wilma-viestiin ja petyn kun ei suostu vastaamaan (ei muista tunnuksia).

Eli yksin ollessani stressaan metatöistä vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minusta vieläkään tuo kaikki ei ole työtä vaan meidän normi elämää, tosi mukavaa sellaista.

Eihän se metatyö olekaan mitenkään vastenmielistä. Se auttaa arkea sujumaan. Mutta jos sitä tekee perheestä vain yksi ihminen neljän ihmisen asioiden edestä, se käy pidemmän päälle todella raskaaksi.

Eli metatyö kuvaa huonosti toimivaa perhettä? Käyttekö perheterapiassa?

Metatyö kuvaa arjen pyörittämiseen tarvittavaa suunnittelutyötä. Jos se on yhden harteilla, arki ei suju. Jos jokainen hoitaa osansa, arki sujuu.

Se mikä minua ihmetyttää on yksinhuoltajien vähyys näissä metatyöketjuissa. Eniten valittavat ihan ydinperheiden äidit työtaakkaansa perheissä, joissa suhteellisen korkea elintaso (mahdollisuus ostaa apua arjen hoitoon tarvittaessa). Tuosta päättelin, että todennäköisesti tuo metatyöongelma ei ole niinään paljon se muistamisen määrä vaan parisuhdeongelmat itsessään. Naisten tyytymättömyys elämäänsä. Olisiko näin?

Tämän ketjun metatyöongelma on se että täällä on ääliöitä jotka väittää ettei sitä ole. Ja sitten kertovat mitä tekevät ja se kaikki on just sitä metatyötä. 😂😂😂

Ääliöitä ovat ne jotka eivät ymmärrä etuliitteen meta merkitystä ja sitä että kotityöt eivät ole metatyötä vaan kotitöitä. Metatyötä on vain kotitöiden vatvominen ja suunnittelu, josta saa generoitunaan suuria taakkoja mutta myös hyvin kevyen ja suoraviivaisen prosessin, samoilla kotitöiden määrillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minusta vieläkään tuo kaikki ei ole työtä vaan meidän normi elämää, tosi mukavaa sellaista.

Eihän se metatyö olekaan mitenkään vastenmielistä. Se auttaa arkea sujumaan. Mutta jos sitä tekee perheestä vain yksi ihminen neljän ihmisen asioiden edestä, se käy pidemmän päälle todella raskaaksi.

Eli metatyö kuvaa huonosti toimivaa perhettä? Käyttekö perheterapiassa?

Metatyö kuvaa arjen pyörittämiseen tarvittavaa suunnittelutyötä. Jos se on yhden harteilla, arki ei suju. Jos jokainen hoitaa osansa, arki sujuu.

Se mikä minua ihmetyttää on yksinhuoltajien vähyys näissä metatyöketjuissa. Eniten valittavat ihan ydinperheiden äidit työtaakkaansa perheissä, joissa suhteellisen korkea elintaso (mahdollisuus ostaa apua arjen hoitoon tarvittaessa). Tuosta päättelin, että todennäköisesti tuo metatyöongelma ei ole niinään paljon se muistamisen määrä vaan parisuhdeongelmat itsessään. Naisten tyytymättömyys elämäänsä. Olisiko näin?

Tämän ketjun metatyöongelma on se että täällä on ääliöitä jotka väittää ettei sitä ole. Ja sitten kertovat mitä tekevät ja se kaikki on just sitä metatyötä. 😂😂😂

Ääliöitä ovat ne jotka eivät ymmärrä etuliitteen meta merkitystä ja sitä että kotityöt eivät ole metatyötä vaan kotitöitä. Metatyötä on vain kotitöiden vatvominen ja suunnittelu, josta saa generoitunaan suuria taakkoja mutta myös hyvin kevyen ja suoraviivaisen prosessin, samoilla kotitöiden määrillä.

Metatyötä on se suunnittelu ja ennakointi joka vaaditaan jotta se lapsiperheen huusholli pyörii. Se on paljon muutakin kuin kotitöiden organisointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minusta vieläkään tuo kaikki ei ole työtä vaan meidän normi elämää, tosi mukavaa sellaista.

Eihän se metatyö olekaan mitenkään vastenmielistä. Se auttaa arkea sujumaan. Mutta jos sitä tekee perheestä vain yksi ihminen neljän ihmisen asioiden edestä, se käy pidemmän päälle todella raskaaksi.

Eli metatyö kuvaa huonosti toimivaa perhettä? Käyttekö perheterapiassa?

Metatyö kuvaa arjen pyörittämiseen tarvittavaa suunnittelutyötä. Jos se on yhden harteilla, arki ei suju. Jos jokainen hoitaa osansa, arki sujuu.

