Miehen vapaudenkaipuu ja asumuseropuheet

Vierailija kirjoitti:

Ja siis jos ei olisi tuota lasta tuossa, niin voisin ihan mielenkiinnosta kokeillakin asua erillään jonkun aikaa, kyllä mäkin tätä joskus oon ajatellut. . En vaan haluaisi tuota pientä ihmistä heittopussiksi kahden kodin väliin vain siksi, että tuo haluaa lisää omaa aikaa ja itsenäisyyttä. Mutta tää on niin eri, kun on lapsi eikä lapsen kotiolot oo täällä mitenkään huonot vaikka saman katon alla ollaankin. -ap

Ymmärrän että ajattelet, että kun kiellät muutokset, asia olisi sinun hallinnassa ja mikään ei muutu. Mutta elämä ei mene niin.

Entä jos vaihtoehto ei olekaan, että elämä jatkuu juuri näin ja nämä puheet unohdetaan.

Entäpä jos vuoden päästä on käynyt niin, että miehen pää ei ole kestänyt, olette eronneet, ja molemmat katuu ja on onnettomia eikä puheväleissä, ja lapsi on heittopussi.

Vertaa nyt sitä vaikka siihen, että olette kaikessa yhteisymmärryksessä pysyneet perheenä, ja ratkotte kriisiä perheenä. Lapselle asia esitetään niin, että meillä on nyt kakkosasunto, ja isi viettää siellä välillä aikaa. Ei lasta heitellä mihinkään, te kaikki perheenä etsitte sen kakkosasunnon, sisustatte sen, ja vaikka välillä vietätte siellä aikaa kolmin. Sitten illalla sanotte lapselle, että sanopa isille hyvää yötä, isi jää tänne yöksi nukkumaan kun on aamulla aikainen herätys.

Välillä sovitte että se oletkin sinä, joka siellä nukkuu ja saunoo. Välillä mies viettää teidän kanssa viikonlopun tai vaikka viikonkin.

Mikä teitä estää muokkaamasta elämästä ihan sen näköistä kuin haluatte.

Myös sukulaisille sanotte että se on kakkosasunto missä voi levätä ja keskittyä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Mä nyt antaisin eri näkökulmaa, enkä yhtään lähtisi nyt lietsomaan eroa.

Kaksi asuntoa vaikka jonkun aikaa ei ole sama kuin ero. Onhan ihmiset viikkoja töissäkin eri paikkakunnalla.

Meitä on erilaisia, jotkut on introvertimpiä ja tarvitsee enemmän yksin oloa ja omaa tilaa jaksaakseen. Pikkulapsiaikana molemmat vanhemmat on usein kireällä, koska mihinkään ei pääse pakoon, ikinä, ja sille ei ole helpotusta näkyvissä lähimpään 20 vuoteen.

Minä kyllä suostuisin tuohon, ja ehdotinkin omalle miehelle. Miten ihanaa saada edes kerran viikossa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, syödä aamiaista rauhassa. Olla ihan yksin kotona ja tehdä omaan tahtiin mitä itse haluaa. Keitellä teetä ja katsoa viltin alla netflixiä, ja nukahtaa siihen päiväunille.

Olenko huono äiti jos haluan tuollaista lepoa ja tilaa? Tarkoittaako se etten enää rakasta miestäni ja lapsiani? Jos mies jättää minut yksin kotiin katsomaan frendejä tyhjässä talossa, tarkoittaako se väistämättä että käyn heti panemassa naapurin Perttiä?

Varsinkin kun on rankka lapsuus kuin minullakin on, on vaikea asettaa rajoja, tietää kuka on ja mitä haluaa. On ihan hyvä saada olla myös yksin itsensä kanssa, että koko energia ei mene muiden palvelemiseen.

Tuon sanottua, voihan olla että ihminen joka pääsee sinuiksi itsensä kanssa, huomaakin haluavansa elämältä jotain muuta kuin mitä nyt on.

Mutta eihän ihmistä väkisinkään voi pitää? Millainen puoliso itse sitten heti lyö erokortin pöytään, jos toisen toive on vain kehittyä ja löytää kosketus siihen kuka on?

Ja jos tämä olisi kaikki valhetta ja mies haluaisikin salaa vain koko ajan erota, niin eikö ole parempi kaikille että asia selviää mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Ja hei, pettäminen ei ole ennenkään vaatinut kuin lounastauon, joten jos on häntäheikki, asuntojen määrällä ei ole mitään väliä.

