Perheen metatyöt mitä niitä on?

Perheen metallityöt? Minäkin suostun hoitamaan vauvanhoidon ja ruoanlaiton heti, kun vaimo suostuu tekemään myös perheen metallitöitä autotallissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täällä aikamoista supersakkia, kun noin vain ulkoa muistetaan, paljonko kaapissa on sokeria, mysliä tai sämpyläjauhoa ja mitä kokoa ne viime talvena käytetyt talvikengät olivat tai että ne sisaruksen pari vuotta sitten pieneksi jääneet toppahousut ovat juuri nyt sopivat. 

Jep, helppoa on elämä. Ei tarvi edes kauppalistaa koskaan kirjoittaa. Tai muistutella lapsia oikojista sun muista, kun muistavat mennä ihan itse. Läksytkin hoitavat itse ja kokeiden kuulustelut keskenään kavereiden kanssa. Täydellisiä lapsia. Ja toki eväät harrastuksiin yleensäkin nekin ostavat ja muistavat itse. Ja ne harrastustarvikkeet käyvät ohimennen itse ostamassa erikoiskaupoista. Näin niin kuin esimerkiksi.

Meidän kouluikäiset lapset osaavat itse mennä hammaslääkäriin (oikojalla eivät ole käyneet) ja merkkaavat kännykän kalenteriin ja hoitavat ihan itse kouluasiansa. Sanoja kyselen, jos pyytävät. Harrastuksiin eivät tarvitse eväitä eikä erityisempiä välineitä, piano on kertaalleen ostettu kotiin. Ehkä siksi meillä on helppoa, kun kumpikaan vanhemmista ei ole pörrännyt helikopterina ympärillä, vaan ihan on annettu vastuuta pienestä pitäen.

No meillä hammaslääkäri ja suuhygienisti on valtavassa terveydenhoitokeskittymässä alueella joka on vielä täysin työmaata. En edes itse osaa sinne, eikä alakoululaiseni osaa mennä sinne kolmella julkisella kulkupelillä ja loppumatka kävellen siellä työmaan seassa.

Lisäksi täällä edellytetään että vanhemmat on mukana.

Ja meidän lasten kouluissa sovelletaan uutta opsia, joka edellyttää vanhempien osalliatuvan. Missähän päin se ei ole käytössä? Tuli kuitenkin 2016 kaikille sivistyneille seuduille.

Jep, nykyäänhän nimenomaan koulu VAATII että vanhempi osallistuu. Hyvä ettei vanhempi joudu opettamaan ihan kaikkea lapselle, mikäli ei ole todella välkky tapaus. Kyllä se on vanhemman vastuulla lapsen koulunkäynti. Toisen ainakin.

Meillä toki jutellaan ja paljonkin keskustellaan koulujutuista, mutta ihan itse lapset muistavat kokeet, läksyt ja lippulappuset, joihin tarvitsevat nimet. Osaavat myös mennä varastoon hakemaan luistimet ja ymmärtävät itse kokeilla ja sanoa, jos liian pienet. Myös sisäliikkavaatteet laittavat pyykkikoriin ihan itse ja osaavat ottaa hyllyltä taas uudelleen käyttöön. Ihanko oikeasti on kouluikäisiä, joilla äiti tai isä joutuu kaiken tämän hoitamaan??

Lapsillahan ei ole samalla tavalla tuntoa jaloissa, että tuntisivat että kengät tai luistimet ovat pienet. On vanhemman tehtävä tarkistaa asia. Monella lapsella on mennyt jalat pilalle, kun ovat käyttäneet liian pieniä kenkiä. En todellakaan luottaisi siihen että lapsi osaa itse kertoa.

Ja kuinkahan vanhaksi tätä pitää jatkaa? Koska se tunto tulee niihin jalkoihin.

Mun tytär on harrastanut taitoluistelua 3-vuotiaasta saakka ja ihan tasan tarkkaan osasi jo 5-vuotiaana sanoa, että luistimet on liian pienet, tarvitaan uudet. Sitten ostettiin uudet.

Saman on kyllä osannut kertoa myös harvoin luisteleva poika ihan sieltä eskari-ikäisestä alkaen.

Mutta joo, vanhemman on tietty ihan hyvä tsekata ne liikuntavälineet hyvissä ajoin, varsinkin jos meinaa hankkia käytettyä. En silti keksi miten se olisi joku metatyö.Otetaan luistimet, pohjallinen pois, katsotaan miltä näyttää ja luitin jalassa miltä tuntuu. Huomataan, että luistimet vielä sopii tai todetaan ettei sovi ja hankitaan uudet.

Älä unohda, että joka välissä pitää suunnitella. Ja jos pitää ostaa uudet luistimet, sille pitää varata aika kalenterista ja tarkistaa, ettei lapsella ole kaverisynttäreitä suunniteltuna luistimienostopäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täällä aikamoista supersakkia, kun noin vain ulkoa muistetaan, paljonko kaapissa on sokeria, mysliä tai sämpyläjauhoa ja mitä kokoa ne viime talvena käytetyt talvikengät olivat tai että ne sisaruksen pari vuotta sitten pieneksi jääneet toppahousut ovat juuri nyt sopivat. 

Jep, helppoa on elämä. Ei tarvi edes kauppalistaa koskaan kirjoittaa. Tai muistutella lapsia oikojista sun muista, kun muistavat mennä ihan itse. Läksytkin hoitavat itse ja kokeiden kuulustelut keskenään kavereiden kanssa. Täydellisiä lapsia. Ja toki eväät harrastuksiin yleensäkin nekin ostavat ja muistavat itse. Ja ne harrastustarvikkeet käyvät ohimennen itse ostamassa erikoiskaupoista. Näin niin kuin esimerkiksi.

Meidän kouluikäiset lapset osaavat itse mennä hammaslääkäriin (oikojalla eivät ole käyneet) ja merkkaavat kännykän kalenteriin ja hoitavat ihan itse kouluasiansa. Sanoja kyselen, jos pyytävät. Harrastuksiin eivät tarvitse eväitä eikä erityisempiä välineitä, piano on kertaalleen ostettu kotiin. Ehkä siksi meillä on helppoa, kun kumpikaan vanhemmista ei ole pörrännyt helikopterina ympärillä, vaan ihan on annettu vastuuta pienestä pitäen.

No meillä hammaslääkäri ja suuhygienisti on valtavassa terveydenhoitokeskittymässä alueella joka on vielä täysin työmaata. En edes itse osaa sinne, eikä alakoululaiseni osaa mennä sinne kolmella julkisella kulkupelillä ja loppumatka kävellen siellä työmaan seassa.

Lisäksi täällä edellytetään että vanhemmat on mukana.

Ja meidän lasten kouluissa sovelletaan uutta opsia, joka edellyttää vanhempien osalliatuvan. Missähän päin se ei ole käytössä? Tuli kuitenkin 2016 kaikille sivistyneille seuduille.

Jep, nykyäänhän nimenomaan koulu VAATII että vanhempi osallistuu. Hyvä ettei vanhempi joudu opettamaan ihan kaikkea lapselle, mikäli ei ole todella välkky tapaus. Kyllä se on vanhemman vastuulla lapsen koulunkäynti. Toisen ainakin.

Meillä toki jutellaan ja paljonkin keskustellaan koulujutuista, mutta ihan itse lapset muistavat kokeet, läksyt ja lippulappuset, joihin tarvitsevat nimet. Osaavat myös mennä varastoon hakemaan luistimet ja ymmärtävät itse kokeilla ja sanoa, jos liian pienet. Myös sisäliikkavaatteet laittavat pyykkikoriin ihan itse ja osaavat ottaa hyllyltä taas uudelleen käyttöön. Ihanko oikeasti on kouluikäisiä, joilla äiti tai isä joutuu kaiken tämän hoitamaan??

Lapsillahan ei ole samalla tavalla tuntoa jaloissa, että tuntisivat että kengät tai luistimet ovat pienet. On vanhemman tehtävä tarkistaa asia. Monella lapsella on mennyt jalat pilalle, kun ovat käyttäneet liian pieniä kenkiä. En todellakaan luottaisi siihen että lapsi osaa itse kertoa.

