Miehen vapaudenkaipuu ja asumuseropuheet

Kerro miehelle mitä itse haluat ja miten haluat elää perheen kanssa. Sitten pohditte yhdessä, miten miehen toiveet ja sinun toiveet sopivat yhteen ja miten elämänne tulee järjestää. Ei parisuhteessa voi toimia vain yhden osapuolen halujen mukaisesti. Terapeutin sanomisilla ei ole merkitystä, koska hän on keskustellut vain miehesi kanssa ja sen vuoksi hän edustaa asiassa vain miehen tuntemuksia ja haluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olen näitä asumuserojuttuja lukenut, niin kyseessä on usein arvostuksen puute ja ultimaatum ennen lopullista ero. Haluaako mies siis enemmän vapaa-aikaa perhe-elämästä? Millainen työnjako teillä on nyt?

Työnjako menee niin että minä teen 38,5h työviikkoa keskimäärin, mies 30h eli käytännössä miehellä on aina yksi arkivapaa viikonlopun lisäksi jolloin saa duunailla omia juttujaan. Molemmilla omia menoja, itsellä ehkä vähemmän aikaa niille. Molemmat tekee päivävuoroa, arkihommat ehkä jonkinverran enemmän mun kontolla mutta kyllä mieskin osallistuu. Mun työ on sosiaalialalla, joten oon itsekin vapailla hengähdyksen tarpeessa mutta kyllä nuo miehen tarpeet helposti menee mun tarpeiden yli ja oma mokahan se on. Tarvittaessa järjestellään toisillemme vapaa-aikaa, nytkin lähetään ensviikolla lapsen kans kaksin vklp reissuun niin tuo saa toteuttaa itseään. Oon myös mm tehnyt viikon reissun ulkomaille lapsen kanssa, että tuo saa sitä vapaa-aikaansa. Hänen suuri tarve vapaa-ajalle on kuitenkin aina pois minun ajasta. Nähdäkseni siis ei voi olla siitäkään kiinni, etteikö välillä sais hengähtää perhearjesta. Ja tätähän tää on. Ja on tuo mukula jo niin iso että helppoa sen kanssa jo on vaikka nepsy -lapsi onkin :) -ap

Ah, nepsy-lapsi.

Teidän lapsi ei ole tyypillinen, miksi parisuhdekaan pitäisi olla. Saat nyt ohjeita ei-nepsy-vanhemmilta. He eivät nyt ymmärrä, että nepsyperheiden eroprosentti on valtavasti korkeampi, ja kaikki keinot ovat tarpeen jaksamisen eteen.

Minunkin ex-mies sanoi yllättäen, että haluaa hetken hengähtää yksin ja pidetään taukoa. Ei muka missään nimessä halunnut lopullista eroa ja kuulemma rakasti minua eniten eikä halunnut menettää, mutta halusi vaan sen taukonsa. No, ei siinä... Annoin sitten sen tauon ja parin päivän päästä tuli viesti, että tää oli tässä ja somen kautta tuli selväksi, että hänellä oli uusi nainen :) meillä ei ollut lapsia onneksi tuossa sopassa. Kyllähän se selvää oli, että selkäni takana oli touhunnut toisen naisen kanssa ties kuinka kauan, muttei saanut sitä sanotuksi, kun oli niin pelkuri.

Kyllä nyt tarvii päästää irti. Itse aikoinaan esitin samansuuntaisesti eroa. Muista ettet suostu viikko systeemiin. Menetät paljon rahassa. Kunnon vapaa viikonloppu ja elatusmaksut. Ero tulee kun on tullakseen.

Vierailija kirjoitti:

Kerro miehelle mitä itse haluat ja miten haluat elää perheen kanssa. Sitten pohditte yhdessä, miten miehen toiveet ja sinun toiveet sopivat yhteen ja miten elämänne tulee järjestää. Ei parisuhteessa voi toimia vain yhden osapuolen halujen mukaisesti. Terapeutin sanomisilla ei ole merkitystä, koska hän on keskustellut vain miehesi kanssa ja sen vuoksi hän edustaa asiassa vain miehen tuntemuksia ja haluja.

