Perheen metatyöt mitä niitä on?

Metatyö kodin- ja perheenhoidossa tarkoittaa pitkän tähtäimen suunnittelua ja arjen pyörittämiseen tarvittavaa yleistyötä ja sen aikatauluttamista. Tänään esimerkiksi

- katsoin lapsen vaatteet läpi, mitä viedään kirpparille ja mitä tarvitaan uutta. Tarkistin kirpparin aukioloajat ja puhelinnumeron (huomenna soitan ja varaan pöydän ja kysyn pöytänumeron, sitten kotona alkaa laputus ja hinnoittelu).

- Pyysin lasta laittamaan huomiset vaatteet ja repun valmiiksi.

- Pyykkäsin kaksi koneellista (pyykin jako kahteen, pesu ja ripustus), jotta lapsen lempipaita on kuiva huomiseksi, ja laitoin hyllyyn kuivan koneellisen verran pyykkiä.

- Tein itselleni viikoksi eväitä, koska niitä en ehdi viikolla tehdä.

- Etsin lapsen monot ja tarkistin, pitääkö täksi talveksi ostaa uudet.

- Muistutin miestä viemään lapen luistimet teroitettavaksi, koska perjantaina on eskarissa luistelua.

- Varmistin alkavan viikon hoitoajat ja kerroin miehelle, minä päivinä hänen pitää hakea lapsi.

- Pakkasin lapselle huomisillan uimakassin valmiiksi, koska hän itse ei osaa.

- Katsoin päiväkodin kalenterista, mitä on luvassa alkavalle viikolle eli mitä vaatteita pitää milloinkin laittaa lapsen mukaan.

- Varasin leffaliput Frozen 2:seen heti ensimmäiseen näytökseen 15.12. takariviin, ennen kuin se on loppuunmyyty (tulivat eilen myyntiin), lapsella olisi tosi iso suru puserossa, jos se menisi ohi (olen seurannut jo jonkin aikaa Finnkinon sivuja, milloin myynti aukeaa). 

- Tein myös kaksi ateriaa koko perheelle tänään. Mies hoiti aamupalan, jotta saan nukkua pitkään.

Huomenna on sitten huomisen puuhat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.

Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.

Seinien peseminen on tyypillinen siivoustyö joka vaatii erikseen välineet, aikaa ja mieluiten kaksi tekemään.

Siksi se pitää suunnitella milloin se tehdään.

Suunnittelu = avaa kalenteri ja kirjaa sopivaan vapaaseen kohtaan. Aikaa meni, viisi sekuntia tai ehkä jopa 10? 

Suunnittelu: käydään läpi tulevat viikonloput ja niiden ohjelmat, tarkistetaan että kaikki on mukana ja sitten laitetaan sille aika. Sen jälkeen tarkistetaan lähempänä että on kaikki twrvittavat pesuaineet ja välineet ja edellisenä iltana haetaan tikkaat valmiiksi.

Kaiken kaikkiaan suunnitteluun menee ainakin puoli tuntia.

On jodenkin elämä vaikeaa. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.

Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.

Seinien peseminen on tyypillinen siivoustyö joka vaatii erikseen välineet, aikaa ja mieluiten kaksi tekemään.

Siksi se pitää suunnitella milloin se tehdään.

Suunnittelu = avaa kalenteri ja kirjaa sopivaan vapaaseen kohtaan. Aikaa meni, viisi sekuntia tai ehkä jopa 10? 

Suunnittelu: käydään läpi tulevat viikonloput ja niiden ohjelmat, tarkistetaan että kaikki on mukana ja sitten laitetaan sille aika. Sen jälkeen tarkistetaan lähempänä että on kaikki twrvittavat pesuaineet ja välineet ja edellisenä iltana haetaan tikkaat valmiiksi.

Kaiken kaikkiaan suunnitteluun menee ainakin puoli tuntia.

Huhhuh. "Onks meillä viikonloppuna mitään?" "Ei." "Okei, pestään lauantaina seinät." "Okei." "Onks meillä hei muuten pesuaineita?" "On."

Lauantaina. "Haetko tikkaat?" "Joo."

Monimutkainen suunnitteluoperaatio totta tosiaan.

