Lue keskustelun säännöt.
Mies luulee, että se mitä hän tekee, riittää. No ei riitä.
16.11.2019 |
Mies luulee, että minulle ja parisuhteelle riittää se mitä hän tekee. Eli että hän maksaa suuremman osan kuluistamme (suhteutamme tuloihimme maksamisosuudet, miehellä selvästi isommat tulot kuin minulla), tekee sovitun osuuden kotitöistä, nukkuu yöt kotona eikä siis juokse baareissa, ei petä, vie auton huoltoon jos se menee rikki. No ei riitä. Tietenkin arvostan sitä, että nukkuu yöt kotona ja hoitaa sen osuuden kotitöistä mitä ollaan sovittukin, mutta minulle nuo on itsestään selviä asioita. Haluaisin että hän viettäisi kanssani aikaa, kävisi kanssani "treffeillä" eli esim. leffassa ja ulkona syömässä (voisin maksaakin ne eli ei ole rahakysymys tämä). Haluaisin, että hän kyselisi mitä minulle kuuluu, olisi kiinnostunut ajatuksistani, olisi kiinnostunut haaveistani (vaikka niitä ei voisi edes toteuttaa). Haluaisin, että meillä olisi edes joku tunneyhteys eikä vain tämä yhteinen arki ja se että mies nukkuu yöt kotona.
Ollaan puhuttu monta kertaa. Tai minä olen puhunut, mies kuunnellut ja sanoo että hän ei ymmärrä mikä minun ongelma on ja miksi valitan koska hänhän tekee paljon. Olen selittänyt, että jättäisi vaikka joskus roskat viemättä ja sen ajan kysyisi mitä minulle kuuluu, mutta siitä loukkaantuu vain kun sanon noin. Olen monta kertaa ehdottanut leffaan tai syömään lähtemistä (sanonut ihan ajan ja paikankin), mutta mies ei lähde, hänellä on aina silloin kuulemma jotain muuta tärkeää menoa. Mikään ei muutu. Olen yhdessä miehen kanssa enää vain lapsen takia.
Miten saan miehen ymmärtämään, että tunnen sisälläni enää pettymystä ja vihaa häntä kohtaan. Olen kertonut tunteistani, mutta mies luulee, että sanon vain asioita, joita en oikeasti tarkoita (koska hänellä on tapana sanoa vihaisena asioita joita ei tarkoita). Olen kertonut että välillä mietin eroakin, koska meillä ei ole enää mitään tunneyhteyttä enkä saa asiaa muuttumaan. Mies luulee, että yritän vain manipuloida sillä häntä tekemään enemmän kotitöitä eikä usko kun sanon että tuosta ei ole kyse.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tosi erikoiselta että teillä on ollut viiden vuoden ajan tunneyhteys, joka on vain kadonnut lapsen myötä. Ja mies ei näe eroa? Onko joku muukin muuttunut kuin lapsi, seksi esim?
Minunkin mielestä se on erikoista, mutta niin se vain on, en tosiaan olisi itse osannut tätä ennalta kuvitella. Mies saattaa nähdä eron, mutta ei suostu sitä sanomaan vaan sanoo vain että kokee että minulle ei mikään riitä. Tietenkin lapsen syntymän jälkeen mahdollisuuksia seksiin on paljon vähemmän kuin ennen, kun ennen seksiä oli pitkin päivää välillä. Ja nykyään saattaa seksi keskeytyä yölläkin siihen, että lapsi herää kesken uniensa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan mieheni innostu tuollaisesta keskustelusta. En silti epäile hänen rakkauttaan, sitoutumistaan tms. Jollain tasolla voi tietysti olla, että jotakin jää näin kokematta, itsekin joskus kaipaan sellaista oikein syvää toiseen ihmiseen uppoamista, mutta ei mahda mitään. Muuten hän on hyvä mies, joka välittää, arvostaa, tekee osuutensa ja enemmänkin, jonka kanssa arvomaailma kohtaa, fyysinen puoli toimii...