Ja kuinkahan vanhaksi tätä pitää jatkaa? Koska se tunto tulee niihin jalkoihin.

Mun tytär on harrastanut taitoluistelua 3-vuotiaasta saakka ja ihan tasan tarkkaan osasi jo 5-vuotiaana sanoa, että luistimet on liian pienet, tarvitaan uudet. Sitten ostettiin uudet.

Saman on kyllä osannut kertoa myös harvoin luisteleva poika ihan sieltä eskari-ikäisestä alkaen.

Mutta joo, vanhemman on tietty ihan hyvä tsekata ne liikuntavälineet hyvissä ajoin, varsinkin jos meinaa hankkia käytettyä. En silti keksi miten se olisi joku metatyö.Otetaan luistimet, pohjallinen pois, katsotaan miltä näyttää ja luitin jalassa miltä tuntuu. Huomataan, että luistimet vielä sopii tai todetaan ettei sovi ja hankitaan uudet.

Älä unohda, että joka välissä pitää suunnitella. Ja jos pitää ostaa uudet luistimet, sille pitää varata aika kalenterista ja tarkistaa, ettei lapsella ole kaverisynttäreitä suunniteltuna luistimienostopäivänä.

Kyllä se pitää suunnitella. Kuka pääsee töistä milloin ja mistä, mitä harrastuskuskauksia sille illalle on, onko esim lääkäriaikoja, onko kokeita jne.

Kaverisynttäreitä harvemmin on arki-iltoina. Sen sijaan on oiontaa, siedätyshoitoa, harrastuksia ja kokeisiin valmistautumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täällä aikamoista supersakkia, kun noin vain ulkoa muistetaan, paljonko kaapissa on sokeria, mysliä tai sämpyläjauhoa ja mitä kokoa ne viime talvena käytetyt talvikengät olivat tai että ne sisaruksen pari vuotta sitten pieneksi jääneet toppahousut ovat juuri nyt sopivat. 

Jep, helppoa on elämä. Ei tarvi edes kauppalistaa koskaan kirjoittaa. Tai muistutella lapsia oikojista sun muista, kun muistavat mennä ihan itse. Läksytkin hoitavat itse ja kokeiden kuulustelut keskenään kavereiden kanssa. Täydellisiä lapsia. Ja toki eväät harrastuksiin yleensäkin nekin ostavat ja muistavat itse. Ja ne harrastustarvikkeet käyvät ohimennen itse ostamassa erikoiskaupoista. Näin niin kuin esimerkiksi.

Meidän kouluikäiset lapset osaavat itse mennä hammaslääkäriin (oikojalla eivät ole käyneet) ja merkkaavat kännykän kalenteriin ja hoitavat ihan itse kouluasiansa. Sanoja kyselen, jos pyytävät. Harrastuksiin eivät tarvitse eväitä eikä erityisempiä välineitä, piano on kertaalleen ostettu kotiin. Ehkä siksi meillä on helppoa, kun kumpikaan vanhemmista ei ole pörrännyt helikopterina ympärillä, vaan ihan on annettu vastuuta pienestä pitäen.

No meillä hammaslääkäri ja suuhygienisti on valtavassa terveydenhoitokeskittymässä alueella joka on vielä täysin työmaata. En edes itse osaa sinne, eikä alakoululaiseni osaa mennä sinne kolmella julkisella kulkupelillä ja loppumatka kävellen siellä työmaan seassa.

Lisäksi täällä edellytetään että vanhemmat on mukana.

Ja meidän lasten kouluissa sovelletaan uutta opsia, joka edellyttää vanhempien osalliatuvan. Missähän päin se ei ole käytössä? Tuli kuitenkin 2016 kaikille sivistyneille seuduille.

Jep, nykyäänhän nimenomaan koulu VAATII että vanhempi osallistuu. Hyvä ettei vanhempi joudu opettamaan ihan kaikkea lapselle, mikäli ei ole todella välkky tapaus. Kyllä se on vanhemman vastuulla lapsen koulunkäynti. Toisen ainakin.

Meillä toki jutellaan ja paljonkin keskustellaan koulujutuista, mutta ihan itse lapset muistavat kokeet, läksyt ja lippulappuset, joihin tarvitsevat nimet. Osaavat myös mennä varastoon hakemaan luistimet ja ymmärtävät itse kokeilla ja sanoa, jos liian pienet. Myös sisäliikkavaatteet laittavat pyykkikoriin ihan itse ja osaavat ottaa hyllyltä taas uudelleen käyttöön. Ihanko oikeasti on kouluikäisiä, joilla äiti tai isä joutuu kaiken tämän hoitamaan??

Lapsillahan ei ole samalla tavalla tuntoa jaloissa, että tuntisivat että kengät tai luistimet ovat pienet. On vanhemman tehtävä tarkistaa asia. Monella lapsella on mennyt jalat pilalle, kun ovat käyttäneet liian pieniä kenkiä. En todellakaan luottaisi siihen että lapsi osaa itse kertoa.

Ja kuinkahan vanhaksi tätä pitää jatkaa? Koska se tunto tulee niihin jalkoihin.

Mun tytär on harrastanut taitoluistelua 3-vuotiaasta saakka ja ihan tasan tarkkaan osasi jo 5-vuotiaana sanoa, että luistimet on liian pienet, tarvitaan uudet. Sitten ostettiin uudet.

Saman on kyllä osannut kertoa myös harvoin luisteleva poika ihan sieltä eskari-ikäisestä alkaen.

Mutta joo, vanhemman on tietty ihan hyvä tsekata ne liikuntavälineet hyvissä ajoin, varsinkin jos meinaa hankkia käytettyä. En silti keksi miten se olisi joku metatyö.Otetaan luistimet, pohjallinen pois, katsotaan miltä näyttää ja luitin jalassa miltä tuntuu. Huomataan, että luistimet vielä sopii tai todetaan ettei sovi ja hankitaan uudet.

Älä unohda, että joka välissä pitää suunnitella. Ja jos pitää ostaa uudet luistimet, sille pitää varata aika kalenterista ja tarkistaa, ettei lapsella ole kaverisynttäreitä suunniteltuna luistimienostopäivänä.

Kyllä se pitää suunnitella. Kuka pääsee töistä milloin ja mistä, mitä harrastuskuskauksia sille illalle on, onko esim lääkäriaikoja, onko kokeita jne.

Kaverisynttäreitä harvemmin on arki-iltoina. Sen sijaan on oiontaa, siedätyshoitoa, harrastuksia ja kokeisiin valmistautumista.

On hyvä myös tarkistaa, ettei mökkinaapuri tule juuri silloin nostamaan venettä, tai ettei kotiin ole sovittu seinänpesua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täällä aikamoista supersakkia, kun noin vain ulkoa muistetaan, paljonko kaapissa on sokeria, mysliä tai sämpyläjauhoa ja mitä kokoa ne viime talvena käytetyt talvikengät olivat tai että ne sisaruksen pari vuotta sitten pieneksi jääneet toppahousut ovat juuri nyt sopivat. 

Jep, helppoa on elämä. Ei tarvi edes kauppalistaa koskaan kirjoittaa. Tai muistutella lapsia oikojista sun muista, kun muistavat mennä ihan itse. Läksytkin hoitavat itse ja kokeiden kuulustelut keskenään kavereiden kanssa. Täydellisiä lapsia. Ja toki eväät harrastuksiin yleensäkin nekin ostavat ja muistavat itse. Ja ne harrastustarvikkeet käyvät ohimennen itse ostamassa erikoiskaupoista. Näin niin kuin esimerkiksi.

Meidän kouluikäiset lapset osaavat itse mennä hammaslääkäriin (oikojalla eivät ole käyneet) ja merkkaavat kännykän kalenteriin ja hoitavat ihan itse kouluasiansa. Sanoja kyselen, jos pyytävät. Harrastuksiin eivät tarvitse eväitä eikä erityisempiä välineitä, piano on kertaalleen ostettu kotiin. Ehkä siksi meillä on helppoa, kun kumpikaan vanhemmista ei ole pörrännyt helikopterina ympärillä, vaan ihan on annettu vastuuta pienestä pitäen.

