Perheen metatyöt mitä niitä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan tällä tämän ketjun ajatustavalla, että metatyöt ovat ihan tavallisia ja helppoja, eihän työpaikoillakaan tarvita johtajia, koska sehän on vain päättämistä ja suunnittelua eikä mitään oikeaa työtä. Jännä juttu, että kuitenkin niitä päätöksiä ja suunnittelua pitää jonkun tehdä eivätkä ne asiat suju siellä työpaikalla ihan omalla painollaan. Ja juu, tiedän, että eivät ole saman mittakaavan juttuja, mutta ihmettelen tätä logiikkaa, että näitä asioita ei ikään kuin ole olemassakaan. 

Hyvä vertaus. Sen lisäksi, että työpaikoilla annetaan aikaa päätöksien teolle, johtamista ja vastuunkantoa myös arvostetaan siellä. Käytännössä aina se, joka suorittaa ja samalla johtaa töitä, saa parempaa palkkaa kuin se, joka vain suorittaa.

Jostakin syystä yksilötasolla tämä arvostusasia menee toisinpäin. Se, joka suunnittelee kotityöt ja muut, on ulospäin katsoen kauhea pirttihirmu tai tohvelisankari, ikävä ihminen, jonka puolisona on varmasti tosi kurjaa.

Esimerkiksi jos Pena kysyy Kalelta, että pääsetkö ensi viikonloppuna metsästysreissulle, ja Kale vastaa, että pitää kysyä vaimolta, ei Pena varmastikaan tuumi että onpa ihana vaimo kun hallinnoi yhteistä kalenteria ja katsoo ettei tule päällekkäisiä menoja.

Jos Pirkko kysyy Mirkulta, lähteekö tämä viikonloppuna bailaamaan ja Mirkku sanoo kysyvänsä mieheltä, joka "hallinnoi yhteistä kalenteria", ni vastaus olis joku tukipuhelimen numero kontrolloivan puolison takia. Joku mies joka päällepäsmäröis tuolla tavalla haukuttais maan uumeniin

Ne, jotka valittaa, että joutuu yksin tekemään kaiken ja puoliso pääsee helpolla, olette itse mahdollistaneet sen.

Minä tein jo tapailuvaiheessa selväksi, että en ala äidiksi miehelle. Ei ole siten odottanutkaan että huolehdin kaikesta, joten ei ole tämmöistä ongelmaa syntynyt. Jos joku mies sitä säikähtää, ei siitä olisi koskaan hyvää parisuhdetta voinut tullakaan.

Kaikki miehet kyllä yritti. Parhaiten jäi mieleen, kun suihkun jälkeen ilmoitti, että hänellä ei ole puhtaita boksereita. Sanoin että "jaa" ja jatkoin kirjan lukemista. Pesi siitä lähtien itse pyykkiä aina kun huomasi että pyykkikori alkaa olla täynnä. Sama ehdotti, että syödäänkö tänään lohta, sanoin että sopii. Illalla yhdessä ihmeteltiin, että missä se lohi on, kaapissa ei ole mitään ruokaa.

Ne miehet pitää opettaa tähän kuvioon. Älkää olko tyhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamammat luettelevat mammapalstalla kaverisynttäreitään. On teillä rankkaa. Jaksuja kaikille uupuneille metatyön tekijöille. 

Tätä on kysytty tässä ketjussa nyt aika monta kertaa, mutta kukaan ei osaa näköjään vastata: Mistä tulee oletus, että metatyö olisi rankkaa? 

Yleensä kenenkään ei kuule puhuvan metatyöstä valittamatta, kuinka rankkaa se on.

Äsken puhuit kaverisynttäreiden luettelemisesta ja nyt puhut valittamisesta. Jos kysytään, mitä metatyö tarkoittaa, miksi kysymykseen vastaaminen on valittamista? 

