Perheen metatyöt mitä niitä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehdottomasti mun suosikki: "Yhteyksien pitäminen sukulaisiin" :D :D :D :D

Jos sukulaisten kanssa jutteleminen on työtä kannattaa jättää kokonaan pois. Jos joulukorttien lähettäminen on työtä ei sitä kannata missään tapauksessa tehdä.

Meillä se tarkoittaa paitsi niitä sosiaalisia suhteita (joita pitää hoitaa lasten takia) myös sitä, että sovitaan kuka kulloinkin auttaa suvun vanhuksia. 

Sukurumba?

Ei vaan hoidettavia juttuja, jotka hyvä vanhempi ja omainen hoitaa.

Se ei siis ole rumbaa kuten perherumba?

Se on jopa sambaa, polkkaa ja humppaa silloin, kun miehen pitää huolehtia oman sukunsa muistamisista ja yhteydenpidosta.

Onko kukaan muuten koskaan kuullut, että joku mies olisi huolehtinut yhteyksistä vaimonsa sukuun? Minä en ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehdottomasti mun suosikki: "Yhteyksien pitäminen sukulaisiin" :D :D :D :D

Jos sukulaisten kanssa jutteleminen on työtä kannattaa jättää kokonaan pois. Jos joulukorttien lähettäminen on työtä ei sitä kannata missään tapauksessa tehdä.

Meillä se tarkoittaa paitsi niitä sosiaalisia suhteita (joita pitää hoitaa lasten takia) myös sitä, että sovitaan kuka kulloinkin auttaa suvun vanhuksia. 

Sukurumba?

Ei vaan hoidettavia juttuja, jotka hyvä vanhempi ja omainen hoitaa.

Se ei siis ole rumbaa kuten perherumba?

Se on jopa sambaa, polkkaa ja humppaa silloin, kun miehen pitää huolehtia oman sukunsa muistamisista ja yhteydenpidosta.

Onko kukaan muuten koskaan kuullut, että joku mies olisi huolehtinut yhteyksistä vaimonsa sukuun? Minä en ole.

Siis mitä h*lvettiä? Mitä edes on "yhteyksien hoitaminen"? Mitä varten miehen pitäisi hoitaa yhteyksiä naisen sukuun TAI päinvastoin? Tai kenenkään keneenkään?

Taitaa olla tyyppiesimerkki täysin tekemällä tehdyistä metatöistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Nuo viittä ateriaa päivittäin tuntikaupalla vatuloivat metatyöläiset ovat pahasti elämänhallintaongelmaisia. Kaapeissa ei ole koskaan mitään valmiina, vaan joka kerta on lähdettävä hakemaan kauhean suunnittelun ja murjotuksen saattelemana kaupasta välipala-aineksiakin. Ei löydy yksinäistä paahtoleipäviipaletta, ei murheellisen mustunutta banskua. Aina vaan metatyötä ja kauhea suoritus päälle. 

Meillä taas on peruselintarvikkeita niin, että pärjäämme hyvin jopa viikkoja käytämttä kaupassa. Maito tosin loppuu, ehkä leikkeleet ja juustotkin, sekä talvisaikaan tuoreet kasvikset, mutta hyvää ja monipuolista ruokaa riittää. 

Nyt olet ymmärtänyt väärin - joko tahallasi, tai sitten ymmärryksessäisi on jotain isompaakin häikkää.

Juurkin ihmisellä joka suunnittelee etukäteen, tarkistaa tilannetta ja tekee kauppalistaa ON niitä hätävarantoja kaapeissa. Tyyppi, joka ei huoli tästä eikä huomisesta päivästä on tuo, jolle jokainen eteen tuleva tilanne on ylläri - kaapit tyhjät, jokainen voirasia ja leipäpaketti on haettava erikseen, kun ei ole osattu tehdä sitä ennakoivaa kaappien tarkistusta ja siihen liittyvää metatyötä.

Eli joko teillä tehdään kuin tehdäänkin metatyötä tai sitten valehtelet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehdottomasti mun suosikki: "Yhteyksien pitäminen sukulaisiin" :D :D :D :D

Jos sukulaisten kanssa jutteleminen on työtä kannattaa jättää kokonaan pois. Jos joulukorttien lähettäminen on työtä ei sitä kannata missään tapauksessa tehdä.

Meillä se tarkoittaa paitsi niitä sosiaalisia suhteita (joita pitää hoitaa lasten takia) myös sitä, että sovitaan kuka kulloinkin auttaa suvun vanhuksia. 

Sukurumba?

Ei vaan hoidettavia juttuja, jotka hyvä vanhempi ja omainen hoitaa.

Se ei siis ole rumbaa kuten perherumba?

Se on jopa sambaa, polkkaa ja humppaa silloin, kun miehen pitää huolehtia oman sukunsa muistamisista ja yhteydenpidosta.

Onko kukaan muuten koskaan kuullut, että joku mies olisi huolehtinut yhteyksistä vaimonsa sukuun? Minä en ole.

Siis mitä h*lvettiä? Mitä edes on "yhteyksien hoitaminen"? Mitä varten miehen pitäisi hoitaa yhteyksiä naisen sukuun TAI päinvastoin? Tai kenenkään keneenkään?

Taitaa olla tyyppiesimerkki täysin tekemällä tehdyistä metatöistä. 

no onhan se lapsille tietty oikein mukavaa, ettei kukaan sukulainen ilmesty juhliin tai päättäjäisiin ja joulutkin vietetään keskenään kotona, kuuntelemassa kuinka isä vttuilee äidille.