No meillä hammaslääkäri ja suuhygienisti on valtavassa terveydenhoitokeskittymässä alueella joka on vielä täysin työmaata. En edes itse osaa sinne, eikä alakoululaiseni osaa mennä sinne kolmella julkisella kulkupelillä ja loppumatka kävellen siellä työmaan seassa.

Lisäksi täällä edellytetään että vanhemmat on mukana.

Ja meidän lasten kouluissa sovelletaan uutta opsia, joka edellyttää vanhempien osalliatuvan. Missähän päin se ei ole käytössä? Tuli kuitenkin 2016 kaikille sivistyneille seuduille.

Jep, nykyäänhän nimenomaan koulu VAATII että vanhempi osallistuu. Hyvä ettei vanhempi joudu opettamaan ihan kaikkea lapselle, mikäli ei ole todella välkky tapaus. Kyllä se on vanhemman vastuulla lapsen koulunkäynti. Toisen ainakin.

Meillä toki jutellaan ja paljonkin keskustellaan koulujutuista, mutta ihan itse lapset muistavat kokeet, läksyt ja lippulappuset, joihin tarvitsevat nimet. Osaavat myös mennä varastoon hakemaan luistimet ja ymmärtävät itse kokeilla ja sanoa, jos liian pienet. Myös sisäliikkavaatteet laittavat pyykkikoriin ihan itse ja osaavat ottaa hyllyltä taas uudelleen käyttöön. Ihanko oikeasti on kouluikäisiä, joilla äiti tai isä joutuu kaiken tämän hoitamaan??

Lapsillahan ei ole samalla tavalla tuntoa jaloissa, että tuntisivat että kengät tai luistimet ovat pienet. On vanhemman tehtävä tarkistaa asia. Monella lapsella on mennyt jalat pilalle, kun ovat käyttäneet liian pieniä kenkiä. En todellakaan luottaisi siihen että lapsi osaa itse kertoa.

Ja kuinkahan vanhaksi tätä pitää jatkaa? Koska se tunto tulee niihin jalkoihin.

Mun tytär on harrastanut taitoluistelua 3-vuotiaasta saakka ja ihan tasan tarkkaan osasi jo 5-vuotiaana sanoa, että luistimet on liian pienet, tarvitaan uudet. Sitten ostettiin uudet.

Saman on kyllä osannut kertoa myös harvoin luisteleva poika ihan sieltä eskari-ikäisestä alkaen.

Mutta joo, vanhemman on tietty ihan hyvä tsekata ne liikuntavälineet hyvissä ajoin, varsinkin jos meinaa hankkia käytettyä. En silti keksi miten se olisi joku metatyö.Otetaan luistimet, pohjallinen pois, katsotaan miltä näyttää ja luitin jalassa miltä tuntuu. Huomataan, että luistimet vielä sopii tai todetaan ettei sovi ja hankitaan uudet.

Älä unohda, että joka välissä pitää suunnitella. Ja jos pitää ostaa uudet luistimet, sille pitää varata aika kalenterista ja tarkistaa, ettei lapsella ole kaverisynttäreitä suunniteltuna luistimienostopäivänä.

Kyllä se pitää suunnitella. Kuka pääsee töistä milloin ja mistä, mitä harrastuskuskauksia sille illalle on, onko esim lääkäriaikoja, onko kokeita jne.

Kaverisynttäreitä harvemmin on arki-iltoina. Sen sijaan on oiontaa, siedätyshoitoa, harrastuksia ja kokeisiin valmistautumista.

On hyvä myös tarkistaa, ettei mökkinaapuri tule juuri silloin nostamaan venettä, tai ettei kotiin ole sovittu seinänpesua.

Veneet ja seinät hoidetaan lauantaisin. Luistinkauppakäynti on arki-iltana koska se on järkevän matkan päässä päiväkodista ja koulusta ja siksi fiksuinta hoitaa samalla kun muutenkin kuskaa lapsia sielläpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täällä aikamoista supersakkia, kun noin vain ulkoa muistetaan, paljonko kaapissa on sokeria, mysliä tai sämpyläjauhoa ja mitä kokoa ne viime talvena käytetyt talvikengät olivat tai että ne sisaruksen pari vuotta sitten pieneksi jääneet toppahousut ovat juuri nyt sopivat. 

Jep, helppoa on elämä. Ei tarvi edes kauppalistaa koskaan kirjoittaa. Tai muistutella lapsia oikojista sun muista, kun muistavat mennä ihan itse. Läksytkin hoitavat itse ja kokeiden kuulustelut keskenään kavereiden kanssa. Täydellisiä lapsia. Ja toki eväät harrastuksiin yleensäkin nekin ostavat ja muistavat itse. Ja ne harrastustarvikkeet käyvät ohimennen itse ostamassa erikoiskaupoista. Näin niin kuin esimerkiksi.

Meidän kouluikäiset lapset osaavat itse mennä hammaslääkäriin (oikojalla eivät ole käyneet) ja merkkaavat kännykän kalenteriin ja hoitavat ihan itse kouluasiansa. Sanoja kyselen, jos pyytävät. Harrastuksiin eivät tarvitse eväitä eikä erityisempiä välineitä, piano on kertaalleen ostettu kotiin. Ehkä siksi meillä on helppoa, kun kumpikaan vanhemmista ei ole pörrännyt helikopterina ympärillä, vaan ihan on annettu vastuuta pienestä pitäen.

No meillä hammaslääkäri ja suuhygienisti on valtavassa terveydenhoitokeskittymässä alueella joka on vielä täysin työmaata. En edes itse osaa sinne, eikä alakoululaiseni osaa mennä sinne kolmella julkisella kulkupelillä ja loppumatka kävellen siellä työmaan seassa.

Lisäksi täällä edellytetään että vanhemmat on mukana.

Ja meidän lasten kouluissa sovelletaan uutta opsia, joka edellyttää vanhempien osalliatuvan. Missähän päin se ei ole käytössä? Tuli kuitenkin 2016 kaikille sivistyneille seuduille.

Jep, nykyäänhän nimenomaan koulu VAATII että vanhempi osallistuu. Hyvä ettei vanhempi joudu opettamaan ihan kaikkea lapselle, mikäli ei ole todella välkky tapaus. Kyllä se on vanhemman vastuulla lapsen koulunkäynti. Toisen ainakin.

Meillä toki jutellaan ja paljonkin keskustellaan koulujutuista, mutta ihan itse lapset muistavat kokeet, läksyt ja lippulappuset, joihin tarvitsevat nimet. Osaavat myös mennä varastoon hakemaan luistimet ja ymmärtävät itse kokeilla ja sanoa, jos liian pienet. Myös sisäliikkavaatteet laittavat pyykkikoriin ihan itse ja osaavat ottaa hyllyltä taas uudelleen käyttöön. Ihanko oikeasti on kouluikäisiä, joilla äiti tai isä joutuu kaiken tämän hoitamaan??

Lapsillahan ei ole samalla tavalla tuntoa jaloissa, että tuntisivat että kengät tai luistimet ovat pienet. On vanhemman tehtävä tarkistaa asia. Monella lapsella on mennyt jalat pilalle, kun ovat käyttäneet liian pieniä kenkiä. En todellakaan luottaisi siihen että lapsi osaa itse kertoa.

Ja kuinkahan vanhaksi tätä pitää jatkaa? Koska se tunto tulee niihin jalkoihin.

Mun tytär on harrastanut taitoluistelua 3-vuotiaasta saakka ja ihan tasan tarkkaan osasi jo 5-vuotiaana sanoa, että luistimet on liian pienet, tarvitaan uudet. Sitten ostettiin uudet.

Saman on kyllä osannut kertoa myös harvoin luisteleva poika ihan sieltä eskari-ikäisestä alkaen.

