Lue keskustelun säännöt.
MIES: Lue tämä ennen lapsen hankintaa!
Vituttaa
16.11.2019 |
HEI MIES, HARKITSETKO LAPSENTEKOA? OLETKO URAIHMINEN TAI KIINNOSTAAKO ITSENSÄ KEHITTÄMINEN, ELÄMÄSTÄ NAUTTIMINEN JA VARALLISUUDEN HANKKIMINEN? JOS VASTAAT MIHIN TAHANSA KYLLÄ, NIIN MIETI AIVAN HELVETIN TARKKAAN LAPSENTEKOA...
Olen keski-ikäinen mies ja minulla ja avovaimollani on yksi taaperoikäinen lapsi, joka on ns. "helppo", normaali ja terve. Vaikka pidän lapsestamme paljon, niin inhoan aivan VALTAVASTI kaikkea lastenhoitoon liittyviä asioita ja ylipäänsä kaikkia muita arkeemme ilmestyneitä uusia ja jatkuvia työtehtäviä. Pidin elämääni erittäin hyvänä ja laadukkaana ennen lapsen tuloa perheeseemme. Olen työurallani erittäin ahkera, menestynyt, aikaansaava ja valmis tekemään usein töitä töissä työajalla, mutta vastapainoksi tarvitsen aina vähintään viikonloppuja ja mieluiten myös toisinaan lomaa. Nyt koen arkemme SEKÄ MYÖS lomat ja viikonloput olevan vain jatkuvaa työtä. Avovaimoni saa olla kotiäitinä omasta tahdostaan niin monta vuotta kuin haluaa ja minulla olisi varaa palkata meille myös apua, mutta sitä ei avovaimoni halua.
Suostuin avovaimoni pyyntöön, että teemme lapsen vaikka en itse ollut asiasta järin innostunut. Rakastan avovaimoani ja oli ylitsepääsemätöntä nähdä hänen tuskansa elää lapsettomana. Suhteemme on muutoinkin erinomainen, eikä erosta ole ikinä ollut tarvetta puhua.
Vaikka kuinka luin etukäteen asiaan liittyvää kirjallisuutta ja juttelin useiden henkilöiden kanssa lapsiarjesta jatkuvasti peräti YLI VUODEN ajan etukäteen ja LUULIN OLEVANI VALMIS LAPSEN TULOON, niin siitä huolimatta olin YLLÄTTYNYT NEGATIIVISESTI siitä, että kuinka ikävää on tavallinen normaali arki normaalin ja terveen lapsen kanssa. Mikään etukäteisvalmennus, asiaan perehtyminen tai mitkään valmistelut eivät minua auttaneet. Pidän LAPSIARKEA TODELLA P-A-S-K-A-N-A.
Olen uraihminen, minua kiinnostaa elämästä nauttiminen ja jatkuva kehittyminen, opiskelu, varallisuuden luominen, tieteet ja taiteet sekä hyvin moni muu asia. Rakastan myös avovaimoani ja aiemmin mielestäni erittäin hyvää parisuhdettamme. Nykyisin lapsemme käytännössä vesittää kaikki sellaiset aiemmat elämän nautinnot, joita ennen lasta pystyi toteuttamaan.
Autan avovaimoani tasapäisesti ja olen erittäin rakastava, hellä, opettavainen, kärsivällinen ja hyvä isä. En näytä pettymystäni nykyiseen elämään lapsellemme koskaan, mutta avovaimoni sen tietää. En siitä hänelle kuitenkaan nykyisin enää valita.
VIHAAN LAPSENHOITOA, KAIKKIA UUSI ARKEEN LIITTYVIÄ TYÖTEHTÄVIÄ JA UUTTA TYÖLÄSTÄ LAPSIARKEA AIVAN SAATANASTI. KUKAAN EI KOSKAAN KERTONUT KUINKA PASKAA ON LUOPUA KOKO HYVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ VAIN LAPSEN TAKIA.
