Perheen metatyöt mitä niitä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa.

En ole aiempi kirjoittaja, mutta tuohan siinä ruokien suunnittelussa juuri on vaikeaa, kun niissä pitää ottaa niin monta asiaa huomioon. Suorastaan pakotin mieheni keksimään meille yhden ruoan. Hän ideoi uunilohen. Muuten hyvä, mutta meidän 4-henkisessä perheessä on yksi kalaa yli kaiken inhoava ja kaksi kasvissyöjää. Sitten voi marttyroida, että ei taas mikään kelpaa mitä ehdottaa.

Ongelmaan on ratkaisu. Äläpä huoli. Laitat johonkin keittiön kaapin oveen paperin teipillä kiinni. Vaikkapa sisäpuolelle, niin ei häiritse esteettistä keittiön kokonaisuutta. Tämä onnistunee kaikilta, eikä vaadi hirveästi suunnittelua eikä meta- saatika oikeaa työtä. Sitten kun seuraavan kerran syöt ruokaa kirjoita tuo ruoka siihen paperiin. Ja kas kummaa kuukauden parin päästä sinullaon lista josta hakea helpotusta ateriapähkäilyyn. Laita perään vaikka x/5 -luokitus joka perheenjäseneltä.

Tuo juuri on metatyötä.

Ei ole. Vain ihan tavallista työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa.

En ole aiempi kirjoittaja, mutta tuohan siinä ruokien suunnittelussa juuri on vaikeaa, kun niissä pitää ottaa niin monta asiaa huomioon. Suorastaan pakotin mieheni keksimään meille yhden ruoan. Hän ideoi uunilohen. Muuten hyvä, mutta meidän 4-henkisessä perheessä on yksi kalaa yli kaiken inhoava ja kaksi kasvissyöjää. Sitten voi marttyroida, että ei taas mikään kelpaa mitä ehdottaa.

Ongelmaan on ratkaisu. Äläpä huoli. Laitat johonkin keittiön kaapin oveen paperin teipillä kiinni. Vaikkapa sisäpuolelle, niin ei häiritse esteettistä keittiön kokonaisuutta. Tämä onnistunee kaikilta, eikä vaadi hirveästi suunnittelua eikä meta- saatika oikeaa työtä. Sitten kun seuraavan kerran syöt ruokaa kirjoita tuo ruoka siihen paperiin. Ja kas kummaa kuukauden parin päästä sinullaon lista josta hakea helpotusta ateriapähkäilyyn. Laita perään vaikka x/5 -luokitus joka perheenjäseneltä.

Tuo juuri on metatyötä.

Ei ole. Vain ihan tavallista työtä.

Metatyötä joka on ketjun aihe. Tavallista metatyötä tyypillisimmillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa.

En ole aiempi kirjoittaja, mutta tuohan siinä ruokien suunnittelussa juuri on vaikeaa, kun niissä pitää ottaa niin monta asiaa huomioon. Suorastaan pakotin mieheni keksimään meille yhden ruoan. Hän ideoi uunilohen. Muuten hyvä, mutta meidän 4-henkisessä perheessä on yksi kalaa yli kaiken inhoava ja kaksi kasvissyöjää. Sitten voi marttyroida, että ei taas mikään kelpaa mitä ehdottaa.

Ongelmaan on ratkaisu. Äläpä huoli. Laitat johonkin keittiön kaapin oveen paperin teipillä kiinni. Vaikkapa sisäpuolelle, niin ei häiritse esteettistä keittiön kokonaisuutta. Tämä onnistunee kaikilta, eikä vaadi hirveästi suunnittelua eikä meta- saatika oikeaa työtä. Sitten kun seuraavan kerran syöt ruokaa kirjoita tuo ruoka siihen paperiin. Ja kas kummaa kuukauden parin päästä sinullaon lista josta hakea helpotusta ateriapähkäilyyn. Laita perään vaikka x/5 -luokitus joka perheenjäseneltä.