Mutta joo, vanhemman on tietty ihan hyvä tsekata ne liikuntavälineet hyvissä ajoin, varsinkin jos meinaa hankkia käytettyä. En silti keksi miten se olisi joku metatyö.Otetaan luistimet, pohjallinen pois, katsotaan miltä näyttää ja luitin jalassa miltä tuntuu. Huomataan, että luistimet vielä sopii tai todetaan ettei sovi ja hankitaan uudet.

Älä unohda, että joka välissä pitää suunnitella. Ja jos pitää ostaa uudet luistimet, sille pitää varata aika kalenterista ja tarkistaa, ettei lapsella ole kaverisynttäreitä suunniteltuna luistimienostopäivänä.

Kyllä se pitää suunnitella. Kuka pääsee töistä milloin ja mistä, mitä harrastuskuskauksia sille illalle on, onko esim lääkäriaikoja, onko kokeita jne.

Kaverisynttäreitä harvemmin on arki-iltoina. Sen sijaan on oiontaa, siedätyshoitoa, harrastuksia ja kokeisiin valmistautumista.

On hyvä myös tarkistaa, ettei mökkinaapuri tule juuri silloin nostamaan venettä, tai ettei kotiin ole sovittu seinänpesua.

Veneet ja seinät hoidetaan lauantaisin. Luistinkauppakäynti on arki-iltana koska se on järkevän matkan päässä päiväkodista ja koulusta ja siksi fiksuinta hoitaa samalla kun muutenkin kuskaa lapsia sielläpäin.

Mutta mahtuuko se samaan päivään siedätyshoidon kanssa...?

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.

Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.

Seinien peseminen on tyypillinen siivoustyö joka vaatii erikseen välineet, aikaa ja mieluiten kaksi tekemään.

Siksi se pitää suunnitella milloin se tehdään.

Suunnittelu = avaa kalenteri ja kirjaa sopivaan vapaaseen kohtaan. Aikaa meni, viisi sekuntia tai ehkä jopa 10? 

Suunnittelu: käydään läpi tulevat viikonloput ja niiden ohjelmat, tarkistetaan että kaikki on mukana ja sitten laitetaan sille aika. Sen jälkeen tarkistetaan lähempänä että on kaikki twrvittavat pesuaineet ja välineet ja edellisenä iltana haetaan tikkaat valmiiksi.

Kaiken kaikkiaan suunnitteluun menee ainakin puoli tuntia.

Huhhuh. "Onks meillä viikonloppuna mitään?" "Ei." "Okei, pestään lauantaina seinät." "Okei." "Onks meillä hei muuten pesuaineita?" "On."

Lauantaina. "Haetko tikkaat?" "Joo."

Monimutkainen suunnitteluoperaatio totta tosiaan.

OHIS

Mitä ohjelmaa on syksyn eri lauantaille?

Tsekkaa molempien vanhempien sukulaiset, kaikilta lapsilta kaverisynttärit, kokeet ja majoitettavat leirikoululaiset, molempien vanhempien kaikki työmatkat. Mahdollinen muu ohjelma, esim pikkujoulut tai koulutukset. Sekä työaikataulut, vaatiiko se jommaltakummalta työntekoa viikonloppuna tai pitkiä päiviä viikolla jolloin ei lauantaina jaksa monen tunnin ekstraurakkaa. Tsekkaa mökin talviteloille laitto, koska joku pääsee auttamaan veneen nostossa. Tsekkaa oman pihan tilanne ja paljonko se vaatii työtä ja koska.

Pesuaineet kannattaa tsekata lähempänä koska niitähän käytetään siinä välissä. Pitää myös olla oikeanlainenriepu joka ei tartu,nukkaa tai värjää.

Voi moro... Tee sitten asioista vaikeita, jos helppo on liian tylsää.

Tuo on sitä tavallista lapsiperheen elämää. Sitä eletään, ei sitä minun tarvitse erikseen tekemällä tehdä. Suunnittelua se vaatii kyllä.

Tuo ei todellakaan ole sitä tavallista lapsiperheen elämää, että käydään yhtä seinien pesua varten läpi koko syksyn kalenteri, molempien puolisoiden sukulaiset, lasten kaverit, leirikoulut sun muut.

Ja siis kuinka usein tällaista seinien pesua oikein suoritetaab? Että tästä tulee joku merkittävä metatyö?

Tai siis, että sen suunnitteleminen on joku metatyö joka vie puolikin tuntia. Siis suunnittelemisen?

Ei kyllä kuulosta ihan normaalilta tuollainen. Todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.

Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.

Seinien peseminen on tyypillinen siivoustyö joka vaatii erikseen välineet, aikaa ja mieluiten kaksi tekemään.

Siksi se pitää suunnitella milloin se tehdään.

Suunnittelu = avaa kalenteri ja kirjaa sopivaan vapaaseen kohtaan. Aikaa meni, viisi sekuntia tai ehkä jopa 10? 

Suunnittelu: käydään läpi tulevat viikonloput ja niiden ohjelmat, tarkistetaan että kaikki on mukana ja sitten laitetaan sille aika. Sen jälkeen tarkistetaan lähempänä että on kaikki twrvittavat pesuaineet ja välineet ja edellisenä iltana haetaan tikkaat valmiiksi.

Kaiken kaikkiaan suunnitteluun menee ainakin puoli tuntia.

Huhhuh. "Onks meillä viikonloppuna mitään?" "Ei." "Okei, pestään lauantaina seinät." "Okei." "Onks meillä hei muuten pesuaineita?" "On."

Lauantaina. "Haetko tikkaat?" "Joo."

Monimutkainen suunnitteluoperaatio totta tosiaan.

OHIS

Mitä ohjelmaa on syksyn eri lauantaille?

Tsekkaa molempien vanhempien sukulaiset, kaikilta lapsilta kaverisynttärit, kokeet ja majoitettavat leirikoululaiset, molempien vanhempien kaikki työmatkat. Mahdollinen muu ohjelma, esim pikkujoulut tai koulutukset. Sekä työaikataulut, vaatiiko se jommaltakummalta työntekoa viikonloppuna tai pitkiä päiviä viikolla jolloin ei lauantaina jaksa monen tunnin ekstraurakkaa. Tsekkaa mökin talviteloille laitto, koska joku pääsee auttamaan veneen nostossa. Tsekkaa oman pihan tilanne ja paljonko se vaatii työtä ja koska.

Pesuaineet kannattaa tsekata lähempänä koska niitähän käytetään siinä välissä. Pitää myös olla oikeanlainenriepu joka ei tartu,nukkaa tai värjää.

Voi moro... Tee sitten asioista vaikeita, jos helppo on liian tylsää.

Tuo on sitä tavallista lapsiperheen elämää. Sitä eletään, ei sitä minun tarvitse erikseen tekemällä tehdä. Suunnittelua se vaatii kyllä.

Tuo ei todellakaan ole sitä tavallista lapsiperheen elämää, että käydään yhtä seinien pesua varten läpi koko syksyn kalenteri, molempien puolisoiden sukulaiset, lasten kaverit, leirikoulut sun muut.

Ja siis kuinka usein tällaista seinien pesua oikein suoritetaab? Että tästä tulee joku merkittävä metatyö?

Tai siis, että sen suunnitteleminen on joku metatyö joka vie puolikin tuntia. Siis suunnittelemisen?

Ei kyllä kuulosta ihan normaalilta tuollainen. Todellakaan.

Tämä niin paljon. Alan ymmärtämään paremmin kuinka aivotonta porukkaa palstalla oikeasti liikkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.

Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.

Seinien peseminen on tyypillinen siivoustyö joka vaatii erikseen välineet, aikaa ja mieluiten kaksi tekemään.

Siksi se pitää suunnitella milloin se tehdään.

Suunnittelu = avaa kalenteri ja kirjaa sopivaan vapaaseen kohtaan. Aikaa meni, viisi sekuntia tai ehkä jopa 10? 

Suunnittelu: käydään läpi tulevat viikonloput ja niiden ohjelmat, tarkistetaan että kaikki on mukana ja sitten laitetaan sille aika. Sen jälkeen tarkistetaan lähempänä että on kaikki twrvittavat pesuaineet ja välineet ja edellisenä iltana haetaan tikkaat valmiiksi.

Kaiken kaikkiaan suunnitteluun menee ainakin puoli tuntia.