USEALTA MIEHELTÄ LASTENHOITO EI TULE LUONNOSTAAN. SE ON VÄKISIN PUURTAMISTA. EIVÄT KIVIKAUTISET MIEHET HOITANEET LASTA VAAN HANKKIVAT PERHEELLE ELANNON. SE TULEE MIEHELTÄ PAREMMIN LUONNOSTAAN. OLEMME BIOLOGISESTI EDELLEEN SAMOJA KIVIKAUTISIA LUOLAMIEHIÄ.
JA KYLLÄ, YMMÄRRÄN TÄYSIN, JOS MINUT OLISI AIKOINAAN JÄTETTY TAI VANHEMPANI EIVÄT OLISI HALUNEET MINUA TEHDÄ KOSKA LAPSIARKI ON NIIN IKÄVÄÄ. Kun itse vanhenen, niin ymmärrän myös täysin että miksi lapseni ei välttämättä haluaisi minua nähdä, koska MINUSTA VOI OLLA VANHANA VAIVAA! Ymmärrän myös kaikkia niitä, jotka päättävät olla tekemättä lapsia, koska eivät halua luopua laadukkaasta elämästä ja nautinnoista! ELÄMME ITSEKKYYDEN AIKAA.
Olen kuitenkin kunnian mies ja teen velvollisuuteni. Aion myös jatkossa hoitaa lastani ja auttaa avovaimoani, MUTTA KYLLÄ VITUTTAA NIIIIIIIIIN SAATANASTI. Etenkin kun miettii, että nytkin olisimme voineet olla vaikka Karibialla Pina Coladaa maistellen (ja ei, mielestäni mikään lapsen hali tai hymy tai nauru ei korvaa vastaavia elämännautintoja). Ja kyllä, minua kiinnostaa sekä pinnalliset mutta lisäski myös SYVÄLLISET elämännautinnot, kuten esim. keskustelut.
Kommentit (308)
Summa summarum: älkää IDIOOTIT hankkiko lapsia, jos ette halua. Ne lapsetkaan eivät haluaisi kaltaisianne vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai miehen pitää lukea ennen lisääntymistään jonkun henkisesti kehittymättömän huutopurkaus siitä, kun ei jaksa lasta, jota ei halunnut? Mitäs läksit.
Taaperovaihe on raskasta aikaa. Se helpottaa kyllä kun lapsi kasvaa. Itselläni nyt 5 v. tyttö joka todella tulinen luonne. Taaperoaika oli ihan kamalaa kun lapsi sai kauheita raivareita ja kiukutteli koko ajan. Nyt on 5 v. ja elämä on jo ihan erilaista. Leikkii itsenäisesti ja katsoo lastenohjelmia tabletilla. Toki lapsen kanssa puuhataan muutakin, mutta ei ole enää rankkaa. Eli Keski-ikä yhdistettynä taaperoikään on aika raskas yhdistelmä. Vielä kun Keski-ikäisenä on jo niin tottunut tietynlaiseen helppoon elämään.
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin oltu yhdessä kahdeksan vuotta ennen ensimmäisen lapsen syntymää. Ennen lapsia seksielämämme oli taivaallista. Sitä oli paljon, se oli todella hyvää, molemminpuolista panostamista jne. Vaimo rakasti mm. rintojen hyväilyä. Harrastimme liikuntaa yhdessä n. 4-6 x viikossa, teimme yhdessä terveellistä ruokaa ja terveelliset elämäntavat oli meille tärkeitä. Matkustelimme yhdessä ja meillä oli niin hauskaa. Sitten tuli lapsi, josta on nyt kahdeksan vuotta aikaa. Lapsen tulon jälkeen vaimoa ei seksi ole enää kiinnostanut. Rintoihin ei ole saanut enää koskea. Liikuntaa ei ole harrastettu yhdessä ja se ei ole vaimolle enää tärkeää. Terveellinen ruoka ei ole hänelle enää tärkeää. Kampaajalla hän käy nykyisin kerran 2 vuodessa. Nyt hän panostaa uraan ja minä hoidan suurimman osan aikaa lapsia, käyn kaupassa, teen ruoat jne.
