Lue keskustelun säännöt.
MIES: Lue tämä ennen lapsen hankintaa!
Vituttaa
16.11.2019 |
HEI MIES, HARKITSETKO LAPSENTEKOA? OLETKO URAIHMINEN TAI KIINNOSTAAKO ITSENSÄ KEHITTÄMINEN, ELÄMÄSTÄ NAUTTIMINEN JA VARALLISUUDEN HANKKIMINEN? JOS VASTAAT MIHIN TAHANSA KYLLÄ, NIIN MIETI AIVAN HELVETIN TARKKAAN LAPSENTEKOA...
Olen keski-ikäinen mies ja minulla ja avovaimollani on yksi taaperoikäinen lapsi, joka on ns. "helppo", normaali ja terve. Vaikka pidän lapsestamme paljon, niin inhoan aivan VALTAVASTI kaikkea lastenhoitoon liittyviä asioita ja ylipäänsä kaikkia muita arkeemme ilmestyneitä uusia ja jatkuvia työtehtäviä. Pidin elämääni erittäin hyvänä ja laadukkaana ennen lapsen tuloa perheeseemme. Olen työurallani erittäin ahkera, menestynyt, aikaansaava ja valmis tekemään usein töitä töissä työajalla, mutta vastapainoksi tarvitsen aina vähintään viikonloppuja ja mieluiten myös toisinaan lomaa. Nyt koen arkemme SEKÄ MYÖS lomat ja viikonloput olevan vain jatkuvaa työtä. Avovaimoni saa olla kotiäitinä omasta tahdostaan niin monta vuotta kuin haluaa ja minulla olisi varaa palkata meille myös apua, mutta sitä ei avovaimoni halua.
Suostuin avovaimoni pyyntöön, että teemme lapsen vaikka en itse ollut asiasta järin innostunut. Rakastan avovaimoani ja oli ylitsepääsemätöntä nähdä hänen tuskansa elää lapsettomana. Suhteemme on muutoinkin erinomainen, eikä erosta ole ikinä ollut tarvetta puhua.
Vaikka kuinka luin etukäteen asiaan liittyvää kirjallisuutta ja juttelin useiden henkilöiden kanssa lapsiarjesta jatkuvasti peräti YLI VUODEN ajan etukäteen ja LUULIN OLEVANI VALMIS LAPSEN TULOON, niin siitä huolimatta olin YLLÄTTYNYT NEGATIIVISESTI siitä, että kuinka ikävää on tavallinen normaali arki normaalin ja terveen lapsen kanssa. Mikään etukäteisvalmennus, asiaan perehtyminen tai mitkään valmistelut eivät minua auttaneet. Pidän LAPSIARKEA TODELLA P-A-S-K-A-N-A.
Olen uraihminen, minua kiinnostaa elämästä nauttiminen ja jatkuva kehittyminen, opiskelu, varallisuuden luominen, tieteet ja taiteet sekä hyvin moni muu asia. Rakastan myös avovaimoani ja aiemmin mielestäni erittäin hyvää parisuhdettamme. Nykyisin lapsemme käytännössä vesittää kaikki sellaiset aiemmat elämän nautinnot, joita ennen lasta pystyi toteuttamaan.
Autan avovaimoani tasapäisesti ja olen erittäin rakastava, hellä, opettavainen, kärsivällinen ja hyvä isä. En näytä pettymystäni nykyiseen elämään lapsellemme koskaan, mutta avovaimoni sen tietää. En siitä hänelle kuitenkaan nykyisin enää valita.
VIHAAN LAPSENHOITOA, KAIKKIA UUSI ARKEEN LIITTYVIÄ TYÖTEHTÄVIÄ JA UUTTA TYÖLÄSTÄ LAPSIARKEA AIVAN SAATANASTI. KUKAAN EI KOSKAAN KERTONUT KUINKA PASKAA ON LUOPUA KOKO HYVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ VAIN LAPSEN TAKIA.