Huhhuh. "Onks meillä viikonloppuna mitään?" "Ei." "Okei, pestään lauantaina seinät." "Okei." "Onks meillä hei muuten pesuaineita?" "On."

Lauantaina. "Haetko tikkaat?" "Joo."

Monimutkainen suunnitteluoperaatio totta tosiaan.

OHIS

Mitä ohjelmaa on syksyn eri lauantaille?

Tsekkaa molempien vanhempien sukulaiset, kaikilta lapsilta kaverisynttärit, kokeet ja majoitettavat leirikoululaiset, molempien vanhempien kaikki työmatkat. Mahdollinen muu ohjelma, esim pikkujoulut tai koulutukset. Sekä työaikataulut, vaatiiko se jommaltakummalta työntekoa viikonloppuna tai pitkiä päiviä viikolla jolloin ei lauantaina jaksa monen tunnin ekstraurakkaa. Tsekkaa mökin talviteloille laitto, koska joku pääsee auttamaan veneen nostossa. Tsekkaa oman pihan tilanne ja paljonko se vaatii työtä ja koska.

Pesuaineet kannattaa tsekata lähempänä koska niitähän käytetään siinä välissä. Pitää myös olla oikeanlainenriepu joka ei tartu,nukkaa tai värjää.

Voi moro... Tee sitten asioista vaikeita, jos helppo on liian tylsää.

Tuo on sitä tavallista lapsiperheen elämää. Sitä eletään, ei sitä minun tarvitse erikseen tekemällä tehdä. Suunnittelua se vaatii kyllä.

Tuo ei todellakaan ole sitä tavallista lapsiperheen elämää, että käydään yhtä seinien pesua varten läpi koko syksyn kalenteri, molempien puolisoiden sukulaiset, lasten kaverit, leirikoulut sun muut.

Ja siis kuinka usein tällaista seinien pesua oikein suoritetaab? Että tästä tulee joku merkittävä metatyö?

Tai siis, että sen suunnitteleminen on joku metatyö joka vie puolikin tuntia. Siis suunnittelemisen?

Ei kyllä kuulosta ihan normaalilta tuollainen. Todellakaan.

Kerran vuodessa. Asumme Helsingissä ja seinät mustuu liikenteen yms takia. Ja meillä on tuplakorkea olohuone josta niitä ikkunanpieliä on hankala pestä. Niihin tulee mustia rantuja kun ikkunat on auki kesäisin.

Ja yllä lukee kyllä ihan selvästi mikksi siihen suunnitteluun menee aikaa.

Ihan normaalia on. Todellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täällä aikamoista supersakkia, kun noin vain ulkoa muistetaan, paljonko kaapissa on sokeria, mysliä tai sämpyläjauhoa ja mitä kokoa ne viime talvena käytetyt talvikengät olivat tai että ne sisaruksen pari vuotta sitten pieneksi jääneet toppahousut ovat juuri nyt sopivat. 

Jep, helppoa on elämä. Ei tarvi edes kauppalistaa koskaan kirjoittaa. Tai muistutella lapsia oikojista sun muista, kun muistavat mennä ihan itse. Läksytkin hoitavat itse ja kokeiden kuulustelut keskenään kavereiden kanssa. Täydellisiä lapsia. Ja toki eväät harrastuksiin yleensäkin nekin ostavat ja muistavat itse. Ja ne harrastustarvikkeet käyvät ohimennen itse ostamassa erikoiskaupoista. Näin niin kuin esimerkiksi.

Meidän kouluikäiset lapset osaavat itse mennä hammaslääkäriin (oikojalla eivät ole käyneet) ja merkkaavat kännykän kalenteriin ja hoitavat ihan itse kouluasiansa. Sanoja kyselen, jos pyytävät. Harrastuksiin eivät tarvitse eväitä eikä erityisempiä välineitä, piano on kertaalleen ostettu kotiin. Ehkä siksi meillä on helppoa, kun kumpikaan vanhemmista ei ole pörrännyt helikopterina ympärillä, vaan ihan on annettu vastuuta pienestä pitäen.

No meillä hammaslääkäri ja suuhygienisti on valtavassa terveydenhoitokeskittymässä alueella joka on vielä täysin työmaata. En edes itse osaa sinne, eikä alakoululaiseni osaa mennä sinne kolmella julkisella kulkupelillä ja loppumatka kävellen siellä työmaan seassa.

Lisäksi täällä edellytetään että vanhemmat on mukana.

Ja meidän lasten kouluissa sovelletaan uutta opsia, joka edellyttää vanhempien osalliatuvan. Missähän päin se ei ole käytössä? Tuli kuitenkin 2016 kaikille sivistyneille seuduille.

Jep, nykyäänhän nimenomaan koulu VAATII että vanhempi osallistuu. Hyvä ettei vanhempi joudu opettamaan ihan kaikkea lapselle, mikäli ei ole todella välkky tapaus. Kyllä se on vanhemman vastuulla lapsen koulunkäynti. Toisen ainakin.

Meillä toki jutellaan ja paljonkin keskustellaan koulujutuista, mutta ihan itse lapset muistavat kokeet, läksyt ja lippulappuset, joihin tarvitsevat nimet. Osaavat myös mennä varastoon hakemaan luistimet ja ymmärtävät itse kokeilla ja sanoa, jos liian pienet. Myös sisäliikkavaatteet laittavat pyykkikoriin ihan itse ja osaavat ottaa hyllyltä taas uudelleen käyttöön. Ihanko oikeasti on kouluikäisiä, joilla äiti tai isä joutuu kaiken tämän hoitamaan??

Lapsillahan ei ole samalla tavalla tuntoa jaloissa, että tuntisivat että kengät tai luistimet ovat pienet. On vanhemman tehtävä tarkistaa asia. Monella lapsella on mennyt jalat pilalle, kun ovat käyttäneet liian pieniä kenkiä. En todellakaan luottaisi siihen että lapsi osaa itse kertoa.

Ja kuinkahan vanhaksi tätä pitää jatkaa? Koska se tunto tulee niihin jalkoihin.

Mun tytär on harrastanut taitoluistelua 3-vuotiaasta saakka ja ihan tasan tarkkaan osasi jo 5-vuotiaana sanoa, että luistimet on liian pienet, tarvitaan uudet. Sitten ostettiin uudet.

Saman on kyllä osannut kertoa myös harvoin luisteleva poika ihan sieltä eskari-ikäisestä alkaen.

Mutta joo, vanhemman on tietty ihan hyvä tsekata ne liikuntavälineet hyvissä ajoin, varsinkin jos meinaa hankkia käytettyä. En silti keksi miten se olisi joku metatyö.Otetaan luistimet, pohjallinen pois, katsotaan miltä näyttää ja luitin jalassa miltä tuntuu. Huomataan, että luistimet vielä sopii tai todetaan ettei sovi ja hankitaan uudet.

Älä unohda, että joka välissä pitää suunnitella. Ja jos pitää ostaa uudet luistimet, sille pitää varata aika kalenterista ja tarkistaa, ettei lapsella ole kaverisynttäreitä suunniteltuna luistimienostopäivänä.

Kyllä se pitää suunnitella. Kuka pääsee töistä milloin ja mistä, mitä harrastuskuskauksia sille illalle on, onko esim lääkäriaikoja, onko kokeita jne.

Kaverisynttäreitä harvemmin on arki-iltoina. Sen sijaan on oiontaa, siedätyshoitoa, harrastuksia ja kokeisiin valmistautumista.

On hyvä myös tarkistaa, ettei mökkinaapuri tule juuri silloin nostamaan venettä, tai ettei kotiin ole sovittu seinänpesua.

Veneet ja seinät hoidetaan lauantaisin. Luistinkauppakäynti on arki-iltana koska se on järkevän matkan päässä päiväkodista ja koulusta ja siksi fiksuinta hoitaa samalla kun muutenkin kuskaa lapsia sielläpäin.

Mutta mahtuuko se samaan päivään siedätyshoidon kanssa...?