Jos vaimosi vielä nyt 8v lapsen syntymän jälkeen on arka rintojensa näyttämiseen/kosketteluun tms, niin voisiko syynä olla että ne ovat hänen mielestään rupsahtaneet eikä tunne oloaan enää itsevarmaksi? Kysy asiaa kauniisti ja kierrellen. Koita kehua vaimon tissejä. Jos hän vastailee ”eivät ole kauniit” tai ”älä koske”, voithan kysyä (kauniisti kiertotietä), että haluaisiko vaimo rintojen kohotukseen (tai silikonit, mutta älä kysy siitä ellet tiedä että hän haluaa: silikonit ovat monelle ajatuksen tasollakin jo yökötys). Sitten jos hän joskus vaikka vuoden päästä ilmoittaa, että voisi mennä kohotukseen, niin säästätte yhdessä rahat ja vaimo saa mennä.
Aloittaja ei ole tajunnut lastensaannin ydintä.. elämän kiertokulku, elämän jatkuminen.. äärimmäisen arvokkaita asioita.
Oma uraan keskittynyt mieheni sanoo, että ennen lasten saantia ura oli merkityksetöntä (vaikka se ei silloin siltä tuntunutkaan toki). Nyt on erilainen syvä motivaatio kehittyä, tienata, pitää hyvät suhteet jne. Elämästä on tullut sävyisämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tästäkin asiasta mahdotonta keskustella täällä ilman tätä turhaa naaman aukomista ja omien kokemusten julistamista ainoana totuutena? Aloittajan viesti on asiallisesti kirjoitettu ja hän kertoo oman näkökulman asiaan. Itselläni on myös lapsi ja en täysin samaistu hänen kirjoituksensa sanomaan. Mutta pystyn ymmärtämään sen mitä hän tarkoittaa.
Tutkimusten tulos on yhtenevä, yllättävä ja poliittisesti epäkorrekti: länsimaissa lapsen saanti tekee ihmisestä onnettoman.
Lukuisat tutkimukset Euroopassa ja Yhdysvalloissa osoittavat, että lapsia hankkineet ihmiset ovat vähemmän onnellisia, tyytymättömämpiä elämäänsä ja parisuhteeseensa sekä voivat henkisesti huonommin kuin lapsettomat ikätoverinsa.
Princetonin yliopiston psykologian tutkija, nobelisti Daniel Kahneman kysyi yli 900 teksasilaisnaiselta, mitkä ovat heidän mielestään mieluisia ja epämieluisia ajanviettotapoja. Kahneman listasi 19 eri ajanviettotapaa ja huomasi, että lasten kanssa puuhastelu oli vasta 16. mieluisin tapa viettää aikaa. Miellyttävämmiksi asioiksi naiset listasivat muun muassa ystävien tapaamisen, tv:n katsomisen, puhelimessa puhumisen, shoppailun, nukkumisen ja jopa kotityöt.
Andrew Oswald, muun muassa Harvardissa ja Oxfordissa työskennellyt ekonomisti, puolestaan tutki kymmenientuhansien brittien onnellisuutta. Tulos: lapset eivät tee ihmisestä onnellisempia. Onnellisuus alkaa pudota erityisesti silloin, kun lapsia ilmestyy kaksi tai enemmän.
Sosiologi Robin W. Simon Wake Forestin yliopistosta tutki 13 000 yhdysvaltalaista ja havaitsi, että lapsia hankkineet ovat masentuneempia kuin lapsettomat riippumatta lapsien määrästä.
”Ihmiset, joilla on omia alaikäisiä lapsia, ottolapsia, lapsipuolia tai aikuisia kotona asuvia lapsia, ovat masentuneempia kuin ihmiset, joilla ei ole lapsia”, hän kirjoittaa. Masentuneimpia olivat yksinhuoltajat, joilla oli vauva- tai taaperoikäisiä lapsia.
Myrkkyä parisuhteelle
Erityisen myrkyllinen lapsi on parisuhdeonnen kannalta. Tyytyväisyys parisuhteeseen vähenee raskausaikana, ja vuosi synnytyksen jälkeen se on selvästi alempana verrattuna lapsettomien pariskuntien tyytyväisyyteen.