USEALTA MIEHELTÄ LASTENHOITO EI TULE LUONNOSTAAN. SE ON VÄKISIN PUURTAMISTA. EIVÄT KIVIKAUTISET MIEHET HOITANEET LASTA VAAN HANKKIVAT PERHEELLE ELANNON. SE TULEE MIEHELTÄ PAREMMIN LUONNOSTAAN. OLEMME BIOLOGISESTI EDELLEEN SAMOJA KIVIKAUTISIA LUOLAMIEHIÄ.
JA KYLLÄ, YMMÄRRÄN TÄYSIN, JOS MINUT OLISI AIKOINAAN JÄTETTY TAI VANHEMPANI EIVÄT OLISI HALUNEET MINUA TEHDÄ KOSKA LAPSIARKI ON NIIN IKÄVÄÄ. Kun itse vanhenen, niin ymmärrän myös täysin että miksi lapseni ei välttämättä haluaisi minua nähdä, koska MINUSTA VOI OLLA VANHANA VAIVAA! Ymmärrän myös kaikkia niitä, jotka päättävät olla tekemättä lapsia, koska eivät halua luopua laadukkaasta elämästä ja nautinnoista! ELÄMME ITSEKKYYDEN AIKAA.
Olen kuitenkin kunnian mies ja teen velvollisuuteni. Aion myös jatkossa hoitaa lastani ja auttaa avovaimoani, MUTTA KYLLÄ VITUTTAA NIIIIIIIIIN SAATANASTI. Etenkin kun miettii, että nytkin olisimme voineet olla vaikka Karibialla Pina Coladaa maistellen (ja ei, mielestäni mikään lapsen hali tai hymy tai nauru ei korvaa vastaavia elämännautintoja). Ja kyllä, minua kiinnostaa sekä pinnalliset mutta lisäski myös SYVÄLLISET elämännautinnot, kuten esim. keskustelut.
Kommentit (308)
Vituttaa kirjoitti:
Käytännössä useampien pintapuoliset vastaukset siihen, että minkälaista on lapsiarki, on että "no, se on VÄHÄN raskasta". JA PASKANVITUT. SE ON HIRVEÄTÄ PASKAA. Olen tehnyt töitä raskaasti elämäni aikana, perustanut yhtiön JA opiskellut JA tehnyt töitä samaan aikaan eikä SEKÄÄN OLE MITÄÄN VERRATTUNA LAPSIARKEEN. Muistakaa miehet: Lapsiarkea EI PÄÄSE PAKOON VIIKONLOPPUISIN TAI LOMILLA. SE PASKA TYÖ ON A-I-N-A LÄSNÄ. KUN LAPSI SYNTYY, NIIN VIIKONLOPUT JA LOMAT KATOAVAT!!! Noin, nyt teitä on varoitettu. Minua ei varoittanut kukaan. -AP
Siis mitä se aina läsnä oleva paska työ oikein onkaan? Vaippojen vaihtoa, lapsen kanssa lässyttämistä, ruokkimista, pyykkiä? Auta lapsetonta ymmärtämään mikä siitä lapsiarjesta tekee niin hirveän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä nämä lapseen liittyvät työtehtävät tarkalleen ovat, mitä niin kovin vihaat? Eikös vaimo pääosin hoida ne? Oman osuutesi voit hoitaa palkattuna apuna, ja jos tämä ei vaimolle kerran käy, niin ei kai hänen auta valittaa? Vai valittaako hän edes, vai pelkästään sinä? Et yhtään avaa nyt noita "uusia työtehtäviä", joita vihaat, joten vähän vaikea kommentoida. Et edes kerro lapsen ikää. Elättekö vauva-aikaa, taaperoaikaa vai kenties leikki-ikää? Aivan erilaisia vaiheita.
No sama kai se nainsellakin on. Miksi vaan miehelle voisi tulla pettymys? Onneksi itse olen vela, ei ole mitään ongelmaa tuossa asiassa.
Olet naurettava. Et siksi, että et halua lapsia (se on täysin ok), vaan siksi, että
1. Teit silti lapsen ja
2. Kuvittelet, että kokemuksesi on miehille jotenkin tyypillinen.
Koita nyt kuitenkin selvitä.
