Lue keskustelun säännöt.
Perheen metatyöt mitä niitä on?
17.11.2019 |
Esimerkkejä ”metatöistä” mitä
voi olla lapsiperheessä?
Kommentit (1039)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?
Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä.
Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.
Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.
Seinien peseminen on tyypillinen siivoustyö joka vaatii erikseen välineet, aikaa ja mieluiten kaksi tekemään.
Siksi se pitää suunnitella milloin se tehdään.
Suunnittelu = avaa kalenteri ja kirjaa sopivaan vapaaseen kohtaan. Aikaa meni, viisi sekuntia tai ehkä jopa 10?
Suunnittelu: käydään läpi tulevat viikonloput ja niiden ohjelmat, tarkistetaan että kaikki on mukana ja sitten laitetaan sille aika. Sen jälkeen tarkistetaan lähempänä että on kaikki twrvittavat pesuaineet ja välineet ja edellisenä iltana haetaan tikkaat valmiiksi.
Kaiken kaikkiaan suunnitteluun menee ainakin puoli tuntia.
On jodenkin elämä vaikeaa. -eri
No on! Eihän siinä mitään, jos tästä nauttii tai korkeintaan itseään kuormittaa, mut ku ei. Tämä hirveä itse rakennettu taakka kun kipataan muitten niskoille ja itkekään ja raivotaan koko perheelle, et kaikkien pitäis ottaa osansa seinien pesun suunnittelusta tai lapsen kaverin lahjan ostamisen ennakkotunnelmoinnista tai suvun viis sukupolvea sitten kuolleen esiäidin haudan kynttilän ostopäätöksen esivalmisteluista ja tokmannin tarjouspäivän merkkaamisesta kalenteriin
Pliis oikeesti. Nykyaikana valittamisesta ja uhriutumisesta on tehty taidetta.
Olet oikeassa. Heti huomenna ulkoistan metatyön muulle perheelle. Herran haltuun vaan koko konkkaronkka, tämä mamma ottaa jatkossa chillisti vaan ja syljeskelee kattoon, kun muut ihmettelevät että missä se tuo tämä, missä piti olla ja monelta, miksei kyytiä ja mistä rahat.
Aah, jo nyt tunnen, miten vapautunut ja ihanan kevyt olo mulla onkaan! Onkohan tää nyt joku vaihe, kun ihanan kevyttä?
No jos olet ihan normaali, tasapainoinen aikuinen, joka on aina passannut kaiken, niin olisi kyllä kohtuullista ilmoittaa asiasta, jos yhtäkkiä muutat kaiken. Ei ole ihme, että olettavat saavansa kyydin jonnekim, jos se on ollut arkirutiini. Mutta tee noin, ehkäpä lapsetkin saavat tilaa itsenäistyä, kun mamma ei häärää kaikessa päällepäsmärinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin ratkaisemaan metatyötä toisesta näkökulmasta:
- kausiverhojen yms suunnittelu ja laitto -> luovu kausista, käytä samoja juttuja vuoden ympäri. Luonto kiittää. Myöskään pääsiäis-, vappu- ja juhannuskoristeita ei tarvita. Ei myöskään kynttilöitä.
- pyykin nostaminen kuivumaan -> hanki kuivaava pesukone
- ruokaa pitää suunnitella ja hakea kaupasta -> suunnittele neljän viikon kierto ja sitten aloita alusta taas ekasta viikosta. Kaupassa ei tarvitse käydä, joka viikko tulee kotiin tuotuna samat tuotteet. Säästyy aikaa ja loppujen lopuksi rahaakin.
- siivoaminen -> hanki robotti-imuri. Jos kompuroit lattialla lasten leluihin, lapsilla on liikaa leluja. Palkkaa naapurin teini pesemään ikkunat.
- älä hanki jouluvaloja.
- Jos lapsen harrastukset vievät aikaa, rahaa ja synnyttävät metatyötä, lapsi luopuu harrastuksestaan. Puuhailkoot ulkona.
- Jokainen saa vain yhden paketin jouluna. Ostettuna joulun alennusmyynnistä joulun jälkeen. Lapset kuitenkin keskustelevat lahjoista vasta koulun alettua tammikuun puolella.
