Perheen metatyöt mitä niitä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minusta vieläkään tuo kaikki ei ole työtä vaan meidän normi elämää, tosi mukavaa sellaista.

Eihän se metatyö olekaan mitenkään vastenmielistä. Se auttaa arkea sujumaan. Mutta jos sitä tekee perheestä vain yksi ihminen neljän ihmisen asioiden edestä, se käy pidemmän päälle todella raskaaksi.

Eli metatyö kuvaa huonosti toimivaa perhettä? Käyttekö perheterapiassa?

Metatyö kuvaa arjen pyörittämiseen tarvittavaa suunnittelutyötä. Jos se on yhden harteilla, arki ei suju. Jos jokainen hoitaa osansa, arki sujuu.

Se mikä minua ihmetyttää on yksinhuoltajien vähyys näissä metatyöketjuissa. Eniten valittavat ihan ydinperheiden äidit työtaakkaansa perheissä, joissa suhteellisen korkea elintaso (mahdollisuus ostaa apua arjen hoitoon tarvittaessa). Tuosta päättelin, että todennäköisesti tuo metatyöongelma ei ole niinään paljon se muistamisen määrä vaan parisuhdeongelmat itsessään. Naisten tyytymättömyys elämäänsä. Olisiko näin?

Tämän ketjun metatyöongelma on se että täällä on ääliöitä jotka väittää ettei sitä ole. Ja sitten kertovat mitä tekevät ja se kaikki on just sitä metatyötä. 😂😂😂

Eli ääliöitä ovat ne valintoihinsa ja elämäänsä tyytyväiset, jotka kokevat arjen olevan heidän elämäänsä, eivätkä koe suorittavansa elämäänsä jonain metana? OK, olkoon sitten niin. Listoista on kyllä jäänyt aika monta asiaa pois: sisään ja uloshengitys ja...

On ääliömäistä kinata että ei tee metatöitä. Ei sellaista lapsiperheen huushollia olekaan, jossa niitä ei olisi.

Ja kukaan ei ole väittänyt niitä ylivoimaisiksi tms todennut vain että ne on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minusta vieläkään tuo kaikki ei ole työtä vaan meidän normi elämää, tosi mukavaa sellaista.

Eihän se metatyö olekaan mitenkään vastenmielistä. Se auttaa arkea sujumaan. Mutta jos sitä tekee perheestä vain yksi ihminen neljän ihmisen asioiden edestä, se käy pidemmän päälle todella raskaaksi.

Eli metatyö kuvaa huonosti toimivaa perhettä? Käyttekö perheterapiassa?

Metatyö kuvaa arjen pyörittämiseen tarvittavaa suunnittelutyötä. Jos se on yhden harteilla, arki ei suju. Jos jokainen hoitaa osansa, arki sujuu.

Se mikä minua ihmetyttää on yksinhuoltajien vähyys näissä metatyöketjuissa. Eniten valittavat ihan ydinperheiden äidit työtaakkaansa perheissä, joissa suhteellisen korkea elintaso (mahdollisuus ostaa apua arjen hoitoon tarvittaessa). Tuosta päättelin, että todennäköisesti tuo metatyöongelma ei ole niinään paljon se muistamisen määrä vaan parisuhdeongelmat itsessään. Naisten tyytymättömyys elämäänsä. Olisiko näin?

Minä en yleensä valita metatöistä(kään), koska olen niissä niin hyvä. Arki sujuu erittäin sujuvasti ja suunnitellusti. Mieheni osan ajasta työmatkoilla, osan kotona. Kun mies on ulkomailla, en uhraa pienintäkään ajatusta metatöiden jaosta. Teen luonnollisesti kaiken itse. Kun mies on kotona, toivon että hän ottaa osaa myös metatöihin ja petyn jatkuvasti kun ei ota. Kun joudun tekemään yksityiskohtaisen kauppalapun, selittämään miehelle viikosta toiseen missä ja milloin se lapsen harrastus on, kysyn vastaako Wilma-viestiin ja petyn kun ei suostu vastaamaan (ei muista tunnuksia).

Eli yksin ollessani stressaan metatöistä vähemmän.

Huomaatko, et muserru niistä töiden suunnitteluista vaan teidän toimimattomasta parisuhteesta? Oletko kysynyt mitä miehesi on mieltä parisuhteestanne? Ette taida kumpikaan olla onnellisia siinä?

En muserru kummastakaan. Miehelleni olen vihainen. Mies on tyytyväinen, tosin ihmettelee kuinka olen niin vihainen mokomista pikkuasioista. Hänen mielestään metatöitä ei juurikaan ole.