Psykologit Lauren Papp ja E. Mark Cummings tutkivat sataa pariskuntaa, jotka olivat olleet naimisissa vähintään kymmenen vuotta ja joilla oli lapsia. He pyysivät pariskuntia kirjaamaan riitojensa aiheet kahden viikon ajalta. Kävi ilmi, että 40 prosenttia riidoista käsitteli lapsia ja kasvatusta. Tutkijat huomauttivat, että vielä suurempi osa riidoista saattoi olla välillisesti lasten aiheuttamia: lapset aiheuttivat vanhemmilleen stressiä, ja nämä riitelivät ylipäätään herkemmin.
Jos pariskunnalla on ongelmia ennen lapsia, vanhemmuus pahentaa niitä entisestään, osoittaa eräs hollantilaistutkimus.
Kalifornian yliopistossa UCLAssa tehdyssä tutkimuksessa nauhoitettiin yli 1 500 tuntia 32 keskiluokkaisen, vähintään kaksilapsisen perheen elämää. Eräs nauhoja purkaneista tutkijoista totesi The Sunday Times -lehdelle nauhojen olevan ”tehokkain mahdollinen ehkäisykeino”. Nauhat osoittivat, että pariskunnat viettivät kahdestaan alle 10 prosenttia siitä ajasta, jonka olivat kotona ja hereillä. Suurimman osan tuosta 10 prosentista vanhemmat olivat niin poikki, että jaksoivat vain katsoa televisiota.
Harvardin yliopiston psykologian professori Daniel Gilbert summaa tutkimustuloksia kirjassaan Stumbling on Happiness. Hän toteaa kaikkien tutkimusten osoittavan suunnilleen samaa: pariskunnat ovat onnellisimpia ennen lapsia, ja seuraava onnen hetki koittaa lasten muuttaessa kotoa pois omilleen. Yksi suuri syy siihen, miksi lapsia hankkineet pariskunnat ovat lapsettomia onnettomampia, onkin se, että lasten myötä parisuhteen laatu romahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla MAHDOLLISTA että tuo tuli yllärinä? :D Jos muka oikein vuoden keskustelit aiheesta. Mitä ihmettä?!
Minua myös ihmetyttää tuo. Kyllä minä tiesin millaista lapsiperhe-elämä tulee suunnilleen olemaan, vaikka en ollut koskaan pitänyt vauvaa sylissä tai hoitanut lasta.
Miten ap luuli arjen olevan erilaista?
Sama ja koska tiedän, että lapsiperhe-elämä olisi minulle helvettiä, olen päättänyt olla hankkimatta lapsia. Jos lapsi ei paranna elämäni laatua, miksi tekisin elämästäni tieten tahtoen hankalampaa, josta lapsiparka joutuisi kärsimään?
N37
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on hyvä vaikka onkin provo. Kaikki eivät todellakaan ole koti-ihmisiä eikä pidäkään.
Lohdutukseksi niille vanhemmille joilla lapsi jo on, eivätkä pidäkään arjen pyörityksestä ja omien tarpeiden syrjään laittamiseksi sanoisin, että on normaalia että rakkaus lapseen syttyy ja kehittyy vasta vuosien saatossa.
Pikkulapsiajasta ei tarvitse nauttia eikä siitä tarvitse syyllistyä että ajasta lähinnä selviydytään. Kun lapsi kasvaa vanhempi alkaa huomaamaan miten palkitsevaa sen kanssa puuhailu on, vaikkei vielä juotaisikaan pina coladaa yhdessä. Jos vanhempi pakenee asiaa täysin reissutyöhön ja harrastuksiin jättäen perhearjen toiselle osapuolelle, hän ei pysty muodostamaan sitä yhteyttä lapseen eikä tule myöskään lapsen kasvun ja kehityksen seuraamisesta samalla tavalla nauttimaan ja lopulta lapsen ollessa aikuinen saa harmitella miten menetti elämän tärkeimmän ajan.
Missään nimessä vanhempien työnjaon ei tarvitse olla 50-50. Minustakin on luontevaa että äiti ottaa isomman vastuun pikkulapsiajasta ja kodista. Käytännössä naisilla menee myöskin usein kiinnostus kotiin jääviin äitimiehiin koska hyvin harva mies kykenee hoitamaan kotiäidin tehtäviä säilyttäen sen miehekkyyden naisensa silmissä että parisuhdepuoli kukoistaisi. Osa pystyy ja onnea heille mutta harva tosiasiassa tähän kykenee joten kannattaa myöntää realiteetit.