Vierailija kirjoitti:
Olet aivan oikeassa, mutta ihmiset ei vain usko. Sama se on monelle naisellekin. Lapsiarki on ikävää ja hirveää, mutta se helpottaa sinullakin noin 15 vuodessa kun vain jaksat. Me kaikki sinnitellään ja lasketaan päiviä. Kun hoidat lapsesi hyvin ja täyspäiseksi, niin se voi jo hyvässä lykyssä, kun on kotona oikein opetettu miten eletään, niin muuttaa omilleen jo 16 vuotiaana opiskelemaan. Se miten hyvän pohjan rakennat kantaa hedelmää myöhemmin. Huonosti jos homman hoitaa niin lapsen lapsuus venyy loputtomiin.
Se kannattaa aikanaan miettiä että, minkä HELVETIN tähden kannattaisi tuhlata elämästään just se paras osa 15-20 vuotta, siihen että Qyrpä otsassa käy töissä mutta siitä huolimatta laskee pennejä ja elää kädestä suuhun ja tekee ns. turhaa talkoo työtä koko sen ajan. Oma elämä ja nuoruus menee sivusuun ja kaikki omat haaveet ja halut sekä mielekkäät tekemiset jää väliin. Sitten kun on vanha käpy +40 v., on elämä ja nuoruus jo ohi. Kersa(t) on sitten enempi vähempi aikuisia, mutta entä se oma elämä ?! Elämässä tai mitä siitä enää on jäljellä, ainoa mielekkäät ja järkevät tekemiset liittyy hautakiven valintaan, arkkujen koemakaamiseen ja tie sonnalla kulkea lääkärissä valittamassa ja tutkituttamassa kaiken maailman vaivojaan. Kuka helvetti jaksaa enää siinä vaiheessa aloittaa alusta, varsinkin kun sen on jo kertaalleen tehnyt. Se on eri asia jos niitä kakaroita haluamalla haluaa (naisethan niitä kyllä haluaa), mutta 90% miehistä ei halua omasta tahdostaan. Jokainen ymmärtää kyllä mitä se tarkoittaa että ei omasta halustaan tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut kuin aloituksen. Syy aloittajan ongelmiin kävi ilmi jo alkuun "Olen keski-ikäinen mies ja minulla on yksi taaperoikäinen lapsi". Aloittaja on tehnyt lapsen ihan liian vanhana.
Vituttaa kirjoitti:
Käytännössä useampien pintapuoliset vastaukset siihen, että minkälaista on lapsiarki, on että "no, se on VÄHÄN raskasta". JA PASKANVITUT. SE ON HIRVEÄTÄ PASKAA. Olen tehnyt töitä raskaasti elämäni aikana, perustanut yhtiön JA opiskellut JA tehnyt töitä samaan aikaan eikä SEKÄÄN OLE MITÄÄN VERRATTUNA LAPSIARKEEN. Muistakaa miehet: Lapsiarkea EI PÄÄSE PAKOON VIIKONLOPPUISIN TAI LOMILLA. SE PASKA TYÖ ON A-I-N-A LÄSNÄ. KUN LAPSI SYNTYY, NIIN VIIKONLOPUT JA LOMAT KATOAVAT!!! Noin, nyt teitä on varoitettu. Minua ei varoittanut kukaan. -AP
Kumma juttu. Ehkä kukaan ei hoksannut varoittaa koska oletettavasti useimmat onnistuvat päättelemään aika itsenäisesti vanhemmuuden olevan kovin sitovaa hommaa.
Mun mieheni on opiskellut ja perustanut ihan mukavasti voittoa tekevän yrityksen alle 30-vuotiaana pienten lasten isänä eikä ole vielä "hirveästä tuubasta" ruikuttanut. Ehkei sillä vaan sit ole aikaa siihen...
