Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
MIES: Lue tämä ennen lapsen hankintaa!
Vituttaa
16.11.2019 |
HEI MIES, HARKITSETKO LAPSENTEKOA? OLETKO URAIHMINEN TAI KIINNOSTAAKO ITSENSÄ KEHITTÄMINEN, ELÄMÄSTÄ NAUTTIMINEN JA VARALLISUUDEN HANKKIMINEN? JOS VASTAAT MIHIN TAHANSA KYLLÄ, NIIN MIETI AIVAN HELVETIN TARKKAAN LAPSENTEKOA...
Olen keski-ikäinen mies ja minulla ja avovaimollani on yksi taaperoikäinen lapsi, joka on ns. "helppo", normaali ja terve. Vaikka pidän lapsestamme paljon, niin inhoan aivan VALTAVASTI kaikkea lastenhoitoon liittyviä asioita ja ylipäänsä kaikkia muita arkeemme ilmestyneitä uusia ja jatkuvia työtehtäviä. Pidin elämääni erittäin hyvänä ja laadukkaana ennen lapsen tuloa perheeseemme. Olen työurallani erittäin ahkera, menestynyt, aikaansaava ja valmis tekemään usein töitä töissä työajalla, mutta vastapainoksi tarvitsen aina vähintään viikonloppuja ja mieluiten myös toisinaan lomaa. Nyt koen arkemme SEKÄ MYÖS lomat ja viikonloput olevan vain jatkuvaa työtä. Avovaimoni saa olla kotiäitinä omasta tahdostaan niin monta vuotta kuin haluaa ja minulla olisi varaa palkata meille myös apua, mutta sitä ei avovaimoni halua.
Suostuin avovaimoni pyyntöön, että teemme lapsen vaikka en itse ollut asiasta järin innostunut. Rakastan avovaimoani ja oli ylitsepääsemätöntä nähdä hänen tuskansa elää lapsettomana. Suhteemme on muutoinkin erinomainen, eikä erosta ole ikinä ollut tarvetta puhua.
Vaikka kuinka luin etukäteen asiaan liittyvää kirjallisuutta ja juttelin useiden henkilöiden kanssa lapsiarjesta jatkuvasti peräti YLI VUODEN ajan etukäteen ja LUULIN OLEVANI VALMIS LAPSEN TULOON, niin siitä huolimatta olin YLLÄTTYNYT NEGATIIVISESTI siitä, että kuinka ikävää on tavallinen normaali arki normaalin ja terveen lapsen kanssa. Mikään etukäteisvalmennus, asiaan perehtyminen tai mitkään valmistelut eivät minua auttaneet. Pidän LAPSIARKEA TODELLA P-A-S-K-A-N-A.
Olen uraihminen, minua kiinnostaa elämästä nauttiminen ja jatkuva kehittyminen, opiskelu, varallisuuden luominen, tieteet ja taiteet sekä hyvin moni muu asia. Rakastan myös avovaimoani ja aiemmin mielestäni erittäin hyvää parisuhdettamme. Nykyisin lapsemme käytännössä vesittää kaikki sellaiset aiemmat elämän nautinnot, joita ennen lasta pystyi toteuttamaan.
Autan avovaimoani tasapäisesti ja olen erittäin rakastava, hellä, opettavainen, kärsivällinen ja hyvä isä. En näytä pettymystäni nykyiseen elämään lapsellemme koskaan, mutta avovaimoni sen tietää. En siitä hänelle kuitenkaan nykyisin enää valita.
VIHAAN LAPSENHOITOA, KAIKKIA UUSI ARKEEN LIITTYVIÄ TYÖTEHTÄVIÄ JA UUTTA TYÖLÄSTÄ LAPSIARKEA AIVAN SAATANASTI. KUKAAN EI KOSKAAN KERTONUT KUINKA PASKAA ON LUOPUA KOKO HYVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ VAIN LAPSEN TAKIA.