OHIS

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täällä aikamoista supersakkia, kun noin vain ulkoa muistetaan, paljonko kaapissa on sokeria, mysliä tai sämpyläjauhoa ja mitä kokoa ne viime talvena käytetyt talvikengät olivat tai että ne sisaruksen pari vuotta sitten pieneksi jääneet toppahousut ovat juuri nyt sopivat. 

Jep, helppoa on elämä. Ei tarvi edes kauppalistaa koskaan kirjoittaa. Tai muistutella lapsia oikojista sun muista, kun muistavat mennä ihan itse. Läksytkin hoitavat itse ja kokeiden kuulustelut keskenään kavereiden kanssa. Täydellisiä lapsia. Ja toki eväät harrastuksiin yleensäkin nekin ostavat ja muistavat itse. Ja ne harrastustarvikkeet käyvät ohimennen itse ostamassa erikoiskaupoista. Näin niin kuin esimerkiksi.

Meidän kouluikäiset lapset osaavat itse mennä hammaslääkäriin (oikojalla eivät ole käyneet) ja merkkaavat kännykän kalenteriin ja hoitavat ihan itse kouluasiansa. Sanoja kyselen, jos pyytävät. Harrastuksiin eivät tarvitse eväitä eikä erityisempiä välineitä, piano on kertaalleen ostettu kotiin. Ehkä siksi meillä on helppoa, kun kumpikaan vanhemmista ei ole pörrännyt helikopterina ympärillä, vaan ihan on annettu vastuuta pienestä pitäen.

No meillä hammaslääkäri ja suuhygienisti on valtavassa terveydenhoitokeskittymässä alueella joka on vielä täysin työmaata. En edes itse osaa sinne, eikä alakoululaiseni osaa mennä sinne kolmella julkisella kulkupelillä ja loppumatka kävellen siellä työmaan seassa.

Lisäksi täällä edellytetään että vanhemmat on mukana.

Ja meidän lasten kouluissa sovelletaan uutta opsia, joka edellyttää vanhempien osalliatuvan. Missähän päin se ei ole käytössä? Tuli kuitenkin 2016 kaikille sivistyneille seuduille.

Jep, nykyäänhän nimenomaan koulu VAATII että vanhempi osallistuu. Hyvä ettei vanhempi joudu opettamaan ihan kaikkea lapselle, mikäli ei ole todella välkky tapaus. Kyllä se on vanhemman vastuulla lapsen koulunkäynti. Toisen ainakin.

Meillä toki jutellaan ja paljonkin keskustellaan koulujutuista, mutta ihan itse lapset muistavat kokeet, läksyt ja lippulappuset, joihin tarvitsevat nimet. Osaavat myös mennä varastoon hakemaan luistimet ja ymmärtävät itse kokeilla ja sanoa, jos liian pienet. Myös sisäliikkavaatteet laittavat pyykkikoriin ihan itse ja osaavat ottaa hyllyltä taas uudelleen käyttöön. Ihanko oikeasti on kouluikäisiä, joilla äiti tai isä joutuu kaiken tämän hoitamaan??

Lapsillahan ei ole samalla tavalla tuntoa jaloissa, että tuntisivat että kengät tai luistimet ovat pienet. On vanhemman tehtävä tarkistaa asia. Monella lapsella on mennyt jalat pilalle, kun ovat käyttäneet liian pieniä kenkiä. En todellakaan luottaisi siihen että lapsi osaa itse kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.

Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.

Seinien peseminen on tyypillinen siivoustyö joka vaatii erikseen välineet, aikaa ja mieluiten kaksi tekemään.

Siksi se pitää suunnitella milloin se tehdään.

Suunnittelu = avaa kalenteri ja kirjaa sopivaan vapaaseen kohtaan. Aikaa meni, viisi sekuntia tai ehkä jopa 10? 

Suunnittelu: käydään läpi tulevat viikonloput ja niiden ohjelmat, tarkistetaan että kaikki on mukana ja sitten laitetaan sille aika. Sen jälkeen tarkistetaan lähempänä että on kaikki twrvittavat pesuaineet ja välineet ja edellisenä iltana haetaan tikkaat valmiiksi.

Kaiken kaikkiaan suunnitteluun menee ainakin puoli tuntia.

Huhhuh. "Onks meillä viikonloppuna mitään?" "Ei." "Okei, pestään lauantaina seinät." "Okei." "Onks meillä hei muuten pesuaineita?" "On."