Tietenkin lapsi kannattaisi panna alulle vain jos itsekin sitä tahtoo. Kiitosta ja tunnistusta esimerkillisestä valistuspuheenvuorosta velamiehille. Eli muistakaa miehet raskaudenehkäisy, se ei ole yksin naisen vastuulla. (y)
Toivottavasti yksikään tuore isä ei oikeasti riehu av:lla. Ei muuten varmana riehukaan. Selkeä rakenne, viihdyttävä, riittävän provosoiva. Uskottava arjen kuvaus olisi kaivannut enemmän konkretiaa, mutta päähenkilön ego oli sitäkin konkreettisempi. = 4/5 Mukavaa illanjatkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on hyvä esimerkki siitä, että lasta ei pidä KOSKAAN hankkia kenenkään toisen mieliksi. Lapsen voi hankkia vain, jos itse henkilökohtaisesti tuntee suurta sisäistä halua olla vanhempi ja kaipaa kovasti kaikkia niitä tehtäviä, jotka lapsen hoitamiseen kuuluvat. Siis nimenomaan aktiivisesti kaipaa niitä. Jos elämä on hyvää nykyisellään, eikä lapsettomuus tunnu erityiseltä kärsimykseltä, niin lapsia ei pidä hankkia! Miten tämä on niin vaikeaa ymmärtää? Miten on mahdollista, että lapsiperhe-elämään liittyvät asiat tulivat ap:lle yllätyksenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aloitus ei kyllä näytä yhtään miehen kirjoittamalta. Vai oletko näitä ihmisiä, jotka syntyivät naisena mutta ovat nyt miehiä?
zaza kirjoitti:
Vituttaa kirjoitti:
Käytännössä useampien pintapuoliset vastaukset siihen, että minkälaista on lapsiarki, on että "no, se on VÄHÄN raskasta". JA PASKANVITUT. SE ON HIRVEÄTÄ PASKAA. Olen tehnyt töitä raskaasti elämäni aikana, perustanut yhtiön JA opiskellut JA tehnyt töitä samaan aikaan eikä SEKÄÄN OLE MITÄÄN VERRATTUNA LAPSIARKEEN. Muistakaa miehet: Lapsiarkea EI PÄÄSE PAKOON VIIKONLOPPUISIN TAI LOMILLA. SE PASKA TYÖ ON A-I-N-A LÄSNÄ. KUN LAPSI SYNTYY, NIIN VIIKONLOPUT JA LOMAT KATOAVAT!!! Noin, nyt teitä on varoitettu. Minua ei varoittanut kukaan. -AP
Kumma juttu. Ehkä kukaan ei hoksannut varoittaa koska oletettavasti useimmat onnistuvat päättelemään aika itsenäisesti vanhemmuuden olevan kovin sitovaa hommaa.
Mun mieheni on opiskellut ja perustanut ihan mukavasti voittoa tekevän yrityksen alle 30-vuotiaana pienten lasten isänä eikä ole vielä "hirveästä tuubasta" ruikuttanut. Ehkei sillä vaan sit ole aikaa siihen...
Tietenkin lapsi kannattaisi panna alulle vain jos itsekin sitä tahtoo. Kiitosta ja tunnistusta esimerkillisestä valistuspuheenvuorosta velamiehille. Eli muistakaa miehet raskaudenehkäisy, se ei ole yksin naisen vastuulla. (y)
Toivottavasti yksikään tuore isä ei oikeasti riehu av:lla. Ei muuten varmana riehukaan. Selkeä rakenne, viihdyttävä, riittävän provosoiva. Uskottava arjen kuvaus olisi kaivannut enemmän konkretiaa, mutta päähenkilön ego oli sitäkin konkreettisempi. = 4/5 Mukavaa illanjatkoa!
Vasektomia on kaikista varmin tapa. Unohtaisin tyystin naiset ja pysyisin silikonisissa naisversioissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se arki on aika pitkälti ja pääasiassa siitä naisesta kiinni joka asuu teillä muttei ole sukua.