Tuo juuri on metatyötä.

Niinpä. Minulle metatyö on tuttua, joten luonnollistikin ollaan tuollainen lista lasten kanssa tehty. Ruokia, jotka käyvät kaikille ja joista kaikki joten kuten tykkäävät on vain kourallinen ja aina tulee valitusta, että taas meillä on tätä. Siksi olisi kiva, että mies ottaisi joskus vastuun tuosta ideoinnista, eikä aina vaan minua syytettäisi tylsyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatyöstä osa on sellaista minkä voisi

a) jättää tekemättä

b) tehdä harvemmin

Syy miksei tämä käy on se että nainen vaatii siistimpää kämppää, useampia ja hienompia juhlia, jne. Miehelle ja lapsille kävisi rennompikin elämäntapa.

Lapset kyllä kärsii jos luistimet puuttuu eikä liian pienessä haalarissa pysty liikkumaan.

Tai hammashuollosta ei huolehdita tai synttäreitä ei ole.

Monestiko vuodessa sä niitä luistimia sovitat? Ja haalareita?

Lapsesi syntymäpäivä tulee sinulle yllätyksenä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa.

En ole aiempi kirjoittaja, mutta tuohan siinä ruokien suunnittelussa juuri on vaikeaa, kun niissä pitää ottaa niin monta asiaa huomioon. Suorastaan pakotin mieheni keksimään meille yhden ruoan. Hän ideoi uunilohen. Muuten hyvä, mutta meidän 4-henkisessä perheessä on yksi kalaa yli kaiken inhoava ja kaksi kasvissyöjää. Sitten voi marttyroida, että ei taas mikään kelpaa mitä ehdottaa.

Ongelmaan on ratkaisu. Äläpä huoli. Laitat johonkin keittiön kaapin oveen paperin teipillä kiinni. Vaikkapa sisäpuolelle, niin ei häiritse esteettistä keittiön kokonaisuutta. Tämä onnistunee kaikilta, eikä vaadi hirveästi suunnittelua eikä meta- saatika oikeaa työtä. Sitten kun seuraavan kerran syöt ruokaa kirjoita tuo ruoka siihen paperiin. Ja kas kummaa kuukauden parin päästä sinullaon lista josta hakea helpotusta ateriapähkäilyyn. Laita perään vaikka x/5 -luokitus joka perheenjäseneltä.

Miksi mies ei tätä voi tehdä? Ai niin, homma muuttuu raskaaksi ja vaativaksi, kun sen tekee MIES.

Peniksen omistaminen ei nykyään enää mieheksi tee, mutta en kyllä tuota työtä jortikallani tehnyt. Ihan käsillä ja aivoilla. En muista teinkö tuon munasillani, saatoin tehdäkin, jotta saattoihan tuo pökkö olla touhussa mukana. Ei se kyllä raskasta olisi ollut siittimelläkään tehtynä. Luulisi muuten kynän pysyvän helpommin emättimessä? Jos siis välttämättä sukuelimillä tarvitsee kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa.

En ole aiempi kirjoittaja, mutta tuohan siinä ruokien suunnittelussa juuri on vaikeaa, kun niissä pitää ottaa niin monta asiaa huomioon. Suorastaan pakotin mieheni keksimään meille yhden ruoan. Hän ideoi uunilohen. Muuten hyvä, mutta meidän 4-henkisessä perheessä on yksi kalaa yli kaiken inhoava ja kaksi kasvissyöjää. Sitten voi marttyroida, että ei taas mikään kelpaa mitä ehdottaa.

Ongelmaan on ratkaisu. Äläpä huoli. Laitat johonkin keittiön kaapin oveen paperin teipillä kiinni. Vaikkapa sisäpuolelle, niin ei häiritse esteettistä keittiön kokonaisuutta. Tämä onnistunee kaikilta, eikä vaadi hirveästi suunnittelua eikä meta- saatika oikeaa työtä. Sitten kun seuraavan kerran syöt ruokaa kirjoita tuo ruoka siihen paperiin. Ja kas kummaa kuukauden parin päästä sinullaon lista josta hakea helpotusta ateriapähkäilyyn. Laita perään vaikka x/5 -luokitus joka perheenjäseneltä.