Ei mahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ketjut on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin naurettavia. Joko lasten kaverisynttärit ja vaatteiden nimikointi on mainittu? En aio edes  kahlata ketjua läpi. Raatajilla on aikaa maata palstalla päivästä toiseen kuitenkin.

Laita ne reseptit, tuikkukippomies!

Oliko tuikkukippomies-maanikolla jotain oikeaa kommenttia viestiin?

Ne reseptit?

Mitä sössötät? Mitkä reseptit? Miten reseptit on metatyötä? Kokkaan ilman reseptejä, btw. Kalapuikko-pussimuusimamma ei taida osata? 

Ne lupaamasi reseptit joilla laitat vartissa kahden kuukauden ruoat.

Edelleen , mitä sössötät? Oletkohan sä liikaa palstalla? Vai onko psykoosit tulilla?

Eikö sun pitäisi olla raatamassa metatöiden parissa? Montako tuntia tänään olet maannut palstalla?

Mielikuvitushahmosi kirjoittaa kaikki viestit palstalle? Palstalla on vain naisia ja tuikkukippomiehesi?

Jessus että sä olet säälittävä. Jopa minä, joka käyn palstalla keskimäärin kerran kuussa puolen tunnin ajan, sut tunnistan. Neljäs kyssäriä per viesti, kun hermo menee, ja silleen...

Hanki jätkä elämä.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ketjut on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin naurettavia. Joko lasten kaverisynttärit ja vaatteiden nimikointi on mainittu? En aio edes  kahlata ketjua läpi. Raatajilla on aikaa maata palstalla päivästä toiseen kuitenkin.

Laita ne reseptit, tuikkukippomies!

Oliko tuikkukippomies-maanikolla jotain oikeaa kommenttia viestiin?

Ne reseptit?

Mitä sössötät? Mitkä reseptit? Miten reseptit on metatyötä? Kokkaan ilman reseptejä, btw. Kalapuikko-pussimuusimamma ei taida osata? 

Ne lupaamasi reseptit joilla laitat vartissa kahden kuukauden ruoat.

Edelleen , mitä sössötät? Oletkohan sä liikaa palstalla? Vai onko psykoosit tulilla?

Eikö sun pitäisi olla raatamassa metatöiden parissa? Montako tuntia tänään olet maannut palstalla?

Mielikuvitushahmosi kirjoittaa kaikki viestit palstalle? Palstalla on vain naisia ja tuikkukippomiehesi?

Jessus että sä olet säälittävä. Jopa minä, joka käyn palstalla keskimäärin kerran kuussa puolen tunnin ajan, sut tunnistan. Neljäs kyssäriä per viesti, kun hermo menee, ja silleen...

Hanki jätkä elämä.

-eri

Itkettääkö? Menikö tunteisiin?

Montako tuntia metatöitä tänään olet tehnyt?  Entä onko kämppä siivottu ja terveellistä kotiruokaa tehty?

Ole hyvä, pelle <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täällä aikamoista supersakkia, kun noin vain ulkoa muistetaan, paljonko kaapissa on sokeria, mysliä tai sämpyläjauhoa ja mitä kokoa ne viime talvena käytetyt talvikengät olivat tai että ne sisaruksen pari vuotta sitten pieneksi jääneet toppahousut ovat juuri nyt sopivat. 

Jep, helppoa on elämä. Ei tarvi edes kauppalistaa koskaan kirjoittaa. Tai muistutella lapsia oikojista sun muista, kun muistavat mennä ihan itse. Läksytkin hoitavat itse ja kokeiden kuulustelut keskenään kavereiden kanssa. Täydellisiä lapsia. Ja toki eväät harrastuksiin yleensäkin nekin ostavat ja muistavat itse. Ja ne harrastustarvikkeet käyvät ohimennen itse ostamassa erikoiskaupoista. Näin niin kuin esimerkiksi.

Meidän kouluikäiset lapset osaavat itse mennä hammaslääkäriin (oikojalla eivät ole käyneet) ja merkkaavat kännykän kalenteriin ja hoitavat ihan itse kouluasiansa. Sanoja kyselen, jos pyytävät. Harrastuksiin eivät tarvitse eväitä eikä erityisempiä välineitä, piano on kertaalleen ostettu kotiin. Ehkä siksi meillä on helppoa, kun kumpikaan vanhemmista ei ole pörrännyt helikopterina ympärillä, vaan ihan on annettu vastuuta pienestä pitäen.

No meillä hammaslääkäri ja suuhygienisti on valtavassa terveydenhoitokeskittymässä alueella joka on vielä täysin työmaata. En edes itse osaa sinne, eikä alakoululaiseni osaa mennä sinne kolmella julkisella kulkupelillä ja loppumatka kävellen siellä työmaan seassa.

Lisäksi täällä edellytetään että vanhemmat on mukana.

Ja meidän lasten kouluissa sovelletaan uutta opsia, joka edellyttää vanhempien osalliatuvan. Missähän päin se ei ole käytössä? Tuli kuitenkin 2016 kaikille sivistyneille seuduille.

Jep, nykyäänhän nimenomaan koulu VAATII että vanhempi osallistuu. Hyvä ettei vanhempi joudu opettamaan ihan kaikkea lapselle, mikäli ei ole todella välkky tapaus. Kyllä se on vanhemman vastuulla lapsen koulunkäynti. Toisen ainakin.

Meillä toki jutellaan ja paljonkin keskustellaan koulujutuista, mutta ihan itse lapset muistavat kokeet, läksyt ja lippulappuset, joihin tarvitsevat nimet. Osaavat myös mennä varastoon hakemaan luistimet ja ymmärtävät itse kokeilla ja sanoa, jos liian pienet. Myös sisäliikkavaatteet laittavat pyykkikoriin ihan itse ja osaavat ottaa hyllyltä taas uudelleen käyttöön. Ihanko oikeasti on kouluikäisiä, joilla äiti tai isä joutuu kaiken tämän hoitamaan??

Lapsillahan ei ole samalla tavalla tuntoa jaloissa, että tuntisivat että kengät tai luistimet ovat pienet. On vanhemman tehtävä tarkistaa asia. Monella lapsella on mennyt jalat pilalle, kun ovat käyttäneet liian pieniä kenkiä. En todellakaan luottaisi siihen että lapsi osaa itse kertoa.

Ja kuinkahan vanhaksi tätä pitää jatkaa? Koska se tunto tulee niihin jalkoihin.

Mun tytär on harrastanut taitoluistelua 3-vuotiaasta saakka ja ihan tasan tarkkaan osasi jo 5-vuotiaana sanoa, että luistimet on liian pienet, tarvitaan uudet. Sitten ostettiin uudet.

Saman on kyllä osannut kertoa myös harvoin luisteleva poika ihan sieltä eskari-ikäisestä alkaen.

Mutta joo, vanhemman on tietty ihan hyvä tsekata ne liikuntavälineet hyvissä ajoin, varsinkin jos meinaa hankkia käytettyä. En silti keksi miten se olisi joku metatyö.Otetaan luistimet, pohjallinen pois, katsotaan miltä näyttää ja luitin jalassa miltä tuntuu. Huomataan, että luistimet vielä sopii tai todetaan ettei sovi ja hankitaan uudet.

Älä unohda, että joka välissä pitää suunnitella. Ja jos pitää ostaa uudet luistimet, sille pitää varata aika kalenterista ja tarkistaa, ettei lapsella ole kaverisynttäreitä suunniteltuna luistimienostopäivänä.

Kyllä se pitää suunnitella. Kuka pääsee töistä milloin ja mistä, mitä harrastuskuskauksia sille illalle on, onko esim lääkäriaikoja, onko kokeita jne.

Kaverisynttäreitä harvemmin on arki-iltoina. Sen sijaan on oiontaa, siedätyshoitoa, harrastuksia ja kokeisiin valmistautumista.

Tässä on taidettu tehdä liikaa lapsia kapasiteettiin nähden jos arki on yhtä kaaosta lääkäriaikoineen, siedätyshoitoineen ja harrastuksineen niin ettei ehdi yksiä luistimia ostaa. Oletan, että tässä on kyseessä ihan tavalliset pihaluistimet.