- Ruokien osto, suunnittelu ja laittaminen, ym elintarvikkeet. (meillä mies hoitaa, myös lemmikkien ruoat)

- Lääkärien/neuvolan ym. varaaminen ja lapsen niihin vieminen. (minä hoidan)

- Vessapaperit, talouspaperit, shampoot, saippuat (minä hoidan)

- Siivousten suunnittelu (mies hoitaa)

- Laskujen eräpäivät (mies hoitaa)

- Lapsen tarha-asiat ja harrastukset (hoidetaan molemmat 50-50)

- Lapsen vaatehuolto (minä hoidan)

- Auto huollot (mies hoitaa)

Arki sujuu omalla painollaan, eikä oteta turhaa stressiä asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Nuo viittä ateriaa päivittäin tuntikaupalla vatuloivat metatyöläiset ovat pahasti elämänhallintaongelmaisia. Kaapeissa ei ole koskaan mitään valmiina, vaan joka kerta on lähdettävä hakemaan kauhean suunnittelun ja murjotuksen saattelemana kaupasta välipala-aineksiakin. Ei löydy yksinäistä paahtoleipäviipaletta, ei murheellisen mustunutta banskua. Aina vaan metatyötä ja kauhea suoritus päälle. 

Meillä taas on peruselintarvikkeita niin, että pärjäämme hyvin jopa viikkoja käytämttä kaupassa. Maito tosin loppuu, ehkä leikkeleet ja juustotkin, sekä talvisaikaan tuoreet kasvikset, mutta hyvää ja monipuolista ruokaa riittää. 

Nyt olet ymmärtänyt väärin - joko tahallasi, tai sitten ymmärryksessäisi on jotain isompaakin häikkää.

Juurkin ihmisellä joka suunnittelee etukäteen, tarkistaa tilannetta ja tekee kauppalistaa ON niitä hätävarantoja kaapeissa. Tyyppi, joka ei huoli tästä eikä huomisesta päivästä on tuo, jolle jokainen eteen tuleva tilanne on ylläri - kaapit tyhjät, jokainen voirasia ja leipäpaketti on haettava erikseen, kun ei ole osattu tehdä sitä ennakoivaa kaappien tarkistusta ja siihen liittyvää metatyötä.

Eli joko teillä tehdään kuin tehdäänkin metatyötä tai sitten valehtelet.

Ohiksena, meillä ei tehdä metatöitä mutta meilläkin kaapeissa aina ruokaa, kuiva-aineita, jääkaapissa turetta ja pakasteessa lihaa, marjoja ja pakastettuna viikonloppuna tehtyjä patoja yms. Niitä sinne laittaa kaikki perheenjäsenet, minä, mies, välillä teinilapset kun kaupassa käyvät. Samoin piha tulee kolatuksi lumesta talvella, nurmikot haravoitua syksyllä, uusia vaatteita ostettua itselle ja lapsille, kodinkoneet vaihdettua kun hajoavat - ilman hirveää suunnittelua, ja ihan yhteistyössä. Jotenkin ketjua lukevana tulee olo, että metatyö tarkoittaa huonosti toimivia perheitä, joissa vanhemmat joko tappelevat kaikesta tai vaikenevat ja välttelevät toisiaan. Muissa perheissä, meissä jotka emme ymmärrä metatyötä, ei perhe-elämä ole työtä vaan elämää joka on itse valittu ja joka on aika onnellista ja mukavaa yhdessäelämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehdottomasti mun suosikki: "Yhteyksien pitäminen sukulaisiin" :D :D :D :D

Jos sukulaisten kanssa jutteleminen on työtä kannattaa jättää kokonaan pois. Jos joulukorttien lähettäminen on työtä ei sitä kannata missään tapauksessa tehdä.

Meillä se tarkoittaa paitsi niitä sosiaalisia suhteita (joita pitää hoitaa lasten takia) myös sitä, että sovitaan kuka kulloinkin auttaa suvun vanhuksia. 

Sukurumba?

Ei vaan hoidettavia juttuja, jotka hyvä vanhempi ja omainen hoitaa.

Se ei siis ole rumbaa kuten perherumba?

Se on jopa sambaa, polkkaa ja humppaa silloin, kun miehen pitää huolehtia oman sukunsa muistamisista ja yhteydenpidosta.

Onko kukaan muuten koskaan kuullut, että joku mies olisi huolehtinut yhteyksistä vaimonsa sukuun? Minä en ole.

Siis mitä h*lvettiä? Mitä edes on "yhteyksien hoitaminen"? Mitä varten miehen pitäisi hoitaa yhteyksiä naisen sukuun TAI päinvastoin? Tai kenenkään keneenkään?

Taitaa olla tyyppiesimerkki täysin tekemällä tehdyistä metatöistä. 

no onhan se lapsille tietty oikein mukavaa, ettei kukaan sukulainen ilmesty juhliin tai päättäjäisiin ja joulutkin vietetään keskenään kotona, kuuntelemassa kuinka isä vttuilee äidille.

Tuon edellisen lapsuus on varmaan ollut juuri tuollainen. Ei mitään kontakteja edes sukuun, ilmankos kasvoi noin kiukkuiseksi ja epäsosiaaliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Nuo viittä ateriaa päivittäin tuntikaupalla vatuloivat metatyöläiset ovat pahasti elämänhallintaongelmaisia. Kaapeissa ei ole koskaan mitään valmiina, vaan joka kerta on lähdettävä hakemaan kauhean suunnittelun ja murjotuksen saattelemana kaupasta välipala-aineksiakin. Ei löydy yksinäistä paahtoleipäviipaletta, ei murheellisen mustunutta banskua. Aina vaan metatyötä ja kauhea suoritus päälle. 

Meillä taas on peruselintarvikkeita niin, että pärjäämme hyvin jopa viikkoja käytämttä kaupassa. Maito tosin loppuu, ehkä leikkeleet ja juustotkin, sekä talvisaikaan tuoreet kasvikset, mutta hyvää ja monipuolista ruokaa riittää. 

Nyt olet ymmärtänyt väärin - joko tahallasi, tai sitten ymmärryksessäisi on jotain isompaakin häikkää.