- Miehelle delegoidaan joku asiakokonaisuus, esim vastuussa terveysasioista: lääkärit, hammaslääkärit, rokotukset, neuvola
- wilmastahan ilmeisesti ollaan luopumassa muutenkin
- joulusiivous ei ole pakollinen, jääkaapin voi pestä sitten kun se alkaa haisemaan. Luovu sisustusesineistä ja koriste-esineistä. Luovu lahjaksi saaduista esineistä, joilla ette tee mitään. Vaikka ne miten olisi anopilta.
- Kellekään ei lähetellä synttäri- tai joulukortteja. Eikä suostuta kavereiden lapsien kummeiksi, niin ei tule tarvetta hommata lahjoja.
Joskus joutuu tekemään koviakin päätöksiä, mikäli oma jaksaminen on kortilla.
Jos eteinen on kotiin tullessa täynnä kenkiä, älä siivoa niitä. Anna olla.
Jos lapsella on koulussa lokero (esim yläasteilla on monesti) niin sinnehän voi jättää ylimääräisen setin liikkavaatteita: paidan, housut, sukat. Ei sitten haittaa jos ei muistakaan ottaa mukaan.
Kaiken säästetyn ajan voi maata palstalla! Ihanaa! Paskat lapsista, taloudesta , perinteistä ja normaalista elämästä! Kyllä palstalla pitää saada maata! <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?
Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä.
Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.
Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.
Seinien peseminen on tyypillinen siivoustyö joka vaatii erikseen välineet, aikaa ja mieluiten kaksi tekemään.
Siksi se pitää suunnitella milloin se tehdään.
Suunnittelu = avaa kalenteri ja kirjaa sopivaan vapaaseen kohtaan. Aikaa meni, viisi sekuntia tai ehkä jopa 10?
Suunnittelu: käydään läpi tulevat viikonloput ja niiden ohjelmat, tarkistetaan että kaikki on mukana ja sitten laitetaan sille aika. Sen jälkeen tarkistetaan lähempänä että on kaikki twrvittavat pesuaineet ja välineet ja edellisenä iltana haetaan tikkaat valmiiksi.
Kaiken kaikkiaan suunnitteluun menee ainakin puoli tuntia.
On jodenkin elämä vaikeaa. -eri
No on! Eihän siinä mitään, jos tästä nauttii tai korkeintaan itseään kuormittaa, mut ku ei. Tämä hirveä itse rakennettu taakka kun kipataan muitten niskoille ja itkekään ja raivotaan koko perheelle, et kaikkien pitäis ottaa osansa seinien pesun suunnittelusta tai lapsen kaverin lahjan ostamisen ennakkotunnelmoinnista tai suvun viis sukupolvea sitten kuolleen esiäidin haudan kynttilän ostopäätöksen esivalmisteluista ja tokmannin tarjouspäivän merkkaamisesta kalenteriin
Pliis oikeesti. Nykyaikana valittamisesta ja uhriutumisesta on tehty taidetta.
Olet oikeassa. Heti huomenna ulkoistan metatyön muulle perheelle. Herran haltuun vaan koko konkkaronkka, tämä mamma ottaa jatkossa chillisti vaan ja syljeskelee kattoon, kun muut ihmettelevät että missä se tuo tämä, missä piti olla ja monelta, miksei kyytiä ja mistä rahat.
Aah, jo nyt tunnen, miten vapautunut ja ihanan kevyt olo mulla onkaan! Onkohan tää nyt joku vaihe, kun ihanan kevyttä?
No jos olet ihan normaali, tasapainoinen aikuinen, joka on aina passannut kaiken, niin olisi kyllä kohtuullista ilmoittaa asiasta, jos yhtäkkiä muutat kaiken. Ei ole ihme, että olettavat saavansa kyydin jonnekim, jos se on ollut arkirutiini. Mutta tee noin, ehkäpä lapsetkin saavat tilaa itsenäistyä, kun mamma ei häärää kaikessa päällepäsmärinä.
Jessus että sä olet tylsä tosikko. Tää on palsta hei. Mulla on aikuiset lapset, ja mies osaa kyllä itse ajaa autoa.
Mutta naisen elämänvaihe, ihanan kevyttä, aaaaaaahhhh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?
Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä.
Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.
Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.
Seinien peseminen on tyypillinen siivoustyö joka vaatii erikseen välineet, aikaa ja mieluiten kaksi tekemään.