Väitän tietäväni jotain luistimien ostamisesta, noita taitoluistimia kun ei saa ihan perus urheilukaupoista. Siltikään en koe, että niiden ostamista olisi kauheasti tarvinnut suunnitella. Toki siinä vaiheessa kun ne alkoivat maksaa 600 € piti miettiä, että tarviiko siirtää tilille rahaa jne.

Todettiin luistimet pieniksi. Sovittiin meno luistinkauppaan tai sovittiin luistinkaupan kanssa sovitus seuraaviin kisoihin. Sovitettiin ja ostettiin luistimet. Ok, kai tuo nyt jonkun mielestä vaati jotain merkittävää suunnittelua ja selvittelyä. Jos lasken tuohon valmisteluun kuluvan ajan, niin se lasketaan minuuteissa yhden käden sormilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täällä aikamoista supersakkia, kun noin vain ulkoa muistetaan, paljonko kaapissa on sokeria, mysliä tai sämpyläjauhoa ja mitä kokoa ne viime talvena käytetyt talvikengät olivat tai että ne sisaruksen pari vuotta sitten pieneksi jääneet toppahousut ovat juuri nyt sopivat. 

Jep, helppoa on elämä. Ei tarvi edes kauppalistaa koskaan kirjoittaa. Tai muistutella lapsia oikojista sun muista, kun muistavat mennä ihan itse. Läksytkin hoitavat itse ja kokeiden kuulustelut keskenään kavereiden kanssa. Täydellisiä lapsia. Ja toki eväät harrastuksiin yleensäkin nekin ostavat ja muistavat itse. Ja ne harrastustarvikkeet käyvät ohimennen itse ostamassa erikoiskaupoista. Näin niin kuin esimerkiksi.

Meidän kouluikäiset lapset osaavat itse mennä hammaslääkäriin (oikojalla eivät ole käyneet) ja merkkaavat kännykän kalenteriin ja hoitavat ihan itse kouluasiansa. Sanoja kyselen, jos pyytävät. Harrastuksiin eivät tarvitse eväitä eikä erityisempiä välineitä, piano on kertaalleen ostettu kotiin. Ehkä siksi meillä on helppoa, kun kumpikaan vanhemmista ei ole pörrännyt helikopterina ympärillä, vaan ihan on annettu vastuuta pienestä pitäen.

No meillä hammaslääkäri ja suuhygienisti on valtavassa terveydenhoitokeskittymässä alueella joka on vielä täysin työmaata. En edes itse osaa sinne, eikä alakoululaiseni osaa mennä sinne kolmella julkisella kulkupelillä ja loppumatka kävellen siellä työmaan seassa.

Lisäksi täällä edellytetään että vanhemmat on mukana.

Ja meidän lasten kouluissa sovelletaan uutta opsia, joka edellyttää vanhempien osalliatuvan. Missähän päin se ei ole käytössä? Tuli kuitenkin 2016 kaikille sivistyneille seuduille.

Jep, nykyäänhän nimenomaan koulu VAATII että vanhempi osallistuu. Hyvä ettei vanhempi joudu opettamaan ihan kaikkea lapselle, mikäli ei ole todella välkky tapaus. Kyllä se on vanhemman vastuulla lapsen koulunkäynti. Toisen ainakin.

Meillä toki jutellaan ja paljonkin keskustellaan koulujutuista, mutta ihan itse lapset muistavat kokeet, läksyt ja lippulappuset, joihin tarvitsevat nimet. Osaavat myös mennä varastoon hakemaan luistimet ja ymmärtävät itse kokeilla ja sanoa, jos liian pienet. Myös sisäliikkavaatteet laittavat pyykkikoriin ihan itse ja osaavat ottaa hyllyltä taas uudelleen käyttöön. Ihanko oikeasti on kouluikäisiä, joilla äiti tai isä joutuu kaiken tämän hoitamaan??

Lapsillahan ei ole samalla tavalla tuntoa jaloissa, että tuntisivat että kengät tai luistimet ovat pienet. On vanhemman tehtävä tarkistaa asia. Monella lapsella on mennyt jalat pilalle, kun ovat käyttäneet liian pieniä kenkiä. En todellakaan luottaisi siihen että lapsi osaa itse kertoa.

Ja kuinkahan vanhaksi tätä pitää jatkaa? Koska se tunto tulee niihin jalkoihin.

Mun tytär on harrastanut taitoluistelua 3-vuotiaasta saakka ja ihan tasan tarkkaan osasi jo 5-vuotiaana sanoa, että luistimet on liian pienet, tarvitaan uudet. Sitten ostettiin uudet.

Saman on kyllä osannut kertoa myös harvoin luisteleva poika ihan sieltä eskari-ikäisestä alkaen.

Mutta joo, vanhemman on tietty ihan hyvä tsekata ne liikuntavälineet hyvissä ajoin, varsinkin jos meinaa hankkia käytettyä. En silti keksi miten se olisi joku metatyö.Otetaan luistimet, pohjallinen pois, katsotaan miltä näyttää ja luitin jalassa miltä tuntuu. Huomataan, että luistimet vielä sopii tai todetaan ettei sovi ja hankitaan uudet.

Älä unohda, että joka välissä pitää suunnitella. Ja jos pitää ostaa uudet luistimet, sille pitää varata aika kalenterista ja tarkistaa, ettei lapsella ole kaverisynttäreitä suunniteltuna luistimienostopäivänä.

Kyllä se pitää suunnitella. Kuka pääsee töistä milloin ja mistä, mitä harrastuskuskauksia sille illalle on, onko esim lääkäriaikoja, onko kokeita jne.

Kaverisynttäreitä harvemmin on arki-iltoina. Sen sijaan on oiontaa, siedätyshoitoa, harrastuksia ja kokeisiin valmistautumista.

Tässä on taidettu tehdä liikaa lapsia kapasiteettiin nähden jos arki on yhtä kaaosta lääkäriaikoineen, siedätyshoitoineen ja harrastuksineen niin ettei ehdi yksiä luistimia ostaa. Oletan, että tässä on kyseessä ihan tavalliset pihaluistimet.

Väitän tietäväni jotain luistimien ostamisesta, noita taitoluistimia kun ei saa ihan perus urheilukaupoista. Siltikään en koe, että niiden ostamista olisi kauheasti tarvinnut suunnitella. Toki siinä vaiheessa kun ne alkoivat maksaa 600 € piti miettiä, että tarviiko siirtää tilille rahaa jne.

Todettiin luistimet pieniksi. Sovittiin meno luistinkauppaan tai sovittiin luistinkaupan kanssa sovitus seuraaviin kisoihin. Sovitettiin ja ostettiin luistimet. Ok, kai tuo nyt jonkun mielestä vaati jotain merkittävää suunnittelua ja selvittelyä. Jos lasken tuohon valmisteluun kuluvan ajan, niin se lasketaan minuuteissa yhden käden sormilla.

Kaksi lasta.

Ei meidän elämä ole kaaosta ollenkaan. Hyvin suunniteltua ja oikein mukavaa.

Mitkä ovat pihaluistimet? Ei meillä pihalla luistella, piha hiekoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ketjut on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin naurettavia. Joko lasten kaverisynttärit ja vaatteiden nimikointi on mainittu? En aio edes  kahlata ketjua läpi. Raatajilla on aikaa maata palstalla päivästä toiseen kuitenkin.

Laita ne reseptit, tuikkukippomies!

Oliko tuikkukippomies-maanikolla jotain oikeaa kommenttia viestiin?

Ne reseptit?

Mitä sössötät? Mitkä reseptit? Miten reseptit on metatyötä? Kokkaan ilman reseptejä, btw. Kalapuikko-pussimuusimamma ei taida osata? 

Ne lupaamasi reseptit joilla laitat vartissa kahden kuukauden ruoat.

Edelleen , mitä sössötät? Oletkohan sä liikaa palstalla? Vai onko psykoosit tulilla?

Eikö sun pitäisi olla raatamassa metatöiden parissa? Montako tuntia tänään olet maannut palstalla?

