Lue keskustelun säännöt.
MIES: Lue tämä ennen lapsen hankintaa!
Vituttaa
16.11.2019 |
HEI MIES, HARKITSETKO LAPSENTEKOA? OLETKO URAIHMINEN TAI KIINNOSTAAKO ITSENSÄ KEHITTÄMINEN, ELÄMÄSTÄ NAUTTIMINEN JA VARALLISUUDEN HANKKIMINEN? JOS VASTAAT MIHIN TAHANSA KYLLÄ, NIIN MIETI AIVAN HELVETIN TARKKAAN LAPSENTEKOA...
Olen keski-ikäinen mies ja minulla ja avovaimollani on yksi taaperoikäinen lapsi, joka on ns. "helppo", normaali ja terve. Vaikka pidän lapsestamme paljon, niin inhoan aivan VALTAVASTI kaikkea lastenhoitoon liittyviä asioita ja ylipäänsä kaikkia muita arkeemme ilmestyneitä uusia ja jatkuvia työtehtäviä. Pidin elämääni erittäin hyvänä ja laadukkaana ennen lapsen tuloa perheeseemme. Olen työurallani erittäin ahkera, menestynyt, aikaansaava ja valmis tekemään usein töitä töissä työajalla, mutta vastapainoksi tarvitsen aina vähintään viikonloppuja ja mieluiten myös toisinaan lomaa. Nyt koen arkemme SEKÄ MYÖS lomat ja viikonloput olevan vain jatkuvaa työtä. Avovaimoni saa olla kotiäitinä omasta tahdostaan niin monta vuotta kuin haluaa ja minulla olisi varaa palkata meille myös apua, mutta sitä ei avovaimoni halua.
Suostuin avovaimoni pyyntöön, että teemme lapsen vaikka en itse ollut asiasta järin innostunut. Rakastan avovaimoani ja oli ylitsepääsemätöntä nähdä hänen tuskansa elää lapsettomana. Suhteemme on muutoinkin erinomainen, eikä erosta ole ikinä ollut tarvetta puhua.
Vaikka kuinka luin etukäteen asiaan liittyvää kirjallisuutta ja juttelin useiden henkilöiden kanssa lapsiarjesta jatkuvasti peräti YLI VUODEN ajan etukäteen ja LUULIN OLEVANI VALMIS LAPSEN TULOON, niin siitä huolimatta olin YLLÄTTYNYT NEGATIIVISESTI siitä, että kuinka ikävää on tavallinen normaali arki normaalin ja terveen lapsen kanssa. Mikään etukäteisvalmennus, asiaan perehtyminen tai mitkään valmistelut eivät minua auttaneet. Pidän LAPSIARKEA TODELLA P-A-S-K-A-N-A.
Olen uraihminen, minua kiinnostaa elämästä nauttiminen ja jatkuva kehittyminen, opiskelu, varallisuuden luominen, tieteet ja taiteet sekä hyvin moni muu asia. Rakastan myös avovaimoani ja aiemmin mielestäni erittäin hyvää parisuhdettamme. Nykyisin lapsemme käytännössä vesittää kaikki sellaiset aiemmat elämän nautinnot, joita ennen lasta pystyi toteuttamaan.
Autan avovaimoani tasapäisesti ja olen erittäin rakastava, hellä, opettavainen, kärsivällinen ja hyvä isä. En näytä pettymystäni nykyiseen elämään lapsellemme koskaan, mutta avovaimoni sen tietää. En siitä hänelle kuitenkaan nykyisin enää valita.
VIHAAN LAPSENHOITOA, KAIKKIA UUSI ARKEEN LIITTYVIÄ TYÖTEHTÄVIÄ JA UUTTA TYÖLÄSTÄ LAPSIARKEA AIVAN SAATANASTI. KUKAAN EI KOSKAAN KERTONUT KUINKA PASKAA ON LUOPUA KOKO HYVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ VAIN LAPSEN TAKIA.