USEALTA MIEHELTÄ LASTENHOITO EI TULE LUONNOSTAAN. SE ON VÄKISIN PUURTAMISTA. EIVÄT KIVIKAUTISET MIEHET HOITANEET LASTA VAAN HANKKIVAT PERHEELLE ELANNON. SE TULEE MIEHELTÄ PAREMMIN LUONNOSTAAN. OLEMME BIOLOGISESTI EDELLEEN SAMOJA KIVIKAUTISIA LUOLAMIEHIÄ.
JA KYLLÄ, YMMÄRRÄN TÄYSIN, JOS MINUT OLISI AIKOINAAN JÄTETTY TAI VANHEMPANI EIVÄT OLISI HALUNEET MINUA TEHDÄ KOSKA LAPSIARKI ON NIIN IKÄVÄÄ. Kun itse vanhenen, niin ymmärrän myös täysin että miksi lapseni ei välttämättä haluaisi minua nähdä, koska MINUSTA VOI OLLA VANHANA VAIVAA! Ymmärrän myös kaikkia niitä, jotka päättävät olla tekemättä lapsia, koska eivät halua luopua laadukkaasta elämästä ja nautinnoista! ELÄMME ITSEKKYYDEN AIKAA.
Olen kuitenkin kunnian mies ja teen velvollisuuteni. Aion myös jatkossa hoitaa lastani ja auttaa avovaimoani, MUTTA KYLLÄ VITUTTAA NIIIIIIIIIN SAATANASTI. Etenkin kun miettii, että nytkin olisimme voineet olla vaikka Karibialla Pina Coladaa maistellen (ja ei, mielestäni mikään lapsen hali tai hymy tai nauru ei korvaa vastaavia elämännautintoja). Ja kyllä, minua kiinnostaa sekä pinnalliset mutta lisäski myös SYVÄLLISET elämännautinnot, kuten esim. keskustelut.
Kommentit (308)
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja laittanut talouteni kuntoon ja tuleva eläke on bensarahaa pelkästään. Tein kaiken tuon mistä alussa kerrot. En ole koskaan oikeastaan halunnut isäksi, mutta en ihan suoralta kädeltä torpannu asiaa jos sitten joskus ehkä. Kun rupesin kaveripiirissä näkemään jälkikasvua ja näkemään naamoja, kun se ilo muuttunut suruksi lähes ja loputon stressi ja kotona riidat päälle kaikesta ja mihkään ei enää pääse, niin minun EHKÄ sana muuttui EI IKINÄ. Se, että yksi olisi ollut hajalla ja valittanut siitä arjesta, niin olisin ollut EHKÄ sanan puolella, mutta kun näitä kavereita on muutama, jotka on aivan loppu ja valittavat siitä, kun mitään ei voi tehdä ajattelematta muita. Yhden kaverin vaimon näin kaupassa kerran ja kysyin kuulumisia, niin vastas, että perheen pyöritystä ja väsymystä ja ei oikein ole aikaa. EI tollanen elämä kaikille sovi, mutta toisille sopii. Toiset nauttii siitä kaikesta ja toiset ei nauti. Kyllä se on niin jos on vähänkään epäilystä siitä, että ei halua lapsia, niin se kannattaa punnita ja katella muuttuuko mieli. Jos ei muutu, niin toisen takia niitä ei kannata tehdä ja jäädä kärsimään, koska siinä sitten kärsii muutkin joiden kanssa pitäs elää.
Olen tehnyt oikean valinnan ja jatkan tätä hyvää elämää ilman stressiä ja teen ja meen mihin huvittaa ja milloin huvittaa.
Tämä on kyllä totta. Raskasta se perhearki on. Varsinkin ekat 5 vuotta. Koko ajan se kyllä helpottaa.
Mutta omassa suhteessani on kyllä se hyvä puoli, että molemmat pääsee menemään ihan niin paljon kun ennenkin lapsia. Riittää ilmoitus kumppanille, että lähtisin mökkireissulle päivänä xx.xx ja mies toteaa, että se on ok. Samoin hän voi sopia menojaan normaalisti.