Se mikä minua ihmetyttää on yksinhuoltajien vähyys näissä metatyöketjuissa. Eniten valittavat ihan ydinperheiden äidit työtaakkaansa perheissä, joissa suhteellisen korkea elintaso (mahdollisuus ostaa apua arjen hoitoon tarvittaessa). Tuosta päättelin, että todennäköisesti tuo metatyöongelma ei ole niinään paljon se muistamisen määrä vaan parisuhdeongelmat itsessään. Naisten tyytymättömyys elämäänsä. Olisiko näin?

Tämän ketjun metatyöongelma on se että täällä on ääliöitä jotka väittää ettei sitä ole. Ja sitten kertovat mitä tekevät ja se kaikki on just sitä metatyötä. 😂😂😂

Eli ääliöitä ovat ne valintoihinsa ja elämäänsä tyytyväiset, jotka kokevat arjen olevan heidän elämäänsä, eivätkä koe suorittavansa elämäänsä jonain metana? OK, olkoon sitten niin. Listoista on kyllä jäänyt aika monta asiaa pois: sisään ja uloshengitys ja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minusta vieläkään tuo kaikki ei ole työtä vaan meidän normi elämää, tosi mukavaa sellaista.

Eihän se metatyö olekaan mitenkään vastenmielistä. Se auttaa arkea sujumaan. Mutta jos sitä tekee perheestä vain yksi ihminen neljän ihmisen asioiden edestä, se käy pidemmän päälle todella raskaaksi.

Eli metatyö kuvaa huonosti toimivaa perhettä? Käyttekö perheterapiassa?

Metatyö kuvaa arjen pyörittämiseen tarvittavaa suunnittelutyötä. Jos se on yhden harteilla, arki ei suju. Jos jokainen hoitaa osansa, arki sujuu.

Se mikä minua ihmetyttää on yksinhuoltajien vähyys näissä metatyöketjuissa. Eniten valittavat ihan ydinperheiden äidit työtaakkaansa perheissä, joissa suhteellisen korkea elintaso (mahdollisuus ostaa apua arjen hoitoon tarvittaessa). Tuosta päättelin, että todennäköisesti tuo metatyöongelma ei ole niinään paljon se muistamisen määrä vaan parisuhdeongelmat itsessään. Naisten tyytymättömyys elämäänsä. Olisiko näin?

Minä en yleensä valita metatöistä(kään), koska olen niissä niin hyvä. Arki sujuu erittäin sujuvasti ja suunnitellusti. Mieheni osan ajasta työmatkoilla, osan kotona. Kun mies on ulkomailla, en uhraa pienintäkään ajatusta metatöiden jaosta. Teen luonnollisesti kaiken itse. Kun mies on kotona, toivon että hän ottaa osaa myös metatöihin ja petyn jatkuvasti kun ei ota. Kun joudun tekemään yksityiskohtaisen kauppalapun, selittämään miehelle viikosta toiseen missä ja milloin se lapsen harrastus on, kysyn vastaako Wilma-viestiin ja petyn kun ei suostu vastaamaan (ei muista tunnuksia).

Eli yksin ollessani stressaan metatöistä vähemmän.

Huomaatko, et muserru niistä töiden suunnitteluista vaan teidän toimimattomasta parisuhteesta? Oletko kysynyt mitä miehesi on mieltä parisuhteestanne? Ette taida kumpikaan olla onnellisia siinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

Luonnollisesti mies tekee ne ruuat ihan itse. Jos hän laittaa listaan kukkoa punaviinissä, niin totta kai hän sitten myös tekee sen ruuan. Sen takia miehet eivät tee ruokalistaa tai ostoslistaa, koska he eivät halua mennä ruokakaupan ruuhkaan ja etsiä sieltä kilometrien kylmähyllyiltä sitä kukkoa ja sen jälkeen Alkon ruuhkaan hakemaan punaviiniä jne. ja sitten vielä tekemään sen ruuan. Ja kuuntelemaan, kun hellan ja uunin ääressä vietetyn parituntisen aherruksen palkaksi saa kuulla "tää on pahaa emmä tykkää eiksoo mitään muuta".

Kyse oli ruokalistan laatimisesta eli metatyöstä, ei itse kotityöstä eli ruoan laitosta tai kauppareissusta. Että ei se nyt niin ”luonnollisesti” ole että ruokalistan laatija myös shoppaa ja kokkaa. Ne ovat jaettavia töitä siinä missä muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Kun kysyy, mitä tänään syödään, vastaus on mieheltä ja teineiltä usein: ”Ihan sama.” Meillä loppui tuo, kun alkoi olla päivä toisensa jälkeen sitä ihan samaa. Kummasti rupesi mielikuvitus ukollakin toimimaan. 😀

Kiitos ideasta, otan sen käyttöön.