Siksi se pitää suunnitella milloin se tehdään.
Suunnittelu = avaa kalenteri ja kirjaa sopivaan vapaaseen kohtaan. Aikaa meni, viisi sekuntia tai ehkä jopa 10?
Suunnittelu: käydään läpi tulevat viikonloput ja niiden ohjelmat, tarkistetaan että kaikki on mukana ja sitten laitetaan sille aika. Sen jälkeen tarkistetaan lähempänä että on kaikki twrvittavat pesuaineet ja välineet ja edellisenä iltana haetaan tikkaat valmiiksi.
Kaiken kaikkiaan suunnitteluun menee ainakin puoli tuntia.
On jodenkin elämä vaikeaa. -eri
No on! Eihän siinä mitään, jos tästä nauttii tai korkeintaan itseään kuormittaa, mut ku ei. Tämä hirveä itse rakennettu taakka kun kipataan muitten niskoille ja itkekään ja raivotaan koko perheelle, et kaikkien pitäis ottaa osansa seinien pesun suunnittelusta tai lapsen kaverin lahjan ostamisen ennakkotunnelmoinnista tai suvun viis sukupolvea sitten kuolleen esiäidin haudan kynttilän ostopäätöksen esivalmisteluista ja tokmannin tarjouspäivän merkkaamisesta kalenteriin
Pliis oikeesti. Nykyaikana valittamisesta ja uhriutumisesta on tehty taidetta.
Olet oikeassa. Heti huomenna ulkoistan metatyön muulle perheelle. Herran haltuun vaan koko konkkaronkka, tämä mamma ottaa jatkossa chillisti vaan ja syljeskelee kattoon, kun muut ihmettelevät että missä se tuo tämä, missä piti olla ja monelta, miksei kyytiä ja mistä rahat.
Aah, jo nyt tunnen, miten vapautunut ja ihanan kevyt olo mulla onkaan! Onkohan tää nyt joku vaihe, kun ihanan kevyttä?
Joo tuohan on veemäisen marttyyroinnin toinen vaihe: uhrin kosto. Ollaan tehty itsestä niin tarpeellinen, että maailma romahtaa, jos jaat vastuutasi. Toisaalta tuo ei kauaa kestä. Vaikka muut pärjäisivätkin vallan mainiosti, itse et tule kestämään sitä, että joku hoitaakin asian eri tavalla kun olit viikkotolkulla suunnitellut ja asiasta kirjaa pitänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?
Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä.
Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.
Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.
Seinien peseminen on tyypillinen siivoustyö joka vaatii erikseen välineet, aikaa ja mieluiten kaksi tekemään.
Siksi se pitää suunnitella milloin se tehdään.
Suunnittelu = avaa kalenteri ja kirjaa sopivaan vapaaseen kohtaan. Aikaa meni, viisi sekuntia tai ehkä jopa 10?
Suunnittelu: käydään läpi tulevat viikonloput ja niiden ohjelmat, tarkistetaan että kaikki on mukana ja sitten laitetaan sille aika. Sen jälkeen tarkistetaan lähempänä että on kaikki twrvittavat pesuaineet ja välineet ja edellisenä iltana haetaan tikkaat valmiiksi.
Kaiken kaikkiaan suunnitteluun menee ainakin puoli tuntia.
On jodenkin elämä vaikeaa. -eri
No on! Eihän siinä mitään, jos tästä nauttii tai korkeintaan itseään kuormittaa, mut ku ei. Tämä hirveä itse rakennettu taakka kun kipataan muitten niskoille ja itkekään ja raivotaan koko perheelle, et kaikkien pitäis ottaa osansa seinien pesun suunnittelusta tai lapsen kaverin lahjan ostamisen ennakkotunnelmoinnista tai suvun viis sukupolvea sitten kuolleen esiäidin haudan kynttilän ostopäätöksen esivalmisteluista ja tokmannin tarjouspäivän merkkaamisesta kalenteriin
Pliis oikeesti. Nykyaikana valittamisesta ja uhriutumisesta on tehty taidetta.
Olet oikeassa. Heti huomenna ulkoistan metatyön muulle perheelle. Herran haltuun vaan koko konkkaronkka, tämä mamma ottaa jatkossa chillisti vaan ja syljeskelee kattoon, kun muut ihmettelevät että missä se tuo tämä, missä piti olla ja monelta, miksei kyytiä ja mistä rahat.