Lauantaina. "Haetko tikkaat?" "Joo."

Monimutkainen suunnitteluoperaatio totta tosiaan.

OHIS

Mitä ohjelmaa on syksyn eri lauantaille?

Tsekkaa molempien vanhempien sukulaiset, kaikilta lapsilta kaverisynttärit, kokeet ja majoitettavat leirikoululaiset, molempien vanhempien kaikki työmatkat. Mahdollinen muu ohjelma, esim pikkujoulut tai koulutukset. Sekä työaikataulut, vaatiiko se jommaltakummalta työntekoa viikonloppuna tai pitkiä päiviä viikolla jolloin ei lauantaina jaksa monen tunnin ekstraurakkaa. Tsekkaa mökin talviteloille laitto, koska joku pääsee auttamaan veneen nostossa. Tsekkaa oman pihan tilanne ja paljonko se vaatii työtä ja koska.

Pesuaineet kannattaa tsekata lähempänä koska niitähän käytetään siinä välissä. Pitää myös olla oikeanlainenriepu joka ei tartu,nukkaa tai värjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.

Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.

Seinien peseminen on tyypillinen siivoustyö joka vaatii erikseen välineet, aikaa ja mieluiten kaksi tekemään.

Siksi se pitää suunnitella milloin se tehdään.

Suunnittelu = avaa kalenteri ja kirjaa sopivaan vapaaseen kohtaan. Aikaa meni, viisi sekuntia tai ehkä jopa 10? 

Suunnittelu: käydään läpi tulevat viikonloput ja niiden ohjelmat, tarkistetaan että kaikki on mukana ja sitten laitetaan sille aika. Sen jälkeen tarkistetaan lähempänä että on kaikki twrvittavat pesuaineet ja välineet ja edellisenä iltana haetaan tikkaat valmiiksi.

Kaiken kaikkiaan suunnitteluun menee ainakin puoli tuntia.

On jodenkin elämä vaikeaa. -eri

Jep. En enää ihmettele metatöistä ruikuttamista.

- toinen eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan tällä tämän ketjun ajatustavalla, että metatyöt ovat ihan tavallisia ja helppoja, eihän työpaikoillakaan tarvita johtajia, koska sehän on vain päättämistä ja suunnittelua eikä mitään oikeaa työtä. Jännä juttu, että kuitenkin niitä päätöksiä ja suunnittelua pitää jonkun tehdä eivätkä ne asiat suju siellä työpaikalla ihan omalla painollaan. Ja juu, tiedän, että eivät ole saman mittakaavan juttuja, mutta ihmettelen tätä logiikkaa, että näitä asioita ei ikään kuin ole olemassakaan. 

Hyvä vertaus. Sen lisäksi, että työpaikoilla annetaan aikaa päätöksien teolle, johtamista ja vastuunkantoa myös arvostetaan siellä. Käytännössä aina se, joka suorittaa ja samalla johtaa töitä, saa parempaa palkkaa kuin se, joka vain suorittaa.

Jostakin syystä yksilötasolla tämä arvostusasia menee toisinpäin. Se, joka suunnittelee kotityöt ja muut, on ulospäin katsoen kauhea pirttihirmu tai tohvelisankari, ikävä ihminen, jonka puolisona on varmasti tosi kurjaa.

Esimerkiksi jos Pena kysyy Kalelta, että pääsetkö ensi viikonloppuna metsästysreissulle, ja Kale vastaa, että pitää kysyä vaimolta, ei Pena varmastikaan tuumi että onpa ihana vaimo kun hallinnoi yhteistä kalenteria ja katsoo ettei tule päällekkäisiä menoja.

Jos Pirkko kysyy Mirkulta, lähteekö tämä viikonloppuna bailaamaan ja Mirkku sanoo kysyvänsä mieheltä, joka "hallinnoi yhteistä kalenteria", ni vastaus olis joku tukipuhelimen numero kontrolloivan puolison takia. Joku mies joka päällepäsmäröis tuolla tavalla haukuttais maan uumeniin

Ei varmastikaan haukuttaisi Mirkun miestä maan uumeniin, jos hän asiallisesti kertoisi Mirkulle, että et voi lähteä bailaamaan, koska ollaan luvattu mennä kummilapsen kaksivuotissynttäreille vähän kauemmaksi ja sen jälkeen on luvattu käydä auttamassa Mirkun äitiä tietokoneen kanssa.