Ja välillä on niin päin, että jompi kumpi ilmoittaa menevänsä lapsien kanssa päiväksi tai useammaksi sukulaisia katsomaan. Jolloin toinen saa olla rauhassa yksin kotona. Se on ehkä tärkeimpää omaa-aikaa meille. Saa olla kotona kerrankin rauhassa ja hengähtää.
Surullista, ettei kaikilla ole enään "vapautta" lapsiperheessä. Toki se lapsi on tärkein, mutta myös ne vanhemmat ja niiden jaksaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ...
---
Et ole mies vaan vellihousu, kun vietät aikaasi akkojen kälätyspalstalla.
Ap:n esille nostama aihe kannattaa pitää mielessä erityisesti niiden keski-ikäisten miesten, jotka havittelevat nuoria naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet aivan oikeassa, mutta ihmiset ei vain usko. Sama se on monelle naisellekin. Lapsiarki on ikävää ja hirveää, mutta se helpottaa sinullakin noin 15 vuodessa kun vain jaksat. Me kaikki sinnitellään ja lasketaan päiviä. Kun hoidat lapsesi hyvin ja täyspäiseksi, niin se voi jo hyvässä lykyssä, kun on kotona oikein opetettu miten eletään, niin muuttaa omilleen jo 16 vuotiaana opiskelemaan. Se miten hyvän pohjan rakennat kantaa hedelmää myöhemmin. Huonosti jos homman hoitaa niin lapsen lapsuus venyy loputtomiin.
Se kannattaa aikanaan miettiä että, minkä HELVETIN tähden kannattaisi tuhlata elämästään just se paras osa 15-20 vuotta, siihen että Qyrpä otsassa käy töissä mutta siitä huolimatta laskee pennejä ja elää kädestä suuhun ja tekee ns. turhaa talkoo työtä koko sen ajan. Oma elämä ja nuoruus menee sivusuun ja kaikki omat haaveet ja halut sekä mielekkäät tekemiset jää väliin. Sitten kun on vanha käpy +40 v., on elämä ja nuoruus jo ohi. Kersa(t) on sitten enempi vähempi aikuisia, mutta entä se oma elämä ?! Elämässä tai mitä siitä enää on jäljellä, ainoa mielekkäät ja järkevät tekemiset liittyy hautakiven valintaan, arkkujen koemakaamiseen ja tie sonnalla kulkea lääkärissä valittamassa ja tutkituttamassa kaiken maailman vaivojaan. Kuka helvetti jaksaa enää siinä vaiheessa aloittaa alusta, varsinkin kun sen on jo kertaalleen tehnyt. Se on eri asia jos niitä kakaroita haluamalla haluaa (naisethan niitä kyllä haluaa), mutta 90% miehistä ei halua omasta tahdostaan. Jokainen ymmärtää kyllä mitä se tarkoittaa että ei omasta halustaan tarkoittaa.
Hm. Mun dynaamisessa duunissani kaikki, jopa ne 25-37 -vuotiaat lapsettomat uratykitkin näyttävät ikäistään kuluneemmilta, koska stressi syö heidän elinvoimiaan ja vanhentaa näköjään ennen aikojaan. Ei ne harrasta enempää kuin lapsellisetkaan. Päin vastoin, valittavat kaikesta vähäisestäkin.
Heillä ei ole mitään sietokykyä mihinkään elämässään, he eivät jaksa keskittyä kuin hetkeksi ja kaiken olisi oltava kivaa.
Tiedätkö AP, että lapset kasvattavat vanhempiaan yhtä lailla? On vain pakko hoitaa pakolliset jutut, kuten katsoa perään ja vaihtaa vaipat, pitää päivärytmistä kiinni jne. Vaikkei aikuista niin huvittaisikaan. On pakko joustaa omasta mukavuudestaan ja itsekkyydestään. Tuon jälkeen huomaa, että tällä zen-kurssilla oppii enemmän kuin koskaan missään Tiibetin luostarissa. Olet parempi, sitkeämpi, joustavampi, ongelmanratkaisukykyisempi ja empaattisempi ihminen kuin ennen.