Tärkein oivallus asiassa on mielestäni se, että jos ei olekaan lapsiperheihminen niitä lapsia ei kannata alkaa tekemään sarjatulella. Leikkikavereiden tekeminen esikoiselle on yksinkertaisesti tyhmää ja jos ei viihdy sekaisessa lapsiperhekodissa niin siihen ei todellakaan kannata lähteä muiden esimerkin perässä, jollei organisaatiokyky ole siihen asti sillä tasolla että lapsen ja kodin hoitaminen tuntuu lomalta.
Pääpointtina että kummankaan vanhemman ei kannata pikkulapsiajan kauheudesta masentua, ne positiiviset tunteet tulevat ajallaan kun pitää pään kylmänä ja antaa ajan kulua. Se on kuitenkin hyvin lyhyt aika ihmisen elämässä ja nykyään voit halutessasi elää aivan täyttä elämää 70-80 vuotiaaksi työelämässä ja matkustaen kunhan pidät siinä ohessa myös itsestäsi huolta.
Mun exmiehellä (meistä se vauvakuumeillut osapuoli) oli myös tuollainen ajatus, ettei miehen tarvitse tehdä puolia kotona, kyllä äiti hoitaa, koska se on luonnollista. Menetin muutamassa vuodessa täysin kunnioitukseni laiskottelijaan. Erohan siitä tuli. Lapsen kanssani kasvattikin sitten toinen mies, nykyinen puoliso, jolla ei ole niin ahdasta naislaatikkoa kuin edellisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Summa summarum: älkää IDIOOTIT hankkiko lapsia, jos ette halua. Ne lapsetkaan eivät haluaisi kaltaisianne vanhempia.
Olen samaa mieltä. Täällä keskustelee naisia, joita ei koskaan voisi kuvitella äideiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin oltu yhdessä kahdeksan vuotta ennen ensimmäisen lapsen syntymää. Ennen lapsia seksielämämme oli taivaallista. Sitä oli paljon, se oli todella hyvää, molemminpuolista panostamista jne. Vaimo rakasti mm. rintojen hyväilyä. Harrastimme liikuntaa yhdessä n. 4-6 x viikossa, teimme yhdessä terveellistä ruokaa ja terveelliset elämäntavat oli meille tärkeitä. Matkustelimme yhdessä ja meillä oli niin hauskaa. Sitten tuli lapsi, josta on nyt kahdeksan vuotta aikaa. Lapsen tulon jälkeen vaimoa ei seksi ole enää kiinnostanut. Rintoihin ei ole saanut enää koskea. Liikuntaa ei ole harrastettu yhdessä ja se ei ole vaimolle enää tärkeää. Terveellinen ruoka ei ole hänelle enää tärkeää. Kampaajalla hän käy nykyisin kerran 2 vuodessa. Nyt hän panostaa uraan ja minä hoidan suurimman osan aikaa lapsia, käyn kaupassa, teen ruoat jne.
Jos vaimosi vielä nyt 8v lapsen syntymän jälkeen on arka rintojensa näyttämiseen/kosketteluun tms, niin voisiko syynä olla että ne ovat hänen mielestään rupsahtaneet eikä tunne oloaan enää itsevarmaksi? Kysy asiaa kauniisti ja kierrellen. Koita kehua vaimon tissejä. Jos hän vastailee ”eivät ole kauniit” tai ”älä koske”, voithan kysyä (kauniisti kiertotietä), että haluaisiko vaimo rintojen kohotukseen (tai silikonit, mutta älä kysy siitä ellet tiedä että hän haluaa: silikonit ovat monelle ajatuksen tasollakin jo yökötys). Sitten jos hän joskus vaikka vuoden päästä ilmoittaa, että voisi mennä kohotukseen, niin säästätte yhdessä rahat ja vaimo saa mennä.
Rinnat ei ole rupsahtanu, päinvastoin. Hän pitää niistä myös itse. Ja kehun niitä joka viikko. Että ei ole siitä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten tulos on yhtenevä, yllättävä ja poliittisesti epäkorrekti: länsimaissa lapsen saanti tekee ihmisestä onnettoman.