Mistä tiedät miehen välittämisen, arvomaailman ja arvostuksen jos ette puhu mistään ettekä tee yhdessä kuin kodin pyöritystä? Vai onko tilanne kuitenkin ihan erilainen kuin ap:lla?
En minä tiedä onko se erilainen tai samanlainen, kunhan kerroin että oma mieheni ei pidä keskustelusta (parisuhde, henkilökohtainen elämä) kovin syvällä tasolla. Tekojen kautta tiedän hänen arvostavan kyllä.
Arvomaailmojen samankaltaiusudesta taas on helppo sanoa, kyllähän me esim politiikasta puhumme paljon, ajankohtaisista asioista ja ilmiöistä. En sitten tiedä meneekö tuollainen ap:n kriteerein tyhjän höpöttämisen piikkiin vai onko ihan asiallista keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä, jos alat käydä enemmän leffassa ja syömässä ja ihan vaan juttelemassa ystäviesi kanssa? Ehkä alkaa kaivata seuraasi?
Eli takaisin sinkku aikoihin, sieltä elokuvista tai lasilliselta saattaa löytyä vielä se tosirakkauskin. Ap hyppäsi nyt liian aikaisin aikuisten saappaisiin ja se aito tunne yhteys kumppanin kanssa jäi syntymättä kun ap tyytyi ensimmäiseen mieheen jonka sai ja pyöräytti vielä lapsenkin. Mies varmasti tuntee olevansa loukussa elämäänsä tyytymättömän lapsi naisen kanssa.. Pettäminen apn tilanteessa on väistämätön lopputulema, luultavasti mies pettää tai tulee pettämään. Lapsen takia tunnen surua että miten saa kasvettua aikuiseksi vihan ja katkeruuden ympäristössä
Olen 42, mies on 44, lapsi syntyi neljä vuotta sitten. Meillä on molemmilla takana toinen aiempi pitkä parisuhde ja useampi lyhyt eli kumpikaan ei tyytynyt ekaan jonka tapasi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä, jos alat käydä enemmän leffassa ja syömässä ja ihan vaan juttelemassa ystäviesi kanssa? Ehkä alkaa kaivata seuraasi?
Eli takaisin sinkku aikoihin, sieltä elokuvista tai lasilliselta saattaa löytyä vielä se tosirakkauskin. Ap hyppäsi nyt liian aikaisin aikuisten saappaisiin ja se aito tunne yhteys kumppanin kanssa jäi syntymättä kun ap tyytyi ensimmäiseen mieheen jonka sai ja pyöräytti vielä lapsenkin. Mies varmasti tuntee olevansa loukussa elämäänsä tyytymättömän lapsi naisen kanssa.. Pettäminen apn tilanteessa on väistämätön lopputulema, luultavasti mies pettää tai tulee pettämään. Lapsen takia tunnen surua että miten saa kasvettua aikuiseksi vihan ja katkeruuden ympäristössä
Olen 42, mies on 44, lapsi syntyi neljä vuotta sitten. Meillä on molemmilla takana toinen aiempi pitkä parisuhde ja useampi lyhyt eli kumpikaan ei tyytynyt ekaan jonka tapasi. Ap
Jos olisin miehesi ja tietäisin mitä juttelet täällä, heittäisin sinut aika äkkiä pellolle ja etsisin parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustukaa termiin rakkauden kieli ja opetelkaa puhumaan toistenne kieltä. Tiedostakaa, että sinun tarvitsee saada kuulla omaasi ja mies haluaa myös kuulla omaansa.
Voin minä lukea monta kirjaa rakkauden kielestä, mutta millä minä saan miehen ne lukemaan? Hän ei lue koskaan mitään kirjoja, sanoo että opiskeluaikana tuli mitta täyteen kirjoista eikä jaksa enää lukea yhtään kirjaa. Ap
No tehkää yhdessä nettitesti, verratkaa tuloksianne ja keskustelkaa niistä ja tarvittavista toimenpiteistä. Sano, ettet kuuntele hänen höpötystään muuten enää ikinä.