USEALTA MIEHELTÄ LASTENHOITO EI TULE LUONNOSTAAN. SE ON VÄKISIN PUURTAMISTA. EIVÄT KIVIKAUTISET MIEHET HOITANEET LASTA VAAN HANKKIVAT PERHEELLE ELANNON. SE TULEE MIEHELTÄ PAREMMIN LUONNOSTAAN. OLEMME BIOLOGISESTI EDELLEEN SAMOJA KIVIKAUTISIA LUOLAMIEHIÄ.
JA KYLLÄ, YMMÄRRÄN TÄYSIN, JOS MINUT OLISI AIKOINAAN JÄTETTY TAI VANHEMPANI EIVÄT OLISI HALUNEET MINUA TEHDÄ KOSKA LAPSIARKI ON NIIN IKÄVÄÄ. Kun itse vanhenen, niin ymmärrän myös täysin että miksi lapseni ei välttämättä haluaisi minua nähdä, koska MINUSTA VOI OLLA VANHANA VAIVAA! Ymmärrän myös kaikkia niitä, jotka päättävät olla tekemättä lapsia, koska eivät halua luopua laadukkaasta elämästä ja nautinnoista! ELÄMME ITSEKKYYDEN AIKAA.
Olen kuitenkin kunnian mies ja teen velvollisuuteni. Aion myös jatkossa hoitaa lastani ja auttaa avovaimoani, MUTTA KYLLÄ VITUTTAA NIIIIIIIIIN SAATANASTI. Etenkin kun miettii, että nytkin olisimme voineet olla vaikka Karibialla Pina Coladaa maistellen (ja ei, mielestäni mikään lapsen hali tai hymy tai nauru ei korvaa vastaavia elämännautintoja). Ja kyllä, minua kiinnostaa sekä pinnalliset mutta lisäski myös SYVÄLLISET elämännautinnot, kuten esim. keskustelut.
Kommentit (308)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa kirjoitti:
Käytännössä useampien pintapuoliset vastaukset siihen, että minkälaista on lapsiarki, on että "no, se on VÄHÄN raskasta". JA PASKANVITUT. SE ON HIRVEÄTÄ PASKAA. Olen tehnyt töitä raskaasti elämäni aikana, perustanut yhtiön JA opiskellut JA tehnyt töitä samaan aikaan eikä SEKÄÄN OLE MITÄÄN VERRATTUNA LAPSIARKEEN. Muistakaa miehet: Lapsiarkea EI PÄÄSE PAKOON VIIKONLOPPUISIN TAI LOMILLA. SE PASKA TYÖ ON A-I-N-A LÄSNÄ. KUN LAPSI SYNTYY, NIIN VIIKONLOPUT JA LOMAT KATOAVAT!!! Noin, nyt teitä on varoitettu. Minua ei varoittanut kukaan. -AP
Kuinka tyhmä täytyy ihmisen olla, ettei tajua tätä ihan ilman varoituksia ENNEN kuin se lapsi syntyy? Tämä on itsestäänselvyys numero yksi lasten hankinnassa. t. 37v. vela-nainen
Mun mies sai 2 lasta edellisessä avioliitossa . Ei hän vaan viitsinyt sanoa ei. Rakastaa lapsiaan mutta miehen sanoin lapset ovat rasite ja piikki persiissä. Mies on hyvin harvoin vapautuneen onnellinen ja hyvällä tuulella lasten kanssa koska hän on niin stressaantunut. Kaikki lapsiin liittyvä stressaa ja ahistaa häntä. Hän ei kestä vastuuta ja huolta, aikatauluja, suunnitelmia.. on hyvä osallistuva isä mutta minä huomaan miten mies joutuu esittämään superisää, eikä ole onnellisen rauhallinen lasten kanssa. Hän odottaa milloin lapset ovat täysi-ikäisiä ja virallisesti ei pidä enää kantaa huolta heistä. Ei kaikki vanhemmat pidä vanhemmuudesta. Mieheni rakastaa lapsiaan mutta inhoaa olla vanhempi. Vanhemmuus saa hänet hermostuneeksi, kärttyisäksi, vihaiseksi. Hän tuntee jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta ja hänen mielestään hänen lapsensa ovat todella kiittämättömiä - kun taas itse ymmärrän että 7-vuotiaalta välttämättä voi odottaa kiitosta. Mies kokee että vanhemmuus on jatkuvien vaatimusten kohteena olemista ja sitä hän vihaa. Hän on yksityisyrittäjä ja hänelle on hyvin tärkeää saada elää omaa vapaata elämää. Häneltä lapset ovat vieneet sen vapaan elämän. Hän on niin velvollisuudentuntoinen, ettei koskaan voisi hylätä lapsiaan. Mutta ei vanhemmuus häntä onnelliseksi tee. Eikä rakkaus omia lapsia kohtaan muuta sitä, että vanhemmuutta hän vihaa.