Juurkin ihmisellä joka suunnittelee etukäteen, tarkistaa tilannetta ja tekee kauppalistaa ON niitä hätävarantoja kaapeissa. Tyyppi, joka ei huoli tästä eikä huomisesta päivästä on tuo, jolle jokainen eteen tuleva tilanne on ylläri - kaapit tyhjät, jokainen voirasia ja leipäpaketti on haettava erikseen, kun ei ole osattu tehdä sitä ennakoivaa kaappien tarkistusta ja siihen liittyvää metatyötä.

Eli joko teillä tehdään kuin tehdäänkin metatyötä tai sitten valehtelet.

Ohiksena, meillä ei tehdä metatöitä mutta meilläkin kaapeissa aina ruokaa, kuiva-aineita, jääkaapissa turetta ja pakasteessa lihaa, marjoja ja pakastettuna viikonloppuna tehtyjä patoja yms. Niitä sinne laittaa kaikki perheenjäsenet, minä, mies, välillä teinilapset kun kaupassa käyvät. Samoin piha tulee kolatuksi lumesta talvella, nurmikot haravoitua syksyllä, uusia vaatteita ostettua itselle ja lapsille, kodinkoneet vaihdettua kun hajoavat - ilman hirveää suunnittelua, ja ihan yhteistyössä. Jotenkin ketjua lukevana tulee olo, että metatyö tarkoittaa huonosti toimivia perheitä, joissa vanhemmat joko tappelevat kaikesta tai vaikenevat ja välttelevät toisiaan. Muissa perheissä, meissä jotka emme ymmärrä metatyötä, ei perhe-elämä ole työtä vaan elämää joka on itse valittu ja joka on aika onnellista ja mukavaa yhdessäelämistä. 

Kaikki teistä siis vaan ostaa summamutikassa mitä sattuu Ja työntää kaappiin edellisten eteem? Vai tarkistatteko kuitenkin että mitä on ja mitä tarvitaan?

Se metatyö kun ei ole mitään sen merkillisempää kuin sitä että huolehditaan että se huusholli pyörii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

metatyö on sitä että nainen vatvoo ja ahdistuu jostain roskien viennistä, ja sitten mies tulee ja nakkaa roskapussin mietitmättä ja väsymättä

sama juttu kun ajetaan fillarilla ajattelematta että nyt poljetaan yms.  mutta jotkut vaan ei pysty siihen ja se on metatyötä sitte

Sehän se onkin älykästä. Polkea miettimättä edes että minne.

Eittämättä pyöräily on raskasta jos aivot ovat aivan tiltissä jatkuvasta suunnan, kohteen ja päämäärän miettimisestä.

Miehenä minulle tuo on varsin rentouttavaa koska pyörilyn voi jakaa näin:

a) huviajelu joten poljen vaan huvikseni minne sattuu

b) työhön tai kauppaan meno tms. : lähden polkemaan kohti määränpäätä asiaa sen koomin miettimättä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Nuo viittä ateriaa päivittäin tuntikaupalla vatuloivat metatyöläiset ovat pahasti elämänhallintaongelmaisia. Kaapeissa ei ole koskaan mitään valmiina, vaan joka kerta on lähdettävä hakemaan kauhean suunnittelun ja murjotuksen saattelemana kaupasta välipala-aineksiakin. Ei löydy yksinäistä paahtoleipäviipaletta, ei murheellisen mustunutta banskua. Aina vaan metatyötä ja kauhea suoritus päälle. 

Meillä taas on peruselintarvikkeita niin, että pärjäämme hyvin jopa viikkoja käytämttä kaupassa. Maito tosin loppuu, ehkä leikkeleet ja juustotkin, sekä talvisaikaan tuoreet kasvikset, mutta hyvää ja monipuolista ruokaa riittää. 

Nyt olet ymmärtänyt väärin - joko tahallasi, tai sitten ymmärryksessäisi on jotain isompaakin häikkää.

Juurkin ihmisellä joka suunnittelee etukäteen, tarkistaa tilannetta ja tekee kauppalistaa ON niitä hätävarantoja kaapeissa. Tyyppi, joka ei huoli tästä eikä huomisesta päivästä on tuo, jolle jokainen eteen tuleva tilanne on ylläri - kaapit tyhjät, jokainen voirasia ja leipäpaketti on haettava erikseen, kun ei ole osattu tehdä sitä ennakoivaa kaappien tarkistusta ja siihen liittyvää metatyötä.

Eli joko teillä tehdään kuin tehdäänkin metatyötä tai sitten valehtelet.

Ohiksena, meillä ei tehdä metatöitä mutta meilläkin kaapeissa aina ruokaa, kuiva-aineita, jääkaapissa turetta ja pakasteessa lihaa, marjoja ja pakastettuna viikonloppuna tehtyjä patoja yms. Niitä sinne laittaa kaikki perheenjäsenet, minä, mies, välillä teinilapset kun kaupassa käyvät. Samoin piha tulee kolatuksi lumesta talvella, nurmikot haravoitua syksyllä, uusia vaatteita ostettua itselle ja lapsille, kodinkoneet vaihdettua kun hajoavat - ilman hirveää suunnittelua, ja ihan yhteistyössä. Jotenkin ketjua lukevana tulee olo, että metatyö tarkoittaa huonosti toimivia perheitä, joissa vanhemmat joko tappelevat kaikesta tai vaikenevat ja välttelevät toisiaan. Muissa perheissä, meissä jotka emme ymmärrä metatyötä, ei perhe-elämä ole työtä vaan elämää joka on itse valittu ja joka on aika onnellista ja mukavaa yhdessäelämistä. 

Teinien kanssa on yleensä jo helpompaa, ja jos hommat tasataan, se keventää tietysti, kun kaikki ei ole yhden perheejäsenen organisoinnin ja muistamisen varassa.