Ja tämähän on sitten ensimmäinen askel eroon. Mulla oli samanlainen mies. Häntä ei kiinnostanut mitä mulla oli sanottavana ja jauhoi ja jauhoi vaan jatkuvalla syötöllä omista ja jostain mulle tuntemattomista ihmisistä ja heidän asioistaan. Kysyin sitten kerran, että miksi hän kertoo mulle näitä ja luuleeko hän, että mua kiinnostaa jonkun työpaikan Mikon mökkiprojekti? Ei kiinnosta, en jaksa kuunnella enää hetkeäkään, omat kuulumises voit kertoa. Siitä se puhuminen sitten väheni ja mies ihmetteli, että miksi mä en enää halua keskustella mistään ja oon vaan hiljaa ja vihainen koko ajan. Vuoden päästä erosin ja mies oli ihan äimänä, että meillähän meni hyvin mun kiukuttelua lukuun ottamatta. Just joo. Miehellä meni hyvin, teki kotitöitä sen mitä oli sovittu ja maksoi puolet kuluista, sai osakseen huomiota, pöydässä lämmin ruoka kun tuli kotiin ja joku kyselemässä miten päivä meni, mut muahan ei tarvinnut huomioida mitenkään vaikka pyysin ja kerroin mitä haluan, että mullakin ois suhteessa hyvä. Vastaus siihen, kun sanoin, että voisko hän edes halata mua, kun tulee kotiin tai edes ennen nukkumaan menoa oli, että ei hän semmosia muista ku on nälkä ja väsyttää. Jaa, no ei sitten saatana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä, jos alat käydä enemmän leffassa ja syömässä ja ihan vaan juttelemassa ystäviesi kanssa? Ehkä alkaa kaivata seuraasi?
Eli takaisin sinkku aikoihin, sieltä elokuvista tai lasilliselta saattaa löytyä vielä se tosirakkauskin. Ap hyppäsi nyt liian aikaisin aikuisten saappaisiin ja se aito tunne yhteys kumppanin kanssa jäi syntymättä kun ap tyytyi ensimmäiseen mieheen jonka sai ja pyöräytti vielä lapsenkin. Mies varmasti tuntee olevansa loukussa elämäänsä tyytymättömän lapsi naisen kanssa.. Pettäminen apn tilanteessa on väistämätön lopputulema, luultavasti mies pettää tai tulee pettämään. Lapsen takia tunnen surua että miten saa kasvettua aikuiseksi vihan ja katkeruuden ympäristössä
Olen 42, mies on 44, lapsi syntyi neljä vuotta sitten. Meillä on molemmilla takana toinen aiempi pitkä parisuhde ja useampi lyhyt eli kumpikaan ei tyytynyt ekaan jonka tapasi. Ap
Jos olisin miehesi ja tietäisin mitä juttelet täällä, heittäisin sinut aika äkkiä pellolle ja etsisin parempaa.
Eli jos vaimosi kysyy neuvoa parisuhteeseen eikä hauku sinua siinä samalla vaan kehuukin hyväksi mieheksi niin heittäisit pellolle?
Mutta joo, eihän sinulla mitään naista ole joten ei väliä.
Ap
Ovatko nämä valittajat aikuisia naisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustukaa termiin rakkauden kieli ja opetelkaa puhumaan toistenne kieltä. Tiedostakaa, että sinun tarvitsee saada kuulla omaasi ja mies haluaa myös kuulla omaansa.
Voin minä lukea monta kirjaa rakkauden kielestä, mutta millä minä saan miehen ne lukemaan? Hän ei lue koskaan mitään kirjoja, sanoo että opiskeluaikana tuli mitta täyteen kirjoista eikä jaksa enää lukea yhtään kirjaa. Ap
No tehkää yhdessä nettitesti, verratkaa tuloksianne ja keskustelkaa niistä ja tarvittavista toimenpiteistä. Sano, ettet kuuntele hänen höpötystään muuten enää ikinä.