Ja tämä on ristiriidassa edellisen kirjoittajan mielipiteen kanssa - miten? Sinun miehesi on tehnyt kumppanin painostuksesta lapsia joita ei ole halunnut. Miten tyhmä pitää olla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"EIVÄT KIVIKAUTISET MIEHET HOITANEET LASTA VAAN HANKKIVAT PERHEELLE ELANNON"
Sä mulkku olet todennäköisesti "mies" joka ei rehellisillä töillä pärjäisi päivääkään. Melko varmasti olet joku
saatanan kovan egon omaava lipevä myyntitykki. Kaikki mitä työksesi puhut on pelkkää paskaa ja kusetusta.
Tässä ajassa se on mahdollista mutta kivikaudella olisit jäänyt puille paljaille. Harmi kun mulkut saa tehdä lapsia tähän maailmaan.
Onneksi tuo raskas pikkulapsi arki kestää vain suhteellisen vähän aikaa ihmiselämässä. Nyt alan olemaan jo saamapuolella, kun lapset ovat kasvaneet isoiksi. Kannatti kärsiä muutama rankka vuosi, sillä nyt ne palkitaan moninkertaisesti.
Lapsesi vaistoaa, että et rakasta häntä, saa ikuiset traumat, ehkä on ongelmallinen nuori ja varhaisaikuinen pitkään. Aiheuttaa huolta vaimollesi ja suhteenne rakoilee, koska vaimosi tietää, mikä on syy... ongelmia tuosta tulee ja pahoja. Opi nyt hyvä mies rakastamaan ja kasva aikuiseksi. Miten voi olla muulle kuin epäkypsälle kamaralle joku raha tai drinkki tai matkat tärkeämpää kuin oma lapsi. Se on pas kaa joskus. Tiedän sen oikein hyvin. Mutta rakkaus saa sen tuntumaan tärkeältä ja siksi sen kestää. Nyt kasva aikuiseksi ja lopeta ikuisen nuoruuden haikailu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä teksti - provo tahi ei.
Lisäsin vielä, että miettikää TARKKAAN kenen kanssa lisäännytte. Ihmisten omat ongelmat nousevat potenssiin kymmenen, kun on lapsia. Eli jos puolison kanssa ennen lapsia on ongelma x, niin lasten jälkeen se ongelma on x potenssiin se kymmenen.
Myös geneettinen puoli pitää miettiä. Lapsi perii tod,näk. kaikki suvun ADHD:t ja aspergeriydet sekä persjalat.
Ja sitten, kun olet päättänyt, että kaiken tämän jaksat, niin silti sinulla ei ole mitään aavistustakaan todellisuudesta.
Hieman särähti korvaan tuo, että rinnastat samalle tasolle ADHD:n, aspergerin ja persjalkaisuudet....
