Lue keskustelun säännöt.
Perheen metatyöt mitä niitä on?
17.11.2019 |
Esimerkkejä ”metatöistä” mitä
voi olla lapsiperheessä?
Kommentit (1039)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.
Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.
Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa.
Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.
Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.
Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.
Eikä mies. Ostankin jatkossa vain puurohiutaleita ja suolaa, niistä voi itse kukin tehdä kaurapuuron mikrossa, kun tulee nälkä. Minä pääsen ruuanlaitosta kokonaan, kiva.
Yksi ystäväni tekee sunnuntaisin kaksi eri keittoa, aina ne samat. Toista keittoa syödään maanantaina ja tiistaina, toista keskiviikkona ja torstaina. Mies oli joskus parin vuoden jälkeen marissut, kun aina pitää syödä samaa. Vaimo ehdotti, että mies tekisi arkisin ruuat, mutta mies ei innostunut.
Jos pidät pelkällä kaurapuurolla elämistä vertailukelpoisena esimerkiksi yhdelle jauheliha-, yhdelle broileri-, yhdelle makkara- ja yhdelle kalaruualle viikossa, niin onnittelut mielikuvituksettomuudesta. Ymmärrän, että tarvitset perusteellisen metatyötuokion ruokalistojen parissa.
Maanantaina jauhelihakeitto, tiistaina broilerikeitto, keskiviikkona makkarakeitto, torstaina kalakeitto ja perjantaina lämmitellään tähteitä. Sama lista vuoden ympäri ja sitten uudestaan.
Kannattaa joskus kokeilla jotain muutakin kuin keittoja. Ymmärtäisit ehkä, että tavallinen kotiruoka ei ole tylsää moskaa.
Ai nytkö keitot ovatkin tylsää moskaa? Osaan kyllä kokata, mutta en jaksa jatkuvasti keksiä hyvää, terveellistä, edullista, vaihtelevaa ja nopsasti työpäivän jälkeen valmistuvaa ruokaa. Kun niiden miettiminen on kuulemma turhaa metatyötä ja ihan jokainen selviää siitä sen kummemmin miettimättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.
Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.
Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa.
Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.
Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.
Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.
Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.
Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?
Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehdottomasti mun suosikki: "Yhteyksien pitäminen sukulaisiin" :D :D :D :D
Jos sukulaisten kanssa jutteleminen on työtä kannattaa jättää kokonaan pois. Jos joulukorttien lähettäminen on työtä ei sitä kannata missään tapauksessa tehdä.
Meillä se tarkoittaa paitsi niitä sosiaalisia suhteita (joita pitää hoitaa lasten takia) myös sitä, että sovitaan kuka kulloinkin auttaa suvun vanhuksia.
Sukurumba?
Ei vaan hoidettavia juttuja, jotka hyvä vanhempi ja omainen hoitaa.
Se ei siis ole rumbaa kuten perherumba?
Se on selvästi sukusambaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.
Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.
Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa.
Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.
Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.
Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.
Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.
Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?
Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa.
Aika moni kohta pätee kyllä mieheen... Itse ei jakseta suunnitella tai tehdä ruokia, mutta sitten jos minä suunnittelen tai teen, niin AINA on voi valittaa kuitenkin jostain...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.
Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.
Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa.
Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.
Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.
Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.
Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.
Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?
Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa.
En ole aiempi kirjoittaja, mutta tuohan siinä ruokien suunnittelussa juuri on vaikeaa, kun niissä pitää ottaa niin monta asiaa huomioon. Suorastaan pakotin mieheni keksimään meille yhden ruoan. Hän ideoi uunilohen. Muuten hyvä, mutta meidän 4-henkisessä perheessä on yksi kalaa yli kaiken inhoava ja kaksi kasvissyöjää. Sitten voi marttyroida, että ei taas mikään kelpaa mitä ehdottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.
Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.
Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa.
Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.
Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.
Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.
Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.
Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?
Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa.
Hah, sinä et edes viitsinyt miettiä mitään uutta vaan kopsasit vanhan viestisi. No teenpä sitten saman itsekin: syödään joka päivä kaurapuuroa. Kenenkään ei tarvitse vaivata päätään, mitä syödään.
Metatyö ja metatyö. Ennen tätä sanottiin ihan vain elämäksi. Mutta kaikella pitää pystyä nykyään uhriutumaan, se on nykyajan kapitaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.
Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.
Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa.
Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.
Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.
Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.
Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.
Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?
Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa.