Parisuhteessa joko ollaan sitoutuneita tai sitten ei. Jos toinen haluaa itsenäisyyttä niin silloin on parempi erota. Miksi sen , jolla ei ole ongelmia pitäisi kärsiä ja joustaa ja antaa tämän itsenäisyyshaluisen poimia rusinat pullasta? Pitää omaa elämää pausella , sen sijaan että saisi elää itselleen ja hankkia kunnollisen kumppanin?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos se mies olisi välillä vaikka mökillä (ja jos ei ole mökkiä niin sellaista hankkimaan) ja vuoroin vaikka sinäkin? Saisitte oltua erossa välillä tuulettamassa ajatuksia, mutta ei tarvitsisi erota eikä laittaa lasta hyppimään eri kotien välillä. Se voisi ratkaista asian ja voihan se olla että tuo vaihe menee muutaman vuoden päästä ohi, sitten mökkeilette pääosin yhdessä. :)

Mut on kutsuttu noille viikonlopun mökkireissulle. Naimisissa oleva mies, en mennyt. On kuulemma "tuulettumassa" pikkulapsiarjesta, jepjep.

Jos mies on myöntänyt terapeutilleen että on joku toinen nainen olisi päivänselvää että terapeutti ehdottaa erilleen muuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinusta tuntuu, että miehessä on 2 eri persoonaa, se voi johtua siitä, että hänessä on 2 eri persoonaa . Just saying :(

Juuri näin. Jos on kyse biposta. Ap sanoi myös, että lapsella on nepsy-ongelmaa...

Vierailija kirjoitti:

Mä nyt antaisin eri näkökulmaa, enkä yhtään lähtisi nyt lietsomaan eroa.

Kaksi asuntoa vaikka jonkun aikaa ei ole sama kuin ero. Onhan ihmiset viikkoja töissäkin eri paikkakunnalla.

Meitä on erilaisia, jotkut on introvertimpiä ja tarvitsee enemmän yksin oloa ja omaa tilaa jaksaakseen. Pikkulapsiaikana molemmat vanhemmat on usein kireällä, koska mihinkään ei pääse pakoon, ikinä, ja sille ei ole helpotusta näkyvissä lähimpään 20 vuoteen.

Minä kyllä suostuisin tuohon, ja ehdotinkin omalle miehelle. Miten ihanaa saada edes kerran viikossa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, syödä aamiaista rauhassa. Olla ihan yksin kotona ja tehdä omaan tahtiin mitä itse haluaa. Keitellä teetä ja katsoa viltin alla netflixiä, ja nukahtaa siihen päiväunille.

Olenko huono äiti jos haluan tuollaista lepoa ja tilaa? Tarkoittaako se etten enää rakasta miestäni ja lapsiani? Jos mies jättää minut yksin kotiin katsomaan frendejä tyhjässä talossa, tarkoittaako se väistämättä että käyn heti panemassa naapurin Perttiä?

Varsinkin kun on rankka lapsuus kuin minullakin on, on vaikea asettaa rajoja, tietää kuka on ja mitä haluaa. On ihan hyvä saada olla myös yksin itsensä kanssa, että koko energia ei mene muiden palvelemiseen.

Tuon sanottua, voihan olla että ihminen joka pääsee sinuiksi itsensä kanssa, huomaakin haluavansa elämältä jotain muuta kuin mitä nyt on.

Mutta eihän ihmistä väkisinkään voi pitää? Millainen puoliso itse sitten heti lyö erokortin pöytään, jos toisen toive on vain kehittyä ja löytää kosketus siihen kuka on?

Ja jos tämä olisi kaikki valhetta ja mies haluaisikin salaa vain koko ajan erota, niin eikö ole parempi kaikille että asia selviää mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Ja hei, pettäminen ei ole ennenkään vaatinut kuin lounastauon, joten jos on häntäheikki, asuntojen määrällä ei ole mitään väliä.

Jos lapsi tai lapset ovat koko ajan äidin kanssa samassa asunnossa ja vain isä käy välillä asumassa toisessa asunnossa, miten äiti saa kuvaamasi lapsivapaat aamut?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap ja kaikki kommentoijat uskotte terapeutin kannustavan miestä itsenäisyyteen? Mies on keksinyt tämän itse ja käyttää sanoja manipuloidakseen ap:tä. Kun "asiantuntija" sanoo jotain, on se helpompi hyväksyä.

Mies haluaa saada sekä sinkku- että perhe-elämän hyvät puolet ja välttää huonoja puolia. Saahan sitä haluta, mutta tällaista järjestelyä on mahdoton tehdä niin, että siinä ei satuttaisi muita samalla. Toisin kuin eroperheen vuoroviikkokuviossa, jossa sekä isä että äiti saavat lapsivapaata aikaa ja voivat näin tavata ystäviään, harrastaa sekä etsiä uutta kumppania, miehen ehdottamassa mallissa vain ap:n mies "hyötyy" järjestelystä.

