Lue keskustelun säännöt.
Mies luulee, että se mitä hän tekee, riittää. No ei riitä.
16.11.2019 |
Mies luulee, että minulle ja parisuhteelle riittää se mitä hän tekee. Eli että hän maksaa suuremman osan kuluistamme (suhteutamme tuloihimme maksamisosuudet, miehellä selvästi isommat tulot kuin minulla), tekee sovitun osuuden kotitöistä, nukkuu yöt kotona eikä siis juokse baareissa, ei petä, vie auton huoltoon jos se menee rikki. No ei riitä. Tietenkin arvostan sitä, että nukkuu yöt kotona ja hoitaa sen osuuden kotitöistä mitä ollaan sovittukin, mutta minulle nuo on itsestään selviä asioita. Haluaisin että hän viettäisi kanssani aikaa, kävisi kanssani "treffeillä" eli esim. leffassa ja ulkona syömässä (voisin maksaakin ne eli ei ole rahakysymys tämä). Haluaisin, että hän kyselisi mitä minulle kuuluu, olisi kiinnostunut ajatuksistani, olisi kiinnostunut haaveistani (vaikka niitä ei voisi edes toteuttaa). Haluaisin, että meillä olisi edes joku tunneyhteys eikä vain tämä yhteinen arki ja se että mies nukkuu yöt kotona.
Ollaan puhuttu monta kertaa. Tai minä olen puhunut, mies kuunnellut ja sanoo että hän ei ymmärrä mikä minun ongelma on ja miksi valitan koska hänhän tekee paljon. Olen selittänyt, että jättäisi vaikka joskus roskat viemättä ja sen ajan kysyisi mitä minulle kuuluu, mutta siitä loukkaantuu vain kun sanon noin. Olen monta kertaa ehdottanut leffaan tai syömään lähtemistä (sanonut ihan ajan ja paikankin), mutta mies ei lähde, hänellä on aina silloin kuulemma jotain muuta tärkeää menoa. Mikään ei muutu. Olen yhdessä miehen kanssa enää vain lapsen takia.
Miten saan miehen ymmärtämään, että tunnen sisälläni enää pettymystä ja vihaa häntä kohtaan. Olen kertonut tunteistani, mutta mies luulee, että sanon vain asioita, joita en oikeasti tarkoita (koska hänellä on tapana sanoa vihaisena asioita joita ei tarkoita). Olen kertonut että välillä mietin eroakin, koska meillä ei ole enää mitään tunneyhteyttä enkä saa asiaa muuttumaan. Mies luulee, että yritän vain manipuloida sillä häntä tekemään enemmän kotitöitä eikä usko kun sanon että tuosta ei ole kyse.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on taas hyvä esimerkki siitä miten sekaisin naiset ovat. Parempi pysyä sinkkuna miehet, mitä tahansa teette, se ei kelpaa, aina löytyy joku valittamisen aihe ja syy on aina miehessä.
Sinusta on siis normaalia, ettei miestä kiinnosta naisensa kuulumiset ja ajatukset, eikä mies koskaan halaa tai muuten kosketa naistaan paitsi kun kyse on seksistä? Taidat itse olla sekaisin.
Luet niinkuin koet, eipä muuta.
*eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menitte yhteen?
Tavattiin harrastuksessa ja tutustuttiin ja meillä oli heti jotenkin yhteinen sävel ja puhuttiin paljon kaikesta. Ihastuttiin. Harrastettiin yhdessä. Silloin oli tunneyhteys, silloin mies kyseli asioistani, silloin tehtiin joka viikko paljon yhdessä. Näin oli monta vuotta. Kun lapsi syntyi niin kaikki muuttui. Kaikki tuo loppui. Ap
Miten miehen lapsuudenperheessä toimitaan? Onko miehesi isän rooli samanlainen, kuin minkä miehesi on nyt omaksunut? Useasti toistamme kotona opittua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menitte yhteen?