Päinvastoin syyllistettäisiin Mirkkua siitä ettei hän tee naisille yleensä kuuluvaa yhteydenpidon ja juhlapäivien muistamisen metatyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Ikävä kyllä tämän ketjun vastausten perusteella kyse on nimenomaan uhriutumisesta. Keksimällä keksitään uusia suunnittelun kohteita (seinien pesu, kausiverhot, kaverisynttärit) joita ei lopulta kovin usein ole. Perusarki taas toistuu melko samanlaisena niin ettei se mitään erikoissuunnittelua kaipaa vaan pitäisi hoitua rutiinilla. Toki stressin aiheita voi kukin keksimällä keksiä

Mitä tulee suunnittelun nimeämiseen niin missään nimessä en ole kieltämässä, ihmettelin vain miksi moinen nimitys on pitänyt keksiä

Voi kuule. Kun on vauva ja taapero, jotka tykkää maalata mm. niillä sormiväreillä 🤣 niin kyllä niitä seiniä täytyy välillä hinkata ihmesienellä. Meillä mies kyllä hoiti tämän viimeksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan tällä tämän ketjun ajatustavalla, että metatyöt ovat ihan tavallisia ja helppoja, eihän työpaikoillakaan tarvita johtajia, koska sehän on vain päättämistä ja suunnittelua eikä mitään oikeaa työtä. Jännä juttu, että kuitenkin niitä päätöksiä ja suunnittelua pitää jonkun tehdä eivätkä ne asiat suju siellä työpaikalla ihan omalla painollaan. Ja juu, tiedän, että eivät ole saman mittakaavan juttuja, mutta ihmettelen tätä logiikkaa, että näitä asioita ei ikään kuin ole olemassakaan. 

Hyvä vertaus. Sen lisäksi, että työpaikoilla annetaan aikaa päätöksien teolle, johtamista ja vastuunkantoa myös arvostetaan siellä. Käytännössä aina se, joka suorittaa ja samalla johtaa töitä, saa parempaa palkkaa kuin se, joka vain suorittaa.

Jostakin syystä yksilötasolla tämä arvostusasia menee toisinpäin. Se, joka suunnittelee kotityöt ja muut, on ulospäin katsoen kauhea pirttihirmu tai tohvelisankari, ikävä ihminen, jonka puolisona on varmasti tosi kurjaa.

Esimerkiksi jos Pena kysyy Kalelta, että pääsetkö ensi viikonloppuna metsästysreissulle, ja Kale vastaa, että pitää kysyä vaimolta, ei Pena varmastikaan tuumi että onpa ihana vaimo kun hallinnoi yhteistä kalenteria ja katsoo ettei tule päällekkäisiä menoja.

Jos Pirkko kysyy Mirkulta, lähteekö tämä viikonloppuna bailaamaan ja Mirkku sanoo kysyvänsä mieheltä, joka "hallinnoi yhteistä kalenteria", ni vastaus olis joku tukipuhelimen numero kontrolloivan puolison takia. Joku mies joka päällepäsmäröis tuolla tavalla haukuttais maan uumeniin

Ei varmastikaan haukuttaisi Mirkun miestä maan uumeniin, jos hän asiallisesti kertoisi Mirkulle, että et voi lähteä bailaamaan, koska ollaan luvattu mennä kummilapsen kaksivuotissynttäreille vähän kauemmaksi ja sen jälkeen on luvattu käydä auttamassa Mirkun äitiä tietokoneen kanssa.

Päinvastoin syyllistettäisiin Mirkkua siitä ettei hän tee naisille yleensä kuuluvaa yhteydenpidon ja juhlapäivien muistamisen metatyötä.

Mun mies sanoisi kyllä suoraan, että ei varmana käy. Vaikka siis käydään kyllä välillä yksin molemmat ulkona, ehkä kerran pari vuodessa... Mutta ei todellakaan tulisi kuuloonkaan että kävisin joka toinen viikonloppu jossain baareissa ryyppäämässä ja jättäisin lasten ja kodinhoidon viikonlopuksi hänelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.

Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.

Seinien peseminen on tyypillinen siivoustyö joka vaatii erikseen välineet, aikaa ja mieluiten kaksi tekemään.