Se olin minä, ei edellinen. Onko palstamammoilla normaalia matalampi äo, kun ette tajua että palstalla kirjoittaa useampi henkilö? "Tuikkukippomiehen" lisäksi, joka ei jaa reseptejään. 

Mikäs sinua vaivaa? Ei ole mitenkään omituinen oletus tällä palstalla, että kysymykseen vastaisi se, jolle se on esitetty. Varsinkin, jos myöhempi vastaaja ei osaa laittaa viestiinsä mainintaa "ohis". 

Voi kultapieni, pahoittelen kovasti. Miten pääset yli tästä? 

Montako tuntia muuten olet käyttänyt tänään metatöihin? Onko monetkin kaverisynttärilahjat mietitty ja suunniteltu joukukortttien kirjoittamista?´ -OHIS

Oletpas vihamielinen. Kyllä minä olen tänään esimerkiksi miesystävän kanssa sopinut jouluaikatauluista ja joululahjoista, exän kanssa puhunut lasten koulusta ja heidän synttäreistään, isovanhempien kanssa puhunut siitä, että he hakevat pojan koulusta huomenna, olen tehnyt kauppalistan, suunnitellut ensi viikon ruoat ja kaivanut tyttären talvikenkiä. Ajallisesti en osaa tätä määritellä, enkä nyt oikein ymmärrä, mihin tämä nyt edes liittyy. Etkö sinä ole tehnyt mitään tällaista tänään. 

Ohhoh, mitä raatamista. Olet varmaan lopen uupunut? Jaksamista puhumiseen, se on äärimmäisen uuvuttavaa. 

-SAMIS

Niin, jälleen päästiin siihen, että jostain syystä pidät kaikkea metatyön mainitsemista hirveänä valittamisena. Sinä itse kysyit, mitä olen tehnyt. Minä vastasin. En valittanut tai sanonut sanallakaan, että nämä olisivat rankkoja, mutta sinä silti väität minun valittavan. 

Kannattaisiko nyt katsoa peiliin, jos sitä valitusta joka puolella muka näkyy. 

Miksi sitten valitat palstalla metatöistä, jos et mielestäsi valita? Kerro motiivisi, jos kerran metatyöt eivät ole sinulle kamalia? Logiikkasi ei aukene. 

Niin, et taaskaan lukenut kommenttiani loppuun asti. Missään en ole valittanut metatöiden rankkuudesta. Katso peiliin, jos tuo vastaus esittämääsi kysymykseen oli mielestäsi valittamista. Lue se huolella. 

Mikä tarve sinulla on siis luetella metatöitäsi palstalla, jos ne eivät  ole sinulle mikään ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan tällä tämän ketjun ajatustavalla, että metatyöt ovat ihan tavallisia ja helppoja, eihän työpaikoillakaan tarvita johtajia, koska sehän on vain päättämistä ja suunnittelua eikä mitään oikeaa työtä. Jännä juttu, että kuitenkin niitä päätöksiä ja suunnittelua pitää jonkun tehdä eivätkä ne asiat suju siellä työpaikalla ihan omalla painollaan. Ja juu, tiedän, että eivät ole saman mittakaavan juttuja, mutta ihmettelen tätä logiikkaa, että näitä asioita ei ikään kuin ole olemassakaan. 

Hyvä vertaus. Sen lisäksi, että työpaikoilla annetaan aikaa päätöksien teolle, johtamista ja vastuunkantoa myös arvostetaan siellä. Käytännössä aina se, joka suorittaa ja samalla johtaa töitä, saa parempaa palkkaa kuin se, joka vain suorittaa.

Jostakin syystä yksilötasolla tämä arvostusasia menee toisinpäin. Se, joka suunnittelee kotityöt ja muut, on ulospäin katsoen kauhea pirttihirmu tai tohvelisankari, ikävä ihminen, jonka puolisona on varmasti tosi kurjaa.