Näin ollaan myös toimittu. Ja mies ymmärtää, kunnes sitten taas kertoo joku päivä että edelleen on tämä mielessä. Me puhtaan paljon ja minäkin oon joutunut katsomaan monesti peiliin ja muuttamaan omia toimintatapojani, mielestäni onnistunutkin siinä. Meillä on hyvä yhteys ja kemia, jonka mieskin myöntää. Seksiäkin (hyvää sellaista) monta kertaa viikossa. Toki kaikenlaisia vaiheita tähän on mahtunut. Mutta itseä kalvaa tämä, että mulla on silti semmonen olo että mun tunteet ja tarpeet on jotenkin vähäpätöisempiä. Valmis oon antaan tilaa suhteessa kuinka paljon vaan on realistista ja mies tarvitsee, tarvitsen sitä itsekin.

Tuo yllä oleva neuvo pyytää puhumaan tästä vain pariterapiassa oli hyvä, kiitos!

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olen näitä asumuserojuttuja lukenut, niin kyseessä on usein arvostuksen puute ja ultimaatum ennen lopullista ero. Haluaako mies siis enemmän vapaa-aikaa perhe-elämästä? Millainen työnjako teillä on nyt?

Työnjako menee niin että minä teen 38,5h työviikkoa keskimäärin, mies 30h eli käytännössä miehellä on aina yksi arkivapaa viikonlopun lisäksi jolloin saa duunailla omia juttujaan. Molemmilla omia menoja, itsellä ehkä vähemmän aikaa niille. Molemmat tekee päivävuoroa, arkihommat ehkä jonkinverran enemmän mun kontolla mutta kyllä mieskin osallistuu. Mun työ on sosiaalialalla, joten oon itsekin vapailla hengähdyksen tarpeessa mutta kyllä nuo miehen tarpeet helposti menee mun tarpeiden yli ja oma mokahan se on. Tarvittaessa järjestellään toisillemme vapaa-aikaa, nytkin lähetään ensviikolla lapsen kans kaksin vklp reissuun niin tuo saa toteuttaa itseään. Oon myös mm tehnyt viikon reissun ulkomaille lapsen kanssa, että tuo saa sitä vapaa-aikaansa. Hänen suuri tarve vapaa-ajalle on kuitenkin aina pois minun ajasta. Nähdäkseni siis ei voi olla siitäkään kiinni, etteikö välillä sais hengähtää perhearjesta. Ja tätähän tää on. Ja on tuo mukula jo niin iso että helppoa sen kanssa jo on vaikka nepsy -lapsi onkin :) -ap

Ah, nepsy-lapsi.

Teidän lapsi ei ole tyypillinen, miksi parisuhdekaan pitäisi olla. Saat nyt ohjeita ei-nepsy-vanhemmilta. He eivät nyt ymmärrä, että nepsyperheiden eroprosentti on valtavasti korkeampi, ja kaikki keinot ovat tarpeen jaksamisen eteen.

Meillä on aikuinen nepsy. Ei koskaan käyty terapiassa, joten en tiedä ammattilaisen mielipidettä, mutta äitinä en olisi ikinä antanut anteeksi puolisolle, jos hän olisi jättänyt minut selviytymään yksin arjesta, ellei sitten kyse ole erosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap ja kaikki kommentoijat uskotte terapeutin kannustavan miestä itsenäisyyteen? Mies on keksinyt tämän itse ja käyttää sanoja manipuloidakseen ap:tä. Kun "asiantuntija" sanoo jotain, on se helpompi hyväksyä.

Mies haluaa saada sekä sinkku- että perhe-elämän hyvät puolet ja välttää huonoja puolia. Saahan sitä haluta, mutta tällaista järjestelyä on mahdoton tehdä niin, että siinä ei satuttaisi muita samalla. Toisin kuin eroperheen vuoroviikkokuviossa, jossa sekä isä että äiti saavat lapsivapaata aikaa ja voivat näin tavata ystäviään, harrastaa sekä etsiä uutta kumppania, miehen ehdottamassa mallissa vain ap:n mies "hyötyy" järjestelystä.

Tämä. Mies yrittää saada rusinat pullasta. Sekä perheen, jonka toki AP yksin hoitaisi ja sinkkuelämää vapauden, mutta vaan itselleen.

Juuri näin. Täysin sama kuvio kuin vaikka vienti-insseillä. 200 reissupäivää vuodessa, kukaan ei nuuhki taustoja toisella puolella maapalloa, pikkurouva pyörittää arjen, ja hoitaa narsistin geenijatkumon.

Hullu saa olla mutta ei tyhmä.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap ja kaikki kommentoijat uskotte terapeutin kannustavan miestä itsenäisyyteen? Mies on keksinyt tämän itse ja käyttää sanoja manipuloidakseen ap:tä. Kun "asiantuntija" sanoo jotain, on se helpompi hyväksyä.