Siksi se pitää suunnitella milloin se tehdään.

Suunnittelu = avaa kalenteri ja kirjaa sopivaan vapaaseen kohtaan. Aikaa meni, viisi sekuntia tai ehkä jopa 10? 

Suunnittelu: käydään läpi tulevat viikonloput ja niiden ohjelmat, tarkistetaan että kaikki on mukana ja sitten laitetaan sille aika. Sen jälkeen tarkistetaan lähempänä että on kaikki twrvittavat pesuaineet ja välineet ja edellisenä iltana haetaan tikkaat valmiiksi.

Kaiken kaikkiaan suunnitteluun menee ainakin puoli tuntia.

Huhhuh. "Onks meillä viikonloppuna mitään?" "Ei." "Okei, pestään lauantaina seinät." "Okei." "Onks meillä hei muuten pesuaineita?" "On."

Lauantaina. "Haetko tikkaat?" "Joo."

Monimutkainen suunnitteluoperaatio totta tosiaan.

OHIS

Mitä ohjelmaa on syksyn eri lauantaille?

Tsekkaa molempien vanhempien sukulaiset, kaikilta lapsilta kaverisynttärit, kokeet ja majoitettavat leirikoululaiset, molempien vanhempien kaikki työmatkat. Mahdollinen muu ohjelma, esim pikkujoulut tai koulutukset. Sekä työaikataulut, vaatiiko se jommaltakummalta työntekoa viikonloppuna tai pitkiä päiviä viikolla jolloin ei lauantaina jaksa monen tunnin ekstraurakkaa. Tsekkaa mökin talviteloille laitto, koska joku pääsee auttamaan veneen nostossa. Tsekkaa oman pihan tilanne ja paljonko se vaatii työtä ja koska.

Pesuaineet kannattaa tsekata lähempänä koska niitähän käytetään siinä välissä. Pitää myös olla oikeanlainenriepu joka ei tartu,nukkaa tai värjää.

Voi moro... Tee sitten asioista vaikeita, jos helppo on liian tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.

Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.

Seinien peseminen on tyypillinen siivoustyö joka vaatii erikseen välineet, aikaa ja mieluiten kaksi tekemään.

Siksi se pitää suunnitella milloin se tehdään.

Suunnittelu = avaa kalenteri ja kirjaa sopivaan vapaaseen kohtaan. Aikaa meni, viisi sekuntia tai ehkä jopa 10? 

Suunnittelu: käydään läpi tulevat viikonloput ja niiden ohjelmat, tarkistetaan että kaikki on mukana ja sitten laitetaan sille aika. Sen jälkeen tarkistetaan lähempänä että on kaikki twrvittavat pesuaineet ja välineet ja edellisenä iltana haetaan tikkaat valmiiksi.

Kaiken kaikkiaan suunnitteluun menee ainakin puoli tuntia.

Huhhuh. "Onks meillä viikonloppuna mitään?" "Ei." "Okei, pestään lauantaina seinät." "Okei." "Onks meillä hei muuten pesuaineita?" "On."

Lauantaina. "Haetko tikkaat?" "Joo."

Monimutkainen suunnitteluoperaatio totta tosiaan.

OHIS

Mitä ohjelmaa on syksyn eri lauantaille?

Tsekkaa molempien vanhempien sukulaiset, kaikilta lapsilta kaverisynttärit, kokeet ja majoitettavat leirikoululaiset, molempien vanhempien kaikki työmatkat. Mahdollinen muu ohjelma, esim pikkujoulut tai koulutukset. Sekä työaikataulut, vaatiiko se jommaltakummalta työntekoa viikonloppuna tai pitkiä päiviä viikolla jolloin ei lauantaina jaksa monen tunnin ekstraurakkaa. Tsekkaa mökin talviteloille laitto, koska joku pääsee auttamaan veneen nostossa. Tsekkaa oman pihan tilanne ja paljonko se vaatii työtä ja koska.

Pesuaineet kannattaa tsekata lähempänä koska niitähän käytetään siinä välissä. Pitää myös olla oikeanlainenriepu joka ei tartu,nukkaa tai värjää.

Voi moro... Tee sitten asioista vaikeita, jos helppo on liian tylsää.