Tavattiin harrastuksessa ja tutustuttiin ja meillä oli heti jotenkin yhteinen sävel ja puhuttiin paljon kaikesta. Ihastuttiin. Harrastettiin yhdessä. Silloin oli tunneyhteys, silloin mies kyseli asioistani, silloin tehtiin joka viikko paljon yhdessä. Näin oli monta vuotta. Kun lapsi syntyi niin kaikki muuttui. Kaikki tuo loppui. Ap
Miten miehen lapsuudenperheessä toimitaan? Onko miehesi isän rooli samanlainen, kuin minkä miehesi on nyt omaksunut? Useasti toistamme kotona opittua.
En osaa sanoa. Miehen vanhemmat on eronneet eikä kummallakaan ole uutta puolisoa. Mies ei oikein halua tuollaisista jutella tai kun kysyn niin sanoo vain ettei muista. Ap
Parisuhteen edellytys on, että tehdään yhdessä asioita. Me käymme säännöllisesti kahdestaan lomilla kylpylöissä ja erilaisissa kulttuuritapahtumissa, kuten festarit tai teatterikäynnit. Lisäksi käymme myös yhdessä lenkillä. Emmekä ole lapseton pariskunta, minulla on yksi lapsi.
Minulla ihan samanlaisia mietteitä. Mieheni kiinnostunut vain itsestään. Kertoo samoja juttuja päivästä toiseen. Olen kyllästynyt kuuntelemaan jostain lapsuuden entisen naapurin toilailuista sadanteen kertaan. Ei sano mitään kun tulee kotiin eikä mitään kotoalähtiessä, ei huomaa uutta kampausta tai mekkoa, ei kysy viikonkaan poissaolon jälkeen mitä olen tehnyt tai mitä kuuluu. Omia asioita kyllä selvittää. Tästä olen puhunut hänelle nätisti ja vähemmän nätisti. Ei tehoa eli toista ei voi todellakaan muuttaa. Olen tosi kyllästynyt. Lähdenkö vai sivuutan omat tarpeeni ja jään? Kadunko vanhempana kun en edes yrittänyt enemmän itseninäköistä elämää elää? Miksi ole näin lässyksi muuttunut että vaan sopeudun? Ystävällisiä neuvoja kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäys vielä edelliseen : ei osta joululahjaa, syntymäpäivälahjaa mm, ei muista hääpäivänä. Pakon😬edessä minun melkein painostaessa voi ostaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ihan samanlaisia mietteitä. Mieheni kiinnostunut vain itsestään. Kertoo samoja juttuja päivästä toiseen. Olen kyllästynyt kuuntelemaan jostain lapsuuden entisen naapurin toilailuista sadanteen kertaan. Ei sano mitään kun tulee kotiin eikä mitään kotoalähtiessä, ei huomaa uutta kampausta tai mekkoa, ei kysy viikonkaan poissaolon jälkeen mitä olen tehnyt tai mitä kuuluu. Omia asioita kyllä selvittää. Tästä olen puhunut hänelle nätisti ja vähemmän nätisti. Ei tehoa eli toista ei voi todellakaan muuttaa. Olen tosi kyllästynyt. Lähdenkö vai sivuutan omat tarpeeni ja jään? Kadunko vanhempana kun en edes yrittänyt enemmän itseninäköistä elämää elää? Miksi ole näin lässyksi muuttunut että vaan sopeudun? Ystävällisiä neuvoja kiitos!
Oletko sinä viikon poissa kertomatta, mihin menet ettekä ole yhteydessä sen viikon aikana? Kuulostaa oudolta suhteelta kaikkinensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ihan samanlaisia mietteitä. Mieheni kiinnostunut vain itsestään. Kertoo samoja juttuja päivästä toiseen. Olen kyllästynyt kuuntelemaan jostain lapsuuden entisen naapurin toilailuista sadanteen kertaan. Ei sano mitään kun tulee kotiin eikä mitään kotoalähtiessä, ei huomaa uutta kampausta tai mekkoa, ei kysy viikonkaan poissaolon jälkeen mitä olen tehnyt tai mitä kuuluu. Omia asioita kyllä selvittää. Tästä olen puhunut hänelle nätisti ja vähemmän nätisti. Ei tehoa eli toista ei voi todellakaan muuttaa. Olen tosi kyllästynyt. Lähdenkö vai sivuutan omat tarpeeni ja jään? Kadunko vanhempana kun en edes yrittänyt enemmän itseninäköistä elämää elää? Miksi ole näin lässyksi muuttunut että vaan sopeudun? Ystävällisiä neuvoja kiitos!