Lapset kasvavat koko ajan. Ei sitä pahinta rumbaa ole kuin nelisen vuotta, sitten helpottaa koko ajan ja paljon. Kohta lapset hoitavat itse hommansa, koska haluavat ja osaavat.
Mitä tulee siihen, että 40+ on ikäloppu, niin se on itsestä kiinni. Jos antaa kuntonsa lässähtää, niin sitten on hajalla. Mutta onhan näitä parikymppisiäkin rapakuntoisia plösöjä, joista ei osaa ikää sanoa. Toki aina voi sairastua koska tahansa ja keho hajoaa itsestä riippumattomista syistä, oli lapsia tai ei. Mutta lapsia ei voi syyttää.
Ota huomioon, että työelämässä et koskaan tule olemaan huipulla ikuisesti. Sinua aletaan syrjiä viimeistään 45-vuotiaana. Lisäksi tulet huomaamaan, että urasta saatava nautinto ei korreloi elämästä saatavan kanssa. Arvostukset muuttuvat. Vanhetessa oma suku ja juuret tulevat tärkeämmiksi. Ne, joilla on omia lapsia, ovat onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kammottava arvomaailma. Hyvä, että opit, että et ole elämän keskipiste. Joudut antamaan aikaa muillekin. Tuskin olet kovin mukava ihminen edes vaimollesi tai ystävillesi.
Toiset kuitenkin nauttivat lasten kanssa olemisesta, joten tuo on vain tuollaisen kylmän ihmisen näkökulma.
Ajattelen ihan samoin. Meillä on kolme pientä lasta ja pidän tästä lapsiperhearjesta moninkertaisesti enemmän kuin ajasta ennen lapsia. Edelleen nautimme elämästämme täysillä, nyt vain lapsilla rikastettuna❤️
No näinpä! Ei lapset ole mikään este millekään elämiselle. Me olemme harrastaneet ja matkustelleet lastemme kanssa vaikka missä! Ihan yhtä lailla kuin kaksinkin olisimme.
Lapset on otettu mukaan maailman metropoleihin, museoihin, nähtävyyksille ja vaelluksille. Hyvin on sujunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M82 kirjoitti:
Ok. Meitä on moneen junaan. Itse en lapsiani vaihtaisi mihinkään caribian lomiin, mahtavaan menestyvään elämään tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan. Lapseni ovat selkeästi parasta elämässäni ja ehdottomasti tärkein asia. Rahaa, menestystä ja muuta hölömpölyä et saa mukaasi. Se kaikki kuolee mukanasi kun aikasi koittaa.
No et sinä niitä lapsiakaan mukaasi saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinulta jotain puuttuu ja se on aito tunne ja rakkaus.
Miten mikään voi olla rakkaampaa ja tärkeämpää kuin oma lapsi. Pina coladaa Karibialla... se on ensinnäkin hirveetä kuraa ja mitä siinä matkustelussa muka on niin hienoa.
Pilkkopimeässä vesisateessa kunnon 15km juoksulenkki antaa enemmän kuin joku pina colada hikisessä auringossa maaten. Kasva aikuiseksi ja ala elää oikeaa elämää. Nykyään ihmiset on laiskoja ja nopeiden nautintojen perään.100 km vaellus Tunturi-Lapissa - jopa lumimyrskypäivänä - hakkaa sinun 15 km sateessa ja perhe-elämän "ilot" mennen tullen. Valitettavasti perheellistymiseni myötä tuonne Pohjoiseen pääsee säkällä ehkä kerran kolmessa vuodessa, kun ennen saattoi mennä kolme kertaakin vuodessa...
Näinhän se varmaan on, mutta eikai tämä tule kellekään yllätyksenä? Ei lapsen saaminen lisää tunteja vuorokauteen, joten looginen johtopäätös on, että lasten hoitamiseen ja yhdessäoloon tarvittava aika on otettava jostain muusta. Ei lapsia ole mikään pakko hankkia, eikä niitä missään tapauksessa kannata hankkia, jos ei halua muuttaa ajankäyttöään. Älkää hankkiko lapsia puolison mieliksi!