Lukuisat tutkimukset Euroopassa ja Yhdysvalloissa osoittavat, että lapsia hankkineet ihmiset ovat vähemmän onnellisia, tyytymättömämpiä elämäänsä ja parisuhteeseensa sekä voivat henkisesti huonommin kuin lapsettomat ikätoverinsa.
Princetonin yliopiston psykologian tutkija, nobelisti Daniel Kahneman kysyi yli 900 teksasilaisnaiselta, mitkä ovat heidän mielestään mieluisia ja epämieluisia ajanviettotapoja. Kahneman listasi 19 eri ajanviettotapaa ja huomasi, että lasten kanssa puuhastelu oli vasta 16. mieluisin tapa viettää aikaa. Miellyttävämmiksi asioiksi naiset listasivat muun muassa ystävien tapaamisen, tv:n katsomisen, puhelimessa puhumisen, shoppailun, nukkumisen ja jopa kotityöt.
Andrew Oswald, muun muassa Harvardissa ja Oxfordissa työskennellyt ekonomisti, puolestaan tutki kymmenientuhansien brittien onnellisuutta. Tulos: lapset eivät tee ihmisestä onnellisempia. Onnellisuus alkaa pudota erityisesti silloin, kun lapsia ilmestyy kaksi tai enemmän.
Sosiologi Robin W. Simon Wake Forestin yliopistosta tutki 13 000 yhdysvaltalaista ja havaitsi, että lapsia hankkineet ovat masentuneempia kuin lapsettomat riippumatta lapsien määrästä.
”Ihmiset, joilla on omia alaikäisiä lapsia, ottolapsia, lapsipuolia tai aikuisia kotona asuvia lapsia, ovat masentuneempia kuin ihmiset, joilla ei ole lapsia”, hän kirjoittaa. Masentuneimpia olivat yksinhuoltajat, joilla oli vauva- tai taaperoikäisiä lapsia.Myrkkyä parisuhteelle
Erityisen myrkyllinen lapsi on parisuhdeonnen kannalta. Tyytyväisyys parisuhteeseen vähenee raskausaikana, ja vuosi synnytyksen jälkeen se on selvästi alempana verrattuna lapsettomien pariskuntien tyytyväisyyteen.
Psykologit Lauren Papp ja E. Mark Cummings tutkivat sataa pariskuntaa, jotka olivat olleet naimisissa vähintään kymmenen vuotta ja joilla oli lapsia. He pyysivät pariskuntia kirjaamaan riitojensa aiheet kahden viikon ajalta. Kävi ilmi, että 40 prosenttia riidoista käsitteli lapsia ja kasvatusta. Tutkijat huomauttivat, että vielä suurempi osa riidoista saattoi olla välillisesti lasten aiheuttamia: lapset aiheuttivat vanhemmilleen stressiä, ja nämä riitelivät ylipäätään herkemmin.
Jos pariskunnalla on ongelmia ennen lapsia, vanhemmuus pahentaa niitä entisestään, osoittaa eräs hollantilaistutkimus.
Kalifornian yliopistossa UCLAssa tehdyssä tutkimuksessa nauhoitettiin yli 1 500 tuntia 32 keskiluokkaisen, vähintään kaksilapsisen perheen elämää. Eräs nauhoja purkaneista tutkijoista totesi The Sunday Times -lehdelle nauhojen olevan ”tehokkain mahdollinen ehkäisykeino”. Nauhat osoittivat, että pariskunnat viettivät kahdestaan alle 10 prosenttia siitä ajasta, jonka olivat kotona ja hereillä. Suurimman osan tuosta 10 prosentista vanhemmat olivat niin poikki, että jaksoivat vain katsoa televisiota.
Harvardin yliopiston psykologian professori Daniel Gilbert summaa tutkimustuloksia kirjassaan Stumbling on Happiness. Hän toteaa kaikkien tutkimusten osoittavan suunnilleen samaa: pariskunnat ovat onnellisimpia ennen lapsia, ja seuraava onnen hetki koittaa lasten muuttaessa kotoa pois omilleen. Yksi suuri syy siihen, miksi lapsia hankkineet pariskunnat ovat lapsettomia onnettomampia, onkin se, että lasten myötä parisuhteen laatu romahtaa.