Retoriikan varmasti silti ymmärrät, vaikka toki ulkonäön seikat ja keskushermoston kehityshäiriöt ovat täysin eri asioita. Asian ydin kuitenkin on se, että a) Kaikki ongelmat ja puutteet kumppanissa ja suhteessa kärjistyvät, kun kuvioihin tulee lapsi. Lapsi ei paikkaa, korjaa tai paranna suhdetta. B) haavekuva lapsesta voi olla hyvin kaukana siitä, mitä lapsi tosiasiassa on. Toki kaikki ovat hyviä ihan omina tavallisina itseinään ja kelpaavat vikoineen kaikkineen. Ja jokainen toki näkee lapsensa todellisuutta parempana, mikä auttaa paljon. Mutta, kyllä se lapsi voi myös olla kokoelma suvun huonoja piirteitä ja perimää sekä omata ne ADHD:t ja aspergerit. Olla hankala, vaikea jne. Ja silti pitää olla valmis pistämään elämänsä häneen. Tämä pitää etukäteen miettiä. Lapsi voi olla sairas, vammainen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista ettet rakasta lastasi.
Elämä lapsen kanssa on tietysti erilaista kuin lapsettomana. Lapsi valvottaa öisin, itkee, pyykkiä ja sotkua tulee. Toisaalta jo ihan pienen, vastasyntyneen kanssa pääsee vuorovaikutukseen, ihan uusi ihmissuhde, ja se on ihmeellistä.
Kaikenlaista arkista hommaa siis riittää. Onhan elämässä paljon muitakin tylsiä asioita, jotka vaan on tehtävä. Pitää imuroida, pyyhkiä pölyjä, pestä pyykkiä (ellei sitten ole ulkoistanut kaikkea). Tuskin sellaista ihmeellistä työtäkään on, jossa kaiken aikaa voisi vain flow-tilassa tehdä mukavia asioita.
Itse ajattelen, että elämässä on erilaisia vaiheita, ja se on rikkaus. Jos elämä olisi vain lomaa Karibialla tai missä vaan - jossain vaiheessa siitä tulisi tylsää arkea. Ja joitain asioita osaa ehkä arvostaa vasta, kun ne eivät ole itsestään selviä.
Toki me olemme kaikki erilaisia, eikä kaikkia ole tarkoitettu vanhemmiksi. Jos et kertakaikkiaan pysty näkemään lastasi muuna kuin rasitteena, niin ehkä sinun on paras siirtyä etäämmälle hänen elämästään.
Kiitos Ap kun sanoit tuon ääneen. Olen samaa mieltä!
Mun mies sai 2 lasta edellisessä avioliitossa . Ei hän vaan viitsinyt sanoa ei. Rakastaa lapsiaan mutta miehen sanoin lapset ovat rasite ja piikki persiissä. Mies on hyvin harvoin vapautuneen onnellinen ja hyvällä tuulella lasten kanssa koska hän on niin stressaantunut. Kaikki lapsiin liittyvä stressaa ja ahistaa häntä. Hän ei kestä vastuuta ja huolta, aikatauluja, suunnitelmia.. on hyvä osallistuva isä mutta minä huomaan miten mies joutuu esittämään superisää, eikä ole onnellisen rauhallinen lasten kanssa. Hän odottaa milloin lapset ovat täysi-ikäisiä ja virallisesti ei pidä enää kantaa huolta heistä. Ei kaikki vanhemmat pidä vanhemmuudesta. Mieheni rakastaa lapsiaan mutta inhoaa olla vanhempi. Vanhemmuus saa hänet hermostuneeksi, kärttyisäksi, vihaiseksi. Hän tuntee jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta ja hänen mielestään hänen lapsensa ovat todella kiittämättömiä - kun taas itse ymmärrän että 7-vuotiaalta välttämättä voi odottaa kiitosta. Mies kokee että vanhemmuus on jatkuvien vaatimusten kohteena olemista ja sitä hän vihaa. Hän on yksityisyrittäjä ja hänelle on hyvin tärkeää saada elää omaa vapaata elämää. Häneltä lapset ovat vieneet sen vapaan elämän. Hän on niin velvollisuudentuntoinen, ettei koskaan voisi hylätä lapsiaan. Mutta ei vanhemmuus häntä onnelliseksi tee. Eikä rakkaus omia lapsia kohtaan muuta sitä, että vanhemmuutta hän vihaa.