Ja tämähän on sitten ensimmäinen askel eroon. Mulla oli samanlainen mies. Häntä ei kiinnostanut mitä mulla oli sanottavana ja jauhoi ja jauhoi vaan jatkuvalla syötöllä omista ja jostain mulle tuntemattomista ihmisistä ja heidän asioistaan. Kysyin sitten kerran, että miksi hän kertoo mulle näitä ja luuleeko hän, että mua kiinnostaa jonkun työpaikan Mikon mökkiprojekti? Ei kiinnosta, en jaksa kuunnella enää hetkeäkään, omat kuulumises voit kertoa. Siitä se puhuminen sitten väheni ja mies ihmetteli, että miksi mä en enää halua keskustella mistään ja oon vaan hiljaa ja vihainen koko ajan. Vuoden päästä erosin ja mies oli ihan äimänä, että meillähän meni hyvin mun kiukuttelua lukuun ottamatta. Just joo. Miehellä meni hyvin, teki kotitöitä sen mitä oli sovittu ja maksoi puolet kuluista, sai osakseen huomiota, pöydässä lämmin ruoka kun tuli kotiin ja joku kyselemässä miten päivä meni, mut muahan ei tarvinnut huomioida mitenkään vaikka pyysin ja kerroin mitä haluan, että mullakin ois suhteessa hyvä. Vastaus siihen, kun sanoin, että voisko hän edes halata mua, kun tulee kotiin tai edes ennen nukkumaan menoa oli, että ei hän semmosia muista ku on nälkä ja väsyttää. Jaa, no ei sitten saatana.
No niinhän se onkin ensimmäinen askel eroon tai asioiden pahentumiseen, jos mies ei suostu muuttamaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan mieheni innostu tuollaisesta keskustelusta. En silti epäile hänen rakkauttaan, sitoutumistaan tms. Jollain tasolla voi tietysti olla, että jotakin jää näin kokematta, itsekin joskus kaipaan sellaista oikein syvää toiseen ihmiseen uppoamista, mutta ei mahda mitään. Muuten hän on hyvä mies, joka välittää, arvostaa, tekee osuutensa ja enemmänkin, jonka kanssa arvomaailma kohtaa, fyysinen puoli toimii...
Mistä tiedät miehen välittämisen, arvomaailman ja arvostuksen jos ette puhu mistään ettekä tee yhdessä kuin kodin pyöritystä? Vai onko tilanne kuitenkin ihan erilainen kuin ap:lla?
Meinaatko tosissasi tuota? Ettei kiintymys ja arvostus ensisijaisesti juuri näy niissä arjen teoissa ja olemisessa?
Enkä minä sano, etteikö parisuhteessa tarvitse muutakin, treffi-iltoja vaikkapa, mutta kyllä se ensisijainen välittäminen on juuri sitä arkista tekemistä ja olemista. Jos tarvitsee kovasti kaikkea hienoa, tai vakuuttelua, jatkuvaa parisuhteen tilan analysointia tai sen sellaista on varsin raskasta seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkohan siellä taustalla on. En minäkään miehenä kerro vaimolleni mistään syvemmästä, koska pelkään vaimoni reaktioita.
En minä tahdo tulla tuomituksi.
Tiedän, mitä vaimoni tahtoo kuulla, mutta koska en ole asioista samaa mieltä, en ehdoin tahdoin tahdo viedä tilannetta konfliktiin.
puhumalla on pilattu moni asia. myös liiallisella puhumisella ja vatvomisella.
aloittaja ei vaan saa leikkiä prinsessaa ja olla deiteillä miehen kans ja suuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva saa kaikkea, onneksi aina joku siinäkin onnistuu. Olisin saanut parisuhteen sellaisten kanssa, joille en ole erityinen ja erityissuhteen sellaisen kanssa, jonka kanssa en saanut parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Pelkohan siellä taustalla on. En minäkään miehenä kerro vaimolleni mistään syvemmästä, koska pelkään vaimoni reaktioita.
En minä tahdo tulla tuomituksi.
Tiedän, mitä vaimoni tahtoo kuulla, mutta koska en ole asioista samaa mieltä, en ehdoin tahdoin tahdo viedä tilannetta konfliktiin.
