Miehen vapaudenkaipuu ja asumuseropuheet
Ollaan 30+ pariskunta, meillä on yksi 5 -vuotias lapsi. Molemmat ollaan työelämässä. Yhdessä ollaan oltu 7 vuotta, naimisissa noin puolet siitä. Suhde on hyvä, rakkautta ja seksiä on ja viihdytään yhdessä. Puhutaan tunteista ja kaikki on ihan hyvin, annetaan myös tarpeeksi tilaa toisillemme ja riidat pystytään selvittämään. Vaikka mieskin myöntää että kaikki on meidän välillä hyvin ja että rakastaa minua, on sillä ollut jo pitkään outo päähänpinttymä siitä kuinka tahtoo oman asunnon. Tuo nousee viikottain esille, välillä ihan muuten vaan ja eilen pienen riidan jälkeen. Hän ei itse sitä muulla selitä kuin että on kaipuu olla itsenäinen (ihankun sitä ei voisi parisuhteessa olla). Minua loukkaa tuo, koska hän olis valmis oman itsekkään vapaudenkaipuunsa vuoksi rikkomaan perheen, vaikka vissiin ajatuksena on että me oltaisiin edelleen pari mut lapsi olis viikko-viikko. Itse en kyllä siihen suostu, koska hyvä on näinkin eikä mitään syytä ole sille, että lasta riepoteltaisiin kahdessa kodissa kun tämäkin koti on tasapainoinen eikä mitään suurta draamaa ole.
Mikä tuota vaivaa? 30 kriisi? Itsekeskeisyys? Joku muu kriisi? Joku outo vaihe? Help!
Kommentit (186)
Mitä olen näitä asumuserojuttuja lukenut, niin kyseessä on usein arvostuksen puute ja ultimaatum ennen lopullista ero. Haluaako mies siis enemmän vapaa-aikaa perhe-elämästä? Millainen työnjako teillä on nyt?
Jos minä vielä parisuhteen saisin, haluaisin ehdottomasti, että asumme erillään. Mä en tosiaan jaksa yhdessäasumista, olen sitä muutaman vuoden yrittänyt, mutta se uuvutti minut lähes täysin. Ehkä miehesi ei vain pysty jaksamaan? Ei tuo aina tarkoita toista naista ja vapaata sekstailua yltympäriinsä. Me ihmiset olemme erilaisia.
Mun mielestä tuosta asiasta pitäisi puhua kunnolla, mitä se käytännössä oikeasti tarkoittaisi. Päätöstähän ei hetkessä tule tehdä. Ehkä lopulta kokeilemisen arvoinen juttu. Määräaikaisuus? Sopikaa ajaksi puoli vuotta, vuosi? Ja sen jälkeen päätös, voitteko jatkaa yhdessä, mutta erillään, vai muutatteko takaisin yhteen vai lopullinen ero.
Siitä, mitä terapeutti sanoo, on vain miehen huhupuhe. Ei nyt kannata ihan totuutena ottaa jos et ole itse kuullut sitä omin korvin terapeutin suusta.
Jos terapeutti oon ehdottanut erillään asumista niin ehkä terapeutti tietää jotain mitä sinä et tiedä. Mies on avautunut terapeutilleen asiasta josta sulle ei ole avautunut.
Vierailija kirjoitti:
Ehdota miehelle viikko-viikkoa, jossa mies hoitaa lasta joka toinen viikko ja lapsivapailla mies voisi käydä antamassa sinulle pari orgasmia silloin kun haluat.
Miksi mies vain saisi rusinat pullasta?
Aivan. Eli joko ollaan yhdessä parina tai ei olla ja lapsi asuu viikko-viikko systeemillä vuorotellen . Mielestäni mihinkään muihin virityksiin ei kannata lähteä. Selkeä ero eikä mitään muuta kuullostaa hyvältä ratkaisulta.
Vierailija kirjoitti:
Jos terapeutti oon ehdottanut erillään asumista niin ehkä terapeutti tietää jotain mitä sinä et tiedä. Mies on avautunut terapeutilleen asiasta josta sulle ei ole avautunut.
Siis aivan sama. Ei vaikuta tilanteeseen. Jätä se sika.
Vierailija kirjoitti:
Mitä olen näitä asumuserojuttuja lukenut, niin kyseessä on usein arvostuksen puute ja ultimaatum ennen lopullista ero. Haluaako mies siis enemmän vapaa-aikaa perhe-elämästä? Millainen työnjako teillä on nyt?