Uutta kampausta ja mekkoa. Huutista. Naiset ovat tosiaan lapsen tasolla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ihan samanlaisia mietteitä. Mieheni kiinnostunut vain itsestään. Kertoo samoja juttuja päivästä toiseen. Olen kyllästynyt kuuntelemaan jostain lapsuuden entisen naapurin toilailuista sadanteen kertaan. Ei sano mitään kun tulee kotiin eikä mitään kotoalähtiessä, ei huomaa uutta kampausta tai mekkoa, ei kysy viikonkaan poissaolon jälkeen mitä olen tehnyt tai mitä kuuluu. Omia asioita kyllä selvittää. Tästä olen puhunut hänelle nätisti ja vähemmän nätisti. Ei tehoa eli toista ei voi todellakaan muuttaa. Olen tosi kyllästynyt. Lähdenkö vai sivuutan omat tarpeeni ja jään? Kadunko vanhempana kun en edes yrittänyt enemmän itseninäköistä elämää elää? Miksi ole näin lässyksi muuttunut että vaan sopeudun? Ystävällisiä neuvoja kiitos!
Uutta kampausta ja mekkoa. Huutista. Naiset ovat tosiaan lapsen tasolla
No mun mieskin on sen verran lapsen tasolla, että kertoo kyllä parturikäyntinsä ja esittelee uudet vaatteet ja kenkänsä. Ja kehuu (tai arvostelee) omani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai teette ja menette myös omillannekin? Itse sain aloituksesta käsityksen, että vietätte tälle hetkellä hyvin pitkälti vapaa-aikanne yhdessä. En nyt voi puhua kaikkien puolesta, koska osa pariskunnista nyt vain haluaa tehdä kaiken yhdessä. Mutta omat harrastukset ja menot ovat ainakin omassa parisuhteessa ihan välttämättömiä. On ihanaa saada "vapaata" kumppanista ja käydä omien ystävien kanssa "treffeillä". Tai lähteä vaikka koko viikonlopuksi kaverien kanssa reissuun. Siinä arvostaa ja haluaa eritavalla viettää aikaa kumppaninsa kanssa. Toki lapsiperheessä on vaikeampi järjestellä omia menoja. Mutta oma kokemukseni on se, että jos nyhjätään vain yhdessä kotona joka ilta, niin suhde helposti arkistuu ja toisen seurasta ei osaa enää nauttia samalla tavalla. Lisäksi mietin miksei se mies saisi joskus yöpyä poissa kotoa, vai pelkääkö ap miehen pettävän jos ei olisikaan joka yö kotona ja siinä vieressä (tarkoitan tässä nyt etukäteen suunniteltua kalareissua tms. eikä sitä, että mies ei vain yksi ilta tulisikaan kotiin.) Voihan se mies pettää myös keskellä kirkasta päivää.
Etkä itse nalkuttamalla ja vaatimalla tehnyt miehellesi selväksi että haluat laadukkaan asunnon ym?