Ymmärrän kyllä, että ihan täysin ei voi koskaan valmistutua lapsen tuomiin muutoksiin, mutta kyllä luulisi olevan selvää, että arki ja vapaa-aika pyörii pakostakin paljon sen lapsen ympärillä ja noiden lapsettomien reissujen järjestäminen vaatii ememmän sumplimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä minä äsken oikein luin? Aikuisen miehen vai jonkun ikiteinin kirjoittamaa avautumista? Kasva nyt isoksi hyvä ihminen. Tuollainen viha ja katkeruus ei ole tervettä - laita itsesi kuntoon, lapsesi tarvitsee isäänsä.
Oletko sinä ap mies vai poika? Säälittävää ruikuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa kirjoitti:
Käytännössä useampien pintapuoliset vastaukset siihen, että minkälaista on lapsiarki, on että "no, se on VÄHÄN raskasta". JA PASKANVITUT. SE ON HIRVEÄTÄ PASKAA. Olen tehnyt töitä raskaasti elämäni aikana, perustanut yhtiön JA opiskellut JA tehnyt töitä samaan aikaan eikä SEKÄÄN OLE MITÄÄN VERRATTUNA LAPSIARKEEN. Muistakaa miehet: Lapsiarkea EI PÄÄSE PAKOON VIIKONLOPPUISIN TAI LOMILLA. SE PASKA TYÖ ON A-I-N-A LÄSNÄ. KUN LAPSI SYNTYY, NIIN VIIKONLOPUT JA LOMAT KATOAVAT!!! Noin, nyt teitä on varoitettu. Minua ei varoittanut kukaan. -AP
Tämä on totta. Viikonloput ja lomat todellakin katoavat ellet vartavasten järjestä parisuhdeaikaa. Mutta muutoin elämä menee lapsen ehdoilla. Odotat kauan kaivattua lomamatkaa ja siellä odottaa helvetillinen kitinä joka asiasta kun lapsi on tyytymätön, väsynyt, nälkäinen. Jankkaa loputtomasti kun yrittää saada oman tahtonsa läpi.
Mielestäni hyvä kirjoitus ap:ltä aiheesta joka on vieläkin tabu. Ja juuri tuo että kukaan ei kerro kuinka raskasta elämä lasten kanssa on. Itse olen katunut lukuisat kerrat lapsenhankintaa ja minä alunalkaen halusin lapsen. En vain tiennyt mitä olin haluamassa. Olin hoitanut jonkinverran muiden lapsia mutta minulla ei ollut käsitystä siitä kuinka sitovaa vanhemmuus ja oman lapsen hoitaminen on.
Olen nainen ja sain lapseni melko myöhään. Sekin varmasti osaltaan vaikuttaa että sain elää niin pitkään omilla ehdoillani. Mutta vain osaltaan. Eivät kaikki koe näin vaikka ovat saaneet lapsen vanhemmalla iällä.
Miten niin kukaan ei kerro kuinka raskasta on? Juuri siitähän aina kerrotaan. Tuosta on syytetty Suomen vauvakatoakin, kun aina korostetaan niitä huonoja puolia ja annetaan kuva, että lasten kanssa eläminen on pelkkää kakkaa.
Just illalla puhuttiin mieheni kanssa, että onko jokin yllättänyt pahasti lapsiperhe-elämässä. Ei ollut kumpaakaan. Sitä saatiin mitä tilattiin.
Samaa mieltä. Odotan vauvaa nyt 30-vuotiaana. En ole kyllä kuullut juuri mitään positiivista vauva-arjesta ja vanhemmuudesta ystäväpiiriltäni tai mediasta. Ennemminkin yllättyisin, jos vauva-arki ja pikkulapsivaihe on helppoa ja mukavaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset ap:n tuntemukset johtuvat priorisointieroista. On porukkaa, joille lasten kanssa vietetty aika on nimenomaan laatuaikojen laatuaikaa, kun taas toinen porukka mieltää laatuajaksi jotain ihan muuta.