Työnjako menee niin että minä teen 38,5h työviikkoa keskimäärin, mies 30h eli käytännössä miehellä on aina yksi arkivapaa viikonlopun lisäksi jolloin saa duunailla omia juttujaan. Molemmilla omia menoja, itsellä ehkä vähemmän aikaa niille. Molemmat tekee päivävuoroa, arkihommat ehkä jonkinverran enemmän mun kontolla mutta kyllä mieskin osallistuu. Mun työ on sosiaalialalla, joten oon itsekin vapailla hengähdyksen tarpeessa mutta kyllä nuo miehen tarpeet helposti menee mun tarpeiden yli ja oma mokahan se on. Tarvittaessa järjestellään toisillemme vapaa-aikaa, nytkin lähetään ensviikolla lapsen kans kaksin vklp reissuun niin tuo saa toteuttaa itseään. Oon myös mm tehnyt viikon reissun ulkomaille lapsen kanssa, että tuo saa sitä vapaa-aikaansa. Hänen suuri tarve vapaa-ajalle on kuitenkin aina pois minun ajasta. Nähdäkseni siis ei voi olla siitäkään kiinni, etteikö välillä sais hengähtää perhearjesta. Ja tätähän tää on. Ja on tuo mukula jo niin iso että helppoa sen kanssa jo on vaikka nepsy -lapsi onkin :) -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota miehelle viikko-viikkoa, jossa mies hoitaa lasta joka toinen viikko ja lapsivapailla mies voisi käydä antamassa sinulle pari orgasmia silloin kun haluat.
Miksi mies vain saisi rusinat pullasta?
Aivan. Eli joko ollaan yhdessä parina tai ei olla ja lapsi asuu viikko-viikko systeemillä vuorotellen . Mielestäni mihinkään muihin virityksiin ei kannata lähteä. Selkeä ero eikä mitään muuta kuullostaa hyvältä ratkaisulta.
Tai ap ja lapsi asuu koko ajan kodissaan, ja mies vain vko-vko. Mies saa vapauttaan ja muut saavat yhdessäeloa vko-vko syklissä, ei välttämättä mikään paha.
Ja siis jos ei olisi tuota lasta tuossa, niin voisin ihan mielenkiinnosta kokeillakin asua erillään jonkun aikaa, kyllä mäkin tätä joskus oon ajatellut. . En vaan haluaisi tuota pientä ihmistä heittopussiksi kahden kodin väliin vain siksi, että tuo haluaa lisää omaa aikaa ja itsenäisyyttä. Mutta tää on niin eri, kun on lapsi eikä lapsen kotiolot oo täällä mitenkään huonot vaikka saman katon alla ollaankin. -ap
Mä nyt antaisin eri näkökulmaa, enkä yhtään lähtisi nyt lietsomaan eroa.
Kaksi asuntoa vaikka jonkun aikaa ei ole sama kuin ero. Onhan ihmiset viikkoja töissäkin eri paikkakunnalla.
Meitä on erilaisia, jotkut on introvertimpiä ja tarvitsee enemmän yksin oloa ja omaa tilaa jaksaakseen. Pikkulapsiaikana molemmat vanhemmat on usein kireällä, koska mihinkään ei pääse pakoon, ikinä, ja sille ei ole helpotusta näkyvissä lähimpään 20 vuoteen.
Minä kyllä suostuisin tuohon, ja ehdotinkin omalle miehelle. Miten ihanaa saada edes kerran viikossa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, syödä aamiaista rauhassa. Olla ihan yksin kotona ja tehdä omaan tahtiin mitä itse haluaa. Keitellä teetä ja katsoa viltin alla netflixiä, ja nukahtaa siihen päiväunille.
Olenko huono äiti jos haluan tuollaista lepoa ja tilaa? Tarkoittaako se etten enää rakasta miestäni ja lapsiani? Jos mies jättää minut yksin kotiin katsomaan frendejä tyhjässä talossa, tarkoittaako se väistämättä että käyn heti panemassa naapurin Perttiä?
Varsinkin kun on rankka lapsuus kuin minullakin on, on vaikea asettaa rajoja, tietää kuka on ja mitä haluaa. On ihan hyvä saada olla myös yksin itsensä kanssa, että koko energia ei mene muiden palvelemiseen.
Tuon sanottua, voihan olla että ihminen joka pääsee sinuiksi itsensä kanssa, huomaakin haluavansa elämältä jotain muuta kuin mitä nyt on.