Teillä ei ilmeisesti lasten pienenä ollessakaan tarvinnut kenenkään erikseen huolehtia mistään ja muistaa mitään? Vai oletko vain unohtanut sen kasvavien lasten vaate- ja välineRUMBAN? Neuvolat, lääkärit, hammashuollot, parturit, päivähoidot (lippusineen ja lappusineen), koulut (Wilmoineen, läksyineen, kokeineen ja leirikouluineen?), harrastukset? Sukulaisten ja kaverien synttärit (muistamiset, vaatteet)? Omien lasten synttärit (kutsut, tarjottavat)? Yökylähullunmyllyn? Huvipuistot? Lomamatkat? Tai ehkä teillä ei näitä ollut tai jouduttu mitenkään organisoimaan?

Vain elämää, tietysti. Mutta elämästä tulee kaaos, ellei kukaan katso, että hommat toimivat, aikataulut pitävät, laput ja viestit kulkevat. Ja vielä ajallaan, jos mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

metatyö on sitä että nainen vatvoo ja ahdistuu jostain roskien viennistä, ja sitten mies tulee ja nakkaa roskapussin mietitmättä ja väsymättä

sama juttu kun ajetaan fillarilla ajattelematta että nyt poljetaan yms.  mutta jotkut vaan ei pysty siihen ja se on metatyötä sitte

Sehän se onkin älykästä. Polkea miettimättä edes että minne.

Eittämättä pyöräily on raskasta jos aivot ovat aivan tiltissä jatkuvasta suunnan, kohteen ja päämäärän miettimisestä.

Miehenä minulle tuo on varsin rentouttavaa koska pyörilyn voi jakaa näin:

a) huviajelu joten poljen vaan huvikseni minne sattuu

b) työhön tai kauppaan meno tms. : lähden polkemaan kohti määränpäätä asiaa sen koomin miettimättä

Sinä ihan itse kerroit että poljeskelet pyörällä ihan vaan kun saat pyöräillä ja se pyörä kulkee. Et siis osaa muuta ja vasta kysyttäessä tajuat. Että hei, sehän on vissiin idea, että mennään jonnekin.

Jotkut ihmiset eivät selvästikään nyt ymmärrä tekemisen, ajattelun ja tunteen eroa. Tätähän nykyään opetellaan koulussakin (tunnetaidot). Menee ihan sekaisin, että mikä on mitä ja onko niitä ajatuksia ollut ollenkaan. Sinnikkäästi hoetaan, että minä menen kauppaan ajattelematta mitään ja ostan sieltä vahingossa jotain järkevää. Tai laitan muistutuksen nokisutarin tilaamisesta, mutta en mitenkään ajattele, että se sutarimuistutus olisi järkevää laittaa. Ja jos sitten on se ajatus, että pitää ostaa luistimet, niin tämä onkin erillinen tunteista, eli tuo ajatus ei ole vaikkapa uupumuksen tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Nuo viittä ateriaa päivittäin tuntikaupalla vatuloivat metatyöläiset ovat pahasti elämänhallintaongelmaisia. Kaapeissa ei ole koskaan mitään valmiina, vaan joka kerta on lähdettävä hakemaan kauhean suunnittelun ja murjotuksen saattelemana kaupasta välipala-aineksiakin. Ei löydy yksinäistä paahtoleipäviipaletta, ei murheellisen mustunutta banskua. Aina vaan metatyötä ja kauhea suoritus päälle. 

Meillä taas on peruselintarvikkeita niin, että pärjäämme hyvin jopa viikkoja käytämttä kaupassa. Maito tosin loppuu, ehkä leikkeleet ja juustotkin, sekä talvisaikaan tuoreet kasvikset, mutta hyvää ja monipuolista ruokaa riittää. 

Nyt olet ymmärtänyt väärin - joko tahallasi, tai sitten ymmärryksessäisi on jotain isompaakin häikkää.

Juurkin ihmisellä joka suunnittelee etukäteen, tarkistaa tilannetta ja tekee kauppalistaa ON niitä hätävarantoja kaapeissa. Tyyppi, joka ei huoli tästä eikä huomisesta päivästä on tuo, jolle jokainen eteen tuleva tilanne on ylläri - kaapit tyhjät, jokainen voirasia ja leipäpaketti on haettava erikseen, kun ei ole osattu tehdä sitä ennakoivaa kaappien tarkistusta ja siihen liittyvää metatyötä.

Eli joko teillä tehdään kuin tehdäänkin metatyötä tai sitten valehtelet.

Ohiksena, meillä ei tehdä metatöitä mutta meilläkin kaapeissa aina ruokaa, kuiva-aineita, jääkaapissa turetta ja pakasteessa lihaa, marjoja ja pakastettuna viikonloppuna tehtyjä patoja yms. Niitä sinne laittaa kaikki perheenjäsenet, minä, mies, välillä teinilapset kun kaupassa käyvät. Samoin piha tulee kolatuksi lumesta talvella, nurmikot haravoitua syksyllä, uusia vaatteita ostettua itselle ja lapsille, kodinkoneet vaihdettua kun hajoavat - ilman hirveää suunnittelua, ja ihan yhteistyössä. Jotenkin ketjua lukevana tulee olo, että metatyö tarkoittaa huonosti toimivia perheitä, joissa vanhemmat joko tappelevat kaikesta tai vaikenevat ja välttelevät toisiaan. Muissa perheissä, meissä jotka emme ymmärrä metatyötä, ei perhe-elämä ole työtä vaan elämää joka on itse valittu ja joka on aika onnellista ja mukavaa yhdessäelämistä. 

Kaikki teistä siis vaan ostaa summamutikassa mitä sattuu Ja työntää kaappiin edellisten eteem? Vai tarkistatteko kuitenkin että mitä on ja mitä tarvitaan?