Mielikuvitushahmosi kirjoittaa kaikki viestit palstalle? Palstalla on vain naisia ja tuikkukippomiehesi?

Jessus että sä olet säälittävä. Jopa minä, joka käyn palstalla keskimäärin kerran kuussa puolen tunnin ajan, sut tunnistan. Neljäs kyssäriä per viesti, kun hermo menee, ja silleen...

Hanki jätkä elämä.

-eri

Itkettääkö? Menikö tunteisiin?

Montako tuntia metatöitä tänään olet tehnyt?  Entä onko kämppä siivottu ja terveellistä kotiruokaa tehty?

Ole hyvä, pelle <3

Copy-pastepelle vauhdissa 😂 Taitaa olla ne psykoosit tulilla nyt?

Metatöitä joo, riittäväst. Myös palkkatöitä, joita sulla ei varmaan ole, palstalla makaamisen hillittömästä määrästä päätellen? Kämppä on siisti, aina. Ruoka terveellistä kotiruokaa, totta kai. Sulla varmaan ei, jos vartissa teet kahden kuukauden ruuat - taitaa olla roiskeläppää pakastin pullollaan? No, joudatpahan enemmän palstalla makaamaan.

Itkettääkö? ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.

Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.

Seinien peseminen on tyypillinen siivoustyö joka vaatii erikseen välineet, aikaa ja mieluiten kaksi tekemään.

Siksi se pitää suunnitella milloin se tehdään.

Suunnittelu = avaa kalenteri ja kirjaa sopivaan vapaaseen kohtaan. Aikaa meni, viisi sekuntia tai ehkä jopa 10? 

Suunnittelu: käydään läpi tulevat viikonloput ja niiden ohjelmat, tarkistetaan että kaikki on mukana ja sitten laitetaan sille aika. Sen jälkeen tarkistetaan lähempänä että on kaikki twrvittavat pesuaineet ja välineet ja edellisenä iltana haetaan tikkaat valmiiksi.

Kaiken kaikkiaan suunnitteluun menee ainakin puoli tuntia.

Huhhuh. "Onks meillä viikonloppuna mitään?" "Ei." "Okei, pestään lauantaina seinät." "Okei." "Onks meillä hei muuten pesuaineita?" "On."

Lauantaina. "Haetko tikkaat?" "Joo."

Monimutkainen suunnitteluoperaatio totta tosiaan.

OHIS

Mitä ohjelmaa on syksyn eri lauantaille?

Tsekkaa molempien vanhempien sukulaiset, kaikilta lapsilta kaverisynttärit, kokeet ja majoitettavat leirikoululaiset, molempien vanhempien kaikki työmatkat. Mahdollinen muu ohjelma, esim pikkujoulut tai koulutukset. Sekä työaikataulut, vaatiiko se jommaltakummalta työntekoa viikonloppuna tai pitkiä päiviä viikolla jolloin ei lauantaina jaksa monen tunnin ekstraurakkaa. Tsekkaa mökin talviteloille laitto, koska joku pääsee auttamaan veneen nostossa. Tsekkaa oman pihan tilanne ja paljonko se vaatii työtä ja koska.

Pesuaineet kannattaa tsekata lähempänä koska niitähän käytetään siinä välissä. Pitää myös olla oikeanlainenriepu joka ei tartu,nukkaa tai värjää.

Voi moro... Tee sitten asioista vaikeita, jos helppo on liian tylsää.

Tuo on sitä tavallista lapsiperheen elämää. Sitä eletään, ei sitä minun tarvitse erikseen tekemällä tehdä. Suunnittelua se vaatii kyllä.

Tuo ei todellakaan ole sitä tavallista lapsiperheen elämää, että käydään yhtä seinien pesua varten läpi koko syksyn kalenteri, molempien puolisoiden sukulaiset, lasten kaverit, leirikoulut sun muut.

Ja siis kuinka usein tällaista seinien pesua oikein suoritetaab? Että tästä tulee joku merkittävä metatyö?

Tai siis, että sen suunnitteleminen on joku metatyö joka vie puolikin tuntia. Siis suunnittelemisen?

Ei kyllä kuulosta ihan normaalilta tuollainen. Todellakaan.

Niin ja tästä vielä unohtui seinänpesupäivän ruokien suunnittelu ja kahvit, mihin väliin nelin laittaa ja vielä, onko syöjissä laktoosittomia ja gluteiinittomia. Ruokailuissa, pärjääkö keittoruoalla, joka sekin pitää tehdä tai ainakin teko suunnitella. Onhan siinä hommaa, ei riitä puoli tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ketjut on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin naurettavia. Joko lasten kaverisynttärit ja vaatteiden nimikointi on mainittu? En aio edes  kahlata ketjua läpi. Raatajilla on aikaa maata palstalla päivästä toiseen kuitenkin.

Laita ne reseptit, tuikkukippomies!

Oliko tuikkukippomies-maanikolla jotain oikeaa kommenttia viestiin?

Ne reseptit?

Mitä sössötät? Mitkä reseptit? Miten reseptit on metatyötä? Kokkaan ilman reseptejä, btw. Kalapuikko-pussimuusimamma ei taida osata? 

Ne lupaamasi reseptit joilla laitat vartissa kahden kuukauden ruoat.

Edelleen , mitä sössötät? Oletkohan sä liikaa palstalla? Vai onko psykoosit tulilla?

Eikö sun pitäisi olla raatamassa metatöiden parissa? Montako tuntia tänään olet maannut palstalla?

Mielikuvitushahmosi kirjoittaa kaikki viestit palstalle? Palstalla on vain naisia ja tuikkukippomiehesi?

Jessus että sä olet säälittävä. Jopa minä, joka käyn palstalla keskimäärin kerran kuussa puolen tunnin ajan, sut tunnistan. Neljäs kyssäriä per viesti, kun hermo menee, ja silleen...

Hanki jätkä elämä.

-eri

Itkettääkö? Menikö tunteisiin?

Montako tuntia metatöitä tänään olet tehnyt?  Entä onko kämppä siivottu ja terveellistä kotiruokaa tehty?

Ole hyvä, pelle <3

Copy-pastepelle vauhdissa 😂 Taitaa olla ne psykoosit tulilla nyt?

Metatöitä joo, riittäväst. Myös palkkatöitä, joita sulla ei varmaan ole, palstalla makaamisen hillittömästä määrästä päätellen? Kämppä on siisti, aina. Ruoka terveellistä kotiruokaa, totta kai. Sulla varmaan ei, jos vartissa teet kahden kuukauden ruuat - taitaa olla roiskeläppää pakastin pullollaan? No, joudatpahan enemmän palstalla makaamaan.

Itkettääkö? ;)

Älä yllytä sitä, repee raukalta vielä verisuoni päästä. Kello lähestyy yhtätoista ja sillä on taas kiire oksentaa koko fraasivarastonsa mahdollisimman moneen ketjuun.

"pitäs käydä vessassa, käyn siis vessassa "  tuo on metatyötä ,joillekkin se on elämää ,tekemättä siitä sen isompaa numeroa ja odottamatta nobelin palkintoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Ikävä kyllä tämän ketjun vastausten perusteella kyse on nimenomaan uhriutumisesta. Keksimällä keksitään uusia suunnittelun kohteita (seinien pesu, kausiverhot, kaverisynttärit) joita ei lopulta kovin usein ole. Perusarki taas toistuu melko samanlaisena niin ettei se mitään erikoissuunnittelua kaipaa vaan pitäisi hoitua rutiinilla. Toki stressin aiheita voi kukin keksimällä keksiä

Mitä tulee suunnittelun nimeämiseen niin missään nimessä en ole kieltämässä, ihmettelin vain miksi moinen nimitys on pitänyt keksiä

Voi kuule. Kun on vauva ja taapero, jotka tykkää maalata mm. niillä sormiväreillä 🤣 niin kyllä niitä seiniä täytyy välillä hinkata ihmesienellä. Meillä mies kyllä hoiti tämän viimeksi!

Mutta se taas ei ole metatyötä. Tuskin alat katsella kalenterista sopivaa ajankohtaa sormivärien putsaukseen tai oksennetun sohvan tms siivoukseen