Kiitos tästä. Kun saadaan faktaa pöytään, saadaan myös silmät auki niiltä, joiden mielestä syy on "valittajissa".
Olen mies ja laittanut talouteni kuntoon ja tuleva eläke on bensarahaa pelkästään. Tein kaiken tuon mistä alussa kerrot. En ole koskaan oikeastaan halunnut isäksi, mutta en ihan suoralta kädeltä torpannu asiaa jos sitten joskus ehkä. Kun rupesin kaveripiirissä näkemään jälkikasvua ja näkemään naamoja, kun se ilo muuttunut suruksi lähes ja loputon stressi ja kotona riidat päälle kaikesta ja mihkään ei enää pääse, niin minun EHKÄ sana muuttui EI IKINÄ. Se, että yksi olisi ollut hajalla ja valittanut siitä arjesta, niin olisin ollut EHKÄ sanan puolella, mutta kun näitä kavereita on muutama, jotka on aivan loppu ja valittavat siitä, kun mitään ei voi tehdä ajattelematta muita. Yhden kaverin vaimon näin kaupassa kerran ja kysyin kuulumisia, niin vastas, että perheen pyöritystä ja väsymystä ja ei oikein ole aikaa. EI tollanen elämä kaikille sovi, mutta toisille sopii. Toiset nauttii siitä kaikesta ja toiset ei nauti. Kyllä se on niin jos on vähänkään epäilystä siitä, että ei halua lapsia, niin se kannattaa punnita ja katella muuttuuko mieli. Jos ei muutu, niin toisen takia niitä ei kannata tehdä ja jäädä kärsimään, koska siinä sitten kärsii muutkin joiden kanssa pitäs elää.
Olen tehnyt oikean valinnan ja jatkan tätä hyvää elämää ilman stressiä ja teen ja meen mihin huvittaa ja milloin huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia nyt on niin että lapset muuttavat elämän lopullisesti. Jos tämä tuli yllätyksenä, olet toivottoman tyhmä. Ja kyllä, suosittelen että selität avovaimollesi ettet enää halua tätä elämää ja jätät lapsen ja vaimon. Voit vaikka hankkia sitä lastenhoitoapua hänelle kun hän jää yksin. Mutta kumpikaan heistä ei tarvitse tuollaista kusipäistä herra itsekästä elämäänsä. Heidän on parempi ilman sinua.
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin oltu yhdessä kahdeksan vuotta ennen ensimmäisen lapsen syntymää. Ennen lapsia seksielämämme oli taivaallista. Sitä oli paljon, se oli todella hyvää, molemminpuolista panostamista jne. Vaimo rakasti mm. rintojen hyväilyä. Harrastimme liikuntaa yhdessä n. 4-6 x viikossa, teimme yhdessä terveellistä ruokaa ja terveelliset elämäntavat oli meille tärkeitä. Matkustelimme yhdessä ja meillä oli niin hauskaa. Sitten tuli lapsi, josta on nyt kahdeksan vuotta aikaa. Lapsen tulon jälkeen vaimoa ei seksi ole enää kiinnostanut. Rintoihin ei ole saanut enää koskea. Liikuntaa ei ole harrastettu yhdessä ja se ei ole vaimolle enää tärkeää. Terveellinen ruoka ei ole hänelle enää tärkeää. Kampaajalla hän käy nykyisin kerran 2 vuodessa. Nyt hän panostaa uraan ja minä hoidan suurimman osan aikaa lapsia, käyn kaupassa, teen ruoat jne.
Tästä voi toisinsanoen päätellä että kun vaimo sai mitä halusi, hän lakkasi panostamasta. Tai sitten vaimo muuttui lasten myötä toiseksi ihmiseksi. Tätä saa kuulla miehiltä jatkuvasti. Rakkauden kiimassa ihmisiltä katoaa järki ja he lisääntyvät kun ajatus ei siinä hekumassa pysy mukana.