Aah, jo nyt tunnen, miten vapautunut ja ihanan kevyt olo mulla onkaan! Onkohan tää nyt joku vaihe, kun ihanan kevyttä?
No jos olet ihan normaali, tasapainoinen aikuinen, joka on aina passannut kaiken, niin olisi kyllä kohtuullista ilmoittaa asiasta, jos yhtäkkiä muutat kaiken. Ei ole ihme, että olettavat saavansa kyydin jonnekim, jos se on ollut arkirutiini. Mutta tee noin, ehkäpä lapsetkin saavat tilaa itsenäistyä, kun mamma ei häärää kaikessa päällepäsmärinä.
Tapahtuu vain palstamamman voimafantasoissa. Tämäkin äityli luultavasti makaa tukka rasvassa luuri kädessä sohvalla jo nyt, ja käskee lapsia lämmittämään eineksiä jääkaapista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei houpää ja sen mielikuvitusystävät, kerran kuussa puoli tuntia alkais olla taputeltu. Pitäkää hauskaa, tämä muija nostaa kytkintä.
Ziao! o/
Vierailija kirjoitti:
Okei houpää ja sen mielikuvitusystävät, kerran kuussa puoli tuntia alkais olla taputeltu. Pitäkää hauskaa, tämä muija nostaa kytkintä.
Ziao! o/
Ciao, c:llä.
Ohis taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin ratkaisemaan metatyötä toisesta näkökulmasta:
- kausiverhojen yms suunnittelu ja laitto -> luovu kausista, käytä samoja juttuja vuoden ympäri. Luonto kiittää. Myöskään pääsiäis-, vappu- ja juhannuskoristeita ei tarvita. Ei myöskään kynttilöitä.
- pyykin nostaminen kuivumaan -> hanki kuivaava pesukone
- ruokaa pitää suunnitella ja hakea kaupasta -> suunnittele neljän viikon kierto ja sitten aloita alusta taas ekasta viikosta. Kaupassa ei tarvitse käydä, joka viikko tulee kotiin tuotuna samat tuotteet. Säästyy aikaa ja loppujen lopuksi rahaakin.
- siivoaminen -> hanki robotti-imuri. Jos kompuroit lattialla lasten leluihin, lapsilla on liikaa leluja. Palkkaa naapurin teini pesemään ikkunat.
- älä hanki jouluvaloja.
- Jos lapsen harrastukset vievät aikaa, rahaa ja synnyttävät metatyötä, lapsi luopuu harrastuksestaan. Puuhailkoot ulkona.
- Jokainen saa vain yhden paketin jouluna. Ostettuna joulun alennusmyynnistä joulun jälkeen. Lapset kuitenkin keskustelevat lahjoista vasta koulun alettua tammikuun puolella.
- Miehelle delegoidaan joku asiakokonaisuus, esim vastuussa terveysasioista: lääkärit, hammaslääkärit, rokotukset, neuvola
- wilmastahan ilmeisesti ollaan luopumassa muutenkin
- joulusiivous ei ole pakollinen, jääkaapin voi pestä sitten kun se alkaa haisemaan. Luovu sisustusesineistä ja koriste-esineistä. Luovu lahjaksi saaduista esineistä, joilla ette tee mitään. Vaikka ne miten olisi anopilta.
- Kellekään ei lähetellä synttäri- tai joulukortteja. Eikä suostuta kavereiden lapsien kummeiksi, niin ei tule tarvetta hommata lahjoja.
Joskus joutuu tekemään koviakin päätöksiä, mikäli oma jaksaminen on kortilla.
Jos eteinen on kotiin tullessa täynnä kenkiä, älä siivoa niitä. Anna olla.
Jos lapsella on koulussa lokero (esim yläasteilla on monesti) niin sinnehän voi jättää ylimääräisen setin liikkavaatteita: paidan, housut, sukat. Ei sitten haittaa jos ei muistakaan ottaa mukaan.
No just noinhan nuo jo menee. :) Silti piti tänään vähän metatyöskennellä, koska huomenna on poikkeusaamu. Mutta nyt hommat on laitettu rullaamaan ja jokainen tietää "paikkansa" aamulla, ei kiirettä ei stressiä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. :))) Eikä ollut yhtään raskasta, mutta kyllä olisi ollut, jos se kaikki tänään valmisteltu ja sovittu olisi jätetty aamulle.