Meillä mies tekee things to do listoja. Minä suunnittelen asiat mielessäni ja merkkaan ylös vain sovitut menot ja varatut ajat. Meillä on sovittu kumpi hoitaa mitäkin ja tarvittaessa keskustellaan jos toinen ei jotain pysty hoitamaan. Minulla on Wilma yms, neuvola-ajat yms ja vaatehuolto. Harrastukset hoidetaan vuorotellen. Mies hoitaa autot, pihatyöt yms. Ruokaa laittaa molemmat ja siivoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

Luonnollisesti mies tekee ne ruuat ihan itse. Jos hän laittaa listaan kukkoa punaviinissä, niin totta kai hän sitten myös tekee sen ruuan. Sen takia miehet eivät tee ruokalistaa tai ostoslistaa, koska he eivät halua mennä ruokakaupan ruuhkaan ja etsiä sieltä kilometrien kylmähyllyiltä sitä kukkoa ja sen jälkeen Alkon ruuhkaan hakemaan punaviiniä jne. ja sitten vielä tekemään sen ruuan. Ja kuuntelemaan, kun hellan ja uunin ääressä vietetyn parituntisen aherruksen palkaksi saa kuulla "tää on pahaa emmä tykkää eiksoo mitään muuta".

Kyse oli ruokalistan laatimisesta eli metatyöstä, ei itse kotityöstä eli ruoan laitosta tai kauppareissusta. Että ei se nyt niin ”luonnollisesti” ole että ruokalistan laatija myös shoppaa ja kokkaa. Ne ovat jaettavia töitä siinä missä muutkin.

Ruokalistan laatijan pitää ottaa huomioon, miten paljon on varattava aikaa ruuanlaittoon ja minä päivänä ruuan pitää olla syömävalmis tavallista aikaisemmin. Alusta asti itse tehty lasagne ei sovi arkeen, kun ruuanlaittaja on kotona 17.30 vaikka listan kirjoittaja sitä haluaisi.

Että oikein 518 viestiä joissa luetellaan kaikki hautakynttilöiden ostoista lasten monojen sovittamiseen.

On se raskasta luetella näitä mammapalstalle, aamusta iltaan. Ja samalla koti on kuin läävä, uskallan veikata

Tää on aivan kauhea ketju. No, kai sitä voi sitten jokaisen pienen yksityiskohdan elämästään tänne kertoa, että voi päteä😂

Vierailija kirjoitti:

Tää on aivan kauhea ketju. No, kai sitä voi sitten jokaisen pienen yksityiskohdan elämästään tänne kertoa, että voi päteä😂

Tuo tuikkukippomies voi kyllä todella huonosti. Räyhännyt taas täällä kaksi päivää ja aloittanut tästä tämän ketjun lisäksi vielä toisenkin ketjun.

Todella mielenvikainen tyyppi. Huh, huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aivan kauhea ketju. No, kai sitä voi sitten jokaisen pienen yksityiskohdan elämästään tänne kertoa, että voi päteä😂

Tuo tuikkukippomies voi kyllä todella huonosti. Räyhännyt taas täällä kaksi päivää ja aloittanut tästä tämän ketjun lisäksi vielä toisenkin ketjun.

Todella mielenvikainen tyyppi. Huh, huh.

Kukahan tässä on mielenvikainen tuikkukuppimies-manioineen? 

Moniko näistä tuikkukuppimies-viesteistä on sinun kirjoittamiasi? Hanki apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aivan kauhea ketju. No, kai sitä voi sitten jokaisen pienen yksityiskohdan elämästään tänne kertoa, että voi päteä😂

Tuo tuikkukippomies voi kyllä todella huonosti. Räyhännyt taas täällä kaksi päivää ja aloittanut tästä tämän ketjun lisäksi vielä toisenkin ketjun.

Todella mielenvikainen tyyppi. Huh, huh.

Kukahan tässä on mielenvikainen tuikkukuppimies-manioineen? 

Moniko näistä tuikkukuppimies-viesteistä on sinun kirjoittamiasi? Hanki apua. 

Ei yksikään. Monet meistä tunnistaa sinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aivan kauhea ketju. No, kai sitä voi sitten jokaisen pienen yksityiskohdan elämästään tänne kertoa, että voi päteä😂

Tuo tuikkukippomies voi kyllä todella huonosti. Räyhännyt taas täällä kaksi päivää ja aloittanut tästä tämän ketjun lisäksi vielä toisenkin ketjun.