Eli mieluummin ajat puhumattomuudella pelon vuoksi asiat siihen pisteeseen, että vaimosi jättää sinut kuin otat sen riskin, että ehkä tuomitsee, mutta EHKÄ EI TUOMITSE. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan mieheni innostu tuollaisesta keskustelusta. En silti epäile hänen rakkauttaan, sitoutumistaan tms. Jollain tasolla voi tietysti olla, että jotakin jää näin kokematta, itsekin joskus kaipaan sellaista oikein syvää toiseen ihmiseen uppoamista, mutta ei mahda mitään. Muuten hän on hyvä mies, joka välittää, arvostaa, tekee osuutensa ja enemmänkin, jonka kanssa arvomaailma kohtaa, fyysinen puoli toimii...
Mistä tiedät miehen välittämisen, arvomaailman ja arvostuksen jos ette puhu mistään ettekä tee yhdessä kuin kodin pyöritystä? Vai onko tilanne kuitenkin ihan erilainen kuin ap:lla?
Meinaatko tosissasi tuota? Ettei kiintymys ja arvostus ensisijaisesti juuri näy niissä arjen teoissa ja olemisessa?
Enkä minä sano, etteikö parisuhteessa tarvitse muutakin, treffi-iltoja vaikkapa, mutta kyllä se ensisijainen välittäminen on juuri sitä arkista tekemistä ja olemista. Jos tarvitsee kovasti kaikkea hienoa, tai vakuuttelua, jatkuvaa parisuhteen tilan analysointia tai sen sellaista on varsin raskasta seuraa.
Onko se raskasta toivoa että toinen kysyy miten päivä meni ja kertoo omastaan ja miettii joskus yhdessä tulevaisuutta ja haaveita? Ja vaikka halaa kotiin tullessa kuten yksi kirjottaja oli toivonut. Minusta on ollut kovin raskasta olla suhteessa ilman noita asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä, jos alat käydä enemmän leffassa ja syömässä ja ihan vaan juttelemassa ystäviesi kanssa? Ehkä alkaa kaivata seuraasi?
Eli takaisin sinkku aikoihin, sieltä elokuvista tai lasilliselta saattaa löytyä vielä se tosirakkauskin. Ap hyppäsi nyt liian aikaisin aikuisten saappaisiin ja se aito tunne yhteys kumppanin kanssa jäi syntymättä kun ap tyytyi ensimmäiseen mieheen jonka sai ja pyöräytti vielä lapsenkin. Mies varmasti tuntee olevansa loukussa elämäänsä tyytymättömän lapsi naisen kanssa.. Pettäminen apn tilanteessa on väistämätön lopputulema, luultavasti mies pettää tai tulee pettämään. Lapsen takia tunnen surua että miten saa kasvettua aikuiseksi vihan ja katkeruuden ympäristössä
Olen 42, mies on 44, lapsi syntyi neljä vuotta sitten. Meillä on molemmilla takana toinen aiempi pitkä parisuhde ja useampi lyhyt eli kumpikaan ei tyytynyt ekaan jonka tapasi. Ap
Jos olisin miehesi ja tietäisin mitä juttelet täällä, heittäisin sinut aika äkkiä pellolle ja etsisin parempaa.
Eli jos vaimosi kysyy neuvoa parisuhteeseen eikä hauku sinua siinä samalla vaan kehuukin hyväksi mieheksi niin heittäisit pellolle?
Mutta joo, eihän sinulla mitään naista ole joten ei väliä.
Ap
Kysyy neuvoa? Sinähän ykskantaan totesit, että mikään ei riitä. Mene pellolle, säästä kaikkien aikaa, morjes.
Vierailija kirjoitti:
Pelkohan siellä taustalla on. En minäkään miehenä kerro vaimolleni mistään syvemmästä, koska pelkään vaimoni reaktioita.
En minä tahdo tulla tuomituksi.
Tiedän, mitä vaimoni tahtoo kuulla, mutta koska en ole asioista samaa mieltä, en ehdoin tahdoin tahdo viedä tilannetta konfliktiin.