Esimerkiksi jos Pena kysyy Kalelta, että pääsetkö ensi viikonloppuna metsästysreissulle, ja Kale vastaa, että pitää kysyä vaimolta, ei Pena varmastikaan tuumi että onpa ihana vaimo kun hallinnoi yhteistä kalenteria ja katsoo ettei tule päällekkäisiä menoja.

Jos Pirkko kysyy Mirkulta, lähteekö tämä viikonloppuna bailaamaan ja Mirkku sanoo kysyvänsä mieheltä, joka "hallinnoi yhteistä kalenteria", ni vastaus olis joku tukipuhelimen numero kontrolloivan puolison takia. Joku mies joka päällepäsmäröis tuolla tavalla haukuttais maan uumeniin

Ihan normaalia lapsiperheessä. Aina pitää tarkistaa. Ei mitään ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamammat luettelevat mammapalstalla kaverisynttäreitään. On teillä rankkaa. Jaksuja kaikille uupuneille metatyön tekijöille. 

Tätä on kysytty tässä ketjussa nyt aika monta kertaa, mutta kukaan ei osaa näköjään vastata: Mistä tulee oletus, että metatyö olisi rankkaa? 

Yleensä kenenkään ei kuule puhuvan metatyöstä valittamatta, kuinka rankkaa se on.

Äsken puhuit kaverisynttäreiden luettelemisesta ja nyt puhut valittamisesta. Jos kysytään, mitä metatyö tarkoittaa, miksi kysymykseen vastaaminen on valittamista? 

Se olin minä, ei edellinen. Onko palstamammoilla normaalia matalampi äo, kun ette tajua että palstalla kirjoittaa useampi henkilö? "Tuikkukippomiehen" lisäksi, joka ei jaa reseptejään. 

Mikäs sinua vaivaa? Ei ole mitenkään omituinen oletus tällä palstalla, että kysymykseen vastaisi se, jolle se on esitetty. Varsinkin, jos myöhempi vastaaja ei osaa laittaa viestiinsä mainintaa "ohis". 

Voi kultapieni, pahoittelen kovasti. Miten pääset yli tästä? 

Montako tuntia muuten olet käyttänyt tänään metatöihin? Onko monetkin kaverisynttärilahjat mietitty ja suunniteltu joukukortttien kirjoittamista?´ -OHIS

Oletpas vihamielinen. Kyllä minä olen tänään esimerkiksi miesystävän kanssa sopinut jouluaikatauluista ja joululahjoista, exän kanssa puhunut lasten koulusta ja heidän synttäreistään, isovanhempien kanssa puhunut siitä, että he hakevat pojan koulusta huomenna, olen tehnyt kauppalistan, suunnitellut ensi viikon ruoat ja kaivanut tyttären talvikenkiä. Ajallisesti en osaa tätä määritellä, enkä nyt oikein ymmärrä, mihin tämä nyt edes liittyy. Etkö sinä ole tehnyt mitään tällaista tänään. 

Ohhoh, mitä raatamista. Olet varmaan lopen uupunut? Jaksamista puhumiseen, se on äärimmäisen uuvuttavaa. 

-SAMIS

Niin, jälleen päästiin siihen, että jostain syystä pidät kaikkea metatyön mainitsemista hirveänä valittamisena. Sinä itse kysyit, mitä olen tehnyt. Minä vastasin. En valittanut tai sanonut sanallakaan, että nämä olisivat rankkoja, mutta sinä silti väität minun valittavan. 

Kannattaisiko nyt katsoa peiliin, jos sitä valitusta joka puolella muka näkyy. 

Miksi sitten valitat palstalla metatöistä, jos et mielestäsi valita? Kerro motiivisi, jos kerran metatyöt eivät ole sinulle kamalia? Logiikkasi ei aukene. 

Niin, et taaskaan lukenut kommenttiani loppuun asti. Missään en ole valittanut metatöiden rankkuudesta. Katso peiliin, jos tuo vastaus esittämääsi kysymykseen oli mielestäsi valittamista. Lue se huolella. 