Se metatyö kun ei ole mitään sen merkillisempää kuin sitä että huolehditaan että se huusholli pyörii.

Kyllä, kaikki ostaa kun huomaa jonkun loppuneen, teinit nappaavat maitoa lähikaupasta kun tulevat lukiostaan, kaikki kirjoittavat jääkaapin oveen loppuvien ainesten nimiä, siitä nopein tuo ne tullessaan. Välillä on kaksi uutta suolapurkkia tai täysjyväpastaa, se uusi työnnetään kaapissa vanhemman taakse ilman ongelmaa. Jääkaappi on alkanut äännellä, viikonloppuna saunan jälkeen vilkaistiin netistä malleja ja kävin tänään ruokatunnilla ostamassa uuden jääkaappi-pakastin yhdistelmän joka tuodaan loppuviikosta kotiin. Kun minusta vieläkään tuo kaikki ei ole työtä vaan meidän normi elämää, tosi mukavaa sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

metatyö on sitä että nainen vatvoo ja ahdistuu jostain roskien viennistä, ja sitten mies tulee ja nakkaa roskapussin mietitmättä ja väsymättä

sama juttu kun ajetaan fillarilla ajattelematta että nyt poljetaan yms.  mutta jotkut vaan ei pysty siihen ja se on metatyötä sitte

Sehän se onkin älykästä. Polkea miettimättä edes että minne.

Eittämättä pyöräily on raskasta jos aivot ovat aivan tiltissä jatkuvasta suunnan, kohteen ja päämäärän miettimisestä.

Miehenä minulle tuo on varsin rentouttavaa koska pyörilyn voi jakaa näin:

a) huviajelu joten poljen vaan huvikseni minne sattuu

b) työhön tai kauppaan meno tms. : lähden polkemaan kohti määränpäätä asiaa sen koomin miettimättä

Eli teet metatyötä. Päätät mennä pyörällä töihin ja tarkistat varmaati myös aikataulun kulkupelin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Nuo viittä ateriaa päivittäin tuntikaupalla vatuloivat metatyöläiset ovat pahasti elämänhallintaongelmaisia. Kaapeissa ei ole koskaan mitään valmiina, vaan joka kerta on lähdettävä hakemaan kauhean suunnittelun ja murjotuksen saattelemana kaupasta välipala-aineksiakin. Ei löydy yksinäistä paahtoleipäviipaletta, ei murheellisen mustunutta banskua. Aina vaan metatyötä ja kauhea suoritus päälle. 

Meillä taas on peruselintarvikkeita niin, että pärjäämme hyvin jopa viikkoja käytämttä kaupassa. Maito tosin loppuu, ehkä leikkeleet ja juustotkin, sekä talvisaikaan tuoreet kasvikset, mutta hyvää ja monipuolista ruokaa riittää. 

Nyt olet ymmärtänyt väärin - joko tahallasi, tai sitten ymmärryksessäisi on jotain isompaakin häikkää.

Juurkin ihmisellä joka suunnittelee etukäteen, tarkistaa tilannetta ja tekee kauppalistaa ON niitä hätävarantoja kaapeissa. Tyyppi, joka ei huoli tästä eikä huomisesta päivästä on tuo, jolle jokainen eteen tuleva tilanne on ylläri - kaapit tyhjät, jokainen voirasia ja leipäpaketti on haettava erikseen, kun ei ole osattu tehdä sitä ennakoivaa kaappien tarkistusta ja siihen liittyvää metatyötä.

Eli joko teillä tehdään kuin tehdäänkin metatyötä tai sitten valehtelet.

Ohiksena, meillä ei tehdä metatöitä mutta meilläkin kaapeissa aina ruokaa, kuiva-aineita, jääkaapissa turetta ja pakasteessa lihaa, marjoja ja pakastettuna viikonloppuna tehtyjä patoja yms. Niitä sinne laittaa kaikki perheenjäsenet, minä, mies, välillä teinilapset kun kaupassa käyvät. Samoin piha tulee kolatuksi lumesta talvella, nurmikot haravoitua syksyllä, uusia vaatteita ostettua itselle ja lapsille, kodinkoneet vaihdettua kun hajoavat - ilman hirveää suunnittelua, ja ihan yhteistyössä. Jotenkin ketjua lukevana tulee olo, että metatyö tarkoittaa huonosti toimivia perheitä, joissa vanhemmat joko tappelevat kaikesta tai vaikenevat ja välttelevät toisiaan. Muissa perheissä, meissä jotka emme ymmärrä metatyötä, ei perhe-elämä ole työtä vaan elämää joka on itse valittu ja joka on aika onnellista ja mukavaa yhdessäelämistä. 

Kaikki teistä siis vaan ostaa summamutikassa mitä sattuu Ja työntää kaappiin edellisten eteem? Vai tarkistatteko kuitenkin että mitä on ja mitä tarvitaan?

Se metatyö kun ei ole mitään sen merkillisempää kuin sitä että huolehditaan että se huusholli pyörii.

Kyllä, kaikki ostaa kun huomaa jonkun loppuneen, teinit nappaavat maitoa lähikaupasta kun tulevat lukiostaan, kaikki kirjoittavat jääkaapin oveen loppuvien ainesten nimiä, siitä nopein tuo ne tullessaan. Välillä on kaksi uutta suolapurkkia tai täysjyväpastaa, se uusi työnnetään kaapissa vanhemman taakse ilman ongelmaa. Jääkaappi on alkanut äännellä, viikonloppuna saunan jälkeen vilkaistiin netistä malleja ja kävin tänään ruokatunnilla ostamassa uuden jääkaappi-pakastin yhdistelmän joka tuodaan loppuviikosta kotiin. Kun minusta vieläkään tuo kaikki ei ole työtä vaan meidän normi elämää, tosi mukavaa sellaista.