Meillä meinasi kaatua 20 vuoden suhde juuri tuohon. Miehen ensimmäinenkin avioliitto kaatui samaan ja mies valittaa, miten hän joutuu olemaan vaiti ja pitämään asioita sisällään. No, ei kukaan nainen pidä tuollaisesta eikä se tunnu miehestäkään hyvältä. Miten voi olla läheinen suhde, jos ei voi olla oma itsensä?
Kummasti naista muuttamaan pyrkivä mies on alistajasikapsykopaattisovinisti, mutta naisille tämä on sallittua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkohan siellä taustalla on. En minäkään miehenä kerro vaimolleni mistään syvemmästä, koska pelkään vaimoni reaktioita.
En minä tahdo tulla tuomituksi.
Tiedän, mitä vaimoni tahtoo kuulla, mutta koska en ole asioista samaa mieltä, en ehdoin tahdoin tahdo viedä tilannetta konfliktiin.
Eli mieluummin ajat puhumattomuudella pelon vuoksi asiat siihen pisteeseen, että vaimosi jättää sinut kuin otat sen riskin, että ehkä tuomitsee, mutta EHKÄ EI TUOMITSE. Ap
Minulla on äiti, joka vaatii asioiden avointa selvittelyä. Kun ihmiset sitten kertoivat rehellisesti näkemyksensä ja tunteensa, seurauksena on äitini kohtuuton reaktio, koska hän joutuu huomaamaan, että muut ihmiset eivät palvelekaan hänen tarpeitaan vaan saattavat olla pikemminkin niitä vastaan.
Valitsin valitettavasti äitini kaltaisen vaimon. Hän on ihana niin kauan kuin saa tukea itselleen, mutta kun hänen perusarvonsa ja ajattelunsa kyseenalaistaa, hän ei jatka dialogia vaan menee lukkoon, kylmenee ja etääntyy tai vaihtoehtoisesti suuttuu.
Mitä minun pitäisi tilanteessa miehenä tehdä? En tahtoisi kotiin ikävää ilmapiiriä, joten oma ratkaisuni on ollut välttely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan mieheni innostu tuollaisesta keskustelusta. En silti epäile hänen rakkauttaan, sitoutumistaan tms. Jollain tasolla voi tietysti olla, että jotakin jää näin kokematta, itsekin joskus kaipaan sellaista oikein syvää toiseen ihmiseen uppoamista, mutta ei mahda mitään. Muuten hän on hyvä mies, joka välittää, arvostaa, tekee osuutensa ja enemmänkin, jonka kanssa arvomaailma kohtaa, fyysinen puoli toimii...
Mistä tiedät miehen välittämisen, arvomaailman ja arvostuksen jos ette puhu mistään ettekä tee yhdessä kuin kodin pyöritystä? Vai onko tilanne kuitenkin ihan erilainen kuin ap:lla?
Meinaatko tosissasi tuota? Ettei kiintymys ja arvostus ensisijaisesti juuri näy niissä arjen teoissa ja olemisessa?
Enkä minä sano, etteikö parisuhteessa tarvitse muutakin, treffi-iltoja vaikkapa, mutta kyllä se ensisijainen välittäminen on juuri sitä arkista tekemistä ja olemista. Jos tarvitsee kovasti kaikkea hienoa, tai vakuuttelua, jatkuvaa parisuhteen tilan analysointia tai sen sellaista on varsin raskasta seuraa.
Onko se raskasta toivoa että toinen kysyy miten päivä meni ja kertoo omastaan ja miettii joskus yhdessä tulevaisuutta ja haaveita? Ja vaikka halaa kotiin tullessa kuten yksi kirjottaja oli toivonut. Minusta on ollut kovin raskasta olla suhteessa ilman noita asioita.
Oletko itse kysynyt noita asioita? Vedät puoleesi sitä, mitä itse olet. Jos olet passiivinen ankka, saat samaa takaisin.
toivottavasti mies älyää erota ja nopeasti , ei tuommoista naista kattelis puolta päivää.