Mikä tarve sinulla on siis luetella metatöitäsi palstalla, jos ne eivät  ole sinulle mikään ongelma?

:D Etkö enää muuta keksinyt? Etkö sinä keskustele palstalla huviksesi asioista, jotka eivät ole sinulle varsinainen ongelma?

Tuossa kommentissa ja myös aloituksessa ihan selvällä suomen kielellä kysyttiin, mitä metatöitä on olemassa ja mitä minä olen tänään esim tehnyt. On se nyt kumma, ettei kysymykseen saakaan vastata, ellei asia ole joku elämää suurempi ongelma, joka vie jatkuvasti yöunet. 

Voinko siis olettaa, että käsite metatyö on sinulle suuri ongelma. Ihan samalla tavalla sinäkin siis tässä nyt uhriudut. Miksi elämä on sinulle näin vaikeaa? Onko nettikeskustelu niin rankkaa? 

Harvinaisen paska ketju, jopa av-palstan mittapuulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Ikävä kyllä tämän ketjun vastausten perusteella kyse on nimenomaan uhriutumisesta. Keksimällä keksitään uusia suunnittelun kohteita (seinien pesu, kausiverhot, kaverisynttärit) joita ei lopulta kovin usein ole. Perusarki taas toistuu melko samanlaisena niin ettei se mitään erikoissuunnittelua kaipaa vaan pitäisi hoitua rutiinilla. Toki stressin aiheita voi kukin keksimällä keksiä

Mitä tulee suunnittelun nimeämiseen niin missään nimessä en ole kieltämässä, ihmettelin vain miksi moinen nimitys on pitänyt keksiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamammat luettelevat mammapalstalla kaverisynttäreitään. On teillä rankkaa. Jaksuja kaikille uupuneille metatyön tekijöille. 

Tätä on kysytty tässä ketjussa nyt aika monta kertaa, mutta kukaan ei osaa näköjään vastata: Mistä tulee oletus, että metatyö olisi rankkaa? 

Yleensä kenenkään ei kuule puhuvan metatyöstä valittamatta, kuinka rankkaa se on.

Äsken puhuit kaverisynttäreiden luettelemisesta ja nyt puhut valittamisesta. Jos kysytään, mitä metatyö tarkoittaa, miksi kysymykseen vastaaminen on valittamista? 

Se olin minä, ei edellinen. Onko palstamammoilla normaalia matalampi äo, kun ette tajua että palstalla kirjoittaa useampi henkilö? "Tuikkukippomiehen" lisäksi, joka ei jaa reseptejään. 

Mikäs sinua vaivaa? Ei ole mitenkään omituinen oletus tällä palstalla, että kysymykseen vastaisi se, jolle se on esitetty. Varsinkin, jos myöhempi vastaaja ei osaa laittaa viestiinsä mainintaa "ohis". 

Voi kultapieni, pahoittelen kovasti. Miten pääset yli tästä? 

Montako tuntia muuten olet käyttänyt tänään metatöihin? Onko monetkin kaverisynttärilahjat mietitty ja suunniteltu joukukortttien kirjoittamista?´ -OHIS

Oletpas vihamielinen. Kyllä minä olen tänään esimerkiksi miesystävän kanssa sopinut jouluaikatauluista ja joululahjoista, exän kanssa puhunut lasten koulusta ja heidän synttäreistään, isovanhempien kanssa puhunut siitä, että he hakevat pojan koulusta huomenna, olen tehnyt kauppalistan, suunnitellut ensi viikon ruoat ja kaivanut tyttären talvikenkiä. Ajallisesti en osaa tätä määritellä, enkä nyt oikein ymmärrä, mihin tämä nyt edes liittyy. Etkö sinä ole tehnyt mitään tällaista tänään. 