Todella mielenvikainen tyyppi. Huh, huh.

Kukahan tässä on mielenvikainen tuikkukuppimies-manioineen? 

Moniko näistä tuikkukuppimies-viesteistä on sinun kirjoittamiasi? Hanki apua. 

Ei yksikään. Monet meistä tunnistaa sinut.

Olet todella harhainen. Jankkaa vähän lisää. 

Metatyöstä osa on sellaista minkä voisi

a) jättää tekemättä

b) tehdä harvemmin

Syy miksei tämä käy on se että nainen vaatii siistimpää kämppää, useampia ja hienompia juhlia, jne. Miehelle ja lapsille kävisi rennompikin elämäntapa.

Hiukan ihmettelen miten naiset vielä lähes vuonna 2020 jaksaa valittaa kotitöiden ja metan epätasaisesta jakaantumisesta ja silti suostua kantamaan päävastuun ja ottamaan syyllisyyden taakan. Jos miehen sisarusten lapsille ei ole lahjoja, miksei nainen totea että kun ei toi Mikko hoitanut ja sillä piste? Tai jos tarhasta sanotaan että ei ollut kurahaalareita niin miksei sanota että no hitto, isänsä piti hoitaa? Jos ei mies käy kaupassa niin ei ne penskat nälkään kuole jos pistää miehen keittämään niille vaikka puuroa yhtenä päivänä

Ei kuulkaa hyvät siskot tämä maailma miksikään muutu jos vaan valitetaan mutta ei tehdä asioille mitään!

Vierailija kirjoitti:

Hiukan ihmettelen miten naiset vielä lähes vuonna 2020 jaksaa valittaa kotitöiden ja metan epätasaisesta jakaantumisesta ja silti suostua kantamaan päävastuun ja ottamaan syyllisyyden taakan. Jos miehen sisarusten lapsille ei ole lahjoja, miksei nainen totea että kun ei toi Mikko hoitanut ja sillä piste? Tai jos tarhasta sanotaan että ei ollut kurahaalareita niin miksei sanota että no hitto, isänsä piti hoitaa? Jos ei mies käy kaupassa niin ei ne penskat nälkään kuole jos pistää miehen keittämään niille vaikka puuroa yhtenä päivänä

Ei kuulkaa hyvät siskot tämä maailma miksikään muutu jos vaan valitetaan mutta ei tehdä asioille mitään!

Kahdesta viimeisestä pääsee lastensuojeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa.

En ole aiempi kirjoittaja, mutta tuohan siinä ruokien suunnittelussa juuri on vaikeaa, kun niissä pitää ottaa niin monta asiaa huomioon. Suorastaan pakotin mieheni keksimään meille yhden ruoan. Hän ideoi uunilohen. Muuten hyvä, mutta meidän 4-henkisessä perheessä on yksi kalaa yli kaiken inhoava ja kaksi kasvissyöjää. Sitten voi marttyroida, että ei taas mikään kelpaa mitä ehdottaa.

Ongelmaan on ratkaisu. Äläpä huoli. Laitat johonkin keittiön kaapin oveen paperin teipillä kiinni. Vaikkapa sisäpuolelle, niin ei häiritse esteettistä keittiön kokonaisuutta. Tämä onnistunee kaikilta, eikä vaadi hirveästi suunnittelua eikä meta- saatika oikeaa työtä. Sitten kun seuraavan kerran syöt ruokaa kirjoita tuo ruoka siihen paperiin. Ja kas kummaa kuukauden parin päästä sinullaon lista josta hakea helpotusta ateriapähkäilyyn. Laita perään vaikka x/5 -luokitus joka perheenjäseneltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa.

En ole aiempi kirjoittaja, mutta tuohan siinä ruokien suunnittelussa juuri on vaikeaa, kun niissä pitää ottaa niin monta asiaa huomioon. Suorastaan pakotin mieheni keksimään meille yhden ruoan. Hän ideoi uunilohen. Muuten hyvä, mutta meidän 4-henkisessä perheessä on yksi kalaa yli kaiken inhoava ja kaksi kasvissyöjää. Sitten voi marttyroida, että ei taas mikään kelpaa mitä ehdottaa.

Ongelmaan on ratkaisu. Äläpä huoli. Laitat johonkin keittiön kaapin oveen paperin teipillä kiinni. Vaikkapa sisäpuolelle, niin ei häiritse esteettistä keittiön kokonaisuutta. Tämä onnistunee kaikilta, eikä vaadi hirveästi suunnittelua eikä meta- saatika oikeaa työtä. Sitten kun seuraavan kerran syöt ruokaa kirjoita tuo ruoka siihen paperiin. Ja kas kummaa kuukauden parin päästä sinullaon lista josta hakea helpotusta ateriapähkäilyyn. Laita perään vaikka x/5 -luokitus joka perheenjäseneltä.