Kävisikö sinulle jos miehesi tekisi vaikkapa lyhyempää työviikkoa, päivittäisitte elintasoa alhaisemmaksi ja teillä olisi enemmän yhteistä aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai teette ja menette myös omillannekin? Itse sain aloituksesta käsityksen, että vietätte tälle hetkellä hyvin pitkälti vapaa-aikanne yhdessä. En nyt voi puhua kaikkien puolesta, koska osa pariskunnista nyt vain haluaa tehdä kaiken yhdessä. Mutta omat harrastukset ja menot ovat ainakin omassa parisuhteessa ihan välttämättömiä. On ihanaa saada "vapaata" kumppanista ja käydä omien ystävien kanssa "treffeillä". Tai lähteä vaikka koko viikonlopuksi kaverien kanssa reissuun. Siinä arvostaa ja haluaa eritavalla viettää aikaa kumppaninsa kanssa. Toki lapsiperheessä on vaikeampi järjestellä omia menoja. Mutta oma kokemukseni on se, että jos nyhjätään vain yhdessä kotona joka ilta, niin suhde helposti arkistuu ja toisen seurasta ei osaa enää nauttia samalla tavalla. Lisäksi mietin miksei se mies saisi joskus yöpyä poissa kotoa, vai pelkääkö ap miehen pettävän jos ei olisikaan joka yö kotona ja siinä vieressä (tarkoitan tässä nyt etukäteen suunniteltua kalareissua tms. eikä sitä, että mies ei vain yksi ilta tulisikaan kotiin.) Voihan se mies pettää myös keskellä kirkasta päivää.
Unohtui sanoa, että me miehen kanssa vietetään aika paljonkin aikaa erillään (oma vuorotyöni esimerkiksi vähentää yhteistä aikaa.) Molemmilla myös yhteisten kaverien lisäksi myös omat kaveripiirit ja välistä molemmat kyllä näkevät omia kavereitaan ja jättävät toisen kotiin. Meillä myös sovittu, että vähintään kerran kuukaudessa treffipäivä, jolloin mennään syömään, elokuviin tms. Molemmat aina suunnittelevat ja odottavat treffi-iltoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkohan siellä taustalla on. En minäkään miehenä kerro vaimolleni mistään syvemmästä, koska pelkään vaimoni reaktioita.
En minä tahdo tulla tuomituksi.
Tiedän, mitä vaimoni tahtoo kuulla, mutta koska en ole asioista samaa mieltä, en ehdoin tahdoin tahdo viedä tilannetta konfliktiin.
Eli mieluummin ajat puhumattomuudella pelon vuoksi asiat siihen pisteeseen, että vaimosi jättää sinut kuin otat sen riskin, että ehkä tuomitsee, mutta EHKÄ EI TUOMITSE. Ap
Minulla on äiti, joka vaatii asioiden avointa selvittelyä. Kun ihmiset sitten kertoivat rehellisesti näkemyksensä ja tunteensa, seurauksena on äitini kohtuuton reaktio, koska hän joutuu huomaamaan, että muut ihmiset eivät palvelekaan hänen tarpeitaan vaan saattavat olla pikemminkin niitä vastaan.
Valitsin valitettavasti äitini kaltaisen vaimon. Hän on ihana niin kauan kuin saa tukea itselleen, mutta kun hänen perusarvonsa ja ajattelunsa kyseenalaistaa, hän ei jatka dialogia vaan menee lukkoon, kylmenee ja etääntyy tai vaihtoehtoisesti suuttuu.
Mitä minun pitäisi tilanteessa miehenä tehdä? En tahtoisi kotiin ikävää ilmapiiriä, joten oma ratkaisuni on ollut välttely.
No jatkuuko se suuttuminen ikuisesti? Minäkin voin mennä lukkoon tai suuttua tai ihan mitä tahansa HETKEKSI. Sitten pölyn laskeuduttua se asia voidaan käsitellä aikuismaisesti ja tehdä ihan oikeasti jopa tarpeellisia muutoksia sekä itseeni että toiseen.
Vaimoni ei ole minulle mikään työstettävä projekti, esine, enkä minä ole vaimolleni mikään työstettävä projekti, esine. Olemme kaksi erillistä ihmistä, joilla on omat arvonsa ja näkemyksensä.
Turvallisessa parisuhteessa ihmiset kunnioittavat toisiaan sellaisina kuin ovat ja pystyvät hyväksymään toistensa erilaisuuden.