Tuo juuri on metatyötä.

Ei ole. Vain ihan tavallista työtä.

Metatyötä joka on ketjun aihe. Tavallista metatyötä tyypillisimmillään.

Ehkä en ymmärrä metatyön käsitettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa.

En ole aiempi kirjoittaja, mutta tuohan siinä ruokien suunnittelussa juuri on vaikeaa, kun niissä pitää ottaa niin monta asiaa huomioon. Suorastaan pakotin mieheni keksimään meille yhden ruoan. Hän ideoi uunilohen. Muuten hyvä, mutta meidän 4-henkisessä perheessä on yksi kalaa yli kaiken inhoava ja kaksi kasvissyöjää. Sitten voi marttyroida, että ei taas mikään kelpaa mitä ehdottaa.

Ongelmaan on ratkaisu. Äläpä huoli. Laitat johonkin keittiön kaapin oveen paperin teipillä kiinni. Vaikkapa sisäpuolelle, niin ei häiritse esteettistä keittiön kokonaisuutta. Tämä onnistunee kaikilta, eikä vaadi hirveästi suunnittelua eikä meta- saatika oikeaa työtä. Sitten kun seuraavan kerran syöt ruokaa kirjoita tuo ruoka siihen paperiin. Ja kas kummaa kuukauden parin päästä sinullaon lista josta hakea helpotusta ateriapähkäilyyn. Laita perään vaikka x/5 -luokitus joka perheenjäseneltä.

Tuo juuri on metatyötä.

Ei ole. Vain ihan tavallista työtä.

Metatyötä joka on ketjun aihe. Tavallista metatyötä tyypillisimmillään.

Ehkä en ymmärrä metatyön käsitettä?

Lamppu syttyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatyöstä osa on sellaista minkä voisi

a) jättää tekemättä

b) tehdä harvemmin

Syy miksei tämä käy on se että nainen vaatii siistimpää kämppää, useampia ja hienompia juhlia, jne. Miehelle ja lapsille kävisi rennompikin elämäntapa.

Lapset kyllä kärsii jos luistimet puuttuu eikä liian pienessä haalarissa pysty liikkumaan.

Tai hammashuollosta ei huolehdita tai synttäreitä ei ole.

Monestiko vuodessa sä niitä luistimia sovitat? Ja haalareita?

Lapsesi syntymäpäivä tulee sinulle yllätyksenä? 

Ne pitää hoitaa. Lapsi kärsii jos ottaa rennosti.

Naiselle, jolla ei ole mitään muuta itsekehun aihetta - metatyö.

Kuinka moni metatöistä irvivä mies suhtautuisi, jos nainen ottaisi rennosti ja jättäisi vaikka pillerireseptin uusimatta? Tai söisi pillereitä aina kun muistaisi eikä olisi moksiskaan vaikka joku joskus unohtuisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatyöstä osa on sellaista minkä voisi

a) jättää tekemättä

b) tehdä harvemmin

Syy miksei tämä käy on se että nainen vaatii siistimpää kämppää, useampia ja hienompia juhlia, jne. Miehelle ja lapsille kävisi rennompikin elämäntapa.

Lapset kyllä kärsii jos luistimet puuttuu eikä liian pienessä haalarissa pysty liikkumaan.

Tai hammashuollosta ei huolehdita tai synttäreitä ei ole.

Monestiko vuodessa sä niitä luistimia sovitat? Ja haalareita?

Lapsesi syntymäpäivä tulee sinulle yllätyksenä? 

Ne pitää hoitaa. Lapsi kärsii jos ottaa rennosti.