Mutta eihän ihmistä väkisinkään voi pitää? Millainen puoliso itse sitten heti lyö erokortin pöytään, jos toisen toive on vain kehittyä ja löytää kosketus siihen kuka on?
Ja jos tämä olisi kaikki valhetta ja mies haluaisikin salaa vain koko ajan erota, niin eikö ole parempi kaikille että asia selviää mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
Ja hei, pettäminen ei ole ennenkään vaatinut kuin lounastauon, joten jos on häntäheikki, asuntojen määrällä ei ole mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota miehelle viikko-viikkoa, jossa mies hoitaa lasta joka toinen viikko ja lapsivapailla mies voisi käydä antamassa sinulle pari orgasmia silloin kun haluat.
Miksi mies vain saisi rusinat pullasta?
Aivan. Eli joko ollaan yhdessä parina tai ei olla ja lapsi asuu viikko-viikko systeemillä vuorotellen . Mielestäni mihinkään muihin virityksiin ei kannata lähteä. Selkeä ero eikä mitään muuta kuullostaa hyvältä ratkaisulta.
Tai ap ja lapsi asuu koko ajan kodissaan, ja mies vain vko-vko. Mies saa vapauttaan ja muut saavat yhdessäeloa vko-vko syklissä, ei välttämättä mikään paha.
Tuohan olis oikeesti jopa ihan järkevä ratkaisu mutta näillä palkoilla tuntuu kyllä mahdottomalta :( joutuisin hattu kourassa sossun luukulle. -ap
Tuolla kun joku epäili että terapeutti tietää jotain mitä ap ei tiedä ja siksi ehdottaa eri asuntoja niin miksi joku tulkitsi sen niin että tämän kirjoittaja sanoo samalla että ei pidä erota. Vaan sitä suuremmalla syyllä pitää erota. Ja nopeasti!
Mitäs jos se mies olisi välillä vaikka mökillä (ja jos ei ole mökkiä niin sellaista hankkimaan) ja vuoroin vaikka sinäkin? Saisitte oltua erossa välillä tuulettamassa ajatuksia, mutta ei tarvitsisi erota eikä laittaa lasta hyppimään eri kotien välillä. Se voisi ratkaista asian ja voihan se olla että tuo vaihe menee muutaman vuoden päästä ohi, sitten mökkeilette pääosin yhdessä. :)
Vierailija kirjoitti:
Ja siis jos ei olisi tuota lasta tuossa, niin voisin ihan mielenkiinnosta kokeillakin asua erillään jonkun aikaa, kyllä mäkin tätä joskus oon ajatellut. . En vaan haluaisi tuota pientä ihmistä heittopussiksi kahden kodin väliin vain siksi, että tuo haluaa lisää omaa aikaa ja itsenäisyyttä. Mutta tää on niin eri, kun on lapsi eikä lapsen kotiolot oo täällä mitenkään huonot vaikka saman katon alla ollaankin. -ap
Mieskään ei halua erota, eli miksi lapsesta mikään heittopussi tulisi, jos mies asuisi kanssanne puolet ajasta ja puolet itsekseen? Mun mielestä kokeilemisen arvoista, sen jälkeenhän tiedätte, tarviikoa erota vai miten haluatte jatkaa. Mies saattaa saada omia asioita käytyä läpi ehkä hyvinkin yksin ollessaan, eikait hän turhaan käy terapiassa, eli käsiteltävää on, eikä kaikki onnistu siinä ns yhdessä. En tiedä, saako kukaan ajatuksestani kiinni. Ei nämä ajatukset aina tarkoita, että miehellä olisi toiveessa pyörittää kunnon haaremia...
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt antaisin eri näkökulmaa, enkä yhtään lähtisi nyt lietsomaan eroa.
Kaksi asuntoa vaikka jonkun aikaa ei ole sama kuin ero. Onhan ihmiset viikkoja töissäkin eri paikkakunnalla.Meitä on erilaisia, jotkut on introvertimpiä ja tarvitsee enemmän yksin oloa ja omaa tilaa jaksaakseen. Pikkulapsiaikana molemmat vanhemmat on usein kireällä, koska mihinkään ei pääse pakoon, ikinä, ja sille ei ole helpotusta näkyvissä lähimpään 20 vuoteen.