Ohhoh, mitä raatamista. Olet varmaan lopen uupunut? Jaksamista puhumiseen, se on äärimmäisen uuvuttavaa. 

-SAMIS

Niin, jälleen päästiin siihen, että jostain syystä pidät kaikkea metatyön mainitsemista hirveänä valittamisena. Sinä itse kysyit, mitä olen tehnyt. Minä vastasin. En valittanut tai sanonut sanallakaan, että nämä olisivat rankkoja, mutta sinä silti väität minun valittavan. 

Kannattaisiko nyt katsoa peiliin, jos sitä valitusta joka puolella muka näkyy. 

Miksi sitten valitat palstalla metatöistä, jos et mielestäsi valita? Kerro motiivisi, jos kerran metatyöt eivät ole sinulle kamalia? Logiikkasi ei aukene. 

Niin, et taaskaan lukenut kommenttiani loppuun asti. Missään en ole valittanut metatöiden rankkuudesta. Katso peiliin, jos tuo vastaus esittämääsi kysymykseen oli mielestäsi valittamista. Lue se huolella. 

Mikä tarve sinulla on siis luetella metatöitäsi palstalla, jos ne eivät  ole sinulle mikään ongelma?

:D Etkö enää muuta keksinyt? Etkö sinä keskustele palstalla huviksesi asioista, jotka eivät ole sinulle varsinainen ongelma?

Tuossa kommentissa ja myös aloituksessa ihan selvällä suomen kielellä kysyttiin, mitä metatöitä on olemassa ja mitä minä olen tänään esim tehnyt. On se nyt kumma, ettei kysymykseen saakaan vastata, ellei asia ole joku elämää suurempi ongelma, joka vie jatkuvasti yöunet. 

Voinko siis olettaa, että käsite metatyö on sinulle suuri ongelma. Ihan samalla tavalla sinäkin siis tässä nyt uhriudut. Miksi elämä on sinulle näin vaikeaa? Onko nettikeskustelu niin rankkaa? 

Suurin osa ketjusta on pelkkää uhriutumista, sitä sinäkään et voi kieltää. 

Jos tekee itselleen ongelman jopa hautakynttilän ostamisesta, on elämänhallinta jo todellakin hukassa.

Hyvää illanjatkoa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Ikävä kyllä tämän ketjun vastausten perusteella kyse on nimenomaan uhriutumisesta. Keksimällä keksitään uusia suunnittelun kohteita (seinien pesu, kausiverhot, kaverisynttärit) joita ei lopulta kovin usein ole. Perusarki taas toistuu melko samanlaisena niin ettei se mitään erikoissuunnittelua kaipaa vaan pitäisi hoitua rutiinilla. Toki stressin aiheita voi kukin keksimällä keksiä

Mitä tulee suunnittelun nimeämiseen niin missään nimessä en ole kieltämässä, ihmettelin vain miksi moinen nimitys on pitänyt keksiä

Ai kaverisynttäreitä ei ole usein? Niitä on kymmeniä vuodessa, yhdellä mukelolla jo se 24 ryhmäläistä/luokkalaista.

Kausiverhot on tuikkukippomiehen fiksaatio ja hän niistä täälläkin taaaaaaaas jauhoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Ikävä kyllä tämän ketjun vastausten perusteella kyse on nimenomaan uhriutumisesta. Keksimällä keksitään uusia suunnittelun kohteita (seinien pesu, kausiverhot, kaverisynttärit) joita ei lopulta kovin usein ole. Perusarki taas toistuu melko samanlaisena niin ettei se mitään erikoissuunnittelua kaipaa vaan pitäisi hoitua rutiinilla. Toki stressin aiheita voi kukin keksimällä keksiä

Mitä tulee suunnittelun nimeämiseen niin missään nimessä en ole kieltämässä, ihmettelin vain miksi moinen nimitys on pitänyt keksiä

Ai kaverisynttäreitä ei ole usein? Niitä on kymmeniä vuodessa, yhdellä mukelolla jo se 24 ryhmäläistä/luokkalaista.