Et vastannut kysymyksiin 

Vierailija kirjoitti:

Naiselle, jolla ei ole mitään muuta itsekehun aihetta - metatyö.

Mies joka ryssinyt koko elämänsä - räyhää täällä 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset eivät selvästikään nyt ymmärrä tekemisen, ajattelun ja tunteen eroa. Tätähän nykyään opetellaan koulussakin (tunnetaidot). Menee ihan sekaisin, että mikä on mitä ja onko niitä ajatuksia ollut ollenkaan. Sinnikkäästi hoetaan, että minä menen kauppaan ajattelematta mitään ja ostan sieltä vahingossa jotain järkevää. Tai laitan muistutuksen nokisutarin tilaamisesta, mutta en mitenkään ajattele, että se sutarimuistutus olisi järkevää laittaa. Ja jos sitten on se ajatus, että pitää ostaa luistimet, niin tämä onkin erillinen tunteista, eli tuo ajatus ei ole vaikkapa uupumuksen tunne.

Kysymys lienee siitä, että arjen hallinnalle ei monien mielestä tarvita erityistä termiä.

Noin tuhat vuotta sitten tentin talousmaantieteen, ja tenttikirjallisuudesta osassa käsiteltiin kotitalouksien metatyötä. Tavoite oli tuoda näkymätöntä työtä näkyväksi ja samalla antaa jotain osviittaa sille, mikä voisi olla sen rahallinen arvo eli paljonko ulkopuoliselle työvoimalle pitäisi maksaa samasta organisoinnista. Taustaideahan oli se, että metatyö säästää rahan lisäksi aikaa ja energiaa, joka vapautuu palkkatyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatyöstä osa on sellaista minkä voisi

a) jättää tekemättä

b) tehdä harvemmin

Syy miksei tämä käy on se että nainen vaatii siistimpää kämppää, useampia ja hienompia juhlia, jne. Miehelle ja lapsille kävisi rennompikin elämäntapa.

Lapset kyllä kärsii jos luistimet puuttuu eikä liian pienessä haalarissa pysty liikkumaan.

Tai hammashuollosta ei huolehdita tai synttäreitä ei ole.

Monestiko vuodessa sä niitä luistimia sovitat? Ja haalareita?

Lapsesi syntymäpäivä tulee sinulle yllätyksenä? 

Ne pitää hoitaa. Lapsi kärsii jos ottaa rennosti.

Et vastannut kysymyksiin 

Vastasin väitteeseen että lapsi haluaisi rentoutta. Ei halua. Vaan kärsii siitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni metatöistä irvivä mies suhtautuisi, jos nainen ottaisi rennosti ja jättäisi vaikka pillerireseptin uusimatta? Tai söisi pillereitä aina kun muistaisi eikä olisi moksiskaan vaikka joku joskus unohtuisi?

Aivan helvetin typerä "argumentti"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatyöstä osa on sellaista minkä voisi

a) jättää tekemättä

b) tehdä harvemmin

Syy miksei tämä käy on se että nainen vaatii siistimpää kämppää, useampia ja hienompia juhlia, jne. Miehelle ja lapsille kävisi rennompikin elämäntapa.

Lapset kyllä kärsii jos luistimet puuttuu eikä liian pienessä haalarissa pysty liikkumaan.

Tai hammashuollosta ei huolehdita tai synttäreitä ei ole.

Monestiko vuodessa sä niitä luistimia sovitat? Ja haalareita?

Lapsesi syntymäpäivä tulee sinulle yllätyksenä? 

Olet malliesimerkki helv*tillisestä kauhujen kumppanista. Osaat vähätellä, halveksua, mitätöidä.

Et osaa arvostaa, kiittää, kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa.