Tälle jälkimmäiselle porukalle antaisin neuvoksi, että oppikaa arvostamaan lastenne kanssa vietettyä aikaa. Siinä on myös itseä kehittäviä ominaisuuksia sisässä. Eihän mitään asiaa jaksa, jos asian mieltää turhaksi tai tylsäksi.
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaa kun kaunis haluttava vaimo on päälläsi kiihottuneena ja alkaa toistuvasti puhua miten rakas ja ihana olet, ja miten ihana ois antaa vain mennä loppuun (sitouttaa sinut loppu elämäksesi) on vaikea ajatella järjellä. Kyllä kulta anna mennä.... siitä se alkaa. Ei näitä asioita aina mietitä siinä rakkauden kiimassa.
Tuollainen mies on lähinnä idiootti. Vasektomia plus kumi auttaa ennalta-ehkäisyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaa kun kaunis haluttava vaimo on päälläsi kiihottuneena ja alkaa toistuvasti puhua miten rakas ja ihana olet, ja miten ihana ois antaa vain mennä loppuun (sitouttaa sinut loppu elämäksesi) on vaikea ajatella järjellä. Kyllä kulta anna mennä.... siitä se alkaa. Ei näitä asioita aina mietitä siinä rakkauden kiimassa.
Tuollainen mies on lähinnä idiootti. Vasektomia plus kumi auttaa ennalta-ehkäisyssä.
Tämä ei ole koskaan kokenut elämässään rakkautta ja intohimoa yhtäaikaa.
Hä? En vaan ymmärrä näiden lapsivastaisten/vela ihmisten ajatusmaailmaa nykyään. Itselle on aina ollut selvää, että elämän tarkoitus on lisääntyä. Tosin itsellä on vain yksi lapsi, että ei ihan raamatullisesti "lisääntyä ja täyttää maa". Mutta kyllä elämästä jäisi oman kokemuksen mukaan puuttumaan aivan valtavasti jos ei olisi lasta. En koe oman lapsen eteen tehtäviä kotitöitä yms. panostuksia minään rasitteena. Lapsen vuoksi on elämä toki muuttunut, mutta ei sekään ole mikään rasite vaan tottakai sitä on valmis tekemään mitä tahansa oman lapsensa vuoksi. Jos lapsi on terve ja helppo niin ei vaadi kovin suuria panostuksia päivittäisessä elämässä. Ja pikkulapsiaika on melko lyhyt, sen jälkeen lapsi pärjäilee jo useampia päiviä esim. mummolassa tai kesäleirillä ja pystytte taas ottamaan omaa aikaa. Todennäköisesti vaimosi ottaa vastuun kaikesta lapseen liittyvästi metatyöstä ja hoitaa suurimman osan arkisista vaatimuksista. Sinulla on jäänyt joku kiintymyssuhde muodostumatta ja siihen voisi varmaan saada apua terapiasta, johtuuko omasta lapsuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vituttaa kirjoitti:
Käytännössä useampien pintapuoliset vastaukset siihen, että minkälaista on lapsiarki, on että "no, se on VÄHÄN raskasta". JA PASKANVITUT. SE ON HIRVEÄTÄ PASKAA. Olen tehnyt töitä raskaasti elämäni aikana, perustanut yhtiön JA opiskellut JA tehnyt töitä samaan aikaan eikä SEKÄÄN OLE MITÄÄN VERRATTUNA LAPSIARKEEN. Muistakaa miehet: Lapsiarkea EI PÄÄSE PAKOON VIIKONLOPPUISIN TAI LOMILLA. SE PASKA TYÖ ON A-I-N-A LÄSNÄ. KUN LAPSI SYNTYY, NIIN VIIKONLOPUT JA LOMAT KATOAVAT!!! Noin, nyt teitä on varoitettu. Minua ei varoittanut kukaan. -AP
Nyt ei mainita, minkä ikäisestä lapsesta on kyse. Mutta ihmetyttää kyllä tämän keissin puuttuva tunne/rakkaus omaan lapseen?