Tuo on sitä tavallista lapsiperheen elämää. Sitä eletään, ei sitä minun tarvitse erikseen tekemällä tehdä. Suunnittelua se vaatii kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Kausiverhojen laitto ikkunoihin

Ostaa yhdet hyvät yksiväriset verhot, jotka käyvät aina. Yksi stressinaihe vähempänä. Sitten kaksi kiskoa, jos tarvii pimennysverhot ja valoverhot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.

Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.

Seinien peseminen on tyypillinen siivoustyö joka vaatii erikseen välineet, aikaa ja mieluiten kaksi tekemään.

Siksi se pitää suunnitella milloin se tehdään.

Suunnittelu = avaa kalenteri ja kirjaa sopivaan vapaaseen kohtaan. Aikaa meni, viisi sekuntia tai ehkä jopa 10? 

Suunnittelu: käydään läpi tulevat viikonloput ja niiden ohjelmat, tarkistetaan että kaikki on mukana ja sitten laitetaan sille aika. Sen jälkeen tarkistetaan lähempänä että on kaikki twrvittavat pesuaineet ja välineet ja edellisenä iltana haetaan tikkaat valmiiksi.

Kaiken kaikkiaan suunnitteluun menee ainakin puoli tuntia.

Huhhuh. "Onks meillä viikonloppuna mitään?" "Ei." "Okei, pestään lauantaina seinät." "Okei." "Onks meillä hei muuten pesuaineita?" "On."

Lauantaina. "Haetko tikkaat?" "Joo."

Monimutkainen suunnitteluoperaatio totta tosiaan.

OHIS

Mitä ohjelmaa on syksyn eri lauantaille?

Tsekkaa molempien vanhempien sukulaiset, kaikilta lapsilta kaverisynttärit, kokeet ja majoitettavat leirikoululaiset, molempien vanhempien kaikki työmatkat. Mahdollinen muu ohjelma, esim pikkujoulut tai koulutukset. Sekä työaikataulut, vaatiiko se jommaltakummalta työntekoa viikonloppuna tai pitkiä päiviä viikolla jolloin ei lauantaina jaksa monen tunnin ekstraurakkaa. Tsekkaa mökin talviteloille laitto, koska joku pääsee auttamaan veneen nostossa. Tsekkaa oman pihan tilanne ja paljonko se vaatii työtä ja koska.

Pesuaineet kannattaa tsekata lähempänä koska niitähän käytetään siinä välissä. Pitää myös olla oikeanlainenriepu joka ei tartu,nukkaa tai värjää.

Voi moro... Tee sitten asioista vaikeita, jos helppo on liian tylsää.

Tuo on sitä tavallista lapsiperheen elämää. Sitä eletään, ei sitä minun tarvitse erikseen tekemällä tehdä. Suunnittelua se vaatii kyllä.

Tuo ei todellakaan ole sitä tavallista lapsiperheen elämää, että käydään yhtä seinien pesua varten läpi koko syksyn kalenteri, molempien puolisoiden sukulaiset, lasten kaverit, leirikoulut sun muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?

Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä. 

Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.

Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.

Seinien peseminen on tyypillinen siivoustyö joka vaatii erikseen välineet, aikaa ja mieluiten kaksi tekemään.

Siksi se pitää suunnitella milloin se tehdään.

Suunnittelu = avaa kalenteri ja kirjaa sopivaan vapaaseen kohtaan. Aikaa meni, viisi sekuntia tai ehkä jopa 10? 

Suunnittelu: käydään läpi tulevat viikonloput ja niiden ohjelmat, tarkistetaan että kaikki on mukana ja sitten laitetaan sille aika. Sen jälkeen tarkistetaan lähempänä että on kaikki twrvittavat pesuaineet ja välineet ja edellisenä iltana haetaan tikkaat valmiiksi.

Kaiken kaikkiaan suunnitteluun menee ainakin puoli tuntia.

Huhhuh. "Onks meillä viikonloppuna mitään?" "Ei." "Okei, pestään lauantaina seinät." "Okei." "Onks meillä hei muuten pesuaineita?" "On."

Lauantaina. "Haetko tikkaat?" "Joo."

Monimutkainen suunnitteluoperaatio totta tosiaan.

OHIS

Mitä ohjelmaa on syksyn eri lauantaille?