Ah, nyt nukkumaan, että jaksaa taas uuden metatyön täyteisen viikon.
Olen se joka mainitsi alunperin seinien pesun, josta nousi kauhea haloo. Seinen pesulla tarkoitan yhtä lailla ovien kahvojen ja reunojen ym pintojen pesua. Niihin tulee kaikenlaisia jälkiä kun on enemmän lapsia, omat lapset ja lapsien kavereitakin tahmasormin lähmimässä.
En tarkoittanut että pitäisi erityisesti suunnittella, vaan lähinnä että ylipäänsä huolehtii että tämä asia tulee hoidetuksi. Aivan kuten ikkunanpesukin. Jonkun se pitää hoitaa, tehdä aloite asian eteen. Käytin sanaa suunnitella erottaakseni metatyön tekemisestä. Se ei ole sitä seinien pesua, vaan sitä että huolehtii että asia tulee hoidetuksi. Itsestään se ei kuitenkaan tapahdu, kuten jotkut saattavat luulla.
Ja tämä on yksi pieni esimerkki satojen joukossa. Yksin ei tietty mitään, mutta sitten kun niitä on se sata, niin onhan se epäreilua että toinen hoitaa jatkuvasti jotain, miettii, ennakoi ym, kun toinen ottaa rennosti ja olettaa että kaikki tapahtuu itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti osalle tuottaa hankaluuksia ymmärtää tämä käsite, joka on kyllä mun mielestä ihan hyvä. Ehdotuksia määritelmälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlainen suunnittelu ja toteutus kuuluu ihan normaaliin elämään. Pitää suunnitella töihin ja perheeseen liittyvät asiat. Aikatauluttaa. Sopia muiden kanssa miten asiat hoituu. Missä vaiheessa siitäkin on tullut uhriutumisen ja stressaamisen arvoinen asia? Ja miksi normaalin elämän sujuvuudelle on pitänyt antaa jonkun yrityskonsultin keksimä nimi?
Ei vaan kysymys kuuluu, miksi tällaisen käsitteen keksiminen olisi kiellettyä ja automaattisesti jotain uhriutumista. Joissain perheissä nämä jakautuvat epätasaisesti, joten silloin tätä käsitettä tarvitaan. En keksi yhtäkään syytä, miksi tällaista käsitettä ei saisi käyttää. Nehän eivät ole varsinaisia kotitöitä, joten tämäntapaiselle vastuun kantamiselle tarvitaan oma käsitteensä.
Niin kuin ketjustakin huomaa, perheissä on täysin erilaisia käsityksiä siitä mikä on pakollista metatyötä. Esim joulukorttien lähettäminen tai seinien pesemisen SUUNNITTELU.
Jos astiat jää pesemättä, kaikki näkee sen ja tajuaa, että sen kotityön laiminlyönti on ongelma. Viimeistään siinä vaiheessa kun puhtaat astiat loppuvat. Mutta on epämääräisempää ja kiistanalaisempaa käydä keskustelua siitä tuleeko pesuhetkeä erityisesti suunnitella.
Seinien peseminen on tyypillinen siivoustyö joka vaatii erikseen välineet, aikaa ja mieluiten kaksi tekemään.
Siksi se pitää suunnitella milloin se tehdään.
Suunnittelu = avaa kalenteri ja kirjaa sopivaan vapaaseen kohtaan. Aikaa meni, viisi sekuntia tai ehkä jopa 10?
Suunnittelu: käydään läpi tulevat viikonloput ja niiden ohjelmat, tarkistetaan että kaikki on mukana ja sitten laitetaan sille aika. Sen jälkeen tarkistetaan lähempänä että on kaikki twrvittavat pesuaineet ja välineet ja edellisenä iltana haetaan tikkaat valmiiksi.
Kaiken kaikkiaan suunnitteluun menee ainakin puoli tuntia.
Huhhuh. "Onks meillä viikonloppuna mitään?" "Ei." "Okei, pestään lauantaina seinät." "Okei." "Onks meillä hei muuten pesuaineita?" "On."
Lauantaina. "Haetko tikkaat?" "Joo."