Eli teillä tehdään metatyötä.

Ei kukaan ole sanonut että se olisi vaikeaa, ylivoimaista tai elämälle vierasta. Se on vaan asia jota huushollin pyörittämiseen vaaditaan.

Itselläni on myös kaksi teiniä ja kyllä se ero metatyön määrässä on muutenkin pienempi nykyään ja sitä on jakamassa useampi. Teinit huolehtivat jo itse omista asioistaan ja vaatteistaan jne.

Kun lapset oli pienempiä, metatyötä oli kyllä aika jäätävä määrä välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Nuo viittä ateriaa päivittäin tuntikaupalla vatuloivat metatyöläiset ovat pahasti elämänhallintaongelmaisia. Kaapeissa ei ole koskaan mitään valmiina, vaan joka kerta on lähdettävä hakemaan kauhean suunnittelun ja murjotuksen saattelemana kaupasta välipala-aineksiakin. Ei löydy yksinäistä paahtoleipäviipaletta, ei murheellisen mustunutta banskua. Aina vaan metatyötä ja kauhea suoritus päälle. 

Meillä taas on peruselintarvikkeita niin, että pärjäämme hyvin jopa viikkoja käytämttä kaupassa. Maito tosin loppuu, ehkä leikkeleet ja juustotkin, sekä talvisaikaan tuoreet kasvikset, mutta hyvää ja monipuolista ruokaa riittää. 

Nyt olet ymmärtänyt väärin - joko tahallasi, tai sitten ymmärryksessäisi on jotain isompaakin häikkää.

Juurkin ihmisellä joka suunnittelee etukäteen, tarkistaa tilannetta ja tekee kauppalistaa ON niitä hätävarantoja kaapeissa. Tyyppi, joka ei huoli tästä eikä huomisesta päivästä on tuo, jolle jokainen eteen tuleva tilanne on ylläri - kaapit tyhjät, jokainen voirasia ja leipäpaketti on haettava erikseen, kun ei ole osattu tehdä sitä ennakoivaa kaappien tarkistusta ja siihen liittyvää metatyötä.

Eli joko teillä tehdään kuin tehdäänkin metatyötä tai sitten valehtelet.

Ohiksena, meillä ei tehdä metatöitä mutta meilläkin kaapeissa aina ruokaa, kuiva-aineita, jääkaapissa turetta ja pakasteessa lihaa, marjoja ja pakastettuna viikonloppuna tehtyjä patoja yms. Niitä sinne laittaa kaikki perheenjäsenet, minä, mies, välillä teinilapset kun kaupassa käyvät. Samoin piha tulee kolatuksi lumesta talvella, nurmikot haravoitua syksyllä, uusia vaatteita ostettua itselle ja lapsille, kodinkoneet vaihdettua kun hajoavat - ilman hirveää suunnittelua, ja ihan yhteistyössä. Jotenkin ketjua lukevana tulee olo, että metatyö tarkoittaa huonosti toimivia perheitä, joissa vanhemmat joko tappelevat kaikesta tai vaikenevat ja välttelevät toisiaan. Muissa perheissä, meissä jotka emme ymmärrä metatyötä, ei perhe-elämä ole työtä vaan elämää joka on itse valittu ja joka on aika onnellista ja mukavaa yhdessäelämistä. 

Eiköhän näin vastaa kaikki miehet, joiden perheissä se metatyö on jäänyt naisen vastuulle. Kysypähän siis puolisoltasi, että tehdäänkö teillä metatöitä ;)

Metatyöhän on asioiden suunnittelua ja ennakointia. Kyllä sitä tekevät väistämättä kaikki vähänkään järjestelmällisesti elävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Nuo viittä ateriaa päivittäin tuntikaupalla vatuloivat metatyöläiset ovat pahasti elämänhallintaongelmaisia. Kaapeissa ei ole koskaan mitään valmiina, vaan joka kerta on lähdettävä hakemaan kauhean suunnittelun ja murjotuksen saattelemana kaupasta välipala-aineksiakin. Ei löydy yksinäistä paahtoleipäviipaletta, ei murheellisen mustunutta banskua. Aina vaan metatyötä ja kauhea suoritus päälle. 

Meillä taas on peruselintarvikkeita niin, että pärjäämme hyvin jopa viikkoja käytämttä kaupassa. Maito tosin loppuu, ehkä leikkeleet ja juustotkin, sekä talvisaikaan tuoreet kasvikset, mutta hyvää ja monipuolista ruokaa riittää. 

Nyt olet ymmärtänyt väärin - joko tahallasi, tai sitten ymmärryksessäisi on jotain isompaakin häikkää.

Juurkin ihmisellä joka suunnittelee etukäteen, tarkistaa tilannetta ja tekee kauppalistaa ON niitä hätävarantoja kaapeissa. Tyyppi, joka ei huoli tästä eikä huomisesta päivästä on tuo, jolle jokainen eteen tuleva tilanne on ylläri - kaapit tyhjät, jokainen voirasia ja leipäpaketti on haettava erikseen, kun ei ole osattu tehdä sitä ennakoivaa kaappien tarkistusta ja siihen liittyvää metatyötä.

Eli joko teillä tehdään kuin tehdäänkin metatyötä tai sitten valehtelet.

Ohiksena, meillä ei tehdä metatöitä mutta meilläkin kaapeissa aina ruokaa, kuiva-aineita, jääkaapissa turetta ja pakasteessa lihaa, marjoja ja pakastettuna viikonloppuna tehtyjä patoja yms. Niitä sinne laittaa kaikki perheenjäsenet, minä, mies, välillä teinilapset kun kaupassa käyvät. Samoin piha tulee kolatuksi lumesta talvella, nurmikot haravoitua syksyllä, uusia vaatteita ostettua itselle ja lapsille, kodinkoneet vaihdettua kun hajoavat - ilman hirveää suunnittelua, ja ihan yhteistyössä. Jotenkin ketjua lukevana tulee olo, että metatyö tarkoittaa huonosti toimivia perheitä, joissa vanhemmat joko tappelevat kaikesta tai vaikenevat ja välttelevät toisiaan. Muissa perheissä, meissä jotka emme ymmärrä metatyötä, ei perhe-elämä ole työtä vaan elämää joka on itse valittu ja joka on aika onnellista ja mukavaa yhdessäelämistä. 