Tämä. Mies yrittää saada rusinat pullasta. Sekä perheen, jonka toki AP yksin hoitaisi ja sinkkuelämää vapauden, mutta vaan itselleen.

Itse tein omalle miehelle nuin. Halusin oman asunnon ilman eroa. Kun asunto oli, ero tuli heti. Viikon yritin sinnitellä suhteessa kun muutimme erilleen, mutta sitten keräsin rohkeuteni ja sanoin etten halua enää olla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis jos ei olisi tuota lasta tuossa, niin voisin ihan mielenkiinnosta kokeillakin asua erillään jonkun aikaa, kyllä mäkin tätä joskus oon ajatellut. . En vaan haluaisi tuota pientä ihmistä heittopussiksi kahden kodin väliin vain siksi, että tuo haluaa lisää omaa aikaa ja itsenäisyyttä. Mutta tää on niin eri, kun on lapsi eikä lapsen kotiolot oo täällä mitenkään huonot vaikka saman katon alla ollaankin. -ap

Ymmärrän että ajattelet, että kun kiellät muutokset, asia olisi sinun hallinnassa ja mikään ei muutu. Mutta elämä ei mene niin.

Entä jos vaihtoehto ei olekaan, että elämä jatkuu juuri näin ja nämä puheet unohdetaan.

Entäpä jos vuoden päästä on käynyt niin, että miehen pää ei ole kestänyt, olette eronneet, ja molemmat katuu ja on onnettomia eikä puheväleissä, ja lapsi on heittopussi.

Vertaa nyt sitä vaikka siihen, että olette kaikessa yhteisymmärryksessä pysyneet perheenä, ja ratkotte kriisiä perheenä. Lapselle asia esitetään niin, että meillä on nyt kakkosasunto, ja isi viettää siellä välillä aikaa. Ei lasta heitellä mihinkään, te kaikki perheenä etsitte sen kakkosasunnon, sisustatte sen, ja vaikka välillä vietätte siellä aikaa kolmin. Sitten illalla sanotte lapselle, että sanopa isille hyvää yötä, isi jää tänne yöksi nukkumaan kun on aamulla aikainen herätys.

Välillä sovitte että se oletkin sinä, joka siellä nukkuu ja saunoo. Välillä mies viettää teidän kanssa viikonlopun tai vaikka viikonkin.

Mikä teitä estää muokkaamasta elämästä ihan sen näköistä kuin haluatte.

Myös sukulaisille sanotte että se on kakkosasunto missä voi levätä ja keskittyä töihin.

Kuka haluaa tollasta p*skaa, haloo!

Mies pettää tai hänellä on pahat mt-ongelmat. Jotenkin tuo pettäminen kuullostaisi todennäköisemmältä... Yleensä ihminen, joka on jo löytänyt uuden rakkauden valehtelee, että "haluan olla yksin", mutta jo viikon sisällä ollaan sen uuden kanssa yhdessä. Ei pysty sanomaan suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinusta tuntuu, että miehessä on 2 eri persoonaa, se voi johtua siitä, että hänessä on 2 eri persoonaa . Just saying :(

Juuri näin. Jos on kyse biposta. Ap sanoi myös, että lapsella on nepsy-ongelmaa...

Itellä oli mielessä dissosiaatio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis jos ei olisi tuota lasta tuossa, niin voisin ihan mielenkiinnosta kokeillakin asua erillään jonkun aikaa, kyllä mäkin tätä joskus oon ajatellut. . En vaan haluaisi tuota pientä ihmistä heittopussiksi kahden kodin väliin vain siksi, että tuo haluaa lisää omaa aikaa ja itsenäisyyttä. Mutta tää on niin eri, kun on lapsi eikä lapsen kotiolot oo täällä mitenkään huonot vaikka saman katon alla ollaankin. -ap

Ymmärrän että ajattelet, että kun kiellät muutokset, asia olisi sinun hallinnassa ja mikään ei muutu. Mutta elämä ei mene niin.

Entä jos vaihtoehto ei olekaan, että elämä jatkuu juuri näin ja nämä puheet unohdetaan.

Entäpä jos vuoden päästä on käynyt niin, että miehen pää ei ole kestänyt, olette eronneet, ja molemmat katuu ja on onnettomia eikä puheväleissä, ja lapsi on heittopussi.