Meilläkin mies oli jo neljänkymmenen, kun esikoinen syntyi. Hän hullaantui täysin. Ei hän edes halunnut "pakoon" lastaan.
Kyllähän se pikkulapsiarki on tavallaan raskasta, mutta luulen, että rakkaus lapseen tekee siitä mahdollisen selvitä. Jos rakkaus puuttuu, on homma aika hankala.
Itsekin inhosin ja "vihasin" lapsia yli kolmekymppiseksi. En voinut ymmärtää, miten joku niitä voi haluta. Säälin suorastaan pienten lasten äitejä. Synnytyskin pelotti/inhotti niin, että voin lähes pahoin, kun ajoimme jonkun sairaalan ohi, jossa ulkona komeili kyltti "synnytykset".
Meillä lapset nyt jo aikuisia, mutta kyllä he ovat parasta elämässämme.
Mutta siinä ap kyllä on oikeassa, että lapsen tekemistä pitää harkita pitkään ja vain toisen mieliksi ei lasta pidä tehdä.
Jos on eläilys siitä, ettei lapsen kanssa jaksa, on parempi jättää lapsi tekemättä. Surullisia kohtaloita on maailma pullollaan, kun ihmisillä onlapsia, vaikka niistä ei jakseta huolehtia.
Jokaisen lapsen oikeus on syntyä MOLEMPIEN vanhempien halusta saada lapsi. Ei vain toisen.
Tuo ap kirjoitus pätee yhtälailla naisiin. Eli otsikko voisi olla : Ihmiset lukekaa tämä ennen lapsen hankintaa.
Vaikka toisaalta, en tiedä onko juuri tämän sepustuksen anti niin hyvä, että kaikkien tarvitsee lukea. Parempiakin oppaita toki löytyy .
Ap:n kirjoitus on aika tavallinen marina. En tiedä onko tuosta kenellekään mitään hyötyä.
Hän , joka on hulluna lapsiin ja sellaisen haluaa, tekee sen vaikka kuinka tämän aloituksen lukisi ja hän joka ei ikinä lasta halua, voi hykerrellä, että tämä vahvistaa ajatustani lapsettomuudesta. Mutta tämä ei ole se ratkaiseva tekijä, jonka takia lapsi jätetään tekemättä. Päätös on jo tehty ennen tätä aloitusta.
Jokainen järkevä kun tajuaa, että uusi ihminen väistämättä muuttaa arjen.
Ja kun olet vastuussa täysin avuttomasta ja toisten armoilla elävästä vauvasta, et rellestä viikonloppuisinkaan niin kuin ennen.
Ihmiset yleensä ymmärtää tuon vauvan mukanaan tuoman vastuun ja sen takia lapsia syntyy vähän.
Olisi syytä hakeutua vihanhallintakurssille tai mennä psykologin juttusille.
Ihan turha yrittää lykätä lapsenhoitoa yksin naisille "biologian" vuoksi. Olen nainen (45 v.), ja olen aina kokenut lapsen hankinnan kuten sinäkin nyt. Ainut ero on siinä, että ajattelin asiaa jo etukäteen, ja jätin lapset hankkimatta ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaa kun kaunis haluttava vaimo on päälläsi kiihottuneena ja alkaa toistuvasti puhua miten rakas ja ihana olet, ja miten ihana ois antaa vain mennä loppuun (sitouttaa sinut loppu elämäksesi) on vaikea ajatella järjellä. Kyllä kulta anna mennä.... siitä se alkaa. Ei näitä asioita aina mietitä siinä rakkauden kiimassa.
Tuollainen mies on lähinnä idiootti. Vasektomia plus kumi auttaa ennalta-ehkäisyssä.
Tämä ei ole koskaan kokenut elämässään rakkautta ja intohimoa yhtäaikaa.