Mies haluaa saada sekä sinkku- että perhe-elämän hyvät puolet ja välttää huonoja puolia. Saahan sitä haluta, mutta tällaista järjestelyä on mahdoton tehdä niin, että siinä ei satuttaisi muita samalla. Toisin kuin eroperheen vuoroviikkokuviossa, jossa sekä isä että äiti saavat lapsivapaata aikaa ja voivat näin tavata ystäviään, harrastaa sekä etsiä uutta kumppania, miehen ehdottamassa mallissa vain ap:n mies "hyötyy" järjestelystä.

Miksi ihmeessä tämä tarkoittaisi, ettei ap saisi aikaa tavata ystäviä ja harrastaa? Tuo asunto voi olla viereisessä talossa. Mies voi edelleen ottaa vastuun vuoroviikoin tai parina päivänä viikossa. On varmasti enemmän kuin suuri osa isistä avioarjessa. Molemmat voivat voittaa.

Millä tavalla ap voi tässä kuviossa voittaa? Hän haluaa parisuhteen, jossa puoliso on koko ajan läsnä perhearjessa. Suostumalla miehen ehdotukseen hän pilaa mahdollisuutensa löytää tällainen suhde. Järjestely ei millään tavalla paranna ap:n tilannetta, ainoastaan huonontaa sitä.

Uskon myös, että järjestely rikkoo ap:n lopulta. Koska ap asuisi koko ajan lapsen kanssa, olisi hän myös koko ajan päävastuussa arjen sujumisesta ja lapsen asioiden hoitamisesta. Stressiä olisi näin enemmän kuin sekä ydinperheessä että vuoroviikkoperheessä. Tarvitessaan omaa aikaa hän olisi täysin miehen mielivallan alla: suostuuko mies hoitamaan omaa lastaan juuri silloin vai ei. Ap:n viesteistä saa kuvan, että mies ajattelee omia tarpeitaan ennen muita, joten en löisi vetoa miehen joustavuuden puolesta ap:n tarvitessa tukea.

Mies tottuu vähitellen yksinoloon ja perhearki näyttäytyy entistä vaivalloisemmalta. Kun miehen pitäisi pakata tavarat ja muuttaa takaisin viikoksi kotiin, laiskuus ja uuden elämän myötä löytyneet houkutukset voittavat. Perhearki alkaakin häiritä uuden elämän rytmiä ja tottumuksia. Suhde lapseen etääntyy tämän tukeutuessa enemmän äitiin, joka on koko ajan läsnä, ja näin side "entiseen elämään" heikkenee.

Vierailija kirjoitti:

Pariterapia on todella hyvä idea.

Mä sanoisin miehelle kun hän heittää tuon ajatuksen asunnosta, että "erillisestä asunnosta puhuminen loukkaa minua todella. Ole hyvä ja lakkaa puhumasta siitä. Voidaan puhua siitä sitten pariterapiassa." Jos hän jatkaa niin sano että en osallistu enää keskusteluun, koska et suostu lopettamaan asunnosta puhumista ja kävele pois.

Jos hän yrittää sitä että terapeuttikin kannattaa sitä niin sano "terapeuttisi ei ole tämän suhteen toinen osapuoli ja hän ei voi määrärä mitä minä tunnen tämän asian suhteen."

Miksi pelkkä asunnosta puhuminen loukkaa? Ei siivoojasta, kesämökistä, kakkosautostakaan puhuminen loukkaa. Kysehän on miten sovitaan, miten sitä käytetään. Miksi ap sopisikaan ettei hän itse saa käyttää sitä lainkaan.

Entä jos vanhemmat kävisivät vuoroviikoin siellä lepäämässä ja aina toinen vanhempi olisi kotona lapsen kanssa. Jos ollaan naimisissa niin asuntohan on yhteinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olen näitä asumuserojuttuja lukenut, niin kyseessä on usein arvostuksen puute ja ultimaatum ennen lopullista ero. Haluaako mies siis enemmän vapaa-aikaa perhe-elämästä? Millainen työnjako teillä on nyt?