Tuo juuri on metatyötä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset eivät selvästikään nyt ymmärrä tekemisen, ajattelun ja tunteen eroa. Tätähän nykyään opetellaan koulussakin (tunnetaidot). Menee ihan sekaisin, että mikä on mitä ja onko niitä ajatuksia ollut ollenkaan. Sinnikkäästi hoetaan, että minä menen kauppaan ajattelematta mitään ja ostan sieltä vahingossa jotain järkevää. Tai laitan muistutuksen nokisutarin tilaamisesta, mutta en mitenkään ajattele, että se sutarimuistutus olisi järkevää laittaa. Ja jos sitten on se ajatus, että pitää ostaa luistimet, niin tämä onkin erillinen tunteista, eli tuo ajatus ei ole vaikkapa uupumuksen tunne.

Kysymys lienee siitä, että arjen hallinnalle ei monien mielestä tarvita erityistä termiä.

Vierailija kirjoitti:

Metatyöstä osa on sellaista minkä voisi

a) jättää tekemättä

b) tehdä harvemmin

Syy miksei tämä käy on se että nainen vaatii siistimpää kämppää, useampia ja hienompia juhlia, jne. Miehelle ja lapsille kävisi rennompikin elämäntapa.

Lapset kyllä kärsii jos luistimet puuttuu eikä liian pienessä haalarissa pysty liikkumaan.

Tai hammashuollosta ei huolehdita tai synttäreitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset eivät selvästikään nyt ymmärrä tekemisen, ajattelun ja tunteen eroa. Tätähän nykyään opetellaan koulussakin (tunnetaidot). Menee ihan sekaisin, että mikä on mitä ja onko niitä ajatuksia ollut ollenkaan. Sinnikkäästi hoetaan, että minä menen kauppaan ajattelematta mitään ja ostan sieltä vahingossa jotain järkevää. Tai laitan muistutuksen nokisutarin tilaamisesta, mutta en mitenkään ajattele, että se sutarimuistutus olisi järkevää laittaa. Ja jos sitten on se ajatus, että pitää ostaa luistimet, niin tämä onkin erillinen tunteista, eli tuo ajatus ei ole vaikkapa uupumuksen tunne.

Kysymys lienee siitä, että arjen hallinnalle ei monien mielestä tarvita erityistä termiä.

Silti päätit itse keksiä sille vuelä uuden erityisen termin😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Mutta kun ei huvita tehdä mitään ja pää lyö tyhjää, niin taas syödään samaa mitä viimeksi. Siksi haluaisin, että mies edes miettisi ruokalistat valmiiksi, mutta hän kokee sen liian työlääksi. Eikä osaa pyydettäessä ehdottaa, mitä syödään lähipäivinä. Aina tulee vastaukseksi, että päätä sinä. Minä haluaisin edes tuon pois itseltäni.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa.

En ole aiempi kirjoittaja, mutta tuohan siinä ruokien suunnittelussa juuri on vaikeaa, kun niissä pitää ottaa niin monta asiaa huomioon. Suorastaan pakotin mieheni keksimään meille yhden ruoan. Hän ideoi uunilohen. Muuten hyvä, mutta meidän 4-henkisessä perheessä on yksi kalaa yli kaiken inhoava ja kaksi kasvissyöjää. Sitten voi marttyroida, että ei taas mikään kelpaa mitä ehdottaa.

Ongelmaan on ratkaisu. Äläpä huoli. Laitat johonkin keittiön kaapin oveen paperin teipillä kiinni. Vaikkapa sisäpuolelle, niin ei häiritse esteettistä keittiön kokonaisuutta. Tämä onnistunee kaikilta, eikä vaadi hirveästi suunnittelua eikä meta- saatika oikeaa työtä. Sitten kun seuraavan kerran syöt ruokaa kirjoita tuo ruoka siihen paperiin. Ja kas kummaa kuukauden parin päästä sinullaon lista josta hakea helpotusta ateriapähkäilyyn. Laita perään vaikka x/5 -luokitus joka perheenjäseneltä.

Miksi mies ei tätä voi tehdä? Ai niin, homma muuttuu raskaaksi ja vaativaksi, kun sen tekee MIES.

Vakava päihderiippuvuus jos metatöitä?