Kausiverhot on tuikkukippomiehen fiksaatio ja hän niistä täälläkin taaaaaaaas jauhoi.

Aika paljon on ollut kuitenkin aikaa maata palstalla, jos joku palstatrolli menee noin ihon alle? 

Ja aika monellakin mammalla ilmeisesti?

Ilmeisesti mammoilla menee tunteisiin ihan syystäkin? 

t. se "kiinnijäänyt tuikkukippomies, joka ei vieläkään jaa reseptejäään"

Mulle arpa soi erityislapsen ja sairaan puolison, joten vedin perhe-elämän pulkkaa vuosikaudet yksin. Kävin kaksivuorotyössä ja tein kaikki ok-talon kotityöt metatöineen. Mun tapauksessani ne metatyöt olivat hyvin pitkälti organisointia ja aikatauluttamista, missä välissä ehdin ja jaksan mitäkin. Kaikki oli mahdollisimman minimissä. Meillä ei tosiaan vaihdeltu verhoja ja vieläkin hiukan huonolla omallatunnolla muistelen, että myös monet kaverisynttärit ja juhlapyhät jäivät viettämättä. Jotenkin se silti rämmittiin läpi. Aikanaan puoliso kuntoutui osittain, ja lapsi muutti pois kotoa. Työmäärä pieneni murto-osaan siitä, mitä se pahimmillaan oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Ikävä kyllä tämän ketjun vastausten perusteella kyse on nimenomaan uhriutumisesta. Keksimällä keksitään uusia suunnittelun kohteita (seinien pesu, kausiverhot, kaverisynttärit) joita ei lopulta kovin usein ole. Perusarki taas toistuu melko samanlaisena niin ettei se mitään erikoissuunnittelua kaipaa vaan pitäisi hoitua rutiinilla. Toki stressin aiheita voi kukin keksimällä keksiä

Mitä tulee suunnittelun nimeämiseen niin missään nimessä en ole kieltämässä, ihmettelin vain miksi moinen nimitys on pitänyt keksiä

Ai kaverisynttäreitä ei ole usein? Niitä on kymmeniä vuodessa, yhdellä mukelolla jo se 24 ryhmäläistä/luokkalaista.

Kausiverhot on tuikkukippomiehen fiksaatio ja hän niistä täälläkin taaaaaaaas jauhoi.

Ne kaverisynttärithän on sitten jo perusrutiinia jos niitä kymmeniä vuodessa puskee päälle. Samat hoplopit toistuu joka ipanan kohdalla ja samat trendikkäät muovikrääsät sinne viedään joten ei vaadi kovin suurta metaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Ikävä kyllä tämän ketjun vastausten perusteella kyse on nimenomaan uhriutumisesta. Keksimällä keksitään uusia suunnittelun kohteita (seinien pesu, kausiverhot, kaverisynttärit) joita ei lopulta kovin usein ole. Perusarki taas toistuu melko samanlaisena niin ettei se mitään erikoissuunnittelua kaipaa vaan pitäisi hoitua rutiinilla. Toki stressin aiheita voi kukin keksimällä keksiä

Mitä tulee suunnittelun nimeämiseen niin missään nimessä en ole kieltämässä, ihmettelin vain miksi moinen nimitys on pitänyt keksiä

Ai kaverisynttäreitä ei ole usein? Niitä on kymmeniä vuodessa, yhdellä mukelolla jo se 24 ryhmäläistä/luokkalaista.

Kausiverhot on tuikkukippomiehen fiksaatio ja hän niistä täälläkin taaaaaaaas jauhoi.

Ne kaverisynttärithän on sitten jo perusrutiinia jos niitä kymmeniä vuodessa puskee päälle. Samat hoplopit toistuu joka ipanan kohdalla ja samat trendikkäät muovikrääsät sinne viedään joten ei vaadi kovin suurta metaa

No me asutaan Helsingissä joten paikkavaihtoehtoja on paljon.