Työnjako menee niin että minä teen 38,5h työviikkoa keskimäärin, mies 30h eli käytännössä miehellä on aina yksi arkivapaa viikonlopun lisäksi jolloin saa duunailla omia juttujaan. Molemmilla omia menoja, itsellä ehkä vähemmän aikaa niille. Molemmat tekee päivävuoroa, arkihommat ehkä jonkinverran enemmän mun kontolla mutta kyllä mieskin osallistuu. Mun työ on sosiaalialalla, joten oon itsekin vapailla hengähdyksen tarpeessa mutta kyllä nuo miehen tarpeet helposti menee mun tarpeiden yli ja oma mokahan se on. Tarvittaessa järjestellään toisillemme vapaa-aikaa, nytkin lähetään ensviikolla lapsen kans kaksin vklp reissuun niin tuo saa toteuttaa itseään. Oon myös mm tehnyt viikon reissun ulkomaille lapsen kanssa, että tuo saa sitä vapaa-aikaansa. Hänen suuri tarve vapaa-ajalle on kuitenkin aina pois minun ajasta. Nähdäkseni siis ei voi olla siitäkään kiinni, etteikö välillä sais hengähtää perhearjesta. Ja tätähän tää on. Ja on tuo mukula jo niin iso että helppoa sen kanssa jo on vaikka nepsy -lapsi onkin :) -ap

Ah, nepsy-lapsi.

Teidän lapsi ei ole tyypillinen, miksi parisuhdekaan pitäisi olla. Saat nyt ohjeita ei-nepsy-vanhemmilta. He eivät nyt ymmärrä, että nepsyperheiden eroprosentti on valtavasti korkeampi, ja kaikki keinot ovat tarpeen jaksamisen eteen.

En oikein ymmärrä miten se auttaisi jaksamista, että se joka nyt tekee enemmän tekisi vielä enemmän arjen velvollisuuksista, ja se toinen ihan minimaalisen osan? Mutta joo, minä en olekaan nepsyn vanhempi.

Tällasta rusinat pullasta -haaveilua. Mies haluaa kaiken, perhe-elämän peruspalvelun, vaimon, lapsen

Sekä myös sinkkuuden, omat rahat, vapaasti menemisen.

Kivaltahan tuo kuulostaa jos puoliso tuollaiseen suostuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pariterapia on todella hyvä idea.

Mä sanoisin miehelle kun hän heittää tuon ajatuksen asunnosta, että "erillisestä asunnosta puhuminen loukkaa minua todella. Ole hyvä ja lakkaa puhumasta siitä. Voidaan puhua siitä sitten pariterapiassa." Jos hän jatkaa niin sano että en osallistu enää keskusteluun, koska et suostu lopettamaan asunnosta puhumista ja kävele pois.

Jos hän yrittää sitä että terapeuttikin kannattaa sitä niin sano "terapeuttisi ei ole tämän suhteen toinen osapuoli ja hän ei voi määrärä mitä minä tunnen tämän asian suhteen."

Miksi pelkkä asunnosta puhuminen loukkaa? Ei siivoojasta, kesämökistä, kakkosautostakaan puhuminen loukkaa. Kysehän on miten sovitaan, miten sitä käytetään. Miksi ap sopisikaan ettei hän itse saa käyttää sitä lainkaan.

Entä jos vanhemmat kävisivät vuoroviikoin siellä lepäämässä ja aina toinen vanhempi olisi kotona lapsen kanssa. Jos ollaan naimisissa niin asuntohan on yhteinen.

En tiedä, mutta ap on kertonut toistuvasti että miehen siitä puhuminen loukkaa häntä, joten muokkasin neuvoani sen mukaan. Minusta on hyvä kertoa puolisolle avoimesti ja rehellisesti tunteistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olen näitä asumuserojuttuja lukenut, niin kyseessä on usein arvostuksen puute ja ultimaatum ennen lopullista ero. Haluaako mies siis enemmän vapaa-aikaa perhe-elämästä? Millainen työnjako teillä on nyt?

Työnjako menee niin että minä teen 38,5h työviikkoa keskimäärin, mies 30h eli käytännössä miehellä on aina yksi arkivapaa viikonlopun lisäksi jolloin saa duunailla omia juttujaan. Molemmilla omia menoja, itsellä ehkä vähemmän aikaa niille. Molemmat tekee päivävuoroa, arkihommat ehkä jonkinverran enemmän mun kontolla mutta kyllä mieskin osallistuu. Mun työ on sosiaalialalla, joten oon itsekin vapailla hengähdyksen tarpeessa mutta kyllä nuo miehen tarpeet helposti menee mun tarpeiden yli ja oma mokahan se on. Tarvittaessa järjestellään toisillemme vapaa-aikaa, nytkin lähetään ensviikolla lapsen kans kaksin vklp reissuun niin tuo saa toteuttaa itseään. Oon myös mm tehnyt viikon reissun ulkomaille lapsen kanssa, että tuo saa sitä vapaa-aikaansa. Hänen suuri tarve vapaa-ajalle on kuitenkin aina pois minun ajasta. Nähdäkseni siis ei voi olla siitäkään kiinni, etteikö välillä sais hengähtää perhearjesta. Ja tätähän tää on. Ja on tuo mukula jo niin iso että helppoa sen kanssa jo on vaikka nepsy -lapsi onkin :) -ap

Ah, nepsy-lapsi.