Tsekkaa molempien vanhempien sukulaiset, kaikilta lapsilta kaverisynttärit, kokeet ja majoitettavat leirikoululaiset, molempien vanhempien kaikki työmatkat. Mahdollinen muu ohjelma, esim pikkujoulut tai koulutukset. Sekä työaikataulut, vaatiiko se jommaltakummalta työntekoa viikonloppuna tai pitkiä päiviä viikolla jolloin ei lauantaina jaksa monen tunnin ekstraurakkaa. Tsekkaa mökin talviteloille laitto, koska joku pääsee auttamaan veneen nostossa. Tsekkaa oman pihan tilanne ja paljonko se vaatii työtä ja koska.

Pesuaineet kannattaa tsekata lähempänä koska niitähän käytetään siinä välissä. Pitää myös olla oikeanlainenriepu joka ei tartu,nukkaa tai värjää.

Voi moro... Tee sitten asioista vaikeita, jos helppo on liian tylsää.

Tuo on sitä tavallista lapsiperheen elämää. Sitä eletään, ei sitä minun tarvitse erikseen tekemällä tehdä. Suunnittelua se vaatii kyllä.

Tuo ei todellakaan ole sitä tavallista lapsiperheen elämää, että käydään yhtä seinien pesua varten läpi koko syksyn kalenteri, molempien puolisoiden sukulaiset, lasten kaverit, leirikoulut sun muut.

Tietenkin on. Älä nyt puhu höpöjä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan tällä tämän ketjun ajatustavalla, että metatyöt ovat ihan tavallisia ja helppoja, eihän työpaikoillakaan tarvita johtajia, koska sehän on vain päättämistä ja suunnittelua eikä mitään oikeaa työtä. Jännä juttu, että kuitenkin niitä päätöksiä ja suunnittelua pitää jonkun tehdä eivätkä ne asiat suju siellä työpaikalla ihan omalla painollaan. Ja juu, tiedän, että eivät ole saman mittakaavan juttuja, mutta ihmettelen tätä logiikkaa, että näitä asioita ei ikään kuin ole olemassakaan. 

Nämä on varmaan näitä samoja, jotka sitä mieltä ettei johtaja teekään mitään, ja että hänelle ei myöskään kuuluisi parempi palkka... Yleensä vähemmän lukeneita itse..

Ostetaan ikkunanpesijä, tarkoittaa, että joku on selvittänyt mitä ikkunanpesufirmoja on tarjolla, sopinut hinnat, aikataulun, oven avauksen, avainten luovutuksen etc.

Vierailija kirjoitti:

Ostetaan ikkunanpesijä, tarkoittaa, että joku on selvittänyt mitä ikkunanpesufirmoja on tarjolla, sopinut hinnat, aikataulun, oven avauksen, avainten luovutuksen etc.

Soitan samaan firmaan kuin viimeksikin. Sovin hinnastaja ajankohdasta. Olen kotona sovittuna ajankohtana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täällä aikamoista supersakkia, kun noin vain ulkoa muistetaan, paljonko kaapissa on sokeria, mysliä tai sämpyläjauhoa ja mitä kokoa ne viime talvena käytetyt talvikengät olivat tai että ne sisaruksen pari vuotta sitten pieneksi jääneet toppahousut ovat juuri nyt sopivat. 

Jep, helppoa on elämä. Ei tarvi edes kauppalistaa koskaan kirjoittaa. Tai muistutella lapsia oikojista sun muista, kun muistavat mennä ihan itse. Läksytkin hoitavat itse ja kokeiden kuulustelut keskenään kavereiden kanssa. Täydellisiä lapsia. Ja toki eväät harrastuksiin yleensäkin nekin ostavat ja muistavat itse. Ja ne harrastustarvikkeet käyvät ohimennen itse ostamassa erikoiskaupoista. Näin niin kuin esimerkiksi.

Meidän kouluikäiset lapset osaavat itse mennä hammaslääkäriin (oikojalla eivät ole käyneet) ja merkkaavat kännykän kalenteriin ja hoitavat ihan itse kouluasiansa. Sanoja kyselen, jos pyytävät. Harrastuksiin eivät tarvitse eväitä eikä erityisempiä välineitä, piano on kertaalleen ostettu kotiin. Ehkä siksi meillä on helppoa, kun kumpikaan vanhemmista ei ole pörrännyt helikopterina ympärillä, vaan ihan on annettu vastuuta pienestä pitäen.