Vertaa nyt sitä vaikka siihen, että olette kaikessa yhteisymmärryksessä pysyneet perheenä, ja ratkotte kriisiä perheenä. Lapselle asia esitetään niin, että meillä on nyt kakkosasunto, ja isi viettää siellä välillä aikaa. Ei lasta heitellä mihinkään, te kaikki perheenä etsitte sen kakkosasunnon, sisustatte sen, ja vaikka välillä vietätte siellä aikaa kolmin. Sitten illalla sanotte lapselle, että sanopa isille hyvää yötä, isi jää tänne yöksi nukkumaan kun on aamulla aikainen herätys.

Välillä sovitte että se oletkin sinä, joka siellä nukkuu ja saunoo. Välillä mies viettää teidän kanssa viikonlopun tai vaikka viikonkin.

Mikä teitä estää muokkaamasta elämästä ihan sen näköistä kuin haluatte.

Myös sukulaisille sanotte että se on kakkosasunto missä voi levätä ja keskittyä töihin.

Kaunis ajatus, mutta siinä sitten ap hoitaa lapsen, omat työt, päiväkodista hakemiset, harrastukset, koko arjen ja mies on sitten paikalla kun siltä tuntuu. Ja aika harvalla on varaa tosta vaan hankkia toista asuntoa ja sisustaa sitä. Jos se olisikin noin yksinkertaista, voisi kuvitella että moni tekisi näin.

Jos oman tilan puute ja ihmisenä kasvaminen on ongelma eikä kuitenkaan tahdo erota, pitää oppia täyttämään nuo tarpeet parisuhteessa. Se ei ole mahdotonta. Tää on vaan tää tän päivän minä ja minun tunteet -kulttuuri, jossa omat tarpeet menee aina muiden tarpeiden edelle. Kenenkään ei tarvii elää väkisin paskassa suhteessa, mutta joku raja tälle nykypäivän rajattomalle individualismille hei.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap ja kaikki kommentoijat uskotte terapeutin kannustavan miestä itsenäisyyteen? Mies on keksinyt tämän itse ja käyttää sanoja manipuloidakseen ap:tä. Kun "asiantuntija" sanoo jotain, on se helpompi hyväksyä.

Mies haluaa saada sekä sinkku- että perhe-elämän hyvät puolet ja välttää huonoja puolia. Saahan sitä haluta, mutta tällaista järjestelyä on mahdoton tehdä niin, että siinä ei satuttaisi muita samalla. Toisin kuin eroperheen vuoroviikkokuviossa, jossa sekä isä että äiti saavat lapsivapaata aikaa ja voivat näin tavata ystäviään, harrastaa sekä etsiä uutta kumppania, miehen ehdottamassa mallissa vain ap:n mies "hyötyy" järjestelystä.

Miksi ihmeessä tämä tarkoittaisi, ettei ap saisi aikaa tavata ystäviä ja harrastaa? Tuo asunto voi olla viereisessä talossa. Mies voi edelleen ottaa vastuun vuoroviikoin tai parina päivänä viikossa. On varmasti enemmän kuin suuri osa isistä avioarjessa. Molemmat voivat voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinusta tuntuu, että miehessä on 2 eri persoonaa, se voi johtua siitä, että hänessä on 2 eri persoonaa . Just saying :(

Juuri näin. Jos on kyse biposta. Ap sanoi myös, että lapsella on nepsy-ongelmaa...

Bipolla ei ole kahta persoonaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap ja kaikki kommentoijat uskotte terapeutin kannustavan miestä itsenäisyyteen? Mies on keksinyt tämän itse ja käyttää sanoja manipuloidakseen ap:tä. Kun "asiantuntija" sanoo jotain, on se helpompi hyväksyä.

Mies haluaa saada sekä sinkku- että perhe-elämän hyvät puolet ja välttää huonoja puolia. Saahan sitä haluta, mutta tällaista järjestelyä on mahdoton tehdä niin, että siinä ei satuttaisi muita samalla. Toisin kuin eroperheen vuoroviikkokuviossa, jossa sekä isä että äiti saavat lapsivapaata aikaa ja voivat näin tavata ystäviään, harrastaa sekä etsiä uutta kumppania, miehen ehdottamassa mallissa vain ap:n mies "hyötyy" järjestelystä.

Tämä. Mies yrittää saada rusinat pullasta. Sekä perheen, jonka toki AP yksin hoitaisi ja sinkkuelämää vapauden, mutta vaan itselleen.

Juuri näin. Täysin sama kuvio kuin vaikka vienti-insseillä. 200 reissupäivää vuodessa, kukaan ei nuuhki taustoja toisella puolella maapalloa, pikkurouva pyörittää arjen, ja hoitaa narsistin geenijatkumon.