Monimutkainen suunnitteluoperaatio totta tosiaan.
OHIS
Mitä ohjelmaa on syksyn eri lauantaille?
Tsekkaa molempien vanhempien sukulaiset, kaikilta lapsilta kaverisynttärit, kokeet ja majoitettavat leirikoululaiset, molempien vanhempien kaikki työmatkat. Mahdollinen muu ohjelma, esim pikkujoulut tai koulutukset. Sekä työaikataulut, vaatiiko se jommaltakummalta työntekoa viikonloppuna tai pitkiä päiviä viikolla jolloin ei lauantaina jaksa monen tunnin ekstraurakkaa. Tsekkaa mökin talviteloille laitto, koska joku pääsee auttamaan veneen nostossa. Tsekkaa oman pihan tilanne ja paljonko se vaatii työtä ja koska.
Pesuaineet kannattaa tsekata lähempänä koska niitähän käytetään siinä välissä. Pitää myös olla oikeanlainenriepu joka ei tartu,nukkaa tai värjää.
Voi moro... Tee sitten asioista vaikeita, jos helppo on liian tylsää.
Tuo on sitä tavallista lapsiperheen elämää. Sitä eletään, ei sitä minun tarvitse erikseen tekemällä tehdä. Suunnittelua se vaatii kyllä.
Tuo ei todellakaan ole sitä tavallista lapsiperheen elämää, että käydään yhtä seinien pesua varten läpi koko syksyn kalenteri, molempien puolisoiden sukulaiset, lasten kaverit, leirikoulut sun muut.
Ja siis kuinka usein tällaista seinien pesua oikein suoritetaab? Että tästä tulee joku merkittävä metatyö?
Tai siis, että sen suunnitteleminen on joku metatyö joka vie puolikin tuntia. Siis suunnittelemisen?
Ei kyllä kuulosta ihan normaalilta tuollainen. Todellakaan.
Kerran vuodessa. Asumme Helsingissä ja seinät mustuu liikenteen yms takia. Ja meillä on tuplakorkea olohuone josta niitä ikkunanpieliä on hankala pestä. Niihin tulee mustia rantuja kun ikkunat on auki kesäisin.
Ja yllä lukee kyllä ihan selvästi mikksi siihen suunnitteluun menee aikaa.
Ihan normaalia on. Todellakin.
Olisin ehkä enemmän huolissani siitä miten mustat koko perheen keuhkot on seinien sijaan, jos pitää tuollaisessa saastekasassa asua. Jos liikenne yms mustaa seinät niin mustaa se ihmisten rööritkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti osalle tuottaa hankaluuksia ymmärtää tämä käsite, joka on kyllä mun mielestä ihan hyvä. Ehdotuksia määritelmälle?
Normaalia elämää? Ihmisen pitää syödä, pukeutua tarpeeksi lämpimästi täällä pohjoisessa, nukkua ja huolehtia jonkinlaisesta hygieniasta. Jos on halunnut lapsia haluaa huolehtia heistä ja heidän hyvinvoinnistaan. Nuo peruselämän asiat nykyaikana huomattavasti helpompia kuin koskaan aikaisemmin koneiden ja digitalisaation takia. Ei tarvitse juosta kaupassa katselemassa tarjouksia, voi sohvalla istuen vilkaista netistä millaisen uunin tai jääkaapin tilaa, mistä ne juhlavaatteet tai luistimet lapsille tai jopa tehdä ruokaostoksetkin kotiinkuljetuksella. Itse asiassa nuo metatyöäidit taitavat olla katoavaa kansanperinnettä tulevana aikana jona jääkaappi tietää sisältönsä ja lähettää kännyyn viestin puuttuvista ruuista, jääkaapiin ovessa ja kännyköissä diginäytöt muistuttavat syntymäpäivistä ja oikomishoidoista jne. Miksi tuosta normielämästä on tehty joku normielämän ulkopuolinen mörkö? Ja eniten kiinnostaa, ketkä kokevat huviksi valittaa asiasta koko viikonlopun, niinkuin täällä näemmä on taas viihdytty.
Vierailija kirjoitti:
Siivouksen suunnittelu. Milloin pestään ikkunat? Milloin järjestetään kaapit? Milloin seinien pesu? Petivaatteiden tuuletus? Saunan pesu jne....