Siinä kohtaa kun kaunis haluttava vaimo on päälläsi kiihottuneena ja alkaa toistuvasti puhua miten rakas ja ihana olet, ja miten ihana ois antaa vain mennä loppuun (sitouttaa sinut loppu elämäksesi) on vaikea ajatella järjellä. Kyllä kulta anna mennä.... siitä se alkaa. Ei näitä asioita aina mietitä siinä rakkauden kiimassa.
Sääli, että vaikeista psyykeoireista kärsivät saavat lapsia.
Lapsiparat.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on hyvä vaikka onkin provo. Kaikki eivät todellakaan ole koti-ihmisiä eikä pidäkään.
Lohdutukseksi niille vanhemmille joilla lapsi jo on, eivätkä pidäkään arjen pyörityksestä ja omien tarpeiden syrjään laittamiseksi sanoisin, että on normaalia että rakkaus lapseen syttyy ja kehittyy vasta vuosien saatossa.
Pikkulapsiajasta ei tarvitse nauttia eikä siitä tarvitse syyllistyä että ajasta lähinnä selviydytään. Kun lapsi kasvaa vanhempi alkaa huomaamaan miten palkitsevaa sen kanssa puuhailu on, vaikkei vielä juotaisikaan pina coladaa yhdessä. Jos vanhempi pakenee asiaa täysin reissutyöhön ja harrastuksiin jättäen perhearjen toiselle osapuolelle, hän ei pysty muodostamaan sitä yhteyttä lapseen eikä tule myöskään lapsen kasvun ja kehityksen seuraamisesta samalla tavalla nauttimaan ja lopulta lapsen ollessa aikuinen saa harmitella miten menetti elämän tärkeimmän ajan.
Missään nimessä vanhempien työnjaon ei tarvitse olla 50-50. Minustakin on luontevaa että äiti ottaa isomman vastuun pikkulapsiajasta ja kodista. Käytännössä naisilla menee myöskin usein kiinnostus kotiin jääviin äitimiehiin koska hyvin harva mies kykenee hoitamaan kotiäidin tehtäviä säilyttäen sen miehekkyyden naisensa silmissä että parisuhdepuoli kukoistaisi. Osa pystyy ja onnea heille mutta harva tosiasiassa tähän kykenee joten kannattaa myöntää realiteetit.
Tärkein oivallus asiassa on mielestäni se, että jos ei olekaan lapsiperheihminen niitä lapsia ei kannata alkaa tekemään sarjatulella. Leikkikavereiden tekeminen esikoiselle on yksinkertaisesti tyhmää ja jos ei viihdy sekaisessa lapsiperhekodissa niin siihen ei todellakaan kannata lähteä muiden esimerkin perässä, jollei organisaatiokyky ole siihen asti sillä tasolla että lapsen ja kodin hoitaminen tuntuu lomalta.
Pääpointtina että kummankaan vanhemman ei kannata pikkulapsiajan kauheudesta masentua, ne positiiviset tunteet tulevat ajallaan kun pitää pään kylmänä ja antaa ajan kulua. Se on kuitenkin hyvin lyhyt aika ihmisen elämässä ja nykyään voit halutessasi elää aivan täyttä elämää 70-80 vuotiaaksi työelämässä ja matkustaen kunhan pidät siinä ohessa myös itsestäsi huolta.
No ei kyllä ole palkitsevaa missään vaiheessa, koska lasten kanssa on kuolettavan rasittavaa ja tylsää.
Tämä on erittäin hyvä aloitus pitkästä aikaa ja näistä pitää puhua.
On ihan hyvä, että olet rehellinen itsellesi, mutta ei kannata takertuakaan tuollaisiin tunteisiin. Lapsissa on kuitenkin se hyvä puoli, että ne kasvavat. Pikkulapsen kanssa hoito on hyvin perushoidollista ja rutiineja täynnä. Isomman kanssa on jo mielenkiintoisempaa ja vapaampaa. Aikaa riittää enemmän omille jutuillekin, kun lapsi irrottautuu kaverisuhteisiin. Ja jos jaksat rakentaa lapseen suhdetta, aikuisen lapsen kanssa voi jo yhdessä siemailla niitä pina coladoja ja keskustella tieteestä. Mutta älä suostu enää toiseen lapseen.