No meillä hammaslääkäri ja suuhygienisti on valtavassa terveydenhoitokeskittymässä alueella joka on vielä täysin työmaata. En edes itse osaa sinne, eikä alakoululaiseni osaa mennä sinne kolmella julkisella kulkupelillä ja loppumatka kävellen siellä työmaan seassa.

Lisäksi täällä edellytetään että vanhemmat on mukana.

Ja meidän lasten kouluissa sovelletaan uutta opsia, joka edellyttää vanhempien osalliatuvan. Missähän päin se ei ole käytössä? Tuli kuitenkin 2016 kaikille sivistyneille seuduille.

Jep, nykyäänhän nimenomaan koulu VAATII että vanhempi osallistuu. Hyvä ettei vanhempi joudu opettamaan ihan kaikkea lapselle, mikäli ei ole todella välkky tapaus. Kyllä se on vanhemman vastuulla lapsen koulunkäynti. Toisen ainakin.

Meillä toki jutellaan ja paljonkin keskustellaan koulujutuista, mutta ihan itse lapset muistavat kokeet, läksyt ja lippulappuset, joihin tarvitsevat nimet. Osaavat myös mennä varastoon hakemaan luistimet ja ymmärtävät itse kokeilla ja sanoa, jos liian pienet. Myös sisäliikkavaatteet laittavat pyykkikoriin ihan itse ja osaavat ottaa hyllyltä taas uudelleen käyttöön. Ihanko oikeasti on kouluikäisiä, joilla äiti tai isä joutuu kaiken tämän hoitamaan??

Lapsillahan ei ole samalla tavalla tuntoa jaloissa, että tuntisivat että kengät tai luistimet ovat pienet. On vanhemman tehtävä tarkistaa asia. Monella lapsella on mennyt jalat pilalle, kun ovat käyttäneet liian pieniä kenkiä. En todellakaan luottaisi siihen että lapsi osaa itse kertoa.

Ja kuinkahan vanhaksi tätä pitää jatkaa? Koska se tunto tulee niihin jalkoihin.

Mun tytär on harrastanut taitoluistelua 3-vuotiaasta saakka ja ihan tasan tarkkaan osasi jo 5-vuotiaana sanoa, että luistimet on liian pienet, tarvitaan uudet. Sitten ostettiin uudet.

Saman on kyllä osannut kertoa myös harvoin luisteleva poika ihan sieltä eskari-ikäisestä alkaen.

Mutta joo, vanhemman on tietty ihan hyvä tsekata ne liikuntavälineet hyvissä ajoin, varsinkin jos meinaa hankkia käytettyä. En silti keksi miten se olisi joku metatyö.Otetaan luistimet, pohjallinen pois, katsotaan miltä näyttää ja luitin jalassa miltä tuntuu. Huomataan, että luistimet vielä sopii tai todetaan ettei sovi ja hankitaan uudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostetaan ikkunanpesijä, tarkoittaa, että joku on selvittänyt mitä ikkunanpesufirmoja on tarjolla, sopinut hinnat, aikataulun, oven avauksen, avainten luovutuksen etc.

Soitan samaan firmaan kuin viimeksikin. Sovin hinnastaja ajankohdasta. Olen kotona sovittuna ajankohtana.

Laitan sähköpostin samaan firmaan kuin ennenkin, pyydän ilmoittamaan sopivan päivän viikoilta x tai y ja ilmoitan avaimen olevan samassa paikassa kuin ennenkin. Vaikeeta joo..

Vierailija kirjoitti:

Ostetaan ikkunanpesijä, tarkoittaa, että joku on selvittänyt mitä ikkunanpesufirmoja on tarjolla, sopinut hinnat, aikataulun, oven avauksen, avainten luovutuksen etc.

Tilasin huomiseksi nuohoojan, kun yhtäkkiä muistin, että nuohouksesta on aikaa. Etsin kännykästä nuohoojan numeron ja laitoin tekstiviestinä kysymyksen, koska pääsisi nuohoamaan ja meille sopisivat parhaiten ajat x, y ja z. Nuohooja vastasi, että ajankohta y sopisi hänelle hyvin. Vastasin että ok. Olin jo aikaisemmin sopinut huomiselle etätyöpäivän.

teinkö siis tässä nyt jotain metatyötä???