Seinien pesu :D mitä hiton vaakapaskovia nautoja tiellä asuu?
Itse olen selvinnyt siivouksesta ilman suunnitteluvaihetta, mutta tietysti kiemura-avionen nainen saa noinkin itsensä uuvutettua ja sitä kautta uhriuduttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Metatyötä kuvaa ehkä paremmin ”suunnittelu” sanan sijaan se, että ylipäänsä huolehtii että asia tulee hoidettua.
Jos vaikka pariskunnasta toinen ei koskaan ota siivousta edes puheeksi, eikä sitä tee ilman patistelua, olettaa että kaikki tapahtuu itsestään, niin toiselle jää tämä metatyö asiaan liittyen. Toiselle jää se huolehtiminen, usein myös hoitaa asian itse tai sitten patistaa toista tekemään se. Tämä patistaminenkin on tosi raskasta, jopa nöyryyttävää jos on aikuisesta kysymys ja tällaisia asioita on sata. Käy todella työstä! Ja tästähän siinä on kysymys. Vastuun ottamisesta.
Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää, sitä en käsitä? Ehkä joillekin on vaan vaikea ymmärtää vähänkään vaikeampia käsitteitä...
Vierailija kirjoitti:
Metatyötä kuvaa ehkä paremmin ”suunnittelu” sanan sijaan se, että ylipäänsä huolehtii että asia tulee hoidettua.
Jos vaikka pariskunnasta toinen ei koskaan ota siivousta edes puheeksi, eikä sitä tee ilman patistelua, olettaa että kaikki tapahtuu itsestään, niin toiselle jää tämä metatyö asiaan liittyen. Toiselle jää se huolehtiminen, usein myös hoitaa asian itse tai sitten patistaa toista tekemään se. Tämä patistaminenkin on tosi raskasta, jopa nöyryyttävää jos on aikuisesta kysymys ja tällaisia asioita on sata. Käy todella työstä! Ja tästähän siinä on kysymys. Vastuun ottamisesta.
Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää, sitä en käsitä? Ehkä joillekin on vaan vaikea ymmärtää vähänkään vaikeampia käsitteitä...
..tai sitten osa meistä käsittelee töissään huomattavasti enemmän ja hankalampia asioita kuin vessan siivouksen suunnittelemista. Jokaisen kai jossain koettava olevansa hyvä, ehkä tuo metatyö on erinomainen paikka kokea ylivoimaisuutta parisuhteessa jossa toinen osapuoli on ylivoimainen urallaan ja perheen elatuksessa. Näin naisena vaan kokee myötähäpeää näiden valittajien puolesta, ehkä terapia auttaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatyötä kuvaa ehkä paremmin ”suunnittelu” sanan sijaan se, että ylipäänsä huolehtii että asia tulee hoidettua.
Jos vaikka pariskunnasta toinen ei koskaan ota siivousta edes puheeksi, eikä sitä tee ilman patistelua, olettaa että kaikki tapahtuu itsestään, niin toiselle jää tämä metatyö asiaan liittyen. Toiselle jää se huolehtiminen, usein myös hoitaa asian itse tai sitten patistaa toista tekemään se. Tämä patistaminenkin on tosi raskasta, jopa nöyryyttävää jos on aikuisesta kysymys ja tällaisia asioita on sata. Käy todella työstä! Ja tästähän siinä on kysymys. Vastuun ottamisesta.
Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää, sitä en käsitä? Ehkä joillekin on vaan vaikea ymmärtää vähänkään vaikeampia käsitteitä...
..tai sitten osa meistä käsittelee töissään huomattavasti enemmän ja hankalampia asioita kuin vessan siivouksen suunnittelemista. Jokaisen kai jossain koettava olevansa hyvä, ehkä tuo metatyö on erinomainen paikka kokea ylivoimaisuutta parisuhteessa jossa toinen osapuoli on ylivoimainen urallaan ja perheen elatuksessa. Näin naisena vaan kokee myötähäpeää näiden valittajien puolesta, ehkä terapia auttaisi?
Järjestelmälliset ja tehokkaat ihmiset yleensä menestyvät myös työssään. Kaaoksessa elävät katastrofista toiseen nippanappa selviävät sitten taas eivät. Tässäkin ketjussa näyttää luuserien aika menevän lähinnä parempiensa mollaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Metatyötä kuvaa ehkä paremmin ”suunnittelu” sanan sijaan se, että ylipäänsä huolehtii että asia tulee hoidettua.