Äitini ja vaimoni kaltaiset naiset kuitenkin kai olettavat, että aikuisten ihmisten pitäisi elää jonkinlaisessa symbioosissa, ikään kuin vanhemman ja pienen lapsen. Se on minulle mahdoton lähtökohta, koska ei siihen voi päästä kuin valehtelemalla ja alistumalla.
Jos parisuhteessa vaatimuksena on samanlaisuus, konfliktin voi välttää vain välttelemällä.
Enpä tarkoittanut tuota. Huomaa, että olet tottunut olemaan hiljaa ja luovimaan oman itsesi kustannuksella.
Voin vaalia kodin rauhallista ilmapiiriä ja tarjota lapsilleni levollisen ympäristön piilottamalla tunteeni ja näkemykseni.
Jos kerron niistä, lapseni joutuvat elämään riitaisassa kodissa.
Kerro nyt, millaisia vaihtoehtoni ovat käytännössä.
Niin kauan kuin vaimoni ei hyväksy tunteitani ja mielipiteitäni, en voi kertoa niistä. Pallo on vaimollani, ei minulla.
Kyllä sulla aikuisena ihmisenä on vaihtoehtona erota. Naurettavaa marttyrointia, ja turha väittää että lasten parhaaksi. Ei ole kovin terve kasvuympäristö jossa äitiä pelätään ja isä marttyyrina vaikenee/esittää jotain toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin hyvin kuvitella miltä sinusta tuntuu
Edellisen miesystävän tuli ero juuri tuon tunneyhteyden puuttuessa. Hän ei koskaan ollut kiinnostunut minun asioista, kysynyt että mitä minulle kuuluu tai miten päivä oli mennyt? Omia tyhmiä asioita kyllä höpötti jotka ei millään tavalla liittyneet mihinkään. Niillä teoilla mitä hän teki ei ollut niinkään merkitystä, olisin halunnut sanoja.
Onneksi me ollaan kaikki niin erilaisia, minulle taas sanat eivät merkitse yhtään mitään, vain teot! Löytyy jokaiselle omansa.
Vierailija kirjoitti:
Kai teette ja menette myös omillannekin? Itse sain aloituksesta käsityksen, että vietätte tälle hetkellä hyvin pitkälti vapaa-aikanne yhdessä. En nyt voi puhua kaikkien puolesta, koska osa pariskunnista nyt vain haluaa tehdä kaiken yhdessä. Mutta omat harrastukset ja menot ovat ainakin omassa parisuhteessa ihan välttämättömiä. On ihanaa saada "vapaata" kumppanista ja käydä omien ystävien kanssa "treffeillä". Tai lähteä vaikka koko viikonlopuksi kaverien kanssa reissuun. Siinä arvostaa ja haluaa eritavalla viettää aikaa kumppaninsa kanssa. Toki lapsiperheessä on vaikeampi järjestellä omia menoja. Mutta oma kokemukseni on se, että jos nyhjätään vain yhdessä kotona joka ilta, niin suhde helposti arkistuu ja toisen seurasta ei osaa enää nauttia samalla tavalla. Lisäksi mietin miksei se mies saisi joskus yöpyä poissa kotoa, vai pelkääkö ap miehen pettävän jos ei olisikaan joka yö kotona ja siinä vieressä (tarkoitan tässä nyt etukäteen suunniteltua kalareissua tms. eikä sitä, että mies ei vain yksi ilta tulisikaan kotiin.) Voihan se mies pettää myös keskellä kirkasta päivää.