En ole aiempi kirjoittaja, mutta tuohan siinä ruokien suunnittelussa juuri on vaikeaa, kun niissä pitää ottaa niin monta asiaa huomioon. Suorastaan pakotin mieheni keksimään meille yhden ruoan. Hän ideoi uunilohen. Muuten hyvä, mutta meidän 4-henkisessä perheessä on yksi kalaa yli kaiken inhoava ja kaksi kasvissyöjää. Sitten voi marttyroida, että ei taas mikään kelpaa mitä ehdottaa.
Tämäkin on oma valinta. Hittoako kasvatatte lapsenne nirsoiksi. Se on syötävä sitä mitä valmistetaan.
epämetatyöntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.
Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.
Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa.
Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.
Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.
Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.
Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.
Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?
Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa.
Aika moni kohta pätee kyllä mieheen... Itse ei jakseta suunnitella tai tehdä ruokia, mutta sitten jos minä suunnittelen tai teen, niin AINA on voi valittaa kuitenkin jostain...
Niinpä. Toisen ideoita on helppo kritisoida, jos ei sitoudu yhteistyöhön ja taivu kompromisseihin. Jalkovälivarustuksesta riipumatta.
Meillä tuo peruskaava on sellainen, että nainen alkaa täysin randomitilanteessa puhista seuraavasta ateriasta, ehkä huomisesta, ehkä samanpäiväisestä, ehkä ensitorstaisesta, ja tivata muilta, mitä syötäisiin. Se ei kuitenkaan ole tarkoitettu kysymykseksi, koska mikä tahansa vastaus saa aina täystyrmäyksen. Verukkeita on loputtomiin. Yllä listattu vain osa. Ehkä noin sata kertaa mies meni samaan halpaan, ottaen asian vakavasti ja pohtien vastauksia, useita vaihtoehtojakin. Jääräpäinenkin mies oppi kuitenkin noin sadan tyrmäyksen jälkeen, että hänen mielipidettään ei oikeasti kaivata, vaan kysymykseksi muotouiltu purkaus on itse asiassa vaan veruke uhriutumiselle ja syyllistämiselle. Jos siihen vastattaisiin ja vastaus hyväksyttäisiin, Työn Sankarin ja Kodin Uhriäidin marttyyyyrinviitta häviäisi *puff* vaan savuna ilmaan ja perheessä olisi yhteishenki. Mitä siitäkin tulisi.
Kaikesta oppineena kieltäydyn nykyään enää edes harkitsemasta vastata tuollaisiin kompakysymyksiin. Sitä saa mitä tilaa. En kuitenkaan myöskään kritisoi enkä valita mistään. Koska hän on halunnut täyden päätös- eli saneluvallan ja osoittanut että mielipidettäni ei arvosteta, niin olkoon sitten niin.
Näin siis meillä, mitenkään ottamatta kantaa teidän tilanteeseen, joka varmasti on erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.
Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.
Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa.
Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.
Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.
Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.
Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.
Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?
Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa.
Hah, sinä et edes viitsinyt miettiä mitään uutta vaan kopsasit vanhan viestisi. No teenpä sitten saman itsekin: syödään joka päivä kaurapuuroa. Kenenkään ei tarvitse vaivata päätään, mitä syödään.
Samaan valitusvirteen voi vastata samalla vastauksella. Eihän se asia siinä välissä miksikään ole muuttunut. Tämä on tehokasta, kun ei tarvitse joka kerta aloittaa nollasta. Voi syödä joka päivä kaurapuuroa tai tehdä kiertävän ruokalistan tai muuten hyödyntää uudelleen vanhoja ideoita, vaikkapa reseptipankkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.
Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.
Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa.
Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.
Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.
Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.
Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.
Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?
Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa.
En ole aiempi kirjoittaja, mutta tuohan siinä ruokien suunnittelussa juuri on vaikeaa, kun niissä pitää ottaa niin monta asiaa huomioon. Suorastaan pakotin mieheni keksimään meille yhden ruoan. Hän ideoi uunilohen. Muuten hyvä, mutta meidän 4-henkisessä perheessä on yksi kalaa yli kaiken inhoava ja kaksi kasvissyöjää. Sitten voi marttyroida, että ei taas mikään kelpaa mitä ehdottaa.
Allergiat on pakko huomioida. Siinäpä ne asiat oikeastaan ovatkin. Muu on omia itse tehtyjä rajoitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.
Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.
Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa.
Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.
Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.
Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.
Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.
Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?
Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa.
Aika moni kohta pätee kyllä mieheen... Itse ei jakseta suunnitella tai tehdä ruokia, mutta sitten jos minä suunnittelen tai teen, niin AINA on voi valittaa kuitenkin jostain...