Mulla on kolme lasta ex muijan kanssa 1 ja nykyisen kanssa 2. Ekan naisen kanssa arki muuttui lapsen kanssa hirveäksi, käytännössä nainen oli ns. uraohjus ja halusi nähdä maailmaa. Mulla oli vain työelämä ja lasten hoito, nainen halusi mennä ja kehittyä sen ajan kun mun ei tarvinnut tehdä töitä. Lopulta sanoin suoraan että jotta mielummin olen yh kuin jatkaisin suhdetta.
Nykyisen naisen kanssa on helppoa hän haluaa olla kotona ja vahtia lapsia, hänelle riittää myös hiusten leikkuu uransa.
Minun vinkki on kaikille miehille että miettikää tarkkaa kenen kanssa niitä lapsia teette. Nyky uraohjukset ja reissaajat on riski.
Oikeassa olet. Toiset eivät vain ole tehneet mitään oman elämänsä eteen, nähnyt maailmaa, nauttinut harrastuksista jne. Kun ei tiedä paremmasta, lapsiarkikin voi olla pelastus. Kotona on hyvä olla ja hyvä kuolla. Niin sanoo ihmiset jotka on niin eksyksissä oman itsensä kanssa ettei uskalla muuta ajatella. Haluaisivat tehdä sitä sun tätä, mutta ovat niin turvallisuuden hakuisia että istuvat syyspimeässä kotona ja tekevät töitä joista eivät nauti. Valittavat kaikesta mitä ympärillä tapahtuu, mutta eivät uskalla muuttaa omaa elämää. Lapsiarki tämmöiselle ihmiselle antaa turvaa ja he eivät täten voi nähdä sinun kantaasi. He eivät uskalla myöntää sitä silloinkaan kun arki ketuttaa, koska eivät he uskaltaisi sitä jokatapauksessa muuttaa. Lapsilta saa paljon, mutta he myös vievät ja ottavat PALJON. Se on fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kammottava arvomaailma. Hyvä, että opit, että et ole elämän keskipiste. Joudut antamaan aikaa muillekin. Tuskin olet kovin mukava ihminen edes vaimollesi tai ystävillesi.
Toiset kuitenkin nauttivat lasten kanssa olemisesta, joten tuo on vain tuollaisen kylmän ihmisen näkökulma.
Kyllä jokainen on oman elämänsä keskipiste. Siihen elämään otetaan mukaan sellaisia asioita mistä pitää. Esim kumppani voi olla sellainen jonka haluaa ja josta pitää, ja kyllä hänelle voi aikaa ja hellyyttä antaa, koska se sopii omaan elämään ja tuntuu mukavalta. Sulla on aika ikävä asenne.
Avovaimo😂😂😂😂😂
Etkö Ap ole edes naimisissa?
Vierailija kirjoitti:
Se arki on aika pitkälti ja pääasiassa siitä naisesta kiinni joka asuu teillä muttei ole sukua.
Mulla on kolme lasta ex muijan kanssa 1 ja nykyisen kanssa 2. Ekan naisen kanssa arki muuttui lapsen kanssa hirveäksi, käytännössä nainen oli ns. uraohjus ja halusi nähdä maailmaa. Mulla oli vain työelämä ja lasten hoito, nainen halusi mennä ja kehittyä sen ajan kun mun ei tarvinnut tehdä töitä. Lopulta sanoin suoraan että jotta mielummin olen yh kuin jatkaisin suhdetta.
Nykyisen naisen kanssa on helppoa hän haluaa olla kotona ja vahtia lapsia, hänelle riittää myös hiusten leikkuu uransa.
Minun vinkki on kaikille miehille että miettikää tarkkaa kenen kanssa niitä lapsia teette. Nyky uraohjukset ja reissaajat on riski.