Jos vaikka pariskunnasta toinen ei koskaan ota siivousta edes puheeksi, eikä sitä tee ilman patistelua, olettaa että kaikki tapahtuu itsestään, niin toiselle jää tämä metatyö asiaan liittyen. Toiselle jää se huolehtiminen, usein myös hoitaa asian itse tai sitten patistaa toista tekemään se. Tämä patistaminenkin on tosi raskasta, jopa nöyryyttävää jos on aikuisesta kysymys ja tällaisia asioita on sata. Käy todella työstä! Ja tästähän siinä on kysymys. Vastuun ottamisesta.
Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää, sitä en käsitä? Ehkä joillekin on vaan vaikea ymmärtää vähänkään vaikeampia käsitteitä...
Usein se joka tekee ”metatyön” tekee myös itse työn..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatyötä kuvaa ehkä paremmin ”suunnittelu” sanan sijaan se, että ylipäänsä huolehtii että asia tulee hoidettua.
Jos vaikka pariskunnasta toinen ei koskaan ota siivousta edes puheeksi, eikä sitä tee ilman patistelua, olettaa että kaikki tapahtuu itsestään, niin toiselle jää tämä metatyö asiaan liittyen. Toiselle jää se huolehtiminen, usein myös hoitaa asian itse tai sitten patistaa toista tekemään se. Tämä patistaminenkin on tosi raskasta, jopa nöyryyttävää jos on aikuisesta kysymys ja tällaisia asioita on sata. Käy todella työstä! Ja tästähän siinä on kysymys. Vastuun ottamisesta.
Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää, sitä en käsitä? Ehkä joillekin on vaan vaikea ymmärtää vähänkään vaikeampia käsitteitä...
..tai sitten osa meistä käsittelee töissään huomattavasti enemmän ja hankalampia asioita kuin vessan siivouksen suunnittelemista. Jokaisen kai jossain koettava olevansa hyvä, ehkä tuo metatyö on erinomainen paikka kokea ylivoimaisuutta parisuhteessa jossa toinen osapuoli on ylivoimainen urallaan ja perheen elatuksessa. Näin naisena vaan kokee myötähäpeää näiden valittajien puolesta, ehkä terapia auttaisi?
Itse asiassa monet perheenäidit ovat tehokkaita työelämässä juurikin sen takia että pystyvät tekemään montaa asiaa yhtäaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatyötä kuvaa ehkä paremmin ”suunnittelu” sanan sijaan se, että ylipäänsä huolehtii että asia tulee hoidettua.
Jos vaikka pariskunnasta toinen ei koskaan ota siivousta edes puheeksi, eikä sitä tee ilman patistelua, olettaa että kaikki tapahtuu itsestään, niin toiselle jää tämä metatyö asiaan liittyen. Toiselle jää se huolehtiminen, usein myös hoitaa asian itse tai sitten patistaa toista tekemään se. Tämä patistaminenkin on tosi raskasta, jopa nöyryyttävää jos on aikuisesta kysymys ja tällaisia asioita on sata. Käy todella työstä! Ja tästähän siinä on kysymys. Vastuun ottamisesta.
Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää, sitä en käsitä? Ehkä joillekin on vaan vaikea ymmärtää vähänkään vaikeampia käsitteitä...
..tai sitten osa meistä käsittelee töissään huomattavasti enemmän ja hankalampia asioita kuin vessan siivouksen suunnittelemista. Jokaisen kai jossain koettava olevansa hyvä, ehkä tuo metatyö on erinomainen paikka kokea ylivoimaisuutta parisuhteessa jossa toinen osapuoli on ylivoimainen urallaan ja perheen elatuksessa. Näin naisena vaan kokee myötähäpeää näiden valittajien puolesta, ehkä terapia auttaisi?
Kiinnostaisi kuulla:
a) onko sinulla lapsia, jos niin kuinka monta?
b) miten pitkälle olet opiskellut ja minkätyyppistä työtä teet?
Vastaa jos uskallat 😅
Sovitaanko päivä? Mitä aiot keksiä? Miksi pidät minua ääliönä? Meneekö tunteisiin? :D