Joka kemuihin pitää järjestää kyyti, katsoa miten se osuu perheen muihin ajoihin ja menoihin, hankkia mieleinen lahja ja tarkistaa sopiva vaatetus.

Ja vaativaksi en ole sitä väittänytkään, sinä siitä öyhötät.

Vierailija kirjoitti:

Mulle arpa soi erityislapsen ja sairaan puolison, joten vedin perhe-elämän pulkkaa vuosikaudet yksin. Kävin kaksivuorotyössä ja tein kaikki ok-talon kotityöt metatöineen. Mun tapauksessani ne metatyöt olivat hyvin pitkälti organisointia ja aikatauluttamista, missä välissä ehdin ja jaksan mitäkin. Kaikki oli mahdollisimman minimissä. Meillä ei tosiaan vaihdeltu verhoja ja vieläkin hiukan huonolla omallatunnolla muistelen, että myös monet kaverisynttärit ja juhlapyhät jäivät viettämättä. Jotenkin se silti rämmittiin läpi. Aikanaan puoliso kuntoutui osittain, ja lapsi muutti pois kotoa. Työmäärä pieneni murto-osaan siitä, mitä se pahimmillaan oli.

Sinulla olisikin ihan oikeus valittaa, muiden ketjun äityleiden märinä on vain säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.

Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.

Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.

Seinien peseminen on tyypillinen siivoustyö joka vaatii erikseen välineet, aikaa ja mieluiten kaksi tekemään.

Siksi se pitää suunnitella milloin se tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamammat luettelevat mammapalstalla kaverisynttäreitään. On teillä rankkaa. Jaksuja kaikille uupuneille metatyön tekijöille. 

Tätä on kysytty tässä ketjussa nyt aika monta kertaa, mutta kukaan ei osaa näköjään vastata: Mistä tulee oletus, että metatyö olisi rankkaa? 

Yleensä kenenkään ei kuule puhuvan metatyöstä valittamatta, kuinka rankkaa se on.

Äsken puhuit kaverisynttäreiden luettelemisesta ja nyt puhut valittamisesta. Jos kysytään, mitä metatyö tarkoittaa, miksi kysymykseen vastaaminen on valittamista? 

Olen tuo edellinen, anteeksi että unohdin mainita olevani eri kirjoittaja. Toivottavasti en pilannut päivääsi. Yleensä metatöistä puhuvat valittavat, kuinka rankkaa metatyö on. Muussa yhteydessä metatyötä ei juuri kuulu mainittavan. Johtopäätös: metatyö on rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.

Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.

Seinien peseminen on tyypillinen siivoustyö joka vaatii erikseen välineet, aikaa ja mieluiten kaksi tekemään.

Siksi se pitää suunnitella milloin se tehdään.

Suunnittelu = avaa kalenteri ja kirjaa sopivaan vapaaseen kohtaan. Aikaa meni, viisi sekuntia tai ehkä jopa 10? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.

Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.

Seinien peseminen on tyypillinen siivoustyö joka vaatii erikseen välineet, aikaa ja mieluiten kaksi tekemään.

Siksi se pitää suunnitella milloin se tehdään.

Suunnittelu = avaa kalenteri ja kirjaa sopivaan vapaaseen kohtaan. Aikaa meni, viisi sekuntia tai ehkä jopa 10? 

Suunnittelu: käydään läpi tulevat viikonloput ja niiden ohjelmat, tarkistetaan että kaikki on mukana ja sitten laitetaan sille aika. Sen jälkeen tarkistetaan lähempänä että on kaikki twrvittavat pesuaineet ja välineet ja edellisenä iltana haetaan tikkaat valmiiksi.

Kaiken kaikkiaan suunnitteluun menee ainakin puoli tuntia.