Minä kyllä suostuisin tuohon, ja ehdotinkin omalle miehelle. Miten ihanaa saada edes kerran viikossa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, syödä aamiaista rauhassa. Olla ihan yksin kotona ja tehdä omaan tahtiin mitä itse haluaa. Keitellä teetä ja katsoa viltin alla netflixiä, ja nukahtaa siihen päiväunille.
Olenko huono äiti jos haluan tuollaista lepoa ja tilaa? Tarkoittaako se etten enää rakasta miestäni ja lapsiani? Jos mies jättää minut yksin kotiin katsomaan frendejä tyhjässä talossa, tarkoittaako se väistämättä että käyn heti panemassa naapurin Perttiä?Varsinkin kun on rankka lapsuus kuin minullakin on, on vaikea asettaa rajoja, tietää kuka on ja mitä haluaa. On ihan hyvä saada olla myös yksin itsensä kanssa, että koko energia ei mene muiden palvelemiseen.
Tuon sanottua, voihan olla että ihminen joka pääsee sinuiksi itsensä kanssa, huomaakin haluavansa elämältä jotain muuta kuin mitä nyt on.
Mutta eihän ihmistä väkisinkään voi pitää? Millainen puoliso itse sitten heti lyö erokortin pöytään, jos toisen toive on vain kehittyä ja löytää kosketus siihen kuka on?
Ja jos tämä olisi kaikki valhetta ja mies haluaisikin salaa vain koko ajan erota, niin eikö ole parempi kaikille että asia selviää mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
Ja hei, pettäminen ei ole ennenkään vaatinut kuin lounastauon, joten jos on häntäheikki, asuntojen määrällä ei ole mitään väliä.
Kiitos näkökulmasta, tuo on varmasti tärkeä pointti. Ymmärrän tuon kyllä, enkä mä nyt usko että tuo mua pettää kun aina on avoimesti puhuttu mm siitä, jos on ollut jotain ihastuksia jne. Eikä se pettäminen mua muutenkaan pelota, seksi on seksiä eikä välttämättä olisi mikään maailmanloppu, toki riippuu. Ymmärrän hyvin tuon oman tilan tarpeen, mullakin on se. Itse pyrin järjestämään sitä tässä arjen keskellä, matkustelen välillä yksin ja palaan latautuneena taas kotiin. Mies taas inhoaa matkustamista. Se on ihanaa olla välillä ihan omilla ehdoillaan. -ap
Jos sinusta tuntuu, että miehessä on 2 eri persoonaa, se voi johtua siitä, että hänessä on 2 eri persoonaa . Just saying :(
No onhan toi nyt aivan päivänselvä tilanne: miehellä on toinen nainen. Siksi tarvitsee sitä vapaa-aikaa niin paljon. Nyt tuo suhde on mennyt niin pitkälle, että mies tarvitsee asunnon, että voisi todistaa naisystävälkeen, että on tosiaan asumuserossa. Nainen on varmaan alkanut ihmetellä, että miksi näkevät aina hänen luonaan.
Mies ei kuitenkaan ole varma, että onnistuuko suhde tuon uuden kanssa, niin haluaa pitää sinut varalla, jotta hänellä on naista saatavilla vaikka uuden kanssa ei onnistuisikaan.
Ja terapeutti kannusti muka... Aikamoisia juttuja mies kehtaa sinulle syöttää. Älä ole noin sinisilmäinen.
Voi apua tässä mihinkään mökkiin oo kyllä millään varaa, varmasti semmonen hankittaisiin jos olis rahallisesti mahdollista. Varmasti itsekin olisin siellä aika-ajoin jos semmonen olisi. :D -ap
Miksi ap ja kaikki kommentoijat uskotte terapeutin kannustavan miestä itsenäisyyteen? Mies on keksinyt tämän itse ja käyttää sanoja manipuloidakseen ap:tä. Kun "asiantuntija" sanoo jotain, on se helpompi hyväksyä.
Mies haluaa saada sekä sinkku- että perhe-elämän hyvät puolet ja välttää huonoja puolia. Saahan sitä haluta, mutta tällaista järjestelyä on mahdoton tehdä niin, että siinä ei satuttaisi muita samalla. Toisin kuin eroperheen vuoroviikkokuviossa, jossa sekä isä että äiti saavat lapsivapaata aikaa ja voivat näin tavata ystäviään, harrastaa sekä etsiä uutta kumppania, miehen ehdottamassa mallissa vain ap:n mies "hyötyy" järjestelystä.
Miksei kunnon ero?