Teidän lapsi ei ole tyypillinen, miksi parisuhdekaan pitäisi olla. Saat nyt ohjeita ei-nepsy-vanhemmilta. He eivät nyt ymmärrä, että nepsyperheiden eroprosentti on valtavasti korkeampi, ja kaikki keinot ovat tarpeen jaksamisen eteen.

Meillä on aikuinen nepsy. Ei koskaan käyty terapiassa, joten en tiedä ammattilaisen mielipidettä, mutta äitinä en olisi ikinä antanut anteeksi puolisolle, jos hän olisi jättänyt minut selviytymään yksin arjesta, ellei sitten kyse ole erosta.

Kiitos

Nimenomaan haluaa erota, ei vaan ole munaa sanoa sitä ääneen. Pistä kova kovaa vasten, joko tekee ryhtiliikkeen ja on osa teidän perhettä tai saa muuttaa omilleen. Eikä mitään pelleilyjä vaan av(i)oero vireille samoin tein. Usko pois, voit itse paremmin ja lapsi myös kun tommoset turhat uhkailut ja jahkailut jää pois. 

Syitä voi olla monia, veikkaan jonkinlaista kriisiä eli on pelästynyt klassiseen miesten tapaan "tässäkö tää elämä oli, missä mun villi ja vapaa nuoruus", suomeksi käännettynä haluaa harrastaa vapaata seksiä mahdollisimman monen kanssa. Voi olla että joku on jo katottuna ja koeajettunakin.

Vierailija kirjoitti:

Edellinen siis ap. Kun ei halua erota, haluaa vaan asua erillään.

Miten kahden asunnon rahoitus järjestettäisiin? Maksaisiko mies toisen asunnon ja edelleen osuutensa asunnosta, jossa ap, mies ja lapsi nyt asuvat?

Vai ap maksaisi nykyisen asunnon ja mies toisen asunnon? Entä muut kulut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdota miehelle viikko-viikkoa, jossa mies hoitaa lasta joka toinen viikko ja lapsivapailla mies voisi käydä antamassa sinulle pari orgasmia silloin kun haluat.

Miksi mies vain saisi rusinat pullasta?

Aivan. Eli joko ollaan yhdessä parina tai ei olla ja lapsi asuu viikko-viikko systeemillä vuorotellen . Mielestäni mihinkään muihin virityksiin ei kannata lähteä. Selkeä ero eikä mitään muuta kuullostaa hyvältä ratkaisulta.

Tai ap ja lapsi asuu koko ajan kodissaan, ja mies vain vko-vko. Mies saa vapauttaan ja muut saavat yhdessäeloa vko-vko syklissä, ei välttämättä mikään paha.

Tuohan olis oikeesti jopa ihan järkevä ratkaisu mutta näillä palkoilla tuntuu kyllä mahdottomalta :( joutuisin hattu kourassa sossun luukulle. -ap

Tämä rahaongelma teillä tulee eteen ennemmin tai myöhemmin. Kannattaa huomioida se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap ja kaikki kommentoijat uskotte terapeutin kannustavan miestä itsenäisyyteen? Mies on keksinyt tämän itse ja käyttää sanoja manipuloidakseen ap:tä. Kun "asiantuntija" sanoo jotain, on se helpompi hyväksyä.

Mies haluaa saada sekä sinkku- että perhe-elämän hyvät puolet ja välttää huonoja puolia. Saahan sitä haluta, mutta tällaista järjestelyä on mahdoton tehdä niin, että siinä ei satuttaisi muita samalla. Toisin kuin eroperheen vuoroviikkokuviossa, jossa sekä isä että äiti saavat lapsivapaata aikaa ja voivat näin tavata ystäviään, harrastaa sekä etsiä uutta kumppania, miehen ehdottamassa mallissa vain ap:n mies "hyötyy" järjestelystä.