Erikoista, että sait sellaisen käsityksen, että vietämme vapaa-aikamme yhdessä. Emme vietä, kun miestä ei tunnu kiinnostavan lähteä minnekään mihin ehdotan ja itse hän ei koskaan ehdota minulle mitään yhteistä. Menen yksin niihin mihin ehdotan että hän lähtisi mukaan tai lapsen kanssa, välillä ystävän. En myöskään ymmärrä mistä keksit, että en antaisi miehen yöpyä pois kotoa, en ole tähän ketjuun mitään sellaista kirjoittanut. Mies on usein ystävänsä mökillä viikonloppuja ja työmatkallakin välillä, joskus viikonkin. Ei niihin koskaan mitään riitaa tai mustasukkaisuutta ole liittynyt enkä epäile hänen pettävän, en ole koskaan epäillyt, meillä on molemmin puolin luotto kunnossa sellaisissa asioissa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Etkä itse nalkuttamalla ja vaatimalla tehnyt miehellesi selväksi että haluat laadukkaan asunnon ym?
Kävisikö sinulle jos miehesi tekisi vaikkapa lyhyempää työviikkoa, päivittäisitte elintasoa alhaisemmaksi ja teillä olisi enemmän yhteistä aikaa?
En ole vaatinut laadukasta asuntoa, en ole nalkuttanut asunnosta mitään emmekä asu missään lukaalissa. Ja hyvin kävisi että mies tekisi lyhempää viikkoa ja tienaisi vähemmän. Hän itse haluaa tienata enemmän tehden enemmän töitä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nämä valittajat aikuisia naisia?
Haha, ihan samaa mietin täällä, huvittavaa kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkohan siellä taustalla on. En minäkään miehenä kerro vaimolleni mistään syvemmästä, koska pelkään vaimoni reaktioita.
En minä tahdo tulla tuomituksi.
Tiedän, mitä vaimoni tahtoo kuulla, mutta koska en ole asioista samaa mieltä, en ehdoin tahdoin tahdo viedä tilannetta konfliktiin.
Eli mieluummin ajat puhumattomuudella pelon vuoksi asiat siihen pisteeseen, että vaimosi jättää sinut kuin otat sen riskin, että ehkä tuomitsee, mutta EHKÄ EI TUOMITSE. Ap
Minulla on äiti, joka vaatii asioiden avointa selvittelyä. Kun ihmiset sitten kertoivat rehellisesti näkemyksensä ja tunteensa, seurauksena on äitini kohtuuton reaktio, koska hän joutuu huomaamaan, että muut ihmiset eivät palvelekaan hänen tarpeitaan vaan saattavat olla pikemminkin niitä vastaan.
Valitsin valitettavasti äitini kaltaisen vaimon. Hän on ihana niin kauan kuin saa tukea itselleen, mutta kun hänen perusarvonsa ja ajattelunsa kyseenalaistaa, hän ei jatka dialogia vaan menee lukkoon, kylmenee ja etääntyy tai vaihtoehtoisesti suuttuu.
Mitä minun pitäisi tilanteessa miehenä tehdä? En tahtoisi kotiin ikävää ilmapiiriä, joten oma ratkaisuni on ollut välttely.
No jatkuuko se suuttuminen ikuisesti? Minäkin voin mennä lukkoon tai suuttua tai ihan mitä tahansa HETKEKSI. Sitten pölyn laskeuduttua se asia voidaan käsitellä aikuismaisesti ja tehdä ihan oikeasti jopa tarpeellisia muutoksia sekä itseeni että toiseen.
Vaimoni ei ole minulle mikään työstettävä projekti, esine, enkä minä ole vaimolleni mikään työstettävä projekti, esine. Olemme kaksi erillistä ihmistä, joilla on omat arvonsa ja näkemyksensä.
Turvallisessa parisuhteessa ihmiset kunnioittavat toisiaan sellaisina kuin ovat ja pystyvät hyväksymään toistensa erilaisuuden.
Äitini ja vaimoni kaltaiset naiset kuitenkin kai olettavat, että aikuisten ihmisten pitäisi elää jonkinlaisessa symbioosissa, ikään kuin vanhemman ja pienen lapsen. Se on minulle mahdoton lähtökohta, koska ei siihen voi päästä kuin valehtelemalla ja alistumalla.
Jos parisuhteessa vaatimuksena on samanlaisuus, konfliktin voi välttää vain välttelemällä.