Mitä lapsia haluamaton mies edes tekee sellaisen naisen kanssa joka niitä haluaa? Öö.. Joo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet aivan oikeassa, mutta ihmiset ei vain usko. Sama se on monelle naisellekin. Lapsiarki on ikävää ja hirveää, mutta se helpottaa sinullakin noin 15 vuodessa kun vain jaksat. Me kaikki sinnitellään ja lasketaan päiviä. Kun hoidat lapsesi hyvin ja täyspäiseksi, niin se voi jo hyvässä lykyssä, kun on kotona oikein opetettu miten eletään, niin muuttaa omilleen jo 16 vuotiaana opiskelemaan. Se miten hyvän pohjan rakennat kantaa hedelmää myöhemmin. Huonosti jos homman hoitaa niin lapsen lapsuus venyy loputtomiin.
Se kannattaa aikanaan miettiä että, minkä HELVETIN tähden kannattaisi tuhlata elämästään just se paras osa 15-20 vuotta, siihen että Qyrpä otsassa käy töissä mutta siitä huolimatta laskee pennejä ja elää kädestä suuhun ja tekee ns. turhaa talkoo työtä koko sen ajan. Oma elämä ja nuoruus menee sivusuun ja kaikki omat haaveet ja halut sekä mielekkäät tekemiset jää väliin. Sitten kun on vanha käpy +40 v., on elämä ja nuoruus jo ohi. Kersa(t) on sitten enempi vähempi aikuisia, mutta entä se oma elämä ?! Elämässä tai mitä siitä enää on jäljellä, ainoa mielekkäät ja järkevät tekemiset liittyy hautakiven valintaan, arkkujen koemakaamiseen ja tie sonnalla kulkea lääkärissä valittamassa ja tutkituttamassa kaiken maailman vaivojaan. Kuka helvetti jaksaa enää siinä vaiheessa aloittaa alusta, varsinkin kun sen on jo kertaalleen tehnyt. Se on eri asia jos niitä kakaroita haluamalla haluaa (naisethan niitä kyllä haluaa), mutta 90% miehistä ei halua omasta tahdostaan. Jokainen ymmärtää kyllä mitä se tarkoittaa että ei omasta halustaan tarkoittaa.
40 v vanha käpy? Hei, älä nyt viitsi! 😂Ajattelin itse olla joskus tuossa +70-vuotiaana mutta en yhtään ennen sitä!
Kuinka monta vuotta te tarvitsette siihen bailaamiseen? Mulle riitti ihan mainiosti ikävuodet noin 15-25. Kaksi ensimmäistä lastaa syntyi kun olin alle 30 v ja kolmas vähän sen yli. Nyt olen 41 v, kaksi lapsista on teinejä ja kuopus pieni koululainen.
Mulla on puoliso - se sama edelleen - perhe, koulutus, ammatti, työ, talous kunnossa, olen TERVE ja elämää takana ja edessä. Voin harrastaa, voin tavata ystäviä, voin matkustaa perheen kanssa tai yksin tai ystävien tai puolison. En ollut elämäni vanki edes silloin kun lapset olivat pieniä - se aika muuten kesti vain noin 10 v.
Mun omat vanhemmat lähestyvät seitsemääkymppiä ja tuolla ne paahtaa menemään ja toteuttavat unelmiaan. Miehen vanhemmat ovat jo vähän yli 80 ja tahti on hidastunut, mutta edelleen ovat hyvin aktiivisia vanhuksia.
Muistan kun itse 15-vuotiaana pidin 30-vuotiaita sukulaisiani ihan törkeen vanhoina, mutta kummasti se perspektiivi muuttuu kun itse "vanhenee". Sun täytyy nyt vaan kasvaa ja antaa aivojen kehittyä, niin pääset yli tuosta kriisistäsi, oletan, että ikäsi alkaa vielä kakkosella?
Alue: Aihe vapaa
Rohkea kirjoitus täyttä asiaa. Moni mies tekee sen virheen, että suostuu lapsen hankintaan vain ja ainoastaan kun nainen sitä haluaa. Pelkona mm. hyvän suhteen päättyminen. Siinä kohtaa moni mies ei ymmärrä, että suhde on jo silloin mennyttä. Lapsen mukana tule pelkkiä ongelmia.