Miksi ihmeessä tämä tarkoittaisi, ettei ap saisi aikaa tavata ystäviä ja harrastaa? Tuo asunto voi olla viereisessä talossa. Mies voi edelleen ottaa vastuun vuoroviikoin tai parina päivänä viikossa. On varmasti enemmän kuin suuri osa isistä avioarjessa. Molemmat voivat voittaa.

Millä tavalla ap voi tässä kuviossa voittaa? Hän haluaa parisuhteen, jossa puoliso on koko ajan läsnä perhearjessa. Suostumalla miehen ehdotukseen hän pilaa mahdollisuutensa löytää tällainen suhde. Järjestely ei millään tavalla paranna ap:n tilannetta, ainoastaan huonontaa sitä.

Uskon myös, että järjestely rikkoo ap:n lopulta. Koska ap asuisi koko ajan lapsen kanssa, olisi hän myös koko ajan päävastuussa arjen sujumisesta ja lapsen asioiden hoitamisesta. Stressiä olisi näin enemmän kuin sekä ydinperheessä että vuoroviikkoperheessä. Tarvitessaan omaa aikaa hän olisi täysin miehen mielivallan alla: suostuuko mies hoitamaan omaa lastaan juuri silloin vai ei. Ap:n viesteistä saa kuvan, että mies ajattelee omia tarpeitaan ennen muita, joten en löisi vetoa miehen joustavuuden puolesta ap:n tarvitessa tukea.

Mies tottuu vähitellen yksinoloon ja perhearki näyttäytyy entistä vaivalloisemmalta. Kun miehen pitäisi pakata tavarat ja muuttaa takaisin viikoksi kotiin, laiskuus ja uuden elämän myötä löytyneet houkutukset voittavat. Perhearki alkaakin häiritä uuden elämän rytmiä ja tottumuksia. Suhde lapseen etääntyy tämän tukeutuessa enemmän äitiin, joka on koko ajan läsnä, ja näin side "entiseen elämään" heikkenee.

Totta kai ap haluaa vaan ydinperheen jossa on molemmat vanhemmat läsnä. Jos me kaikki voitaisiin vain päättää, mitä me halutaan, kukaan meistä ei olisi eronnut.

Fakta on nyt niin, että nuo on eron enteitä joka tapauksessa. Puoliso ei esitä tuollaista vaihtoehtoa, jos ei hän ole jo niin kovilla syystä tai toisesta, että hän on harkinnut myös eron mahdollisuutta.

Miksi neuvo olisi vain erota, jos on olemassa vaihtoehtoja? Jos vielä rakastetaan ja halutaan yrittää. Ero pitäisi olla vasta kun rakkautta ei voi edes sytyttää uudelleen. Tuossahan on kaikki ainekset vielä, ja etsitään jopa keinoja.

Jos ap nyt alkaa heittää erokorttia ja kieltäytyy keskustelemasta, niin hän vain varmistaa että vaihtoehdoiksi ei jää kun ero. Hän ei varmista että lapsella säilyy kotona kaksi vanhempaa, se on nyt tässä vaiheessa itsepetosta. Mutta saahan sitä sitten palstoilla ihmetellä, miten ero tuli puskista, jos niin haluaa.

Mutta jos tuosta selvitään, ehkä lapsen kasvettua on vielä perhe.

Kai tähän on nyt jo hälytetty suku apuihin.

Voihan se mies vuokrata itselleen oman pikku luukun jos mielenterveytensä sitä vaatii ja olla siellä joka toisen viikon. Mutta miksi ihmeessä lapsen pitäisi olla siellä joka toinen viikko myös? Jos hän kaipaa omaa rauhaa syystä tai toisesta niin eikö olisi hyvä sitten olla siellä kaikessa rauhassa.

Asutaan vielä pk -seudulla, niin kohtuuhintaisen kakkosasunnon löytyminen (etenkin jos haluaa läheltä) ei oo ihan helppo nakki. Autoa ei ole.

Siis oikeesti olisi jopa aika kiva jos voitais vaikka jakaa paritalo tai vaikka samassa rapussa asua, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Mies olis ehdottomasti sen kannalla että viikko-viikko lapsi molempien luona. Mites lapsen päivähoito? Alkava eskari? -ap

Eropaperit vireille.

Ap ei saa tuosta diilistä mitään. Lisää hoidettavaa ja vielä enemmän arjenpyöritystä itselleen.

Mies saa kaiken.

Ap voisi kysyä mieheltään, että miksi hänen (ap:n) kannattaisi suostua tähän järjestelyyn ja mikä asia miehen mukaan muuttuu tällä paremmaksi.