En ole aiempi kirjoittaja, mutta tuohan siinä ruokien suunnittelussa juuri on vaikeaa, kun niissä pitää ottaa niin monta asiaa huomioon. Suorastaan pakotin mieheni keksimään meille yhden ruoan. Hän ideoi uunilohen. Muuten hyvä, mutta meidän 4-henkisessä perheessä on yksi kalaa yli kaiken inhoava ja kaksi kasvissyöjää. Sitten voi marttyroida, että ei taas mikään kelpaa mitä ehdottaa.

Ongelmaan on ratkaisu. Äläpä huoli. Laitat johonkin keittiön kaapin oveen paperin teipillä kiinni. Vaikkapa sisäpuolelle, niin ei häiritse esteettistä keittiön kokonaisuutta. Tämä onnistunee kaikilta, eikä vaadi hirveästi suunnittelua eikä meta- saatika oikeaa työtä. Sitten kun seuraavan kerran syöt ruokaa kirjoita tuo ruoka siihen paperiin. Ja kas kummaa kuukauden parin päästä sinullaon lista josta hakea helpotusta ateriapähkäilyyn. Laita perään vaikka x/5 -luokitus joka perheenjäseneltä.

Tuo juuri on metatyötä.

Niinpä. Minulle metatyö on tuttua, joten luonnollistikin ollaan tuollainen lista lasten kanssa tehty. Ruokia, jotka käyvät kaikille ja joista kaikki joten kuten tykkäävät on vain kourallinen ja aina tulee valitusta, että taas meillä on tätä. Siksi olisi kiva, että mies ottaisi joskus vastuun tuosta ideoinnista, eikä aina vaan minua syytettäisi tylsyydestä.

Sinähän tunnut kaiken paremmin tietävän ja hoitavan. Miksi miehesi pitäisi sinua alkaa neuvomaan?

Sinä kun olet niin täydellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni metatöistä irvivä mies suhtautuisi, jos nainen ottaisi rennosti ja jättäisi vaikka pillerireseptin uusimatta? Tai söisi pillereitä aina kun muistaisi eikä olisi moksiskaan vaikka joku joskus unohtuisi?

Aivan helvetin typerä "argumentti"

Miten niin? Voihan mies muistuttaa vaimoaan joka päivä samaan aikaan "muistitko ottaa pillerin, kulta". Pikkujuttu, miten tuo voisi miestä rasittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatyöstä osa on sellaista minkä voisi

a) jättää tekemättä

b) tehdä harvemmin

Syy miksei tämä käy on se että nainen vaatii siistimpää kämppää, useampia ja hienompia juhlia, jne. Miehelle ja lapsille kävisi rennompikin elämäntapa.

Lapset kyllä kärsii jos luistimet puuttuu eikä liian pienessä haalarissa pysty liikkumaan.

Tai hammashuollosta ei huolehdita tai synttäreitä ei ole.

Monestiko vuodessa sä niitä luistimia sovitat? Ja haalareita?

Lapsesi syntymäpäivä tulee sinulle yllätyksenä? 

Olet malliesimerkki helv*tillisestä kauhujen kumppanista. Osaat vähätellä, halveksua, mitätöidä.

Et osaa arvostaa, kiittää, kuunnella.

Ai nytkö NAISIA pitää kiitellä? Eihän miehiäkään pidä kiitellä normiaskareista. 

Tässä ketjussa on halveksuttu ja mitätöity vain miehiä yli 500 viestin verran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni metatöistä irvivä mies suhtautuisi, jos nainen ottaisi rennosti ja jättäisi vaikka pillerireseptin uusimatta? Tai söisi pillereitä aina kun muistaisi eikä olisi moksiskaan vaikka joku joskus unohtuisi?

Aivan helvetin typerä "argumentti"

Miten niin? Voihan mies muistuttaa vaimoaan joka päivä samaan aikaan "muistitko ottaa pillerin, kulta". Pikkujuttu, miten tuo voisi miestä rasittaa?

Siinähän hankit itsellesi sen perhehelvetin, mistä tässä ketjussa itketään. Jätä ihmeessä pillerit syömättä.