Sulta taidettiin kysyä, mikä siinä konfliktissa on niin pahaa? Miksi sitä pitäisi välttää?
Ettet nyt itse olisi jämähtänyt sen pikkulapsen tasolle, joka pelkää äidin vihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkohan siellä taustalla on. En minäkään miehenä kerro vaimolleni mistään syvemmästä, koska pelkään vaimoni reaktioita.
En minä tahdo tulla tuomituksi.
Tiedän, mitä vaimoni tahtoo kuulla, mutta koska en ole asioista samaa mieltä, en ehdoin tahdoin tahdo viedä tilannetta konfliktiin.
Eli mieluummin ajat puhumattomuudella pelon vuoksi asiat siihen pisteeseen, että vaimosi jättää sinut kuin otat sen riskin, että ehkä tuomitsee, mutta EHKÄ EI TUOMITSE. Ap
Minulla on äiti, joka vaatii asioiden avointa selvittelyä. Kun ihmiset sitten kertoivat rehellisesti näkemyksensä ja tunteensa, seurauksena on äitini kohtuuton reaktio, koska hän joutuu huomaamaan, että muut ihmiset eivät palvelekaan hänen tarpeitaan vaan saattavat olla pikemminkin niitä vastaan.
Valitsin valitettavasti äitini kaltaisen vaimon. Hän on ihana niin kauan kuin saa tukea itselleen, mutta kun hänen perusarvonsa ja ajattelunsa kyseenalaistaa, hän ei jatka dialogia vaan menee lukkoon, kylmenee ja etääntyy tai vaihtoehtoisesti suuttuu.
Mitä minun pitäisi tilanteessa miehenä tehdä? En tahtoisi kotiin ikävää ilmapiiriä, joten oma ratkaisuni on ollut välttely.
No jatkuuko se suuttuminen ikuisesti? Minäkin voin mennä lukkoon tai suuttua tai ihan mitä tahansa HETKEKSI. Sitten pölyn laskeuduttua se asia voidaan käsitellä aikuismaisesti ja tehdä ihan oikeasti jopa tarpeellisia muutoksia sekä itseeni että toiseen.
Vaimoni ei ole minulle mikään työstettävä projekti, esine, enkä minä ole vaimolleni mikään työstettävä projekti, esine. Olemme kaksi erillistä ihmistä, joilla on omat arvonsa ja näkemyksensä.
Turvallisessa parisuhteessa ihmiset kunnioittavat toisiaan sellaisina kuin ovat ja pystyvät hyväksymään toistensa erilaisuuden.
Äitini ja vaimoni kaltaiset naiset kuitenkin kai olettavat, että aikuisten ihmisten pitäisi elää jonkinlaisessa symbioosissa, ikään kuin vanhemman ja pienen lapsen. Se on minulle mahdoton lähtökohta, koska ei siihen voi päästä kuin valehtelemalla ja alistumalla.
Jos parisuhteessa vaatimuksena on samanlaisuus, konfliktin voi välttää vain välttelemällä.
Enpä tarkoittanut tuota. Huomaa, että olet tottunut olemaan hiljaa ja luovimaan oman itsesi kustannuksella.
Voin vaalia kodin rauhallista ilmapiiriä ja tarjota lapsilleni levollisen ympäristön piilottamalla tunteeni ja näkemykseni.
Jos kerron niistä, lapseni joutuvat elämään riitaisassa kodissa.
Kerro nyt, millaisia vaihtoehtoni ovat käytännössä.
Niin kauan kuin vaimoni ei hyväksy tunteitani ja mielipiteitäni, en voi kertoa niistä. Pallo on vaimollani, ei minulla.
No nyt on kyllä äänessä sellainen uhri ja ajopuu, että oksat pois!
Sinusta on siis normaalia, ettei miestä kiinnosta naisensa kuulumiset ja ajatukset, eikä mies koskaan halaa tai muuten kosketa naistaan paitsi kun kyse on seksistä? Taidat itse olla sekaisin.