Hetkinen.. Montas kertaa täällä oleville miehille on sanottu vaihtoehtoisista maista. En pysty enää edes laskemaan :)
Kuulostat ihan siltä joltain naiselta, joka täystatuoitu. Ap:n naisvastine. Se joka oli haukkunut aussimiehensäkin pataluhaksi häissään, kun HÄNELLÄ oli niin LÄSKI OLO. Miesparka sitten itki koko hääyön. Eikä mitään lasta silloin vielä edes ollut. Ap taitaa on just tasan samanlainen valittaja. KAIKKI on P*SKAA ja V*TTU kun V*TUTTAA. Ja läheisen saa hänen raivarinsa kyllä kuulla ja olla varsinainen sylkykuppi. Lapsi tai puoliso nyt vaan on hyvä syypää OMAAN SISÄISEEN TYYTYMÄTTÖMYYTEEN, JOKA KUMPUAA EGOISTISESTA NARSISTISESTA TYHJÄSTÄ MINÄSTÄ. Narsku ei ole koskaan tyytyväinen elämäänsä. Ei syvempi onnellisuus tule Pina coladan juomisesta Karibialla, vaikka itsekäs, kypsymätön narsku niin luuleekin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinulta jotain puuttuu ja se on aito tunne ja rakkaus.
Miten mikään voi olla rakkaampaa ja tärkeämpää kuin oma lapsi. Pina coladaa Karibialla... se on ensinnäkin hirveetä kuraa ja mitä siinä matkustelussa muka on niin hienoa.
Pilkkopimeässä vesisateessa kunnon 15km juoksulenkki antaa enemmän kuin joku pina colada hikisessä auringossa maaten. Kasva aikuiseksi ja ala elää oikeaa elämää. Nykyään ihmiset on laiskoja ja nopeiden nautintojen perään.
100 km vaellus Tunturi-Lapissa - jopa lumimyrskypäivänä - hakkaa sinun 15 km sateessa ja perhe-elämän "ilot" mennen tullen. Valitettavasti perheellistymiseni myötä tuonne Pohjoiseen pääsee säkällä ehkä kerran kolmessa vuodessa, kun ennen saattoi mennä kolme kertaakin vuodessa...
Vierailija kirjoitti:
Kammottava arvomaailma. Hyvä, että opit, että et ole elämän keskipiste. Joudut antamaan aikaa muillekin. Tuskin olet kovin mukava ihminen edes vaimollesi tai ystävillesi.
Toiset kuitenkin nauttivat lasten kanssa olemisesta, joten tuo on vain tuollaisen kylmän ihmisen näkökulma.
Ajattelen ihan samoin. Meillä on kolme pientä lasta ja pidän tästä lapsiperhearjesta moninkertaisesti enemmän kuin ajasta ennen lapsia. Edelleen nautimme elämästämme täysillä, nyt vain lapsilla rikastettuna❤️
Itse kuvittelin nuorena, että avain onneen on koulutus, vakityö, omakotitalo ja lapset. Mies puhui mitä kaikkea hän lasten kanssa tekee, jää hoitamaan heitä kotiin, touhuaa heidän kanssaan yms... Myös miehen vanhemmat hössöttivät, miten ovat apuna ja tukena aina kun tarvitaan. Omat vanhempani ovat työelämässä, joten heistä ei juuri apua olisi. Lisäksi mies paheksui sukulaismiestä, joka ei juuri kotona viihtynyt. Lasten synnyttyä miehestä kuoriutui juntti, joka söi sanansa. Miehen vanhemmat innostuivat reissaamaan ja kehittelivät omia projektejaan, joten hoitoapua ei saanutkaan. Lisäksi alkoivat haukkua meitä (ja erityisesti minua), siitä ettemme mukaan pärjää itse. Ovat siis hoitaneet 10 vuoden aikana max 8 kertaa lapsia. Vähitellen mieskin alkoi haukkua minua, koska kaikki muut naiset kyllä osasivat huolehtia perheestään, mutta minä olin avuton. Jäin yksin parisuhteessa ja sain vielä vittuilua päälleni. Nyt eron jälkeen jäljellä on vain lapset, joille en voi tarjota mitään. Vituttaa suunnattomasti, että kaiken jälkeen asun lasten kanssa ylihintaisessa vuokrakämpässä ja olen vielä 10 vuotta sidottu tähän paskaan. Päivät on samaa paskaa aamusta iltaan oravanpyörässä. Ura tyssäsi heti alkuunsa. Sen lisäksi en tule koskaan pääsemään irti lasten isästä tai hänen suvustaan.