Kaikki teistä siis vaan ostaa summamutikassa mitä sattuu Ja työntää kaappiin edellisten eteem? Vai tarkistatteko kuitenkin että mitä on ja mitä tarvitaan?

Se metatyö kun ei ole mitään sen merkillisempää kuin sitä että huolehditaan että se huusholli pyörii.

Kyllä, kaikki ostaa kun huomaa jonkun loppuneen, teinit nappaavat maitoa lähikaupasta kun tulevat lukiostaan, kaikki kirjoittavat jääkaapin oveen loppuvien ainesten nimiä, siitä nopein tuo ne tullessaan. Välillä on kaksi uutta suolapurkkia tai täysjyväpastaa, se uusi työnnetään kaapissa vanhemman taakse ilman ongelmaa. Jääkaappi on alkanut äännellä, viikonloppuna saunan jälkeen vilkaistiin netistä malleja ja kävin tänään ruokatunnilla ostamassa uuden jääkaappi-pakastin yhdistelmän joka tuodaan loppuviikosta kotiin. Kun minusta vieläkään tuo kaikki ei ole työtä vaan meidän normi elämää, tosi mukavaa sellaista.

Eli tehdäänhän teillä niitä metatöitä. Mm. vertailitte noita jääkappeja koska olitte tulleet tulokseen, että tarvitaan uusi.

Vierailija kirjoitti:

Kun minusta vieläkään tuo kaikki ei ole työtä vaan meidän normi elämää, tosi mukavaa sellaista.

Eihän se metatyö olekaan mitenkään vastenmielistä. Se auttaa arkea sujumaan. Mutta jos sitä tekee perheestä vain yksi ihminen neljän ihmisen asioiden edestä, se käy pidemmän päälle todella raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Nuo viittä ateriaa päivittäin tuntikaupalla vatuloivat metatyöläiset ovat pahasti elämänhallintaongelmaisia. Kaapeissa ei ole koskaan mitään valmiina, vaan joka kerta on lähdettävä hakemaan kauhean suunnittelun ja murjotuksen saattelemana kaupasta välipala-aineksiakin. Ei löydy yksinäistä paahtoleipäviipaletta, ei murheellisen mustunutta banskua. Aina vaan metatyötä ja kauhea suoritus päälle. 

Meillä taas on peruselintarvikkeita niin, että pärjäämme hyvin jopa viikkoja käytämttä kaupassa. Maito tosin loppuu, ehkä leikkeleet ja juustotkin, sekä talvisaikaan tuoreet kasvikset, mutta hyvää ja monipuolista ruokaa riittää. 

Nyt olet ymmärtänyt väärin - joko tahallasi, tai sitten ymmärryksessäisi on jotain isompaakin häikkää.

Juurkin ihmisellä joka suunnittelee etukäteen, tarkistaa tilannetta ja tekee kauppalistaa ON niitä hätävarantoja kaapeissa. Tyyppi, joka ei huoli tästä eikä huomisesta päivästä on tuo, jolle jokainen eteen tuleva tilanne on ylläri - kaapit tyhjät, jokainen voirasia ja leipäpaketti on haettava erikseen, kun ei ole osattu tehdä sitä ennakoivaa kaappien tarkistusta ja siihen liittyvää metatyötä.

Eli joko teillä tehdään kuin tehdäänkin metatyötä tai sitten valehtelet.

Ohiksena, meillä ei tehdä metatöitä mutta meilläkin kaapeissa aina ruokaa, kuiva-aineita, jääkaapissa turetta ja pakasteessa lihaa, marjoja ja pakastettuna viikonloppuna tehtyjä patoja yms. Niitä sinne laittaa kaikki perheenjäsenet, minä, mies, välillä teinilapset kun kaupassa käyvät. Samoin piha tulee kolatuksi lumesta talvella, nurmikot haravoitua syksyllä, uusia vaatteita ostettua itselle ja lapsille, kodinkoneet vaihdettua kun hajoavat - ilman hirveää suunnittelua, ja ihan yhteistyössä. Jotenkin ketjua lukevana tulee olo, että metatyö tarkoittaa huonosti toimivia perheitä, joissa vanhemmat joko tappelevat kaikesta tai vaikenevat ja välttelevät toisiaan. Muissa perheissä, meissä jotka emme ymmärrä metatyötä, ei perhe-elämä ole työtä vaan elämää joka on itse valittu ja joka on aika onnellista ja mukavaa yhdessäelämistä. 

Teinien kanssa on yleensä jo helpompaa, ja jos hommat tasataan, se keventää tietysti, kun kaikki ei ole yhden perheejäsenen organisoinnin ja muistamisen varassa.

Teillä ei ilmeisesti lasten pienenä ollessakaan tarvinnut kenenkään erikseen huolehtia mistään ja muistaa mitään? Vai oletko vain unohtanut sen kasvavien lasten vaate- ja välineRUMBAN? Neuvolat, lääkärit, hammashuollot, parturit, päivähoidot (lippusineen ja lappusineen), koulut (Wilmoineen, läksyineen, kokeineen ja leirikouluineen?), harrastukset? Sukulaisten ja kaverien synttärit (muistamiset, vaatteet)? Omien lasten synttärit (kutsut, tarjottavat)? Yökylähullunmyllyn? Huvipuistot? Lomamatkat? Tai ehkä teillä ei näitä ollut tai jouduttu mitenkään organisoimaan?