Niinpä. Toisen ideoita on helppo kritisoida, jos ei sitoudu yhteistyöhön ja taivu kompromisseihin. Jalkovälivarustuksesta riipumatta.
Meillä tuo peruskaava on sellainen, että nainen alkaa täysin randomitilanteessa puhista seuraavasta ateriasta, ehkä huomisesta, ehkä samanpäiväisestä, ehkä ensitorstaisesta, ja tivata muilta, mitä syötäisiin. Se ei kuitenkaan ole tarkoitettu kysymykseksi, koska mikä tahansa vastaus saa aina täystyrmäyksen. Verukkeita on loputtomiin. Yllä listattu vain osa. Ehkä noin sata kertaa mies meni samaan halpaan, ottaen asian vakavasti ja pohtien vastauksia, useita vaihtoehtojakin. Jääräpäinenkin mies oppi kuitenkin noin sadan tyrmäyksen jälkeen, että hänen mielipidettään ei oikeasti kaivata, vaan kysymykseksi muotouiltu purkaus on itse asiassa vaan veruke uhriutumiselle ja syyllistämiselle. Jos siihen vastattaisiin ja vastaus hyväksyttäisiin, Työn Sankarin ja Kodin Uhriäidin marttyyyyrinviitta häviäisi *puff* vaan savuna ilmaan ja perheessä olisi yhteishenki. Mitä siitäkin tulisi.
Kaikesta oppineena kieltäydyn nykyään enää edes harkitsemasta vastata tuollaisiin kompakysymyksiin. Sitä saa mitä tilaa. En kuitenkaan myöskään kritisoi enkä valita mistään. Koska hän on halunnut täyden päätös- eli saneluvallan ja osoittanut että mielipidettäni ei arvosteta, niin olkoon sitten niin.
Näin siis meillä, mitenkään ottamatta kantaa teidän tilanteeseen, joka varmasti on erilainen.
Etkö sinä sitten laita ruokaa? Saisit tehdä mitä haluat eikä vaimo saisi valittaa.
metatyö on sitä että nainen vatvoo ja ahdistuu jostain roskien viennistä, ja sitten mies tulee ja nakkaa roskapussin mietitmättä ja väsymättä
sama juttu kun ajetaan fillarilla ajattelematta että nyt poljetaan yms. mutta jotkut vaan ei pysty siihen ja se on metatyötä sitte
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
metatyö on sitä että nainen vatvoo ja ahdistuu jostain roskien viennistä, ja sitten mies tulee ja nakkaa roskapussin mietitmättä ja väsymättä
sama juttu kun ajetaan fillarilla ajattelematta että nyt poljetaan yms. mutta jotkut vaan ei pysty siihen ja se on metatyötä sitte
Sehän se onkin älykästä. Polkea miettimättä edes että minne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.
Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.
Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa.
Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.
Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.
Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.
Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.
Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?
Viikottain samat peruselintarvikkeet, ja niistä sitten ties mitä loihdit? Olet kyllä velho kokiksi. Kateeksi käy. Minä joudun tekemään sitä mihin on tarpeet. En saa tehdyksi perunasta kukkakaaligratiinia vaikka kuinka yrittäisin, noin esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.
Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.
Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.
Kun kysyy, mitä tänään syödään, vastaus on mieheltä ja teineiltä usein: ”Ihan sama.” Meillä loppui tuo, kun alkoi olla päivä toisensa jälkeen sitä ihan samaa. Kummasti rupesi mielikuvitus ukollakin toimimaan. 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.
Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.
Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa.
Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.
Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.
Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.
Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.
Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?
Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa.
En ole aiempi kirjoittaja, mutta tuohan siinä ruokien suunnittelussa juuri on vaikeaa, kun niissä pitää ottaa niin monta asiaa huomioon. Suorastaan pakotin mieheni keksimään meille yhden ruoan. Hän ideoi uunilohen. Muuten hyvä, mutta meidän 4-henkisessä perheessä on yksi kalaa yli kaiken inhoava ja kaksi kasvissyöjää. Sitten voi marttyroida, että ei taas mikään kelpaa mitä ehdottaa.
Tämäkin on oma valinta. Hittoako kasvatatte lapsenne nirsoiksi. Se on syötävä sitä mitä valmistetaan.
epämetatyöntekijä.
Miehen lapsia. Miksei ole kasvattanut paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.
Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.
Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa.
Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.
Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.
Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.
Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.
Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?
Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.
Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:
a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,
b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,
c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,
d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,
e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,
f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,
g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta
h)aina samoja ruokia
i)...jne jne...
Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa.
Aika moni kohta pätee kyllä mieheen... Itse ei jakseta suunnitella tai tehdä ruokia, mutta sitten jos minä suunnittelen tai teen, niin AINA on voi valittaa kuitenkin jostain...
Niinpä. Toisen ideoita on helppo kritisoida, jos ei sitoudu yhteistyöhön ja taivu kompromisseihin. Jalkovälivarustuksesta riipumatta.
Meillä tuo peruskaava on sellainen, että nainen alkaa täysin randomitilanteessa puhista seuraavasta ateriasta, ehkä huomisesta, ehkä samanpäiväisestä, ehkä ensitorstaisesta, ja tivata muilta, mitä syötäisiin. Se ei kuitenkaan ole tarkoitettu kysymykseksi, koska mikä tahansa vastaus saa aina täystyrmäyksen. Verukkeita on loputtomiin. Yllä listattu vain osa. Ehkä noin sata kertaa mies meni samaan halpaan, ottaen asian vakavasti ja pohtien vastauksia, useita vaihtoehtojakin. Jääräpäinenkin mies oppi kuitenkin noin sadan tyrmäyksen jälkeen, että hänen mielipidettään ei oikeasti kaivata, vaan kysymykseksi muotouiltu purkaus on itse asiassa vaan veruke uhriutumiselle ja syyllistämiselle. Jos siihen vastattaisiin ja vastaus hyväksyttäisiin, Työn Sankarin ja Kodin Uhriäidin marttyyyyrinviitta häviäisi *puff* vaan savuna ilmaan ja perheessä olisi yhteishenki. Mitä siitäkin tulisi.
Kaikesta oppineena kieltäydyn nykyään enää edes harkitsemasta vastata tuollaisiin kompakysymyksiin. Sitä saa mitä tilaa. En kuitenkaan myöskään kritisoi enkä valita mistään. Koska hän on halunnut täyden päätös- eli saneluvallan ja osoittanut että mielipidettäni ei arvosteta, niin olkoon sitten niin.
Näin siis meillä, mitenkään ottamatta kantaa teidän tilanteeseen, joka varmasti on erilainen.
Etkö sinä sitten laita ruokaa? Saisit tehdä mitä haluat eikä vaimo saisi valittaa.
Tietenkin laitan. En vain sekaannu pikkurillilläkään niihin tilanteisiin, kun nainen tekee numeroa omasta vuorostaan laittaa ruokaa. Tehköön mitä lystää, koska tekee sitä joka tapauksessa vaikka pahoittaisimme mielemme siinä välissä. Mulla ei ole ongelmia toimia itsenäisesti valittamatta puolellakaan sanalla ruoan suunnittelemisen vaikeudesta tai siitä että joudun sen tekemään itsenäisesti, eikä myöskään ottaa vastaan mielipiteitä ja jopa suoranaisia käskyjä. Jos jääkaapissa sattuu olemaan kala, niin voin ihan hyvin kokata sen toimeksiannon mukaisesti kun on mun vuoro. En ala vonkua siitä että vasta syötiin kalaa tai en pidä kalasta tai en osaa tehdä sitä gurmeetasoisesti. Teen jos se on toive. Mukisematta. Se on eräänlaista työmoraalia, että kaikesta ei koko ajan valiteta ja oteta henkilökohtaisesti kaikkea. Itselläkin pysyy hyvä mieli ja perheessä sopu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehdottomasti mun suosikki: "Yhteyksien pitäminen sukulaisiin" :D :D :D :D
Jos sukulaisten kanssa jutteleminen on työtä kannattaa jättää kokonaan pois. Jos joulukorttien lähettäminen on työtä ei sitä kannata missään tapauksessa tehdä.
Meillä se tarkoittaa paitsi niitä sosiaalisia suhteita (joita pitää hoitaa lasten takia) myös sitä, että sovitaan kuka kulloinkin auttaa suvun vanhuksia.
Sukurumba?
Joku oppi uuden sanan. 🙂
Kuulemmeko kenties tätä jatkossa yhtä tiuhaan kun olemme kuulleet menneinä kuukausina tiettyä huvipuistosanastoa? (Toivon, että ei sentään.)
Kaikki paitsi suorittaminen on turhaa. Elämän viimeisinä hetkinä suorittaja saa Arjen Sankarin mitalin. Sen voi sitten niitata hautakiveä koristamaan osoituksena jälkipolville siitä, mihin suorittaminen vie.