Hullu saa olla mutta ei tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap ja kaikki kommentoijat uskotte terapeutin kannustavan miestä itsenäisyyteen? Mies on keksinyt tämän itse ja käyttää sanoja manipuloidakseen ap:tä. Kun "asiantuntija" sanoo jotain, on se helpompi hyväksyä.

Mies haluaa saada sekä sinkku- että perhe-elämän hyvät puolet ja välttää huonoja puolia. Saahan sitä haluta, mutta tällaista järjestelyä on mahdoton tehdä niin, että siinä ei satuttaisi muita samalla. Toisin kuin eroperheen vuoroviikkokuviossa, jossa sekä isä että äiti saavat lapsivapaata aikaa ja voivat näin tavata ystäviään, harrastaa sekä etsiä uutta kumppania, miehen ehdottamassa mallissa vain ap:n mies "hyötyy" järjestelystä.

Juuri näin! Ap:na ottaisin äkkiä eron "miehestä". Ei tuollaiseen voi luottaa.

Mun miehelle tuli tuo sama kun oli vähän vajaa nelikymppinen. Alkoi puhua että perhe rajoittaa häntä ja että tarvitsee omaa tilaa. Annoin omaa tilaa, mies vietti lähes kaikki viikonloput mökillä niin että piipahti kotona perjantaina vaihtamassa vaatteet ja tuli niin myöhään sunnuntaina että lapset olivat jo nukkumassa. Kaksi vuotta meni eikä tilanne kohentunut mihinkään, aloin kokea että ollaan jossain oudossa välitilassa, että mies on olemassa mutta jonkinlainen ”ulkojäsen” perheessä. Erosimme minun aloitteestani ja mieskin oli tyytyväinen, sai oman elämän ja hyvät rahat asunnostamme.

Puolen vuoden kuluttua oli tulossa takaisin.

Ap, sun mies haluaa vaan noukkia rusinat pullasta, älä suostu. Ei ole hyväksi lapselle puhumattakaan siitä kuinka kalliiksi tulee kahden asunnon ylläpito. Haluaa pitää parisuhteen mutta samalla oman elämän johon sinä kuulut vain silloin kun hänelle sopii. Itse luulin että mieheni tilantarve on tilapäistä ja että asiat korjaantuvat, nyt jälkikäteen tiedän että mikään ei riittänyt.

Ja ei, en todellakaan ottanut häntä takaisin. Ei tarvinnut edes miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos rohkaisusta!

Ha, hänen terapeutti on perheellinen vanha ukko mutta eihän näistä aina tiiä :D se olisikin jo jotain!

Terapeutit voivat itse olla pahasti terapian tarpeessa.

Vrt. se Solsidanin äijä, jonka luona Mickan ja miehensä kävivät.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap ja kaikki kommentoijat uskotte terapeutin kannustavan miestä itsenäisyyteen? Mies on keksinyt tämän itse ja käyttää sanoja manipuloidakseen ap:tä. Kun "asiantuntija" sanoo jotain, on se helpompi hyväksyä.

Mies haluaa saada sekä sinkku- että perhe-elämän hyvät puolet ja välttää huonoja puolia. Saahan sitä haluta, mutta tällaista järjestelyä on mahdoton tehdä niin, että siinä ei satuttaisi muita samalla. Toisin kuin eroperheen vuoroviikkokuviossa, jossa sekä isä että äiti saavat lapsivapaata aikaa ja voivat näin tavata ystäviään, harrastaa sekä etsiä uutta kumppania, miehen ehdottamassa mallissa vain ap:n mies "hyötyy" järjestelystä.

Mulle terapeutti suositele eroa, kun näki miten huonosti voin suhteessa. Sitähän ei tiedä mitä mies on terapeutille oikeasti puhunut. Niin ja lopulta sitten erosin ja siitä alkoi paraneminen. 

Pariterapia on todella hyvä idea.

Mä sanoisin miehelle kun hän heittää tuon ajatuksen asunnosta, että "erillisestä asunnosta puhuminen loukkaa minua todella. Ole hyvä ja lakkaa puhumasta siitä. Voidaan puhua siitä sitten pariterapiassa." Jos hän jatkaa niin sano että en osallistu enää keskusteluun, koska et suostu lopettamaan asunnosta puhumista ja kävele pois.

Jos hän yrittää sitä että terapeuttikin kannattaa sitä niin sano "terapeuttisi ei ole tämän suhteen toinen osapuoli ja hän ei voi määrärä mitä minä tunnen tämän asian suhteen."