Vain elämää, tietysti. Mutta elämästä tulee kaaos, ellei kukaan katso, että hommat toimivat, aikataulut pitävät, laput ja viestit kulkevat. Ja vielä ajallaan, jos mahdollista.

En ole unohtanut aikaa kun lapset olivat pieniä, mies kävi useamman vuoden töissä toisella paikkakunnalla, hoidin lapset ja kodin viikot yksin. Eipä tuossa mitään hullunmyllyä ollut. Vaatteita ostettiin kun lisää tarvittiin, paljon jostain marketista tai kauppakeskuksen Reimasta tms., meillä oli aina kummallakin tiedossa lasten koot ja jalan kuvat kenkiä ja luistimia varten. Juhlavaatteita toin ulkomailta työreissuilta, tyttö tykkäsi prinsessamekoista. Synttäreitä järkättiin kyllä ja isolle joukolle, niitähän oli mukava järjestää. Lapset eivät juurikaan pitäneet kakuista, jäätelö taas kelpasi, ja lähileipomosta sai hyviä pikkuleipiä yms. Ohjelmaa kehiteltiin aina, oli aarteenetsintää ja askartelua ym, pojalla ulkona pihaleikkejä kesäaikaan. Päivähoito oli helppo, paikka aivan naapurissa. Koulut ovat olleet suht lähellä, ei kuskaamisia, samoin suurin osa harrastuksista on mennyt hyvin vähillä kyydityksillä. Wilmaa on molemmat seuranneet silloin kun olemme kerenneet, eipä tuolta ole suuremmasti moitteita tullut vaikkei aina ole heti reagoitu. Ja kaikki menot ovat olleet  vanhempien kännyissä, se vienyt kumpi kerennyt aamulla sovittu (tai päätös sen mukaan kumpi työreissulla ja kumpi kotona). Lomamatkoja on tehty noin kaksi vuoteen, lisäksi kotimaan matkat, mutta mikä ihmeen ongelma noissa nyt on, se vanhemmista kumpi on innostuneempi on surffanut netissä ja esitellyt paikkaa toiselle jonka jälkeen varaukset on tehty. Matkailtu on niin paljn ettei pakkaaminen ole koskaan ollut mikään ongelma . Muistamisessa kalenterit niin seinällä kuin kännyissä ja tietokoneissa auttavat hirveästi ja kaikki muukin "meta" on aika yksinkertaista.

Jotenkin pelottaa näiden metailijoiden puolesta, jos tavallinen arki on niin raskasta, että sen alle meinaa uupua miten selviää niistä oikeasti raskaista jutuista joita jokaisella tulee elämässä vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Nuo viittä ateriaa päivittäin tuntikaupalla vatuloivat metatyöläiset ovat pahasti elämänhallintaongelmaisia. Kaapeissa ei ole koskaan mitään valmiina, vaan joka kerta on lähdettävä hakemaan kauhean suunnittelun ja murjotuksen saattelemana kaupasta välipala-aineksiakin. Ei löydy yksinäistä paahtoleipäviipaletta, ei murheellisen mustunutta banskua. Aina vaan metatyötä ja kauhea suoritus päälle. 

Meillä taas on peruselintarvikkeita niin, että pärjäämme hyvin jopa viikkoja käytämttä kaupassa. Maito tosin loppuu, ehkä leikkeleet ja juustotkin, sekä talvisaikaan tuoreet kasvikset, mutta hyvää ja monipuolista ruokaa riittää. 

Nyt olet ymmärtänyt väärin - joko tahallasi, tai sitten ymmärryksessäisi on jotain isompaakin häikkää.

Juurkin ihmisellä joka suunnittelee etukäteen, tarkistaa tilannetta ja tekee kauppalistaa ON niitä hätävarantoja kaapeissa. Tyyppi, joka ei huoli tästä eikä huomisesta päivästä on tuo, jolle jokainen eteen tuleva tilanne on ylläri - kaapit tyhjät, jokainen voirasia ja leipäpaketti on haettava erikseen, kun ei ole osattu tehdä sitä ennakoivaa kaappien tarkistusta ja siihen liittyvää metatyötä.

Eli joko teillä tehdään kuin tehdäänkin metatyötä tai sitten valehtelet.

Ohiksena, meillä ei tehdä metatöitä mutta meilläkin kaapeissa aina ruokaa, kuiva-aineita, jääkaapissa turetta ja pakasteessa lihaa, marjoja ja pakastettuna viikonloppuna tehtyjä patoja yms. Niitä sinne laittaa kaikki perheenjäsenet, minä, mies, välillä teinilapset kun kaupassa käyvät. Samoin piha tulee kolatuksi lumesta talvella, nurmikot haravoitua syksyllä, uusia vaatteita ostettua itselle ja lapsille, kodinkoneet vaihdettua kun hajoavat - ilman hirveää suunnittelua, ja ihan yhteistyössä. Jotenkin ketjua lukevana tulee olo, että metatyö tarkoittaa huonosti toimivia perheitä, joissa vanhemmat joko tappelevat kaikesta tai vaikenevat ja välttelevät toisiaan. Muissa perheissä, meissä jotka emme ymmärrä metatyötä, ei perhe-elämä ole työtä vaan elämää joka on itse valittu ja joka on aika onnellista ja mukavaa yhdessäelämistä. 

Eiköhän näin vastaa kaikki miehet, joiden perheissä se metatyö on jäänyt naisen vastuulle. Kysypähän siis puolisoltasi, että tehdäänkö teillä metatöitä ;)

Metatyöhän on asioiden suunnittelua ja ennakointia. Kyllä sitä tekevät väistämättä kaikki vähänkään järjestelmällisesti elävät.

Siis olen nainen. Ja mieheni on ihan samaa mieltä.